Mitä tulen kaipaamaan

Kirjoitin jokunen kuukausi sitten mitä kaipaan Suomesta ja nyt kun Suomeen paluuseen ei ole enää montaa päivää olen huomannut, että voipi olla kaipaavani amerikoista jotain kun täältä lähden. Tiedän – tulisi elää hetkessä eikä tarvitsisi stressata turhia, mutta minkä nainen luonteelleen voi 🙂

Kotini on nykyään, missä mieheni on. Tavaroilla ei niinkään ole enää tunnearvoa ja olenkin jo varannut kirppispöydän kesäkuun alussa, jotta pääsisin turhasta roinasta eroon Helsingin asunnostani. Jonain päivänä minullakin on muutto kotimaastani edessä ja minun maallinen omaisuus tulee mahtua kahteen matkalaukkuun. Se päivä ei ole vielä muutamaan vuoteen, mutta taitaa olla hyvä alkaa varautumaan tulevaan. 

Enivei, en niinkään jää kaipaamaan mitään tavaroita tai itse asiassa edes asuntoa, vaikka olenkin viihtynyt tässä pienessä kodissamme erittäin hyvin. Sen sijaan tulen kaipaamaan tätä kaupunkia. Tapasin hiljattain ystävättäreni, joka on asunut alueella melkein kahdeksan vuotta ja keskustelimme siitä kuinka ihana tämä kaupunki loppujen lopuksi on. Kävimme molemmat hiljattain New Yorkissa ja pakko myöntää että Washington (ja Arlington, Virginia) on itse asiassa aika pieni kaupunki, vähän niinkun Tampere tai Turku 🙂 Vihreetä nurmikkoa, puita, koiranulkoiluttajia ja ravintoloita, joihin pääsee ihan kävellen. Ihana kun voi käydä juoksemassa puistoissa ja liikuntamahdollisuudet on todella hyvät tässä kaupungissa! Liikenneruuhkat on aivan käsittämättömät, mutta niin kyllä on Helsingin keskustassakin. Jos vaan osaa suunnitella tulemiset ja menemiset, selviää DC:n ruuhkista melko sujuvasti. Ai niin, ja kuulkaa minä jouduin ajamaan autolla keskustaan tässä yksi päivä, kun miehellä oli selän takia käytössä vahvat lääkkeet, eikä voinut ajaa autoa, ja minä selvisin naarmuitta koko matkasta! 

Tulen myös kaipaamaan ostosmahdollisuuksia ja hintoja. Minun uimapuku meni tuossa taannoin rikki ja tarvitsin uuden, eikä meidän tarvinnut käyttää aikaa ja energiaa eikä rahaa löytää hyvä uimapuku. Sama juttu vaelluskengissä. Olin vailla hyviä vaelluskenkiä ja kengät tuli postissa kahdessa päivässä vain murto-osan hintaan, kuin Suomessa. En käy shoppailemassa, mutta tulen kaipaan sitä ettei tarvitse etsiä tarjouksia, niinkun Suomessa joudun. Tulot on niin pienet verrattaen hintatasoon, että joka ikinen ostos tulee miettiä todella tarkkaan. Jos jotain oikeasti tarvitsee, kuten uudet farkut jos vanhat ei mene jalkaan tai meni rikki, ei lompakkoon tule iso lovi näistä elämän perushankinnoista. Enkä nyt tietenkään puhu pelkästään vaatteista ja kengistä. Meillä on ollut joka päivä jääkaapissa marjoja sillä aikaa kun olen ollut täällä, koska meillä on siihen varaa. Ei olla syöty mitään halpismössöruokaa, koska meillä on ollut varaa ostaa hedelmiä ja vihanneksia ja kunnon kananrintafilettä. Eipä muuten tule kuuloonkaan Suomessa. En ole ostanut kananrintafilettä ainakaan kahteen vuoteen Suomessa, ihan vaan koska se on ihan törkeen kallista nykyään. 

