Iltapäivä ja ilta Bourbon Street:llä

Täällä ollaan viihdytetty vieraita ja blogi on nyt jäänyt vähän tauolle. Valmistelin tällaista tilannetta varten yhden postauksen New Orleansista ja voisin julkaista sen tähän väliin. Hauskaa on ollut ja ollaan ehditty parin päivän aikana vieraiden kanssa tehdä vaikka mitä! Kävimme NHL-pelissä, ampumaradalla ja noin sadassa eri kaupassa ostoksilla 🙂 Mutta tähän väliin kuitenkin vielä Louisiana terveisiä:

Suuntasimme tuhkakeskiviikkona New Orleansin keskustaan karnevaalipölyn laskeuduttua. Emme halunneet jäädä jalkoihin laskiaistiistain paraateissa, on kuulemma liian vaarallista. Ei kannata ottaa turhia riskejä. Ja sitä paitsi sää oli paljon parempi keskiviikkona kuin tiistaina. Aurinko paistoi koko päivän ja nautimme olostamme. Pysäköimme auton ennaltamaksettuun autotalliin aivan kaupungin ytimeen Saks Fifth Avenue:n pysäköintihalliin. Iltapäivän ensimmäinen aktiviteetti oli Bloody Mary:n tilaaminen kioskista. Mikä sen mukavampaa kuin iltapäivän auringossa käveleminen Bloody Mary kädessä. Saimme nauttia katutaiteesta ja kauniista ranskalaiskortteleiden arkkitehtuurista. Ruokaa oli tarjolla vaikka minkälaista, mutta päädyimme voileipiin ja keittoon. 

 

 

 


Oloni oli flunssainen koko päivän, mutta onneksi lääke ei ollut kaukana. Tilasimme Bourbon Street:ltä Käsikranaatti-drinkit (Hand grenade) ja flunssa oli muutaman minuutin kuluttua kuin kaunis muisto vain. En ollut ikinä kuullutkaan koko juomasta ja onneksi googletin ainekset vasta seuraavana päivänä – sama ajatus kuin Long Island Iced Tea, vähän kaikkee ja vähemmän limua 😀 Käsikranaatti oli hyvä aloitus ennen kasinoon siirtymistä. Olo oli voittamaton ja voitimme hyvin heti ensimmäisessä pöydässä, kunnes kävi köpelösti. Onneksi voitin ruletissa rahamme takaisin. Oli kiva pitkästä aikaa käydä kasinolla, viime kerrasta olikin liian kauan. 

 

 



Kävimme vielä illallisella Brennans-ravintolassa ja söin ensimmäistä kertaa sammakonreisiä. Vähän niinkun kanansiipiä olisi syönyt. Pidin perslijakastikkeesta paljon ja mielestäni sitä voisi käyttää kanansiipien kanssa myös. Illallisen jälkeen suuntasimme takaisin Houmaan ja kyllä nukutti sinä yönä kaiken sen kävelyn jälkeen.

Nyt on taas aika lähteä kaupungille, vieraat haluaa nähdä mahdollisimman paljon – viikko on lyhyt aika ottaa lomakohde haltuun 🙂 Hyvää loppuviikkoa!

Camilla

Translate: Since we have guests from Finland this week the blog has been on a vacation. Before I have more time for the blog I have a post ready about our day in New Orleans. Have a great rest of the week!

Kuulumisia



Viikonloppu meni sohvalla maatessa, mutta nyt olen jo työpöydän ääressä. Tukkoisuutta on vielä havaittavissa, mutta onneksi on olemassa nenäkannu! Sillä välin kun olimme etelässä lomailemassa oli Virginiaan tullut talvi, eikä meillä tietenkään ollut talvivaatteita mukana koneessa. Ja kaiken hyvän lisäksi metroa huolletaan isolla kädellä täällä päin maailmaa, joten kotimatka kentältä metrolla kesti, normaalista 45 minuutista (sis. kävelyt ja metron vaihto), 1,5 tuntia! Perjantaiaamuna saimme tietää että torstain vastainen yö oli kylmin Washington DC:ssä johonkin 120:en vuoteen. Ilmankos olimme jäässä kotiin tullessa. Kaiken kukkuraksi olimme sulkeneet lämmityksen asunnosta ja vastassa oli viisitoista-asteinen asunto… Mutta kuinka kaunis näköala minun toimistosta avautuu joka aamu? En pidä lumesta, piste. Mutta nyt kun on tällainen näköala ei voi olla muuta kuin ihastelematta valkoista Washingtonia. 


