Category: Höpinöitä

Mitä suunnittelin tekeväni ja mitä todellisuudessa tein

On By CamillaIn Arki, Höpinöitä2 Comments
Tästä alkaa sarja kirjoituksia, mitä olen työstänyt jo pari viikkoa. Suomeen paluu on siis tapetilla ja halusin kirjottaa, mitä tämä puoli vuotta on pitänyt sisällä. Ensin kirjoitin jotain, mitä kuvittelin tekeväni Virginiassa ja mitä todellisuus piti sisällään. Katsotaan, mitä seuraavaksi saan valmiiksi raakileista blogin arkistoista. 

1. Otin noin kaksikymmentä kirjaa mukanani, mitä voin lukea – koska sittenhän minulla on aikaa tehdä vaikka mitä!

Todellisuudessa olen lukenut yhdestä kirjasta puolet. 


2. Ajattelin aloittaa saksan kielen kurssin, mikä auttaisi minua ensi syksynä koulussa.

Todellisuudessa en aloittanut mitään saksan kielen opiskelua. En tiedä miten muilla pääsykoeopiskelijoilla on aikaa opiskella jotain muuta, mutta minun opiskeluaika jaettiin tasan pääsykoekirjojen kesken. Turha siihen oli enää alkaa tunkee mitään muuta opiskeltavaa… 


3. Kuvittelin kokkailevani kaikkea uutta ja jännittävää.

Hernekeitto ja munkkien paisto oli kaikkein jännittävintä, mitä sain aikaan.


4. Kuvittelin leipovani joka päivä, myös ruisleivät ihan itse.

Mitä ihmettä minä oikein kuvittelin? Kuka tarvitsee kakkuja ja keksejä joka päivä? Ruisleivät tulivat suoraan Prismasta matkalaukussa, että sillai.


5. Kuvittelin treenaavani niin kovaa ja vetäväni superruokavaliot ettei minua enää tunnistettaisi lihasmassan alta samaksi henkilöksi.

Joo, spinning ja uinti sai riittää minulle. En vaan jaksanut aloittaa tiukkaa treeniä, koska se vaatii suunnitelmallisuutta, jota nimenomaan yritin välttää. Treenasin täysin fiiliksen mukaan, mikä taisi olla paras päätös ikinä 🙂


6. Kun sitä aikaa sitten on aivan tuhottoman paljon, niin voisin aloittaa jonkun uuden harrastuksen, kuten jooga, maalauskurssin tai jonkun pitsinnypläyskurssin.

Ei sitä aikaa sitten yhtäkkiä ollutkaan niin paljon. Kahdeksan tai kymmenen tunnin opiskelujen jälkeen ei vaan jaksa lähtee enää etsimään jotain uutta harrastusta. 


7. Meidän piti matkustaa ihan joka paikkaan. 

Kyllähän me sitten loppujen lopuksi käytiin vaikka missä, kuten NYC, New Orleans, Niagaran putoukset ja tietysti kaikki upeat nähtävyydet Washingtonissa. Mutta monta upeeta kohdetta jäi näkemättä ajan- ja rahanpuutteen takia. 


8. Minun piti yrittää löytää joku kiva viikonlopputyö.

Joo-o, tätäkin pohdin koko viime syksyn. Kyllä nyt aina löytyy joku kiva lastenhoito/koiranhoitotyö tällaiselle superihmiselle. Tammikuussa kun rojahdin sohvalle, en enää jaksanutkaan etsiä töitä. Säästötili on nyt tyhjä, mutta mitä sitten? Kyllä tekevälle aina töitä riittää kesällä!


9. Minun piti katsoa kaikki sata elokuvaa listaltani. 

En ole kertaakaan katsonut listaani kalenterin takasivulta. Katsoin, mitä telkkarista tuli. Miksi pitää kaikesta tehdä lista ja tehdä kaikki juuri niinkun listassa lukee?? 


