Month: March 2015

Sitä sun tätä

On By CamillaIn Arki, Kotiruoka, PohdintojaLeave a comment
Ystävänpäivän suklaat saapui sopivasti Naistenpäiväksi / My friend sent me chocolate for Valentine’s Day and they arrived on Women’s Day

Mies on tehnyt vuorotyötä jo noin kuukauden päivät ja arki on mukautunut sen mukaan. Mies on joko kaksi tai kolme päivää töissä ja sitten kaksi tai kolme päivää vapaalla ja olen todella nauttinut näistä muutaman päivän työviikoista 🙂 Kun lähdin Suomesta, energiatasot oli jopa pakkasen puolella ja jetlagit vaivasi monta viikkoa tammikuussa. Liikunta oli melkein pakkopullaa, enkä edes huomannut kuinka väsynyt olin ensimmäiset kaksi kuukautta. En edes tajunnut kuinka rankka viime syksy oli. Otin reippaasti kursseja koulussa, tein paljon töitä, yritin urheilla ja jopa käydä välillä kahvilla kavereiden kanssa sekä ylläpitää parisuhdetta. En ikinä olisi kuvitellut välimatkan teettävän niin paljon stressiä ja pahaa mieltä. Onneksi on Skype, niin voi puhua kasvotusten. No, enivei, kroppa heitti häränpyllyä kun vihdoin saavuin Virginiaan ja melkein voisi sanoa että tapahtui täysromahdus. Vasta kahden kuukauden makoilun jälkeen voin vihdoinkin sanoa että olen oma itseni. Herään aamulla 4:40 miehen kanssa, teen aamupalat ja lounaat, käyn spinningissä tai uimassa ja saan touhuta omiani koko päivän. Olo on energinen koko päivän ja tuntuu kuin jaksaisi tehdä vaikka mitä, jonka takia miehen vapaapäivät onkin yleensä touhua täynnä. Lähdetään aamulla kämpiltä ja saavutaan vasta iltamyöhään. Ihana kun voi tehdä kaikkea kivaa yhdessä – en halua lähteä takaisin Suomeen miettien mitä kaikkea muuta olisimmekaan voineet tehdä sapattivapaani aikana. 

Jauhelihakeittoa!! / Ground beef soup!!


Miehen työpäivät on kivat kaksitoista tuntia, mikä sopii myös minulle erittäin hyvin. Tehdään kaksi tai kolme päivää töitä kunnolla ja pidetään taas pari päivää vapaata. Ihan käsittämätöntä miten paljon jaksaa tehdä kun ei ole maanantaista perjantaihin aikataulua! Jaksan helposti lukea kymmenen tuntia. Välillä kyllä tulee touhuttua blogin kanssa parikin tuntia tai surffailla netissä liiakseenkin, mutta koska vihdoinkin sain lukudraivin päälle, on nyt opiskeltava kun siihen on mahdollisuus. 

Päivän paras hetki on kiireetön aamiainen / Best time of the day is breakfast



Hovikuvaajani on ilmeisesti kyllästynyt työhönsä ja tuntuu että on todella vaikea saada mitään kuvia meidän vapaapäivien seikkailuista, joten tässä muutama kuva, mitkä kaivoin puhelimestani. Meillä oli siis keskiviikko ja torstai vapaapäivät ja kävimme muun muassa rautakaupassa. Kun tyttöystävä ei löytänyt valmiina jotain kotiin, on miehen rakennettava sellainen mikä miellyttää 🙂 Taidan olla hemmoteltu… Parvekekalusteita ei ostettu, roudataan miehen vanhempien talolta, seuraavan kerran kun käymme Louisianassa, jotain ylimääräisiä tuoleja ym. Turha käyttää rahaa johonkin, mikä luultavasti menee myyntiin/varastoon vuoden päästä. Intiaani-museossa kävimme eilen iltapäivästä ja illalla vielä lasillisella. Pari leffaa, sushia, aurinkoa ja sandaalikelejä, wingsejä, herkkuaamupalaa, jauhelihakeittoa ja sulkaata, niin ja paljon urheilua! Siinäpä ne tärkeimmät viime päivien jutskat!

