Herään miehen herätyskelloon viideltä taas aivan kamalaan uneen. Minua vainoo joku tuntematon mies, joka yrittää päästä taloon sisään ja yritän saada ovia ja ikkunoita kiinni, mutta aina kun saan oven kiinni, toinen avautuu toisella puolella taloa. Raivostuttava uni. Mies lähtee metsälle ja jään odottamaan josko uni tulisi. Ei tule. Jossain vaiheessa kuitenkin havahdun herätyskelloon, joten kai sitten nukahdin hetkeksi.

Keitän nopeasti aamupuuroa ja teetä ja saan juuri ja juuri lusikoitua puuron suuhun, ennen kun aamun tapaaminen alkaa videopuheluna. Puhelun jälkeen keitän kupin kahvia ja yritän soittaa äitille. Juttelemme hetken ja yritän keksiä, mitä kaikkea tietoa he tarvitsisivat lentomatkalle ja ennen kaikkea passintarkastukseen. Äiti on ollut pitelemässä lapsenlastaan ja minulle tulee kova ikävä. Selaan hetken vauvakuvia. Se helpottaa. Samalla saan kuulla, että toisella siskolla on kaikki hyvin, eikä synnytys käynnistynytkään. Vauva on vähän liian pieni vielä tullakseen ulos ja voimme huokaista helpotuksesta. Tylsää olla näin kaukana tällaisena aikana.

Kirjoitan muutamia sähköposteja ja blogipostauksia. Lomassa katson vähän miltä työrintamalle kuuluu. Netflix meni väärään suuntaan ja joudun vähän luovimaan, jotta ei tulisi isoja tappoita. Voittajia ei tänään näy, joten jätän kaiken muhimaan seuraavaan päivään.

Syön lounasta ja käyn pikasuihkussa. Tänään on yksi viikon kohokohdista, sillä olen lupautunut koiravahdiksi muutamaksi tunniksi. Ystäväni on koko päivän poissa kotoa ja kysyi voinko mennä leikittämään heidän karvaista vauvaansa ja sehän sopii minulle! Frankie on berninpaimenkoira joka luulee edelleen olevan pieni sylikoira, vaikka todellisuudessa hän on varmaan minua isompi. Leikimme takapihalla ja Frankie herkuttelee jääpaloilla. Tykkään lainata kavereiden koiria, kun me emme voi allergiani takia ottaa koiraa.

Kun Frankie on hieman rauhoittunut juon jääkahvin ja teen hetken töitä. Ystäväni on löytänyt hyvän jääkahvin, johon vaan lisätään vesi ja jäät. Ei voisi kahvin keittäminen olla helpompaa. Houstonissa ei ole enää niin kuuma kuin kesällä, mutta silti kun auringossa touhuaa koiran kanssa kylmä kahvi maistuu paremmalta kuin lämmin.

Suomalaisena osaan arvostaa kaikkea, mikä liittyy Fazeriin. Ystäväni oli tilannut minulle ihanan laatikollisen Fazerin uutuusherkkuja ja paketti oli saapunut hänen äidin matkalaukussa aikaisemmin viikolla. Se on jännä miten Suomessa asuessa ei ikinä tullut edes ostettua suklaalevyjä, mutta täällä ollessa niitä kaipaa. Kummallista.

Jääkaappimme ammottaa tyhjyyttä ja käyn vihdoinkin kaupassa kotimatkalla miljoonan muun ihmisen kanssa iltapäiväruuhkassa. Kotiin päästyäni naapurin tyttö ja hänen koira ovat ulkona leikkimässä. Summer-koira tulee välittömästi tervehtimään ja kävelee suoraan tennispallojen luokse autotallissani. Summer tietää missä pallot sijaitsee ja jos pyytää, niin sieltä saa pallon. Heittelemme palloa varmaan tunnin. Naapurit palaavat yksitellen töistä ja vaihdan kuulumisia. Että pidän meidän naapureista paljon!

Tapasin jopa uusimman naapurimme. Nuori nainen muuttaa naapurustoomme ensi viikolla ja hän vaan kävi välittäjänsä kanssa viimeisen kerran ennen papereiden allekirjoittamista katsomassa taloa. Illan hämärtyessä oli aika kaikkien siirtyä sisälle katsomaan peliä. Astros on pärjännyt aika hyvin ja jännityksellä seuraamme kuinka käy.

Laitan pelin taustalle pyörimään ja laitan itselleni illallista. Mies on ollut koko päivän metsässä ja palaa kotiin vasta kahdeksalta. Vasta silloin muistan, että Amorphiksen keikka on tänä iltana! En ymmärrä miten totaalisesti unohdin! Kysyin ystäviltämme, ketkä tiesin menevän keikalle, joko Amorphis aloitti ja olisivat kuulemma aloittamassa ihan näillä minuuteilla. Päätimme siis olla menemättä. Olisimme ehkä ehtineet, mutta jäimme seuraamaan peliä kotiin.

Mies oli aivan poikki pitkän päivän jälkeen ja menimme illallisen jälkeen suoraan sänkyyn ja katsoimme taas lyhyen Youtube videon ennen kuin nukahdimme molemmat.

Camilla