Parempi patja, parempi uni

Valittelin joskus muutama kuukausi sitten huonoa patjaostosta ja kuinka tuntui siltä, ettei yöunet yksinkertaisesti riittäneet lepoon ja päiväunet oli ehdoton jaksamisen kannalta. Samaa valitteli mies, eikä energiaa tuntunut kummallakaan riittävän muuhun kuin välttämättömiin kotiaskareisiin. Molemmilla oli alaselät niin kipeät aamuyöstä, ettei saanut kolmen jälkeen oikein nukuttua. Tuli useasti herättyä kipuun aivan liian aikaisin ja iltapäivään mennessä oli aivan poikki. Päätimme että patja lähtee vaihtoon. Vaikka kuittia ei enää löytynyt otti liike takaisin patjan, jos vaan näyttäisimme maksukortin rouvalle ja homma oli sillä selvä. Oli kyllä niin kätevää että! 

Maailman paras sänky

Koska olimme IKEA:n naapurissa päätimme kokeilla IKEA:a ensin. Ja siellä tosiaan kävikin niin että löysimme sopivan patjan kotiinvietäväksi ja päätimme kokeilla, olisiko tämä patja yhtään parempi pidemmässä juoksussa. IKEA:n patjoilla on tyytyväisyystakuu ja patjan voi palauttaa, jos se ei sovikaan. Tällä kertaa säästimme kuitin ja pakkausmuovit, jos joutuisimmekin viedä patjan takaisin. Kävimme samalla matkalla vielä hakemassa sellaisen vaahtomuovipatjan sijauspatjaksi Wal-Mart:sta. Koska alkuperäinen patja oli melkein 800 dollaria ja uusi patja+sijauspatja vain 300 dollaria, säätimme aika monta rahaa tässä vaihdossa. 

Vaahtomuovi-sijauspatja

Nyt kun öitä on melkoisen monta takana, uskallan väittää että meillä on maailman paras sänky! Nukuimme ensin muutaman yön ilman vaahtomuovi-sijauspatjaa, mutta se oli aavistuksen verran liian kova, joten laitoimme vaahtomuovipatjan varsinaisen patjan päälle, enkä ole katunut ostosta päivääkään. Nukun kuin pieni lapsi, enkä herää kuin vasta herätyskelloon tai vasta kun alkaa sarastamaan. Alaselkä on paljon paremmassa kunnossa ja voin suositella tätä vaahtomuovi-sijauspatjaa lämmöllä! Koska tosiaan teen tässä lähtöä takaisin kotisuomeen ja samalla palaan omaan asuntooni ja omaan sänkyyni ja minun sängyssä on huono patjatilanne. Patjat on vanhat, ja sijauspatja vielä vanhempi ja todella huonossa kunnossa. Ajattelin ensin että tuon vaahtomuovipatjan täältä tullessani, mutta koska täällä koot menee 120, 140 ja 190, niin eipä täältä tietenkään 160-senttiselle sängylle mitään sijauspatjaa löydy… Mutta hätä ei ole tämän näköinen, nimittäin Sotkalla on myynnissä Janna-sijauspatjoja, joten ensitöikseni käyn Sotkassa ostoksilla ennen kun teen mitään muuta Suomeen tullessani 🙂 

Hyviä unia 🙂
Camilla

Translate: When we first bought our mattress it wasn’t good at all and we had to take it back. The new mattress has been great! We bought a cheap IKEA mattress and put a egg crate foam topper on the mattress and it has been great! We’ve slept so much better than with the old mattress. 

Porkkanapannukakut

 

Nyt oli niin mieletön resepti, että päätin jakaa tämän kanssanne! Alkuperäinen ohje löytyi blogista, jonka löysin sattumalta tässä yksi aamu kun join kahvia läppärin ääressä. Tässä linkki. Pannukakut on gluteenittomia ja maidottomia ja valmistuvat viidessä minuutissa. Hyvä olisi keittiöstä löytyä hyvä blenderi, muuten saattaa olla vaikeeta saada porkkanoita rikottua tasaiseksi taikinaksi. Meillä on kotona Vitamix-blenderi ja se rikkoo ihan kaiken, suosittelen ihan kaikille 🙂 Jos blenderi ei riko porkkanoita, raasta porkkanat ennen kun laitat ne blenderiin. Ohje kahdelle ruokailijalle.
 

