Heräsin aikaisin, vaikka menin myöhään nukkumaan. Mies ei olisi millään jaksanut herätä, vaikka tänään on hänen ainut työpäivä tällä viikolla. Hänellä on niin paljon lomapäiviä käyttämättä, että on ottanut paljon vapaapäiviä. On nimittäin peurakausi meneillään. Toistaiseksi ei ole peuraa saatu, mutta yksi villisika on jo tullut.
Olin taas unohtanut tehdä tuorepuuron edellisenä iltana, niin keitin kaurapuuroa ja teetä itselleni. Mies otti vaan lounaat ja kahvit mukaan ja lähti suoraan töihin. Katsoin loput Selviytyjät-jaksosta aamupalan lomassa ennen kuin siirryin toimistooni.
Markkinoiden auettua Chicagossa hoidin hetken portfoliotani, ennen kuin siirryin kirjoittamaan. Onneksi raakaöljy on taas nousussa, kun tuntuu, että pelkkää laskua on ollut viimeiset pari viikkoa. On siis toivoa, että teen jopa voittoa raakaöljykaupoilla. Kirjoitin blogia puolisen tuntia. Äiti soitti Suomesta ja kävimme läpi heidän Amerikanmatkaa. Verkkoyhteys oli aika huono, niin päädyimme soittelemaan myöhemmin. Sain kuitenkin kuulla, että äiti oli jo löytänyt paljon tuliaisia listaltani.
Saamme ensi viikolla siis vieraita Suomesta ja vitsailin miehelle, että muista sitten pestä ikkunat, kun anoppi on tulossa. Olen jo aikaisemmin kertonut miehelleni, kuinka Suomessa on tapana päivitellä vieraille sitä, kuinka ei olla vielä ehditty ikkunoita pesemään, että pahoittelut kun ikkunatkin on likaiset. Nähtäväksi jää, joutuuko äiti katsomaan ulos likaisista ikkunoista 😉
Valmistelin huomisen tapaamista lounaaseen asti. Lounaaksi löytyi bataattimuusia ja “kana”nuggetteja guacamolen kera jääkaapista. Ihana kun tekee paljon ruokaa useana päivänä peräkkäin, niin riittää moneksi ateriaksi!
Kampaaja laittoi viestiä, että on vähän aikataulusta myöhässä, mutta eipä minua haitannut. Jatkoin töitä iltapäivään asti ennen kun pääsin lähtemään kampaajalle. Ärsyttävintä muuttamisessa on, että pitää löytää uusi kampaaja, lääkäri, shampoo, kynsilakka, deodorantti ja kaikkea muuta “tarpeellista”. Minulla kävi todella hyvä tuuri, että meidän kotitalon läheltä löytyi ihana uusi kampaamo, jossa jokainen kampaaja on omalla toiminimellä omassa pikkusalongissa. Onneksi annoin tälle yhdelle nuorelle miehelle mahdollisuuden, nimittäin olen täältä astunut ulos tyytyväisenä! Hiuksista tuli jälleen aivan ihanat ja raikkaat!
Kampaajassa käynnin jälkeen kävin yrittämässä saada otettua passikuvaa, mutta ei onnistunut laitevian vuoksi. Tarvitsen kaksi passikuvaa yhteen oleskelulupaan liittyen hakemukseen ja minulta juuri loppui kaikki ja piti siis käydä hakemassa lisää. Olen tainnut tähän mennessä lähettää maahanmuuttoviranomaisille kymmenkunta passikuvaa itsestäni. En tiedä mitä he oikein tekevät kaikilla näillä kuvilla, mutta ehkä tällä on joku tarkoitus.
Mies oli juuri ehtinyt tulla kotiin pitkän työpäivän jälkeen kun tulin kotiin. Onneksi jääkaapista löytyi vielä edellisen päivien ruokia ja lämmitimme illalliseksi tähteitä, ettei tarvinnut alkaa laittamaan ruokaa. Kävimme läpi päivän aiheita ja suunnittelimme tulevaa. Vetäydyin vielä hetkeksi työhuoneeseen ja valmistauduin seuraavaan päivään. Tein tehtävälistat, kirjoitin ja luin. Kävin iltapesulla ja vaihdoin pyjamat päälle. Katsoimme hetken telkkaria ennen kuin oli aika mennä nukkumaan.
Maanantaiaamu. Olen aamuihmisiä ja rakastan herätä maanantaisin uuteen viikkoon. Mutta jostain syystä heräsin todella syvästä unesta herätyskelloon, mikä on todella harvinaista. Ei tehnyt yhtään mieli nousta, mutta aikataulut ei antanut vaihtoehtoa.
Heitin vaatteet niskaan ja pesin hampaat. Keräsin kasaan toimistosta tarvittavat tarvikkeet päivän tarpeisiin.
Huomasin keittiöön mennessä, etten ollut muistanut tehdä tuorepuuroa. Ei haittaa. Tein amerikkalaisia pannukakkuja sitten koko porukalle.
Lapset menivät ulos leikkimään naapurin tytön kanssa ennen kuin hän lähti kouluun. Täällä on suuria eroja koulujen lomissa ja vaikka yhdessä koulussa olisi vapaata, ei naapurikoulussa ole välttämättä vapaata. Vaikka muualla osavaltiossa tai koko maassa olisi muilla vapaa.
Lasten leikkiessä söin aamupalaa ja katsoin uutisia. Mies on nyt jo viikon ollut paastolla. Vai mikskä sitä nyt kutsuisi? Hän syö vaan keskipäivän ja iltaseitsemän välillä. Ystäväni on paastonnut jo monta viikkoa samalla metodilla ja saanut hyviä tuloksia, joten mies päätti kokeilla josko muutama kilo karisisi pois, joten aamupalan sijaan hän joi kahvia.
Laitoin loput tavarat kasaan ajomatkaa varten. Välipalaa, vettä, kahvia, tyynyjä ja loput lasten tavaroista. Kävin vielä vaihtamassa vaatteet ja meikkaamassa ennen kun lastasin kaiken autoon.
Pääsimme tien päälle melkein aikataulussa. Lapsilla oli siis vain neljän päivän syysloma ja jouduimme ajamaan lapset takaisin maanantaina. Onneksi lasten äiti pääsi tulemaan meitä vastaan, joten ei tarvinnut ajaa koko kuuden tunnin matkaa, per suunta.
En saa enää kovaa matkapahoinvointia autossa ja saan nykyään yleensä tehtyä töitä tai luettua autossa. Suljin muutamia kauppoja ja avasin pari uutta. Luin, kirjoitin, kuuntelin podcasteja ja katsoin Youtube-videoita. Autossa vietetään niin paljon aikaa, mutta onneksi voin hoitaa asioita puhelimella tai läppärillä. Tai jos itse ajan, niin kiva kuunnella äänikirjoja tai podcasteja.
Söimme lounasta yhdessä ennen kuin lasten äiti tuli meitä vastaan ravintolalle. Viikonloppu meni todella nopeasti ja vierailu loppui ennen kuin ehti oikein alkaakaan. Lapsilla oli kuitenkin ollut kuulemma mukavaa ja saivat viettää aikaa isänsä kanssa enemmän, kun yleensä hän on töissä.
Paluumatka kesti ikuisuuden ja kun vihdoinkin pääsimme kotiin olimme aivan puhki. Lämmitimme edellisen päivän ruokia illalliseksi ja katsoimme Breaking Bad-sarjan spin off elokuvan El Camino. Alku oli lupaava, mutta loppu jäi vaisuksi ja loppufiilis oli aika pettynyt. Katsottiin vielä hetken The Americans -sarjaa ennen nukkumaanmenoa.
Kuva lauantailta, kun istutimme kasveja takapihan ruukkuihin.
