Lokakuinen sunnuntai

Ajattelin, että olisi kiva kirjoittaa toisen viikkosarjan, koska edellisestä sain sen verran hyvää palautetta. Eli kiinnostusta tavalliseen teksasilaiseen arkeen vaikuttaisi olevan.

Viikot alkavat Yhdysvalloissa jo sunnuntaina, eikä maanantaina, kuten Suomessa on tapana. Koska haluan edes yrittää integroitua maahan, aloitan viikkoni sunnuntaista. Tiedossa on ihan tuikitavallinen viikko, joten mukaan pääsee katsomaan, mitä kaikkea puuhaankaan päivät pitkät.

Sunnuntai Herään aikaisin taas, mutta hiivin hiljaa pois makuuhuoneesta, koska haluan miehen nukkuvan myöhään. Mies on ollut koko loppuviikon metsästämässä ja unet ovat hänellä jääneet vajaaksi. Olisi hyvä nukkua univelkaa pois, ennen töihinpaluuta. Teen itselleni aamupalaa ja katson Frendejä Netflixistä. Ihana aloittaa aamu yksin ja kiireettä.

Ei kuitenkaan mene kauaa, ennen kuin mies kömpii olohuoneeseen ja käpertyy viereeni sohvalle. On nestehukkaa ja päätä särkee. Keitän lisää kahvia ja tiskaan edellispäivän tiskit. Miehen löhöillessä sohvalla siivoan hetken ja laitan itseni valmiiksi aamun treeniä varten. Päädymme lähtemään yhdessä ulkoilemaan ja pakkaamme polkupyörät autoon.

Ulkona on aivan kamalan kuuma, vaikka kello ei ole vielä yhdeksääkään. Onneksi pakkasin urheilujuomaa mukaan. Ajamme läheiseen puistoon, auto parkkiin ja hyppäämme pyörien selkään. Ystäväni näytti pyöräreitin pari päivää aikaisemmin ja nyt pyöräkärpänen iski todenteolla. Puistossa on paljon ihmisiä. Saa olla koko ajan varuillaan, ettei törmää muihin ajajiin. Tai koiranulkoiluttajiin. En kuitenkaan voisi olla onnellisempi. Ihana viettää aikaa yhdessä ja treenata kunnolla. Pyöräreitti on juuri sopiva. Yhteensä kolmekymmentä kilometriä pelkkää metsää, eli ei tarvitse varoa autoja. Reitti on kokonaan asfaltoitu ja kaksi pyöräilijää mahtuu vierekkäin kivasti.

Kotiin päästyämme järjestelemme autotallin ja etsimme tavaroita, mistä voisimme luopua. Laitan nettiin myyntiin kaikenlaista, mitä emme tarvitse. Lämmitän hieman eilistä risottoa ja syömme lava-auton lavalla lounaan. Maalaan yhden pikkupöydän, jonka löysin appivanhempien vajasta. Tarvitsen toiseen projektiin maalia ja käymme suihkun jälkeen maalikaupassa. Illallista varten tarvitsen avocadoa ja kurkkua, joten pysähdymme vielä kaupassa ennen kun palaamme kotiin. Paluumatkalla poikkean vielä klubitalolla hakemassa lauantain postin ja paketin, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Uusi passini on saapunut, uudella komealla sukunimelläni. Kyllä nyt kelpaa matkustaa uudenkarhealla passilla. Ja vihdoinkin voin tehdä kaikki muutokset eri tahoille, kun on ajantasaiset henkkarit.

Teen pavuilla täytettyjä tortilloja illalliseksi ja katsomme pitkästä aikaa telkkaria yhdessä. On ollut niin kiireistä viime viikot, ettei ole ollut aikaa ja päädymme katsomaan Amazonin Originals Man in the High Castle -ohjelmaa. Uusi tuotantokausi tuli ulos vain viikkoja sitten ja vihdoinkin löysimme aikaa katsoa ohjelmaa. Nukahdan pää miehen sylissä. Herään ensimmäisen jakson lopputeksteihin. Pakko nousta hetkeksi, koska en voi nukahtaa kahdeksalta… Tiskaan illallistiskit ja katsomme vielä hetken toista jaksoa. Silmiä alkaa painaa ja menemme nukkumaan hyvissä ajoin.

Camilla

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s