Porkkanapannukakut (G,M) n. 12 pientä pannukakkua

 
2 porkkanaa
4 kananmunaa
pieni pala inkivääriä
ripaus suolaa
tuoretta rosmariinia (itse käytin kuivattua timjamia)
1 dl kaurahiutaleita (huom, jos teet pannareita täysin gluteenittomalle vieraalle, muista varmistaa häneltä, että kaura sopii hänen ruokavalioonsa)
35 g proteiinijauhetta
kookosöljyä paistamiseen
 
Laita kaikki ainekset blenderiin ja sekoita tasaiseksi massaksi. Itse annoin Vitamix-blenderin surista noin puoli minuuttia täydellä teholla, jotta ainekset sekottuivat keskenään taikinaksi. Paistoin pieniä pannukakkuja kookosöjlyssä noin minuutti per puoli.
 
Tarjoa esimerkiksi hummuksen, vuohenjuuston, kurpitsansiemenien ja pinjansiemenien kera. 
 
Nämä erittäin proteiinipitoiset pannukakut sopii lounaaksi tai treenin jälkeen palautukseen. Me söimme pannarit eilen lounaaksi pitkän aamupäivän touhujen jälkeen ja piti kyllä nälän poissa aina illalliseen saakka. Sen haluan mainita että vuohenjuusto toi pannareiden makua todella hyvin esiin ja kruunasi tämän annoksen, enkä siis suosittele jättämään pois annoksesta (paitsi jos on täysin maidoton ruokavalio).
 
Mahtavaa viikonlopun jatkoa!
Camilla
 
Translate: I made some Protein Carrot Pancakes yesterday and since they were so good I wanted to share the recipe with you. All you need is 2 carrots, 4 eggs, small piece of ginger, 1 dl of oat meal, 35 g protein powder, salt and fresh rosemary. Put everything in a blender (we used our Vitamix) and blend until smooth and fry on a pan in coconut oil. Serve with goat cheese, hummus and pumpkin seeds. 

Mitä suunnittelin tekeväni ja mitä todellisuudessa tein

Tästä alkaa sarja kirjoituksia, mitä olen työstänyt jo pari viikkoa. Suomeen paluu on siis tapetilla ja halusin kirjottaa, mitä tämä puoli vuotta on pitänyt sisällä. Ensin kirjoitin jotain, mitä kuvittelin tekeväni Virginiassa ja mitä todellisuus piti sisällään. Katsotaan, mitä seuraavaksi saan valmiiksi raakileista blogin arkistoista. 

1. Otin noin kaksikymmentä kirjaa mukanani, mitä voin lukea – koska sittenhän minulla on aikaa tehdä vaikka mitä!

Todellisuudessa olen lukenut yhdestä kirjasta puolet. 


2. Ajattelin aloittaa saksan kielen kurssin, mikä auttaisi minua ensi syksynä koulussa.

Todellisuudessa en aloittanut mitään saksan kielen opiskelua. En tiedä miten muilla pääsykoeopiskelijoilla on aikaa opiskella jotain muuta, mutta minun opiskeluaika jaettiin tasan pääsykoekirjojen kesken. Turha siihen oli enää alkaa tunkee mitään muuta opiskeltavaa… 


3. Kuvittelin kokkailevani kaikkea uutta ja jännittävää.

Hernekeitto ja munkkien paisto oli kaikkein jännittävintä, mitä sain aikaan.


4. Kuvittelin leipovani joka päivä, myös ruisleivät ihan itse.

Mitä ihmettä minä oikein kuvittelin? Kuka tarvitsee kakkuja ja keksejä joka päivä? Ruisleivät tulivat suoraan Prismasta matkalaukussa, että sillai.


5. Kuvittelin treenaavani niin kovaa ja vetäväni superruokavaliot ettei minua enää tunnistettaisi lihasmassan alta samaksi henkilöksi.

Joo, spinning ja uinti sai riittää minulle. En vaan jaksanut aloittaa tiukkaa treeniä, koska se vaatii suunnitelmallisuutta, jota nimenomaan yritin välttää. Treenasin täysin fiiliksen mukaan, mikä taisi olla paras päätös ikinä 🙂


6. Kun sitä aikaa sitten on aivan tuhottoman paljon, niin voisin aloittaa jonkun uuden harrastuksen, kuten jooga, maalauskurssin tai jonkun pitsinnypläyskurssin.