Menin lauantai-iltana nukkumaan aikaisin, niinkun aina ja heräsin hyvin ennen auringonnousua. Sunnuntain kunniaksi jäin kuitenkin sänkyyn köllöttelemään ja selailin puhelinta. Olen jo kauan haaveillut elämää ilman puhelinta, eteenkin sängyssä, koska en saa mitenkään luettua kirjoja nykyään. Jos puhelimen jättäisi vaikka keittiöön, tulisi enemmän vietettyä aikaa kirjojen parissa. Seuraava projekti?
Auringonnousun jälkeen hipsin alakertaan samaan aikaan miehen tyttären kanssa. Meidän teinitytöllä on Korea-fanitus meneillään ja hän avaa läppärin keittiössä ja aloittaa katsomaan jotain korealaista hömppäsarjaa. Pikkumies nukkuu vielä, vaikka hän on yleensä ensimmäisenä hereillä. Mies ei ollut muistanut ottaa tablettia pois pikkumiehen huoneesta, joten arvelen hänen katsoneen videoita myöhään.
Keitän miehelle kahvia, itselleni teetä ja tyttärelle kaurapuuroa. Minun tuorepuuro on valmistunut yön yli jääkaapissa. Syömme aamupalaa yhdessä ja jatkan köllöttelyä sohvalla uutisia katsoen. Turkin ja Syyrian tilannetta puidaan ja päätän sulkea telkkarin. Ajantuhlausta moinen vauhkoamisen katsominen. Olisi kiva katsoa uutisia, jossa keskityttäisi aiheeseen tietopohjalta, eikä toisten ihmisten mollaamiseen.
Olen palannut kahvin maailmaan ja löytänyt tavan, millä juoda kahvia ja helpottaa vatsan vaivoja. Juon kupin kahvia aamupäivällä, kunhan aamupuuro on laskenut. Keitän siis aamupäiväkahvin ja suuntaan työhuoneeseen. Valmistaudun tulevan viikon tapaamista varten.
Sain toissapäivänä järjesteltyä työhuoneeni ja sain monta keskeneräistä projektia valmiiksi, niin työhuoneeseen on ihana mennä, kun ei ole valtavia kasoja odottamassa tilassa. En ole ikinä pystynyt tekemään töitä sotkun keskellä ja jos tiedän, että joku tietty aamu pitää saada töitä tehtyä, siistin ainakin työtilan, keittiön ja pyykit jo edellisenä iltana, niin pääsee aamulla aloittamaan heti herättyäni.
Söimme lounaaksi eilisen tähteitä ja siivosin ohimennen keittiötä. Yritin saada meidän porukkaa lähtemään yhdeltä, mutta lähteminen vaan venyi. Kaikki (minä mukaanlukien) kävivät vaihtamassa ainakin kerran vaatteet, koska aamun kylmä sää oli vaihtunut lämpimämmäksi. Meikkasin nopeasti ja pyysin miestä heittämään lasten polkupyörät lava-auton perään.
Navigaattori päälle ja pohjois-Houstonia kohti. Olimme sopineet leikkitreffit ystäväni ja hänen perheensä kanssa leikkipuistoon ja saavuimme tunnin ajomatkan jälkeen melkein ajoissa, vaikka matkalla olikin iso kolari. Vietimme kivat pari tuntia sopivan lämpimän auringonpaisteesta lasten pyöräillessä ja leikkiessä. Teinitytöt eivät oikein jaksaneet innostua leikkimisestä, mutta pienemmät lapset juoksivat ympäri puistoa. Miehet vaihtoivat kuulumisia, kun me vaimot suunniteltiin tulevia viikkoja ja käytiin läpi lasten koulunkäyntiä ja päiviteltiin sitä kuinka paljon lapset on kasvaneet. Kaikki kuusi lasta on tarvinnut täysin uudet vaatteet kesän jälkeen, mikä on ihan hullua. Kappas vaan, niin minustakin on tullut äitihahmo, kun juttelen vaan lapsista nykyään.
Paluumatkalla puistosta pysähdyimme hampurilaisravintolassa vessassa, mutta otimmekin samalla välipalaa. Harvoin tulee käytyä missään ketjupaikoissa ja eteenkin huonolaatuisissa, mutta välillä on kiva ottaa jätskit. Söimme jäätelöt autossa matkalla kotiin ja soitimme isovanhemmille Louisianaan. He olivat juuri parin viikon matkalla aina New Yorkissa asti ja kävivät samalla tapaamassa perheen uusinta jäsentä, joka saapui tähän maailmaan pari viikkoa sitten. Soitimme myös miehen veljelle ja onnittelimme perheenlisäyksestä.
Kotona tein spinning-tunnin kotisalilla miehen kokkaillessa illallista. Ekaa kertaan pitkään aikaan illallinen meni rauhallisissa tunnelmissa. Yleensä ruokailu alkaa valittamisella ja itkulla kun ei taaskaan löydy mitään hyvää syötävää ja jatkuu pöydän alla potkimisella, joka sitten päättyy molempien itkuun. Ruoka maistui, erityisesti minulle, kun sain vapaaillan kokkailusta ja oli kiva höpötellä lasten kanssa monesta eri asiasta. Tiskivuoro sattui minulle tänä iltana ja pistin astiat koneeseen, ja koneen päälle.
Illallisen jälkeen viikkailin pyykit kuivaajasta ja valmistelin seuraavan päivän ajomatkaa. Ennen sohvalle siirtymistä valmistelin hetken vielä tulevan viikon tapaamista ja kirjoittelin hetken koneella. Lapset avasivat uuden lautapelin, jonka olin ostanut aikaisemmin viikolla. Peliin liittyi myös naapurin tyttö ja olin onnellinen, että tytöt ottivat pikkumiehen mukaan peleihin.
Siirryin sohvalle vielä läppärin kera ja tilasin miehen veljen perheelle lahjan, ennen kuin vihdoinkin siirryin Netflixin maailmaan.
Ennen nukkumaanmenoa leikattiin vielä pikkumiehen hiukset ja lapset kävivät kylvyssä.
Päivä oli itselle aika tyypillinen päivä, kun lapset ovat meillä. Yritän, että käydään ainakin kerran päivässä jossain. Vaikka vaan käveltäisiin lähistöllä olevaan puistoon. Päiviin mahtuu yleensä paljon, mutta pidän siitä, että valtavan kotitalomme täyttää elämä. Eteenkin kahden kuukauden yksinolon jälkeen on ihana kun kotona on ihmisiä kenen kanssa jakaa päivää, kaikessa hyvässä ja pahassa.
Viime kuukaudet ovat olleet tapahtumarikasta, tai noh, sekin taitaa olla subjektiivista, mutta paljon on ehtinyt tapahtua. Kesä laitettiin pakettiin ja lapset aloittivat koulun. En malta odottaa kuulla tällä viikolla, miten uudessa koulussa ja uudella luokalla mennyt. Sen jälkeen kun lapset lähtivät, lähti myös mies pitkälle työmatkalle. Jäin ihan yksin tänne valtavaan taloon, mikä oli alkuun vaikeaa tottua hiljaisuuteen. Onneksi sain kuitenkin tehdä töitä ja sain päivään rutiineja.
Poikkesin Suomessa pikapikaa ja sain ihmetellä siskontyttöä, joka on nyt jo kasvanut aivan kamalan paljon! Miksi vauvat eivät voi pysyä pieninä kauemmin? Teki hyvää käydä viettämässä aikaa perheen ja ystävien kanssa. Välimatka oli ainakin hetken pienempi.
