Houston Zoo

Uskokaa kun sanon, että siellä on gorilla puskan takana.
Tämä kaveri näkyy vähän paremmin kuvassa kuin ylläolevassa.

Veimme lapset eilen Houstonin eläintarhaan ja oli sen verran positiivinen kokemus, että oli pakko kirjoittaa muutama sana kokemuksesta. Eläintarha sijaitsee aivan Houstonin keskustassa Hermann Park:ssa, eli vajaan 20 min ajomatkan päässä kotoa.

Valitsimme hyvän päivän mennä, lämmin, muttei kuuma. Koko puisto on täynnä isoja puita, joten ei tarvinnut olla koko ajan laittamassa aurinkorasvaa. Ja muutenkin eläintarha oli enemmän kuin puisto, eikä vaan iso alue täynnä häkkejä. Eläintarhojen eettisyydestä voisi tietysti keskustella lisää, mutta halusin viedä lapset katsomaan eläimiä, koska koen sen olevan myös tärkeetä kasvatuksessa. On hyvä nähdä erilaisia eläimiä ja oppia minkälaisia eläimiä maapallolta löytyy. Lisäksi muistan omasta lapsuudesta, kuinka mukavaa oli isän kanssa käydä eläintarhassa, koska isä tietää ja tunnistaa varmaan kaikki maailman eläimet.

Itselleni päivän kohokohta oli flamingot, kun taas lapsille oli käärmeet. En tiedä kuinka paljon käärmeitä siellä oli, mutta olihan niitä ihan riittämiin. Kun päästiin taas käärme-aiheeseen, voisin mainita, että bongasin pyörätieltä käärmeen eilen illalla. Kaikki muut polkivat autuaan tietämättömänä ohi ja minä taas bongasin mokoman. Olihan se taas joku myrkyllinen yksilö, jota lapset ja mies meni ihastelemaan. Yök.

Takaisin eläintarhaan. Simpanssit olivat sosiaalisella tuulella ja tulivat moikkaamaan aivan lasin viereen. Toki kaivamaan nenäänsä, mutta kuitenkin.

Toinen asia, mistä pidin Houstonin eläintarhassa oli, että saa tuoda omat eväät puistoon, mutta alueella oli muutama kahvila/ravintola ja pari jäätelökioskia, jos omat eväät eivät riittäneet. Huono puoli eläintarhassa oli pysäköinti. Eläintarhalla ei ole omaa parkkipaikkaa, joten suositellaan ottamaan Uber, jotta Hermann puistossa vieraileville olisi tarpeeksi paikkoja. Koska olimme liikenteessä keskellä viikkoa, löytyi Hermannin puiston parkkipaikalta vapaa paikka, mutta kuulemma viikonloppuisin parkkipaikoista on pulaa ja ihan ymmärrettävistä syistä. Puisto on todella kaunis ja voisin kuvitella meneväni viettämään puistoon päivää.

Vietimme Houstonin eläintarhassa yhteensä kolme tuntia ja kiersimme koko alueen ilman kiirettä, joten kyseessä ei ole iso puisto. En tiedä saako lippuja ostaa netistä, mutta jos saa, ostaisin etukäteen, koska lippujen osto takkuili ja seisoimme lippujonossa aika kauan. Muuten olin tyytyväinen palveluihin ja puiston yleisilmeeseen. Yksittäisen lipun hinta on aika korkea, mutta jos tykkää käydä puistossa enemmän, voi ostaa vuosilipun, joka maksaa itsensä takaisin kahden kerran jälkeen.

Voisin mennä toistenkin 🙂
Mukavaa loppuviikkoa!
Camilla

Five Things Friday – keikkailua

Children of Bodom, Swallow the Sun ja Wolfheart
Kävimme lauantaina tuplatreffeillä ystäväpariskunnan kanssa ensin oluella ja sitten hevikeikalla. Vaikken ole ihan näin synkän musiikin ystävä, oli kiva käydä keikalla. Illan pääesiintyjä oli Children of Bodom ja olin yllättynyt kuinka suuressa suosiossa bändi on Houstonissa. Keikka oli varastorakennuksen tyyppisessä tilassa ja bändit saivat myytyä tilan lähes täyteen. Bongattiin muutama muu suomalainen, vaikka tuskin ihan kaikkia 🙂 Lämppärinä oli yksi paikallinen hevibändi ja kaksi muuta suomalaista bändiä, Swallow the Sun ja Wolfheart.

Meillä oli oikein onnistunut ilta. Aika kuluu nopeasti, kun on mukavaa.

Truck Yard
Kävimme lauantaina ennen hevikeikkaa oluella ja syömässä Truck Yardilla Houstonin keskustassa. Truck Yard on ulkoilmaravintola, jossa tilataan juomat tiskiltä ja ruoat food truck:sta. Pöydät on rakennettu vanhojen lava-autojen lavoille ja ulkoilma pelejä on sekä aikuisille, että lapsille. Lauantaina oli kaunis ja lämmin päivä, joten mikäs sen parempaa, kuin viettää se ystävien kanssa. Käymme miehen kanssa harvoin ulkona syömässä, joten oli mukava käydä vähän tuulettumassa.

Vaikka Truck Yard on aikuisten paikka (musiikki kovalla ja alkoholitarjoilu), olen yllättynyt kuinka paljon lapsia näkyy tällaisissa paikoissa. Lapset tuodaan mukaan ajokorttia uusimaan, ravintoloihin ja jopa työpaikoille tai asiakastapaamisiin, ilman, että se olisi mikään ongelma. Ihmettelin kun kävin paikallisessa katsastuskonttorilla, DMV:llä, että siellä oli ihan pienetkin vauvat mukana, eikä ketään haitannut jos pientä vähän harmitti. Kulttuurieroja.

