Parempi patja, parempi uni

Valittelin joskus muutama kuukausi sitten huonoa patjaostosta ja kuinka tuntui siltä, ettei yöunet yksinkertaisesti riittäneet lepoon ja päiväunet oli ehdoton jaksamisen kannalta. Samaa valitteli mies, eikä energiaa tuntunut kummallakaan riittävän muuhun kuin välttämättömiin kotiaskareisiin. Molemmilla oli alaselät niin kipeät aamuyöstä, ettei saanut kolmen jälkeen oikein nukuttua. Tuli useasti herättyä kipuun aivan liian aikaisin ja iltapäivään mennessä oli aivan poikki. Päätimme että patja lähtee vaihtoon. Vaikka kuittia ei enää löytynyt otti liike takaisin patjan, jos vaan näyttäisimme maksukortin rouvalle ja homma oli sillä selvä. Oli kyllä niin kätevää että! 

Maailman paras sänky

Koska olimme IKEA:n naapurissa päätimme kokeilla IKEA:a ensin. Ja siellä tosiaan kävikin niin että löysimme sopivan patjan kotiinvietäväksi ja päätimme kokeilla, olisiko tämä patja yhtään parempi pidemmässä juoksussa. IKEA:n patjoilla on tyytyväisyystakuu ja patjan voi palauttaa, jos se ei sovikaan. Tällä kertaa säästimme kuitin ja pakkausmuovit, jos joutuisimmekin viedä patjan takaisin. Kävimme samalla matkalla vielä hakemassa sellaisen vaahtomuovipatjan sijauspatjaksi Wal-Mart:sta. Koska alkuperäinen patja oli melkein 800 dollaria ja uusi patja+sijauspatja vain 300 dollaria, säätimme aika monta rahaa tässä vaihdossa. 

Vaahtomuovi-sijauspatja

Nyt kun öitä on melkoisen monta takana, uskallan väittää että meillä on maailman paras sänky! Nukuimme ensin muutaman yön ilman vaahtomuovi-sijauspatjaa, mutta se oli aavistuksen verran liian kova, joten laitoimme vaahtomuovipatjan varsinaisen patjan päälle, enkä ole katunut ostosta päivääkään. Nukun kuin pieni lapsi, enkä herää kuin vasta herätyskelloon tai vasta kun alkaa sarastamaan. Alaselkä on paljon paremmassa kunnossa ja voin suositella tätä vaahtomuovi-sijauspatjaa lämmöllä! Koska tosiaan teen tässä lähtöä takaisin kotisuomeen ja samalla palaan omaan asuntooni ja omaan sänkyyni ja minun sängyssä on huono patjatilanne. Patjat on vanhat, ja sijauspatja vielä vanhempi ja todella huonossa kunnossa. Ajattelin ensin että tuon vaahtomuovipatjan täältä tullessani, mutta koska täällä koot menee 120, 140 ja 190, niin eipä täältä tietenkään 160-senttiselle sängylle mitään sijauspatjaa löydy… Mutta hätä ei ole tämän näköinen, nimittäin Sotkalla on myynnissä Janna-sijauspatjoja, joten ensitöikseni käyn Sotkassa ostoksilla ennen kun teen mitään muuta Suomeen tullessani 🙂 

Hyviä unia 🙂
Camilla

Translate: When we first bought our mattress it wasn’t good at all and we had to take it back. The new mattress has been great! We bought a cheap IKEA mattress and put a egg crate foam topper on the mattress and it has been great! We’ve slept so much better than with the old mattress. 

Porkkanapannukakut

 

Nyt oli niin mieletön resepti, että päätin jakaa tämän kanssanne! Alkuperäinen ohje löytyi blogista, jonka löysin sattumalta tässä yksi aamu kun join kahvia läppärin ääressä. Tässä linkki. Pannukakut on gluteenittomia ja maidottomia ja valmistuvat viidessä minuutissa. Hyvä olisi keittiöstä löytyä hyvä blenderi, muuten saattaa olla vaikeeta saada porkkanoita rikottua tasaiseksi taikinaksi. Meillä on kotona Vitamix-blenderi ja se rikkoo ihan kaiken, suosittelen ihan kaikille 🙂 Jos blenderi ei riko porkkanoita, raasta porkkanat ennen kun laitat ne blenderiin. Ohje kahdelle ruokailijalle.
 

Porkkanapannukakut (G,M) n. 12 pientä pannukakkua

 
2 porkkanaa
4 kananmunaa
pieni pala inkivääriä
ripaus suolaa
tuoretta rosmariinia (itse käytin kuivattua timjamia)
1 dl kaurahiutaleita (huom, jos teet pannareita täysin gluteenittomalle vieraalle, muista varmistaa häneltä, että kaura sopii hänen ruokavalioonsa)
35 g proteiinijauhetta
kookosöljyä paistamiseen
 
Laita kaikki ainekset blenderiin ja sekoita tasaiseksi massaksi. Itse annoin Vitamix-blenderin surista noin puoli minuuttia täydellä teholla, jotta ainekset sekottuivat keskenään taikinaksi. Paistoin pieniä pannukakkuja kookosöjlyssä noin minuutti per puoli.
 