Tiedän ettei tämä nyt ihan kuulu otsikointiin, mutta koko tämän viiden kuukauden aikana en kertaakaan tottunut siihen että ympärillä kuului amerikanenglantia. Aina kun metrossa, kadulla, kaupassa tai ravintolassa joku alkoi puhumaan vähän kovempaan ääneen, käännyin katsomaan että “oho, täällä on amerikkalaisia”, kunnes havahduin että ai niin, tosiaan ollaan amerikoissa. Tiedän että tämä saattaa kuulostaa hassulta, mutta koska muutin tänne mieheni kanssa ja tämä kaupunki tuntui heti kodilta, niin jotenkin aivoni ei ole vieläkään rekisteröinyt etten asu Suomessa. Mitenköhän aivoni rekisteröivät tiistaiaamuna kun kampean Kööpenhaminassa lentokoneeseen, joka matkaa Helsinki-Vantaalle ja koko lentokone on täynnä suomalaisia? Joku saattaa ajatella, että eihän se tyttö asunut siellä kuin viisi kuukautta ja näin suuria ongelmia puskee, mutta juuri minulle tämä tuntui siltä, kuin olisin muuttanut kauaksikin aikaa vaikka asunto, auto ja työpaikka on edelleen samalla paikalla kuin ennen lähtöäni. Kaikki on niin suhteellista ja jokainen kokee asiat hieman eri tavalla. Jonkun mielestä viisi kuukautta on “vaan lomamatka” kun taas toinen saattaa kokea kahden päivän reissun Tampereelle yhtä jännittävänä lomana. Eikä kummassakaan tiestystikään ole mitään huonoa tai vähättelemistä. Tämähän nyt meni ihan sivuraiteille, mutta välillä tekee hyvää vaan kirjottaa mitä mieleen tupsahtaa 🙂

Toinen asia, mitä jään varmasti kaipaamaan on tämä postitiivinen asenne, mikä ihmisillä täällä päin maailmaa on. Suomalaisilla tuppaa usein olemaan aika neutraali tai jopa mollivoittoinen asenne elämään. Ja nyt en tietenkään puhu perheestäni tai ystävistäni, koska en viettäisi aikaani negatiivisen energian ympäröimänä, vaan ehkä sellaisesta yleisestä suomalaisesta nöyryydestä. Mitä sitä turhaan hölöttämään omista saavutuksistaan, kun voi vaan sanoa että “ihan kivastihan se meni” tai “joo-o kyllä tässä vielä hengissä ollaan”. Välillä se positiivisuus menee kyllä yli täällä, mutta noin yleisesti ottaen on kiva kun porukka hymyilee ja kyselee kuulumisia (vaikka vaan small talk:ina) ja autetaan toisiaan. Olen asunut Haagan asunnossa jo kolme vuotta ja aika usein olen kävellyt porraskäytävään isojen ja painavien kantamusten kanssa, eikä kertaakaan kukaan ole kysynyt tarvitsetko apua tai voiko avata oven. Aika surullista mielestäni. Kun taas meidän asuintalossa täällä Virginiassa autetaan toisiamme hissin kanssa ja kysellään tarvitseeko naapuri mahdollisesti apua. Ja pidän siitä, että voi jutella kenen kanssa tahansa, vaikka välillä olen kyllä ollut niin pöllähtäneen näköinen kun joku on tullut kehumaan paitaani tai kysellyt kuinka pitkä oikein olen. Suomalaisilla tämänlaiset kohtaamiset tuppaa tapahtumaan aamuneljän maissa snägärijonossa. Mutta, jotta tässä ei nyt ihan mollattaisi omaa kansaa, niin on ollut ihana huomata kuinka Haagan naapurustossa löytyy ihania ihmisiä, jotka tulee juttelemaan ja kyselee kuulumisia. 