Kun palasin Houstoniin tapahtui paljon lyhyen ajan sisään, enkä oikein vieläkään ole sisäistänyt kaikkea. Aikaeroväsymyksestä en ehtinyt päästä eroon kun aloitin kahvittoman elämän, tai ainakin alkuun kuukauden. Kovat päänsäryt ja vieroitusoireet ajoivat sängynpohjalle. Onneksi tässäkin kohtaa sain tehdä töitä, koska muuten en olisi varmaan käynyt suihkussakaan. Nyt kun katson takaisin, niin olen äärettömän onnellinen, että tein päätöksen parempaa hyvinvointia kohti. Tässä sitä ollaan, hengissä, kuukauden kahvittoman, sokerittoman ja aika monen muun -ttoman jälkeen. Olo on paljon parempi, vaikka loppujen lopuksi vaihdoin kahvin vihreään teehen. Kyllä ne kofeiinit jostain on saatava 😉
Vaikka aivan kamala väsymys painoi kuun alussa, niin ei auttanut muu kuin tarttua kiinni valtavaan projektiin. Löysin nimittäin tavaroistamme hometta. Olen nyt kuukauden päivät pessyt joka ikisen omistamamme tavaran etikalla ja/tai laittanut takapihalle aurinkoon. Lisäksi olen joutunut pyyhkimään kaikki talomme pinnat etikalla tappaakseni homeen. Talossamme on ilmastointikanavat ja home on mitä luultavammin matkannut putkia pitkin ympäri taloa. Olemme löytäneet syyn tapahtumalle ja vika on nyt korjattu. Samalla koko talo tavaroineen on pesty ja tämä etikan ihana tuoksu jää varmaan hetkeksi leijumaan.
Mies raukka on istunut toimettomana työpäivien jälkeen hotellilla, eikä ole voinut tehdä mitään. Ihme kyllä, en ole reagoinut homeeseen millään tavalla, vaikka olen allerginen nykyään monelle asialle. Olen joutunut syömään allergialääkkeitä puolisen vuotta, niin ehkä se on vaikuttanut, tai sitten home on ollut paikallista ja olen pystynyt siirtämään tavarat aurinkoon ilman, että se on päässyt ilmaan leijumaan. Tietty tätä kirjoittaessa rupesi heti käsiä vähän kutittamaan, kun rupesin miettimään kuinka paljon olen käsitellyt homeisia tavaroita.
Onni onnettomuudessa, sain käytyä läpi meidän tavaroita ja laitoin paljon kiertoon (pesemisen jälkeen tietysti) ja nyt on taas kaapit vähän tyhjempiä. Ja sain samaan hengenvetoon ostettua uutta. Kauan haikailemani spinning-pyörä saapui postissa ja vihdoinkin pääsen taas tekemään kauan kaipailemaani spinning-tunteja. Onhan pyörä aivan älytön ostos, mutta toisaalta, en koe saavani ulkona pyöräilystä kunnon treeniä aikaiseksi, niin tällä tavalla saan pidettyä kuntoa yllä, kun kuuman kostea ilma ulkona ei oikein innosta ulkoilemiseen.
Nyt elämä on kuitenkin asettunut aloilleen. Mies on taas takaisin kotona ja saamme lapset viikonlopuksi vierailulle. Postauksen kuvat ovat työmatkalta New Orleansiin, jossa olen tällä hetkellä. Palaamme kuitenkin Houstoniin jo tänään illalla sen jälkeen kun olemme hakeneet lapset koulubussilta.
Koska trooppinen myrsky Imelda ylitti uutiskynnyksen myös Suomessa ajattelin sanoa muutaman sanasen myrskystä. Tämä on ollut aika poikkeuksellinen hurrikaanikausi ja myrskyjä on ollut toista kymmentä Karibialla ja Meksikonlahdella. Pahin oli tietysti Dorian vain viikkoja sitten, joka jätti jälkeensä täystuhon Bahamalla. Houstoniin asti ei ole hurrikaania tullut, mutta jouduimme muutama päivä sitten trooppisen myrskyn Imeldan alle aivan yhtäkkiä.
Keskiviikkona myrsky pyyhkäisi Houstonin ohi itäisellä puolella ja ajattelin illalla, että kylläpäs kävi hyvä säkä, eikä tarvinnut huolehtia. Torstaiaamu alkoi melkein aurinkoisena ja vaikka välillä tihutti vettä, niin ilmassa ei ollut mitään merkkejä sateesta. Kunnes yhtäkkiä kymmenen aikaan tuli niin pimeä, että luulin yön saapuneen. Ja yhtäkkiä alkoi kova sade ja ukkonen. Ukkonen iski pari kertaa ihan lähelle ja sähköt menivät pari kertaa, mutta tulivat takaisin aika äkkiä.
Tässä kuvassa näkyy jos zoomaa oikein lähelle, kilpikonnia huilaamassa kovien sateiden jälkeen.Tässä kohtaa ei omakotitaloja ole lähelläkään. Ties mistä asti roskis on matkannut!
Vettä tuli niin paljon, ettei mennyt kauakaan kun naapurikadun roska-astiat lähtivät virran mukana matkaamaan katua pitkin. Tein aamupäivän töitä kotoa, joten en ehtinyt mitään uutisia katsoa, mutta kun sain puhelun ystävältä olenko kunnossa ja kotona päätin avata uutiset.
Imelda olikin yöllä kääntynyt takaisin ja pyyhkäisi Houstonin yli valtavalla voimalla. Vettä tuli ilman varoitusta niin valtava määrä, että ihmiset jäivät moottoriteille jumiin. Autoja oli täysin veden alla ja sade vaan jatkui. Loppujen lopuksi vesisade lakkasi vasta joskus myöhään iltapäivällä.
Meidän koti pysyi kuivana, vaikka muutaman kerran mietin, tuleekohan vesi meillekin kotiin, kun olin uutisissa nähnyt niin monen talon tulvineen. Olemme sen verran hyvin varustautuneet hurrikaania varten, ettei minulla mitään hätää ollut, vaikka sähköt olisivatkin menneet ja ruokaa olin tehnyt etukäteen kun näin uutisissa aikaisemmin viikolla varoituksia Imeldasta.
Haluaisitko uida vedessä, missä tällaista roskaa virtaa? En minäkään.
Jäin lenkilläni kuvassa näkyvään sadekuuroon jumiin. Sain kahlata kotiin melkein nilkkoihin asti ulottuvassa vedessä.
Miltä täällä nyt näin lauantaiaamun valjetessa näyttää? Kävin eilen perjantaina kaupoilla ja ajoin teitä, jotka olivat tulvineet ja elämä näyttäisi jatkuvat normaalisti. Tulvavesien mukana tullut romu on teiden varsissa ja sen näkee, missä vesi on ollut, mutta muuten mikään ei ole muuttunut. Kaupassa oli ruokaa ja ihmiset lähtivät perjantaiaamuna normaalisti töihin. Ei siis raportoitavaa.
Paitsi että kävin heti perjantaiaamuna kävelyllä ottamassa kuvia ja pakko kyllä sanoa, että olisi todella pelottavaa jäädä tulvaveteen jumiin. Sen verran ikävän näköistä tavaraa siellä vesissä kulkee. Teräviä keppejä, puunoksia, metallia, lautoja, nauloja, vaatteita, muovia ja vaikka mitä. Eniten kuitenkin jännittäisi käärmeet, alligaattorit ja yllätyksekseni kiukkuset tulimuurahaiset, jotka selviytyvät jopa tulvissa. Muurahaiset rakentavat veneitä ja liikkuvat pinnalla vaikka kuinka kauan. Jos joskus on joutunut yhden tulimuurahaisen piston kohteeksi, voi vaan kuvitella kuinka kamalaa on kun yhtäkkiä sata muurahaista iskee kiinni tulvissa.
Olen todella onnellinen, etten torstaiaamuna lähtenyt asioille. Olisin voinut olla jumissa jossain tulvavesissä moottoritiellä.
Mitä tästä opimme? Kannattaa katsoa uutisia aina silloin tällöin. En pidä uutisista ollenkaan, koska niissä harvoin on mitään positiivista, mutta kai se on aktivoiduttava siinäkin asiassa.