Toisaalta, voipi olla että lumen ihastelu loppuu kun seuraavan viikon aikana tulee tarvottua ympäri kaupunkia. Meille on tulossa vieraita Suomesta tänä iltana ja minulle on lähetetty pitkä lista mitä pitää ehtiä tehdä viikossa. Luvassa siis paljon nähtävyyksiä, jääkiekkopeliä, shoppailua ja hyvää ruokaa! Yritän tässä päivän aikana saada sekä luettua että siivottua asunto vieraskuntoon. Onneksi kävin eilen illalla kaupassa, ettei tarvinnut tänään kävellen käydä ruokakaupassa. Tämä yhden auton talous vaatii suunnitelmallisuutta 🙂 Vaikka minulla ei varsinaisesti ole koti-ikävää, niin on tosi kiva saada vieraita Suomesta ja ennen kaikkea ruisleipää. Kiva saada puhua suomea ja kuulla kuulumisia. 

 

 

Olen viikonlopun aikana tutustunut erilaisiin ruoka”dietteihin” ja opiskellut kesäkuntoon2015 mahdollisuuksia. Näyttäisi vahvasti siltä että on aika siirtyä ainakin osittain Paleo-ruokavalioon. Saimme lainaan kirjan, jossa esitetään mihin Paleo-dietti perustuu ja tuntuu siltä että haluamme ainakin lounaat ja illalliset rakentaa Paleo-ruokavalion ympärille. En aio luopua aamuisesta ruisleivästä ja rahkasta banaanipannareiden kanssa, mutta tyhjät hiilarit voisi poistaa helposti. Kokeiltiin eilen ensimmäistä reseptiä kirjasta ja olin tyytyväinen makuihin ja innovatiivisuuteen. Haluan ennen kaikkea tuntea olon terveeksi, eikä aina vaan turvonneeksi ja väsyneeksi. Ehkä asian sanominen ääneen näin julkisesti auttaa tekemään parempia valintoja ruokakaupassa. 

 



Taitaa olla aika siirtyä blogista kirjojen pariin. Ei kukaan vielä toistaiseksi ole kävellyt sisään Hankenille lukematta pääsykokeisiin. Kova työ on vielä edessä, mutta uskon vakaasti että tänä vuonna se tapahtuu. Mikä olisikaan parempi 30-vuotislahja itselleni, kuin opiskelupaikka?

Kuvat ovat Louisiana-lomalta edelleen. Kävimme yhtenä päivänä miehen vanhempien kanssa kolmella plantaasilla ja oli todella miellyttävää sekä viettää aikaa heidän kanssaan että käydä ihastelemassa upeita rakennuksia ja puutarhoja. Voipi olla että blogi siirtyy pienelle lomalle minun viihdyttäessä vieraita tai sitten jatkan näitä 4:30 herätyksiä ja päivittelen lisää kuulumisia kun muut vielä nukkuu. Aika näyttää kuinka käy.

Camilla

Translate: I am finally feeling a little bit better and my cold seems to be history. We are having some friends from Finland staying with us for a week and it might cause a small break on the blog. Other than that we are doing good over here. The pictures are from three different plantation homes from Louisiana except the first one from DC with some nice winter weather…

Mitähän sitä tulikaan syötyä?

Mardi Gras donuts
Kun lähdimme lomalle päätimme jo ennen koneeseen nousemista ettei syödä mitään roskaruokaa, vaikka sehän on paaston edeltävän ajan tarkoitus – syödä itsensä kipeäksi. Kuinka me pärjäsimme? Todella huonosti. Aamusta iltaan söimme ihan mitä vaan oli tarjolla ja ehkä vähän naapurinkin ruokia. Olo on turvonnut ja energiataso on aika pitkälti nolla. Mutta voi että kaikki ruoka oli ihan mielettömän hyvää! Ja nyt vasta ymmärrän mistä mies on perinyt intohimon ruoanlaittoon. Yhtenä päivänä miehen setä saapui lihojen kanssa ja takapiha muuttui keittiöksi. Eikä aikakaan kun talo täyttyi serkuista, lapsista, tädeistä ja naapureista. Aika siistiä minun mielestä 🙂 
 
King Cake, donuts and a coffee, what more can a girl ask for?
Ainakin donitseja tuli syötyä reippaalla kädellä ja King Cake-pullaa. Harmikseni en ottanut yhtään kuvaa King Cake-pullakranssista, mutta ylläolevassa kuvassa minulla on King Cake-kakkulaatikko kädessä. King Cake:a syödään koko Mardi Gras juhlallisuuksien ajan. Maistuu korvapuustille ilman kardemummaa ja kranssin voi pyytää joko vaniljakreemillä tai pekaanipähkinätöhnällä täytettynä. Maistoin molempia 🙂 Söin viikon aikana King Cake:a aamupalaks, välipalaks, lounaaks, välipalaks, illalliseks ja iltapalaks. Juuri kun luulin että mitta on täynnä, tuli meille vieraita ja vielä yksi kranssi syötäväksi. Huh sanon minä. 
 