En tiedä miten pukea tätä sanoiksi, mutta yritän selittää mahdollisimman hyvin ajatuksiani. Jään todella kaipaamaan sitä miten helppoa täällä kaikki on. Kaikkea (tavaroita ja palveluita) on tarjolla about aina ja postikin kulkee sunnuntaisin. Koska kilpailua löytyy ja yrittäminen on kannattavaa, niin on myös tarjontaa. Itsehän en ole ollut ostamassa autoa, taloa tai maksellut laskuja, mutta tuntuu siltä että jos jotain tarvitsee juuri nyt, sen myöskin saa juuri nyt. Välillä kyllä harmittaa kun ei voi esimerkiksi ostaa kaupasta leipää, koska amerikoissa ei tunneta käsitettä vaarallisten ainesten kieltäminen ruokatuotteissa, kuten EU:ssa. Kunhan kukaan ei kuole on ok pistää ruokatuotteisiin ihan mitä vaan (paitsi Kinder-munat tietysti pitää kieltää lailla, ettei lapset tukehdu pääsiäsmunayllätyksiin). Mutta onneksi leipää voi leipoa (tai roudata matkalaukullisia Suomesta) ja kunhan vaaralliset ainekset tietää, voi kaupassa jättää ko. tuotteet ostamatta. Enivei, kapitalismilla on siis huonotkin puolet, mutta onko sitten parempi kieltää nollasopimukset ja nostaa palkkoja niin, ettei yrityksillä ole varaa palkata edes yhtä työntekijää? Välillä tuppaa kyllä sitä työvoimaa olemaan ihan liiakseenkin ja tuntuu että on palkattu väkee vaan sen takia että on kiva palkata kymmenen tekemään duuni, jonka yksi voisi tehdä tehokkaasti, ihan vaan varmistaakseen että joku saapuu duuniin ja työ tulee edes teoriassa tehtyä. Eilisessä sushi-ravintolassa oli sellainen suomalainen meininki – tarjoilijatytöllä oli kaikki ravintolan 30 pöytää hoidettavana ja istuimme ravintolassa varmaan 1,5 tuntia kun odottelimme ihan kaikkea saapuvaksi. Mutta välillä näkee niitä ravintoloita, jossa viisitoista jannua pyyhkii samaa pöytää ja yrittää näyttää tärkeeltä. Pointti tässä kuitenkin on se että, koska työvoima on täällä halpaa eikä yrittämistä haittaa tessit on myöskin kaikkea saatavilla ja asiakas poistuu tyytyväisenä. Totta hemmetissä olisin mielummin suomalaisessa yrityksessä töissä tulevaisuudessa, kun on viiden viikon vuosiloma eikä tarvitse miettiä saako fuduja sen takia että nyt just tänään 3 minuuttia myöhässä töihin, mutta pitkässä juoksussa ei yrittäjä hyödy viiden viikon vuosilomista tai siitä ettei pysty heittämään tehottomat työntekijät pihalle. Mikä taas tarkoittaa että muutaman vuoden päästä saattaa joutua etsimään uutta työtä kun edellinen yritys meni nurin. 
En aluksi aikonut puhua politiikasta, mutta koska tätä jään kaipaamaan, ajattelin että voin ujuttaa sen tähän postaukseen. Se kenellä nyt meni herne nenään, voimme jatkaa keskustelua sitten vaikka oluen ääressä pääsykokeiden jälkeen kesäkuun alussa Mattolaiturin terassilla 😉

Turha on tietysti olla sanomatta ettenkö jäisi kaipaamaan tätä lämpöä! Toivon todella että tuon mukanani lämmön ja auringon paisteen Suomeen. Plus viis ja vesisade ei nyt jotenkin houkuttele, vai paljonko teillä nyt onkaan siellä Suomessa lämpöä? On ollut ihana tallustella varvastossuissa ja shortseissa jo kuukauden päivät! En voi sietää kylmyyttä ja vesisadetta ja toivon että Suomen kesästä tulisi ihanan lämmin, jotta voisi nauttia edes jostain, kun muutenkin on yksinäinen ja kurja olo… 

Ja tottakai jään kaipaamaan miestäni ja toisen ihmisen olemassaoloa, mutta onneksi minulla on sisko ja kämppis kotona minua odottamassa, ettei tarvitse nyt ihan yksin olla 🙂 

Siinäpä ne tärkeimmät tällä erää. Ja eikun takaisin koulukirjojen pariin, koska illalla on tiedossa baseball-matsi eikä sillon opiskella!

Camilla

Translate: There are some things that I will miss about the American lifestyle when I go back to Finland, like DC and Virginia as a city, shopping and cheap prices and the positive attitude the Americans have. 