Seuraavaksi jäämme seuraamaan hurrikaaneja Karibialla, ettei mies vaan jää niiden alle.
Hengissä ollaan, sekä kirjoittaja, että blogi. En suunnitellut näin pitkää lomaa, mutta jotenkin vaan kaikki tapahtui. Tauko alkoi flunssasta, tai oikeastaan keuhkoputken tulehduksesta. Melkein kaksi viikkoa sängynpohjalla, jonka jälkeen saimme ensimmäisen vierailijan Suomesta. Mutta eipä mennä asioiden edelle.
Toukokuu Viimeksi kerroin lomastamme Denverissä. Ihastuin kaupunkiin, ihmisiin ja vuoriin, enkä pistäisi pahitteeksi muuttaa Coloradoon jonain päivänä. Toukokuu meni oikeastaan ihan sumussa. Sain lentokoneessa matkalla takaisin Coloradosta jonkun pöpön, joka lähti vasta kortisonikuurilla. Sain hyviä ja huonoja uutisia Suomesta. Kasvimaa kukoisti ja ensimmäiset kurkut saimme poimittua. Taisimme käydä Louisianassa kolmesti toukokuussa. Hioin ja maalasin kaksi pöytää, mitkä löysin miehen vanhempien talosta. Ahdistuin työnhausta ja päädyin ottamaan vähän etäisyyttä. Kävin Ismo Leikolan keikalla. Sain uusia ystäviä.
En tule varmaan ikinä kyllästymään maalaamiseen ja huonekalujen kunnostamiseen.Yhdestä pöydästä tuli kaksi. Pitkän pöydän jalat tarjottimen alla ja pitkä pöytä sai kaupasta uudet jalat alleen.
Memorial Day:n iltapäivällä kävimme hakemassa ystävämme lentokentältä kylään. Ensimmäinen Suomivieras! Siivosin taloa varmaan viikon ja laittelin paikkoja kuntoon. Saimme hurjan paljon hyviä tuliaisia! Kohta alkaa varastot olemaan tyhjillään suklaasta, mikä ei todellakaan ole huono asia. Kesäkuntoon 2020 alkaa painaa päälle…
Tässä osa tuliaisista. Ei ole Fazerin sinisen voittanutta. Tai suklaadominoiden…Rakastan New Orleansia, koska jazz soi kaduilla ajasta ja paikasta riippumatta.
Veimme vieraamme ensitöiksemme Louisianaan ja New Orleansiin. Oli aivan ihana pari päivää viettää New Orleansissa ja Oak Alley:n plantaasilla. Aurinko paistoi ja kävelimme katuja edestakaisin. Ihastelimme taidetta ja söimme hyvää ruokaa. Tanssittiin Bourbon Street:lla.
Pidän erityisesti Louisianassa plantaasikierroksista. Historia kaikessa karmivuudessaan on kiehtovaa ja rakastan kuulla ihmisten tarinoita. Oak Alley plantaasi on yksi tunnetuimmista.
Otimme lapset mukaan Louisianasta ja nautimme kaikki ajasta yhdessä vieraamme kanssa. Kävimme tanssimassa cowboyravintolassa. Vierailimme hindutemppelissä ja NASAlla. Ihailimme Houstonin eläintarhan eläimiä ja uutta dinosaurusnäyttelyä. Näimme alligaattoreita ja käärmeen luonnonpuistossa. Juhlimme yhdeksänvuotiasta poikaa. Hyvästelimme Suomivieraan.
Olen äärettömän onnellinen, että vierailimme hindutemppelissä. Meidät otettiin avoimesti vastaan ja saimme jopa osallistua jumalanpalvelukseen. Pahoittelut, jos en osannut käyttää oikeeta suomenkielistä sanaa kuvaamaan tapahtumaa.Houstonin eläintarhassa on uusi dinosaurusnäyttely.Minuakin välillä lapsettaa. Eikun, oli pakko mennä kun lapset halusivat. Hih.Yksi viidestä alligaattorista, jonka näimme luonnonpuistossa.
Kesä alkoi ihanasti ja nautin joka ikisestä hetkestä. Kaipaan ihmisiä Suomesta ja aikaa heidän kanssaan ja vierailu tuli juuri oikeaan aikaan. Sain voimaa taas jaksaa ikävän kanssa. Dominokeksit auttoivat myös. Ja ruisleipä.
Kesäkuu Lähdimme kesäkuun alussa viikoksi San Antonioon koko perheen voimin miehen työmatkalle ja miehen ollessa töissä vein lapset koko viikoksi vesihuvipuistoon. Viikko meni nopeasti, vaikka itse lähinnä löhöilin pitämässä paikkaa ja vartioimassa tavaroitamme. Kuuntelin podcasteja ja musiikkia lasten riehuessa eri uima-altaissa ja liukumäissä. Pelkäsin matkan alussa, että mitäköhän tästä taas tulee, mutta yllättäen lapset säilyivät hengissä ja viikon puolivälissä pääsin itsekin lomamoodiin. Nautin lämmöstä, vedestä ja auringosta.
Mieheni tytär otti tämän kuvan meidän San Antonio -lomallamme. Olemme todella onnekkaita, kun olemme voineet lomailla eri paikoissa kesän aikana.
Kun palasimme San Antoniosta ovikello soi yllättäen. Ovella seisoi porukka eri ikäisiä lapsia ja kyselivät meidän lapsia leikkimään. Olivat mummolassa kylässä ja yleensä leikkivät meidän seinänaapureiden lasten kanssa kyläilessään. Aikaisemmin meidän ja seinänaapureiden lapset eivät ole leikkineet, mutta yhtäkkiä kaikista tulikin sydänystävät, eikä ole tarvinnut miettiä lasten viihdyttämistä tämän jälkeen.
Aasinsiltana seuraavaan uutiseen. Koska meidän lapset ovat leikkineet naapureiden lasten kanssa, olen saanut aloitettua työt. Kotoa. Työnhaku on siis mennyt hyllylle odottamaan unelmaduunia, tai jotain muuta. Tulevaisuus tuo tullessaan, mitä tuo, mutta ainakin tällä hetkellä teen jotain todella mielenkiintoista, eikä tarvitse pukea sukkiksia hameen kanssa toimistolle. Farkkushortsit sopivat oikein hyvin.
Kävimme lasten kanssa myös rannalla Galvestonissa, mikä oli operaatio itsessään, mutta oli ihana olla yhdessä ystävien kanssa. Saimme taas ihmeen kaupalla pidettyä kaikki kuusi lasta ja kolme aikuista hengissä. Vain pari palanutta nenää ja yksi palanut niska. Meri söi kahdet aurinkolasit ja vain kolmesti joku itki. Lähinnä niitä aurinkolaseja.
Lisää hyviä ja huonoja uutisia Suomesta. Isoja asioita, mutta niistä sitten myöhemmin. Seuraavaksi lisää Suomivieraita heinäkuussa.
Heinäkuu Heti heinäkuun alkuun kävin pudottamassa lapset Louisianaan äidilleen. Itsenäisyyspäivänä saapuivat toiset Suomivieraat ja pääsin käymään Austinissa hakemassa heidät. Mies jäi kotiin grillimestariksi sillä aikaa, kun ajoin Austinin lentokentälle. Yllätyksekseni lennolta saapui kaksi freesiä matkustajaa, jotka sopeutuivat yllättävän hyvin kuumaan Teksasin ilmastoon. Itsenäisyyspäivän ilotulitukset jäivät tänäkin vuonna näkemättä, koska painuimme kaikki pitkän päivän päätteeksi pehkuihin melkein heti pikkukakkosen päätyttyä masut täynnä hyvää grilliruokaa.
Astros vs. Los Angeles Angels Minute Maid Park:ssa.