Aamiainen sängyssä
Mies on aloittanut “uuden” harrastuksen ja on käynyt viikon sisään kahdesti kalastamassa. Tämä on tarkoittanut, että saan viettää rauhallista aamua. Koska olen kotirouvaillut jo jonkin aikaa, voisi helposti lässähtää laakereilleen ja olen ollut kiitollinen miehen päivätyöstä. Herään aamulla samaan aikaan miehen kanssa ja laitamme aamupalaa yhdessä. Pakkaan lounaat ja saan keittiön siivottua. Rutiinit pitävät minutkin skarppina, eikä tule jäätyä sängyn pohjalle makoilemaan.

Välillä kuitenkin kaipailen kouluaikoja, kun asuin yksin Helsingissä ja söin aamupalaa lauantaiaamuna sängyssä Netflixiä katsoen. Torstaiaamuna ei tullut uni enää sen jälkeen, kun mies lähti kalaan, joten mikäs sen parempi kuin keittää kahvit ja puurot ja syödä aamupala sängyssä? Olen edelleen aivan koukussa Dallasiin ja koska aivot ei oikein toimi aamuviideltä, niin hömppäsarja aamiaisen ääressä sängyssä on aika mukava tapa aloittaa päivä.

Julkkiksia
Kävimme ex tempore syömässä ulkona (pikaruokaa) tällä viikolla ja kun istahdin alas, meinasin moikata viereisen pöydän daamille ja kysellä kuulumisia, kunnes tajusin, että eihän hän minua tunne. Tämä oli jo toinen kerta, kun meinaan käydä moikkaamassa uutisankkuria. Ensimmäinen kerta oli joulukirkossa, kun vastaan käveli aamu-tv:stä tutut kasvot. Onneksi sain itseni estettyä molemmilla kerroilla ja vältin nolon tilanteen.

Katsomme uutiset joka aamu, joten oikeasti tuntui siltä, että hei mehän tunnetaan. Eteenkin kun Houston on niin iso paikka ja tänne ihmispaljouteen hukkuu väistämättä, olen hämilläni jos sattumalta tutut kasvot tulee vastaan jossain.

Majatalon varaustilanne näyttää hyvältä
Vielä on paikkoja vapaana hotellissamme, mutta vuoden 2019 varauksia on sadellut mukavasti viime päivinä. Täyden palvelun matkatoimisto varasi äidille matkan syksyllä huikean Lentodiilit tarjouksen siivittämänä. Äiti kyseli, mikäs minun taksa on, kun olimme jo kaksi tuntia yrittäneet varata matkaa. “Fazerin sininen (domino-maku) ja ruisleipä”. Siinäpä ne kaikkein suurimmat mieliteot tällä hetkellä.

Nyt onkin pieni dilemma. Tekisi kovasti mieli mennä töihin, mutta toisaalta olisi ihana viettää vieraittemme kanssa aikaa. Dilemman inspiroituneena olen harkinnut tekeväni töitä kotoa. Ajatus on muhinut jo hetken aikaa ja olen vakavissani harkinnut aloittavani työt läppäriltä käsin. Vaikka töitä on paljon Houstonissa, on ilmeisesti aika paljon hakijoita, eikä vielä ole töitä löytynyt.

Perjantain parhaat palat sain valmiiksi vasta näin myöhään sunnuntai-iltana, koska olemme olleet vaihteeksi tien päällä pari päivää, eikä tuo netti toimi road tripillä 🙂

Camilla

Ystävyys kantaa läpi elämänvaiheet

En enää voisi kuvitella elämääni ilman tätä ystävyyttä.

Tämä postaus on ollut mielessä jo kauan, mutta aina vaan mukamas on niin kiire ja muita aiheita. Sadepäivän kunniaksi (jo siis viikkoja sitten) istuin koneen äärelle pohtimaan ystävyyttä ja ystävien tärkeyttä integroitumiseen.

Muistan kun ensimmäisen kerran matkustin San Fransiscoon 18-vuotiaana ja kävimme Chinatownissa. Ihmettelin kuinka kiinalaiset olivat perustaneet itselleen pienen Kiinan keskelle San Fransiscon kaupunkia. Miksi ylipäätään muuttaa kauas kotoa, jos tuo oman maan tavat, kielen ja ruoat mukanansa? Kuinkas itse olen käyttäytynyt samanlaisessa tilanteessa? Leivon korvapuusteja, Runebergin torttuja ja karjalanpiirakoita. Teen täysin samoja ruokia kuin Suomessakin. Luen suomalaisia kirjoja. Katson suomalaisia telkkarisarjoja. Vietän suurimman osan ajastani suomalaisten kanssa. Jos minulla olisi lapsia, veisin heidät Suomi kouluun ja järjestäisin leikkitreffejä suomalaisten äitien kanssa.

Se nyt vain on ollut helpointa ystävystyä muiden samanhenkisten kanssa ja löytää suomalaisia ystäviä. Kun vihdoinkin pääsen töihin, uskon löytäväni suomikuplani ulkopuolelta ystäviä, mutta toistaiseksi amerikkalaiset eivät ole tulleet meille kotiin hakemaan minua kahville vaan kyllä on itse saanut kavereita etsiä ja mikäs sen helpompaa, kuin suomalaiset kaverit?

Minun paras ystäväni lapsuudesta sattumalta asuu Houstonin pohjoispuolella, mikä tietysti alkuun oli henkireikä ja alkuun nähtiin kaksi-kolme kertaa viikossa. Olen ikuisesti velassa tästä ajasta, koska ilman ystävää alkuun uudessa paikassa on helppo jäädä kotiin homehtumaan. Ja ensimmäisen kuukauden asuimme hotellissa! Voi hyvät hyssykät, siinä olisi helposti voinut jäädä vaan makaamaan laakereilleen, mutta koska joka aamupäivä tuli puhelu, että mitäs sitten tehtäisiin, oli pakko nousta ja lähteä ulos. Ystäväni näytti minulle eri kauppoja ja mistä löytää mitäkin. Ihana kun voi vaan soittaa ja kysyä, miten asiat täällä toimii, eikä itse tarvinnut joka kerta ottaa kaikesta selvää.