Nyt on kuitenkin taas aika jatkaa kirjojen pariin!
Ihanaa viikonloppua!
Camilla

Translate: I finally feel like myself after two months of my stay here in Virginia. It took two months to recover from the fall and winter in Helsinki. I am working out like crazy and we are staying busy on our days off. The weather is gorgeous and we wore flip flops on Wednesday! The pictures are from this week’s highlight foods 🙂

Meidän koti

On By CamillaIn Arki, Koti4 Comments

 

Olohuone/ruokailutila/toimisto / Livingroom/Dining room/Office


Tämä postaus piti tehdä jo aikoja sitten. Olen vaan ollut niin laiska siivoamaan asuntoa valokuvauskuntoon, ettei kuvia ole ollut aikasemmin tarjolla. Viikonloppuna kuitenkin teimme suursiivouksen (mikä ei kyllä todellakaan enää näy asunnossa), jonka jälkeen otimme edustuskuvat asunnosta ja ajattelin näyttää miltä meidän koti näyttää. Olohuonesta tuli mahdollisimman vaalea pyynnöstäni. Kun asuntoa sisustettiin, minä olin Suomessa ja hyväksyin vain miehen ostoksia. Joten, kun saavuin Virginiaan, asunto oli sänkyä vaille valmis. Tai siis lähinnä patjoja vaille valmis. Toki, jotain jouduttiin hankkimaan vielä senkin jälkeen kun tulin tänne, mutta suurin osa oli miehen löytöjä. Ja aika hyvän työn hän mielestäni teki. Viihdyn asunnossamme todella hyvin, eteenkin nyt kun on lämpimämpi keli ulkona, niin minun ei tarvitse täällä sisällä palella. 

Makuuhuone / Bedroom 

 


Lähes kaikki asunnon kalusteet mies löysi käytettynä netistä. Ainoastaan yksi lamppu ja yksi IKEA:n tuoli on ostettu kaupasta. Sukat ja alusvaatteet kannattaa ostaa uutena, mutta muuten olen ehdottomasti kierrätyksen kannalla. Koko asunnon kalusteet kannettiin kotiin alle 1500:lla dollarilla käytettynä, kun jo sohva saattaa maksaa tonnin. Itse en olisi valinnut makuuhuoneen settiä, mutta diili oli aivan liian hyvä olla ottamatta. En vaan jotenkin viihdy tummien raskaiden kalusteiden kanssa, mutta makuuhuoneessa se ei haittaa. Emme käy makkarissa kuin nukkumassa, emme edes raahaa tietokoneita tai kirjoja makuuhuoneeseen, joten olen tyytyväinen lopputulokseen. Patjat sentään ostettiin ihan uutena, mutta vaikka kuinka makoilimme patjakaupassa eri patjoilla, valitsimme kuitenkin liian kovat patjat. 

Kylpyhuone / Bathroom

 

 


Kylpyhuone on erittäin pieni ja totuushan on se että hyllykössä meillä ei todellakaan säilytetä pyyhkeitä, vaan purkkeja ja purnukoita. Mutta edustuskuviin ei hallittu kaaos sovi 😉 Se mistä kuitenkin pidän kylpyhuoneestamme, on pesukone ja kuivaaja. On tosi kiva kun kaikki on lähellä. (asuntommehan on niin iso, ettei jaksa kantaa kolmea metriä, kun voi kantaa vaan kaksi…) Brittiläiseen (voin olla väärässä) tyyliin pesukone sijoitetaan keittiöön, mikä ainakin meidän perheessä olisi katastrofi! Keittiö on muutenkin niin pieni, ettei sinne mitenkään saisi mahdutettua enempää! Kylppäristä on kulku suoraan vaatehuoneeseen ja siitä makuuhuoneeseen, joten vaatehuolto toimii erittäin sutjakkaasti. Vaatehuoneesta ei tule kuvia… Siellä on vaan niin kamalasti romua tavaroita.