Kloorivesi

Tämän aamun auringon nousu, tätä näköalaa tulen kaipaamaan.

Tähän päivään sopii hyvin pieni katsaus hanavesi-asioihin, kun luin Kiinan suurlähettilään haastattelun Yle:ltä vedenpuhdistuksesta ja kuinka suomalaista osaamista voisi hyvin viedä kaupungistuvan Kiinan vedenpuhdistustarpeisiin. En ole matkustellut paljon, mutta niissä maissa missä olen matkustellut ei hanavedessä ole ollut kloorin hajua. Islannissa oli mielenkiintoinen mädäntyneen kananmunan haju vedessä, koska lämmin suihkuvesi lämmitetään rikkivedyllä. Thaimaassa vedessä ei ole ollut voimakasta hajua (mausta en tiedä…), mutta Yhdysvalloissa vedessä on todella voimakas kloorin haju. Olen käynyt 12:sta osavaltiossa Yhdysvalloissa, mutten missään (vielä toistaiseksi) ole tavannut klooritonta vettä. Yritin vähän Googlailla kloorin käyttöä ja löysinkin että klooria tosiaan käytetään ihan Suomessakin veden desinfiointiin, mutten ole kyllä ikinä maistanut tai haistanut klooria Suomen hanavedessä. Hämeenlinnassa kun asuin kymmenen vuotta ehti tottua todella hyvään hanaveteen ja kun muutin Helsinkiin maistui vesi lähinnä kuravedeltä. Nyt siihenkin on jo totuttu, mutta viime kesän lomamatka Lappiin muistutti taas kuinka hyvää hyvä vesi voikaan olla!

Tosiaan klooria käytetään veden desinfiointiin, mikä on todella tärkeää, mutten ymmärrä miksi kloori ei maistu tai haise muualla maailmassa yhtä pahasti kuin Amerikoissa. Suomessa on todella hyvät pohjavedet ja luin että Suomessa eteenkin pintavedet suodatetaan hiekan tai aktiivihiilisuodatuksella, jotta paha maku saadaan vedestä pois, joten ymmärrän hyvin miksi meillä on hyvät juomavedet. Koska amerikat on valtava maa ja osavaltioilla on ihan omat systeemit en tietenkään löytänyt mitään kättä pidempää (Wikipedia ei ole lähde…), miksi juuri Yhdysvalloissa käytetään klooria niin paljon veden puhdistamiseen, niin aion nyt tehdä perustelut omasta kokemuksesta kloorin vaikutuksista. Lähden väittämään että täällä käytetään klooria vedessä puhtaasti taloudellisista syistä. Onhan se varmasti halvempaa puhdistaa 320 miljoonan asukkaan vesi dumppaamalla veteen iso kanisterillinen klooria, kuin alkaa suodattamaan vettä jollain hiekalla tai aktiivihiilillä. Ja lähteepähän vedestä paha maku pois kun laitetaan veteen tarpeeksi klooria. 

Kun ensimmäisen kerran matkustin Yhdysvaltoihin 11 vuotta sitten, niin huomasin pistävän kloorin maun ravintoloiden vedessä ja hanalimuissa. Kokeilin kerran Sprite-hanalimpparia ja jäi viimeiseksi kerraksi! Kloori tunki läpi niin pahasti että tuli ihan paha olo. Siitä eteenpäin join aina kokista, jossa kloori ei maistunut niin pahalle. Nyt kun limppareita ei enää tule juotua, olin ihan unohtanut koko asian, kunnes meillä kävi suomalaisia kylässä aikaisemmin keväällä ja vannoutunut kokiksen juoja-ystäväni ei suostunut ravintolassa kokista juomaan, koska kloorin maku tunki niin pahasti hanalimpparin läpi. Paras tapa saada kunnon limpparia oli ostaa kaupasta tölkkikokista ja viedä omat juomat ravintolaan. 