Tarjoa esimerkiksi hummuksen, vuohenjuuston, kurpitsansiemenien ja pinjansiemenien kera. 
 
Nämä erittäin proteiinipitoiset pannukakut sopii lounaaksi tai treenin jälkeen palautukseen. Me söimme pannarit eilen lounaaksi pitkän aamupäivän touhujen jälkeen ja piti kyllä nälän poissa aina illalliseen saakka. Sen haluan mainita että vuohenjuusto toi pannareiden makua todella hyvin esiin ja kruunasi tämän annoksen, enkä siis suosittele jättämään pois annoksesta (paitsi jos on täysin maidoton ruokavalio).
 
Mahtavaa viikonlopun jatkoa!
Camilla
 
Translate: I made some Protein Carrot Pancakes yesterday and since they were so good I wanted to share the recipe with you. All you need is 2 carrots, 4 eggs, small piece of ginger, 1 dl of oat meal, 35 g protein powder, salt and fresh rosemary. Put everything in a blender (we used our Vitamix) and blend until smooth and fry on a pan in coconut oil. Serve with goat cheese, hummus and pumpkin seeds. 

Mitä suunnittelin tekeväni ja mitä todellisuudessa tein

Tästä alkaa sarja kirjoituksia, mitä olen työstänyt jo pari viikkoa. Suomeen paluu on siis tapetilla ja halusin kirjottaa, mitä tämä puoli vuotta on pitänyt sisällä. Ensin kirjoitin jotain, mitä kuvittelin tekeväni Virginiassa ja mitä todellisuus piti sisällään. Katsotaan, mitä seuraavaksi saan valmiiksi raakileista blogin arkistoista. 

1. Otin noin kaksikymmentä kirjaa mukanani, mitä voin lukea – koska sittenhän minulla on aikaa tehdä vaikka mitä!

Todellisuudessa olen lukenut yhdestä kirjasta puolet. 


2. Ajattelin aloittaa saksan kielen kurssin, mikä auttaisi minua ensi syksynä koulussa.

Todellisuudessa en aloittanut mitään saksan kielen opiskelua. En tiedä miten muilla pääsykoeopiskelijoilla on aikaa opiskella jotain muuta, mutta minun opiskeluaika jaettiin tasan pääsykoekirjojen kesken. Turha siihen oli enää alkaa tunkee mitään muuta opiskeltavaa… 


3. Kuvittelin kokkailevani kaikkea uutta ja jännittävää.

Hernekeitto ja munkkien paisto oli kaikkein jännittävintä, mitä sain aikaan.


4. Kuvittelin leipovani joka päivä, myös ruisleivät ihan itse.

Mitä ihmettä minä oikein kuvittelin? Kuka tarvitsee kakkuja ja keksejä joka päivä? Ruisleivät tulivat suoraan Prismasta matkalaukussa, että sillai.


5. Kuvittelin treenaavani niin kovaa ja vetäväni superruokavaliot ettei minua enää tunnistettaisi lihasmassan alta samaksi henkilöksi.

Joo, spinning ja uinti sai riittää minulle. En vaan jaksanut aloittaa tiukkaa treeniä, koska se vaatii suunnitelmallisuutta, jota nimenomaan yritin välttää. Treenasin täysin fiiliksen mukaan, mikä taisi olla paras päätös ikinä 🙂


6. Kun sitä aikaa sitten on aivan tuhottoman paljon, niin voisin aloittaa jonkun uuden harrastuksen, kuten jooga, maalauskurssin tai jonkun pitsinnypläyskurssin.

Ei sitä aikaa sitten yhtäkkiä ollutkaan niin paljon. Kahdeksan tai kymmenen tunnin opiskelujen jälkeen ei vaan jaksa lähtee enää etsimään jotain uutta harrastusta. 


7. Meidän piti matkustaa ihan joka paikkaan. 

Kyllähän me sitten loppujen lopuksi käytiin vaikka missä, kuten NYC, New Orleans, Niagaran putoukset ja tietysti kaikki upeat nähtävyydet Washingtonissa. Mutta monta upeeta kohdetta jäi näkemättä ajan- ja rahanpuutteen takia. 


8. Minun piti yrittää löytää joku kiva viikonlopputyö.

Joo-o, tätäkin pohdin koko viime syksyn. Kyllä nyt aina löytyy joku kiva lastenhoito/koiranhoitotyö tällaiselle superihmiselle. Tammikuussa kun rojahdin sohvalle, en enää jaksanutkaan etsiä töitä. Säästötili on nyt tyhjä, mutta mitä sitten? Kyllä tekevälle aina töitä riittää kesällä!


