Month: February 2015

Ruokapöytä

On By CamillaIn Arki, Koti, Kotiruoka, SisustaminenLeave a comment

Suurin murheenkryyni on viimeiset 3,5 viikkoa ollut ruokapöydän puute. Ensimmäinen viikko oli hurjan romanttista syödä sohvalla piknik-illallinen ja juoda aamukahvia uutisia seuraten. Mutta nyt alkaa kypsyttää. Pöydän piti olla valmis kolme viikkoa sitten. Ollaan soiteltu perään, lähetetty viestiä (monessa eri muodossa) ja meinattiin jo viime perjantaina käydä pajalla pöllimässä joku pöytä. Ihan sama mikä pöytä, kunhan voidaan syödä illallista ruokapöydän ääressä. 

 

Mutta odotus palkitaan, eikö vain? Eilen mies soitti töistä lähtiessään että hän on matkalla hakemaan pöytää. En uskaltanut innostua, koska ajattelin että mitä jos pöytä ei ollutkaan sellainen minkä mies luuli tilanneensa eikä ota sitä mukaansa. Pöytä olikin juuri sellainen minkä olimme tilanneet ja kannettiin pöytä asuntoon eilen illalla juuri sopivasti päivällisaikaan. 
 
Modern Rust -yritys käyttää huonekaluihin kierrätettyä puuta ja esimerkiksi meidän ruokapöytä on joskus ollut lato, joka on purettu ja annettu uusi elämä meidän olohuoneessa. Suurin haaste oli löytää ruokapöytä, joka on valkoinen. Olin antanut tarkat ohjeet asuntomme sisustukseen ennen kun muutin ja valkoinen oli jotain mistä en antanut periksi. Asuntomme on pieni enkä halunnut olohuoneeseen massiivisia tummia huonekaluja. Amerikkalaiset sisustavat useimmiten kotinsa tummilla huonekaluilla ja oli vaikea löytää (muualta kuin Ikeasta) valkoisia huonekaluja. Koska meillä on ruokapöydän tuolit, sohva ja tv-taso on jo Ikeasta oli selvää ettei muita Ikean huonekaluja muuta meille. Kun mies löysi Modern Rust -yrityksen ei muita vaihtoehtoja enää ollut. Meillä nyt vaan kävi huono tuuri meidän pöydän kanssa. Pajalla sattui vesivahinko kolme viikkoa sitten ja yritys joutui valmistamaan huonekalut uudestaan. Mutta nyt pöytä on meidän kodissa! Vihdoinkin!
 
Pöydän saapumisen kunniaksi minulla on herneet likoamassa ja illalla syödään hernekeittoa. Mies on narissut hernekeiton perään siitä asti kun saavuin Virginiaan. Mieheni on suomalaistunut niin pahasti että hänelle kelpaa pelkästään ruisleipä, salmari pitää olla kotitekoista, puuron pitää olla neljän viljan puuroa mustikkakeiton kera ja hernekeitto on suurinta herkkua. Toivottavasti hernekeitto onnistuu tänään – tämä on minun ensimmäinen hernekeitto, joka ei tule säilykepurkista 🙂 
 
Tänään on kevään ensimmäinen päivä, meillä on tänään tiedossa 51 astetta Fahrenheit, eli n. 10 Celscius astetta JA auringon paistetta! Hyvä päivä korkata lenkkipolut. Kevät kestää kylläkin vaan tämän päivän. Huomenna palaamme normaaliin nollakeliin, mutta tämä päivä antaa toivoa: kyllä se kevät sieltä tulee!! 
 
Camilla
 
Translate: Our dining table arrived yesterday!! No more picnics on the sofa (or the floor) by the TV! To celebrate this happy event I have peas soaking for a Finnish pea soup. We have a one day spring here today. It is 51 degrees Fahrenheit and the sun is shining! Tomorrow we’re back to the low 30’s, but I’m sure the spring will be here soon 🙂  
 

 