10. Kuvittelin pistäväni maatamullistavan blogin pystyyn.

Noh, eipä tämä nyt ihan maatamullistava ole, mutta tämä taisikin olla ainut suurista haaveistani, minkä oikeasti toteutin. Olisin halunnut kirjoittaa tätä joka päivä, mutten antanut itselleni lupaa käyttää aikaa tietokoneella. Opin myös pitämään tietokoneen kiinni päiviä putkeen. Olisin halunnut oppia kuvankäsittelystä enemmän ja ottaa kauniita kuvia, mutta olihan tämäkin alku ja opin paljon myös valokuvauksesta ja siitä miltä tuntuu olla bloggaaja. 


Vaikka aikaa piti olla vaikka mihin ja minusta piti kuoriutua superihminen ja aloittaisin vaikka mitä uutta ja ihmeellistä, niin loppujen lopuksi tein juuri sitä mitä halusinkin. Halusin myös rentoutua ja ladata akkuja seuraavaan elämänvaiheeseen. Jos pääsen kouluun, tulee seuraavat neljä vuotta olemaan melko rankkaa, eteenkin kun elää etäsuhteessa. En halunnut vetää itseäni piippuun kaiken ylimääräisen takia. Jos laiskotti, makasin sohvalla. Jos teki mieli lähtee juoksee kymppi, lähdin. Jos teki mieli lähtee koko päiväksi metsään vaeltaa, lähdin. Jos halusin jätskiä aamupalaksi, söin jätskiä. Elämä on muutenkin liian lyhyt, niin miksi suunnitella liikaa kun voi vaan heittäytyä hetkeen ja katsoa mihin se vie? 

Tämä kevät on ollut minulle parasta, mitä ikinä on tapahtunut. Ei pelkästään sen takia, että sain asua mieheni kanssa samassa maassa, vaan myös sen takia, että opin uusia asioita – sekä itsestäni että ympäröivästä maailmasta 🙂 

Camilla

Translate: Before I came to Virginia I had big plans for all the spare time I have, because I’m not working. It turned out my studies was work and I didn’t end up reading my 20 books I brought with me, nor did I start studying German language or start a new hobby. In the end I did everything I wanted. Even though everything I did wasn’t on the list to do, it was something I wanted to do at the time. 

Kevätkuumeilua

On By CamillaIn Arki, Höpinöitä, KotiLeave a comment

On se kurjaa kun joutuu joka aamu herätä tällaiseen näköalaan… Miten me ikinä löydetään yhtä ihana asunto yhtä ihanalla näköalalla enää koskaan? Tämä asunto oli todellinen lottovoitto. Jokaikinen päivä olemme kiitollisia tästä asunnosta ja siitä kuinka se on palvellut meitä ja meidän vaatimuksia. Kai sekin jotain kertoo etten poistu asunnosta, jos ei ole pakko 🙂 

Tänään jouduin hautautumaan peiton alle, enkä voinut mennä aamu- enkä iltajumppaan, joten oli ihana olla kotona, kun on viihtyisä asunto. En tiedä mikä pöpö minuun iski, mutta aamulla oli todella väsynyt olo ja iltapäivästä kaikki energia valui kuin viemäriin ja kuume nousi. Ihan vaan pientä lämpöä, mutta sen verran ettei opiskelusta tullut mitään. Joten illan spinning jäi väliin myös. Todella turhauttavaa kun aina tulee jotain… Viimeiset kolme päivää olen potenut edellistä jalkatreeniä, enkä ole voinut kävellä saati juosta tai tehdä mitään jaloilla. Aina on jotain, mikä keskeyttää treenit ja opiskelut. Mutta, sehän on vain elämää. Turha yrittää tässä stressata turhia, kaikki järjestyy juuri niinkuin sen on tarkoitettu. 

Tarkoitus oli kirjoittaa meidän asuintalosta (tai taloyhtiöstä vai mikskä tätä nyt kutsuisi..), mutten millään päässyt kuumehöyryissä ulos ottamaan kuvia. Olen jo monta viikkoa ajatellut kirjoittavani asuntokompleksista, mutta olen odottanut että ulkouima-allas aukeaa, jotta kuvista tulisi mahdollisimman hyviä ja eilen allas oli täytetty!!! Toivotaan että ensi viikon helteisiin mennessä alla-alue avattaisi ja aurinkotuolit olisi siirretty ulos varastosta – siis pelkästään jotta kuvista tulisi mahdollisimman hyviä… Ei sen takia että voisin mennä altaalle rentoutumaan 🙂 Palaan nyt sohvannurkaan parantelemaan itseäni ja kirjoittelen asuintalostamme kunhan tämä pöpö on selätetty!