Jouduimme vieraittemme kanssa muuttaa suunnitelmia melkoisesti matkan varrella, mutta sehän ei haitannut. Meillä oli mukavaa ja oli ihana viettää aikaa perheen kesken. Ja kyllä se pätkispatukka oli aikamoinen bonus…
Kävimme baseballmatsissa, mikä oli ensimmäinen minulle täällä Teksasissa. Vieraamme aloivat nuokkua puolivälissä aikaero- ja matkaväsymyksen takia, mutta siitäkin huolimatta meillä oli ihan huippuilta!
Hurrikaani-juoma juuri ennen hurrikaania.
Meidän piti lähteä Floridaan asti road tripille, mutta päädyimme kääntymään New Orleansin kohdalla takaisin hurrikaanin takia. Pääsimme kuitenkin New Orleansissa viettämään uskomaton päivä ja ilta ennen sateiden tuloa. Sateiden jälkeen jäimme jumiin kaupungin tulviin hotellille, sekä kaupungin kaduille autoon. Pääsimme kuin ihmeen kaupalla ennen seuraavia sateita ja pääsimme turvallisesti takaisin Houstoniin. Otimme myös lapset mukaan tällä reissulla.
Koska Florida jäi käymättä, vietimme yhden päivän Galvestonin rannalla ja teimme road tripin Austiniin. Söimme loman parhaimmat jälkkärit Austinin matkalla. Ajoimme Austinin “vuorilla” ja loikoilimme järven rannalla. Kävelimme Austinin upeissa kaupunginpuistoissa ja kummastelimme yöelämää.
Päivä Galveston -rannalla. Mitäs sitä muutakaan tekisi rannalla, kuin pelaisi mölkkyä?Lake Travis Austinissa.Austin on Teksasin osavaltion pääkaupunki ja kävimme tutustumassa pääkaupungin parlamenttirakennukseen.Austinissa on ihana tunnelma. Kaupunkia vierustaa joki, jossa ainakin sunnuntaiaamuna oli paljon suppailijoita.
Vieraiden kotiuduttua olikin syntymäpäiväni, joita vietin monta päivää putkeen ja tuli syötyä PALJON.
Sekä ystäväni, että mieheni vei minut lempiravintolaani syömään. Ja sain jopa kakkupalan serenaadilla.
Olin ostanut miehelleni lahjaksi konserttiliput Alice in Chains ja Korn:in keikalle jo aikoja sitten ja pääsimme onneksemme konserttiin ystäväni ollessa lapsenvahtina. Vuosia sitten, kun mieheni joutui lähtemään Suomesta, olin ottanut miehen puhelimelta itselleni hänen treenimusiikit. Kuuntelin näitä sitten hänen lähdettyä ja vaikken tiedä musiikista juurikaan mitään, niin Alice in Chains jäi rakkaaksi tuolloin. Sitä kuunnellessa tuntui, kuin olisimme yhdessä, vaikka asuimme kaukana toisistamme. En pysty sanoin kuvailemaan, kuinka ihana konsertti oli. Hiki valui selkää pitkin, istuimme ruohikolla viltin päällä ja istuimme käsi kädessä. Ihana ilta.
Cynthia Mitchell Woodlands Pavillion.
Mitä kasvimaalle kuuluu? Kurkkuja tuli ainakin 40, mutta tomaatit menivät parempiin suihin. Kaalimatojen syötyä lehdetkin, otin kaikki alas ja nyt enää jäljellä porkkanat. Opimme paljon ja yritämme uudestaan ensi kesänä.
Nyt on jo melkein kuun loppu ja seuraavaksi on tiedossa vielä yksi lomamatka ennen kuin jään yksin miehen suuntaessa vähän pidemmälle työmatkalle. Nyt kuitenkin syvennyn töihini. On ollut ihana elää hetkessä, eikä murehtia (esimerkiksi blogia), mutta nyt on aika taas ottaa itseään niskasta kiinni. Tilasin jo paperikalenterin itselleni. Olen 1,5 vuotta elänyt pelkällä puhelimen kalenterilla, mutta se ei toimi ainakaan minulla. Asiat jää tekemättä ja listat jäävät jonnekin lojumaan. En malta odottaa syksyä!
Kiitos kun olet jaksanut pysyä mukana matkassa, vaikka pieni tauko tulikin tähän väliin.
Kuvat eivät liity aiheeseen, vaan löytyivät puhelimen muistista. Kasvitieteellinen puutarha New Orleansissa. The Botanical Garden in New Orleans.Japanilainen puutarha.
Olemme asuneet Houstonissa kymmenisen kuukautta ja sain tällä viikolla Teksasilaisen ajokortin hankittua. Prosessi on tasan yhtä pitkä kuin kaikki muutkin valtion tai kunnan virastojen systeemit, eli vaikka ajokortin saamiseen ei tarvita hakijalta paljon, menee kaikki aika odottamiseen.
Jos haluat ajaa Teksasilaisen ajokortin, on prosessi itse asiassa aika yksinkertainen, mutta hermoja vaativa. Ensinnäkin pitää olla Yhdysvaltojen myöntämä kuvallinen henkilökortti. Minun tapauksessa tämä oli EAD, Employment Authorization Document, joka on väliaikainen työlupakortti ennen kuin Green Card kortti on valmis. Lisäksi henkilöllä tulee olla sosiaaliturvatunnus, Social Security Number tai SSN. Sain SSN:än postissa vain viikon työlupakortin jälkeen. Seuraavaksi olisi hyvä olla henkilöllä auton vakuutus omissa nimissä, mutta tämä ei ole mitenkään pakollista.
Kun dokumentit on kasassa voi mennä vaikka seuraavana aamuna DMV:lle, eli Texas Department of Public Safety -toimistolle. Toimiston ulkopuolelle voi mennä jonottamaan aamukuudelta, jolloin pääsee suurella todennäköisyydellä ensimmäisenä klo 7:30 virkailijalle, kun ovet avataan, tai vaihtoehtoisesti mennä aamukahdeksalta ja istua sisätiloissa tuolilla odottamassa vuoroaan. Minä valitsin vaihtoehdon numero kaksi.
Suomalaiselle kokemus oli todella miellyttävä, koska heillä oli (ainakin täällä Houstonissa) käytössä jonotusnumerot. Tuli ihanan kotoisa olo kun istuin numerolappu kädessä ja odotin vuoroani. Odotellessa voi harjoitella teoriakokeeseen, ettei mene tämäkään aika hukkaan.
Kun oma vuoro tulee, virkailija skannaa kaikki tarvittavat dokumentit ja hakija kertoo, että tämä on ensimmäinen kerta, kun hän hakee ajokorttia. Virkailija ottaa valokuvan, sormenjäljet ja 25 dollaria. Sitten vaan tekemään teoriakoetta.
Nämä kukat ovat jo kukkineet aikapäiviä sitten, koska kuvat on otettu maaliskuun alussa.Mutta näitä kavereita saisi näkyä meidän puutarhassa enemmän.
Teoriakoe Teoriakoe tehdään tietokoneella, kun ensimmäisen kerran hakee ajokorttia. Tästä ei pääse yli eikä ympäri, eikä ketään jenkeissä kiinnosta onko sinulla edellisessä elämässä ollut ajokortti. Teoria- ja ajokoe on tehtävä. Itse saa päättää, milloin sen tekee. Uskaltaisin väittää, että moni suomalainen ajelee sujuvasti suomalaisella ajokortilla vuosia sen jälkeen, kun on saapunut Yhdysvaltoihin. Itse ajoin melkein vuoden. Lähes päivittäin.
