Five Things Friday – huhtikuu

Buffalo Bayou Puisto

Huhtikuu
Niin se vaan on kuulkaas ihmiset huhtikuu! Suomessa on kuulemma lumet melkein sulaneet ja meilläkin on keväinen ilma jatkunut. Aika menee niin nopeesti eteenpäin, etten tahdo itse pysyä mukana. Päivätkin menevät niin nopeasti! Välillä tuntuu, kuin ei ehtisi tehdä mitään työnhaun ohessa, mutta kiva kun on tekemistä!

Huhtikuu on meillä alkanut melko rauhallisesti, mutta paljon on kaikenlaista puuhaa suunnitteilla ja toivottavasti aloitan työt mahdollisimman nopeasti. Työnhaku on todella turhauttavaa, koska todella harva yritys vastaa viesteihin tai kertoo prosessien aikatauluista. Työkulttuurikin on erilainen kuin Suomessa, joten paljon on opittavaa! Vielä en ole vaipunut epätoivoon, mutta kyllä tuntuu kuin olisi muurahaisia pöksyissä. Kova halu on jo työelämään!

Niin se kevät alkaa olla ohi, kun kukkasetkin ovat kukkineet.

Puutarhatäti
Minusta on kuoritunut huomaamatta pieni puutarhatonttu ja menestyksekkäästi olen saanut kasvatettua jo kaikenlaista. Takapihalla kasvaa kurkkua, tomaattia, herneenversoa, yrttejä ja kukkasia. Vielä on hieman hakemista, mikä multa sopii millekin ja paljonko suoraa auringon paistetta mikäkin tarvitsee, mutta on kyllä ollut hienoa huomata pystyvänsä kasvattamaan omat ruokansa.

Salaatit ollaan kasvatettu sisätiloissa lasipurkeissa, niinkuin Liberiassa ja ne ovat jo niin isoja, että kohta voi lopettaa kaupasta ostamista. Olimme huomaamatta ostaneet salaattisekoitus-siemeniä, ja ihmeteltiin kuinka ne kaikki näyttää vähän erilaisilta, mutta nyt onkin kiva tehdä salaatteja eri lajikkeista.

Polkupyöräilyä
Nyt kun vielä voi pyöräillä, niin kävimme tiistaina pyöräilemässä aamusta, kun lämpöasteet olivat kohtuulliset. Alkuviikosta oli kovin kylmää ja kävimme peräti nollassa. Nyt taas eletään normaalia kosteeta ja kuumaa aikaa. Pyöräreissulle saimme laittaa reilusti vaatetta päälle, koska aamulla oli todella kylmä, mutta paluumatkalla olisi melkein shortseissa selvinnyt. On hassua, miten lämpötilat vaihtuvat päivästä toiseen ja jopa yhden päivän aikana nollasta hellelukemiin.

Polkupyöräilystä on vuosien saatossa muotoutunut itselleni todella tärkeä harrastus, enkä oikein osaa kuvitella elämää ilman pyörää. Liberiassakin tuli pyöräiltyä, vaikkakin sisätiloissa, mutta jopa Afrikassa kaipasin polkupyöräilyä. Amerikkalainen ystäväni kyllä pyöräili ympäri Liberian katuja, mutta itse en ollut yhtä yllytyshullu. Onhan se aika tylsää pyöräillä sisällä, mutta sitten toisaalta spinning on toinen erittäin rakas harrastus. Mies kyseli jo, josko ostettaisi kotikuntosalille kuntopyörä, nyt kun meillä on Les Mills tunnit ostettuna kotitelkkariin. Les Mills RPM tunnit on tosi monipuoliset ja laadukkaat. Ehkä ostamme vielä kuntopyörän täydentämään kuntosalia, eteenkin kun säät täällä kesää kohti kuumenee.

Ei mitään tekemistä blogipostauksen kanssa, mutta pakko näyttää miltä Teksasin kokoinen jälkiruoka näyttää!

Lääkäriaikaa metsästämässä
Istuin puoli päivää puhelimessa tällä viikolla ja yritin saada miehelle kaikenlaisia lääkärinaikoija, mutta onpa vaikeeta. Kunnioitus kaikille maailman sihteereille! Päätin, että mies saa luvan ottaa päivän vapaaksi tällä viikolla ja mennä kaikki mahdolliset lääkärit läpi yhden päivän aikana. Eipä ollut niin helppoa! Sain hammaslääkärin varattua, mutta muut oli niin kiireisiä, että vasta jonnekin pääsiäisen toiselle puolelle meni ajat. Pakko kyllä myöntää, että olen todella nuuka, siitä mihin lääkäriin miehen lykkään, joten olisin tietysti voinut tehdä itselleni helpoksi ja tyrkkää ukko vaan ensimmäiselle lääkärille, mikä vastaan kävelee.