Camilla

Translate: What a great view we have from our apartment! Just love waking up to this every morning. Today I’ve had some kind of flue or something and had a fever. Hoping to be done with this by tomorrow, just have too much school work to deal with this. But it’ll work out for the best, it always does. But at least we got some great news yesterday: the outdoor pool has water in it! Don’t know when they are going to open the pool area, but hopefully by next week! 

Kotirouvan arkea

On By CamillaIn Arki, Höpinöitä, Herkkuja, Ulkosuomalainen, VappuLeave a comment


Kun mies on töissä ja itsellä on vapaapäivä, on vihdoinkin aika laittaa tämä huusholli kuntoon. Koska olemme viettäneet enemmän tai vähemmän viimeiset pari kuukautta matkustaen ja asunto on ollut vuokralla ja meidän tavarat tungettuna vaatekaappiin, sain vihdoinkin aikataulutettua vähän omaa aikaa tähän kiireiseen aikatauluuni. Mies lähti perjantai-iltana yötöihin ja minä pistin koko vaatekaapin uusiksi, silitin kaikki meidän kauluspaidat ja järjestelin vaatteet (ja romut) uuteen uskoon. Olemme pihistelleet viimeiset neljä kuukautta ja päätimme ettemme tarvitse silitysrautaa. Sain vihdoinkin tarpeekseni miehen valituksesta, kuinka ikinä ei ole mitään päällepantavaa kun kaikki on ihan rypyssä. Viime viikolla tilasin sitten silitysraudan kun en enää jaksanut kuunnella valitusta. Puolet illasta meni silittämiseen, mutta nyt on vaatteet ojossa ja miehelläkin jotain päällepantavaa kun astuu ulos asunnostamme. Ja pitihän uudet vaatteet saada mahdutettua kaappiin. Kävimme nimittäin vihdoinkin outlet-ostoksilla ja ostin vähän uusia vaatteita Suomeen vietäväksi. Olen monta vuotta pihistellyt vaatteiden ostamisessa ja päätin kun tänne päin maailmaa tulin, että ostan kunnon perusvaatteita, eikä mitään hörhelömekkoja niinkun yleensä. Kaikki perusneuleet, kauluspaidat, pikeet ja farkut on niin paljon halvempia täällä outleteissa kuin Suomessa, että kyllä kannattaa hamstrata. Mies osti kaksi CK:n kauluspaitaa ja housut seitsemälläkymmenellä dollarilla ja minä ostin kolme TH:n neuletta, topin ja t-paidan satasella. Samalla käytiin ostamassa minulle uudet treenivaatteet -70% alerekistä ja Speedon uimapuku, kun vanha puku valahti tuossa viikko sitten lähes päältäni, -50% alerekistä. Että olen tyytyväinen ostoksiimme! 

Lauantai taas meni kans tyttöjuttuja tehden kun mies nukkui yövuoronsa jälkeen. Vähän bloggaamista ja aamujumppa, ruuanlaittoa ja laitoin siman käymään sekä Ben & Jerry’s Chocolate Therapy-jäätelöä migreenin hoitoon elokuvan kylkeen. Olen muuten vihdoinkin keksinyt miten opiskella tehokkaasti, niin että jopa muistan jotain: lepo. Jos stressaan seitsemänä päivänä viikossa lukemisesta, eihän siitä mitään tule. Oli ihana ottaa kaksi päivää vapaata ihan vaan kotiaskareita tehden, siinä tosiaan mieli lepää kun ei tarvitse juurikaan ajatella laskukaavoja ja muita elintärkeitä derivointeja. Kun koti on järjestyksessä on mielikin parempi ja työtkin kulkee paremmin 🙂 Tänään vielä leivoin, pullotin simat ja vihdoinkin sain aikaiseksi tilata maantiepyörän! Pyörä saapuu meille tänne Virginian osoitteeseen ja postitan sen sitten itse Suomeen. Olen jo nähnyt unta uudesta pyörästäni, sen verran innoissani olen pyörästä! Toisin sanoen olen puuhaillut sitä sun tätä, yrittänyt pitää itseni kiireisenä miehen tehdessä yövuoroja. Illat on kaikkein tylsimmät, kun en tahdo jaksaa opiskella enää kuuden jälkeen ja tänään oli pakko ottaa treeneistäkin vapaapäivä. Kirjoitin ylös tämän viikon treenit ja huomasin ettei tullut yhtään lepopäivää, nyt tässä sitten istutaan kotisohvalla miettien mitä sitä sitten tekisi.  