Veden suodattamista

Suurin syy tähän kirjoitukseen ei suinkaan ole hanalimpparit, vaan iho-ongelmat, joiden kanssa olen kamppaillut tässä viimeiset neljä kuukautta. Kun lähdin Suomesta tammikuussa oli iho jo kuivunut talven kylmyydestä ja rasvasin ihoani kahdesti päivässä. Koska Virginiassa oli vähän lämpimämpää ajattelin etten tarvitsisi koko rasva-arsenaalia mukaan, koska yleensä iho-ongelmat katoaa kun tulee lämpimämpää. Kuinka väärässä olinkaan. Iho suorastaan kesi ja kädet kuivui hetkessä. Mikään rasva ei tuntunut imeytyvän ihoon ja ostinkin sellaista intensiivinen hoito-rasvaa. Aivan se ja sama kuinka paljon sitä rasvaa läträsi, niin aina vaan oli iho kuivaa. Talven siirtyessä ja lämpimän kesähelteiden saapuessa ajattelin että no nyt vihdoinkin voin lopettaa tämän älyttömän (ja aikaavievän) rasvaamisen aamuin illoin. Voisin melkein sanoa että ongelma on pahentunut. Jaloista varmaan tippuu iho kohta kokonaan pois, koska joudun kuorii jalat päivittäin ja yhtäkkiä käsiin on tullut ihme kutina. Olen lisännyt liikuntaa, niin että yritän treenata kahdesti päivässä – aamu-uinti ja iltaspinning tai toisinpäin – ja käyn siis suihkussa kahdesti päivässä. Liikunta on se mikä pitää pääni terveenä ja aivot energisenä enkä todellakaan aio lopettaa urheilua vaan sen takia että ihoni kuivuu suihkuttelusta. Suurin syy kuitenkin tähän iho-ongelmaan ei taida olla suihku vaan uima-allas, kuten varmaan kaikki jo osasi aavistaa. Uima-altan klooripitoisuus on jotain aivan käsittämätöntä. En muista edes lapsena Kauniaisen uimahallin veden olleen niin kloorista. Mäkelänrinteellä käytetään UV-säteilyä veden desintiointiin, enkä ole kokenut veden siellä olevan iholleni haitallista, mutta tämä on ollut kyllä aikamoista. Juttelin uima-altaan Lifeguard:in kanssa asiasta ja koska hän myös ui päivittäin on hän huomannut saman asian. Hän on kuullut muista tavoista desinfioida altaat, kuten suola ja UV, muttei ole niihin törmännyt Yhdysvalloissa altailla. 

Ihovammaisen selviytymispaketti.

Ajattelin ensin etten lähde kirjoittamaan tällai ihan julkisesti iho-ongelmistani, mutta koska tämä käsien kutina on todella ikävää ja jatkuvaa, päätin että kirjoitan tämän, jotta ehkä joku amerikoihin muuttava tai täällä asuva saisi jotain vertaistukea kirjoituksestani. Käsien kutina taitaa johtua siitä, koska meillä on niin kuuma ja kostea ilmasto täällä nyt (HUOM! tämä ei ole valitus kuumasta kelistä, en missään nimessä lähtisi valittamaan siitä että onpa täällä kuuma) ja käteni hikoilevat todella paljon, mikä ilmeisesti aiheuttaa jonkinlaisen reaktion ja vaikka yritän rasvailla päivän mittaan käsiä, niin tuntuu kuin ihon alla asuisi muurahaisia… Mielenkiintoista todella 🙂 Nyt voikin kaikki sitten sanoa, että mitäpä sinne sitten lähdit kun tarvii valittaa tollaisista pikkuasioista. Vaikka ihon alla asuisi oikeasti miljoona muurahaista, niin en vaihtaisi tätä kevättä mistään hinnasta. Vaikka en läpäisisi pääsykoetta, niin tämä oli silti kaiken arvoista. Olen kirjoitellut postauksia aiheesta, jotka julkaisen kunhan saan vamiiksi, niin en nyt paneudu tähän sen enempää. 

