Kylmä ilma senkun jatkuu. Yöllä oli laitettava lämmitys päälle. Tänään pitäisi kuitenkin pikkasen lämmetä.

Maapähkinävoi on loppu, eikä aamupuuro maistu miltään ilman maapähkinävoita, joten tänä aamuna on luvassa amerikkalaisia pannareita. Pitäisi opetella mittaamaan aineet. Taikinaa tuli taas niin paljon, että pannareista tulee jättiläismäisiä. Noh, eipä tule heti nälkä. Aamupäivä menee maalatessa tuolia ja pesen viimeisiä homeisia vaatteita. Laitan valmiiksi pesulaan menevät vaatteet, koska kuvittelen ehtiväni tänään vielä asioille.

Lounaaksi teen vihersmoothien ja avocadoleivän. Jälkkärikahvia juodessa saan puhelun Suomesta ja puolitoista tuntia menee hujauksessa. En voisi olla onnellisempi, että voi soittaa ilmaiseksi toiselle puolelle maailmaa. Tuntuu kuin välimatka olisi lyhyempi. Saa olla mukana kaikessa, vaikka todellisuudessa matka on pitkä. Saan ihania uutisia ja vaikuttaisi, että saamme sittenkin vierailijoita Suomesta. Eteenkin kun joudun itse odottamaan matkustuslupaa.

Puhelun jälkeen tiskaan astiat ja suuntaan ystävän kanssa ulkoilemaan. Ystävälläni on pieni koiranpentu, joka on hyvä syy lähteä kävelylle. Karvapallo on superinnoissaan nähdessään minut ja saan miljoona pusua. Yritän rauhoittaa kaveria, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Kävelemme The Woodlandsissa sijaitsevan järven rannalla, eikä kevytuntuvatakki ole liikaa. Olisinpa ottanut kaulahuivin. Ja hanskat. Kädet saavat olla taskuissa koko ajan. Ennen kuin palaamme autolle käymme kaupassa. Ystäväni tarvitsi jauhelihaa ja minulta oli tomaatit loppu ja mansikat oli homeessa.

Kotimatkalla suunnittelemme viikonlopun rientoja ja mietimme eri vaihtoehtoja sateen varalle. Ystäväni on hieman huolissaan, mitä hän tarjoaisi minulle, kun olen kuulemma ainut kasvissyöjä, minkä tuntee. Yritän vakuutella, ettei kannata menettää yöunia takiani, vaan voimme varmasti keksiä yhdessä jotain herkullista syötävää.

Tuoli kaipaa vielä yhden maalipinnan ja saan sen juuri sopivasti valmiiksi ennen miehen kotiinpalua. Väsyttää jotenkin kamalan paljon ja kysyn, josko mentäisi pyöräilemään. Sehän sopii. Pakkaamme pyörät auton kyytiin ja ajamme puiston parkkipaikalle. On edelleen kylmä ja kysyn mieheltä (joka kuvitteli pärjäävänsä shortseissa ja t-paidassa), onko kylmä. Vähän viilee. Mennään nyt vaan.

Metsäpolulla on vähän väkeä, ja saamme ajaa kaksin lähes koko matkan. Näemme kaksi villisikaa metsässä. Pelästyn nähdessäni siat, mutta onneksemme ne pelästyi meitä ja lähtivät karkuun. Paluumatkalla minun moottori hyytyi ja ajelimme hiljakseen takaisin. Palasimme juuri sopivasti ennen pimeetä.

Teimme illalliseksi Quornia tomaattikastikkeessa ja kvinoaspagettia. Jatkan Bordertown -ohjelman katsomista, samalla kun mies katsoo YouTube -videoitaan. Nukahdan sohvalle ja kymmeneltä mies ilmottaa, että on aika siirtyä sänkyyn nukkumaan.

Camilla