Tänään kalenteria selatessa tuli vastaan lähtöpäivämäärä – tasan kuukausi siihen kun tulen takaisin Suomeen. Jotenkin hassua miten koko tämä aika on tuntunut todella pitkältä, vaikka juurihan tänne saavuin. Aika on merkillinen asia. Kun lähdin Suomesta en edes miettinyt paluuta, mutta heti tänne saavuttua aloimme tehdä suunnitelmia siihen Suomeen paluuseen. Enää kuukausi jäljellä… On täällä jo itketty monet itkut ja mietitty miten sitä sitten taas pärjää pelkällä Skypen voimalla, mutta kaikkeen tottuu taas kerran! Ja oikeesti ihana tulla Suomeen kesäksi! Ihana tavata ystäviä ja perhettä ja kyllä se säästötilikin alkaa olla sitä mieltä että töihin siitä 😉 Edessä on silti vielä kuukausi ja vaikka vietämme sen melko pitkälti kotona minun opiskellessa ja miehen puuhaillessa omiaan, niin tulee se olemaan aivan yhtä ihanaa kuin se että lähtisimme jotain hurjan hienoa tekemään. Vielä minulla on muutama nähtävyys, minkä haluan nähdä, muttei mitään suurta ja ihmeellistä. Blogin luonnoskansiosta löytyi vielä muutamia julkaisemattomia kirjoitusta, jotka haluan kirjoittaa loppuun ja julkaista vielä ennen kun tämä kanava sulkeutuu. Mutta ennen kuin tässä vielä mitään suljetaan, niin on vielä vappu juhlimatta! Simat on siis jo pullotettu (apua, mitäköhän niistäkin vielä tulee…) ja kaivoin jo munkkiohjeenkin esiin. Luulin ensin että selvitään yhdestä vapusta ilman munkkeja, mutta koska löysin suomiyhteisön nettisivuilta kutsun vappupiknikille Washingtoniin, päätin tehdä munkkeja, jos joku muukin niitä vaikka piknikillä söisi. Tai sitten jätän ne kotiin ja syön kaikki neljäkymmentä munkkia ihan itse… En tiedä vielä liitymmekö muiden suomalaisten joukkoon vai pidämmekö oman piknikin, mutta skumppa on jo kylmässä ja aion nauttia lasillisen tai kaksi ensi viikonloppuna ulkona piknikillä 😉 

Hyvää vapunodotusta!
Camilla

Translate: I’ve been keeping myself busy while my fiancé has been working nights. I’ve been working out a lot, cleaning, ironing all our shirts (we finally bought a iron, so what better way to spend a Friday night than ironing?), baking and making the traditional Finnish May Day beverage: sima. It takes 4-5 days to make, so I had to start this weekend so it’ll be ready for the Vappu festivities next weekend. I found on DC Finns community website an invitation to a Vappu picnic on Saturday, so we might join other Finns for a nice May Day picnic. 

