Aivan ihanaa vappua kaikille! Meillä on ihan tavallinen maanantai täällä, paitsi että eilen ostettiin donitsit kahvilasta juhlistamaan sekä vappua, että miehen työkaverin saapumista Liberiaan. Nyt mieheni on vihdoinkin vapautettu tehtävistään ja voimme alkaa suunnittelemaan muuttoa.
Kävimme itse asiassa kaikki kaapit viikonloppuna läpi, veimme lahjoituksena vaatteita ja kenkiä monta jätesäkillistä kirkkoon, kävimme treenaamassa ja pitkällä lounaalla sunnuntaina.
Miehen piti olla töissä lauantaina, mutta keikka peruuntui viime hetkenä ja saimme aloittaa muuttopuuhat nyt jo. Virallinen lähtöpäivä on toukokuun loppupuolella, vajaan kolmen viikon päästä, mutta muuttomiehet tulevat joko ensi viikolla tai sitä seuraavalla. Miehen työpaikan puolesta tulee muuttofirma, joka pakkaa kaikki meidän tavarat, samoin auton ja lähettää kaikki meidän uuteen kotiin. Helppoa, voisi kuvitella. Olen viikonlopun aikana yrittänyt lukea mahdollisimman paljon vinkkejä, tehdä listoja tavaroista mitä tarvitsen seuraavan kolmen-neljän kuukauden aikana, ennen kun saan muuttolaatikot uudessa kodissa ja aloitin jopa heittelemään tavaroita matkalaukkuihin (ettei vaan unohdu jotain).
Pakkauspäivänä tulee asunnossa olemaan kuudesta kymmeneen ihmistä, joten kaikki pitää olla todella organisoitua meidän puolesta. Muuttomiehet ovat nopeita liikkeissään, joten jos passit ja viisumit menee vahingossa muuttolaatikoihin, voi itku tulla aika nopeasti.
Onneksi emme omista huonekaluja, eikä mitään oikeastaan särkyvää, joten en usko muuton olevan mitenkään hankala. Aloitin jopa siivoamisen viikonloppuna. Asuntomme on valtava ja kaksi makuuhuonetta on ollut käyttämättömänä. Aloitin näiden siivoamisen, mikä oli aikamoinen painajainen. Ikkunasta oli vedet päässyt sisälle, vihreetä mönjää alkanut kasvaa ikkunan koloihin ja ilmastointilaite tiputtaa.
Samaan syssyyn vedentislain meni rikki ja juoma/ruuanlaittovesi loppui tänä aamuna. Siis kokonaan. Minulla on enää lasillinen jäljellä ja nyt odottelen huoltomiehiä, että saadaan uusi veden tislaaja ja uusi ilmastointilaite.
Vähän erilainen vappu taas tiedossa, joten ei muuta kun hihat heilumaan!
Muille vappua juhliville ihanaa vappua ja vapaapäivää!
Camilla
English: Packing for the move has started, or at least the inventory. We had a productive weekend with going through all of our stuff and brought quite a bit of thing to donations. Also made some time for a few workouts and a long lunch on Sunday on the beach.
Robertsportin surffaajat // The surfers of Robertsport
Ihana viikonloppu takana ja tämän viikon olen palautunut (eli lähinnä löhöillyt) meidän pikku lomamatkasta.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti tänä aamuna herätä Malagasta, mutta söimmekin neljän viljan puuroa Liberiassa.
Ulkona näyttää sateiselta ja toivon, ettei sade haittaa tennistuntiani. Sain kutsun tyttölounaalle ja olen ihan fiiliksissä tästä!
Etsin koko eilisen päivän netistä tietoa oleskeluluvista, prosesseista ja viisumeista. Valoa on tunnelin päässä, mutta ensin pitäisi löytää meidän paperit jostain miehen työpaikan byrokratian koukeroista. Vaikuttaa siltä, että meidän paperit on taas hukkunut jonkun työtekijän työpöydän laatikkoon, eikä ne tähän hätään löydy. Voipi olla, että palaan Suomeen maitojunalla. Ellei ihmeitä tapahdu kahden viikon sisään.
Eiliseen viisumiketutukseen löytyi vastapainoksi meidän parvekkeelta aurinkoa ja istuin lukemassa kirjaa muutaman tunnin.
Olemme luistaneet aamutreeneistä jo kaksi viikkoa ja olo on sen mukainen. Ensi viikolla on otettava itseään niskasta kiinni.
Mies on töissä viikonloppuna, joten joudun itse viihdyttämään itseäni. Mielessä kävi joku kiva treeni, uima-allas + kirja ja ehkä joku leffa.
Odotan innolla, että saan otettua kuvia uudesta afrikkalaisesta mekostani, siitä tuli ihana!
Istun valkoisella hiekkarannalla ja katson ympärilläni olevia ihmisiä. Nuotio lämmittää kasvojani muutenkin lämpimässä pimenevässä Liberian illassa. Mietin kuinka päädyin tänne. Mikään elämässä ei ole sattumaa vaan kaikki tapahtuu juuri niinkuin on tarkoitettu. Vai miten muuten olisimme tavanneet mieheni kanssa ja nyt istun tässä nuotion ääressä?
