Viime viikko meni hujauksessa ja huomasin, etten ollut näköjään päivittänyt blogia. Työstän tällä hetkellä varmaan kymmentä eri postausta, mutta mikään ei ole vielä valmis.. Valmistelin viikolla sunnuntain brunssia, mikä vei jonkin verran aikaani. Perjantaina kävin kampaajalla ja kangasostoksilla kaiken kiireen keskellä. Lauantaina menimme taas laguunille suppailemaan. Oli todella kuuma päivä ja vaikka join kuinka paljon, tuntui ettei se riittänyt.

Hassu juttu tapahtui laguunilla. Yleensä laguunille ei tule muita ihmisiä lauantaisin ja pidämme suppilautoja vedessä laiturin rappusten alapäässä, jotta siitä olisi helppo lähteä melomaan. Jossain vaiheessa neljän henkilön seurue saapui laiturille, mutta jäivät varjoon istumaan. Huomasin, että he halusivat uimaan ja hyppäsin äkkiä siirtämään lautoja, että pääsisivät uimaan ja kun olin siirtämässä lautoja, kuulin, kuinka he puhuivat suomea keskenään! En ollut uskoa korviani! Oli hauska jutella suomalaisten kanssa, vaikka vain hetken 🙂

Loppuviikonloppu menikin sitten afrikkalaisen detoxin kanssa kamppaillessa. Toivun edelleen tästä epämiellyttävästä puhdistuksesta. Kaikesta huolimatta selviydyin sunnuntain brunssista erinomaisesti. Ellei mies olisi suostunut leipomaan kaikkea, olisin peruuttanut juhlat. Sen verran oli heikko olo…

Brunssi oli kaiken kaikkiaan menestys! Kaikki vieraat eivät päässeet tulemaan, joten ruokaa jäi reilusti yli ja sain pakastimeen vähän leipää, croissantteja ja suolaista piirakkaa pahan päivän varalle. Ja onneksi ruokaa oli tarpeeksi! Jännitin sitä eniten, että ruoka loppuu kesken. Soitimme hyvää musiikkia ja tuntui, että aika meni hujauksessa, kun oli mukava jutella kaikkien kanssa.

Eniten olin kuitenkin tyytyväinen siitä, että mies kutsui muutaman ystävän työpaikan ulkopuolelta ja sattumalta heidän mukana tuli muutama eurooppalainen nuori nainen. Toinen heistä on puoliksi suomalainen ja puoliksi ruotsalainen, joten oli kiva jutella hänen(kin) kanssaan Suomesta. Olin ihan unohtanut, kuinka paljon olen amerikkalaisten kanssa tekemisissä täällä, ennen kun eteen tulee eurooppalaisia. Tai siis, tätähän tulevaisuuteni tulee olemaan. Silti tuntuu kivalta kun ei tarvitse selittää koko ajan mistä olen kotoisin ja toinen ihminen ymmärtää kaiken selittämättä.

Taidan jatkaa Netflix-maratonia täällä ja ottaa rennosti vielä tämän illan, jotta huomenna voin taas jatkaa normaalia elämää. Aika kauan sain olla terveenä täällä, peräti seitsemän viikkoa ennen ensimmäistä tautia. Nyt toivotaan, että saan olla loppuajan ilman mitään yllätyksiä.

Ihanaa loppuviikkoa!

Camilla

English: We hosted a Sunday brunch this weekend. Also met some Finnish people here in Liberia, which was a nice surprise!