9. Minun piti katsoa kaikki sata elokuvaa listaltani. 

En ole kertaakaan katsonut listaani kalenterin takasivulta. Katsoin, mitä telkkarista tuli. Miksi pitää kaikesta tehdä lista ja tehdä kaikki juuri niinkun listassa lukee?? 


10. Kuvittelin pistäväni maatamullistavan blogin pystyyn.

Noh, eipä tämä nyt ihan maatamullistava ole, mutta tämä taisikin olla ainut suurista haaveistani, minkä oikeasti toteutin. Olisin halunnut kirjoittaa tätä joka päivä, mutten antanut itselleni lupaa käyttää aikaa tietokoneella. Opin myös pitämään tietokoneen kiinni päiviä putkeen. Olisin halunnut oppia kuvankäsittelystä enemmän ja ottaa kauniita kuvia, mutta olihan tämäkin alku ja opin paljon myös valokuvauksesta ja siitä miltä tuntuu olla bloggaaja. 


Vaikka aikaa piti olla vaikka mihin ja minusta piti kuoriutua superihminen ja aloittaisin vaikka mitä uutta ja ihmeellistä, niin loppujen lopuksi tein juuri sitä mitä halusinkin. Halusin myös rentoutua ja ladata akkuja seuraavaan elämänvaiheeseen. Jos pääsen kouluun, tulee seuraavat neljä vuotta olemaan melko rankkaa, eteenkin kun elää etäsuhteessa. En halunnut vetää itseäni piippuun kaiken ylimääräisen takia. Jos laiskotti, makasin sohvalla. Jos teki mieli lähtee juoksee kymppi, lähdin. Jos teki mieli lähtee koko päiväksi metsään vaeltaa, lähdin. Jos halusin jätskiä aamupalaksi, söin jätskiä. Elämä on muutenkin liian lyhyt, niin miksi suunnitella liikaa kun voi vaan heittäytyä hetkeen ja katsoa mihin se vie? 

Tämä kevät on ollut minulle parasta, mitä ikinä on tapahtunut. Ei pelkästään sen takia, että sain asua mieheni kanssa samassa maassa, vaan myös sen takia, että opin uusia asioita – sekä itsestäni että ympäröivästä maailmasta 🙂 

Camilla

Translate: Before I came to Virginia I had big plans for all the spare time I have, because I’m not working. It turned out my studies was work and I didn’t end up reading my 20 books I brought with me, nor did I start studying German language or start a new hobby. In the end I did everything I wanted. Even though everything I did wasn’t on the list to do, it was something I wanted to do at the time. 

Kloorivesi

Tämän aamun auringon nousu, tätä näköalaa tulen kaipaamaan.

Tähän päivään sopii hyvin pieni katsaus hanavesi-asioihin, kun luin Kiinan suurlähettilään haastattelun Yle:ltä vedenpuhdistuksesta ja kuinka suomalaista osaamista voisi hyvin viedä kaupungistuvan Kiinan vedenpuhdistustarpeisiin. En ole matkustellut paljon, mutta niissä maissa missä olen matkustellut ei hanavedessä ole ollut kloorin hajua. Islannissa oli mielenkiintoinen mädäntyneen kananmunan haju vedessä, koska lämmin suihkuvesi lämmitetään rikkivedyllä. Thaimaassa vedessä ei ole ollut voimakasta hajua (mausta en tiedä…), mutta Yhdysvalloissa vedessä on todella voimakas kloorin haju. Olen käynyt 12:sta osavaltiossa Yhdysvalloissa, mutten missään (vielä toistaiseksi) ole tavannut klooritonta vettä. Yritin vähän Googlailla kloorin käyttöä ja löysinkin että klooria tosiaan käytetään ihan Suomessakin veden desinfiointiin, mutten ole kyllä ikinä maistanut tai haistanut klooria Suomen hanavedessä. Hämeenlinnassa kun asuin kymmenen vuotta ehti tottua todella hyvään hanaveteen ja kun muutin Helsinkiin maistui vesi lähinnä kuravedeltä. Nyt siihenkin on jo totuttu, mutta viime kesän lomamatka Lappiin muistutti taas kuinka hyvää hyvä vesi voikaan olla!

Tosiaan klooria käytetään veden desinfiointiin, mikä on todella tärkeää, mutten ymmärrä miksi kloori ei maistu tai haise muualla maailmassa yhtä pahasti kuin Amerikoissa. Suomessa on todella hyvät pohjavedet ja luin että Suomessa eteenkin pintavedet suodatetaan hiekan tai aktiivihiilisuodatuksella, jotta paha maku saadaan vedestä pois, joten ymmärrän hyvin miksi meillä on hyvät juomavedet. Koska amerikat on valtava maa ja osavaltioilla on ihan omat systeemit en tietenkään löytänyt mitään kättä pidempää (Wikipedia ei ole lähde…), miksi juuri Yhdysvalloissa käytetään klooria niin paljon veden puhdistamiseen, niin aion nyt tehdä perustelut omasta kokemuksesta kloorin vaikutuksista. Lähden väittämään että täällä käytetään klooria vedessä puhtaasti taloudellisista syistä. Onhan se varmasti halvempaa puhdistaa 320 miljoonan asukkaan vesi dumppaamalla veteen iso kanisterillinen klooria, kuin alkaa suodattamaan vettä jollain hiekalla tai aktiivihiilillä. Ja lähteepähän vedestä paha maku pois kun laitetaan veteen tarpeeksi klooria. 

