Ensimmäinen viikko – sunnuntai

Sunnuntai Viikon viimeinen päivä, tai amerikkalaisittain ensimmäinen. Hassua miten eri maissa viikko alkaa ja päättyy eri päiviin. On taas sateinen päivä ja vietämme koko aamun ja aamupäivän tulostaen oleskelulupapapereita. Järjestelen kaikkia dokumentteja, joita toin mukanani Suomesta. Luen ohjeita ja tuntuu kuin tämä ei ikinä lopu.

Koska asiaan liittyy niin paljon negatiivista energiaa, ahdistun. En osaa suhtautua prosessiin kylmän viileästi, vaikka haluaisin hoitaa asian ammattimaisesti. Kyseessähän on minun elämä, jossa toinen ihminen voi päättää saanko asua aviomieheni kanssa samassa maassa. Ei ole helppoa työntää tunteet sivuun.

Päätän ottaa tauon ja yritän avata tietokonettani. Ei aukea. Kokeilen taas kaikki kikat, mitkä opin aikaisemmin viikolla. Ei auta. Huolto antoi takuun, joten ei auta muuta kuin palata koneen kanssa huoltoon. Taas pyöritellään päätä. Kokeillaan yhdessä kaikki kikat, mutta kone ei pihahdakaan. Lupaavat yrittää saada korjattua ennen tiistai-iltaa, koska lähdemme näillä näkymin työmatkalle ja tulemme takaisin vasta viikon päästä.

Ajamme uudelle asunnolle ja juttelemme toimiston työntekijän kanssa hakemuksestamme, muutosta ja käytännön järjestelyistä. Innostun hieman muutosta ja ajelemme uudessa naapurustossamme. Löydämme hienot tenniskentät, uima-altaan ja leikkikentän. Ihan kävelymatkan päässä.

Käymme vielä ruokakaupassa ennen kuin palaamme hotellille. Sohvajahti jatkuu taas kuumana, mutta mikään ei tahdo miellyttää kumpaakaan. Ja heti kun jotain kivaa löytyy on joko hinta älytön tai arvostelut huonot. Päätän käydä vielä muutamassa huonekaluliikkeessä ennen kuin käyn tilaamassa kalliin sohvan, jonka todella haluan.

Muuttaminen toiseen maahan ei ole helppoa ja minä olen päässyt erittäin helpolla, koska mieheni on Yhdysvaltain kansalainen. Ensimmäinen viikko -sarjaa oli kiva kirjoittaa, koska kirjoitin ilman filtteriä ja kaikki oli juuri niinkuin kerroin. Sain kivaa palautetta sarjasta, joten tuntui kuin teksti ja kohdeyleisö kohtasi. Samalla kirjoittaminen oli terapeuttista, koska kaikki, mitä on viime kuukausina tapahtunut, on ollut henkisesti uuvuttavaa. On ollut vaikeeta olla innoissaan kaikesta, kun ihan tavalliset arkiset asiat on hankalia. Mutta kaikki ei voikaan tapahtua heti. Joten, sarjan kirjoittaminen auttoi näyttämään (myös minulle), kuinka pitää antaa itselleen aikaa sopeutua ja päästä jyvälle. Päivä kerrallaan.

Camilla

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s