 

Kuten mainitsinkin jo, keittiö on todella pieni ja kaikki, ketkä on meillä käynyt Helsingissä kylässä, tietää että meillä tehdään todella paljon ruokaa ja leivotaan. Emmekä osaa tehdä ruokaa yksin, vaan aina toisen pitää änkee mukaan. Mutta, ihminen on sopeutuvainen ja olemme sopeutuneet tilanteeseen kohtalaisen hyvin. Välillä joutuu käyttämään ruokailupöytää tasona, mutta se nyt ei taida olla mitään uutta missään keittiössä. Ei ainakaan Haagan asunnossa 😉 Huomasitteko uuden sisustuselementin ruokailupöydän vieressä seinällä? Ihan itse asensin! Kello maksoi peräti kymmenen dollaria Amazonilla ja saapui kolme viikkoa tilaamisesta Kiinasta. Kätevää. 

 
Lopuksi vielä kuva tyhjästä parvekkeestamme. Huomenna, koska on sadepäivä, on päivän agendana käydä katsomassa parvekekalusteita. Netistä löyty todella nihkeesti mitään käytettynä, niin käydään muutamassa Pelastusarmeijan tyyppisessä liikkessä katsomassa jospa löytyisi edes pari tuolia ja pöytä. Olisipa minun baden baden täällä… No mutta, Ida saa nauttia siitä tänä kesänä 😉 En missään nimessä halua hamstrata tähän asuntoon mitään ylimääräistä, mutta miten voin vastustaa kiusausta hankkia tuoli, jossa voin juoda aamukahvini auringonpaisteessa?
 
Halit ja pusut kaikille!
Camilla
 
Translate: Here is a couple of pictures from our apartment. We cleaned the apartment this weekend and took some pictures but it doesn’t look the same anymore. Wonder what happened… Hoping to get at least a chair and a table on our balcony tomorrow if we can find something decent price so I can have my morning coffee on our balcony watching the sunrise 🙂

Pitkäntähtäimen suunnitelmia ja maantiepyöräilyä

On By CamillaIn Arki, Pohdintoja, VaeltaminenLeave a comment

Nyt kun sapattivapaani alkaa olemaan puolessavälissä on ehkä aika katsoa tulevaisuuteen. Paluu Suomeen siintää ja ajatukset alkavat väistämättä eksymään kesään. Kesätyöpaikka on jo takataskussa, asunto odottaa paluutani, ostoksilla katson tuotteita mitkä pitää ostaa paluumatkalle ja päivittäin hiipii ajatus nukkumisesta yksin. Mitäs sitten? Se on kysymys, minkä eteen joudumme päivittäin tekemisiin. Onko järkevää ostaa se reppu täältä vai Suomesta? Jätinkö mä ne lenkkarit varastoon vai myinkö ne kirpparilla syksyllä? Muistatko palautettiinko me ne lainassa olleet vaelluskamat iskälle? Pitäiskö näitä dollareita nyt jo vaihtaa euroiksi, vai odotetaanko vielä mitä se Kreikka meinaa tehdä? Kuinka paljon tavaroitani uskallan jättää Virginian asuntoon? Pitäiskö lähettää paketillinen talvivaatteita etukäteen Suomeen? Mitä jos palaan jo syksyllä? Mitä jos edessä on oikeasti neljän vuoden etä-suhde?

Lauantaiaamun kävelylenkiltä vielä kerran Iwo Jima

 

Haluaisin osata vastata kaikkii kysymyksiin, vai haluanko? Olen ollut yllättävän tyyni tulevaisuuden suhteen, eilistä känkkäränkkää lukuunottamatta. Meillä on pitkäntähtäimen suunnitelmia, on vara-suunnitelmia, on suunnitelmia, joista emme halua luopua, mutta ennen kaikkea meillä on kaikki vaihtoehdot auki. Elämme matkalaukut pakattuina, koska ikinä ei voi tietää milloin tai mihin päädymme. Ja se, jos jokin, on minun mielestä elämän suola. En malta odottaa mitä elämä tuo tullessaan. Sen tiedän, että toukokuussa on pakko palata Suomeen. Viisumi menee umpeen ja pääsykokeet pakottavat palamaan Helsinkiin. Entä siitä eteenpäin? Kaikki riippuu koulustani, vai riippuuko? En olisi ikinä uskonut vuosi sitten mihin soppaan lusikkani pistin, mutta nyt en pysty kuvittelemaan toisenlaista elämää. On ihana herätä päivään tietäen, että mitä vaan voi tapahtua. Joka ilta miehen tullessa kotiin saan uusia uutisia tulevaisuudesta ja on ihana huomata että välietapit vievät meitä eteenpäin päämääräämme kohti. 