Havaintoja New Yorkista

On By CamillaIn Amerikkalaiset, Höpinöitä, New York, Ulkosuomalainen, UncategorizedLeave a comment
  • New York on todella likainen
  • rottia vilisee metrotunneleissa ja jopa laitureilla, myös niitä kissan kokoisia
  • turisteja on tuhansittain joka paikassa
  • bagel maistuu bagel:lta, ei mitään erikoista vaikka onkin ostettu New Yorkista juutalaisesta leipomosta
  • vaikka New Yorkista sanotaan ettei se ikinä nuku, niin Chinatown meni kyllä jo kahdeksalta kiinni, onko kiinalaisilla nukkumaanmenoajat?
  • roska-astioiden sijaan roskasäkit voi heittää kadulle seitsemänä päivänä viikossa, kyllä joku ne sitten jossain vaiheessa käy noukkimassa… ja rotat eivät pidä roskiksista, eihän?
  • Brooklyn on vähän niinkuin Töölö, mutta sinne pitää matkustaa metrolla sillan yli
  • osa metroista ei kulje viikonloppuisin, hyvä merkki siitä on se että laituri on tyhjä
  • Manhattan on iso -> ei kannata kävellä ihan joka paikkaan… 
  • kaikki nähtävyydet ovat todella kalliita ja ilman kunnollista suunnitelmaa ilmaisista nähtävyyksistä voi lompakkoon tulla iso lovi
  • taksit tosiaan on keltaisia
  • ilmeisesti New Yorkilaiset ei hanki lapsia vaan pikkukoiria ja ne kulkee kätevästi rattaissa tai kantokassissa. 
  • metrossa ei ole kuuluvuutta, mutta hetkinen, eihän tämä ollut mikään uutinen “no service”-maassa 
  • New Yorkissa on 468 metroasemaa ja laskujemme mukaan New Yorkin kaupunki häviää noin 61 000 dollaria tunnissa vapaamatkustajien takia -> lippuporttien yli on helppo hyppiä, eikä kukaan ole valvomassa matkustajia
  • New Yorkilaiset eivät taida laittaa ruokaa ollenkaan, ruokakauppoja ei löytynyt kolmen päivän aikana
Mielenkiintoinen kaupunki ja kokemus kaiken kaikkiaan. Eniten pidin kuitenkin ihmisten pukeutumistyylistä. Jokainen voi olla täysin oma itsensä ja pukeutua juuri niinkuin haluaa. Jos haluaa pukeutua kokonaan vihreään, on se ihan ok (sis. vihreäksi värjätyt hiukset), eikä kukaan katso sinua kummastuneena. Vapauttavaa sanoisin. 
 
Camilla
 
Translate: Just some stuff I noticed about New York. Like: it really is filthy and rats in the subway tunnels and on the streets. Manhattan is huge btw., don’t try to walk everywhere. Some subway lines don’t run during the weekend -> a good sign is that the subway platform is empty… An interesting city and a great experience!

Mitä kaipaan

On By CamillaIn Amerikkalaiset, Höpinöitä, Pohdintoja, UlkosuomalainenLeave a comment

Jokainen meistä on joskus miettinyt, voi että kun tekisi mieli niitä mummon korvapuusteja tai äidin lihakeittoa – jotain tuttua ja turvallista. Yleensä nämä mieliteot tulee kun on pieni känkkäränkkä, ehkä lounas ja päikkärit jäi väliin ja haluaa tuntea itsensä turvalliseksi. Meidän parisuhteen aikana olemme aina ottaneet “parhaat palat” molemmista kulttureista ja luoneet oman sekoituksen ruuista, musiikista, telkkarista ja kirjoista. Jos nämä lasketaan kulttuuriksi 🙂 Toisin sanoen, elämme suomalais-amerikkalaisessa ympäristössä koko ajan. Minä olen se introvertti suomalainen, joka kokkailee jauhelihakeittoa ja kuuntelee Kaija Koo:ta ja mies amerikkalainen ekstrovertti, joka tunkee maissia joka ruokaan ja haaveilee isommasta autosta. Mutta ennen kaikkea tunnen oloni erittäin kotoisaksi täällä Atlantin toisella puolen. Jonain päivinä kun se lounas on jäänyt välistä ja pitäisi jotain saada tehtyä “nopsaa” tai tekisi ihan sikana mieli leipoa jotain tiettyä eikä kaupasta yksinkertaisesti löydy sitä tuotetta, tulee se kaipuu siihen tuttuun ja turvalliseen. Olen tässä muutaman kuukauden aikana listannut asioita, jota kaipaan ja halusin jakaa ne kanssanne. 