Kun ensimmäisen kerran matkustin Yhdysvaltoihin 11 vuotta sitten, niin huomasin pistävän kloorin maun ravintoloiden vedessä ja hanalimuissa. Kokeilin kerran Sprite-hanalimpparia ja jäi viimeiseksi kerraksi! Kloori tunki läpi niin pahasti että tuli ihan paha olo. Siitä eteenpäin join aina kokista, jossa kloori ei maistunut niin pahalle. Nyt kun limppareita ei enää tule juotua, olin ihan unohtanut koko asian, kunnes meillä kävi suomalaisia kylässä aikaisemmin keväällä ja vannoutunut kokiksen juoja-ystäväni ei suostunut ravintolassa kokista juomaan, koska kloorin maku tunki niin pahasti hanalimpparin läpi. Paras tapa saada kunnon limpparia oli ostaa kaupasta tölkkikokista ja viedä omat juomat ravintolaan. 

Veden suodattamista

Suurin syy tähän kirjoitukseen ei suinkaan ole hanalimpparit, vaan iho-ongelmat, joiden kanssa olen kamppaillut tässä viimeiset neljä kuukautta. Kun lähdin Suomesta tammikuussa oli iho jo kuivunut talven kylmyydestä ja rasvasin ihoani kahdesti päivässä. Koska Virginiassa oli vähän lämpimämpää ajattelin etten tarvitsisi koko rasva-arsenaalia mukaan, koska yleensä iho-ongelmat katoaa kun tulee lämpimämpää. Kuinka väärässä olinkaan. Iho suorastaan kesi ja kädet kuivui hetkessä. Mikään rasva ei tuntunut imeytyvän ihoon ja ostinkin sellaista intensiivinen hoito-rasvaa. Aivan se ja sama kuinka paljon sitä rasvaa läträsi, niin aina vaan oli iho kuivaa. Talven siirtyessä ja lämpimän kesähelteiden saapuessa ajattelin että no nyt vihdoinkin voin lopettaa tämän älyttömän (ja aikaavievän) rasvaamisen aamuin illoin. Voisin melkein sanoa että ongelma on pahentunut. Jaloista varmaan tippuu iho kohta kokonaan pois, koska joudun kuorii jalat päivittäin ja yhtäkkiä käsiin on tullut ihme kutina. Olen lisännyt liikuntaa, niin että yritän treenata kahdesti päivässä – aamu-uinti ja iltaspinning tai toisinpäin – ja käyn siis suihkussa kahdesti päivässä. Liikunta on se mikä pitää pääni terveenä ja aivot energisenä enkä todellakaan aio lopettaa urheilua vaan sen takia että ihoni kuivuu suihkuttelusta. Suurin syy kuitenkin tähän iho-ongelmaan ei taida olla suihku vaan uima-allas, kuten varmaan kaikki jo osasi aavistaa. Uima-altan klooripitoisuus on jotain aivan käsittämätöntä. En muista edes lapsena Kauniaisen uimahallin veden olleen niin kloorista. Mäkelänrinteellä käytetään UV-säteilyä veden desintiointiin, enkä ole kokenut veden siellä olevan iholleni haitallista, mutta tämä on ollut kyllä aikamoista. Juttelin uima-altaan Lifeguard:in kanssa asiasta ja koska hän myös ui päivittäin on hän huomannut saman asian. Hän on kuullut muista tavoista desinfioida altaat, kuten suola ja UV, muttei ole niihin törmännyt Yhdysvalloissa altailla. 

Ihovammaisen selviytymispaketti.

Ajattelin ensin etten lähde kirjoittamaan tällai ihan julkisesti iho-ongelmistani, mutta koska tämä käsien kutina on todella ikävää ja jatkuvaa, päätin että kirjoitan tämän, jotta ehkä joku amerikoihin muuttava tai täällä asuva saisi jotain vertaistukea kirjoituksestani. Käsien kutina taitaa johtua siitä, koska meillä on niin kuuma ja kostea ilmasto täällä nyt (HUOM! tämä ei ole valitus kuumasta kelistä, en missään nimessä lähtisi valittamaan siitä että onpa täällä kuuma) ja käteni hikoilevat todella paljon, mikä ilmeisesti aiheuttaa jonkinlaisen reaktion ja vaikka yritän rasvailla päivän mittaan käsiä, niin tuntuu kuin ihon alla asuisi muurahaisia… Mielenkiintoista todella 🙂 Nyt voikin kaikki sitten sanoa, että mitäpä sinne sitten lähdit kun tarvii valittaa tollaisista pikkuasioista. Vaikka ihon alla asuisi oikeasti miljoona muurahaista, niin en vaihtaisi tätä kevättä mistään hinnasta. Vaikka en läpäisisi pääsykoetta, niin tämä oli silti kaiken arvoista. Olen kirjoitellut postauksia aiheesta, jotka julkaisen kunhan saan vamiiksi, niin en nyt paneudu tähän sen enempää. 