Lauantai-illan illalliselta ankkaa / Duck at Saturday dinner

Vaikka välillä harmittaa kuinka aika menee niin kamalan nopeasti eteenpäin, niin muistutan itseäni suuremmasta kuvasta ja lopullisesta päämäärästä. Kukaan ei väittänyt tämän olevan helppoa ja vaikka välillä kiristää kurkkua, nautin matkastamme. Nautin tästä päivästä, suunnittelen huomista ja annan elämän viitoittaa tietä.

Sunnuntain vaellus / Sunday hike


Jotta tämä ei päättyisi vetistelyyn, niin olen pohtinut kesän aikataulua. Töitä aion tehdä niin paljon kun riittää kaupalla, mutta jotain kivaa olisi tehdä vapaapäivinä/-iltoina. Salikortti taitaa olla liian kallis kesäksi ja Mäkelänrinne taitaa pistää ovet kiinni saavuttuani Suomeen, joten jäljelle jää juoksu ja pyöräily. Viime kesänä pöyräilimme JOKA PAIKKAAN, jonka takia pöyräilyllä on erityinen paikka sydämessäni. Pyöräillessä kävimme syviäkin keskusteluita ja pakko myöntää etten ole eläissäni ollut niin hyvässä kunnossa kuin viime kesänä. Siskoni polkupyörä on käytettävissäni tänäkin kesänä, jos niin tahdon, mutta kun kävin tänään vähän shoppailemassa netissä triathlon-tapahtumia, eikä siskon pyörä oikein siihen leikkiin sovellu. Viime kesänä päätin että ostan itselleni maantiepyörän 30-vuotislahjaksi ja nythän ne synttärit olisi ihan tuossa kulman takana tulossa. Kävin jo tori.fi:n läpi, enkä oikein ymmärrä logiikkaa, että miten joku voi yrittää myydä 200:n dollarin maantiepyörää 400:lla eurolla. Pyörä on ostettu Yhdysvalloista, joten varmaan on jouduttu maksamaan verot tullissa, eli n. 50 euroa, niin onko Suomessa todella myyjien markkinat vai onko lähtöhinnat polkupyöriin vaan niin kovat että voi pyytää kätetyistä pyöristä näin paljon? Tonnin pyörät on sitten ihan oma lukunsa, eikä tämä opiskelija ota niihin kantaa, mutta kun minä saisin ihan uuden kotiovelle kannettuna 200:lla eurolla täällä päin maailmaa. Yritin ottaa selvää kuinka paljon SAS:lla maksaa polkupyörän kuljettaminen koneessa+mahdolliset tullimaksut, niin jos ymmärsin oikein, olisi halvempaa ostaa uusi pyörä täältä. 

Jo oman mielenterveyden kannalta luulen että investointi kannataa, jotta kesä menisi mahdollisimman kivuttomasti, eikä ikävä pääsisi yllättämään. Niin että kaikki kukkarahat voi siirtää suoraan lahjatilille 😀 

Illallinen pihviravintolassa vielä kun suomalaiset ystävämme olivat vierailemassa / Dinner at Outback 

 


Muutamaa lumikasaa luukuunottamatta on lumikinokset sulaneet ja tuntuu siltä, kuin olisi kevään ensimmäinen päivä. Asunto on lämmin, kun ulkona ei kylmä tuuli tuiverra ja katselin tossa jo parvekekalusteita. Kyllä se kesä tekee tuloaan 🙂 Ikkunan toisella puolella lentelee jopa ötököitä… Varma kevään merkki! Teimme viikonloppuna kaksi pitkää kävelylenkkiä. Lauantaiaamuna heti puoli seitsemältä otimme suunnaksi Arlingtonin hautausmaan, jonka jälkeen pistin miehen etsimään minulle erään sillan läheiselle saarelle. Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, olen yrittänyt etsiä asfaltoimatonta lenkkipolkua ja arvelin että Roosevelt-saarelta sellaista löytyisi. Saari löytyi ja onnekseni kävelytiet oli soratietä (ainakin siltä näytti lumen alta). Kävelyä kertyi peräti 8 kilometriä. Sunnuntaina kävimme testaamassa toisen kansallispuiston etelämmässä ja siellä kävelyä kertyi peräti 10 kilometriä. Metsä oli siis vielä eilen aivan lumen peitossa ja polut oli todella märkiä, mutta hyvillä kengillä siitäkin selvittiin. 