Ei sitä aikaa sitten yhtäkkiä ollutkaan niin paljon. Kahdeksan tai kymmenen tunnin opiskelujen jälkeen ei vaan jaksa lähtee enää etsimään jotain uutta harrastusta. 


7. Meidän piti matkustaa ihan joka paikkaan. 

Kyllähän me sitten loppujen lopuksi käytiin vaikka missä, kuten NYC, New Orleans, Niagaran putoukset ja tietysti kaikki upeat nähtävyydet Washingtonissa. Mutta monta upeeta kohdetta jäi näkemättä ajan- ja rahanpuutteen takia. 


8. Minun piti yrittää löytää joku kiva viikonlopputyö.

Joo-o, tätäkin pohdin koko viime syksyn. Kyllä nyt aina löytyy joku kiva lastenhoito/koiranhoitotyö tällaiselle superihmiselle. Tammikuussa kun rojahdin sohvalle, en enää jaksanutkaan etsiä töitä. Säästötili on nyt tyhjä, mutta mitä sitten? Kyllä tekevälle aina töitä riittää kesällä!


9. Minun piti katsoa kaikki sata elokuvaa listaltani. 

En ole kertaakaan katsonut listaani kalenterin takasivulta. Katsoin, mitä telkkarista tuli. Miksi pitää kaikesta tehdä lista ja tehdä kaikki juuri niinkun listassa lukee?? 


10. Kuvittelin pistäväni maatamullistavan blogin pystyyn.

Noh, eipä tämä nyt ihan maatamullistava ole, mutta tämä taisikin olla ainut suurista haaveistani, minkä oikeasti toteutin. Olisin halunnut kirjoittaa tätä joka päivä, mutten antanut itselleni lupaa käyttää aikaa tietokoneella. Opin myös pitämään tietokoneen kiinni päiviä putkeen. Olisin halunnut oppia kuvankäsittelystä enemmän ja ottaa kauniita kuvia, mutta olihan tämäkin alku ja opin paljon myös valokuvauksesta ja siitä miltä tuntuu olla bloggaaja. 


Vaikka aikaa piti olla vaikka mihin ja minusta piti kuoriutua superihminen ja aloittaisin vaikka mitä uutta ja ihmeellistä, niin loppujen lopuksi tein juuri sitä mitä halusinkin. Halusin myös rentoutua ja ladata akkuja seuraavaan elämänvaiheeseen. Jos pääsen kouluun, tulee seuraavat neljä vuotta olemaan melko rankkaa, eteenkin kun elää etäsuhteessa. En halunnut vetää itseäni piippuun kaiken ylimääräisen takia. Jos laiskotti, makasin sohvalla. Jos teki mieli lähtee juoksee kymppi, lähdin. Jos teki mieli lähtee koko päiväksi metsään vaeltaa, lähdin. Jos halusin jätskiä aamupalaksi, söin jätskiä. Elämä on muutenkin liian lyhyt, niin miksi suunnitella liikaa kun voi vaan heittäytyä hetkeen ja katsoa mihin se vie? 

Tämä kevät on ollut minulle parasta, mitä ikinä on tapahtunut. Ei pelkästään sen takia, että sain asua mieheni kanssa samassa maassa, vaan myös sen takia, että opin uusia asioita – sekä itsestäni että ympäröivästä maailmasta 🙂 

Camilla

Translate: Before I came to Virginia I had big plans for all the spare time I have, because I’m not working. It turned out my studies was work and I didn’t end up reading my 20 books I brought with me, nor did I start studying German language or start a new hobby. In the end I did everything I wanted. Even though everything I did wasn’t on the list to do, it was something I wanted to do at the time. 