Meri pauhaa vieressä ja kuuntelemme hyvää musiikkia. Lähes kaikki ympärillä olevat ihmiset ovat avustusjärjestöjen työntekijöitä. Erään ystävämme syntymäpäivä oli edellisellä viikolla, joten halusimme kaikki lähteä viikonloppulomalle. Viikonloppu oli niin täydellinen kuin vain voi olla. Söimme rannalla hummereita illalliseksi ja joimme paikallista olutta. Luin kirjaa varjossa ja kävin välillä vilvottelemassa meressä. Näitä helmiä ei moni pääse näkemään ja tiedän olevani onnekas, kun saan viettää aikaa paratiisissa.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta lauantaiaamuna ja meri oli tyyni kun saavuimme Robertsportiin kalastajakylään. Pumppasimme suppilaudat ja lähdimme merelle. Olo oli vähintäänkin utopistinen. Meri oli aluksi pelottava ja tunsin olevani todella pieni, mutta äkkiä totuin keinumiseen. Istuin risti-istunnassa ja meloin tasaiseen tahtiin. Katsoin ympärilleni ja ihmettelin, miten olin päätynyt merelle. Aurinko lämmitti ja kaikki unohtui – arki, viisumiasiat, työt ja velvollisuudet. Hitaasti jatkoimme matkaa vastatuuleen, kunnes yhtäkkiä määränpää näkyi horisontissa. Rannalle ajautuneen aavelaivan ruosteinen perä pilkottaa mustien kivien ja valkoisten aaltojen kuohujen välistä.
Haukon henkeä nähdessäni laivan ja jatkamme melomista. Saavuttaessamme rannan huomaamme ikäväksemme, ettei laudoillamme ole mitään asiaa rannalle. Aallokko on todella raju, emmekä mitenkään selviäisi rannalle ehjin nahoin, puhumattakaan paluusta. Olemme tässä vaiheessa olleet merellä jo kaksi tuntia. On aika palata takaisin kalastuskylään.
Vesipullojen tyhjentyessä ja auringon polttaessa hiipii pahoinvointi ja kauhukuvat siitä, ettemme jaksa meloa takaisin. Kalastajia kuitenkin ajelee moottoriveneillään ohi aina välillä, joka lievittää kauhukuvia hieman. Jaksamme kuitenkin meloa takaisin, ja mikä parasta, suoraan lounaspöytään. Oli ihan mieletön seikkailu ja olen ylpeä, että uskalsimme lähteä. Tiedän, että olisi harmittanut jos en olisi nähnyt laivaa.
Aavelaiva (video linkin artikkelissa) on siis vuonna 2016 huuhtoutunut rantaan, eikä kukaan tiedä mitä on tapahtunut. Laivalla on sattunut tulipalo ennen rantaan huuhtoutumista ja yksi kahdesta pelastusveneestä on kadonnut. Laiva on tyhjä, eikä ruumiita löytynyt. Rannalle pääsee ainostaan kahta reittiä, joista toinen on meidän valitsema reitti, mutta kuten sanottu en itse uskaltaisi siinä aallokossa lähteä yrittämään rantautumista. Toinen vaihtoehto on kävellä rantaa pitkin, mutta tällöin pitää kiivetä mustien kivien yli kolmessa kohdassa. Haikki kestää noin 1-1,5 tuntia yhteen suuntaan, joten juomavettä saa kantaa aika paljon mukanaan ja riski on suuri, että kivien päältä putoaa mereen.
Kaikesta huolimatta, monet käyvät laivalla jopa useaan kertaan. Mietin itsekin meneväni sunnuntaina aamiaisen jälkeen, mutta olin niin loppu lauantain seikkailusta, että päädyin jäämään varjoon lukemaan kirjaa. Sunnuntaina aurinko oli yhtä julma kuin lauantaina ja pelkäsin, etten saa tarpeeksi vettä juotua jos lähden vaeltamaan.
Robertsportissa on jotain kummallista taikaa ja lähtö sunnuntaina iltapäivällä oli haikea, koska tämä oli meidän viimeinen kerta (näillä näkymin). Robertsportista näkee (hyvällä säällä) sekä Sierra Leoniin, että Monroviaan. Koko matkan molempiin suuntiin on valkoista hiekkarantaa. Kalastuskylässä asuu paljon surffareita ja välillä he viettävät koko päivän vedessä jos aallot ovat suotuisat, kuten tänä sunnuntaina oli. Kylän elinkeino on kalastus ja pienessä mittakaavassa turismi (surffaus, majoitus ja ruokailu), ja tunnelma on leppoisa ja ihmiset aina hymyssä suin.
Rakastan herätä aikaisin katsomaan, kun kalastajat saapuvat rantaan öiseltä kalastusreissultaan ja koko kylä saapuu rannalle auttamaan saaliin kantamisessa. Välillä saalis on niin iso, ettei saalis mahdu vateihin, vaan kaikki kantaa kaloja myös käsin.
Robertsport on aivan mielettömän kaunis kylä, keskellä ei mitään. Isompiin kyliin on matkaa kymmeniä kilometrejä ja omavaraisuus on elinehto. Työ on raskasta, mutta he saavat asua rauhassa uskomattoman kauniissa ympäristössä. Entinen kylän asukas, Musa Shannon, lähti nuorena maailmalle pelaamaan jalkapalloa ja palasi kymmenen vuotta sitten kylään ja pystytti pienen majapaikan rannalle. Teltat ovat vuosien varrella vaihtuneet hienoiksi mökeiksi, joissa on juokseva vesi ja tuuletin katossa. Mökin hintaan kuuluu kolme ruokaa ja pullo olutta maksaa kaksi dollaria baarissa. Ruoka on lähes poikkeuksetta juuri pyydettyä kalaa tai hummereita riisin ja kastikkeiden kera. Aitoa liberialaista. Voin hyvinkin ymmärtää jalkapalloilijan halun palata takaisin kylään.