Mielestäni kuitenkin parasta elämässä on ympäröidä itsensä erilaisten ihmisten kanssa rikastuttamaan mielipiteitä, näkökulmia ja tietysti käytännön vinkkejä jakamaan. Sattumalta kauppakamarilla oli alkusyksystä sunnuntailounas, jonne menin vaan ilman, että tunsin ketään. Sattumalta istuin sellaiseen pöytään, missä oli samanhenkistä porukkaa. Sain muutaman käyntikortin ja päätin kerrankin olla aloitteentekijä! Tästä tapahtumasta poiki yksi helpoimmista ystävyyksistä ikinä. Tapaamme viikoittain pyörälenkillä ja välillä käymme viikonloppuisin grillaamassa. On ihana puhua vapaasti Suomesta, suomalaisuudesta, ulkosuomalaisuudesta, kulttuurieroista ja siitä kuinka on mukava asustella täällä. Aika menee aina siivillä, eikä kertaakaan ole ollut tylsä 2,5 tunnin pyörälenkki!

Lähdin yhtenä iltapäivänä syksyllä käymään ruokakaupassa ja siivoukseen tarvittavat pesuaineet oli loppu. Siellä siivouskäytävällä minua tuli vastaan nuori nainen ja kysyi voisinko olla avuksi, koska hän ei puhu niin hyvää englantia. Vaihdoimme muutaman sanan ja annoin vinkkini pesuaineisiin. Myöhemmin saman kauppareissun aikana satuimme taas samalle käytävälle ja hän kysyi voisimmeko mennä kahville joku päivä. Tästä on kehkeytynyt yksi upeimmista ystävyyksistä lyhyessä ajassa. Työskentelemme samalla alalla, asuimme kivenheiton päästä toisistamme ja vaikkemme ole ihan kaikesta samaa mieltä, pystymme keskustelemaan asioista syvälliselläkin tasolla. Vaikka olemme tunteneet toisemme lyhyen aikaa. Hän on ollut aina valmis kaikkeen. Ajaa pitkiäkin matkoja ollakseen läsnä. Ihan vaikka tsemppikävelylle. Tai tuomaan pizzaa kun nilkkani oli venähtänyt.

On ollut ihana huomata kuinka helppoa ystävystyminen on ollut, vaikken itse asiassa ollut edes huolissaan saanko uusia ystäviä. Vaikeinta ehkä kuitenkin on ollut ottaa se ensimmäinen askel. Ihan niinkuin missään ihmissuhteessa. Sitä pelkää torjutuksi tulemista tai onko sittenkään mitään yhteistä. Kaikki on joskus ollu sellasilla treffeillä esimerkiksi, jossa kummallakaan ole ollut mitään sanottavaa. Vaivaannuttavaa. Mutta eihän sitä ikinä löydä ystäviä, jossei pistä itseään likoon.

Onni on ystävä, kenen kanssa jakaa jälkiruoan.

Keskustelin viikonloppuna aiheesta monella eri taholla ja tuli puheeksi se, kuinka samanlaisista kulttuureista saapuvat viettävät aikaa toistensa kanssa ja keskustelimme myös siitä, kuinka monet suomalaiset eivät halua viettää toisten suomalaisten kanssa täällä Houstonissa. Meitähän on pienen kylän verran täällä, mutta kyllähän se niin on, ettei kaikki luonnollisestikaan halua olla tekemisissä muiden suomalaisten kanssa. Eikä suomalaisuus takaa kahden yksilön ystävystymistä. Vaikka juuret olisi Suomessa, ei kaikkien kiinnostuksen kohteet ole tietenkään samat.

Koska aihe on puhuttanut viime aikoina, tulin myös ajatelleeksi miten tärkeetä on erilaiset ystävät. Jokainen ihminen, kenet elämääni päästän, tarvitsee olla samat arvot kuin itselläni, mutta samalla pitää rikastuttaa elämääni jollain erikoisella tavalla.

Jotkut ystävyydet perustuvat vertaistuelle, mikä usein on keissi expatyhteisöissä. Tämän huomasin miehen työpaikoilla eri maissa, että suurlähetystön porukka vaikuttaisi viettävän suurimman osan vapaa-ajastaan toistensa kanssa. Ja ymmärrän tämän erittäin hyvin. Eteenkin jos työpaikka sijaitsee täysin erilaisessa kulttuurissa, kuin mihin itse on tottunut, on aika vaikeeta saada ystäviä työpaikan ulkopuolelta. Samalla nämä suhteet tuppavaat jäämään, kun muutto seuraavaan lähetystöön tulee. Itse koen nämä suurlähetystön kontaktit olleen ystäviä ja kutsun heitä ystäviksi edelleen, mutten vaan pidä yhteyttä enää. Muutamat timanttiset ihmiset ovat jääneet elämääni todella läheiseksi suurlähetystöjen piireistä, vaikka vietimme vain lyhyen ajan yhdessä.

Kuinkas Suomeen jääneille ystäville sitten käy? Varsinkin jos on ollut mukana isossa kaveriporukassa, voisin kuvitella ulkomaillemuuton satuttavan koko porukkaa ja pahiten lähtijää. Onhan se raskasta olla edelleen mukana porukan whatsapp-ryhmässä ja saada kaikki viestit, kuten “kuka tuo sipsit ja kaljat illalla?”. Itse en ollut ikinä mukana missään ns. ryhmässä. Toki koulukavereista tuli todella tärkeitä ja välillä harmittaa, ettei pidetty yllä porukan whatsappryhmää, mutta toisaalta en voi kantaa kaikkea mukanani. Muistelen usein, mitä kaikkien ystävieni kanssa tuli Suomessa tehtyä ja ihana kuulla heidän kuulumisia, mutta pakko jatkaa eteenpäin. Elämä on tässä ja nyt. Odotan innolla kun saan taas nähdä ystäviäni, joko Suomessa tai jossain muualla maailmassa, mutta ei Suomessa jatkuvasti ravaaminen ole agendallani. Haluaisin mennä tapaamaan uutta perheenjäsentäni, mutta ihan kaikkiin synttäri- ja nimpparijuhliin en vaan millään pysty osallistumaan.

