Eipä ole äitipuolen elämä ole ollut helppoa, mutta kaiken arvoista! Ollaan oltu tien päällä siitä lähtien, kun lähdettiin Liberiasta, eli kolme viikkoa sitten. Nyt kun olemme vihdoin asettuneet Virginiaan kahdeksi viikoksi yhteen paikkaan ja yhteen hotelliin, olemme joutuneet hoitamaan kaikkia juoksevia asioita samalla kun mies on ollut päivät töissä.
Kaikesta huolimatta fiilikset on korkealla ja olemme onnellisia, kun saamme viettää aikaa lasten kanssa. On tapahtunut niin paljon niin lyhyessä ajassa, ettei tahdo muistaa kaikkea mitä ollaan tehty. Käytiin New Yorkissa, New Jerseyssä huvipuistossa ja nyt ollaan Virginiassa ja ollaan jo ehditty kaikkea turistijuttuja tehdä Washington DCssä!
Huvipuisto oli kiva tapa viettää kesälomaa ja kaikki vaikutti olevan tyytyväisiä. Päivät meni todella nopeasti, eikä illalla tarvinnut unta odotella kauan. Säätkin suosivat, eikä saatu kuin kerran viimeisenä päivänä pari pisaraa vettä niskaan, vaikka koko viikoksi oli luvattu sadetta ja ukkosta.
Nyt olemme siis 1,5 viikkoa Washingtonissa miehen hoitaessa työasiat kuntoon ennen muuttoa Houstoniin. Meillä on hotellilla ilmainen bussikuljetus viiden mailin säteellä ja onkin ollut näppärä käyttää metroasemalle kulkiessa. Pääsemme metrolla suoraan keskustaan, jossa kaikki nähtävyydet on. Kävimme lasten kanssa jo valkoisella talolla, vakoilumuseossa ja piknikillä National Mall puistossa.
Loppuun vielä muutama huomio Amerikkaan tulosta. En muistanutkaan kuinka paljon ihmisiä tässä maassa asuu. Liikenne on ihan toista luokkaa kuin Suomessa tai Liberiassa, enkä pysty välillä ymmärtämään mistä nämä kaikki ihmiset tulevat. Välillä tekisi mieli lähteä metsään istumaan yksikseen, koska tämä ihmispaljous on vähän liikaa. Olenkohan tulossa vanhaksi?
Olin jotenkin siinä uskossa, että muutto Yhdysvaltoihin olisi jotenkin maatajärisyttävän erilaista tai tuntuisi jotenkin tosi erilaiselta, mutta oikeastaan olen aika kotona täällä. Ihmiset hymyilee ja moikkailee joka paikassa. Ihmiset kyselevät paljon, vaikka ei tuntisi toisiaan ollenkaan. Kummallista kyllä, tämä tuntuu kotoisalta.
Toinen asia, mitä en muistanu on, kuinka paljon eri kulttuureja Yhdysvalloissa kohtaa. Ihmisiä on joka puolelta maapalloa eri taustoilla ja tavoilla. Suvaitsevaisuus onkin huipussaan, ihan joka päivä, joka paikassa.
Kaikin puolin olen kuitenkin sopeutunut tänne tosi hyvin. Arvostan paljon amerikkalaista kulttuuria, jossa jokainen saa olla juuri sellainen kuin haluaa olla. Ei ole muottia, mihin tulee mahtua. Tämä voi tietysti muuttua, kunhan pääsee kiinni arkeen Houstonissa. Lomalla kaikki on erilaista…
Anyways, taas on aika jatkaa päivän turistipuuhiin! Lisää museoita ja piknik puistossa!
Camilla
English: It sure has been quite the ride so far, but worth every minute. We’ve been on the road since we left Liberia three weeks ago and finally settled down at a hotel in Virginia for two weeks. The kids and I have been going to the museums in Washington DC, while their dad has been working during the days.
Pingback: Vuosi lomaa – 2018 – CamCam