Koe on yksinkertainen monivalinta-testi, jossa on hyvin samantapaiset kysymykset kuin Suomessa. Kyselevät kompakysymyksiä, kuten onko ok käyttää amfetamiinia ajaessa. Vaihtoehdot oli mm. “Tottakai, koska sehän piristää”, “Ei missään nimessä” jne. Onko kaikki kysymykset sitten näin helppoja? Ei todellakaan.
Sain vinkkinä lukee pdf-lehtisen ennen teoriakoetta ja oli kyllä hyvä vinkki. Yliopiston käyneenä en tietenkään lukenut 92 sivua pelkkää tekstiä, vaan etsin netistä ilmaisen harjoituskokeen ja kun vastaan tuli kysymys, johon en tiennyt vastausta etsin dokumentista etsi-toiminnolla vastaukset. Kokeessa tulee esimerkiksi tietää kuinka monta jalkaa ennen junarataa pitää auto pysäyttää, jos puomit on alhaalla. Kuten monelle suomalaiselle, jalat ja mailit ei sano yhtään mitään, on tämän takia hyvä ainakin selata pdf-tiedosto.
Teoriakokeesta pitää saada, jos en väärin muista, 70% oikein ja sen saa uusia kolme kertaa yhdellä kerralla. Jos ei mene läpi saa tulla vaikka seuraavana päivänä uusimaan.
Kun teoriakoe on mennyt läpi saa valita suorittaako ajokokeen valtion konttorilla, vai yksityisellä autokoululla. Valtion konttorilla, eli DMV:llä oli kolmen kuukauden jono ja autokoulussa olisi ilmeisesti voinut saada kolmessa päivässä, mutta sehän maksaa. Valitsin ensimmäisen vaihtoehdon, koska minulla on ajokortti ennestään, millä ajella, eikä tehnyt mieli maksaa monta sataa dollaria autokoulusta, jonka olen jo kerran käynyt 18-vuotiaana.
Ajokoe Ennen kun pääsee suorittamaan ajokoetta, pitää netissä suorittaa tunnin mittainen videokurssi. Kurssin aiheena on ajaminen päihtyneenä ja kuinka huomio tulisi keskittää ajamiseen, eikä puhelimella näpräilyyn. Videopätkien jälkeen on monivalintatehtävä, joissa pitää saada kaikki vastaukset oikein, ennen kuin saa sertifikaatin. Sitä en tiedä kuinka monta kertaa saa kokeilla eri vastauksia, koska itse sain kaikki vastaukset oikein ensimmäisellä kerralla.
Minulla oli varattuna aika ajokokeeseen aamupäivällä ja menin paikan päälle hyvissä ajoin, koska edellisenä päivänä saadussa sähköpostissa suositeltiin olemaan paikalla tuntia aikaisemmin, tai varattu aika saatetaan peruuttaa.
Kun menen paikan päälle kysyn virkailijalta ovella tarviiko minun minun tehdä mitään, vai voinko mennä suoraan ajokokeeseen. Hän antaa jonotusnumeron ja sanoo, että pitää mennä maksamaan ajokoe. Ajokoetta varannut virkailija sanoi, ettei tarvitse maksaa kuin kerran 25 dollaria ja suoraan vaan ajokokeeseen ko. päivänä. Kilttinä tyttönä istun odottamaan vuoroani ja puolen tunnin odottamisen jälkeen pääsen vihdoin virkailijalle, joka sanoo, ettei minun kuulu tulla tänne, vaan pitäisi mennä suoraan ajokokeeseen. Just.
Ajokoetta on menossa muutama muukin suorittamaan ja odotan autossa tunnin ennen kuin saan autooni inssin. Ensin vilkutan vasemmalle ja oikealle, tööttään ja painan jarruja. Inssi tarkastaa kaikki paperit, auton katsastustarran ja auton vakuutuksen. Autoni tuulilasissa on huomattavan kokoinen halkeama, mutta se ei vaikuttanut olevan ongelma.
Ensiksi sain näyttää taitoni taskuparkkeeramisessa ja näyttää kuinka osaan ajaa autoa suoralla tiellä taaksepäin. Seuraavaksi ajoimme muutaman korttelin ympäri. Yhdet valot, kolme stop-merkkiä ja yksi kaistan vaihto. Siinäpä se. Sain kaksi miinusta, koska en katsonut taakse peruuttaessani, vaan tuijotin peruutuskameraa ja toista miinusta en ihan ymmärtänyt. Jossain risteyksessä en ollut katsonut joka suuntaan. En jäänyt kyselemään, koska pääsin kuitenkin kokeesta läpi.
Kun saavuimme takaisin konttorille, kävi inssi tulostamassa minulle väliaikaisen ajokortin. Kortti tulee sitten postissa muutaman viikon sisään ja on voimassa niin kauan, kuin minulla on lupa olla Yhdysvalloissa, eli työlupakortin verran. Joudun luultavasti uusimaan työlupakortin kerran ennen kuin Green Card saapuu, mutta sen ei pitäisi olla mikään ongelma. Koputtaa puuta.
Nyt on taas yksi etappi suoritettu ja ihana kun saa jatkaa elämää ilman yhtä huolta. En esimerkiksi tarvitse passia kantaa mukanani, matkustaessani maan sisällä, eikä tarvitse selittää missä milloinkin, kuinka lukea suomalaista ajokorttia.
Kauemmin blogiani lukeneet muistavat varmaan kuinka juhlimme Washington DC:ssä vappua muiden suomalaisten kanssa puistossa. Tämä Vappu ei ollut erilainen, vaan kokoonnuimme muiden suomalaisten kanssa puistoon piknikin ääreen myös täällä Houstonissa, Hermann puistossa.
Kyseessä oli ensimmäinen Finlandia Foundation Houstonin tapahtuma ja olin onnekas, kun sain olla mukana järjestämässä tapahtumaa. Ilmottauduin heti alkuun vapaaehtoiseksi munkinpaistajaksi ja vaikka loppujen lopuksi munkkeja piti riittää sadalle vappujuhlijalle, olin aivan elementissäni. Tuli vanhat hyvät kouluajat mieleen 🙂
Mieheni auttoi minua lauantai-iltana ja paistoimme toista sataa munkkirinkeliä, mikä oli tämän viikon deitti-ilta. Järjestän yleensä kerran viikossa meille deitti-illan ja koska emme olleet molemmat kotona koko viikon ajan, oli lauantai-ilta munkkien paisto kivaa puuhaa.
Ja mikä parasta, oli sääjumalat meidän puolella! Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja oli täydellinen 25-30 astetta lämmintä pienen tuulenvireen kera. Porukkaa tuli sen verran paljon, etten ehtinyt ihan kaikkien kanssa käydä juttelemassa, vaikka kuinka yritin tutustua mahdollisimman moneen houstoninsuomalaiseen.
Munkkien lisäksi kaikki oli tietysti tuoneet omat piknik-eväät ja lisäksi ystäväni oli leiponut karjalanpiirakoita munavoin kera ja simaakin oli tarjolla. Tapahtuma oli todella onnistunut ja ammensin siitä niin paljon energiaa, että edelleen tänään, tiistaina, olen ollut ihan fiiliksissä!
Jos luet tätä blogipostausta, muttet ole aikaisemmin kuullutkaan Finlandia Foundation Houstonista, mutta haluat olla mukana seuraavissa juhlissa, laita rohkeasti sähköpostia, niin laitan sinut sähköpostilistalle. Minuun saa parhaiten yhteyttä camilla.fontenot@gmail.com osoitteesta.
Elän tällä hetkellä kevään kiireisintä viikkoa, joten joudun jättää Vapun analysoinnit lyhyeen, mutta en voinut malttaa olla kertomatta meidän ihanasta piknikistä 🙂
Postauksen kuvilla ei niinkään ole mitään tekemistä aiheen kanssa, vaan kuvia, mitä löysin puhelimesta viikon varrelta.