Mutta onneksi nykyään on tämä internetti! Soittelen Suomeen monta kertaa viikossa ja päiväni on monta kertaa pelastanut yllättävä puhelu Suomesta! Ihana kun nykyään on helppoa ja ilmasta pitää yhteyttä. Yksi kuvan lähettäminen ei maksa mitään, mutta tuo hymyn kasvoille viikoiksi vastaanottajalle. Kun minusta tuli muutama kuukausi sitten täti, sain olla mukana ihan (melkein) kaikessa, kun tämä pieni prinsessa saapui maailmaan. Ilman älypuhelimia ei tämä olisi ollut mahdollista ja uskon, että olisin ollut surullinen.

img_9700
Päiväkahvit ja cupcakesit ystävän kanssa. Mikäs se parempaa?

Ystävyyssuhteet ovat monille ihmisille vielä tärkeimpiä, kuin perhesuhteet ja voin kuvitella kuinka raskasta ulkomaille muutto voi olla. Sitä pelkää, ettei ystävyys kanna tai ei saa olla mukana kaikessa. Jos olisin muuttanut ulkomaille nuorempana, en olisi ollut näin vahva ja kestänyt olla erossa perheestä ja ystävistä, mutta ikä on tuonut varmuutta omasta asemasta ja luottoa ystävyyssuhteisiin. Tiedän, että Suomessa on paljon ystäviä ja tiedä, että ihan joka ikinen on onnellinen puolestani, vaikka päätös lähteä ei ollut helppo.

Ja sitäpaitsi, minähän saan asua parhaan ystäväni kanssa saman katon alla, samassa maassa ja samassa maanosassa. Kaikki muut suhteet kestävät kyllä välimatkan.

Camilla

Five Things Friday – huhtikuu

Buffalo Bayou Puisto

Huhtikuu
Niin se vaan on kuulkaas ihmiset huhtikuu! Suomessa on kuulemma lumet melkein sulaneet ja meilläkin on keväinen ilma jatkunut. Aika menee niin nopeesti eteenpäin, etten tahdo itse pysyä mukana. Päivätkin menevät niin nopeasti! Välillä tuntuu, kuin ei ehtisi tehdä mitään työnhaun ohessa, mutta kiva kun on tekemistä!

Huhtikuu on meillä alkanut melko rauhallisesti, mutta paljon on kaikenlaista puuhaa suunnitteilla ja toivottavasti aloitan työt mahdollisimman nopeasti. Työnhaku on todella turhauttavaa, koska todella harva yritys vastaa viesteihin tai kertoo prosessien aikatauluista. Työkulttuurikin on erilainen kuin Suomessa, joten paljon on opittavaa! Vielä en ole vaipunut epätoivoon, mutta kyllä tuntuu kuin olisi muurahaisia pöksyissä. Kova halu on jo työelämään!

Niin se kevät alkaa olla ohi, kun kukkasetkin ovat kukkineet.

Puutarhatäti
Minusta on kuoritunut huomaamatta pieni puutarhatonttu ja menestyksekkäästi olen saanut kasvatettua jo kaikenlaista. Takapihalla kasvaa kurkkua, tomaattia, herneenversoa, yrttejä ja kukkasia. Vielä on hieman hakemista, mikä multa sopii millekin ja paljonko suoraa auringon paistetta mikäkin tarvitsee, mutta on kyllä ollut hienoa huomata pystyvänsä kasvattamaan omat ruokansa.

Salaatit ollaan kasvatettu sisätiloissa lasipurkeissa, niinkuin Liberiassa ja ne ovat jo niin isoja, että kohta voi lopettaa kaupasta ostamista. Olimme huomaamatta ostaneet salaattisekoitus-siemeniä, ja ihmeteltiin kuinka ne kaikki näyttää vähän erilaisilta, mutta nyt onkin kiva tehdä salaatteja eri lajikkeista.

Polkupyöräilyä
Nyt kun vielä voi pyöräillä, niin kävimme tiistaina pyöräilemässä aamusta, kun lämpöasteet olivat kohtuulliset. Alkuviikosta oli kovin kylmää ja kävimme peräti nollassa. Nyt taas eletään normaalia kosteeta ja kuumaa aikaa. Pyöräreissulle saimme laittaa reilusti vaatetta päälle, koska aamulla oli todella kylmä, mutta paluumatkalla olisi melkein shortseissa selvinnyt. On hassua, miten lämpötilat vaihtuvat päivästä toiseen ja jopa yhden päivän aikana nollasta hellelukemiin.

Polkupyöräilystä on vuosien saatossa muotoutunut itselleni todella tärkeä harrastus, enkä oikein osaa kuvitella elämää ilman pyörää. Liberiassakin tuli pyöräiltyä, vaikkakin sisätiloissa, mutta jopa Afrikassa kaipasin polkupyöräilyä. Amerikkalainen ystäväni kyllä pyöräili ympäri Liberian katuja, mutta itse en ollut yhtä yllytyshullu. Onhan se aika tylsää pyöräillä sisällä, mutta sitten toisaalta spinning on toinen erittäin rakas harrastus. Mies kyseli jo, josko ostettaisi kotikuntosalille kuntopyörä, nyt kun meillä on Les Mills tunnit ostettuna kotitelkkariin. Les Mills RPM tunnit on tosi monipuoliset ja laadukkaat. Ehkä ostamme vielä kuntopyörän täydentämään kuntosalia, eteenkin kun säät täällä kesää kohti kuumenee.

Ei mitään tekemistä blogipostauksen kanssa, mutta pakko näyttää miltä Teksasin kokoinen jälkiruoka näyttää!