Kesä ja kärpäset

Perjantaina puolen päivän aikaan sain nähdä upean esityksen kun toisen maailmansodan lentokoneita lensi National Mall:in yli. Lennot oli osa juhlallisuuksia 70 vuotta toisen maailmansodan loppumisesta. Koko National Mall:in puisto oli tupaten täynnä ihmisiä, ihmisjoukko näkyi tänne meidän parvekkeelle asti. Lentojen jälkeen WW2-muistomerkillä oli vielä jotain juhlallisuuksia, mutta minä siirryin sujuvasti parvekkeelta takaisin työpöydän ääreen. Lentokoneita oli yli 50 ja niitä saapui tasaiseen tahtiin lännestä, ihan meidän asuintalon vierestä, noin 50 minuutin ajan. Yritin ottaa videokuvaa, mutta koska ne oli liian kaukana iPadin kameralle, jätän ne julkaisematta. Täytyy nyt vaan uskoa että oli hieno tilaisuus 🙂

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, opiskelut vievät tällä hetkellä kaiken aikani ja jos mitään aikaa jää yli, käytän sen urheiluun. Huomaan että olen tarvinnut enemmän unta ja jopa päiväunia, sen verran rankkaa opiskelu on, mutta kun on rankka työ niin on myös rankat huvit. Eikö se niin mene? Miehen selkä on jo paljon parempi, perjantaina tapahtui ihmeparantuminen töissä ja toivomme että voimme aloitta yhteiset treenit jo ehkä huomenna. Hänen parannellessa selkäänsä olen treenannut omia treenejä. Ilmottauduin jo yhteen mini-triathloniin kesällä, jotta treenit ei vaan tuppaa unohtumaan. Täällä on ollut niin upea sää etten ole malttanut olla sisätiloissa ja kävinkin yksi ilta juoksemassa T. Roosevelt-saarella. Viimeksi kun kävin saarella oli vielä kevät ja kylmä keli. Nyt oli koko saari puhjennut kukkaan ja samalla oli ötökät vallanneet lenkkipolut. Hämähäkkikammoisena oli aivan kamalaa juosta saarta ympäri, mutta tein sen! Vaikka vähän jänskättää, niin ei auta itkut – se mikä ei tapa, karaistaa! 

 


Eipä siis uutta raportoitavaa tällä erää. Onneksi ne pääsykokeet on kohta ohi! Alkaa kohta tympii lukea samat tarinat uudestaan ja uudestaan, mutta sitä kai ne testaa. Kuka on lukenut eniten ja oikeesti ymmärtänyt mitä on lukenut. Tottakai vähän jännittää että mitä jos taas jää parista pisteestä kiinni ja kaikki tämä on taas ihan turhaa, sitä kun ei yhtään tiedä miten muut hakijat on lukenut. Mutta oli miten oli, tein parhaani ja se nyt saa sitten riittää. Eiköhän tässä sitten olekin aika siirtyä kirjojen pariin ja jättää jorinat vähemmälle 🙂

Aivan ihanaa äitienpäivän jatkoa kaikille tahoille!
Camilla

Translate: Nothing new around here, except my fiance’s back is getting better after a week laying down and taking it easy. In the mean time while he hasn’t been able to work out I’ve tried to start my preparations for this summer’s triathlons. One evening I went to T. Roosevelt Island and noticed how nice and green it was! Even the bugs and spiders were enjoying the nice summer weather 🙂 Happy Mother’s Day everyone!

Opiskeluja ja potilaan hoitoa

Mies on edelleen huonokuntoinen ja olen yrittänyt hoitaa pakolliset kotityöt ilman että opiskelut kärsii. Tässä alkaa olemaan jo tosi kyseessä lukemisen suhteen ja olen jättänyt kaiken ylimääräisen pois lukemisen tieltä. Mies on yrittänyt parhaansa mukaan laittaa ruokaa yms., mutta selkävaivojen kanssa on turha lähtee leikkimään. Jotain ollaan kyllä saatu aikaiseksi, kuten polkupyöräni on nyt vihdoinkin lähetetty Suomeen ja eilen kävimme hakemassa vähän tarvikkeita pyörään. En tiedä mihin tämä aika oikein rientää, jätin tietokoneeni sunnuntaina illalla makuuhuoneeseen ja se vähän niinkun unohtui sinne. Avasin tietokoneen vasta tänä perjantaiaamuna, kun tajusin etten ole kirjoitellut blogiin mitään. Hups. Noh, ehkä tämä sallitaan kouluun pääsyn nimissä. Tänä aamuna mies lähti kokeilemaan onneaan työpaikalle, katsotaan miten herran käy, luulen että tulee kotiin kesken päivän. Sen verran on selkä ollut edelleen kipeä. Minä sen sijaan olen yrittänyt pitää kuntoa yllä ja nyt kun polkupyörä on lähetetty Suomeen voin vihdoinkin ilmottautua kesän triathloneihin. Juoksemisesta täällä ei ole oikeastaan tullut mitään. Olen kokeillut päkijäjuoksemista, mutta kunto ei vielä kestä vetää koko lenkkiä päkijöillä, niin polvet on aika kovalla koetuksella asfaltilla juostessa. Samalla siitepöly ja katupöly on pitänyt minut sisätiloissa. Jonain päivänä raahaudun vielä lääkärille, jos saisin astmalääkkeet, mutta vielä toistaiseksi mennään sisulla 🙂 Juoksemisen sijaan olen käyttänyt spinning-tunteja ahkerasti sekä sisäuima-allasta. 