 

Hooters chicken wings

En ole aikaisemmin käynyt Yhdysvalloissa lomaillessani Hooters:ssa. Ravintolan erikoisuus on kanansiivet ja voi että oli hyviä! Pidin todella paljon kastikkeista. Oli kiva kun voi tilata eri kastikkeita ja maistaa eri makuja. Okei, ehkä ravintolan erikoisuus ei ole siivet vaan vähäpukeiset tarjoilijatytöt, mutta me kuulemma menimme ravintolaan pelkästään siipien takia… Tiedä häntä sitten… 

Crawfish for lunch

 

Oikeanpuoleisessa tyhjät kuoret. Tilasimme 2 kiloa rapuja, joista minä söin noin 1,5. Vitsit että oli hyviä!! Suomessa ravut keitetään suola-tilli-liemessä ja minä ainakin pidän siitä tavasta myös, mutta voi että nämä oli maukkaita. Ravut keitetään Cajun-mausteissa ja voin melkein sanoa että oli paras lounas ikinä. Suomalaisena tilasin tietenkin vodkan kylkiäiseksi, eli ei tarvii huolehtia: pidän hyvää huolta suomalaisista juuristani 😉 Ravut maksoi 27 dollaria, eli n. 22,5 euroa yhteensä ja muutama dollari maissista ja keitetyistä perunoista. Ei paha..

 

Crawfish Po-Boys and Seafood Gumbo

Tässä toinen maittava lounas. Katkaravut on maustettu “Blackened”-mausteella ja se oli niin hyvää että tehtiin eilen illalliseksi salaatit, missä meillä oli Blackened katkarapuja. Kupissa on katkarapu Gumbo-keittoa. Gumboa syötiin joka toisella aterialla. Kuulemma kun on kylmä päivä pitää tehdä Gumbo. Näin meillä kotona myös 🙂 En muistanut ottaa appiukkoehdokkaan Gumbosta kuvaa, joten julkaisen tässä kuvan mieheni Gumbosta. 

 
Chicken and Sausage Gumbo

Beignets and Cafe au lait!

Iltapäiväkahviksi valittiin Beignets:it tiistaina turistikierroksen jälkeen. Beignets:it on donitseja eivätkä maistu oikeastaan miltään sellaisenaan ja päälle ripotellaankin tomusokeria. Ei kuulemma kannata laittaa mustaa päälle jos aikoo syödä leivonnaisia. Muuten, kolme leivonnaista maksoi 2 dollaria… Ei oo hinnalla pilattu ruoka täällä päin maailmaa. 

Baking Beignets

 

 

Ihop pancakes!!

En ikinä saa tarpeekseni pannukakuista. Meillä on tapana syödä amerikkalaisia pannareita viikonloppuaamuisin, mutta tässä kuvassa meillä on kai illallinen menossa. Hups. Ihana kun pannareita saa 24h ja tämän ravintolan pannarit on sitten niin hyviä! Minulla mustikkapannarit, mustikkahilloa ja kermavaahtoa. 

Sunday barbeque

Sunnuntaina oli isot grillibileet. Sain maistaa ensimmäistä kertaa hummeria ja oli kyl tosi hyvää. Mies laittoi lautaselleni kaikkea mitä grillissä oli sekä leipää ja uuniperunaa. Kun katsoin lautasta mietin että luultavasti jaksan syödä puolet. Noh, söin kaiken ja miehen jämät. Että sellasta. Nyt voi hyvillä mielin jatkaa normaaliin arkeen ja syödä salaatteja ja neljän viljan puuroa 🙂 Harmikseni flunssa äityi pahaksi viimeisinä päivinä Houmassa ja nyt olen sänkypotilaana. Toivottavasti olo paranee iltaan mennessä, koska meille on tulossa vieraita. Meidän ystävät ovat odottaneet ikuisuuden että saavat hyvää Louisianalaista ruokaa ja koska toimme ison kylmäkassillisen lihoja tullesamme ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin pitää juhlat. Ja saimme kuulla että yhdellä meidän ystävistä on tänään syntymäpäivä, niin mies päätti sittenkin tehdä jälkiruokaa vaikka meidän piti tarjota hedelmiä jälkkäriksi. Onneksi meitä on kahdeksan syöjää, ettei jää yli huomiseksi 🙂

 
Sänkypotilas jatkaa telkkarin katselua ja toivottaa hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!
 