Vaikka välillä on asioita (eteenkin kaupungissa), mitkä pistää ketuttamaan tässä maassa, tulee kuitenkin Robertsportia kova ikävä kun täältä lähdemme. Harmittaa, ettei moni pääse kokemaan tämän helmen, mutta toivon Liberian hallituksen jonain päivänä ymmärtävän turismin positiiviset vaikutukset.
Camilla
English: A hidden gem in Liberia is Robertsport, which was as wonderful this weekend as always. Since the water was calm when we arrived on Saturday, we decided to try if we could take the paddle boards to the ship wreck in Robertsport. I think we surprised ourselves with actually paddling to the wreck and back without any problems. Unfortunately, the waves on the beach were too big, so we couldn’t make it to the beach, but were able to see the ship from the sea. Robertsport will always have a special place in our hearts after we leave Liberia.
Edellisellä postauksessa kerroin vähän meidän ruokailusta täällä Liberiassa ja tähän postaukseen olen kirjannut hieman paikallisten käyttämistä raaka-aineista ja ruoanlaitosta.
Viikonloppuisin olemme yleensä syöneet paikallista ruokaa lounaaksi rannalla vieraillessamme, joten voin hieman valoittaa liberialaisten ruokatottumuksia tämän perusteella. Tämä ei missään nimessä ole kattava kirjoitus liberialaisesta ruokakulttuurista, vaan oma (kapea) näkemykseni paikallisesta keittiöstä.
Olen huomannut, että ravintoloissa on aika laajat ruokalistat. Helposti löytyy hampurilaisia, salaatteja, pizzoja, aasialaista, meksikolaista ja liberialaisia ruokaa, siis yhden ravintolan listalta. En tiedä miten tämä käytännössä toimii, mutta periaatteessa olis mahdollista tilata vaikka mitä. Olemme kuitenkin aina tilattu liberialaista ruokaa, eteenkin rantaravintoloissa kaupungin ulkopuolella, joten on jonkinlainen käsitys, mitä liberialaiset syövät.
Ruoanlaitto tapahtuu yleensä jonkinlaisella grillillä hiiliä käyttäen. Ensimmäisellä kerralla täällä vieraillessani ihmettelin mitä säkkejä ihmiset kantavat päänsä päällä, kunnes tajusin säkkien olevan täynnä hiiltä. Maaseudulla puut poltetaan maan tasalle, kasataan hiilet säkkeihin, säkit tien poskeen josta kaupunkiin menevät nappaavat mukaan ja myyvät markkinoilla. Onhan tämä aika toimiva konsepti maassa, jossa ei oikeastaan ole sähköjä (mutta jostain syystä kaikilla kuitenkin on älypuhelin…).
Riisiä ja kalaa
Yleisesti ottaen paikalliset syövät riisiä, hedelmiä, joitain vihanneksia, kalaa, kanaa ja eri kastikkeita riisin kanssa. Paistettu riisi on liberialaisille kuin suomalaiselle peruna. Kokeilin tehdä paistettua riisiä toissa viikolla ja vaikka itse sanonkin, niin oli sitten ihan huippuhyvää! Ja superhelppo tehdä. Pannulle vaan sipuli, (pakaste)kasviksia, keitetty riisi ja lopuksi soija- ja teriakikastikkeita, vähän mausteita ja voilá! Riisin kanssa tarjoillaan usein joku tomaatti- tai tumma sipulikastike. Nämä on yleensä vähän tulisia, muttei liikaa. Liberia on tunnettu tulisista chilipippureistaan, mutta tähän mennessä, mitä olen syönyt, ei chiliä käytetä todellakaan liikaa, vaan maut on erinomaisesti balanssissa.
Kanaa ja riisiä laguunilla. Lisukkeena paistettuja ruokabanaaneja. Chicken and rice at the lagoon. With a side of fried plantains.
Kana on yleensä keitetty tai paistettu, mutta ei ikinä rintafilettä, vaan aina tulee luut mukana. Kanan päällä on yleensä jotain superherkullista kastiketta. Syömme kanaa todella harvoin, mutta välillä, jos kasvisvaihtoehtoa ei ole tarjolla, otamme kanaa. Parasta kuitenkin Liberiassa on tuore kala ja hummerit. Voi sitä onnen määrää, kun saa tuoretta neljä kokonaista grillattua hummeria kahdellakymmenellä dollarilla. Ei paljon tästä parane ruoka. Otamme aina hummeria, jos sitä on tarjolla. Kaloista en tiedä paljon, mutta barrakudaa tulee paljon, joten sitä on usein tarjolla. Satuimme rannalle yksi ilta kun yksi tanskalainen mies meni kahlaamaan rannalle virvelinsä kanssa ja nappasi valtavan barrakudan. Oli kyllä ihailtavaa katsoa, miten hän sai sen hilattua rantaan ihan yksin.