Koska olen ymmärtänyt että Suomessa alkaa pikkuhiljaa kevät jo näkyä ja tuntua, niin uskallan hehkuttaa meidän kesäsäätä. Meillä on jo pari viikkoa ollut hellettä ja jopa ukkoskuuroja. Ulos kun menee on parempi olla laittamatta harmaata paitaa päälle tai muuten saattaa käydä köpelösti. On meinaa aika hurja tämä kosteus täällä päin maailmaa. Toissailtana kävin pienen iltalenkin vetämässä ja kun ulos pääsin olin kauttaaltaan hiestä märkä ennen kun pääsin edes juoksemaan. Ihan kun saunaan olisi astunut! Minä nautin tästä, turha kuvitella että valittaisin 🙂 On ihana kävellä ulkona ja haistella kosteaa ilmaa – ihan niinkun sademetsässä liikkuisi, paitsi että täällä on vähän enemmän autoja… 

En ole vielä pitänyt vapaapäivää opiskeluista tällä viikolla, eikä vaikuttaisi olevan tarpeen. Energiaa vaikuttaisi riittävän vielä toistaiseksi, mutta tänään tulee pieni breikki päivään kun toisen maailmansodan lentokoneita lentää Washington National Mall:in yli. Minullahan taitaa olla aika hyvät näköalat tähän esitykseen! Yritän ottaa videokuvaa tästä jännittävästä tapahtumasta. Lopuksi vielä kuva, minkä taisin lupailla aikaisemmin. Miedän uusimmat maalaukset viime viikonlopulta makuuhuoneen seinällä. 

Uudet sisutuselementit pääsivät makuuhuoneen seinälle / New art on our bedroom wall

Hyvää viikonlopun alkua!
Camilla

Translate: I have been so busy with school so I didn’t even notice that I haven’t even open my computer for the past four days. But I think it is all worth it. My entrance exam is just so important to me that I would rather study than do anything else. I have been working out though. Exercise is the most important thing to be have enough energy to study 🙂 We are going to have a great show from our balcony – a bunch of WW2 planes are doing a flyover the National Mall today, so can’t wait to see that today 🙂 Have a great weekend!

Taloyhtiö, missä on kaikki tuikitarpeellinen

Kuume meni ohi yhtä nopeesti kun alkoikin. Vietin siis pelkästään tiistai-iltapäivän ja illan pienessä kuumeessa ja eilen kun heräsin yhdeksän tunnin yöunien jälkeen olo on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Päivä oli touhua täynnä. Otin turbovauhdin päälle kouluhommissa ja iltapäivästä kotihommia ja kävimme vielä ennen miehen työvuoroa kaupassa ihan kävellen. Siitä sopiva aasinsilta päivän aiheeseen, nimittäin asuintalomme ja naapuruston esittelyyn. 

Asuintalon aula / The lobby of our apartment building

 

