Herään taas aikaisin ja väsyttää. Kylmyys ja pimeys väsyttää. Tulisipa kesä takaisin. Maapähkinävoi on edelleen loppu ja aamupuuron sijaan paistan amerikkalaisia pannukakkuja. Mies menee töihin myöhempään tänä aamuna ja löhöillään sohvalla aamiaisen jälkeen. Katson Netflixistä Bordertown:ia.

Miehen lähtiessä töihin avaan läppärin ja kirjoitan hetken. Siivoan sähköpostia ja googlaan vinkkejä muutamaan projektiin. Soitan Suomeen muutaman puhelun ja tuntuu kuin normaali elämä alkaisi vihdoinkin ottaa tuulta siipien alle. On ollut niin hektistä viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kavereihin ja perheen kanssa.

Päivät menevät todella nopeasti ja lounasaika on jo käsillä. Syön taas tortilloja paputäytteellä. Pilkon tomaatteeja, kurkkua ja avocadoa raikastamaan papukastiketta. Lähden etsimään tuoli-projektiani varten kangasta ja tyynyn täytettä. Kiertelen taas kangaskaupassa tunnin ihmettelemässä, kuinka paljon kaikkea täällä voi ostaa ja kuinka halpaa on. Saan taas monta uutta projekti-ideaa ja sovin itseni kanssa, etten tulisi kangaskauppaan hetkeen. Alkaa käsityöprojekteja olemaan ihan riittämiin. Tuolin kangas löytyy yllättävän nopeasti ja olen tyytyväinen valintaan.

Käyn vielä Walmartissa hakemassa päivittäiskosmetiikkaa. Kaikki on taas loppunut samaan aikaan. Kotona leikkaan kankaan ja tyynyt tuolia varten, mutten löydä niittipistoolia. Täytyy odottaa miestä töistä palaavaksi. Aloitan työpöydän järjestelyprojektin. Kyseessä on kodin viimeinen romukasa muuton jäljiltä. Pöydälle on kasaantunut kaikki mahdollinen ja mahdoton, ehkä koska työpöytä sijaitsee keskeisellä paikalla asunnossa. Löydän kaikkea jännittävää romulaatikoista. Kuten kellon ja sykemittarin. Patterit tosin on loppu ja en löydä uusia mistään. Tiedän omistavani paljon pattereita, mutta en kuollakseni keksi missä ne on.

Mies tulee kotiin ja ihmettelee miksi istun romukasojen ympäröimänä. Käymme yhdessä läpi tavaroita ja saamme heitettyä pois paljon. Saan myös myyntiin paljon kaikenlaista. Verhoilemme tuolin istuintyynyn, kiinnitämme istuinalustan tuoliin ja tuoli on valmis. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Toivottavasti tuoli saa elää vielä toiset sata vuotta.

Ennen illallista käymme hakemassa lottokupongin, kyllä 900 miljoonaa kelpaisi. Illalliseksi syömme taas tähteitä – linssikeittoa ja sämpylöitä pakastimesta. Yhtä herkullista kuin maanantaina.

Laitan loputkin tavarat työpöydällä paikoilleen ja päätän jättää tärkeiden papereiden arkistoinnin toiseen päivään. Nyt ei jaksa enää. Tiskitkin saavat jäädä toiseen päivään. Aamun väsymys painaa edelleen ja tekisi mieli mennä nukkumaan. Katsomme kuitenkin vielä pari jaksoa Man in the High Castle -ohjelmaa kunnes silmät eivät pysy enää auki.

Camilla