Toki olen huomannut muitakin (luultavasti) kloorin aiheuttamia juttuja, kuten hiusten kuivuminen ja kasvojen näppyjen lisääntyminen. Aina murrosiästä asti kasvoillani on ollut epäpuhtauksia, jopa aknea, mutta olen huomannut niiden lisääntyneen täällä esim viime syksystä. Uskon että, koska juomme hanavettä (vaikkakin filtterin kautta puhdistettuna), saattaisi se olla osasyy lisääntyneisiin näppyihin. Ja kyllä hiusten latvat on kuivunu enemmän kuin Suomessa, vaikka pesen niitä ihan samalla tavalla ja samoilla tuotteilla. Tai noh, en usko että shampoopullossa ole samat ainesosat amerikoissa kuin Euroopassa… En yhtään ihmettele vaikka shampoopullossani täällä olisi rotanmyrkkyä laitettu, valvonta kun täällä on mitä on…  

Siinäpä päiväpolttavat tänään, huomenna ehkä sitten jotain muuta 🙂
Camilla

Translate: I’ve noticed that they use a lot of chlorine in the water here in the States and since I’ve had some problems with very dry skin I decided to write about it. Apparently they use chlorine disinfecting the water in Finland too, but not as much as in the States. And I’ve never even smelled the chlorine in the water, not even at the pool, so this has been something new for me. 

Kesä ja kärpäset

Perjantaina puolen päivän aikaan sain nähdä upean esityksen kun toisen maailmansodan lentokoneita lensi National Mall:in yli. Lennot oli osa juhlallisuuksia 70 vuotta toisen maailmansodan loppumisesta. Koko National Mall:in puisto oli tupaten täynnä ihmisiä, ihmisjoukko näkyi tänne meidän parvekkeelle asti. Lentojen jälkeen WW2-muistomerkillä oli vielä jotain juhlallisuuksia, mutta minä siirryin sujuvasti parvekkeelta takaisin työpöydän ääreen. Lentokoneita oli yli 50 ja niitä saapui tasaiseen tahtiin lännestä, ihan meidän asuintalon vierestä, noin 50 minuutin ajan. Yritin ottaa videokuvaa, mutta koska ne oli liian kaukana iPadin kameralle, jätän ne julkaisematta. Täytyy nyt vaan uskoa että oli hieno tilaisuus 🙂

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, opiskelut vievät tällä hetkellä kaiken aikani ja jos mitään aikaa jää yli, käytän sen urheiluun. Huomaan että olen tarvinnut enemmän unta ja jopa päiväunia, sen verran rankkaa opiskelu on, mutta kun on rankka työ niin on myös rankat huvit. Eikö se niin mene? Miehen selkä on jo paljon parempi, perjantaina tapahtui ihmeparantuminen töissä ja toivomme että voimme aloitta yhteiset treenit jo ehkä huomenna. Hänen parannellessa selkäänsä olen treenannut omia treenejä. Ilmottauduin jo yhteen mini-triathloniin kesällä, jotta treenit ei vaan tuppaa unohtumaan. Täällä on ollut niin upea sää etten ole malttanut olla sisätiloissa ja kävinkin yksi ilta juoksemassa T. Roosevelt-saarella. Viimeksi kun kävin saarella oli vielä kevät ja kylmä keli. Nyt oli koko saari puhjennut kukkaan ja samalla oli ötökät vallanneet lenkkipolut. Hämähäkkikammoisena oli aivan kamalaa juosta saarta ympäri, mutta tein sen! Vaikka vähän jänskättää, niin ei auta itkut – se mikä ei tapa, karaistaa! 

 


Eipä siis uutta raportoitavaa tällä erää. Onneksi ne pääsykokeet on kohta ohi! Alkaa kohta tympii lukea samat tarinat uudestaan ja uudestaan, mutta sitä kai ne testaa. Kuka on lukenut eniten ja oikeesti ymmärtänyt mitä on lukenut. Tottakai vähän jännittää että mitä jos taas jää parista pisteestä kiinni ja kaikki tämä on taas ihan turhaa, sitä kun ei yhtään tiedä miten muut hakijat on lukenut. Mutta oli miten oli, tein parhaani ja se nyt saa sitten riittää. Eiköhän tässä sitten olekin aika siirtyä kirjojen pariin ja jättää jorinat vähemmälle 🙂

Aivan ihanaa äitienpäivän jatkoa kaikille tahoille!
Camilla

Translate: Nothing new around here, except my fiance’s back is getting better after a week laying down and taking it easy. In the mean time while he hasn’t been able to work out I’ve tried to start my preparations for this summer’s triathlons. One evening I went to T. Roosevelt Island and noticed how nice and green it was! Even the bugs and spiders were enjoying the nice summer weather 🙂 Happy Mother’s Day everyone!