Lauantain seikkailut

On By CamillaIn Nähtävyydet, VaeltaminenLeave a comment

Suuntasimme lauantaiaamuna Shenandoahin kansallispuistoon, noin 110 kilometriä länteen Arlingtonista. Halusin nähdä Appalakien vuoret (eng. Appalachian Mountains), päästä tuulettumaan raikkaaseen ulkoilmaan ja päästä vihdoinkin näkemään Virginian kuuluisia peuroja. Ajomatka oli todella vaivan arvoinen. Me ajoimme ensin Front Royalen kaupunkiin ja siitä suuntasimme Shenandoah River State Park:iin muutaman tunnin vaellukselle. Sää oli mitä upein, maisemat oli kauniit eikä vaelluskenkiä olisi edes tarvinnut. Maa oli jäässä, mutta lumesta ei ollut tietoakaan. Tai noh, metsässä on aina lunta talvella, mutta ei ollut polveen asti lunta, niinkun pelkäsin. Lähdimme kotoa matkaan avoimin mielin ja sanoinkin että jos siellä on polveen asti lunta, niin ei minua haittaa. Kunhan näen peuroja ja vuoret 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaellusreitti, minkä valitsimme, ei ollut pitkä ja koska päivää oli vielä jäljellä (ja bensa hirmu halpaa nykyään) otimme suunnaksi Luray:n luolat (eng. Luray Caverns). Lurayn kylä on keskellä ei mitään ja kun saavuimme luolille olin hieman skeptinen. Luolan sisäänkäynti on rakennettu päätalon sisään, mistä löytyy perus turistikrääsät. Päätalon ympärillä on valtava parkkipaikka sekä turhaakin turhempia turistihömpötyksiä. Eteenkin kun näin kuinka paljon sisäänpääsy luoliin oli, niin olin jo aikeissa lähtemään kotiin. 26 dollaria per aikuinen on minun mielestä aika suolainen, mutta kun astuimme luolan sisään portaita alas en voinut olla enemmän tyytyväinen että päätimme jäädä.
 

 

 

Huomaa peilikuva / Notice the reflection

 

Peilikuva / Reflection

 

 

 

 

Pluton kummitus-pilari / Pluto’s Ghost pillar

 

 

 

 

Kaatunut pilari / Fallen pillar

 

Joku ääliö turisti / Some idiot tourist
 
 
Luoliin mennään aina oppaan kanssa ja opastettuja kierroksia järjestetään puolen tunnin välein. Kierros kestää tunnin ja ainakin meidän opas oli todella hyvä. Syvimmillään olimme 16:sta kerroksen syvyydessä (eli saman verran maan alla kuin meidän kotitalon korkeus). Luolat löysi kahden miehen ja 13-vuotiaan pojan seurue vuonna 1878. Seurue oli huomannut maassa ulkonevan kalkkikivipaljastuman ja sen lähellä olevan kolikon kokoisen reiän maassa, mistä tuli kylmää ilmaa. Oli elokuu ja kuuma ilma, joten kylmä ilmavirtaus herätti kiinnostusta. Luolan suu on kaivettu esiin, mutta kun turistikierroksia suunniteltiin, niin luolista ei tarvinnut kaivaa polkuja vaan luolissa oli jo valmiiksi leveät käytävät. Toisin sanoen ei tarvinnut tuhota luolia turisteja varten 🙂 
 
Päivä oli kaikin puolin erittäin mukava. Peuroja ei kylläkään näkynyt, mutta kuulemma sellainen saadaan kohta pakastimeen, koska mies löysi paikan missä hän saa metsästää. Hyviä peurareseptejä otetaan vastaan 😉
 
Odottelen meidän ruokapöytää saapuvaksi, mutta en osaa hehkuttaa sitä vielä… Katsotaan onko se edes pöytä… 
 
Camilla
 
Translate: This Saturday we went to Shenandoah Natural Park and the Luray Caverns. The weather was beautiful for a hike and the mountains were gorgeous. The Caverns were definitely worth the visit, such an amazing place! 
 

 

Ravintoloita ja leipomista

On By CamillaIn Koti, Leipominen, VirginiaLeave a comment
Claredon, Virginia
Hyvää Groundhog-päivää (Murmelin päivää)! Ilmeisesti talvi on ohi, koska murmeli ei nähnyt varjoaan tänä aamuna 🙂
 
Onpas ollut tapahtumarikas viikonloppu! Aloitin viikonlopun vieton jo torstaina puolen päivän jälkeen, kun mies tuli aikaisemmin töistä potemaan kovaa migreeniä. Mies jäi nukkumaan ja minä sain auton käyttöön, jei! Olin suunnitellut koko viikon leipomista ja pääsin ihan yksin kauppaan pyörimään ilman että joku hengittää niskaan koko ajan. Esimmäinen kuva on naapurikaupungista, Claredonista. Claredon on kaunis kaupunki, kauniimpi kuin Court House, missä me asustelemme. Court House on (kuten nimikin jo kertoo) täynnä virastotaloja, eikä ole kovin inspiroivaa… Tykkään kävellä Claredoniin ihan vaan pyörimään kauppoihin tai metsästämään kivaa ravintolaa illallista varten. 
 