Tulipas tekstiä kerrakseen. Ensi kerralla sitten jotain kevyempää 🙂
Hyvää alkavaa viikkoa!
Camilla

Translate: Since my stay here in Virginia is halfway I thought it might be time to take a look at my return. I’ve got a job for the summer and my apartment is waiting for my return. But whatever happens next fall is a big question mark still. So, we are waiting what life will bring us. In the meantime a couple of pictures from our weekend hikes. Saturday hike was here in Arlington and Sunday hike south of Arlington in Woodbridge. The snow is almost gone and I actually saw a couple of mosquitoes outside, so I guess the spring is here…?

Lunta tulvillaan

On By CamillaIn ArkiLeave a comment

Torstai oli suomalaiselle hieman huvittavaa. Lunta tuli kyllä reilusti, en lähde väittämään sitä vastaan, mutta eipä sitä nyt niin paljon tullut että olisi tarvinnut lähteä sulkemaan kaikki koulut (ja jopa meidän sisäuima-allas!!!) huonon sään takia. Miehen auto oli työpaikan parkkipaikalla koko lumisateen ajan ja auton päällä oli noin 20 cm lunta. Tiet pysyivät aurattuna lähes koko päivän vaikka lunta pyrytti toden teolla, joten eipä täällä nyt mitään hätää ollut. Suomalaisena tähän vaan ollaan niin totuttu eikä tule edes ajateltua asiaa, jos aamulla tulee lunta. Mutta huomasin syyn, miksi ihmisten on parempi jättää sellaisena päivänä autot kotiin: autoissa ei todellakaan ole kunnon renkaita eikä kuljettajilla kokemusta lumessa ajamisesta. Asuntomme ikkunan alla jäi moni auto kiinni mäkeen ja seurasin tilannetta päivän mittaan. Nelivetoiset autot selvisi moitteettomasti mäestä, mutta muilla oli isoja ongelmia. Tuli todella paha mieli ihmisten puolesta ja olen erittäin onnellinen että olen suomalainen. Vaikka ajokortti maksaa pienen omaisuuden verran, koen että autokoulu antoi todella paljon. Kun asuu toisessa maassa, sitä vaan oppii arvostamaan asioita, mitkä on kotimaassa paremmin. Joskus vaan on vaikea ymmärtää tätä vouhotusta.

 

 

 


Eilen (ja näköjään tänään kanssa) oli kyllä sitten ihan mieletön keli! Harmittaa ihan kamalasti että piti viettää koko päivä sisätiloissa. Aurinko on paistoi koko päivän ja sulatti tiet ja jalkakäytävät. Pakkasta on luvassa vielä ainakin pari päivää, eli lumi ei sula nyt ihan hetkessä, mutta huomenna haluan ulos luontoon. Tämä päivä menee sisätiloissa taas, mutta huomenna olisi kiva lähtee tarpomaan lumihankiin. 

Mukavaa viikonlopun jatkoa!
Camilla

Translate: On Thursday we got a lot of snow or from a Finnish perspective not that much. But it was enough to shut down the DC area. In Finland we have proper winter tyres but not here, so it was a mess when people were trying to drive. But now the roads are cleared and the weather is beautiful. Hoping to go hiking tomorrow in the snow 🙂