Lääkäriaikaa metsästämässä
Istuin puoli päivää puhelimessa tällä viikolla ja yritin saada miehelle kaikenlaisia lääkärinaikoija, mutta onpa vaikeeta. Kunnioitus kaikille maailman sihteereille! Päätin, että mies saa luvan ottaa päivän vapaaksi tällä viikolla ja mennä kaikki mahdolliset lääkärit läpi yhden päivän aikana. Eipä ollut niin helppoa! Sain hammaslääkärin varattua, mutta muut oli niin kiireisiä, että vasta jonnekin pääsiäisen toiselle puolelle meni ajat. Pakko kyllä myöntää, että olen todella nuuka, siitä mihin lääkäriin miehen lykkään, joten olisin tietysti voinut tehdä itselleni helpoksi ja tyrkkää ukko vaan ensimmäiselle lääkärille, mikä vastaan kävelee.

Miksi se sitten on vaikeeta? Ensin etsin lääkäreitä, joiden palvelut kuuluvat vakuutuksen piiriin, sitten käyn jokaisen yksitellen läpi: pitää olla mahdollisimman lähellä työpaikkaa tai kotia, sekä lääkäri, että heidän työntekijät pitää saada mahdollisimman hyvät arvostelut ainakin kahdella eri alustalla ja sitten lopuksi heillä pitää olla vapaita aikoja. Hyvillä lääkäreillä ei ole sitten vapaita aikoja ja heilläkin oli sata kysymystä, että ottavatko edes potilaaksi. Ei ole kuulkaa helpoksi tehty minun elämä..

Maassa maan tavalla ja tähän kohtaan moni suomalainen pyörittelee silmiään, että kyllä olisi kannattanut jäädä Suomeen, niin ei olisi lääkäriajan varaaminen niin vaikeeta. Kaikissa maissa vaan asiat eivät toimi samalla tavalla kuin Suomessa. Kyllä, olen samaa mieltä monen suomalaisen kanssa, että systeemit on hankalat, kalliit ja aikaavievät, mutta ainakin meillä on hyvä terveysvakuutus ja mahdollisuus käydä lääkärissä, jos siihen tulee tarve. Monella amerikkalaisella ei ole mahdollista käydä lääkärissä ja elämänlaatua parantavat lääkkeet jää saamatta, joten ehkä vaan olen hiljaa ja kiitollinen, että meillä on varaa valita parhaat lääkärit.

Suomalaisbändejä Houstonissa
Olemme huomenna menossa keikalle suomalaisten kavereiden kanssa. Children of Bodom soittaa muutaman muun suomalaisbändin kanssa Houstonissa ja halusimme mennä keikalle. Itselleni musiikki on ehkä turhan synkkää, mutta kiva mennä kannatusjoukkoihin 🙂

Ihanaa viikonloppua!
Camilla

Turistina kotikaupungissa – luonnonpuisto ja vanha vesilaitos

Brazoria

Brazoria

Brazoria

Brazoria Salt Lake

Kaivaiduimme vihdoinkin kotoa ulos viikonloppuna ja lauantaina kävimme pienellä tiedustelumatkalla Brazorian luonnonpuistossa. Miehellä on jo kova hinku kalastamaan ja kävimme katsomassa josko Brazoriassa olis tähän harrastukseen mahdollisuuksia. Meillähän ei ole venettä, joten mahdollisuudet kalastusharrastukselle on aika suppeat. Ei mahdottomat, mutta suppeat.

Oli kuitenkin hauska päivä, koska Brazorian luonnonpuisto sijaitsee vaan tunnin ajomatkan päässä meiltä kotoa, Meksikonlahden rannalla. Puistossa käynti on ilmaista ja vierailijakeskuksessa saimme hyviä vinkkejä, missä kannattaa käydä. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja aamukymmeneltä oli jo aika lämmin. Siitäkin huolimatta kävimme tutustumassa puiston luontopolkuun, mutta emme nähneet muuta kuin miljoona hyttystä. En ihan ymmärrä, miten hyttyset löysi meidät vaikka aurinkokin paistoi.. Paljon lintuja, mutta muut eläimet (onneksi) pysyttelivät kaukana.

Brazorian luonnonpuisto on (niinkun muu Teksas ja Louisiana) tasaista suota niin kauas kuin silmä kantaa. Turha kuvitella näkevänsä siis mitään kauniita vuorimaisemia, mutta onhan suomaisema yhtä lailla kaunis. Puistossa on myös mahdollisuus eräänlaiselle autosafarille ja suosittelisin kyllä ihan kaikille Houstonissa kävijöille, nimittäin me ainakin nähtiin viisi alligaattoria safarilla. Kolme pientä ja kaksi aikuista. Pienet oli niin lähellä autotietä, että olisin voinut koskettaa. En kuitenkaan kokeillut..

Brazoria on myös lintubongareiden paratiisi, koska monet muuttolinnut pysähtyvät luonnopuistossa etelänmatkallaan. Yli 300 lajia on mahdollista vuoden aikana puistossa nähdä. Lisäksi tien poskessa oli kilpikonna odottamassa vuoroaan ylittää tie. Se taisi ikävä kyllä jäädä haaveeksi, koska mies halusi ottaa kuvia hänestä. Kuvien jälkeen konna paineli takaisin pusikkoon. Ei ole helppoa olla turistinähtävyys. Ja koska päivä oli aurinkoinen, näimme safarilla myös vauvakäärmeen soratiellä ottamassa aurinkoa. Sitä emme kuitenkaan jääneet ottamaan kuvia, koska oli kalkkarokäärme. Yök. Jotenkin aina löydän nää käärmeet jostain.

Brazoria alligator
Kyllä on ihan ihmisen kokoinen alligaattori, vaikka kuvassa hän on aika pieni.
Brazoria alligator
Etsi kuvasta alligaattori.

Brazoria

Brazoria alligator
Etsi vauva alligaattori.