Camilla
 
Translate: So what did we eat on our vacation? After watching the pictures of all that food we ate I kind of understood why we feel so bloated. We had so much good food and I’m happy we had the chance to taste a lot of different foods. Since my cold got worse I had to stay in bed all day yesterday but hoping to feel better tonight because we have friends coming over to taste all that good meat we brought back from Louisiana! Have a good weekend everybody!

 
 

 

Mardi Gras

Nyt kun Mardi Gras on ohi on kai vihdoinkin aika kirjoittaa siitä miksi oikeastaan tänne eteläiseen Louisianaan matkasimme. New Orleansin alue muuttuu karnevaaliksi kolme viikkoa ennen Mardi Gras:ia, eli laskiaistiistaita. Laskiaistiistai (eli rasvatiistai) on viimeinen päivä ennen paastoa ja alun perin katolisissa maissa rasvatiistai oli päivä jolloin syödään (ja juodaan) masut täyteen ennen paastoa. New Orleansin alueella Mardi Gras:ia vietetään kolme viikkoa, jolloin jokaisessa kaupungissa alueella on paraateja päivittäin. Katsoin ohjelmaa lehdestä ja paraateja on ihan joka ikinen päivä jossain kaupungissa kolmen viikon ajan. Houmassa lapsilla on viikko lomaa koulusta tämän viikon, laskiaistiistai on vapaapäivä kaikissa yrityksissä alueella ja jopa ravintolat pistävät ovet kiinni jonain päivinä täällä. Toisin sanoen, Mardi Gras juhla on vappu potenssiin kymmenen 🙂 
 
 
 
Paraatit on se juttu, miksi New Orleansiin tullaan kaukaakin. Aluksi ajattelin että paraatialueet olisi täynnä ihmisiä, jotka on todella humalassa ja olin todella huolissani miten pärjätään pienten lasten kanssa. Mutta amerikkalaiset todella osaa juhlia olematta tuhannen päissään. Monella oli olutpullo kädessä, mutta kukaan ei ollut humalassa (ainakaan silmiinpistävästi) eikä mitään rähinää näkynyt. Mutta nyt tarvii muistaa että olimme Houmassa, eikä New Orleansissa. Houman paraatit on lapsiystävällisiä eikä meidän tarvinnut pelätä lasten turvallisuuden puolesta. 
 
 
 
Paraatiin osallistuvat heittävät katsojille helmiä, leluja, makeisia ja kaikkea muuta roinaa. Lapset saivat viikonlopun aikana säkeittäin tavaroita ja minäkin sain muutamat helmet. Sunnuntaina oli tosi kiva paraati kun minun ystävät Teksasista tulivat meitä tapaamaan ja saatiin viettää kaunis lämmin päivä ystävien seurassa. 
 

 

Nautin todella paljon karnevaalista ja oli kiva auttaa lapsia ottaa kiinni tavaroita, mitä meille heitettiin. Ja kiva kun paraateja on joka päivä kolmen viikon ajan, niin voi valita sään ja aikataulujen mukaan mihin mennä. Nyt vasta ymmärrän mistä mies on puhunut viimeisen vuoden päivät. Mardi Gras on ollut puheenaiheena vähintään kerran viikossa ja nyt ymmärrän että se todella on vuoden kohokohta. En kirjoittanut ruokailusta mitään tähän postaukseen. Koen ruokailun olleen sen verran isossa osassa tätä viikkoa että se ansaitsee oman postauksen 🙂
 
Camilla
 
Translate: We experienced three Mardi Gras parades this weekend. I really enjoyed everything – catching beads and dancing. I was supposed to hashtag “I didn’t earn these beads”, but I figured everybody would get that from the pictures 😀 I’m glad we didn’t go to New Orleans parades. Otherwise I would have actually had to do something to earn beads… Anyway, I enjoyed everything and can’t wait to be back next year!
 

Swamp Tour

Torstaina plantaasin jälkeen minua odotti yllätys ja mies oli järjestänyt meille kiertoajelun suolle. Oli ihana auringon paiste eikä tuullut yhtään. Juuri sopiva ulkoilma suolla hengailuun. Matka taittui veneellä ja opas oli hurjan hauska eläkkeellä oleva muusikko. Hän oli kuulemma kyllästynyt kiertue-elämään ja nuorempien muusikoiden paimentamiseen ja kun pankista tarjottiin lainaa veneen ostamiseen, ei ollut mitään enää tehtävissä. Vaimo ei antanut muita vaihtoehtoja ja nyt mies järjestää kerran päivässä kiertoajelun suolle, missä hän on viettänyt suurimman osan vapaa-ajastaan elämänsä aikana. Hän käy kuulemma aamuisin kalastamassa ja tsekkaamassa parhaat alligaattoreiden hengailumestat.
 