Ulkouima-allas / The outdoor pool

Nythän siis kävi niin kun mies aloitti joulukuussa etsimään asuntoa Arlingtonista, että hän listasi ensin mitä netistä löysi ja lähetti listan minulle. Kävin listan pintapuolisesti läpi ja hyväksyin muutaman asuintalon joissa oli hyvä hinta-laatusuhde. Sijainneista en osannut sanoa yhtään mitään, (kun en vieläkään edes tiedä missä miehen työpaikka sijaitsee) enkä niihin voinut ottaa kantaa, muihin tarpeisiin sen sijaan otin kantaa. Halusin että asuintalosta löytyy minulle kaikki tarpeellinen, koska meillä on vaan yksi auto, enkä voi mihinkään lähteä kävellen seikkailemaan. Toisaalta, en osannut edes odottaa asunnolta mitään, koska tiesin että budjetti on tiukka, mutta toisaalta halusin myös jotain arjen ylellisyyksiä kuten pyykinpesukone asunnossa ja sali ym. Rajasin kuitenkin miehen alkuperäiseltä listalta pois mahdottoman pienet asunnot ja asunnot, missä ei ollut kuntosalia, niin ja se fiilis tietysti. Kyllä sen tietää kun oikea koti tulee vastaan. Ja niinhän meillä kävi. Kun näin tämän asuintalon nettisivut, olin myyty! En uskaltanut edes katsoa hintaa ja lähetin miehelle viestin etten aio katsoa muita asuntoja, olin löytänyt minkä halusin. Pari päivää myöhemmin tuli viesti, että saimme asunnon siitä asuintalosta, minkä halusin! Mies oli mennyt suoraan meidän suosikkitalolle ja kun hän näki asunnon, sanoi hän management-rouvalle, että hän ottaa tämän. Hintahan oli aivan pilvissä, mutta onneksi tässä maassa voi tinkiä! Mies sanoi haluavansa asunnon ja sanoi kuinka paljon siitä on valmis maksamaan ja toimiston väki lupasi asunnon siihen hintaan meille. Välillä käy ihan mahtava mäihä!

 

Sisäuima-allas / Indoor pool

Toisin sanoen, en osaa yhtään sanoa minkälainen asuntotilanne täällä Arlingtonissa on, koska kokemusta meillä ei ole, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, on täällä vuokralaisen markkinat. Ihmiset tulevat kaupunkiin töihin muutamaksi vuodeksi ja lähtevät jatkamaan matkaansa muualle, joten vaihtuvuutta löytyy. Ja muutenkin ihmiset etsivät taloja ja asuntoja kauempaa kaupungista, koska se on halvempaa asua kauempana, mutta meille se kolmensadan dollarin säästö ei ole mielestämme ajomatkan arvoinen. Meiltä on kahden minuutin kävelymatka metrolle, metrolla pääsee kymmenessä minuutissa kaupunkiin ja tässä meidän naapurustossa on hyvät kaupat ja ravintolat, ainakin meidän tarpeisiin. 

Kuntosali tien toisella puolella / The gym is just across the street from our apartment building

Parasta asuintalossa on ehkä kuitenkin sisäuima-allas! Jos ei mitään esteitä ole, käymme uimassa joka päivä. Vesi on aivan ihanan lämmintä, noin 32 asteista, ja allas on tarpeeksi pitkä, ettei koko ajan tarvii olla kääntymässä. Uimataitoni onkin kohentunut aivan huimasti! Kun aloitin vapaauinnin harjoittelut noin vuosi sitten jaksoin uida ehkä kymmenen metriä ja voimat loppui kesken sekä jaloista että käsistä. Harjoittelin kellukkeilla ja vuorotellen käsiä ja jalkoja. Ja nyt porskuttelen helposti 20-30 minuuttia putkeen tasaseen tahtiin hengästymättä. Toki teen sprinttejä myös, mutta koska harjoittelen triathloneita varten, on kestävyys suuremmassa osassa treenejä. Enivei, uima-altaan lisäksi meillä on kuntosali taloyhtiössä, mutta kerta riitti meidän treeneihin. En usko kaksimetrisen veljelläni olevan koko tilaan asiaa, sen verran matalalla katto on. Yritä siinä nyt sitten nostaa painot kattoa kohti. Juu ei toiminut meidän tarpeisiin. Mutta hätähän ei ollut tämän näköinen, vaan tien toiselta puolelta löytyi sopivasti Gold’s Gym, josta löytyy tarpeelliset vempaimet ja ryhmäliikuntatunnit, sis. spinning ja jooga ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä salijärjestelyymme. 

Toinen mahtava lisä kotiimme on 24h respa. Ei tarvitse olla avaamassa ovea postisedälle vaan kaikki paketit saapuvat respaan ja me käymme ne sieltä poimimassa meille sopivana ajankohtana. Ja jos on jotain ongelmia, ei muuta kun käy sanomassa neideille ja he laittavat viestiä eteenpäin. Ei tarvitse soitella huoltomiehille tai management-toimistoon vaan voi vaan käydä respassa hoitamassa kaikki tärkeet asiat. Myös vuokrashekin voi kätevästi käydä pudottamassa respaan. “Siis anteeks minkä?”, kysyin eräänä kauniina päivänä kun olin menossa kauppaan kun mies kysyi voinko pudottaa vuokrashekin respaan. Voi hyvää päivää. Kyllä, me (vuonna 2015) maksamme vuokran shekillä. Huoh. Ei siitä sen enempää. 