Toki olen huomannut muitakin (luultavasti) kloorin aiheuttamia juttuja, kuten hiusten kuivuminen ja kasvojen näppyjen lisääntyminen. Aina murrosiästä asti kasvoillani on ollut epäpuhtauksia, jopa aknea, mutta olen huomannut niiden lisääntyneen täällä esim viime syksystä. Uskon että, koska juomme hanavettä (vaikkakin filtterin kautta puhdistettuna), saattaisi se olla osasyy lisääntyneisiin näppyihin. Ja kyllä hiusten latvat on kuivunu enemmän kuin Suomessa, vaikka pesen niitä ihan samalla tavalla ja samoilla tuotteilla. Tai noh, en usko että shampoopullossa ole samat ainesosat amerikoissa kuin Euroopassa… En yhtään ihmettele vaikka shampoopullossani täällä olisi rotanmyrkkyä laitettu, valvonta kun täällä on mitä on…  

Siinäpä päiväpolttavat tänään, huomenna ehkä sitten jotain muuta 🙂
Camilla

Translate: I’ve noticed that they use a lot of chlorine in the water here in the States and since I’ve had some problems with very dry skin I decided to write about it. Apparently they use chlorine disinfecting the water in Finland too, but not as much as in the States. And I’ve never even smelled the chlorine in the water, not even at the pool, so this has been something new for me. 

Havaintoja New Yorkista

  • New York on todella likainen
  • rottia vilisee metrotunneleissa ja jopa laitureilla, myös niitä kissan kokoisia
  • turisteja on tuhansittain joka paikassa
  • bagel maistuu bagel:lta, ei mitään erikoista vaikka onkin ostettu New Yorkista juutalaisesta leipomosta
  • vaikka New Yorkista sanotaan ettei se ikinä nuku, niin Chinatown meni kyllä jo kahdeksalta kiinni, onko kiinalaisilla nukkumaanmenoajat?
  • roska-astioiden sijaan roskasäkit voi heittää kadulle seitsemänä päivänä viikossa, kyllä joku ne sitten jossain vaiheessa käy noukkimassa… ja rotat eivät pidä roskiksista, eihän?
  • Brooklyn on vähän niinkuin Töölö, mutta sinne pitää matkustaa metrolla sillan yli
  • osa metroista ei kulje viikonloppuisin, hyvä merkki siitä on se että laituri on tyhjä
  • Manhattan on iso -> ei kannata kävellä ihan joka paikkaan… 
  • kaikki nähtävyydet ovat todella kalliita ja ilman kunnollista suunnitelmaa ilmaisista nähtävyyksistä voi lompakkoon tulla iso lovi
  • taksit tosiaan on keltaisia
  • ilmeisesti New Yorkilaiset ei hanki lapsia vaan pikkukoiria ja ne kulkee kätevästi rattaissa tai kantokassissa. 
  • metrossa ei ole kuuluvuutta, mutta hetkinen, eihän tämä ollut mikään uutinen “no service”-maassa 
  • New Yorkissa on 468 metroasemaa ja laskujemme mukaan New Yorkin kaupunki häviää noin 61 000 dollaria tunnissa vapaamatkustajien takia -> lippuporttien yli on helppo hyppiä, eikä kukaan ole valvomassa matkustajia
  • New Yorkilaiset eivät taida laittaa ruokaa ollenkaan, ruokakauppoja ei löytynyt kolmen päivän aikana
Mielenkiintoinen kaupunki ja kokemus kaiken kaikkiaan. Eniten pidin kuitenkin ihmisten pukeutumistyylistä. Jokainen voi olla täysin oma itsensä ja pukeutua juuri niinkuin haluaa. Jos haluaa pukeutua kokonaan vihreään, on se ihan ok (sis. vihreäksi värjätyt hiukset), eikä kukaan katso sinua kummastuneena. Vapauttavaa sanoisin. 
 
Camilla
 
Translate: Just some stuff I noticed about New York. Like: it really is filthy and rats in the subway tunnels and on the streets. Manhattan is huge btw., don’t try to walk everywhere. Some subway lines don’t run during the weekend -> a good sign is that the subway platform is empty… An interesting city and a great experience!

