Tällä viikolla tulee kuluneeksi kuukausi siitä, kun pakkasimme laukkumme Liberiassa ja aloitimme muuttoprosessin. Olemme käyneet Suomessa peräti neljän päivän visiitillä, Marylandissa, New Yorkissa, New Jerseyssä ja nyt olemme Virginiassa. Ystävämme Marylandissa ehdotti yökyläilyä tälle viikolle, koska mieheni on koulutuksessa tämän viikon ja tekee pitkää päivää kaukana hotellistamme. Joten, lähdemme kohtapuolin lasten kanssa Marylandiin ystävämme talolle yhdeksi yöksi, missä lapset saavat viettää vuorokauden tavallista arkea kaiken tämän hotellielämän vastapainoksi. Samalla saamme ystäväni kanssa viettää tyttöaikaa lasten leikkiessä.

Tämä hotellielämä on alkanut syömään hermoja monellakin tapaa, mutta jos totta puhutaan, minulla oli erittäin pessimistinen asenne koko hotellielämään. Nyt kun ollaan kuukauden päivät eletty matkalaukuista, eihän tämä nyt niin kamalaa ole. Vaikein osuus on ollut ruokailu, ja eteenkin terveellisen ruuan löytäminen. Jotenkin olen kuitenkin onnistunut löytämään kaikille suht terveellistä ruokaa joka päivä. Ja onhan hotellielämässä hyvätkin puolensa. Pyyhkeet vaihtuu päivittäin, lakanat vaihtuu itsestään, siivooja käy päivittäin (paitsi minä kyllä siivoan ennen kun siivooja tulee), aamupala on valmiina joka aamu odottamassa nälkäisiä vieraita ja takapihalla on uima-allas jos haluaa pulahtaa vilvoittelemaan kuuman päivän päätteeksi.

Olen monesti pohtinut, miten selvisimme näinkin pitkälle ja vain muutamalla hermoromahduksella ja luulen, hyvällä kommunikaatiolla on ollut osuutta onnistumiselle. Jos huomaamme jonkun tarvitsevan omaa aikaa tai omaa tilaa, lähdemme muut pois tilanteesta. Ja usein osaamme pyytää omaa aikaa, jos sitä tarvitsemme. Toinen asia on tavaroiden vähyys. Kun lähdimme Liberiasta otimme vain kaksi matkalaukkua mukaan ja vaihtovaatteita vain seitsemäksi päiväksi, enkä kertaakaan ole kaivannut muita vaatteita. Laukuista löytyy ainoastaan kolmet kengät per henkilö, yhdet lenkkarit, yhdet sandaalit ja yhdet hienommat kengät töihin tai ravintolaan. Ainut suuri ongelma oli kosmetiikka ja sitä minulla onkin aivan liikaa. Mutta toisaalta, tarvitsimme paljon aurinkorasvaa ja päivittäiskosmetiikkaa, ettei tarvinnut mennä heti ostamaan lisää. Jos tavaraa olisi ollut yhtään enempää, olisin tullut hulluksi.

Nyt onkin aika lähteä yökyläilemään!
Mukavaa viikon jatkoa!
Camilla

English: We have now been living in hotels for a month and was wondering how we’ve made it this far without any mental breakdowns. I think it has been because of good communication between us all and not packing a ten suitcases.