Toinen hauska lisä on taloyhtiön oma kauppa. Kyllä, meillä on liukuportaiden lisäksi vielä asuintalossa kauppa, jossa on myös pesulapalvelu. Eikä mikään tahansa pesulapalvelu vaan halpa sellainen. Minusta on tullut pesulapalveluiden suurkuluttaja. Kun kuulin hinnat, roudasin kaikki bleiserit, takit ja mekot pesuun, mitkä ei todellakaan ollut päässeet Suomessa pesulaan. Paita 1,65 ja takki 2,50. Jep, ja aion pesettää kaikki vaatteet pesulassa vielä ennen Suomeen paluuta! Kaupasta löytyy siis perus jätskit ja herkut, mutta myös pieni valikoima peruselintarvikkeita ja tietysti viiniä. Hinnat on melko suolaiset, sellaista Siwa-tasoa, mutta kauppa palvelee myös iltaisin kun tekee mieli Ben & Jerry’s-jäätelöä ja marketit on aivan liian kaukana… 

Clarendon / Rosslyn

Naapurusto on mielestäni viehättävä, vähän niinkun Töölön ja Haagan sekoitus. Enimmäkseen kerrostaloja, mutta myös omakotitaloja. Alueelta löytyy monta ruokakauppaa, ravintolaa ja puistoa ihan kävelymatkan päässä asunnolta. Emme ole kuluttaneet paljon ravintolapalveluita budjettivajeen takia, mutta sen muutaman kerran kun olemme ulos lähteneet emme ole pettyneet tarjontaan. Paitsi kerran. Kun halusin sushia. Mutta olen tullut siihen tulokseen ettei kaikkea tarvitse aina löytyäkään. Saan taas hyvää sushia kun palaan Helsinkiin! Jos meillä olisi enemmän rahaa laittaa asuntoon, voisin ehkä mielummin asua Clarendonissa ihan vaan sen takia, että se on lähempänä ravintoloita ja Whole Foods:ia, mutta koska alue on suositumpi kuin Court House oli asunnotkin kalliimpia ja päädyimme sen takia muuttaa Court House:iin. Koska emme ole juurikaan käyneet Washingtonissa asuinalueilla, en osaa suositella mitään tiettyä aluetta, jos joku eksyy blogiini etsiessään asuntoa. Pidän Arlingtonista todella paljon ja voin suositella sekä Court House:a että Clarendonia. Ballston on ehkä vähän vähemmän viihtyisä ja samalla vähän kauempana keskustasta, enkä itse muuttaisi alueelle.. Ja vaikka työpaikka olisikin Washingtonissa, ei Arlingtonista ole matka eikä mikään huristaa metrolla tai autolla töihin. Mies kulkee Washingtoniin autolla päivittäin ja hänen työmatka on tasan kymmenen minuuttia, ovelta ovelle 20. En siis tiedä missä työpaikka on, mutta jossain siellä keskustassa se kuulemma on. 

