Tiistai Herään kahvin tuoksuun. Hyppään ylös sängystä ja hipsin olohuoneeseen onnellinen virne kasvoilla. Tuliko kahvista juotavaa? Tuli. Vihdoinkin saan minun Moccamasterilla keitettyä kahvia. Onhan vähän hölmöä lähettää kahvinkeitin jenkkeihin asti, mutta jokaisella meillä on omat omituisuutemme. Minun on Moccamaster.

Ei jaksa mennä salille. Syödään vaan aamupala rauhassa. Selaan taas facebookissa käytettyjä huonekaluja. Bingo. Viisi Ikean tuolia 75 dollaria. Millon voimme tulla hakemaan? Tänään? Sopii. Ai mutta, sinne alueelle pääsee vaan maksullista moottoritietä pitkin, eikä meillä vielä ole passia autossa tiemaksuja varten. Kauppa aukee vartin päästä, mennäänkö heti? Jep. Kävimme ostaa molempiin autoihin passit, koska on vaan helpompaa, kun ei tarvitse maksaa käteisellä tiemaksuja.

Vien miehen töihin, jotta voin käydä huonekaluliikkeissä. Itsenäisyyspäivän kunniaksi on isot alet kaupoissa ja halusin käydä tutkimassa lisää. Kiersin varmaan viisi huonekaluliikettä, mutta ennen kaikkea löysin käsityöliikkeen. Voi sitä onnea kun löytää hyvän käsityöliikkeen?!

Kävin myös tutustumassa Asian Marketiin ja luontaistuoteliikkeeseen. Nälkä ajoi takaisin hotellille ja söin taas ison salaatin lounaaksi. Pikkasen blogihommia ja muita asioita koneella, ennen kun olisi taas aika hakea mies töistä. Itsenäisyyspäivän kunniaksi mies pääsee pari tuntia aikaisemmin töistä. Ajamme tunnin toiselle puolelle Houstonia hakemaan keittiön tuolit ja pöydän. Näemme matkalla kolme autokolaria ja matka kestää puoli tuntia kauemmin kuin suunniteltu. Syömme illallista matkan varrella. Savustettua grilliruokaa.

Näemme pellolla seitsemän peuraa syömässä iltapalaa. Matkalla takaisin hotellille jäämme taas jumiin ruuhkaan autokolarin takia. Vaikka ilmastointi on täysillä koko ajan, on kuuma. Käsittämättömän kuuma. Mutta nyt meillä on keittiönpöytä ja tuolit!

Camilla