Mitä kaipaan

Jokainen meistä on joskus miettinyt, voi että kun tekisi mieli niitä mummon korvapuusteja tai äidin lihakeittoa – jotain tuttua ja turvallista. Yleensä nämä mieliteot tulee kun on pieni känkkäränkkä, ehkä lounas ja päikkärit jäi väliin ja haluaa tuntea itsensä turvalliseksi. Meidän parisuhteen aikana olemme aina ottaneet “parhaat palat” molemmista kulttureista ja luoneet oman sekoituksen ruuista, musiikista, telkkarista ja kirjoista. Jos nämä lasketaan kulttuuriksi 🙂 Toisin sanoen, elämme suomalais-amerikkalaisessa ympäristössä koko ajan. Minä olen se introvertti suomalainen, joka kokkailee jauhelihakeittoa ja kuuntelee Kaija Koo:ta ja mies amerikkalainen ekstrovertti, joka tunkee maissia joka ruokaan ja haaveilee isommasta autosta. Mutta ennen kaikkea tunnen oloni erittäin kotoisaksi täällä Atlantin toisella puolen. Jonain päivinä kun se lounas on jäänyt välistä ja pitäisi jotain saada tehtyä “nopsaa” tai tekisi ihan sikana mieli leipoa jotain tiettyä eikä kaupasta yksinkertaisesti löydy sitä tuotetta, tulee se kaipuu siihen tuttuun ja turvalliseen. Olen tässä muutaman kuukauden aikana listannut asioita, jota kaipaan ja halusin jakaa ne kanssanne. 

Pölynimuri

Kokolattiamaton takia meillä on kokolattiamatolle sopiva imuri. Pidän kokolattiamatosta (eteenkin kun jotain pudottaa eikä se mene tuhannen pirstaleiksi, kuten viinilasit eräänä iltana…), mutta sitten kun pitää imuroida lattiat sellasella monsterilla, tulee omaa imuria kova ikävä. Imuri painaa tonnin – kyllä tiedän paljon tonni painaa, käynhän minä salilla 😉 – ja haluaisinkin nähdä kuinka joku siro aasialainen daami yrittää nostaa imuria. Eihän sitä tarvii nostaa, sanoo mies. Kyllä sitä pitää välillä nostaa, sanon minä, the taloudenhoitaja. Mutta ehkä eniten kaipaan sitä kun nappia painaa, johto kelautuu itsestään imurin sisälle. Miksi meidän amerikkalaisessa imurissa ei ole tällaista nappia vaan se pitää kelata ihan itse nätisti kelalle? 

 

CL, DL, L, M, KM, G ja KG, eli metrisysteemi ja Celsius-asteet

Näytän idiootilta aina kun on puhetta säästä vaikka naapurin kanssa ja joudun miettimään tovin, että miten kylmää tai kuumaa se nyt oikein tarkoittaa. Fahrenheitit ei tuu apteekin hyllyltä, mutta kyllä minä tiedän miten kylmä on kun sanotaan että ulkona on nollakeli Celsius-asteissa. Yritän kyllä kovasti, mutta ei se tule kuin apteekin hyllyltä. Monissa ruokapakkauksissa lukee kivasti grammat, mutta mistä minä tiedän kuinka monta oz:ia on iso kananrinta? Ja onko tämä nyt tilavuus, tiheys vai paino. Ounce:ja on kiinteä ja juokseva olomuoto. Mutta miksi ei voi käyttää grammoja? Kun ne on niin järkeviä… Mailit on helppo laskea kilometreiksi, mutta leipominen ja annosten laskeminen täyttä hepreaa. ONNEKSI on olemassa sovellus puhelimessa, joka auttaa näissä arjen pienissä haasteissa 🙂

Onneksi meidän vieraat Suomesta toi desilitra-mitan, ettei aina tarvii tossa kannussa mitata kun leipoo 🙂

Pienempiä pakkauskokoja

Kahden henkilön taloudessa ei käytetä jättipakkauksia. Kanaa on pakko ostaa 15 rintapalaa vaikka haluaisi vaan kaksi. Miksi KAIKKI pitää olla niin julmetun suurta? 
 