Sunnuntaina halusin käydä Buffalo Bayou puistossa sijaitsevalla vanhalla vesilaitoksella. Kyseessä ei siis ole vesilaitos, vaan lähinnä vesisäiliö, mutta ilmeisesti englanninkieliselle sanalle “cistern” ei ole suomenkielistä vastinetta, joten päädyin käyttämään sanaa vesilaitos. Koska, kuka nyt haluaisi mennä katsomaan vanhaa vesisäiliötä..? Anyways, Buffalo Bayou Cistern sijaitsee meiltä vartin ajomatkan päästä aivan Houstonin keskustan kupeessa Buffalo Bayou puistossa. Vesisäiliö rakennettiin Houstoniin vuonna 1926 ja voi parhaimmillaan säilöä 56 miljoonaa litraa vettä. Säiliö on puolentoista jalkapallokentän kokoinen ja kattoa kannattelee 221 kappaletta 26 metrisiä betonipilareita.

Vuonna 2007 säiliössä huomattiin olevan vuoto, ja korjaamisen sijasta veden säilytys päätettiin lopettaa. Vesilaitoksesta piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan tulla parkkihalli, mutta työryhmä päätyi lopettamaan hankkeen ja lopulta lahjoitusten turvin paikka restauroitiin museoksi. Turistikierroksia järjestetään tunnin välein neljänä päivänä viikossa.

Paikka on todella vaikuttava ja erikoinen. Harva turisti haluaa mennä maan alle katsomaan vanhaa juomavesisäiliötä, mutta suosittelen käymään. Paniikkihäiriöitä kärsiville en kuitenkaan suosittelisi, koska opas sulkee valot kierroksen lopussa ja tilassa tulee jopa ahdistava olo. Vähän jopa aavemainen, mutta kunhan silmät tottuvat pimeään, ei voi muuta kuin ihmetellä miten upea tila on. Monet taitelijat ovat pitäneet näyttelyitä tilassa ja joitain konsertteja on järjestetty. Säiliössä kaiku kestää peräti seitsemäntoista sekuntia. Todella vaikuttavaa.

Buffalo Bayou Park Cistern.
Viikonloppuna oli ensin +30 astetta ja sitten yhtäkkiä laski alle kymmeneen.

Buffalo Bayou Park Cistern

Buffalo Bayou Park Cistern

Buffalo Bayou Park Cistern

Buffalo Bayou Park Cistern

Harmi kun kamerani on niin huono, eikä näistä kuvistani oikein saa käsitystä tunnelmasta, valosta tai koosta. Mutta päädyin kuitenkin laittamaan postaukseen muutaman kuvan, mitä sain räpsittyä. Mielummin kuitenkin suosittelisin mennä paikan päälle 😉

Brazoria turtle
Lopuksi vielä yksi kilpikonna. Kuvia kilpikonnista ei voi ikinä olla liikaa.

Muuten viikonloppu meni oikein leppoisissa tunnelmissa. Ihana, kun suuremmat projektit kotona on tehty ja nyt voimme nauttia kodistamme. Päädyimme jopa grillamaan lauantaina. Olin koko päivän innoissaan, että voimme viettää takapihalla koko lauantai-illan, mutta mitä vielä – iltapäivästä kylmä ilma saapui Houstoniin ja nyt vasta päästään moisesta eroon. Täällä kyllä yhdessä päivässä voi saada kaikki neljä vuodenaikaa.

Camilla

Five Things Friday – tarinoita viikon varrelta

Ajattelin aloittaa sarjan, jossa perjantaisin kerron viisi tarinaa viikon varrelta. Bloggaaminen on jotenkin jäänyt jalkoihin ja välillä vähän unholaan, mutta koska tykkään kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta, ajattelin josko tällainen lyhyiden tarinoiden jakaminen motivoisi enemmän, kuin pitemmän postauksen kirjoittaminen.

Kesä
Houstoniin on tullut kesä. Sellainen Suomen kesä. Sopivan lämmintä ja sopivan aurinkoista. Ulkona tuoksuu kesä ja kukat kukkivat. Takapihalla on tullut vietettyä kahvihetkiä ja lukuhetkiä. Tai ihan vaan oleskellut. Kasvimaalla alkaa kohta olemaan kuhina ja salaattia saadaan ruokapöytään varmaan jo viikon päästä.

Kevät on tuonut mukanaan myös siitepölyn. Jouduin turvautumaan allergialääkkeisiin, vaikken aikaisemmin ole lääkkeitä tarvinnut. Takapihalla saa pyyhkiä pinnat kaksi kertaa päivässä keltaisesta töhnästä. Kai tämä kuitenkin on jo menossa ohi. En kuitenkaan vielä ole lopettanut lääkkeiden syömistä. Sadetta odotellessa.

Texasissa on ennätysmäärä lupiineja tänä vuonna. Kuva pyöräreitin varrelta. 

Siisti työhuone
Olen saanut järjesteltyä kodin siihen malliin, että löytää tavarat ja elämä on helppoa. Viimeisenä projektina oli työhuoneeni/ompeluhuone. Huone pursuili mitä kummallisempia tavaroita ja otin vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja järjestelin kaiken niin, että huoneessa on mukava viettää aikaa. Olen nimittäin saanut viettää suurimman osan ajastani työhuoneessa…

Työlupa
Kyllä, työlupa saapui joitain viikkoja sitten. En jotenkin ollut varautunut tähän ja aikamoinen selvittäminen on kuulunut päiviini. Löysin unelmatyöpaikkani, pääsin ensimmäiseen haastatteluun ja nyt odottelen seuraavaa kierrosta. Odotellessa päädyin kouluttautumaan hieman enemmän, jotta työnhaku ja työnteko olisi helpompaa. Olen suorittanut kursseja ja opetellut kaikkia jänniä asioita. Olen verkostoitunut ja jutellut naapureiden kanssa Houstonin työtilanteesta. Iltaisin on ollut niin poikki, että olen kaatunut sänkyyn yhdeksältä. Loma on vihdoin ohi!

Talomme etupihalla kukkivat puut kauniisti tänä keväänä. 

Ruokaremontti
Olemme mieheni kanssa syöneet mitä sattuu nyt jo liian kauan, joten pistin ruokailut remonttiin. Kaksi viikkoa takana ja olo on paljon parempi! Enemmän vihreetä, paljon vähemmän sokeria ja enemmän oikeeta ruokaa. Ensimmäiset päivät oli kyllä vaikeeta, mutta nyt kun kroppa on puhdistautunut, voimme molemmat paljon paremmin. Needless to say, mutta kun ruokavalio on kunnossa, ollaan jaksettu liikkua enemmän. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on ehdottomasti tavoittelun arvoinen!