Kaksi vuotta sitten mies kävi kalastusreissulla merellä ja nappasi tonnikalan ja siitä riitti kuudelle kotiinvietäviä ja muistaakseni mies sai kuusitoista pihviä siitä mukaansa. Joten ehdottomasti kalaa riittää kyllä. Kalasta puheen ollen, käymme aika usein syömässä rannalla Fish Tacos, jotka on kaikkien suosikki. Ravintola on pieni ja askeettinen – muovituolit hiekalla palmujen alla, mutta ruoka on todella herkullista. Ravintola joutuu siirtymään lähiaikoina hotellin tieltä pois, mutta me saamme nauttia tacoista vielä hetken.
Lihaa on kyllä saatavilla, mutta en osaa ottaa kantaa minkä laatuista tai edes mistä päin liha on tuotu. Vai kasvatetaanko täällä karjaa jossain. Kylissä näkyy paljon vuohia ja kanoja, mutta ei ikinä lehmiä.
Näkymä Golden Beach ravintolan pöydästä. Kuuluisien Fish Tacojen koti. The view at Golden Beach restaurant. The home for the famous Fish Tacos.
Hedelmät ja kasvikset Ympäri vuoden tarjolla on ananasta, tomaattia, kurkkua, sipulia, banaania eri muodoissa, perunaa, porkkanaa, kookospähkinöitä ja chiliä. Mangoja saa vain muutaman kuukauden ennen sadekauden alkamista, eli juuri nyt. Mangoja löytyy erilaisia ja eri kokoisia, mutta kaikki yhtä herkullisia. Muita hedelmiä en ole oikeastaan kokeillut, mutta kadulla näkee vaikka mitä. Hedelmiä, joista minulla ei ole hajuakaan.
Viikon hedelmät ja kasvikset. Fruits and vegetables for the week.
Tuontitavaroina kaupasta saa rajatusti omenia, sipulia, valkosipulia, inkivääriä, mansikoita, pensasmustikoita, yrttejä, salaattia ym. Jotenkin olen oppinut tekemään päätöksiä viikon ruokalistasta siitä, mitä on tarjolla. Vaikka teen listan, mitä tarvitsen, en odota löytäväni kaupasta kaikkea listaltani. Tosin, toissa viikolla oli jännä paikka, koska meille oli tulossa paljon vieraita sunnuntaina brunssille ja olisin ollut pulassa, jos kaupasta ei olisi löytynyt tarvittavia raaka-aineita. Mutta, onneksi osaamme aina soveltaa 🙂
Yksi ehdoton paikallinen suosikki on paistetut ruokabanaanit. Onneksi en osaa valmistaa näistä mitään, koska söisin banaaneja muuten joka päivä. Yritimme kerran miehen kanssa kokeilla paistaa banaaneja, mutta ne vaan paloi pannulle. Luulen, että ne ehkä tarvitsee keittää ensin, ennen kun heittää öljyyn. Tai sitten ne pitää oikeasti uppopaistaa, mutta jos näin on asian laita, taitaa jäädä tekemättä… Ruokabanaanit on juuri sopivan makeita ja syödään niitä usein lisukkeena tai välipalana.
Bush meat Lopuksi vielä halusin mainita yhdestä erittäin huolestuttavasta aiheesta, kun puhutaan ruoasta Liberiassa. Afrikkalaisilla noin yleensä ei ole varaa ostaa lihaa, kuten kanaa, kalaa tjms. Mutta, koska proteiinin lähteet ovat vähissä syövät paikalliset paljon metsästä löytyviä eläimiä, kuten apinoita, lepakoita, käärmeitä ja erilaisia jyrsijöitä. Eläimet otetaan kiinni viidakossa kaukana kaupungista, kuivatetaan ja tuodaan esimerkiksi tänne Monroviaan ja myydään markkinoilla. Bisnes on valtava. Katsoin VICE:n tekemän dokumentin aiheesta, koska juuri Liberiassa kuoli niin paljon ihmisiä Ebolaan vuonna 2014 ja 2015. Ebola lähti Guineasta ja matkasi mitä luultavammin lihan mukana Liberian pohjoisosista Monroviaan (pääkaupunkiin).
Sairastuneet kertoivat lähes saman tarinan – he söivät samaa apinan lihaa ja sairastuivat. Perheenjäsenet, ketkä eivät syöneet lihaa, eivät sairastuneet. Ihmiset pitävät myös apinoita lemmikkeinään, joten vaarana on sairastua tämän kautta. Tuntuu todella pahalta katsoa videoita epidemiasta, koska kaikki ihmiset ympärillämme selvisivät epidemiasta ja luultavasti menettivät läheisiään.
Jotta apinoiden syöntiin tulisi loppu, on päättäjillä pitkä tie rakentaakseen paremman infrastrukstuurin. En pysty käsittämään, että näin isolla maalla ei olisi mahdollista tuottaa omat kanat, kananmunat yms. Mutta, ennen kun tuotanto saataisiin edes ajatuksen tasolle olisi maksettava liian monelle ihmiselle toteutuksesta, ettei se yksinkertaisesti kannata. Korruptio on läsnä joka päivä joka paikassa.
Haluan pitää blogin sävyn positiivisena, mutta tuntuu välillä siltä, etten voi pelkästään kirjoittaa kuinka ihanaa kaikki on. Ihmisten päivittäinen elämä täällä on todella kovaa työtä ja todella monen liberialaisen suusta olen kuullut saman asian. Töitä ei kertakaikkiaan ole saatavilla. Vaikka Liberia on kasvanut todella hyvin sisällissotien jälkeen, matkaa on vielä paljon kestävään kehitykseen ja omavaraisuuteen.