Miksi se sitten on vaikeeta? Ensin etsin lääkäreitä, joiden palvelut kuuluvat vakuutuksen piiriin, sitten käyn jokaisen yksitellen läpi: pitää olla mahdollisimman lähellä työpaikkaa tai kotia, sekä lääkäri, että heidän työntekijät pitää saada mahdollisimman hyvät arvostelut ainakin kahdella eri alustalla ja sitten lopuksi heillä pitää olla vapaita aikoja. Hyvillä lääkäreillä ei ole sitten vapaita aikoja ja heilläkin oli sata kysymystä, että ottavatko edes potilaaksi. Ei ole kuulkaa helpoksi tehty minun elämä..

Maassa maan tavalla ja tähän kohtaan moni suomalainen pyörittelee silmiään, että kyllä olisi kannattanut jäädä Suomeen, niin ei olisi lääkäriajan varaaminen niin vaikeeta. Kaikissa maissa vaan asiat eivät toimi samalla tavalla kuin Suomessa. Kyllä, olen samaa mieltä monen suomalaisen kanssa, että systeemit on hankalat, kalliit ja aikaavievät, mutta ainakin meillä on hyvä terveysvakuutus ja mahdollisuus käydä lääkärissä, jos siihen tulee tarve. Monella amerikkalaisella ei ole mahdollista käydä lääkärissä ja elämänlaatua parantavat lääkkeet jää saamatta, joten ehkä vaan olen hiljaa ja kiitollinen, että meillä on varaa valita parhaat lääkärit.

Suomalaisbändejä Houstonissa
Olemme huomenna menossa keikalle suomalaisten kavereiden kanssa. Children of Bodom soittaa muutaman muun suomalaisbändin kanssa Houstonissa ja halusimme mennä keikalle. Itselleni musiikki on ehkä turhan synkkää, mutta kiva mennä kannatusjoukkoihin 🙂

Ihanaa viikonloppua!
Camilla

Turistina kotikaupungissa – luonnonpuisto ja vanha vesilaitos

Brazoria

Brazoria

Brazoria

Brazoria Salt Lake

Kaivaiduimme vihdoinkin kotoa ulos viikonloppuna ja lauantaina kävimme pienellä tiedustelumatkalla Brazorian luonnonpuistossa. Miehellä on jo kova hinku kalastamaan ja kävimme katsomassa josko Brazoriassa olis tähän harrastukseen mahdollisuuksia. Meillähän ei ole venettä, joten mahdollisuudet kalastusharrastukselle on aika suppeat. Ei mahdottomat, mutta suppeat.

Oli kuitenkin hauska päivä, koska Brazorian luonnonpuisto sijaitsee vaan tunnin ajomatkan päässä meiltä kotoa, Meksikonlahden rannalla. Puistossa käynti on ilmaista ja vierailijakeskuksessa saimme hyviä vinkkejä, missä kannattaa käydä. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja aamukymmeneltä oli jo aika lämmin. Siitäkin huolimatta kävimme tutustumassa puiston luontopolkuun, mutta emme nähneet muuta kuin miljoona hyttystä. En ihan ymmärrä, miten hyttyset löysi meidät vaikka aurinkokin paistoi.. Paljon lintuja, mutta muut eläimet (onneksi) pysyttelivät kaukana.

Brazorian luonnonpuisto on (niinkun muu Teksas ja Louisiana) tasaista suota niin kauas kuin silmä kantaa. Turha kuvitella näkevänsä siis mitään kauniita vuorimaisemia, mutta onhan suomaisema yhtä lailla kaunis. Puistossa on myös mahdollisuus eräänlaiselle autosafarille ja suosittelisin kyllä ihan kaikille Houstonissa kävijöille, nimittäin me ainakin nähtiin viisi alligaattoria safarilla. Kolme pientä ja kaksi aikuista. Pienet oli niin lähellä autotietä, että olisin voinut koskettaa. En kuitenkaan kokeillut..