Opiskeluja ja potilaan hoitoa

Mies on edelleen huonokuntoinen ja olen yrittänyt hoitaa pakolliset kotityöt ilman että opiskelut kärsii. Tässä alkaa olemaan jo tosi kyseessä lukemisen suhteen ja olen jättänyt kaiken ylimääräisen pois lukemisen tieltä. Mies on yrittänyt parhaansa mukaan laittaa ruokaa yms., mutta selkävaivojen kanssa on turha lähtee leikkimään. Jotain ollaan kyllä saatu aikaiseksi, kuten polkupyöräni on nyt vihdoinkin lähetetty Suomeen ja eilen kävimme hakemassa vähän tarvikkeita pyörään. En tiedä mihin tämä aika oikein rientää, jätin tietokoneeni sunnuntaina illalla makuuhuoneeseen ja se vähän niinkun unohtui sinne. Avasin tietokoneen vasta tänä perjantaiaamuna, kun tajusin etten ole kirjoitellut blogiin mitään. Hups. Noh, ehkä tämä sallitaan kouluun pääsyn nimissä. Tänä aamuna mies lähti kokeilemaan onneaan työpaikalle, katsotaan miten herran käy, luulen että tulee kotiin kesken päivän. Sen verran on selkä ollut edelleen kipeä. Minä sen sijaan olen yrittänyt pitää kuntoa yllä ja nyt kun polkupyörä on lähetetty Suomeen voin vihdoinkin ilmottautua kesän triathloneihin. Juoksemisesta täällä ei ole oikeastaan tullut mitään. Olen kokeillut päkijäjuoksemista, mutta kunto ei vielä kestä vetää koko lenkkiä päkijöillä, niin polvet on aika kovalla koetuksella asfaltilla juostessa. Samalla siitepöly ja katupöly on pitänyt minut sisätiloissa. Jonain päivänä raahaudun vielä lääkärille, jos saisin astmalääkkeet, mutta vielä toistaiseksi mennään sisulla 🙂 Juoksemisen sijaan olen käyttänyt spinning-tunteja ahkerasti sekä sisäuima-allasta. 

Koska olen ymmärtänyt että Suomessa alkaa pikkuhiljaa kevät jo näkyä ja tuntua, niin uskallan hehkuttaa meidän kesäsäätä. Meillä on jo pari viikkoa ollut hellettä ja jopa ukkoskuuroja. Ulos kun menee on parempi olla laittamatta harmaata paitaa päälle tai muuten saattaa käydä köpelösti. On meinaa aika hurja tämä kosteus täällä päin maailmaa. Toissailtana kävin pienen iltalenkin vetämässä ja kun ulos pääsin olin kauttaaltaan hiestä märkä ennen kun pääsin edes juoksemaan. Ihan kun saunaan olisi astunut! Minä nautin tästä, turha kuvitella että valittaisin 🙂 On ihana kävellä ulkona ja haistella kosteaa ilmaa – ihan niinkun sademetsässä liikkuisi, paitsi että täällä on vähän enemmän autoja… 

En ole vielä pitänyt vapaapäivää opiskeluista tällä viikolla, eikä vaikuttaisi olevan tarpeen. Energiaa vaikuttaisi riittävän vielä toistaiseksi, mutta tänään tulee pieni breikki päivään kun toisen maailmansodan lentokoneita lentää Washington National Mall:in yli. Minullahan taitaa olla aika hyvät näköalat tähän esitykseen! Yritän ottaa videokuvaa tästä jännittävästä tapahtumasta. Lopuksi vielä kuva, minkä taisin lupailla aikaisemmin. Miedän uusimmat maalaukset viime viikonlopulta makuuhuoneen seinällä. 

Uudet sisutuselementit pääsivät makuuhuoneen seinälle / New art on our bedroom wall

Hyvää viikonlopun alkua!
Camilla

Translate: I have been so busy with school so I didn’t even notice that I haven’t even open my computer for the past four days. But I think it is all worth it. My entrance exam is just so important to me that I would rather study than do anything else. I have been working out though. Exercise is the most important thing to be have enough energy to study 🙂 We are going to have a great show from our balcony – a bunch of WW2 planes are doing a flyover the National Mall today, so can’t wait to see that today 🙂 Have a great weekend!

Voihan Vappu!

