Heräsin aivan kamalaan uneen tunti ennen herätyskelloa. Jäin sänkyyn toivoen, että saisin nukuttua ja karistettua pahan unen pois, mutta unen tapahtumat jäivät mieleen. Pelkäsin unen tulevan toteen ja koko aamupäivä meni pelkäessä pahinta. En ole pitkään aikaan nähnyt unia ja koko ikäni nukkunut todella hyvin. Nyt jostain syystä unen laatu on heikentynyt ja aloitin etsimään ratkaisuja paremman unen laadun löytämiseksi. Painopeittoa, puhelimenkäytön rajoittamista jne.

En kuitenkaan saanut unen päästä kiinni, niin siirryin alakertaan katsomaan Youtube-videoita. Mies tuli myöhemmin alas ja juttelimme hetken päivän asioista. Lupasin käydä kaupassa iltapäivällä ja tein listaa, mitä tarvitaan. Söin tuorepuuroni ja join vihreen teen miehen lähdettyä töihin. Katsoin hetken Dallas-sarjaa kun meikkasin, jotta saisin ajatukset pois pahasta unesta. Kumma kyllä tämä auttoi ja tuli hyvä mieli päivään.

Valmistelin hetken tulevaa tapaamista. Kirjoitin blogia ja luin hetken aikaa ennen kuin oli aika lähteä. Tajusin vasta autossa, että söin aamupalan aikaisin ja nälkä tulisi varmasti ennen kuin ehtisin lounaalle. Kävin nappaamassa banaanin mukaan ajomatkalle.

Tapaamisen jälkeen lähdin ystävän kanssa lounaalle, mikä oli luksusta sateiseen päivään. Oli ihana vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia monesta eri aiheesta. Kiva kun on tukea samassa elämäntilanteessa olevilta ja saa purkaa ajatuksia. Juttua riitti, niin päädyimme vielä kahville ennen kuin jatkoimme molemmat omiin menoihin.

Kauppalistan kanssa lähdin ensin Targetiin, mutta päädyin olla hoitamatta loppulistaa, vaan mennä mielummin kotiin siivoamaan tulevia vieraita varten. Postilaatikossa odotti vihdoinkin pankkikorttini, jota olen tässä vuoden päivät odotellut. Ihan niinkun Suomessakin, pankkiasiat ovat hidasta, jos ei ole sosiaaliturvatunnusta tai maahanmuuttostatus ole kunnossa. Voin tietysti syyttää myös itseäni, kun en aikaisemmin saanut hoidettua asiaa, mutta jotenkin alkuun oli vaikea saada varmoja vastauksia, kun kysyin pankista, mitä vielä tarvitsevat. Monta kuukautta on mennyt lomakkeiden täyttämiseen ja saman informaation lähettämistä moneen kertaan. No, nyt se on tehty ja varmistin vielä, että kaikki on kunnossa.

Posti nyt on muutenkin kestänyt täällä Houstonissa poikkeuksellisen kauan Imeldan jälkeen, kun postin päälajittelukeskuksen katto romahti myrskyssä. Ollaan odoteltu monta viikkoa postia, mikä olisi pitänyt tulla päivässä tai kahdessa. Tämäkin kirje oli seikkaillut kolme viikkoa jossain.

Etsin perjantai-illaksi ruokaravintolaa isommalle porukalle ja kävin muutamassa katsomassa, josko ne sopisivat meille ja sain varattua pöydän perjantai-illaksi. Samalla kävin ottamassa passikuvat, mitä en edellispäivänä saanut otettua.

Palattuani kotiin vaihdoin vaatteet ja aloitin pyykkäämisen ja lasten huoneiden siivoamisen. Meidän nuori nainen oli maalannut taulua huoneessaan ja nyt kolme seinää neljästä koristaa siniset roisketahrat. Yritin taikasienellä saada tarhoja pois, mutta näyttää siltä, että joudumme maalaamaan seinät. Siis sitten kun tyttären maalausinto on muuttunut joksiki muuksi harrastukseksi.

Mies lähti iltapäivällä metsästämään ja oletin hänen jäävän metsälle koko illaksi, joten keitin itselleni vaan pastaa ja heitin loput guacamolet pastan sekaan. Ystäväni kertoi tästä loistavasta ruoka-annoksesta ja päätin kokeilla. Parmesanjuustoa minulla ei ollut, mutta muuten tämä avocadopasta maistui hyvin. Kiitos vaan vinkistä!

Sain miehen takaisin metsältä vasta puoli yhdeksän maissa ja samalla kun vaihdoimme päivän kuulumiset, lämmitin itselleni pari karjalanpiirakkaa pakastimesta iltapalaksi. Kun vihdoinkin pääsin sänkyyn kymmenen maissa, katsoimme yhden Youtube-videon yhdessä ja nukahdin välittömästi videon päätyttyä.

Camilla