Lähdin ex tempore matkalle Denveriin, Coloradoon perjantai-iltana ja palasin Houstoniin myöhään sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Ostin viime tipassa liput, joten mietin alkuun, että tuskin pääsen lähtemään, koska lentoliput on varmaan hirmu kalliita. Mutta ei! Löysin hyvillä lentoaikatauluilla erittäin halvat lennot halpislentoyhtiöllä, Frontier:lla. Olin vähän skeptinen ja kun saavuin Houstonin lentokentälle miettien onkohan lentoa edes olemassa, mutta lentoyhtiö ylitti odotukset.
Hinta oli halpa, joten mitään ylimääräisiä laukkuja ei tietenkään saanut tuoda koneeseen, mutta eipä kukaan tarkastanut laukkuja portilla. Ehkä koska olimme aikataulusta myöhässä. Oli miten oli, lento oli miellyttävä ja sain jopa nukuttua tunnin. Pakkasin miehen matkalaukkuun keskiviikkona mukaan muutamat vaihtovaatteet ja jotain peseytymistarvikkeita, mutta muuten matkasin vaan pienellä repulla ja voi että oli ihanaa kun ei ollut monta laukkua raahattavana. Mies on siis Denverissä työmatkalla puolitoista viikkoa ja hänellä oli lauantai-sunnuntai vapaana töistä, joten mikäs sen parempi tekosyy lähteä minilomalle.
Odotukset kahden vuorokauden matkalle oli todella vähäiset, koska en ensinnäkään ollut ehtinyt ottaa selvää kaupungista juurikaan mitään ennen matkalle lähtöä ja sen minkä kerkesin, niin juuri ne paikat, mihin halusin mennä olisi suljettu. Lähdin kuitenkin avoimin mielin ja ajattelin, että kyllä sieltä varmaan löytyy jotain tekemistä.
Lauantaiaamuna heräsimme hyvissä ajoin ja heti aamiaisen jälkeen suuntasimme vuorille. Olin tehnyt ennen matkaa lyhyen listan, mikä olisi kiva kokea ja nähdä. Ilokseni kaikki kolme toteutui! Ensimmäinen oli nähdä ja kokea vuoret. Tämä toive toteutui enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Rocky Mountains, eli Kalliovuoret ovat Denverin keskustasta vain 1,5 tunnin ajomatkan päässä, joten ovat erittäin potentiaalinen päiväretkikohde, vaikka vuorilla voi tietysti myös yöpyä erinäisissä majapaikoissa.
Matkasimme Denveriin myöhäistalvella ja aivan kevään ensimmäisinä päivinä. Jos ymmärsin oikein, yksi laskettelukeskus oli vielä auki, mutta vaikka olisi ihana ollut mennä laskemaan, päädyimme vaeltamaan ja laskettelut saa nyt jäädä toiseen kertaan. Näin toukokuun alussa lunta oli vuorten huipuilla, mutta voisin kuvitella hiihtokeskuksissa on jo tähän aikaan vuodesta hankala pitää rinteet laskukuntoisina.
Rocky Mountain kansallispuistossa suurin osa puistosta oli vielä talven jäljiltä kiinni, joten oli vaikea keksiä mihin menisimme vaeltamaan. Metsissä olisi vielä lunta, eikä kanjonit oikein puhutelleet. Monen sattuman kautta päädyimme lyhyelle vaellukselle vuoren rinteelle, jossa huipulla odottaisi pieni järvi. Kun saavuimme järvelle meitä odotti aivan mahtava yllätys!
Matka vuoren rinnettä ylös ei kuitenkaan ollut helpoimmasta päästä. Jo kolmenkymmenen sekunnin päästä kiipeämisestä tuntui keuhkoissa kuin olisi juossut maratoonin. Kansallispuisto sijaitsee 2400 metriä merenpinnan yläpuolella, enkä tietenkään ollut ehtinyt yön yli tottua korkeuteen. Ihmeen kaupalla kuitenkin jaksoimme kävellä koko suunnitellun vaellusreitin.