Brazoria on myös lintubongareiden paratiisi, koska monet muuttolinnut pysähtyvät luonnopuistossa etelänmatkallaan. Yli 300 lajia on mahdollista vuoden aikana puistossa nähdä. Lisäksi tien poskessa oli kilpikonna odottamassa vuoroaan ylittää tie. Se taisi ikävä kyllä jäädä haaveeksi, koska mies halusi ottaa kuvia hänestä. Kuvien jälkeen konna paineli takaisin pusikkoon. Ei ole helppoa olla turistinähtävyys. Ja koska päivä oli aurinkoinen, näimme safarilla myös vauvakäärmeen soratiellä ottamassa aurinkoa. Sitä emme kuitenkaan jääneet ottamaan kuvia, koska oli kalkkarokäärme. Yök. Jotenkin aina löydän nää käärmeet jostain.

Brazoria alligator
Kyllä on ihan ihmisen kokoinen alligaattori, vaikka kuvassa hän on aika pieni.
Brazoria alligator
Etsi kuvasta alligaattori.

Brazoria

Brazoria alligator
Etsi vauva alligaattori.

Sunnuntaina halusin käydä Buffalo Bayou puistossa sijaitsevalla vanhalla vesilaitoksella. Kyseessä ei siis ole vesilaitos, vaan lähinnä vesisäiliö, mutta ilmeisesti englanninkieliselle sanalle “cistern” ei ole suomenkielistä vastinetta, joten päädyin käyttämään sanaa vesilaitos. Koska, kuka nyt haluaisi mennä katsomaan vanhaa vesisäiliötä..? Anyways, Buffalo Bayou Cistern sijaitsee meiltä vartin ajomatkan päästä aivan Houstonin keskustan kupeessa Buffalo Bayou puistossa. Vesisäiliö rakennettiin Houstoniin vuonna 1926 ja voi parhaimmillaan säilöä 56 miljoonaa litraa vettä. Säiliö on puolentoista jalkapallokentän kokoinen ja kattoa kannattelee 221 kappaletta 26 metrisiä betonipilareita.

Vuonna 2007 säiliössä huomattiin olevan vuoto, ja korjaamisen sijasta veden säilytys päätettiin lopettaa. Vesilaitoksesta piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan tulla parkkihalli, mutta työryhmä päätyi lopettamaan hankkeen ja lopulta lahjoitusten turvin paikka restauroitiin museoksi. Turistikierroksia järjestetään tunnin välein neljänä päivänä viikossa.

Paikka on todella vaikuttava ja erikoinen. Harva turisti haluaa mennä maan alle katsomaan vanhaa juomavesisäiliötä, mutta suosittelen käymään. Paniikkihäiriöitä kärsiville en kuitenkaan suosittelisi, koska opas sulkee valot kierroksen lopussa ja tilassa tulee jopa ahdistava olo. Vähän jopa aavemainen, mutta kunhan silmät tottuvat pimeään, ei voi muuta kuin ihmetellä miten upea tila on. Monet taitelijat ovat pitäneet näyttelyitä tilassa ja joitain konsertteja on järjestetty. Säiliössä kaiku kestää peräti seitsemäntoista sekuntia. Todella vaikuttavaa.

Buffalo Bayou Park Cistern.
Viikonloppuna oli ensin +30 astetta ja sitten yhtäkkiä laski alle kymmeneen.

Buffalo Bayou Park Cistern

Buffalo Bayou Park Cistern

Buffalo Bayou Park Cistern

Buffalo Bayou Park Cistern

Harmi kun kamerani on niin huono, eikä näistä kuvistani oikein saa käsitystä tunnelmasta, valosta tai koosta. Mutta päädyin kuitenkin laittamaan postaukseen muutaman kuvan, mitä sain räpsittyä. Mielummin kuitenkin suosittelisin mennä paikan päälle 😉

Brazoria turtle
Lopuksi vielä yksi kilpikonna. Kuvia kilpikonnista ei voi ikinä olla liikaa.

Muuten viikonloppu meni oikein leppoisissa tunnelmissa. Ihana, kun suuremmat projektit kotona on tehty ja nyt voimme nauttia kodistamme. Päädyimme jopa grillamaan lauantaina. Olin koko päivän innoissaan, että voimme viettää takapihalla koko lauantai-illan, mutta mitä vielä – iltapäivästä kylmä ilma saapui Houstoniin ja nyt vasta päästään moisesta eroon. Täällä kyllä yhdessä päivässä voi saada kaikki neljä vuodenaikaa.