Vappu meni oikein rattoisissa tunnelmissa ja nyt parantelemme pientä potilasta vapun jäljiltä… Ennen tämän iltapäivän ensiapukäyntiä tämä oli kyllä todella hauska vappu! Tein simaa, paistoin munkkeja, perinteinen vappupiknik puistossa suomalaisten ympäröimänä ja muutama pullo shampanjaa. Siinähän ne tärkeimmät, mutta aloitetaan alusta. Vappuhan oli jo perjantaina, mutta koska täällä ei ollut pyhäpäivästä tietoakaan, juhlimme vappua vasta viikonloppuna. Perjantaina touhusin kirjojen parissa myöhään iltapäivään saakka, ennen kuin uskalsin vaihtaa vapaalle. Illalla paistoimme munkit yhdessä, koska vaikka takataskussa on leipurin tutkinto, en todellakaan ole paistanut munkkeja kotona, mutta mies sen sijaan on uppopaistanut vaikka ja mitä! Täydellistä! Hauskaa oli, vaikkei ne nyt mitään nättejä ollut. Koska kaikki mitä olen leiponut täällä on jotenkin kuivahtanut, olen päätellyt, että jauhoissa on jotain eroa suomalaisiin jauhoihin. Joten kokeilin gluteenittomia jauhoja tällä kertaa. Sattumaa tämäkään jauhovalinta ei ollut. Miehen asuessa vielä Suomessa tuli hänelle vastaan gluteeniton ruokavalio lähipiirissä ja hän päätti leipoa siitä eteenpäin kaikki gluteenittomana, ettei kukaan vieraista jäisi paitsi hänen leipomuksia ja totesimme, että kaikki leipomukset olikin paljon paremman makusia, joten tämän takia päädyin kokeilemaan gluteenittomia jauhoja. En ole leiponut gluteenittomia pullia aikoihin ja muistin vähän liian myöhään kun rupesin pyörittämään palloista rinkuloita ettei takinassa tietenkään ole sitkoa ja rinkulat meni rikki. No, heitimme munkit rasvaan erittäin pienellä reiällä ja ihan hyviltä ne silti maistuivat. Munkit maistuivat munkeilta, se sitko vaan puuttui, eikä niistä tullut niin nättejä kuin naapureilla piknikillä… Niin ja simakin maistui oikein hyvältä 😉 


Lauantaiaamun treenien jälkeen suuntasimme Dupont Circle:in lähellä sijaitsevaan puistoon Washingtonissa eväiden kanssa kuulemma perinteiselle vappupiknikille. Saavuimme puoli tuntia myöhässä ilmoitetusta ajankohdasta ja vastassa oli lähes tyhjä puisto, mutta onneksi paikalle ol raahautunut ensimmäinen porukka joka oli helppo tunnistaa valkoisesta ylioppilaslakista suomalaisiksi. Sää oli mitä mainioin ja vaikka ei ollut ylioppilaslakkia mukana enkä löytänyt vappupalloja oli vappufiilis korkealla. Oli hauska tavata muita ulkosuomalaisia ja kuulla heidän tarinoita, miten olivat Yhdysvaltoihin päätyneet, niin ja tietysti maistella eri leipomuksia ja muita herkkuja muiden piknik-koreista. Vaikka istuimme varjossa, suojakertoimia oli riittävästi ja pidimme huolen myös veden juonnista tuntui auringon paahde vielä tänä aamuna ikävänä jomotuksena ohimoilla. Ja ei, ei se ollut se pullollinen shampanjaa, mikä tuhottiin iltapäivän aikana vaan se auringon paiste 🙂 Kuuntelin muita suomalaisia, kuinka he moneen otteeseen sanoivat että olisipa ihana jos koko kesä olisi tällainen keli Washingtonissa ja jäin miettimään että minkälaista keliä täällä sitten kesällä oikein on. Kuulemma ikävä ilmakosteus ja todella kuuma (35-40 astetta) ei ole tavatonta kesällä, joten ehkä olen ihan tyytyväinen siitä että saan viettää kesän Suomessa. Ja sitäpaitsi voin turvallisesti polkupyöräillä Suomessa vs. itsemurhakandidaattina polkupyöräily täällä päin… Moni täällä uskaltaa polkupyöräillä, mutta itse en uskaltaisi. Sen verran moni tekstailee ajaessaan autoa täällä, etten yhtään ihmettele miksi täällä niin monissa autoissa on kolhuja ja autokolareita näkyy siellä täällä. Ikävä kyllä jouduimme jättämään piknikin vähän kesken, koska olin järjestänyt meille iltaohjelmaa, mutta puistoon jäi vielä noin 50-60 suomalaista nauttimaan vapputunnelmasta. Kiva kun satuin löytämään kutsun ja uskaltauduttiin lähtemään muiden vappujuhlijoiden seuraan!