Pölynimuri

Kokolattiamaton takia meillä on kokolattiamatolle sopiva imuri. Pidän kokolattiamatosta (eteenkin kun jotain pudottaa eikä se mene tuhannen pirstaleiksi, kuten viinilasit eräänä iltana…), mutta sitten kun pitää imuroida lattiat sellasella monsterilla, tulee omaa imuria kova ikävä. Imuri painaa tonnin – kyllä tiedän paljon tonni painaa, käynhän minä salilla 😉 – ja haluaisinkin nähdä kuinka joku siro aasialainen daami yrittää nostaa imuria. Eihän sitä tarvii nostaa, sanoo mies. Kyllä sitä pitää välillä nostaa, sanon minä, the taloudenhoitaja. Mutta ehkä eniten kaipaan sitä kun nappia painaa, johto kelautuu itsestään imurin sisälle. Miksi meidän amerikkalaisessa imurissa ei ole tällaista nappia vaan se pitää kelata ihan itse nätisti kelalle? 

 

CL, DL, L, M, KM, G ja KG, eli metrisysteemi ja Celsius-asteet

Näytän idiootilta aina kun on puhetta säästä vaikka naapurin kanssa ja joudun miettimään tovin, että miten kylmää tai kuumaa se nyt oikein tarkoittaa. Fahrenheitit ei tuu apteekin hyllyltä, mutta kyllä minä tiedän miten kylmä on kun sanotaan että ulkona on nollakeli Celsius-asteissa. Yritän kyllä kovasti, mutta ei se tule kuin apteekin hyllyltä. Monissa ruokapakkauksissa lukee kivasti grammat, mutta mistä minä tiedän kuinka monta oz:ia on iso kananrinta? Ja onko tämä nyt tilavuus, tiheys vai paino. Ounce:ja on kiinteä ja juokseva olomuoto. Mutta miksi ei voi käyttää grammoja? Kun ne on niin järkeviä… Mailit on helppo laskea kilometreiksi, mutta leipominen ja annosten laskeminen täyttä hepreaa. ONNEKSI on olemassa sovellus puhelimessa, joka auttaa näissä arjen pienissä haasteissa 🙂

Onneksi meidän vieraat Suomesta toi desilitra-mitan, ettei aina tarvii tossa kannussa mitata kun leipoo 🙂

Pienempiä pakkauskokoja

Kahden henkilön taloudessa ei käytetä jättipakkauksia. Kanaa on pakko ostaa 15 rintapalaa vaikka haluaisi vaan kaksi. Miksi KAIKKI pitää olla niin julmetun suurta? 
 

Arkijuustoa

Juustoista oli puhetta täällä aikaisemmin ja voimme siis hypätä seuraavaan 🙂

 

Tuplaikkunat

Etelävaltioissa ja itärannikolla kaikkiin rakennuksiin asennetaan hurrikaani-ikkunat eikä niistä tuule tai tule mitään läpi. Meidän asunnossa sen sijaan on pilipali ikkunat. Liikenteen melu, kylmä tuuli, auringon paahde, lentokoneiden hurina (joka viiden minuutti) ja ennen kaikkea piitittävien autojen ääni. Miksi kuorma-autojen pitää piipittää kun ne peruuttaa? Oli syy mikä hyvänsä, kaikki kuuluu asuntoomme ja aina on joko kylmä tai kuuma. Suomessa kaikkialla on tuplaikkunat, koska on eri sääolosuhteita. Täälläkin on joka säätä, niin miksi lämmittää taloja kun lämmöt karkaa harakoille eristämättömistä ikkunoista? 

Ikkunan karmit on meillä nätisti teipattuina 🙂

 

Tietenkin kaipaan ystäviä ja perhettä, sekä joitain asioita kuten pizzaperjantaita koulussa sun muuta pikkujuttuja, mutta ne nyt on sitten ihan eri asia 😉 

Camilla

Translate: Sometimes I miss some Finnish things, as my vacuum cleaner in Helsinki or some nice double windows. I really enjoy our Finnish-American life here in Virginia, it’s just sometimes I miss the metric system, where everything is easy to calculate 🙂 

Kulttuurieroja

On By CamillaIn Amerikkalaiset, Höpinöitä, Ulkosuomalainen5 Comments

  • On ok ulkoiluttaa koiraa pyjamassa ihan täällä keskustassa. Aamuihmisenä käyn ulkoiluttamassa itseäni siinä aamukuden maissa (juoksutrikoissa ja urheilutopissa), jolloin koko naapuruston koirat pääsevät aamupissalle samaan aikaan – koiranomistajan tallustellessa kukkakuvioisessa flanellipyjamassaan… Tai on ok käydä Walmartissa ruokakaupassa pyjamassa, kunhan muistaa ottaa mukaan Luis Vuittonin laukun olalle..