Camilla

Five Things Friday – tarinoita viikon varrelta

Ajattelin aloittaa sarjan, jossa perjantaisin kerron viisi tarinaa viikon varrelta. Bloggaaminen on jotenkin jäänyt jalkoihin ja välillä vähän unholaan, mutta koska tykkään kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta, ajattelin josko tällainen lyhyiden tarinoiden jakaminen motivoisi enemmän, kuin pitemmän postauksen kirjoittaminen.

Kesä
Houstoniin on tullut kesä. Sellainen Suomen kesä. Sopivan lämmintä ja sopivan aurinkoista. Ulkona tuoksuu kesä ja kukat kukkivat. Takapihalla on tullut vietettyä kahvihetkiä ja lukuhetkiä. Tai ihan vaan oleskellut. Kasvimaalla alkaa kohta olemaan kuhina ja salaattia saadaan ruokapöytään varmaan jo viikon päästä.

Kevät on tuonut mukanaan myös siitepölyn. Jouduin turvautumaan allergialääkkeisiin, vaikken aikaisemmin ole lääkkeitä tarvinnut. Takapihalla saa pyyhkiä pinnat kaksi kertaa päivässä keltaisesta töhnästä. Kai tämä kuitenkin on jo menossa ohi. En kuitenkaan vielä ole lopettanut lääkkeiden syömistä. Sadetta odotellessa.

Texasissa on ennätysmäärä lupiineja tänä vuonna. Kuva pyöräreitin varrelta. 

Siisti työhuone
Olen saanut järjesteltyä kodin siihen malliin, että löytää tavarat ja elämä on helppoa. Viimeisenä projektina oli työhuoneeni/ompeluhuone. Huone pursuili mitä kummallisempia tavaroita ja otin vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja järjestelin kaiken niin, että huoneessa on mukava viettää aikaa. Olen nimittäin saanut viettää suurimman osan ajastani työhuoneessa…

Työlupa
Kyllä, työlupa saapui joitain viikkoja sitten. En jotenkin ollut varautunut tähän ja aikamoinen selvittäminen on kuulunut päiviini. Löysin unelmatyöpaikkani, pääsin ensimmäiseen haastatteluun ja nyt odottelen seuraavaa kierrosta. Odotellessa päädyin kouluttautumaan hieman enemmän, jotta työnhaku ja työnteko olisi helpompaa. Olen suorittanut kursseja ja opetellut kaikkia jänniä asioita. Olen verkostoitunut ja jutellut naapureiden kanssa Houstonin työtilanteesta. Iltaisin on ollut niin poikki, että olen kaatunut sänkyyn yhdeksältä. Loma on vihdoin ohi!

Talomme etupihalla kukkivat puut kauniisti tänä keväänä. 

Ruokaremontti
Olemme mieheni kanssa syöneet mitä sattuu nyt jo liian kauan, joten pistin ruokailut remonttiin. Kaksi viikkoa takana ja olo on paljon parempi! Enemmän vihreetä, paljon vähemmän sokeria ja enemmän oikeeta ruokaa. Ensimmäiset päivät oli kyllä vaikeeta, mutta nyt kun kroppa on puhdistautunut, voimme molemmat paljon paremmin. Needless to say, mutta kun ruokavalio on kunnossa, ollaan jaksettu liikkua enemmän. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on ehdottomasti tavoittelun arvoinen!

Olen aivan ihastunut uuden kodin vieressä sijaitsevasta pyöräreitistä. Ja vielä kun ei ole hellettä, niin voi käydä ulkoilemassa. 

Vieraita Suomesta
Ensimmäiset suomivieraat ovat varanneet lomamatkan, enkä voisi olla enemmän innoissaan! On ollut rankkaa olla erossa perheestä ja ystävistä ja olen äärettömän onnellinen siitä, että he ovat tulossa! Kiva toimia oppaana ja viettää aikaa perheen kanssa. Kokkailla yhdessä ja käydä ravintoloissa. Ja saada tuliaisia 🙂

Takapihalla näyttää jo olevan kesän tunnelmaa. 

Meille kuuluu siis pelkkää hyvää, vaikka olen viettänyt blogissa hiljaiseloa.

Ihanaa viikonloppua!
Camilla

Mitä toin mukanani Suomesta?