 

 

Heti ensimmäiseksi näimme upean esityksen kun valkopäämerikotka (isi ja Lauri voitte korjata, jos olen väärässä) liihotteli veneen yllä. Oppaalla oli jotain makupaloja mukana ja heitti jokeen pyydystettäväksi. Kotka oli todella varovainen ja teki kolme tutkimuslentoa makupalojen yli. Muutamat palat meni parempiin suihin kun pari lokkia näki mitä vedessä kellui. Kaiken kaikkiaan upea esitys, eikä voinut kiertoajelu paremmin alkaa. 
 
Alligaattorit ovat tähän aikaan vuodesta horroksessa, mutta koska aurinko paistoi oli pienet alligaattorit hakeutuneet lämmittelemään oksien päälle tai aurinkoisiin paikkoihin. Isot alligaattorit pysyttelevät piilossa, mutta muutaman vuoden ikäiset alligaattorit eivät näyttäneet pelkäävän meitä. Kilpikonnat hyppäsivät heti veteen kun kuulivat veneen lähestyvän. 

 

 

 

Yleensä alligaattorit syövät kilpikonnia, mutta kuulemma tämä kilpikonna on aivan liian suuri tälle pienelle alligaattorille. Ja sitäpaitsi tähän aikaan vuodesta kun alligaattorit ovat horroksessa, ne eivät syö ollenkaan. Ne alkavat syömään vasta kun ilmat lämpenevät 

 

 

Lintuja näkyi vaikka minkälaisia, mutten ikävä kyllä (isi ja Lauri) nimetä niitä.  Tämä kaveri kuvassa on todella kaunis sinisillä höyhenillään. EDIT: kuvassa amerikanharmaahaikara (mies heräsi postauksen julkaisun jälkeen ja kertoi linnun nimen) Tällä alueella on noin kolme erilaista lintua, jotka näyttävät haikaralta, mutta pienempiä. Yksi niistä on kokovalkoinen ja on todella upea kun lähtee lentoon. Sitten on vielä kolmas, jolla on punaisia ja ruskeita höyheniä. 

 

Lopuksi vielä uiva alligaattori 🙂 Muita eläimiä mitä nähtiin oli iso rotan näköinen möhkäle, Nutria eli rämemajava (wikipedia). Löydettiin jopa nutrian pesä ja läheltäpiti-tilanne. Emo oli siirtämässä poikasia kun saavuimme ja lokit olivat huomanneet siirtoaikeet. Onneksi veneemme pelästytti emon ja se piilotti poikaset muutaman oksan alle. Lokit jäivät ilman lounasta ja emo sai pitää lapsukaisensa. 
 
Iltapäivän kruunasi oppaan musiikkiesitys! Tässä olkaa hyvä:
 
 
 

 

 
Camilla
 
Translate: We went on Black Guidry’s Swamp Tour on Thursday afternoon. It was awesome! This was my boyfriend’s first swamp tour ever and he even said “I can’t believe I just paid 50 bucks for a tour on the swamp where I grew up”. But we both enjoyed it and saw some alligators, turtles, a lot of different birds, a raccoon and nutria. 
 
 

Louisiana baby!!



Arvoisat kanssamatkustajat: teknisten ongelmien jälkeen olen (huom. minä, eikä meidän perheen IT-nörtti!!) saanut siirrettyä kuvat vihdoinkin minun tietokoneelle ja voin kertoa mitä kaikkea olemme saaneet aikaiseksi miehen kotikaupungissa, Houmassa. Meillä on kuulemma käynyt hyvä tuuri ja ollaan saatu nauttia auringonpaisteesta koko kolmen päivän aikana. Kylmä täällä kuitenkin on!! Tai minun mielestä 15-20 astetta on kylmä. Tänään uhmasin flunssaani ja laitoin sandaalit jalkaan, muuten olen tallustellut lenkkareissa. Talossa on kylmä, koska talot rakennetaan täällä kesän hurjia 50:nen asteen hellettä ajatellen. Talvi on niin lyhyt, ettei kannata eristää taloja. 