  • On ok tulla ja mennä ryhmäliikuntatunneille juuri siihen aikaan mikä itselleen sopii. Ja painoja voi siirrellä ympäriinsä miten haluaa ja vaikka kesken kaiken kun porukka hyppii steppilaudalle ja heiluttaa käsiään valtoimenaan. Se ei ole vaarallista täällä. Mutta jos lunta tulee taivaalta on vaarallista mennä ulos…


  • Harva asiakaspalvelija tietää oikeestaan mistään mitään. Eikä ainakaan omasta työympäristöstään. Eipä heille maksetakaan juurikaan mitään palkkaa, joten miksi vaivautua edes yrittämään.


  • A4:sen paperi ei ole saman kokoinen Amerikassa kuin Suomessa… Eikä rei’ittäjä ole saman kokoinen -> Suomalainen paperi ei mahdu Amerikkalaiseen rei’ittäjään saati tee samalla etäisyydellä reikiä paperiin kuin Suomalainen rei’ittäjä -> Amerikkalaiset paperit reikineen ei mahdu minun mappiin… Huh, että on hankalaa…


  • Miehille on ihan ok lähteä baanalle kauluspaidassa, suorissa housuissa ja vaelluskengissä.

  • Onnettomuuden sattuessa moottoritiellä ei sitten liiku kukaan moneen tuntiin, paitsi koko kylän poliisiautot, jotka saapuvat sankoin joukoin tukkimaan liikennettä vielä entisestään. Jos liikenne pysähtyy motarilla on parempi soittaa ja perua loppupäivän treffit.

  • On ok jutella kenen kanssa vaan, vaikka ei tuntisi ihmistä. Lennän pyllylleni joka kerta kun minulta kysytään kuinka pitkä olen, laukkuani tai kenkiäni kehutaan ym.

  • Amerikkalaiset tosiaan maksaa laskunsa shekeillä… Huoh. 
Väheksymättä toisten ihmisten tapaa elää ja toimia. Itse koen matkailun avartavana ja haluan oppia eri ihmisten tapoja ja kuulla miksi joku toinen tapa on parempi. Mutta välillä tarvii ihmetellä ihan ääneen onko jossain jutussa mitään järkeä… 

Translate: Some things I’ve noticed that Finns do differently than Americans. Like to leave your house in your pajamas – have you ever seen a Finn going to Prisma in PJ’s? I’ve always thought that culture differences enriches my life but sometimes you have to wonder why someone does their thing the way they do it 🙂 

Yövuorot ja viimeiset kuvat matkalta

On By CamillaIn Arki, HöpinöitäLeave a comment
Olisin halunnut ikuistaa muita yhtä hauskoja liikennemerkkejä, mitä matkan varrella näkyi, mutta tämä pääsi ehdottomasti top kolmoseen! / I wish I would have taken more pictures of the craziest traffic signs we saw on our trip but this one made it definitely to top three!

Meidän perheessä alkoi tänään kahden viikon kestävä yövuoroviikot, mikä tarkoittaa että mies pörrää jaloissa päivät pitkät kun minä yritän saada jotain järkevää aikaiseksi. Olen kehitellyt itselleni päivärutiinit ja nyt joutuukin sopeutumaan siihen että kotona meitä onkin kaksi. Siinä mielessä tosi kiva, että herätyskello ei soi 4.40, vaan vasta 5.30. Spinning alkaa kuudelta ja uima-allas aukeaa kuudelta, joten saan nukkua vähän pidempää. Miehen ollessa päivätöissä, teen meille aamupalat ja lounaat sillon puoli viiden jälkeen ja saan juoda aamukahvini rauhassa ennen aamujumppia, mutta pakko myöntää että oli ihana nousta vasta puoli kuudelta tänä aamuna 🙂 