Erityisruokavaliot Tähän loppuun voisin kirjoittaa muutaman ajatuksen kasvisruokailusta ja muutenkin erikoisruokavalioista koska nykypäivänä tuntuu kuin kaikilla on joku erikoisruokavalio, jota noudattaa. Ruokailu on melko hankalaa täällä ihan yleisellä tasolla. Raaka-aineita ei ole mielin määrin, eikä suurin osa ole laadukasta. Puhumattakaan jos on jotain rajoitteita. Olen ollut kohta 1,5 vuotta pääsääntöisesti kasvisruokailija ja parhaampani mukaan vegaani, mutta täällä minulla ei todellakaan ole ollut varaa valita ruokiani. Yritän löytää mahdollisimman laadukkaita raaka-aineita ja keksiä niistä ravitsevaa ruokaa. Paputilanne kuitenkin täällä on melko nihkee, joten jos Suomessa sain päivän proteiiniannoksen täyteen pavuilla, en täällä todellakaan saa tarpeeksi proteiinia. Eteenkin näillä treenimäärillä. Joten, viikonloppuisin tilaamme yleensä kalaa ravintolassa, koska se yksinkertaisesti on tuoretta ja proteiinirikasta. Kanaa ostamme ehkä noin joka kolmas viikko ja syömme kanaa muutaman kerran kuukaudessa.
Liberiassa kasvaa jonkin verran papuja ja niitä kasvatetaan, mutta suurin osa pavuistakin ostan ruokakaupasta enkä kadulta. Kaupassa tölkkipavut on yleensä Ö-luokkaa, joten välillä mietityttää mitä sitä oikein söisi. Olemme molemmat aika uupuneita koko ajan ja uskon, että osasyy on liian vähän ravintorikasta ruokaa. Noh, meillähän ei ole kuin kuukausi jäljellä täällä, jonka jälkeen pääsemmekin nauttimaan hormooneilla kasvatettua ruokaa Yhdysvalloissa, joten jätän valittamisen tähän ja lähdemme nyt nauttimaan ihanasta illallisesta sushiravintolaan 🙂
Vaikka postauksen sävy on melko negatiivinen, olen silti todella onnekas, että pääsin tutustumaan tähän mielenkiintoiseen kulttuuriin ja pääsimme vihdoinkin muuttamaan yhteen miehen kanssa!
Ihanaa loppuviikkoa!
Camilla
English: Even though we are not very engaged with the locals here, we have somewhat of an understanding about the Liberian food culture. Liberians cook mostly rice with beans, chicken or fish. It is mango season here now, but also there is locally grown fruits and vegetables available, such as cucumber, potato, tomato, pineapple, beans etc.
Ruoka, mikä ihana aihe! Sen verran monta kysymystä olen saanut näiden viikkojen aikana, että mitä kaikkea te siellä Liberiassa oikein syötte, päätin kirjoittaa muutaman sanan ruokailusta täällä. Postauksesta tuli superpitkä, joten jaoin sen kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käsittelen, mitä meidän pikkuperhe yleensä syö tavallisesti arkena. Jonkin verran tulee käytyä ravintoloissa syömässä, muttei mitenkään joka viikko, joten suurin osa ruoista teemme itse kotona. Toisessa osassa esittelen hieman (oman kapean näkemykseni perusteella) liberialaista keittiötä ja kuinka paikalliset ruokkivat itsensä.
Sodan ja korruption runtelema maa elää tuontitavaroilla, mikä tarkoittaa, että täällä syödään tänään sitä, mitä ruokia viime viikolla tuli laivalla. Suurin osa kasviksista tulee Marokosta, mutta ei mitenkään viikoittain, vaan arviolta joka toinen viikko. Satamatyöntekijät lakkoilevat vähän väliä, mikä heijastuu välittömästi kauppoihin. Suomessa ahtaajien lakko yleensä näkyy vasta muutaman viikon päästä, koska varastot on valtavat, mutta täällä ei ole varastoja vaan kaupan hyllyt.
Kananmunat oli loppu muutaman viikon naurettavien byrokraattisten pelien takia, enkä ihan ymmärrä, miksi kaupassa ei ole ollut kanan rintafilettä muutamaan viikkoon. Oli miten oli, ikinä ei voi suunnitella ruokailua. Kauppaan mennään katsomaan, mitä siellä olisi ja tehdään ruoat sen mukaan. Mies lähetti muuttokuormassaan kaksi vuotta sitten paljon ruokia, mutta kaapit alkavat olla aika tyhjät ja suurin osa on jo mennyt vanhaksi. Joten, mielikuvitusta saa käyttää joka päivä. Eteenkin kun haluaisi tehdä jotain tiettyä.
Vuosi sitten miehellä meni hermot salaatin huonoon laatuun täällä ja siihen, että eteenkin salaatti pitää pestä kloorilla, ennen kun sen voi syödä. Joten, siitä lähti hänen viljelijän ura. Nykyään hän kasvattaa itse salaatit ja tämän lisäksi laitoimme yrttejä kasvamaan kuukausi sitten. Yrttisiemenistä ei tullut kuin basilikaa ja kolme pientä persiljaa. Persiljat tosin eivät ole kasvaneet yhtä nopeaan tahtiin kuin basilikat, mikä on vähän harmi. Mutta ihana on ollut käydä napsimassa tuoreet basilikat parvekkeelta ruokaan. Eteenkin viime perjantaina basilika maistui erittäin hyvältä pizzan päällä.
