Sunnuntaina tulee kuluneeksi kuusi viikkoa siitä kun lähdin Suomesta. Aika on mennyt todella nopeasti. Ensimmäisistä viikoista ei ole mitään hajua, mitä olen tai olemme tehneet. Muistan vaan katsoneeni telkkaria ja nukkuneeni päikkäreitä. Vasta nyt ihan viimeisinä viikkoina olen luopunut päiväunista ja olo on alkanut normalisoitumaan.

Järjestelin olohuonetta viikonloppuna niin, että minulla on taas työpöytä. On tehnyt suuren muutoksen päivääni, että on kunnon työpiste, johon luonnonvalo pääsee paistamaan. Olen aikaisemmin istunut keittiössä baaripöydän ääressä, mutta koska keittiössä ei ole minkäänlaista ilmanvaihtoa, on välillä tuntunut, että happi loppuu. Ei hyvä kun yrittää opiskella jotain tai tuottaa järkevää tekstiä.

Tänään meillä kävi muuttofirma tekemässä arvion pakattavista tavaroista, mikä oli jotenkin hurjaa, koska vastahan tulin tänne! Meidän piti alunperin muuttaa kolmen viikon päästä, mutta monien sattumusten takia päätimme siirtää muuttoa kolmella viikolla. Ei olisi ollut tarpeen siirtää muuttoa, mutta koska tässä oli monta asiaa auki, päätimme jäädä vielä hetkeksi. Muuttofirma kuitenkin kävi jo tekemässä arvoin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Nyt kun vihdoinkin olen päässyt pahimmasta väsymyksestä eroon on ollut kiva puuhastella kotona kaikenlaista, kuten jatkanut leipomista. Miehen työpaikalla oli hyväntekeväisyystempaus keskiviikkona ja tiistai-iltapäivä meni leipoessa korvapuusteja. Puustit myytiin keskiviikkona työpaikan kahvilassa hyväntekeväisyystapahtumassa. Kun menin lounaalle puolilta päivin oli melkein kaikki pullat jo mennyt. Paikalla oli myös paikallisia myymässä käsitöitä ja ostinkin muutamat korvakorut, muutaman kukkaron ja lasinaluset.

Kuvista näkyy, mitä ostin. Nämä kaikki on tehty lappa-kankaasta, jota Länsi-Afrikassa käytetään todella paljon. Sekä naiset että miehet teettävät juhlapukuja kankaasta, tai naiset käyttävät kangasta hameena vyötäröllä. Hameen voi myös pyörittää palloksi, laittaa pään päälle ja kankaan päälle laskea kantamukset (kuten vati, ämpäri tai kasa polttopuita) – vain mielikuvitus on rajana, mihin kankaita käytetään. Parasta kankaissa on värit! En ole viime vuosina käyttänyt oikeastaan mitään värejä ja pukeuduin mustavalkoisiin, mutta nyt yhtäkkiä innostus väreihin on palanut! Olen lähdössä lähiviikkoina teettämään itsellenikin afrikkaisen mekon. Olen kaduilta bongailut ideoita ja nyt minulla on selkeä visio, mitä haluan ja suunnilleen minkälaisen värin ja kuvion. En malta odottaa lopputulosta!

Samalla voisin mainita paikallisesta taiteesta. Asumme taidemyyjien alueella Monroviassa ja pieniä putiikkeja on ihan valtava määrä ihan meidän kotikadullakin. Olemme ostaneet lapsille tuliaiset, mutta koska kyseessä on yllätys, en halua ottaa kuvaa niistä. Itsellemme teetimme kirahvit puusta ja niistä tuli todella hienot! Kuva ei anna oikeutta, eteenkin koska kuvasta on vaikea nähdä kuinka massiivinen teos on kyseessä. Kirahvit on melkein kaksi metriä korkeat! Samalla teetimme miehen ja naisen kasvot puusta, jotka tulee seinälle uuteen kotiin. Ostimme myös laatan, missä Liberian 16 heimojen naamiot on esiteltynä. Ostimme kanssa yhden ison naamion, mutta tämä ei ole Liberialainen vaan ymmärtääkseni Ghanalainen.

Seinälle löysimme ihanan maalauksen, joka esittää kylän paholaista. The Village Devil kävelee puujaloilla, tanssii ja tekee taikojaan. Löysin hauskan kirjoituksen paholaisista ja tästä linkistä pääsee katsomaan kuvia eri kylien velhoista. Mies sattui kerran näkemään tanssivan paholaisen ajaessaan hieman kaupungin ulkopuolella. On todella harvinaista, että sellainen tulisi vastaan kadulla, joten oli aika erikoista, että linkkaamani jutun kirjoittaja oli löytänyt niin monta valokuvattavaksi.

Siinä pieni esittely paikalliseen kulttuuriin. Lähdemme taas viikonlopuksi kaupungin ulkopuolelle viettämään rantaelämää vielä kun sitä on tarjolla. Vaikka muutto lykkääntyi, lähtee meidän auto hyvissä ajoin ja viimeiset viikot täällä olemme ilman autoa, eikä viikonloppureissuja tehdä enää. Nyt on siis korkea aika ottaa kaikki ilo irti rantaelämästä.

Lopuksi vielä kuva keskiviikon juhlista. Kävimme miehen kanssa juhlistamassa valmistumistani aivan ihanassa ravintolassa kattoterassilla. Ravintola on ehdottomasti suosikkiravintolani täällä, mutta koska se on myös kallein, emme käytä heidän palveluitaan paljon. Valmistujaiset oli kuitenkin sen verran tärkeä tapahtuma, että halusimme juhlistaa tätä ihanalla illallisella. Söimme herkullista sushia ja grillattuja jättiravunpyrstöjä teriyakikastikkeen kera.

Kivaa viikonloppua kaikille!

Camilla

English: This week we had the opportunity to attend a fair at my fiancé’s work and I bought some beautiful earrings, purses and coasters from local craftsmen and -women. I also took some pictures of the art we have bought before, like the 6-foot giraffes, african masks and a painting of the Village Devil. We have extended our stay in Liberia with almost a month, just in time for the rainy season to sneak up on us. On Wednesday we decided to celebrate my graduation, which happened officially this week, at a nice roof top terrace restaurant.