Torstain missio oli leivontatarvikkeet. Amerikkalaiset leipovat useimmiten “lisää vain vesi”-leivonnaisia ja kun suomalaisena on tottunut että jauhoja löytyy montaa eri sorttia, niin teki vähän tiukkaa löytää kaikki tarvikkeet. Kolme kauppaa (plus alko) ja minulla oli kaikki kamat kasassa. 
 
Perjantaina käytiin ensin kampaajalla ja muilla asioilla Woodbridge:ssa. Ei saatu VIELÄKÄÄN meidän ruokapöytää ja meillä alkaa olemaan hermot aika kireenä. Tämä piknik-ruokailu sohvalla alkaa olemaan vanha juttu jo… Koska ei saatu pöytää perjantaina, päätin että menemme ulos syömään. Ensin lounas Popeyes-pikaruokaravintolassa ja illallinen Cheesecake Factory-ravintolassa. Teen postauksen erikseen pikaruokaravintoloista, joten mainittakoon tässä vaiheessa että Popeyes on frittikanaan erikoistunut pikaruoka-ketju. Cheesecake Factory taas on minun lemppariravintoloita Yhdysvalloissa, koska heillä annoskoot on tarpeeksi isoja myös minulle 😉 Nimi saattaa hieman hämätä. Vaikka ravintola on erikoistunut juustokakkuihin, on ravintolassa tarjolla mahdottoman iso ruokalista, josta jokainen varmasti löytää mieluisen annoksen. Koska ketju on laaja ja ravintolat valtavan kokoisia, on palvelu (suurimmaksi osaksi) tasalaatuista ja tietää mitä saa kun kävelee ovesta sisään. Vähän niinkun Rosso, mutta hieman tasokkaampaa… Tai noh, tason voi määrittää monella eri tavalla. Minulla oli omasta mielestäni siistit vaatteet, korkokengät ja olin jopa laittanut hiukset nätisti, kun taas molemmissa naapuripöydissä asiakkailla oli valkoiset lenkkarit sekä verkkarit jalassa. Mutta toisaalta, olemmehan me amerikassa… 
 

 

Cheesecake Factory, Claredon, Virginia
Ennen illallista sain vihdoinkin aikaiseksi leipoa ja voi että kun tuli hyvä fiilis!! Olen varmaan viimeksi leiponut vuosi sitten laskiaispullia, jos mokkapaloja ei lasketa tai jotain synttärikakkuja… Kun saavuin tänne Yhdysvaltoihin kolme viikkoa sitten, tunsin heti oloni kotoisaksi – kotini ei ole enää Haagassa vaan mieheni luona. Mutta leipominen tuo vielä voimakkaamman tunteen siitä että on kotona. 
 
First batch of Runebergin torttu
Ensimmäinen satsi Runebergin torttuja sitten 2002-2004 vuosien leipurikoulua. Rakenne oli aivan uskomattoman hyvä! Tortut ei noussu, mutta se ei haitannut yhtään, oli ihan super hyviä. En tiedä mikä aivopieru minulle iski perjantaina. Ajattelin että nämä 12 Runebergin torttua riittää hyvin vielä maanantai-tiistai-akselille ja voin syödä torttuja opiskelun lomassa. Kuinka väärässä olinkaan. Lauantaiaamuna torttuja oli jäljellä kaksi. Itse sain maistaa yhteensä kolme torttua. Ei muuta kuin leipomaan lisää. Tällä kertaa tein tupla-annoksen ja tortuista tuli korkeampia. 
 
Second batch of Runebergin torttu

 

“Jos Luoja antoi minulle suomalaisen tyttöystävän, joka leipoo, niin aion syödä kaikki tarjolla olevat leivonnaiset” kuului vastaus kun kysyin, eikö sinulla ole minkäänlaista itsekuria, kun toisen satsin tortut oli kadonnut sunnuntai-iltapäivään mennessä. Mitä tohon nyt sitten tulisi vastata…? 
 
Lisää viikonlopun tapahtumia tulossa, kunhan saan kirjoitettua postaukset valmiiksi. Nyt aamu-uinti ja opiskelemaan!
 
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Camilla
 
Translate: Our dining table is still not here, so we were forced to eat out on Friday both lunch and dinner. I also did some baking. The first batch of Runebergin torttu on Friday came out really good but very low. The dough didn’t rise but luckily (?) I got a second chance on Saturday since the first 12 cakes were gone… The second batch I doubled the dough and they turned out as good as the first batch but a bit bigger. 
 
I was told that “If God gave me a Finnish girlfriend who can bake I’m going to eat every single cake you bake” when I asked where all the cakes went… So apparently it has nothing to do with self control. 
 
Have a great week!