Road Trippiä ja äänikirjoja
Vaihteeksi istuimme taas viime viikolla autossa määränpäänä Louisiana. Kävimme hakemassa lapset ja viettämässä iltaa miehen ystävien kanssa ravintolassa. Autossa istuminen on tullut tutuksi tässä amerikanelämässä ja vaikka matka taittuu joka kerta helpommin, on se silti aina todella raskas. Olen oppinut kuinka viihdyttää lapsia kuusi tuntia ja kuinka viihdyttää itseäni koko matkan ajan. Mies haluaa aina ajaa, joten tyydyn olemaan henkisenä tukena, mikä ei minua haittaa. Kaikille on tässä tuhansien kilometrien aikana muotoutunut oma paikkansa ja oma tehtävänsä ja viime aikoina matkat ovat taittuneet melko kivuttomasti.
Naapurimme suositteli joitain kuukausia sitten kirjaston äänikirjoja ja olemme miehen kanssa kuunnelleet jo kaksi kirjaa ajomatkoilla. Aivan mieletön palvelu kirjastolta! En edes tiennyt, että kirjastolta saa lainata äänikirjoja puhelimen sovelluksella, mutta on pakko hehkuttaa, koska sovellusta on helppo käyttää, aina löytyy joku kirja, mikä on vapaana ja kirjoja voi jopa varata ihan ilmaiseksi! Tietty, jos kirjastokorttia ei vielä ole, on pakko sellainen ensin hankkia ja tämä on haettava henkilökohtaisesti kirjastosta. Itselläni ei vielä(kään) ole Teksasin ajokorttia, joten en ole voinut hakea kirjastokorttia. Olen käyttänyt miehen kirjastokorttia, mikä on toiminut meillä ihan hyvin. Sain jopa lapset innostumaan äänikirjoista, vaikka lyhyillä matkoilla (kauppaan, leikkipuistoon yms.) podcastit ovat ykköstoiveena. Kun podcastit on kuunneltu, saan yleensä toiveena äänikirjan ajomatkoille.
Kävimme viime viikonloppuna brunssilla ennen ajomatkaa Louisianaan super söpössä ravintolassa aivan meidän kodin lähellä.
Amerikkalaiset ja pyjamahousut
Kaikki amerikansuomalaiset voivat varmaan allekirjoittaa tämän väittämän ja kertoa tästä kummallisesta amerikkalaisesta tavasta mennä julkisiin tiloihin pyjamahousuissa. Ruokakauppaan, postiin, ravintolaan tai jopa virastoihin. Kun asuimme vielä Virginiassa ihmettelin vähän, kun naapurit ulkoiluttivat aamukuudelta koiriaan pyjamassa keskellä kaupunkia, kunnes huomasin, että pyjamahousuja käytetään hyvinkin useasti ulkonakin liikkuessa.
Kävimme miehen kanssa sunnuntaiaamuna kahvilassa, jonne kokonainen perhe pyjamissaan pölähti paikalle ja söivät aamiaisensa yöpuvuissaan. Jokainen tietysti tyylillään ja pakko myöntää, että olen itsekin alentanut standardeja ruokakauppaan mennessä täällä asuessa, koska ei näyttäisi olevan niin justiinsa missä hepeneissä kauppaan mennään. Olen kuitenkin miettinyt, onko se niin hankalaa laittaa tavalliset housut jalkaan ennen kun menee kauppaan? Vai olenko jo unohtanut kaiken ja Suomessakin kävellään kauppaan ruudullisissa flanellipöksyissä?
Lenkkipolulta. En tahdo ikinä kyllästyä tähän näköalaan. Kävimme ystäväni kanssa lenkkeilemässä Houston Heights:ssa ja löysimme söpön antiikkikaupan, jonka pihalla oli söpöjä kukkaistutuksia.
Podcastit
Aasinsiltana edellisestä, voisin mainita podcasteista muutaman sanan. Aloitin podcastien kuuntelun viitisen vuotta sitten ja seuraan tällä hetkellä noin kymmentä podcastia ja kuuntelen aina ajaessa podcastia. Siis kun yksin tulee ajeltua. Tai kun siivoan kotona, pistän kuulokkeet korville ja kuuntelen mitä nyt ikinä tekee mieli kuunnella, tai mitä uutta on tullut. Podcasteja kuunnellessa tulee sellainen olo, että opii jotain uutta, vaikka se on viihdettä, joten tuntuu siltä, kuin olisi todella tehokas, kun taas musiikkia kuunnellessa tuntuu kuin tappaisi aikaa.
Eniten kuunnellut podcastit on suomalainen Afterwork, jossa kolme kolmekymppistä naista juttelee ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Heidän podcast on viikon kohokohta (Selviytyjien jälkeen) ja odotan jaksoa aina innolla. Toinen lemppari on Futucast, jota aloin alunperin kuuntelemaan, koska tutustuin kauppiksessa yhteen podcastin vetäjistä, mutta nyt kun Futucast on oikein kunnolla puhjennut kukkaan, on ollut ihan mieletöntä kuunnella mitä mielenkiintoisempia haastatteluita. Herrojen vieraina on ollut Tarja Halosesta aina Risto Siilasmaahan ja mitä uskomattomia tulevaisuuden tutkijoita.
Yksi podcasti, mikä on jäänyt vähän taka-alalle, mutta lukeutuu silti lemppareihini on What You Missed In History Class. Kuulostaa tylsälle, mutta eipä ole. Olen oppinut historiasta enemmän kuin koskaan. Tarinat jäävät mieleen, koska podcastin pitäjät osaavat kertoa elävästi hassuja tarinoita ja tekevät todella paljon töitä jaksojen eteen. Lopuksi vielä muutama suositus: Menestystarinan metsästäjät (suomalainen), Sommar & Vinter i P1 (ruotsalainen), TED Radio Hour, Joe Rogan Podcast. Lasten kanssa kuuntelemme: Wow In The World (kaikkien lemppari!), What If World ja Grim, Grimmer, Grimmest. Vähän vanhemmille lapsille: The Curious Cases of Rutherford & Frye.
Ruisleipää
Leivoin toissa viikolla ruisleipää, kun sain ruisjuurta ystävältäni ja voi sitä onnea meidän perheessä! Olen kaivannut kunnon Ruispaloja tai Fazerin Real -leipää viime aikoina, joten ei voinut parempaan saumaan raski tulla.
Alkuun oli vaan todella vaikea saada juuri käymään, mutta viidentenä päivänä leivoin leivät, vaikkei juuri kuplinut kunnolla. Leivistä tuli todella maukkaita, vaikka itse sanonkin. Nyt on juurta pakastimessa ja kunhan ensimmäinen satsi on syöty pois, saan tehtyä taas lisää. Ainut huono puoli leivässä oli, kuinka pahasti maha turposi. En tiedä oliko vika huonosti käyvässä juuressa, ruisjauhoissa vai leipojassa, mutta taapersin maha pystyssä loppupäivän… Kun otin asian puheeksi muiden suomalaisten kanssa, niin ilmeisesti on aika yleistä, ettei vatsa kestä ruisleipää niinkuin Suomessa asuessa. Oli miten oli, mutta aion jatkaa ruisleivän syömistä, sen verran herkullista se on!
Varkaita puutarhassa
Olemme onnistuneet kasvattamaan takapihalla jo vaikka mitä kasveja ja jos hyvin käy, saamme myöhemmin kesällä syödä oman maan tomaatteja, kurkkua ja porkkanaa. Mutta, naapurissa asuu orava. Ja tämä kaveri tykkää ihan kamalasti käydä tonkimassa meidän kasvimaalla. Olen viettänyt tunteja netissä etsien eri ideoita, kuinka voisin kohteliaasti pyytää naapuria pysymään poissa meidän puutarhasta ja toistaiseksi olen ostanut muovisen pöllön istumaan kasvimaan vieressä.