Maailmanlopun myrsky

On By CamillaIn Arki, Louisiana2 Comments



Täällä valmistaudutaan myrskyyn. Televisiossa ei puhuta mistään muusta kuin miten nyt pärjätään tässä maailmanlopun lumimyrskyssä. Koulut on kiinni ja mies meinasi ettei tänään työpaikalla varmaan näy ketään. Loistava päivä mennä töihin 🙂 Olen syystäkin hieman skeptinen tähän myrskyyn. Maanantaina vietimme iltapäivän Potomac Mills:in ostoskeskuksessa ja ihmettelimme miten keskuksessa näkyi niin paljon kouluikäisiä lapsia. Starbucksissa kesti ikuisuus saada kahvi kun teinit olivat tilanneet höpöhöpö-kahveja ja jonot kassoille oli hermojaraastavan pitkät. Selvisi että maanantaina oli niin kova lumimyrsky että koulut olivat sen takia kiinni. Noh, maanantaina ostin uudet beiget mokkanilkkurit ja laitoin ne jalkaan, koska oli niin kaunis keväinen aurinkoinen sää ettei lenkkarit vaan kuulunut kuvaan – kevään tullessa pitää olla korkkarit jalassa 🙂 Ehkä tämä kuvaa kuinka kamala lumimyrsky maanantaina oli… Jos käpyttelin vaaleissa mokkanilkkureissa ympäri kaupunkia, niin eipä tainnut olla kova lumimyrsky… 

Orjien asuintalot Thibodauxissa, Louisianassa / Slave cabins in Thibodaux, LA

 

 

Maukkaan näköinen turisti hyökkäyksen kohteena / A delicious looking tourist got attacked

 

 

 

Ardoynen plantaasi / Ardoyne Plantation

 

 

 

No mutta, ehkä parempi olla varovainen kuin katua. Täällä kun ei ole liukkaanradan ajoa autokoulussa ja kuskeja on joka lähtöön näin isossa kaupungissa. Mutta näin suomalaisen näkökulmasta on aika hassua sulkea kokonainen kaupunki lumisateen takia.. Odotan kyllä kesää hirmu paljon! Onneksi meillä on kuukauden päästä pieni loma tiedossa Louisianassa, ehkä pääsen D-vitamiinikylpyyn muutamaksi päiväksi 🙂 

Sunnuntaina siirrämme kelloja eteenpäin ja seitsemän tunnin sijaan on aikaero on kahdeksan tuntia Suomeen. Suomessa kelloja siirretään vasta maaliskuun lopussa, joten olemme kahdeksan tuntia teitä jäljessä peräti kolme viikkoa. Helpottaa Skypeaikatauluja hieman. Ja minä kyllä huomaan että illalla on valoisaa tunnin myöhempää! Olen ihan tuhottoman väsynyt iltaisin ja hanskat tippuu käsistä kun pimeä laskeutuu. Haluaisin puuhailla niin paljon enemmän iltaisin, mutta tuntuu kuin joku imisi kaiken energian kun pimeä tulee. Olen siis enemmän kuin innoissani sunnuntaista! 

Kuvat ovat vielä Louisianan lomalta kun vietimme päivän ihan vaan ajellen ympäriinsä. 

Camilla

Translate: As a Finn I am wondering how bad can a snowstorm be so that you have to close an entire city… But since there are no winter tyres on the cars over here I guess it’s justified to stay home today. The pictures are from our vacation to Louisiana when we just drove around for a day. 

Paluu arkeen

On By CamillaIn Arki, Koti, LiikuntaLeave a comment

Vieraat on palautettu turvallisesti kotisuomeen ja meillä oli paluu arkeen. Vaikka mies meni töihin ja asunto oli todella tyhjän oloinen, niin oikeastaan nautin siitä että saan palata omien arkirutiinien pariin. Oli ihana käydä salilla eilen kolmen viikon tauon jälkeen. Kyllä se pisti vähän puuskuttamaan, mutta nyt voi jo turvallisesti sanoa että flunssa on selätetty. Toivotaan ettei tarvitse sairastella enempää tänä keväänä, ettei opiskelu kärsi. Olen nyt jo hieman jäljessä omasta aikataulusta, mutta nyt onkin kokonainen kuukausi ilman lomia edessä. Seuraava aikataulutettu loma on huhtikuun alussa kun suuntaamme takaisin Houmaan pikkuprinsessan syntymäpäiville. Loma sattuu olemaan pääsiäisviikonloppuna ja lennot olivat tuplahintaisia, joten tiedossa Road Trip! Seitsemäntoista tunnin ajomatka edessä… Huh, väsyttää jo ajatuskin. On minulla kyllä suunniteltuna yllätysmatka tässä maaliskuun aikana, mutta siitä sitten myöhemmin. Ei ikinä tiedä vaikka mies lukisikin blogiani 🙂 