Kuten sanoin, keskiviikkona saavuttiin niin myöhään ettei kuvia ehditty ottamaan, eikä ehditty muuta kuin syödä ja käydä moikkaamassa lapsia. Mutta torstaina käytiin heti tutustumassa kaupungin nähtävyyksiin. Houma elää tällä hetkellä öljystä, mutta aikaisemmin kaupungin tulot kerättiin sokerin viljelyllä ja kävimme tutustumassa Southdown:in plantaasilla. Plantaasi rakennettiin vuonna 1790 ja Minorin perheellä oli hirmu paljon maata (en kuollakseni muista kuinka paljon) viljeltäväkseen ja 115 orjaa töissä. Orjien määrän mukaan Southdownin perheen plantaasi oli seudun suurin. Plantaasin opas on eläkkeellä oleva opettaja, joten tarinoita riitti, mutten usko että kaikilla lukijoilla riittäisi kiinnostusta kuulla minun höpinötä 😉

 



Sen haluan kuitenkin kertoa että perheen kaikki ateriat syötiin pöydän ääressä juhlavaatteissa, jopa aamupala kello 4:30. Perheen yhdeksän poikaa ja tytär asuivat talon ylimmässä kerroksessa, kun taas ruokailu tapahtui alakerrassa. Ruokailutilan vieressä oli plantaasin toimisto. 

 

Ovien lasit on tilattu Tiffanylta New Yorkista.

 

 

 

 

 

Orjaperheen talo.

Plantaasilla käynti oli hurjan mielenkiintoinen! Oli kiva kuulla minkälaista elämä oli plantaasilla. Orjat tekivät kaiken fyysisen työn, kuten portaiden kaiteen kaiverrukset, pyykit, ruuanlaitto, ruuan tarjoilu, teiden rakentaminen, puutarhan hoito ym. kaikki mahdollinen. Orjat saivat palkkaa, kuten ruokaa kaksi kertaa päivässä, rahaa jonkin verran sekä tavaroita kotiinsa. 

Minulla oli paljon tarinoita kirjoitettuna, mutta kuten aina käy, melkein kaikki katosi bittitaivaaseen. Joten, jätän hölinät tähän ja toivotan kaikille hyvää viikon alkua! Meillä on TAAS ruoka-aika ja pitää kuulemma mennä ruokapöytään 🙂

Camilla

Translate: We finally made it to Houma, Louisiana and even though I’ve been feeling a little bit under the weather we’ve had a lot of fun! These pictures are from Southdown Sugar Cane Plantation House in Houma. 

Arlingtonin sotilashautausmaa



Me ollaan jo New Orleansissa Mardi Gras tunnelmissa, mutta koska tämä postaus oli jo melkein valmis, julkaisen sen nyt ennen kun meillä on kuvamateriaalia miehen kotikaupungista. Lento meni tosi hyvin ja saavuimme Houmaan vasta illalla, joten kuvia ei voinut enää ottaa. Miehellä oli pieni flunssa ennen matkaa ja minä heräsin viime yönä kurkkukipuun. Olo on normaali, mutta yskittää ja kurkku on kipeä. Ehkä muutama vodkashotti illalla tappaa pöpön….


Vaikka puhuin aikaisemmin että kerron Arlingtonin sotilashautausmaasta loppukuusta kun meille tulee vieraita Suomesta, niin kävikin niin että mies vei minut lauantaina pienelle happihyppelylle hautausmaalle. Perjantai-ilta meni myöhäiseksi ja vaellus ei olisi tullut kysymykseen, joten kävely hautausmaalla oli oikeastaan loistava idea. Hautausmaa on 253 hehtaarin kokoinen alue, joten kävelemistä riitti. Mutta koska oli miellyttävä poutasää ja pieni tuulenvire ei ollut liian kylmä, niin jaksoimme pyöriä hautausmaalla monta tuntia.

 

Ehdittiin sopivasti vahdin vaihtoon tuntemattoman sotilaan haudalle. Olihan se aika makee seremonia, vaikken mikään armeija-henkinen ihminen olekaan. Käytiin myös Kennedyn haudalla, josta oli ehdottomasti parhaimmat näkymät. Kyllä siinä kelpaa levätä. Kysyin mieheltä että voidaanko meidät haudata Arlingtonin hautausmaalle, koska se on aika makee, niin kuulemma voidaan miehen työn takia. Kun mietittiin asiaa hetken tultiin siihen tulokseen ettei me ehkä haluta meidän hautapaikkaa Arlingtoniin. 
 