Illalliset Siitä sopiva aasinsilta viikon ruokalistaan. Perjantaisin meillä on perinteisesti pizzaa illallisella. Mies osti pizzakiven joku aika sitten ja on kyllä ollut ihan super hyvä ostos! Löydettiin jopa ihan syötävää mozzarellajuustoa vihdoinkin. Ollaan aikaisemmin ostettu valmiiksi raastettua mozzarellaa, mutta se ei ole ollut hirmu hyvän makuista… Pohjaan ollaan laitettu vain vähän vehnäjauhoja ja enemmän ruisjauhoja ja kaurajauhoja, joten pizzasta on tullut semiterveellinen.. Täytteeksi tulee yleensä tomaattia, valkosipulia, fetaa ja jalapenoa. Ja tietysti tuoretta basilikaa 😉
Jostain syystä kaupasta ei ole saanut valmista hummusta pitkään aikaan, niin aloimme sitäkin tehdä itse ja pakko sanoa, että löysin niin hyvän reseptin, etten taida enää ostaa kaupasta hummusta! Hummusta oon käyttäny oikeastaan ihan mihin vaan. Pakastin on edelleen täynnä Vaasan ruispaloja, joten melkein joka iltapäivä olen tehnyt ruisleivän hummuksella, tomaatilla ja kurkulla. Herkullista! Toinen lemppariruoka, mitä tehdään muutaman kerran viikossa on wrapit. Liberiassa on paljon libanonilaisia ja heidän omistamia leipomoita, joten kaupasta saa aina tuoretta leipää. Näyttää vähän naan-leivältä tai pita-leivältä, mutta ohuempaa. Joten, tästä saa tehtyä helppoja wrappejä. Täytteeksi laitan yleensä salaattia, tomaattia, avocadoa, hummusta, porkkanaa, juustoa (jos ollaan ostettu fetaa tai halloumia), tai jotain muuta, mitä kaapista löytyy. Wrapit on muutenkin tosi helppo ruoka ottaa mukaan pidemmälle ajomatkalle.
Toinen viikottainen illallinen on ollut superherkulliset kasvishampurilaiset. Mies löysi kaupan pakastimesta muutamia kuukausia sitten mustapavuista tehtyjä kasvispihvejä ja kaupasta saa tuoreita hampurilaissämpylöitä, joten olemme melkein viikoittain tehneet hampurilaiset. Sisälle olemme yleensä laittaneet tomaattia, salaattia, avocadoa ja jalapenoja ja lisukkeeksi lohkoperunoita tai ranskalaisia (myös pakastimesta). Kysyttiin kauppiaalta muutama viikko sitten voisiko hän tilata bataattiranskalaisia (kunnollista bataattia en ole täältä vielä löytänyt) ja ne ovat kuulemma tulossa, joten nyt jännätään, ehtiikö ne Liberiaan ennen kun lähdemme.
Teemme myös paljon erilaisia linssimuhennoksia riisin tai nuudeleiden kanssa. Ostettiin etiopialaisesta ravintolasta paljon etiopialaista leipää pakastimeen, jonka kanssa olemme tehneet etiopialaista linssimuhennosta. Yhtenä iltana keksin tehdä linsseistä bolognese-tyylisen tomaattikastikkeen ja keitin spagettia lisukkeeksi, mistä tuli hitti. Olemme syöneet sitä monena iltana.
Aamupalat Aamupalat menevät meillä yleensä kausittain ja nyt on menossa vohveli ja puurokausi. Suomessa söin yleensä kaurapuuroa joko keitettynä tai tuorepuurona, mutta mies tilasi vahingossa meille vääränlaisia kaurahiutaleita, joten tuorepuuro ei tule kysymykseen. Ko. hiutaleet pitää keittää vähintään kymmenen minuuttia, joten en usko, että niistä olisi tuorepuuroksi. Mutta ei sen väliä, olen keitellyt aamupalaksi vaihdelleen kaurapuuroa ja Nallen neljän viljan puuroa, jonka yllätyksekseni löysin kolme avaamatonta pakettia pakastimesta tänne saapuessani. Ei ollut ilmeisesti maistunut miehelle…
Ostimme hiljattain vohveliraudan, mikä on kyllä ollut superhitti. Olemme tehneet niistä terveysvohveleita, ettei tule huono omatunto syödessä 🙂 Parasta kuitenkin on ollut kaikki ihanat hedelmät, mitä laitamme vohveleiden ja puurojen päälle. On sillä suuri merkitys, kuinka kaukaa hedelmät matkaavat ruokalautaselle.
Lounas Päivittäin syödään lounassalaatti, johon laitan itse kasvatettua salaattia, tomaattia, kurkkua, omenaa, pähkinöitä, paahdettuja kikherneitä, kuivattuja marjoja ja juustoa, jos sellaista kaapista löytyy.
Välillä teen meille wrapit tai sitten syömme miehen työpaikan ruokalan ruokia. Todella harvoin syömme siellä, koska ruoka ei yleensä ole hyvän makuista ja maksaa kuitenkin aika paljon.