Olen aivan ihastunut uuden kodin vieressä sijaitsevasta pyöräreitistä. Ja vielä kun ei ole hellettä, niin voi käydä ulkoilemassa. 

Vieraita Suomesta
Ensimmäiset suomivieraat ovat varanneet lomamatkan, enkä voisi olla enemmän innoissaan! On ollut rankkaa olla erossa perheestä ja ystävistä ja olen äärettömän onnellinen siitä, että he ovat tulossa! Kiva toimia oppaana ja viettää aikaa perheen kanssa. Kokkailla yhdessä ja käydä ravintoloissa. Ja saada tuliaisia 🙂

Takapihalla näyttää jo olevan kesän tunnelmaa. 

Meille kuuluu siis pelkkää hyvää, vaikka olen viettänyt blogissa hiljaiseloa.

Ihanaa viikonloppua!
Camilla

Mitä toin mukanani Suomesta?

Jokainen meistä ulkosuomalaisista kantaa mukanaan Suomesta mitä kummallisempia tavaroita ja ajattelin vähän valottaa, mitä kaikkea suomalaista meidän huushollista löytyy. Ehkä joku tuleva ulkosuomalainen voi tästä listasta löytää jotain vinkkejä omiin pakkaamisiin.

Tausta
Ensinnäkin voisin lyhyesti kertoa, kuinka Teksasiin muutin, jottei tarvitse uusien lukijoiden ihmetellä. Saavuin siis Teksasiin yhden matkalaukun kanssa, mutta todellisuudessa neljän vuoden etäsuhteen aikana olin ehtinyt kantaa mieheni luokse tavara kerrallaan joitain itselle tärkeitä tavaroita. Kokonaisuudessaan, kun laskin, taisi todellisuudessa tavaraa kertyä noin viisi matkalaukullista ja kolme postipakettia. Ensin kaikki tavarat tuli kannettua Liberiaan (jossa mieheni silloin oli töissä) ja sitten muuttofirma pakkasi meidät Liberiassa kontteihin, josta sitten saavuimme Teksasin Houstoniin. Eli tavallaan muutin vain matkalaukuilla ja tavallaan konteilla. Jokainen tekee tietty oman päätökset, mitä kannattaa ottaa mukaan, mutta itse en lähtisi konteilla muuttamaan, ellei tietysti firma maksa. Miksi roudata vanhoja huonekaluja ja vanhoja vaatteita, kun voi tavallaan aloittaa puhtaalta pöydältä? Rahaa siihen kuluu, mutta sitä kyllä oppii elämään aika vähällä loppujen lopuksi.

Moccamaster No niin, sitten asiaan. Kaikkein tärkein tavara, minkä toin, oli Moccamaster . Meillä oli entuudestaan ihan ok tavallinen kahvinkeitin, mutta olin sen verran kiintynyt keittimeeni, että Moccamaster pääsi mukaan Yhdysvaltoihin. Lähetin keittimen postissa mieheni vanhempien luokse Louisianaan juuri ennen Suomesta lähtöä ja paketti maksoi 60 euroa etanapostilla. Mahtuu postin isoimpaan laatikkoon. Muuntaja tietysti tarvitaan, koska Yhdysvalloissa on eri määrä sähköä, mutta sen tilasimme Amazonilta heti ensimmäisenä päivänä. Ei maksa paljon.

Muumimukit ja Luhdan pyyhkeet Eihän muumimukikokoelmaa voi Suomeen jättää! Vai voiko? Luhdan pyyhkeet meni kivasti mukien ympärille, kun pakkasin matkalaukkuun. Joten, nyt on sekä pyyhkeet että kahvikuppeja.

Iittalan astiasto Tämä oli sarjassamme älyttömin ostos ikinä, mutta tulipahan tehtyä ja nyt meillä on hienot lautaset, joista kukaan amerikkalainen ei mitään ymmärrä, heh. Päädyin Teema -lautasiin ja Aino -laseihin. Kallis oli, mutta ainakin ostettiin kakkoslaatua tehtaanmyymälästä verovapaana miehen ollessa Suomessa lomalla.

Verhot Amerikassa asuvat suomalaiset voivat varmaan kompata – osta verhot Suomesta, tai paremmin, ota jo omistamasi verhot mukaan. Täällä harvemmin verhoja käytetään ja jos käytetään niin on tummaa ja raskasta kangasta. Joten, jos haluat vaaleat ja kepeät, niin kannattaa ottaa omat mukaan. Ikeasta voi sitten ostaa verhotankoja. Meillä meni yhteensä koko settiin 25 dollaria ja pari tuntia asentamiseen. Ja verhot otin vaan Suomesta mukaan. Mutta monet ulkosuomalaiset roudaavat verhoja lomilta, kun ainakaan amerikoista ei tahdo kivoja löytyä.

Kirjat Tätä pohdin pitkään ja päädyin kuitenkin lähettämään paketillisen kirjoja. Suurin osa kirjoista oli vielä lukematta, enkä halunnut jättää niitä lukematta Suomeen. Ajattelin, että luen ne sitten kun odotan työlupaa. Heh. Toin noin viitisentoista kirjaa mukanani. Paketin lähetin ystävien kautta, joten en maksanut tästä touhusta kuin kolmekymmentä euroa.

Korkokengät Tuota, tähän tuskin tarvii perusteluita. Vai mitä naiset?

Matkamuistoja ja taidetta Isoäitini maalaama taulu pääsi mukaan, sekä joitain matkamuistoja aiemmilta matkoilta.