Jokainen meistä ulkosuomalaisista kantaa mukanaan Suomesta mitä kummallisempia tavaroita ja ajattelin vähän valottaa, mitä kaikkea suomalaista meidän huushollista löytyy. Ehkä joku tuleva ulkosuomalainen voi tästä listasta löytää jotain vinkkejä omiin pakkaamisiin.

Tausta
Ensinnäkin voisin lyhyesti kertoa, kuinka Teksasiin muutin, jottei tarvitse uusien lukijoiden ihmetellä. Saavuin siis Teksasiin yhden matkalaukun kanssa, mutta todellisuudessa neljän vuoden etäsuhteen aikana olin ehtinyt kantaa mieheni luokse tavara kerrallaan joitain itselle tärkeitä tavaroita. Kokonaisuudessaan, kun laskin, taisi todellisuudessa tavaraa kertyä noin viisi matkalaukullista ja kolme postipakettia. Ensin kaikki tavarat tuli kannettua Liberiaan (jossa mieheni silloin oli töissä) ja sitten muuttofirma pakkasi meidät Liberiassa kontteihin, josta sitten saavuimme Teksasin Houstoniin. Eli tavallaan muutin vain matkalaukuilla ja tavallaan konteilla. Jokainen tekee tietty oman päätökset, mitä kannattaa ottaa mukaan, mutta itse en lähtisi konteilla muuttamaan, ellei tietysti firma maksa. Miksi roudata vanhoja huonekaluja ja vanhoja vaatteita, kun voi tavallaan aloittaa puhtaalta pöydältä? Rahaa siihen kuluu, mutta sitä kyllä oppii elämään aika vähällä loppujen lopuksi.

Moccamaster No niin, sitten asiaan. Kaikkein tärkein tavara, minkä toin, oli Moccamaster . Meillä oli entuudestaan ihan ok tavallinen kahvinkeitin, mutta olin sen verran kiintynyt keittimeeni, että Moccamaster pääsi mukaan Yhdysvaltoihin. Lähetin keittimen postissa mieheni vanhempien luokse Louisianaan juuri ennen Suomesta lähtöä ja paketti maksoi 60 euroa etanapostilla. Mahtuu postin isoimpaan laatikkoon. Muuntaja tietysti tarvitaan, koska Yhdysvalloissa on eri määrä sähköä, mutta sen tilasimme Amazonilta heti ensimmäisenä päivänä. Ei maksa paljon.

Muumimukit ja Luhdan pyyhkeet Eihän muumimukikokoelmaa voi Suomeen jättää! Vai voiko? Luhdan pyyhkeet meni kivasti mukien ympärille, kun pakkasin matkalaukkuun. Joten, nyt on sekä pyyhkeet että kahvikuppeja.

Iittalan astiasto Tämä oli sarjassamme älyttömin ostos ikinä, mutta tulipahan tehtyä ja nyt meillä on hienot lautaset, joista kukaan amerikkalainen ei mitään ymmärrä, heh. Päädyin Teema -lautasiin ja Aino -laseihin. Kallis oli, mutta ainakin ostettiin kakkoslaatua tehtaanmyymälästä verovapaana miehen ollessa Suomessa lomalla.

Verhot Amerikassa asuvat suomalaiset voivat varmaan kompata – osta verhot Suomesta, tai paremmin, ota jo omistamasi verhot mukaan. Täällä harvemmin verhoja käytetään ja jos käytetään niin on tummaa ja raskasta kangasta. Joten, jos haluat vaaleat ja kepeät, niin kannattaa ottaa omat mukaan. Ikeasta voi sitten ostaa verhotankoja. Meillä meni yhteensä koko settiin 25 dollaria ja pari tuntia asentamiseen. Ja verhot otin vaan Suomesta mukaan. Mutta monet ulkosuomalaiset roudaavat verhoja lomilta, kun ainakaan amerikoista ei tahdo kivoja löytyä.

Kirjat Tätä pohdin pitkään ja päädyin kuitenkin lähettämään paketillisen kirjoja. Suurin osa kirjoista oli vielä lukematta, enkä halunnut jättää niitä lukematta Suomeen. Ajattelin, että luen ne sitten kun odotan työlupaa. Heh. Toin noin viitisentoista kirjaa mukanani. Paketin lähetin ystävien kautta, joten en maksanut tästä touhusta kuin kolmekymmentä euroa.

Korkokengät Tuota, tähän tuskin tarvii perusteluita. Vai mitä naiset?

