Tulipas pitkä blogitauko! Haettiin lapset Houstoniin kolme viikkoa sitten ja aika vaan hurahti ohi. Olin lasten kanssa päivät ja illat vietimme kaikki aikaa yhdessä, joten en edes ajatellut avata läppäriä kirjoittaakseni jotain. Vein lapset joka päivä johonkin leikkipuistoon, metsään, nähtävyyksiin, rannalle tai vähintään uima-altaalle ja voi pojat meillä oli hauskaa.

Mutta tärkeimmät kuulumiset ensin. Pääsimme vihdoinkin muuttamaan uuteen kotiimme ja olemme viihtyneet todella hyvin. Hotellielämä alkoi jo pikkuhiljaa kyllästyttämään, vaikka olihan se ihan kiva kun siivooja kävi päivittäin 😉

Asumme ensimmäisen puoli vuotta rivitaloasunnossa aidatussa naapurustossa uudella asuinalueella The Woodlandsin kaupunginosassa. Muuttokuorma Afrikasta on edelleen jossain Atlantilla, eikä näillä näkymin saavu Houstoniin ainakaan kuukauteen, joten elämä on melko askeettista. Toisaalta, en kyllä oikeastaan kaipaa yhtään mitään, koska en enää muista mitä omistetaan. Oikeastaan ainut, mitä haluaisin kotiin on henkarit vaatehuoneeseen, että saisi vaatteet ripustettua. Nyt kaikki vaatteet on epämääräisissä pinoissa ryppyisinä, mutta eipä tuo kamalasti haittaa elämää. Onhan tietysti sänkyä ikävä, mutta ihan hyvin ollaan saatu nukuttua ilmapatjallakin.

Lapset saivat olla mukana muuttoapuna ja pääsivät laittamaan tavarat paikoilleen, mikä oli heille iso juttu. Tilasimme muutamia viikkoja sitten sohvat ja ne tulivat muuttopäivänä, eli ainakin on jotain missä istua. Ostimme facebookin kirpparilta keittiön pöydän ja tuolit ja olemme viimeiset pari päivää kunnostaneet pöytää. Kiva saada pöytä valmiiksi ensi viikolla ja syödä taas pöydän ääressä.

Louisianassa alkaa koulut jo tällä viikolla, joten toimme lapset nyt takaisin kotiin. Samalla mies käy hoitamassa työasioita New Orleansissa, joten vietän appivanhempien luona muutaman päivän, ennen kuin palaamme takaisin Houstoniin. Tulee kyllä olemaan hiljainen koti tämän kesän jälkeen. Vaikka alkuun oli aika vaikeeta hypätä äitipuolen rooliin, tulee elämä olemaan tylsää sen jälkeen kun jätämme lapset äitinsä luokse sunnuntaina. Pakko myöntää, että itku tuli kun lähdimme lasten kotipihasta.

Anyways, elämä alkaa pikkuhiljaa asettumaan uomiinsa Teksasissa. En ole kaivannut Suomeen vielä. Olen viettänyt aikaa vähintään kaksi päivää viikosta suomalaisen ystäväni kanssa Houstonissa, juonut moccamasterilla keitettyä kahvia, syönyt suklaadomino-keksejä, vieraillut Ikeassa muuttoviikonloppuna ja syönyt uusilta Iittalan lautasilta kaikki ateriani. En koe kaipaavani tällä hetkellä mitään muuta. Toki pitää korvapuusteja leipoa kunhan joku tuo minulle raesokeria Suomesta. VINK VINK! Mutta luulen, että saadaan pian vierailijoita.

Helposti saatavilla olevaa kasvisruokaa on vähän ikävä, mutta onneksi on keittiö, missä kokkailla hyviä kasvisruokia. Ja onneksi Houstonissa on paljon ravintoloita, jotka tarjoilevat kasvisruokaa, tarvitsee vaan ensin tehdä vähän taustatyötä ennen kuin suuntaa ravintolaan. Lasten kanssa on vaan ollut vaikeeta valita ravintola, joka on miellyttänyt kaikkia, joten en ole jaksanut tehdä paljon taustatyötä kasvisruoan saatavuuden suhteen. Syödään sitä mitä on tarjolla, koska turha pyytää kasvisruokaa Teksasissa tarjoilijalta. Saat pelkkää perunaa lautasellisen verran.

Ei pitäisi lupailla mitään, mutta nyt kyllä lupaan herättää tämän blogin henkiin pitkän tauon jälkeen. Olen kyllä vähän kaipaillutkin kirjoittaimista ja valokuvausta 🙂

Ihanaa elokuun ja syksyn alkua kaikille!
Camilla

English: Wow it was a long break from blogging! We picked up the kids three weeks ago and since the kids and I kept ourselves busy, blogging was the last thing on my mind. School starts today in Louisiana, so we brought the kids back to Houma this weekend. The biggest news is, however, that we finally moved in to our new home, and even though we still don’t have our stuff from Africa, it has been wonderful to have a home.