Arlingtonin huonot puolet on mm. Reaganin lentokenttä. Onhan se ihan kiva kun kentälle pääsee näppärästi metrolla ja kiva kun se on lähellä, mutta onhan se melu ihan käsittämätöntä. Alkuun oli vaikea tottua meluun, eteenkin kun taloyhtiön hissin konehuone sijaitsee asuntomme vieressä ja naapuritalon ilmastointisysteemit pauhaa ikkunan alla, mutta nyt siihen on jo melko hyvin tottunut. Eilen pisti kyllä vähän harmittamaan ainainen melu, eikä naapuritalon työmiesten aiheuttama piipitys auttanut asiaa yhtään, mutta kuten nyt, kun kaikki on suht hiljaista ja ilmeisesti tuulee lännestä eikä lentokoneiden äänet kuulu, niin voi melkein kuulla omat ajatukset. Tämä tosin on jokaisen kaupunkiin muuttavan tiedostettava, ainoastaan maalla voi kuulla lintujen laulun 🙂 Toinen huono puoli on että joutuu aika usein käyttämään 66-moottoritietä ja siitä kun ei ikinä tiedä onko ruuhka ja mihin suuntaan se ruuhka on. Interstate 66-tietä käyttää kaikki, jotka ajavat lännestä itään tai idästä länteen ja tässä maassa jossa ajoteitä käytetään ahkerasti (aina joku muuttaa tai tavaraa pitää siirtää Kaliforniasta New Yorkiin), koska se nyt vaan on halvin ratkaisu siirtää romut autolla. Joten, jos haluaa siirtyä 66:lla jonnekin, pitää olla tietoinen siitä että se saattaa olla tukossa. Hyvä esimerkki on Dullesin kansainvälinen lentokenttä. Mies tuli minua vastaan puolta tuntia ennen koneen laskeutumista, ihan vaan jos moottoritiellä olisi ruuhkaa. Hän odotti sitten minua melkein kolme tuntia kentällä… 

Hauskaa Vappua kaikille! Meidän vappupirskeet alkaa vasta huomenna illalla munkkien paistojen kanssa, mutta hengessä ollaan mukana täällä 🙂 Vielä kun niitä ilmapalloja jostain löytäisin…

Camilla

Translate: Here is a couple of pictures of our apartment building. The best thing about our apartment is definitely the indoor pool! We use it every day, if possible. One of the great things about the building is also the front desk and the little shop with dry cleaning in it. We also love the Court House area and Clarendon’s shops and restaurants. I really recommend to live here!

Kevätkuumeilua

On se kurjaa kun joutuu joka aamu herätä tällaiseen näköalaan… Miten me ikinä löydetään yhtä ihana asunto yhtä ihanalla näköalalla enää koskaan? Tämä asunto oli todellinen lottovoitto. Jokaikinen päivä olemme kiitollisia tästä asunnosta ja siitä kuinka se on palvellut meitä ja meidän vaatimuksia. Kai sekin jotain kertoo etten poistu asunnosta, jos ei ole pakko 🙂 

Tänään jouduin hautautumaan peiton alle, enkä voinut mennä aamu- enkä iltajumppaan, joten oli ihana olla kotona, kun on viihtyisä asunto. En tiedä mikä pöpö minuun iski, mutta aamulla oli todella väsynyt olo ja iltapäivästä kaikki energia valui kuin viemäriin ja kuume nousi. Ihan vaan pientä lämpöä, mutta sen verran ettei opiskelusta tullut mitään. Joten illan spinning jäi väliin myös. Todella turhauttavaa kun aina tulee jotain… Viimeiset kolme päivää olen potenut edellistä jalkatreeniä, enkä ole voinut kävellä saati juosta tai tehdä mitään jaloilla. Aina on jotain, mikä keskeyttää treenit ja opiskelut. Mutta, sehän on vain elämää. Turha yrittää tässä stressata turhia, kaikki järjestyy juuri niinkuin sen on tarkoitettu. 

Tarkoitus oli kirjoittaa meidän asuintalosta (tai taloyhtiöstä vai mikskä tätä nyt kutsuisi..), mutten millään päässyt kuumehöyryissä ulos ottamaan kuvia. Olen jo monta viikkoa ajatellut kirjoittavani asuntokompleksista, mutta olen odottanut että ulkouima-allas aukeaa, jotta kuvista tulisi mahdollisimman hyviä ja eilen allas oli täytetty!!! Toivotaan että ensi viikon helteisiin mennessä alla-alue avattaisi ja aurinkotuolit olisi siirretty ulos varastosta – siis pelkästään jotta kuvista tulisi mahdollisimman hyviä… Ei sen takia että voisin mennä altaalle rentoutumaan 🙂 Palaan nyt sohvannurkaan parantelemaan itseäni ja kirjoittelen asuintalostamme kunhan tämä pöpö on selätetty!

Camilla

Translate: What a great view we have from our apartment! Just love waking up to this every morning. Today I’ve had some kind of flue or something and had a fever. Hoping to be done with this by tomorrow, just have too much school work to deal with this. But it’ll work out for the best, it always does. But at least we got some great news yesterday: the outdoor pool has water in it! Don’t know when they are going to open the pool area, but hopefully by next week!