Matkamuistoja ja taidetta Isoäitini maalaama taulu pääsi mukaan, sekä joitain matkamuistoja aiemmilta matkoilta.

Suklaata ja keksiä Iso laatikollinen Fazerin sinistä ja parikymmentä laatikollista keksiä tuli lähetettyä postipaketissa ennen kun lähdin Suomesta. Kaikki on syöty. Nyt odotellaan suomivieraita saapuvaksi. Karkea kardemumma ja raesokeri on toinen, mitä kannatta kantaa mukanaan. Niitä harvemmin täältä löytää, vaikkei sekään ole ongelma, mutta tuottaa päänvaivaa.

Fiskarsin keittiön sakset ja juustohöylä Kyllä täältäkin saa ostettua näitä, mutta Amerikkoihin on omat mallistot kaikessa ja niin on Fiskarsin saksetkin ihan eri laatua. Eikä se oranssi värikään ole sama, vaan ihan haalistuneen näköinen. Joten, ostin kahdet sakset ja juustohöylän. En kyllä ymmärrä miksi, koska emme syö ollenkaan juustoja, mutta käytän juustohöylää perunankuorimiseen, kun perunankuorintaveitsi on kadonnut jonnekin Liberian ja Houstonin välillä.

Kosmetiikka Tähän satsasin aika paljon. Kannoin matkalaukussa noin puolen vuoden satsia, koska en jaksanut heti alkaa kaiken muuttamisen keskellä etsimään kaupoista itselle sopivaa kosmetiikkaa. Eteenkin kun käytän luonnonkosmetiikkaa, niin ainakin alussa tuntui nihkeeltä lähteä etsimään itselle sopivia tuotteita. Nyt olen löytänyt joitain tuotteita ja tähän voisin vinkata sellaisen nettikaupan, kun iHerb. iHerb.com myy kaikkea kauneudenhoitoon ja terveyteen liittyvää. Jos ostaa kahdellakymmenellä dollarilla, saa kuljetuksen ilmaiseksi ja paketti tulee aina aikaisemmin, mitä olivat luvanneet. Sivuilla voi filtteröidä esimerkiksi jos on vegaani, niin kaikki tuotteet löytyvät helposti! Ei maksettu mainos.

Tietokone ja puhelin Koska puhelin ja tietokone toimivat hyvin, otin ne mukaani. Ei ollut syytä alkaa ostamaan uutta kun vanhatkin toimivat. Täytyy vaan käyttää adapteria kun lataa akkuja, mutta eipä tuo ole menoa haitannut. Vähän on läppärini suomenkielinen näppäimistö herättänyt ihmetystä (ja vihastusta kun mieheni yrittää jotain tehdä), mutta ainakin voin kirjoittaa suomeksi. Ikävä kyllä joudumme investoimaan lähiviikkoina uusiin puhelimiin, koska sekä minun, että mieheni puhelin on käyttäytynyt huonosti. Onneksi on veronpalautukset tulossa!

Avoin mieli Tätä pakkasin eniten mukaani. Koen asettuneeni tänne todella hyvin, koska lähdin avoimin mielin matkaan. En enää edes huomaa asuvani “ulkomailla”. Asun kotona. Kotoa löytyy kaikki mitä tarvitsen ja Ikea löytyy läheltä, jos jotain mukamas tarvitsee.

Sitten lopuksi halusin vielä listata muutaman tavaran, jotka uskon monen suomalaisen ottaneen mukaan, mutta minun matkalaukusta tämä ei löytynyt. Löytyy kyllä sitten suomi-loman jälkeen.

Lakanat Jos läheltä ei löydy Ikeaa, kannattaa ehkä tuoda lakanat mukanasi. Amerikkalainen systeemi on outo. Piste. Suomalainen systeemi kovin kotoisa. Sydän. Tämä peitto/comforter/lakana -asia ei mene minun päähäni mitenkään ja meillä kyllä nukutaan ihan ilman sitä kummallista välilakanaa. Niin, ja lakanat on täällä kalliimpia, kuin Suomessa. Paitsi Ikea.

Ruisleipä Minä en käytännön syistä tuonut ruisleipää Suomesta, mutta kunhan saan yhden satsin ruispaloja, niin pistän juuren tekeytymään! Tätä suomalaiset tuppaavat kantaa mukanaan matkalaukullisia.

Neljän viljan puuro Ah, mikä ihana tuote! Toinen voisi olla ruishiutaleet.