Suklaata ja keksiä Iso laatikollinen Fazerin sinistä ja parikymmentä laatikollista keksiä tuli lähetettyä postipaketissa ennen kun lähdin Suomesta. Kaikki on syöty. Nyt odotellaan suomivieraita saapuvaksi. Karkea kardemumma ja raesokeri on toinen, mitä kannatta kantaa mukanaan. Niitä harvemmin täältä löytää, vaikkei sekään ole ongelma, mutta tuottaa päänvaivaa.

Fiskarsin keittiön sakset ja juustohöylä Kyllä täältäkin saa ostettua näitä, mutta Amerikkoihin on omat mallistot kaikessa ja niin on Fiskarsin saksetkin ihan eri laatua. Eikä se oranssi värikään ole sama, vaan ihan haalistuneen näköinen. Joten, ostin kahdet sakset ja juustohöylän. En kyllä ymmärrä miksi, koska emme syö ollenkaan juustoja, mutta käytän juustohöylää perunankuorimiseen, kun perunankuorintaveitsi on kadonnut jonnekin Liberian ja Houstonin välillä.

Kosmetiikka Tähän satsasin aika paljon. Kannoin matkalaukussa noin puolen vuoden satsia, koska en jaksanut heti alkaa kaiken muuttamisen keskellä etsimään kaupoista itselle sopivaa kosmetiikkaa. Eteenkin kun käytän luonnonkosmetiikkaa, niin ainakin alussa tuntui nihkeeltä lähteä etsimään itselle sopivia tuotteita. Nyt olen löytänyt joitain tuotteita ja tähän voisin vinkata sellaisen nettikaupan, kun iHerb. iHerb.com myy kaikkea kauneudenhoitoon ja terveyteen liittyvää. Jos ostaa kahdellakymmenellä dollarilla, saa kuljetuksen ilmaiseksi ja paketti tulee aina aikaisemmin, mitä olivat luvanneet. Sivuilla voi filtteröidä esimerkiksi jos on vegaani, niin kaikki tuotteet löytyvät helposti! Ei maksettu mainos.

Tietokone ja puhelin Koska puhelin ja tietokone toimivat hyvin, otin ne mukaani. Ei ollut syytä alkaa ostamaan uutta kun vanhatkin toimivat. Täytyy vaan käyttää adapteria kun lataa akkuja, mutta eipä tuo ole menoa haitannut. Vähän on läppärini suomenkielinen näppäimistö herättänyt ihmetystä (ja vihastusta kun mieheni yrittää jotain tehdä), mutta ainakin voin kirjoittaa suomeksi. Ikävä kyllä joudumme investoimaan lähiviikkoina uusiin puhelimiin, koska sekä minun, että mieheni puhelin on käyttäytynyt huonosti. Onneksi on veronpalautukset tulossa!

Avoin mieli Tätä pakkasin eniten mukaani. Koen asettuneeni tänne todella hyvin, koska lähdin avoimin mielin matkaan. En enää edes huomaa asuvani “ulkomailla”. Asun kotona. Kotoa löytyy kaikki mitä tarvitsen ja Ikea löytyy läheltä, jos jotain mukamas tarvitsee.

Sitten lopuksi halusin vielä listata muutaman tavaran, jotka uskon monen suomalaisen ottaneen mukaan, mutta minun matkalaukusta tämä ei löytynyt. Löytyy kyllä sitten suomi-loman jälkeen.

Lakanat Jos läheltä ei löydy Ikeaa, kannattaa ehkä tuoda lakanat mukanasi. Amerikkalainen systeemi on outo. Piste. Suomalainen systeemi kovin kotoisa. Sydän. Tämä peitto/comforter/lakana -asia ei mene minun päähäni mitenkään ja meillä kyllä nukutaan ihan ilman sitä kummallista välilakanaa. Niin, ja lakanat on täällä kalliimpia, kuin Suomessa. Paitsi Ikea.

Ruisleipä Minä en käytännön syistä tuonut ruisleipää Suomesta, mutta kunhan saan yhden satsin ruispaloja, niin pistän juuren tekeytymään! Tätä suomalaiset tuppaavat kantaa mukanaan matkalaukullisia.

Neljän viljan puuro Ah, mikä ihana tuote! Toinen voisi olla ruishiutaleet.

Lakuja Itse en syö näitä ollenkaan, mutta kuulemma muut tuovat, vaikka kyllä täältäkin saa Pandan lakuja ostettua.

Karkkia Maailman parhaat karkit tehdään Suomessa. Ei epäilystäkään. Joten, jos olisin huomenna menossa Suomeen, ostaisin hedelmäkarkkipusseja. Ja Amerikan pastilleja. Ensi joulun piparkakkutaloon 😉

Xylitoli-purukumi Itse en käytä purukumia, mutta muita xylitolipastilleja olenkin jo saanut siskoltani Las Vegasin matkan yhteydessä. Tietoisku: Xylitoli on suomalainen keksintö. Amerikansuomalaiset kantavat purukumia yleensä kassitolkulla, koska täällä kaikki on sokeripurkkaa.

Burana Joo, onhan se vähän hassua kantaa kaikkein yleisintä särkylääkettä mukanaan toiselle puolelle maailmaa, mutta tätä ostaisin tuliaisiksi. Täällä saa aika halvalla ostettua 200 mg ibuprofeiinia, mutten koe sen olevan yhtä tehokas kuin Burana.

Finrexin Sen pari kertaa vuodessa, kun joku kausiflunssa iskee, on ihana juoda pari kuppia mustaherukan makuista Finrexiniä. Itseltäni tämä luksustuote on lopussa. Huoh.

Rappuralli ja lumikola Uskokaa tai älkää, mutta rappurallille olisi kysyntää. Kyllä täällä Amerikassakin tulee lunta, mutta eipä löydy rappurallia kaupasta. Tee-se-itse-miehet ja naiset ovat rakentaneet omansa. Ja lopuksi, ei ole suomalaista lumikolaa voittanutta.

Huomaan palaavani tähän listaan nyt jo useammin ja odotan kuin kuuta nousevaa seuraavia vieraita. Onko jotain, mitä listalta puuttuu? Kommentoi ihmeessä alle, jos olen jotain tärkeetä unohtanut!

Camilla