Arkijuustoa

Juustoista oli puhetta täällä aikaisemmin ja voimme siis hypätä seuraavaan 🙂

 

Tuplaikkunat

Etelävaltioissa ja itärannikolla kaikkiin rakennuksiin asennetaan hurrikaani-ikkunat eikä niistä tuule tai tule mitään läpi. Meidän asunnossa sen sijaan on pilipali ikkunat. Liikenteen melu, kylmä tuuli, auringon paahde, lentokoneiden hurina (joka viiden minuutti) ja ennen kaikkea piitittävien autojen ääni. Miksi kuorma-autojen pitää piipittää kun ne peruuttaa? Oli syy mikä hyvänsä, kaikki kuuluu asuntoomme ja aina on joko kylmä tai kuuma. Suomessa kaikkialla on tuplaikkunat, koska on eri sääolosuhteita. Täälläkin on joka säätä, niin miksi lämmittää taloja kun lämmöt karkaa harakoille eristämättömistä ikkunoista? 

Ikkunan karmit on meillä nätisti teipattuina 🙂

 

Tietenkin kaipaan ystäviä ja perhettä, sekä joitain asioita kuten pizzaperjantaita koulussa sun muuta pikkujuttuja, mutta ne nyt on sitten ihan eri asia 😉 

Camilla

Translate: Sometimes I miss some Finnish things, as my vacuum cleaner in Helsinki or some nice double windows. I really enjoy our Finnish-American life here in Virginia, it’s just sometimes I miss the metric system, where everything is easy to calculate 🙂 

Kulttuurieroja

  • On ok ulkoiluttaa koiraa pyjamassa ihan täällä keskustassa. Aamuihmisenä käyn ulkoiluttamassa itseäni siinä aamukuden maissa (juoksutrikoissa ja urheilutopissa), jolloin koko naapuruston koirat pääsevät aamupissalle samaan aikaan – koiranomistajan tallustellessa kukkakuvioisessa flanellipyjamassaan… Tai on ok käydä Walmartissa ruokakaupassa pyjamassa, kunhan muistaa ottaa mukaan Luis Vuittonin laukun olalle..

  • On ok tulla ja mennä ryhmäliikuntatunneille juuri siihen aikaan mikä itselleen sopii. Ja painoja voi siirrellä ympäriinsä miten haluaa ja vaikka kesken kaiken kun porukka hyppii steppilaudalle ja heiluttaa käsiään valtoimenaan. Se ei ole vaarallista täällä. Mutta jos lunta tulee taivaalta on vaarallista mennä ulos…


  • Harva asiakaspalvelija tietää oikeestaan mistään mitään. Eikä ainakaan omasta työympäristöstään. Eipä heille maksetakaan juurikaan mitään palkkaa, joten miksi vaivautua edes yrittämään.


  • A4:sen paperi ei ole saman kokoinen Amerikassa kuin Suomessa… Eikä rei’ittäjä ole saman kokoinen -> Suomalainen paperi ei mahdu Amerikkalaiseen rei’ittäjään saati tee samalla etäisyydellä reikiä paperiin kuin Suomalainen rei’ittäjä -> Amerikkalaiset paperit reikineen ei mahdu minun mappiin… Huh, että on hankalaa…


  • Miehille on ihan ok lähteä baanalle kauluspaidassa, suorissa housuissa ja vaelluskengissä.

  • Onnettomuuden sattuessa moottoritiellä ei sitten liiku kukaan moneen tuntiin, paitsi koko kylän poliisiautot, jotka saapuvat sankoin joukoin tukkimaan liikennettä vielä entisestään. Jos liikenne pysähtyy motarilla on parempi soittaa ja perua loppupäivän treffit.

  • On ok jutella kenen kanssa vaan, vaikka ei tuntisi ihmistä. Lennän pyllylleni joka kerta kun minulta kysytään kuinka pitkä olen, laukkuani tai kenkiäni kehutaan ym.

  • Amerikkalaiset tosiaan maksaa laskunsa shekeillä… Huoh. 
Väheksymättä toisten ihmisten tapaa elää ja toimia. Itse koen matkailun avartavana ja haluan oppia eri ihmisten tapoja ja kuulla miksi joku toinen tapa on parempi. Mutta välillä tarvii ihmetellä ihan ääneen onko jossain jutussa mitään järkeä… 

Translate: Some things I’ve noticed that Finns do differently than Americans. Like to leave your house in your pajamas – have you ever seen a Finn going to Prisma in PJ’s? I’ve always thought that culture differences enriches my life but sometimes you have to wonder why someone does their thing the way they do it 🙂