Perjantaisin meillä on kauppapäivä ja käymme yleensä lounaalla kahvilassa kaupan käynnin yhteydessä. Kahvila sijaitsee vartin ajomatkan päässä kotoa ja melko lähellä ruokakauppaa. Parasta kahvilassa on amerikkalaistyyliset kakut (Red Velvet ja porkkanakakku), mutta lounaaksi löytyy todella herkulliset wrapit! Perjantai ja kaupassa käynti onkin yksi viikon kohokohdista, juuri meidän perinteen takia ja koska joku muu tekee lounaat puolestani 😉
Tässä melko kattava kirjoitus siitä, mitä oikeastaan syömme täällä. Hyvälaatuiset raaka-aineet ovat kortilla ja välillä on turhautunut olo kaupassa, mutta aina olen löytänyt ratkaisun raaka-aineongelmaan. Ruoka on tehtävä siitä, mitä on tarjolla, joten turha sitä on murehtia. Toki olisimme voineet palkata kokin, joka tekisi ruokaostokset puolestamme, mutta koska molemmat pidämme ruoanlaitosta, ei sellainen tullut kysymykseenkään. Edes käsin tiskaaminen ei ole mielestäni ollut ongelma. Olen vaan ollut tyytyväinen siitä, että olen saanut kokeilla uusia reseptejä ja päässyt soveltamaan.
Seuraavalla kerralla sitten liberialaisia ruokia!
Kivaa loppuviikkoa!
Camilla
English: Since I had so many questions about what we eat here, I decided to write about what is on the menu regularly here in our home. High quality ingredients are sometimes difficult to find, which means we cook what we can find. The favorites, however, has been veggie burgers, wraps, lentil stews, pizza and self grown salad for lunch. I think we’ve done pretty good with what we have but it has taken a fair amount of imagination to put some things together. Luckily we also have some nice restaurants for some treats every now and then.
Viime viikko meni hujauksessa ja huomasin, etten ollut näköjään päivittänyt blogia. Työstän tällä hetkellä varmaan kymmentä eri postausta, mutta mikään ei ole vielä valmis.. Valmistelin viikolla sunnuntain brunssia, mikä vei jonkin verran aikaani. Perjantaina kävin kampaajalla ja kangasostoksilla kaiken kiireen keskellä. Lauantaina menimme taas laguunille suppailemaan. Oli todella kuuma päivä ja vaikka join kuinka paljon, tuntui ettei se riittänyt.
Hassu juttu tapahtui laguunilla. Yleensä laguunille ei tule muita ihmisiä lauantaisin ja pidämme suppilautoja vedessä laiturin rappusten alapäässä, jotta siitä olisi helppo lähteä melomaan. Jossain vaiheessa neljän henkilön seurue saapui laiturille, mutta jäivät varjoon istumaan. Huomasin, että he halusivat uimaan ja hyppäsin äkkiä siirtämään lautoja, että pääsisivät uimaan ja kun olin siirtämässä lautoja, kuulin, kuinka he puhuivat suomea keskenään! En ollut uskoa korviani! Oli hauska jutella suomalaisten kanssa, vaikka vain hetken 🙂
Loppuviikonloppu menikin sitten afrikkalaisen detoxin kanssa kamppaillessa. Toivun edelleen tästä epämiellyttävästä puhdistuksesta. Kaikesta huolimatta selviydyin sunnuntain brunssista erinomaisesti. Ellei mies olisi suostunut leipomaan kaikkea, olisin peruuttanut juhlat. Sen verran oli heikko olo…
Brunssi oli kaiken kaikkiaan menestys! Kaikki vieraat eivät päässeet tulemaan, joten ruokaa jäi reilusti yli ja sain pakastimeen vähän leipää, croissantteja ja suolaista piirakkaa pahan päivän varalle. Ja onneksi ruokaa oli tarpeeksi! Jännitin sitä eniten, että ruoka loppuu kesken. Soitimme hyvää musiikkia ja tuntui, että aika meni hujauksessa, kun oli mukava jutella kaikkien kanssa.
Eniten olin kuitenkin tyytyväinen siitä, että mies kutsui muutaman ystävän työpaikan ulkopuolelta ja sattumalta heidän mukana tuli muutama eurooppalainen nuori nainen. Toinen heistä on puoliksi suomalainen ja puoliksi ruotsalainen, joten oli kiva jutella hänen(kin) kanssaan Suomesta. Olin ihan unohtanut, kuinka paljon olen amerikkalaisten kanssa tekemisissä täällä, ennen kun eteen tulee eurooppalaisia. Tai siis, tätähän tulevaisuuteni tulee olemaan. Silti tuntuu kivalta kun ei tarvitse selittää koko ajan mistä olen kotoisin ja toinen ihminen ymmärtää kaiken selittämättä.
Taidan jatkaa Netflix-maratonia täällä ja ottaa rennosti vielä tämän illan, jotta huomenna voin taas jatkaa normaalia elämää. Aika kauan sain olla terveenä täällä, peräti seitsemän viikkoa ennen ensimmäistä tautia. Nyt toivotaan, että saan olla loppuajan ilman mitään yllätyksiä.
Ihanaa loppuviikkoa!
Camilla
English: We hosted a Sunday brunch this weekend. Also met some Finnish people here in Liberia, which was a nice surprise!