 

 

 

 

 

Nyt takaisin parantelemaan itseäni etten hyydy illan riennoissa. Ainakin tänään on lämmin päivä tiedossa. Ei nyt ihan hamekeli, mutta villasukat voi jättää kotiin 🙂 
 
Camilla
 
Translate: We are already in New Orleans but since I had this post ready I decided to publish it before I have some pictures from Mardi Gras. We went to Arlington’s cemetery on Saturday and saw the changing of the guards at the Tomb of the Unknown Solider and the Kennedy Gravesite.  
 

 

Jännittävä vuosipäivä

Viikonloppu meni todella nopeasti ja maanantai tuli vähän puskan takaa. Sain todella hyvin luettua koko päivän vaikka mies oli kotona ja lähti vasta äsken yövuoroon. Mielenkiintoista jäädä ekaa kertaa yksin kotiin yöksi. Onneksi tuli treenattua aamulla sen verran kovat treenit etten usko etteikö uni tulisi illalla. Mutta se tästä päivästä. Perjantai oli aivan super kiva päivä! Mies halusi juhlistaa vuosipäivää viemällä minut ampumaradalle. Olen kerran aikaisemmin ollut ampumaradalla, mutten ampunut yhtäkään laukausta. Olin ihan superinnoissani koko aamun ja treenikin kulki tosi hyvin kun tiesi että on hauska päivä tiedossa. Harjoiteltiin ensin kotona aseen käsittelyä, ettei radalla mene aikaa uuden oppimiseen. Ampumarata oli sisätiloissa ja tosi siisti. Olin todella hermostunut, mutta kun sain aseen ladattua olin tyyni eikä jännittäny ampua. Kuulemma naiset on ekakertalaisina vähemmän hermostuneita kuin miehet. Miehet ei kuuntele ja alkavat vaan ampumaan. Naiset kuuntelevat ohjeita ja kyselevät enemmän kuin miehet. En halua kerskua, mutta kolmas luoti meni suoraan oranssin alueen X:n läpi. Ei huono ensikertalaiselta 🙂

Minun luodin reikä ei vasemmanpuoleisesta näy, koska mies ampui rikki koko oranssin alueen, mutta oikeanpuoleisesta näkyy minun ampuma reikä. Lähempi kuva alhaalla. 
 
Harmi että ampumaradalla ei saanut ottaa valokuvia tai videokuvaa. Olisi ollut hauska nähdä, miltä näytän kun ammun. Ja nähdä mitä teen väärin, kun en osu mihin tähtään. No, mutta onneksi sain hyviä ohjeita vierestä ja opin paljon.
 
Meillä meni ampumaradalla vähän pitkäksi ja käytiin kotona vaan vaihtamassa vaatteet ja juotiin skumpat kiireessä ennen kun suunnattiin ravintolaan illalliselle. Löysin netistä todella viihtyisän kreikkalaisen ravintolan 10 minuutin kävelymatkan päästä meidän asunnolta. Ravintolan konsepti oli meidän mieleen – annokset on pieniä ja niitä tilataan 1,5 per ruokailija. Illallinen oli todella miellyttävä ja päädyttiin vielä kuuntelemaan live bändiä loppuillasta. 
 
Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin onnistunut. Nyt jään odottelemaan uuden televisio-sarjan alkamista. Better Call Saul alkaa puolen tunnin päästä enkä malta odottaa! Breaking Bad oli yksi parhaimmista sarjoista ikinä ja odotan Saulilta aika paljon 🙂 Harmi että miehen pitää olla töissä tänä iltana, mutta onneksi huomenna tulee uusintana. En tiedä onko Saul jo Netflixissä, mutta toivottavasti se näkyy Suomessa pikapuolin.
 
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Camilla
 
Translate: We had a great anniversary day. Went to the shooting range in the afternoon and then had dinner at a Greek restaurant. Now I’m waiting for Better Call Saul to begin 🙂
 
 

 

Vuosipäivä

Vuosi sitten vastaanotin viestin missä kyseltiin kiinnostusta mennä sokkotreffeille. Minä? Treffeille? Ei kiitos. Tilanne oli pahin mahdollinen. Talvi, pimeys, koulu, työ ja paha mieli. No, okei. Yksille treffeille. Kunhan ei sit toisille tarvii mennä… 

A year ago I got a text message from a friend asking if I wanted to go on a blind date. Me? On a date? No, thank you. The situation was the worst ever. It was winter, dark, I had school, I was working and not really feeling so good at the time. Well, okay. One date. As long as I don’t have to go on a second date…

Samoilla treffeillä tässä edelleen ollaan. Elämäni parhaimmat ekat treffit. En voi sanoa sen olleen rakkautta ensi silmäyksellä, koska en usko sellaiseen, mutta tiesin ensimmäisten minuuttien keskustelun perusteella että olen löytänyt toisen puolikkaani. En osaa sitä paremmin kuvailla, muuta kuin että minä tiesin tämän miehen olevan tulevaisuuteni. 