 

 


Kävimme kotona vaan syömässä illallista ja jättämässä piknikroinat kämpille ennen kun jatkoimme taas matkaa illan aktiviteetteja kohti. Löysin Grouponilta tarjouksen maalaus+viini”kurssille” ja koska hinta oli sopiva meidän budjettiin ostin kupongin. Yritys on nimeltään Uncork’d Art ja heillä on näitä kursseja noin 4-5 viikossa plus yksitystilaisuuksia. Konsepti on todella yksinkertainen ja hauska ja jäin miettimään olisiko tällaiselle yritykselle markkinarakoa Suomessa… Osa kursseista on näitä “Just for fun”-kursseja, joihin sisältyy lasillinen viiniä kurssin hintaan ja baari on auki koko kahden tunnin ajan. Lauantai-illan kurssi järjestettiin erään ravintolan yläkerrassa Adams Morganin kaupunginosassa, joskus yritys järjestää kurssit muissa toimipisteissään. Tila oli viihtyisä ja henkilökunta erittäin vapautuneita. Jos halusi, sai maalata ohjaajan ohjeiden mukaan, tai käyttää omaa mielikuvitusta tai sitten tehdä jotain ihan muuta. Illan teemana oli norsu puun alla ja kaikilla oli pieni inspiraatiokuva kankaan vieressä. En yhtään tiennyt mitä ohjeita meille oli tulossa, mutta odotellessamme maalaamisen aloittamista kävin läpi Googlen kuvahaun tuloksia afrikan auringonlaskuista ja inspiroiduin oranssista taivaasta ja päädyinkin maalaamaan ihan eri kuvan kuin ohjaajan ohjeiden mukaan. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, mutta ennen kaikkea olen tyytyväinen siihen että sai pitkästä aikaa tehdä jotain luovaa. Koulu ja työstressi on tappanut kaiken luovuuden tässä viime vuosina ja vaikka ostin kitarankin tuossa viime syksynä, en yksinkertaisesti ole saanut aikaiseksi tuottaa sillä musiikkia, koska sointujen opettelua ei voi musiikiksi laskea… Kaikkea se sapattivapaa saa aikaan ihmisessä – sitähän voisi aloittaa touhuamisen vaikka minkä parissa, jos säästötili vaan antaisi myötä ja sapattivapaa voisi vaan jatkua ja jatkua. 

 

 

 


Taulut pääsi makuuhuoneen seinälle tänä aamuna ja voisin ottaa paremman kuvan niistä, jos suinkaan muistan huomenna, ja jakaa sen vielä kanssanne. Minun norsut näyttää ehkä liiankin sarjakuvamaisilta, mutta olen silti ylpeä lopputulokseen, ettenkin kun edellisestä taiteilija-vuosista on jo muutama tovi vierähtänyt. 

Niin, ja mites se potilas sitten voi? Aamupäivän treenit jäi kesken kun miehen selkä sanoi poks, eikä taipunut enää mihinkään suuntaan. Ei muuta kun ensiapuun. Just eilen spinningissä mietin selviämmekö koko viisi kuukautta, kun täällä olen, menemättä sairaalaan/lääkäriin ja tietysti heti kävi köpelösti. Olin erittäin yllättynyt kuinka kätevästi kaikki meni. Ensin vastaanotolla täytettiin kaavake, puolen tunnin odotus ja hoitajalle. Verenpaineen mittaus ja pieni selostus mitä on tapahtunut, jonka jälkeen sänkyyn ja lääkäri paikalle. Lääkäri oli ihana ja oikeesti kuunteli, mitä meillä oli kerrottavana ja keskustelu oli selkeesti molemminpuolista. Välillä tuntuu, että saa kertoa lääkärille eri vaihtoehdoista ja kysellä ettei nyt vaan olisi jotain muita tapoja hoitaa joku tilanne. Kävimme vaihtoehtoja läpi ja päädyimme mielestämme hyvään lopputulokseen. Ei ole siis mitään vakavaa ja levolla selvittiin tällä kertaa. Potilas kävelee itse ja on varsin leppoisaa seuraa – loistavat lääkkeet! Koko iltapäivä siihen meni ja treenien jälkeistä lounasta päästiin syömään siinä viiden maissa. Iltapäiväkahvitreffit meni sivu suuhun, mutta onneksi tässä näitä päiviä on vielä jäljellä 🙂 Ilta menikin järkytyksestä toipuessa ja katsoimme meidän lempparisarjaa Lilyhammer:ia Netflixiltä jäätelön kera. 

Varsin tapahtumarikas viikonloppu siis. En tiedä miten tämä kaikki mahtui kolmeen päivään plus asunnon suursiivous (asunto saattaa mennä vuokralle minun lähdettyä, pakko oli siivota kun mahdollinen uusi asukas kävi katsomassa asuntoa), vaatehuoneen suursiivous, taisin opiskellakin jossain välissä ja vedin vielä mani-pedit johonkin väliin. Nyt taitaakin olla nukkumaanmenoaika, että jaksaa herätä taas normiarkeen aamulla!

Hyvää alkanutta viikkoa!
Camilla

Translate: We had a super busy weekend and did a lot of fun things! We made Finnish doughnuts (munkki), went on a picnic at a park near Dupont Circle in DC with some other Finns celebrating Vappu (May Day/Labor Day) and took an art class in Adams Morgan. Somehow we also managed to do a spring cleaning at the apartment, some working out and I made time for studying. So now I guess it’s time to get some sleep so we’ll feel good for the next week!