Ensimmäisenä päivänä ei mitään vaikutusta, mutta viimeiset kolme päivää on saanut porkkanat olla rauhassa. Kävin vielä varuiksi ostamassa kanaverkkoa ja laitan koko kasvimaan päälle kanaverkkoa. Katsotaan kuinka minun käy, koska tomaatit on jo metrin korkuisia, mutta enköhän minä jotenkin saa viriteltyä.
Toinen oravan ja lintujen kohde on ollut herneenversot. Luulen, että herneet ovat oravien ja lintujen suklaata, koska joka kerta kun katson takapihalle, aidan päällä istuu lintu katselemassa versoja. Päivittäin sielläkin on joku käynyt mönkimässä, mutta nyt laitoin bambutikut rukkuun auttamaan kasveja kasvamaan, niin ehkä ruukkuun ei enää mahdu?
Tästä tuli mieleen bonus-tarina. Aidan toisella puolella on puut kukassa ja kolibrit ovat herkutelleet kukissa. Istuin yhtenä aamuna haltioissa ja ihmettelin pieniä lintuja. Haluaisin laittaa kolibreille sokerivettä meidän takapihalle, niin saisi ihastella niitä koko kesän, mutta en voi sietää ampiaisia, joita varmasti sokeriveden läsnäolo saisi aikaan. Joten, saan ihastella kolibreja vaan nyt kun naapurin puut on kukassa.
Pääsiäispupu kävi meillä kotona hieman ennakkoon jo torstaiaamuna erinäisistä syistä.Woodlands Church Easter Egg Hunt.
Pääsiäinen on takanapäin ja samalla minun miniloma on tullut päätökseen. Muut läheiset ovat somen mukaan matkustelleet, joko lähimetsään tai kauemmas rannalle, mutta minä lomailin ihan vaan täällä kotona Houstonissa. Loma on nykyään hieman erilainen käsitys ja tarkoittaa lähinnä omien rutiinien rikkomista mukavalla tekemisellä.
Tänä pääsiäisenä vietin aikani miehen lasten kanssa touhutessa. Mies sai tehdä töitä tavalliseen tapaan, koska valtion hommissa pääsiäisenä ei heru vapaita eikä toimistolla ollut muita pitämässä puljua pystyssä, joten saimme lasten kanssa viettää paljon aikaa kolmistaan.
Yhdysvalloissa pääsiäinen on paljon lyhyempi, kuin Suomessa, eikä pääsiäinen oikeastaan näy millään muulla tavalla, kuin, että kaupassa on myynnissä pääsiäismakeisia ja muuta pääsiäisroinaa. Teksasissa lapsilla oli perjantai ja maanantai vapaa, kun taas Louisianassa sattumalta oli kevätlomaviikko koko viikon. Toinen ero Suomen pääsiäiseen on, että ainakin amerikkalainen mieheni kun puhui pääsiäisestä, niin hän viittasi pääsiäissunnuntaihin, kun suomalainen puhuu pääsiäisestä kokonaisuutena – torstaista maanantaihin. Eikä tosiaan ylimääräisiä vapaapäiviä jaella pääsiäisen takia. Tosin, kun ajelimme Louisianasta takaisin Teksasiin olisin halunnut käydä ruokakaupassa ja samalla vessassa, niin ruokakaupat oli mennyt kiinni aikaisemmin, kuin normaalisti. Samoin oli muutamat pikaruokaravintolat matkan varrella kiinni, vaikka yleensä kaikki ravintolat on aina auki. Joten, kyllä pääsiäistä jonkin verran huomioidaan.
Mitäs me sitten touhuiltiin viikonloppuna? Amerikassa pääsiäispupu käy munimassa pihalle sunnuntaiaamuna munia ja tuo kaikenlaista muuta krääsää, mutta suomalaiseen tyyliin ostin kaupasta mahdollisimman vähän ja mahdollisimman terveellisiä herkkuja lapsille. Pääsiäispupu kävi meillä itse asiassa jo torstaiaamuna ja nimenomaan sisällä, koska noh, tuo meidän piha on aika pieni, eikä pupu halunnut mennä aamupaidassaan ulos hyppimään aamukuudelta.. Jottei lapsille mitään traumoja jäänyt, kun eivät saaneet kaikkea krääsää, niin kävimme lauantaina iltapäivällä kirkon järjestämässä munajahdissa. Munia ei niinkään tarvinnut etsiä, vaan nehän oli vaan heitetty isolle nurmelle, johon kaikki lapset sitten saivat mennä poimimaan. Koko tapahtuma kesti ehkä viisitoista sekuntia, mutta pääasia, että kaikilla oli kivaa!
Näitä Easter Egg Hunt:eja on ympäri maata, erityisesti kirkot järjestävät niitä juuri ennen jumalanpalvelusta. Monet tulevat hyvissä ajoin ennen tapahtumaa ottamaan kuvia kauniissa kesämekoissaan ja niin mekin. Vaikkei meillä ollut mitään hienoja vaatteita..
Pääsiäisen kunniaksi saimme taas ystäväni ja hänen neljä lasta yökylään, mikä oli koko viikonlopun kohokohta. Lapset saivat leikkiä keskenään, kun me aikuiset kokkailimme ja saimme viettää laatuaikaa yhdessä. Kävimme myös pyöräilemässä, leikkipuistoissa ja suppailemassa. Suppailusta oli kulunut liian pitkä aika, joten korjasimme asian lauantaina pääsiäismunien jahtaamisen jälkeen. Sunnuntaina kävimme palauttamassa lapset äidilleen, eli lähes koko päivä meni autossa. Kaikin puolin viikonloppu oli onnistunut ja kaikilla oli todella hauska pääsiäinen.
Loppuun halusin vielä kertoa eräästä huomiosta, jonka olen tehnyt tässä vajaan vuoden Amerikassa vietetyn ajan jälkeen. Tiedättekö kun Suomessa myydään joulusuklaita alennusmyynneissä vielä helmikuussa? Koska olen aika pihi, en viitsi ostaa kaiken maailman sesonkituotteita täyteen hintaan, niin jään aina odottamaan alennusmyyntejä. Eilen, sunnuntaina, oli siis pääsiäinen ja pääsiäispupun päivä. Tänään maanantaina menin ruokakauppaan HETI ensimmäiseksi aamiaisen jälkeen ja lähes kaikki pääsiäissuklaat ja krääsät oli jo myyty pois. Valtavat lavat tukkivat kaupan käytävät, koska pitää saada seuraavat tavarat hyllyihin! En jäänyt seuraamaan, mikä seuraava sesonki on, mutta grillausvälineistä päätellen, ehkä seuraava sesonkituote on kesä ja grillaaminen…? Seuraava pyhä on toukokuun lopussa, kun on Memorial Day, eli kaatuneiden muistopäivä, millä ei ole siis tietenkään mitään tekemistä muistamisen kanssa, vaan tämä on siis virallinen kesän aloituspäivä —> grillibileet.
Vein pojat pyöräilemään lauantaiaamuna ja pysähdyimme ihastelemaan Houstonin keskustan korkeita rakennuksia horisontissa.Kävimme lasten kanssa aikaisemmin viikolla ihmettelemässä kilpikonnia.
Miniloma on nyt siis vietetty ja palaan taas normaali arkeeni ja työnhakuun. Loma teki hyvää meille kaikille ja saimme mieheni kanssa käytyä läpi asioita tulevaisuuden varalle. Päädyimme siihen, että jään tekemään töitä ainakin alkuun kotiin. Haen samalla töitä muualta, mutta ainakin toistaiseksi teen töitä kotoa. Autossa istuminen on siitä terapeuttista, koska sillon on aikaa puhua asioista ja tehdä isojakin päätöksiä. Nyt olemme taas hieman viisaampia ja tulevaisuus näyttää hyvältä!
CamCam 