Voi että olisin halunnut nähdä Amish-hevoskärryn, mutta nyt sai pelkkä varoitusmerkki riittää / My biggest wish was on our drive a Amish horse carriage but unfortunately I only saw the warning sign

Olen sovitellut opiskeluni miehen aikataulujen mukaan, jotta vapaapäivät voidaan viettää yhdessä, mutta koska pääsykokeisiin on ainoastaan tasan kymmenen viikkoa on aika ottaa järeet aseet peliin ja joudun opiskelemaan kolmen päivän sijaan neljä päivää viikossa. Mies tekee siis vuorotyötä ja on kerrallaan joko kaksi tai kolme päivää töissä ja vastaavasti kaksi tai kolme vapaalla. Tämä on mahdollistanut minullakin heittämällä kymmenen tunnin työpäivät. Jos tekisin maanantaista perjantaihin kymmenen tuntia töitä per päivä, olisin keskiviikkoon mennessä aivan poikki. Olenkin ollut erittäin tyytyväinen ratkaisuun. Nyt kuitenkin on aika ottaa viikkoon yksi lukupäivä lisää, jotta pysyn aikataulussa. Olen omasta alkuperäisestä aikataulusta viikon myöhässä yllättävien lomamatkojen takia ja alkukankeuden takia, mutta nyt kun lukeminen kulkee aion ottaa kaikki hyöty irti energiasta. Eihän minulla kaikki ole kiinni tässä koulussa, mutta koska kyseessä on haave jo kahden vuoden takaa, aion antaa tälle kaikkeni. Vaikka se tarkottaisi että mies saa luvan keksiä muuta tekemistä, kun minä opiskelen 🙂

Pennsylvanian vuoristot / Pennsylvanian mountains

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, meillä on sängyn kanssa ollut pieniä vastoinkäymisiä ja eilen kävimme vaihtamassa patjat uusiin. Edellinen patja oli aivan kamalan kova ja meidän molempien alaselät oli aivan tulessa joka aamu. Veimme patjan takaisin, ilman kuittia, ja saimme täyden hyvityksen ostoksesta. Koska tiesin että Ikealla on 90:n päivän palautus sängyistään, halusin käydä kokeilemassa eri patjoja. Siellä kävikin niin, että patja, mihin ihastuttiin olikin melkein 400 dollaria halvempi kuin edellinen patja. Kannoimme patjan sunnuntai-iltapäivänä makuuhuoneeseemme. Nähtäväksi jää kuinka paljon parempi patja on vai joudummeko vaihtamaan tämänkin. Vieraillessamme Niagaran putouksilla isännällämme oli sellainen kananmunakotelon muotoinen vaahtopatja sängyssä ja ajattelimme kokeilla toimiiko se vielä paremmin uuden patjan kanssa. Sekin jää nähtäväksi nukummeko paremmin vaahtopatjan kanssa. 

Eiren jäätynyt järvi. Eiren järven vesi laskee Niagaran putouksille / The frozen Lake Eire

 

Eire-järvi / Lake Eire

Tälle viikolle ei oikeastaan ole mitään suurempia suunnitelmia. Yritän lukea mahdollisimman paljon ja käydä treeneissä, jos tästä ruhosta tippuisi muutama ylimääräinen kilo pois. Kuvia olen ottanut todella vähän viime aikoina, niin vaikea muistaa mitä onkaan tullut tehtyä. Ehkä tässä oli tämän maanantain ulosanti, pää lyö tyhjää pitkän päivän jälkeen. Toivottavasti muilla maanantaijumi häviää tiistaiaamun valjettua!

 


Kuvat on Niagaran putouksien ajomatkan varrelta. Kaikkea sitä näkee ja kokee kun matkustaa! 

Hyvää alkanutta viikkoa!
Camilla

Translate: For the next two weeks I’ll be sleeping on my own when my boyfriend will be working the night shift. It’s kind of good because I have a lot of time except when he wakes up he’s just disturbing my studies. We got a new bed from Ikea yesterday and hopefully this is a little bit better. The last one was way too hard so we’ve had a lot of back pain. No big plans for this week except work and studies 🙂 The pictures are still from our road trip to the Niagara Falls last week.