Järvellä meitä tosiaan odotti uskomaton näky. Nuorehko hirvi seisoi järven rannalla syömässä ruohoa. Istuimme alas kaatuneen puun rungolle katsomaan majesteettisen eläimen lounashetkeä. Vaikka järven ympärillä oli muitakin turisteja, niin nämä eivät vaikuttaneet häiritsevän hirven ruokailua. Joimme rauhassa kahvit ja syötiin eväitä. Oli todella maaginen kokemus, enkä osaa edes kuvailla, miltä tuntui istua vain 60 metrin päässä hirvestä.
Näimme myös puistossa vieraillessa peuroja, preeriakoiria, haukkoja ja kanadanhirviä. Viimeisimpiä näkyi jopa aivan keskellä Estes Parkin kaupunkia, jossa kävimme lounalla. Todellinen safari!
Sunnuntaina teimme vaan pienen turistikierroksen Denverin kaupungissa. Kävimme kaupunginpuistossa aamukävelyllä, etsimässä upeita muraaleja, ostoksilla turistikaupoissa ja lounaalla. Koko viikonlopun hotellin telkkarista näkyi Star Wars elokuvia, joten otimme iltapäivällä rennosti elokuvia katsellessa ja päikkäreillä.
Olimme lauantain seikkailujen jälkeen aivan poikki ja kyllä korkeus teki tehtävänsä ainakin minulle. Sitä jotenkin luulee olevansa immuuni kaikille hömpötyksille, koska pitää itseään hyvässä kunnossa, mutta ennen kuin kroppa ehtii tottua korkeuseroon, on aivan poikki. Pelkkä kävely kadulla oli raskasta ja sitä hengästyi ihan muutamasta askeleesta.
Tätä kirjoittaessa olen jo kotona ja otin maanantain palautumisen kannalta. Pakollisten asioiden lisäksi en tehnyt muuta kuin lepäsin ja nukuin. Denverissä oli myös siitepölyä todella paljon, joten sain tuliaisiksi kivan yskän, mikä onneksi laantui kunhan sain levättyä.
Jos jotakuta kiinnostaa paljonko sain rahaa tuhlattua tällaiselle ex tempore matkalle, niin yhteensä taisin lomailla 400 dollarilla, mutta jos olisin joutunut maksamaan hotellista, olisi hintalappu ollut vähän korkeampi. Tähän hintaan siis sisältyi Frontierin lennot, taksi Houstonin kentälle ja takaisin, vuokra-auto (meillä on vakuutus, joka kattaa myös matkoilla tapahtuvat onnettomuudet) bensoineen, kolme ravintolaruokailua ja yksi Chipotle -take out, 25 dollarin sisäänpääsymaksu kansallispuistoon ja yksi ruokakauppakäynti.
Ravintoloissa syömme yleensä vain yhden annoksen miehen vatsaleikkauksen takia ja juomme vaan vettä, joten vaikka kyseessä olisi hienompikin ravintola, laskumme on aina paljon pienempi, kuin keskiverto asiakkaalla. Ostoksillakin ostin vaan yhden magneetin jääkaapin oveen viidellä dollarilla, joten siihenkään ei tuhlautunut rahaa. Vaikka rahaa ei tullut tuhlattua, niin koen, että sain matkasta todella paljon irti. Olisin tietysti voinut pihistellä vähän enemmän, mutta tajusin esimerkiksi vasta taksia tilatessa, että olisin voinut pysäköidä halvemmalla kentälle ja olisin voinut jättää syömättä lentokentällä.
Lähtisinkö Denveriin uudestaan? Kyllä. Vaikka kaupunki on pieni, voisin hyvin viettää pitempääkin lomaa vuorilla. Alueella on paljon kauniita mökkejä vuorten rinteillä, puhumattakaan Estes Park:in kaltaisista vuoristokylistä.
Vuorissa on jotain ihmeellistä taikaa.
Camilla
CamCam 