But here we are – still on that same date. The best date of my life. I can’t say it was love at first sight, because I don’t believe in that, but I knew after only a couple of minutes I’ve found my other half. I can’t describe it better other than I knew this man would be my future.

Tämä vuosi on ollut tähän asti elämäni onnellisin, enkä osaa enää kuvitella elämääni ilman poikaystävääni. En malta odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sitä odotellessa menemme illalliselle ja nautimme yhteisestä ajastamme. 

This year has been the happiest year in my life and I can’t picture my life without my boyfriend anymore. I can’t wait to see what the future will bring us. While we’re waiting for it we are going to have dinner and enjoy our time together. 

Samalla haluan kiittää kaikkia, ketkä olette tukeneet meitä tämän vuoden aikana. Olette olleet korvaamaton tuki, luultavasti tietämättänne.
 
I would like to thank you all for your love and support throughout this year. 
 
Camilla

 

Sunnuntain seikkailut



Meidät pyydettiin sunnuntaiksi mukaan muutaman tunnin vaellukselle Potomac-joen rannalla sijaitsevaan puistoon. Oli ihan niinkun olisimme olleet takaisin Helsingissä. Meillä oli tapana ystävien kanssa käydä Nuuksiossa vaeltamassa viikonloppuisin ja taas kerran oli sama porukka kasassa, maisema vaan oli eri. Meidän ystävät muuttivat pari kuukautta ennen meitä Washingtoniin ja on tosi kiva kun on ystäviä täällä jo valmiina. En tietenkään vierasta uusia tuttavuuksia, mutta jotenkin on kotoinen fiilis kun samat ihmiset on ympärillä. 

 

 



Puisto oli Potomac-joen vartta pitkin pohjoiseen, mutten kuollaksenikaan muista missä. Ilma oli kirpee ja juuri sopiva Runebergin tortuille ja kahville. En tajua miksi emme ottaneet kuksia mukaan, ystävämme oli ottanut omansa mukaan. Noh, ensi kerralla sitten. 

 



Eilen kävin korkkaamassa juoksu-kauden ja voisi melkein luulla että ollaan San Fransiscon keskustassa! Sen verran on ylä ja alamäkeä! Vasta eilen minuun iski että tosiaan täällä sitä vaan Yhdysvaltain pääkaupungissa lenkkeillään. Näkymä Washington Monument:lle, Capitol:in ja Arlington:in hautausmaalle. Ei huonot lenkkipoluksi 🙂 Olisin vaan toivonut löytäväni pururataa tai edes hiekkapolkuja, mutta polvieni harmiksi tarjolla on vain asfalttia. Ei auta, nyt polvien on vaan kestettävä. Ilmeisesti Arlingtonin hautausmaan vieressä (Arlingtonin hautausmaa on erittäin tunnettu veteraanien hautausmaa, joka on monessa elokuvassa, kuten Pelastakaa Sotamies Ryan. Olemme menossa hautausmaalle kun minun Suomi-kaverit saapuvat kuun lopussa, niin kerron siitä sitten lisää myöhemmin) on joku armeijan kasarmi (tjms.) ja sain kunnian hölkkäillä kaksimetristen armeijan poikien kanssa. Olo oli varsin turvallinen 😉 Sinkkutyttökaverit Suomessa: nyt olis sopiva aika tulla tänne meille treenaa maratonia varten…

Viikko meni tosi nopsaa ja vihdoinkin sain lukemisesta kiinni. Otin vihdoinkin käyttöön lukulasit (KIITOS ELLA VINKISTÄ!!!) ja voi että kuinka paljon enemmän jaksaa lukea kun silmät ei väsy niin nopsaa. Mutta nyt on kuitenkin työviikko pulkassa ja alamme valmistautumaan viikonlopun viettoon. Tiedossa on ainakin ampumaradalla käynti, merkkipäivän juhlintaa, ystäväpariskunnan luona illallinen ja voipi olla että tapaan ensimmäistä kertaa miehen perhettä… Niin ja koska lupailivat hyviä kelejä lauantaiksi ei parin tunnin reippailu ulkoilmassa tekis huonoa meille. 

Oikein hyvää viikonloppua vaan kaikille 🙂
Camilla

Translate: We went to a park here in Virginia, north of Arlington by the Potomac River. Don’t remember where exactly, but the park was really nice and the company was as great as in Helsinki 🙂