Appivanhempani päättivät tulla meille puolentoista viikon vierailulle jouluna ja nyt se vierailu on takanapäin ja kaikki on enemmän kuin hyvin. Jos totta puhutaan, en ollut missään vaiheessa edes huolestunut, kuinka vierailun käy.

Mieheni vanhemmat ovat kärsivällisiä, helposti lähestyttäviä, huomaavaisia ja uteliaita (sanan positiivisessa merkityksessä). Eivät tuomitse tai puhu selän takana ja ovat ehkä kuitenkin enemmän introverttejä kuin ekstroverttejä, vaikka ensimmäisten vuosien kokemusten mukaan ei hiljaista hetkeä keskusteluiden välissä ollut. Juuri sellaisia ihmisiä, ketä haluaa kotiinsa vieraiksi. Mieheni äiti tykkää tiskata ja siivota muiden ihmisten sotkuja, joten kaikin puolin kaikille jäi hyvä maku suuhun vierailusta.

Puolitoista viikkoa meni itse asiassa aika nopeasti. Minulla oli takataskussa kaikkea kivaa puuhaa, emmekä tainneet olla yhtenäkään päivänä kotona koko päivää. Tässä nykyisessä asunnossa meillä on vaan kaksi makuuhuonetta, joten kuusi ihmistä saimme juuri ja juuri mahtumaan nukkumaan, mutta päivisin tuntui, ettei meinannut löytää rauhallista paikkaa. Eteenkin lapset turhautuivat helposti, kun ei saanut leikkiä olohuoneessa jos aikuisilla oli keskustelu kesken.

Parasta vierailussa oli ehdottomasti aika, minkä sain viettää anoppini kanssa. Veimme lapsia leikkipuistoon ja lasten leikkiessä juttelimme puiston penkillä istuessa kaikkea maan ja taivaan välillä. Hänkin sanoi, että nämä naiskeskustelut olivat hänen loman kohokohtia. Oli kiva kuulla tarinoita mieheni lapsuudesta ja myös koko suvun tarinaa. Mieheni vanhemmilla on molemmilla paljon sisaruksia, joten serkkuja perheestä löytyy vaikka kuinka!

Mites muuten kuulumiset? Suurin muutos on ollut, että pääsin vihdoinkin pyörän päälle kahden kuukauden loman jälkeen! Kylläpäs tuli hyvä mieli ja on paljon parempi fiilis, kun pääsin liikkumaan. Mitäs muuta..? Asuntomme on täynnä muuttolaatikoita ja ylimääräistä sälää. Olin todella onnellinen tänään kun ystäväni tuli meille lounaalle, että sain siivottua tätä kaaosta. Tai siis siirrettyä kaikkea vierashuoneeseen, heh. Siinäpä kaikkein tärkeimmät. Ai niin, ja koska elämä ei olisi liian helppoa ja tasapaksua, lähdemme taas työmatkalle. Juuri sopivasti ennen muuttoa. Mutta olen ollut tehokas ja suurin osa on jo pakattuna 🙂

Kivaa viikonloppua!
Camilla