Sadekausi alkaa näyttää nokkaansa täällä. Öisin on ollut niin kovat ukonilmat, että heikompaa on hirvittänyt. Lauantain vastaisena yönä ehdittiin nukkua vain muutaman tunnin kun ukkonen ja kaatosade alkoi. Koko asuintalossa on jotain ongelmia sähköjen kanssa ja jäimme taas ilman sähköjä. Asunnossamme on ilmastointilaitteita, kosteudenpoistajia ja adaptereita, jotka pitävät mekkalaa kun ne menee päälle ja pois päältä. Sähköt oli poissa minuutin, meni takaisin päälle ja taas pois. Jaksoin piipitystä kuunnella kymmenen minuuttia kunnes kävin sammuttamassa kaikki sähkölaitteet pakastinta ja jääkappia lukuunottamatta. Sain onneksi nukuttua muutaman tunnin aamuyöstä, mutta meillä oli aikainen herätys, niin yhteensä ei tullut nukuttua paljon.
Noustessamme sängystä vettä tuli edelleen kuin saavista kaatamalla. Salamat valaisivat pimeää asuntoamme ja saimme taas tehdä aamupuurot Trangialla. Onneksi olimme pakanneet auton valmiiksi edellisiltana. Jos jotain olen oppinut täällä ollessa, on, että AINA pitää tiskata heti tiskit, koska ei ikinä tiedä millon vedet on poikki sähkökatkon takia. Tai aina pitää pakata auto valmiiksi edellisiltana, koska ei ikinä tiedä minä aamuna sataa kaatamalla. Hyppäsin autoon oikeastaan vain jalkakäytävän poikki ja olin litimärkä koko aamuisen ajomatkan.
Matkasimme taas Robertsportin rannalle, missä vietimme koko lauantaipäivän. Aamu ja aamupäivä rannalla oli pilvinen ja pidin pitkähihaista päällä oikeastaan puoleen päivään asti. Mutta kun tuli lounasaika, paistoi aurinko taas pilvettömältä taivaalta.
Meitä oli kiva porukka ja pelasimme Mölkkyä, luimme kirjaa, makoilimme vedessä ja yksi rohkea kävi katsomassa kummituslaivaa, joka pari vuotta sitten oli huuhtoutunut rannalle noin puolen tunnin kävelymatkan päähän. Ko. rannalle ei ole ajotietä, joten jos haluaa käydä katsomassa laivaa, pitää kävellä rantaa pitkin. Jonain päivinä sinne ei pääse kävellen, koska vesi on niin korkeella ja viidakko tiheää, mutta ilmeisesti lauantaina oli suotuisat olosuhteet ja yksi kaveri pääsi laivalle asti. Kukaan ei siis tiedä miksi laiva on rannalla, mistä se on tullut ja mitä miehistölle on tapahtunut. Laiva on ihan tyhjä. Nyt vähän toivon, että seuraavalla kerralla päästäisiin katsomaan laivaa.
No, mutta miten kookospähkinät kuuluvat tähän tarinaan? No ei sitten mitenkään. Löysin vaan sattumalta perjantaina reseptin mango-banaani-kookosjätskiin ja halusin kokeilla sen tekemistä, mutta kaupasta ei saa kunnon kookosmaitoa, joten kun näin pojat rannalla lauantaina, pyysin heitä tuomaan kymmenen kookospähkinää meille. Ei mennyt kuin vajaa kymmenen minuuttia ja meillä oli ikeakassillinen kookospähkinöitä autossa.
Kuinka vaikeaa on sitten kookospähkinöiden avaaminen? TODELLA. En kuitenkaan epäröinyt hetkeäkään, etteikö mies osaisi niitä avata. Olemme niin monta kertaa katselleet vierestä kun kookospähkinöitä pilkotaan, että tekniikka oli hallussa. Luulen vaan, että työkalu ei ollut paras mahdollinen. Mies oli joskus ostanut Afganistanista Nepalilaisen veitsen. En nyt ole ihan varma, mihin ko. veistä oikeasti käytetään, mutta luulen, että se oli liian paksu. Veitset, mitä täällä käytetään, on ohuempia viidakkoveitsiä. Tosin, tämä on kaikki spekulointia. Olen niin huono kaikkien teräaseiden kanssa.
Pähkinät saatiin kuitenkin auki ja nyt meillä on jääkaappi täynnä kookosvettä ja tehtiin jopa kookosmaitoa hedelmälihasta. Illalla pitää testata, minkälaista jätskiä saan aikaiseksi. Mangokausi on nyt parhaimmillaan, mutten ole ihan varma millon se päättyy, joten nyt on aika syödä niin paljon kun vaan jaksaa. Mangot voi ilmeisesti myös pakastaa, tarvii tähän tutustua hieman..
Toivottavasti kaikilla on ollut mukava pääsiäinen. Täällä ei ole ollut ylimääräisiä vapaapäiviä pyhän takia, joten olemme palanneet arkeen reippaana tänä aamuna. Pidimme vähän vahingossa lomaa treeneistä viime viikolla, mutta nyt kivan maanantaitreenin jälkeen on hyvä fiilis aloittaa uusi viikko.
Kivaa pääsiäisen jatkoa, ainakin Suomeen 😉
Camilla
English: The rainy season might be here, which is a bit sad, but nevertheless, we had a nice weekend and the beach and even the sun came out in the afternoon. Even bought some coconuts to bring home and now we have a fridge full of coconut water and coconut milk. Yum!
CamCam 