Chinatown in Washington DC



Ystävien vierailu oli lyhyt ja viikko vaikutti alkuun aivan liian lyhyeltä tehdä kaikki mitä listalla oli. Listalta ruksattiin kuitenkin kaikki tarpeellinen ja kuulemma voi Yhdysvaltoihin tulla toistekin. Edellisessä postauksessa kokosin muutaman kuvan mitä viikon aikana koettiin ja nähtiin ja ajattelin laittaa tähän loput kuvat, mutta nehän on onnellisesti vielä miehen kamerassa, kamera autossa ja auto työpaikalla. Se siitä kivasta ajatuksesta. Tässä nyt kuitenkin muutama minun puhelimesta, mitä oli vielä tarttunut matkan varrelta mukaan. 

Mustikkashotteja amerikkalaiseen tyyliin / Blueberry shots

 

Onni on iso Twix-patukka 🙂

 

Friteerattua sipulia ja margarita Outback-ravintolassa / Fried onion at Outback


Kaikkein parasta kuitenkin arkeen paluussa on ollut Skype ja kuulla kuulumiset perheeltä ja ystäviltä. Kuten taisin jo aikaisemmin mainita etten pode koti-ikävää, mutta ikävöin perhettä ja ystäviä ja on ihana kuulla että kaikki voi hyvin toisella puolella maailmaa. Viikonlopuksi toivon mahdollisimman vähän sadetta, jotta voisimme pakata termarit reppuun ja suunnata luontoon muutamaksi tunniksi. Kun on pyörinyt kaupungissa muutaman viikon putkeen on ihana lähteä metsään rauhoittumaan ja opiskelutkin maistuu paremmalta pienen happihyppelyn jälkeen. 

Mahtavaa loppuviikkoa!
Camilla

Translate: After a three week vacation it is nice to get back to my routines. I’m a little bit behind my study schedule, so now I have to get back to my school. I really enjoyed getting back to gym last night and can’t wait to start a routine again. The pictures are from our week with our Finnish friends. We did a lot in just one week, but it was all worth it! We had a blast!

Viikko kuvina

On By CamillaIn Museot, Nähtävyydet, Washington DCLeave a comment

 

Iwo Jima muistomerkki / Iwo Jima Memorial
 

 

 

No nyt on kyllä juostu kaikki mahdolliset nähtävyydet alle viikossa! Koska ollaan käyty siis ihan kaikkialla, niin tässä nopea kuvakooste. Hovikuvaajani on viettänyt tämän viikonlopun töissä, joten kuvien ottaminen on jäänyt minun harteille. Kuvia on siis kertynyt noin kymmenen sadan sijaan ja laatu on valitettavan huonoa. Koittakaa kestää! Tästä lähtien yritän välttää valokuvien ottamista, se on lupaus!

 
Pittsburg Penguins vs. Washington Capitols at Verizon Center

 

Arlington hautausmaa / Arlington Cemetery

 

Arlington Memorial Bridge

 

National Mall puisto

 

Lincolnin muistomerkki / Lincoln Memorial

 

Abraham Lincoln

 

Washington Monument
Korean sodan veteraanien muistomerkki / Korean War Veterans Memorial

 

Afrikkalaisen taiteen museo / National Museum of African Arts

 

Amerikan intiaanien museo / National Museum of the American Indian

 

Yhdysvaltain kongressitalo / United States Capitol

 

Minä ja muut lokit orrella / Seagulls and another little bird
Kaiken kaikkiaan on ollut todella mielenkiintoinen viikko. Vaikka kävimme monessa paikassa, missä olin käynyt jo ennestään, niin opin paljon uusia asioita ja uusista näkökulmista. Ruoka on myös ollut hyvää ja sitä on ollut riittävästi. Kilometrejä on tullut enemmän kuin odotin ja ostoksia on tehty aivan liikaa minun lompakolle, mutta ihana saada vaihtelua arkeen ja opiskeluun. Nyt takaisin emännän tehtäviin -> kanat odottaa paistajaansa, eikä mustikkashotit tekeydy itsestään 😉
 
Hyvää alkavaa viikkoa!
Camilla
 
Translate: I’ve been super busy entertaining so here is just some pictures of what we’ve done and where we’ve been. But now I have to get back to the kitchen – we have some hungry and thirsty people over here!