Lakuja Itse en syö näitä ollenkaan, mutta kuulemma muut tuovat, vaikka kyllä täältäkin saa Pandan lakuja ostettua.

Karkkia Maailman parhaat karkit tehdään Suomessa. Ei epäilystäkään. Joten, jos olisin huomenna menossa Suomeen, ostaisin hedelmäkarkkipusseja. Ja Amerikan pastilleja. Ensi joulun piparkakkutaloon 😉

Xylitoli-purukumi Itse en käytä purukumia, mutta muita xylitolipastilleja olenkin jo saanut siskoltani Las Vegasin matkan yhteydessä. Tietoisku: Xylitoli on suomalainen keksintö. Amerikansuomalaiset kantavat purukumia yleensä kassitolkulla, koska täällä kaikki on sokeripurkkaa.

Burana Joo, onhan se vähän hassua kantaa kaikkein yleisintä särkylääkettä mukanaan toiselle puolelle maailmaa, mutta tätä ostaisin tuliaisiksi. Täällä saa aika halvalla ostettua 200 mg ibuprofeiinia, mutten koe sen olevan yhtä tehokas kuin Burana.

Finrexin Sen pari kertaa vuodessa, kun joku kausiflunssa iskee, on ihana juoda pari kuppia mustaherukan makuista Finrexiniä. Itseltäni tämä luksustuote on lopussa. Huoh.

Rappuralli ja lumikola Uskokaa tai älkää, mutta rappurallille olisi kysyntää. Kyllä täällä Amerikassakin tulee lunta, mutta eipä löydy rappurallia kaupasta. Tee-se-itse-miehet ja naiset ovat rakentaneet omansa. Ja lopuksi, ei ole suomalaista lumikolaa voittanutta.

Huomaan palaavani tähän listaan nyt jo useammin ja odotan kuin kuuta nousevaa seuraavia vieraita. Onko jotain, mitä listalta puuttuu? Kommentoi ihmeessä alle, jos olen jotain tärkeetä unohtanut!

Camilla

Iltapäivä rannalla

Kaksi viikkoa olen laittanut uutta kotia. Purkanut laatikoita, järjestellyt paikkoja, maalannut, siivonnut, hypistellyt verhoja ja verhoillut sängynpäätyä. Lauantaina päätimme ottaa takapihan haltuun ja siirsimme vanhat laatat syrjään, uutta hiekkaa alle ja laatoitimme pihan uudestaan. Tuntui kuin olisi jäänyt jyrän alle kaiken tämän jälkeen ja kun sunnuntaiaamuna takapihan laatoitus vihdoin saatiin valmiiksi ilmoitin, että on aika lähteä ulos talosta.

Ajoimme tunnin merenrantaan Galvestonin saarelle ja vietimme rauhallisen iltapäivän poissa kodin puuhista. Olen ihan super rakastunut uuteen kotiimme ja laitan sitä mielelläni, mutta tuntui kuin tarvitsimme molemmat hengähdystauon. Mies joutui vihdoinkin hakemaan piikin polven vaivoihin ja ennen kuin lääke tehoaa, on polvi edelleen kipeä ja vaikka kuinka patistin sohvalle, ei hän pysynyt poissa kodin laittamisesta. Ymmärrän, kuinka vaikeaa on seistä vieressä ja vaan katsoa. Olisin itse ihan samanlainen. Buranaa ja polvisuojat – kyllä niillä pärjää.

Löysin netistä kivan merenrantaravintolan Galvestonista ja kävimme pitkällä lounaalla ihan ensitöiksemme. Otimme ihan alkupalat ja nautimme hyvästä palvelusta. Huomasin kuitenkin molempien väsymyksen ja kuinka ajatukset seikkailivat edelleen talolla. Istuimme molemmat hiljaa melkein koko lounaan ajan. Tuntuu kuin olisimme ostaneet talon, jota pitää korjata, vaikka todellisuudessa uudessa kodissa ei ole mitään vikana, mutta kaikkea pientä puuhaa löytyy joka nurkasta.

Halusin laittaa lasten huoneet jo nyt valmiiksi, vaikka heidän tuloon on vielä pari viikkoa, mutta koska huoneet ovat olleet varastoina tähän asti, piti ensin järjestää autotalli, jotta saadaan kaikki mahtumaan. Se, miten olemme mahtuneet puolet pienempään aikaisemmin, en pysty käsittämään.

Lounaan jälkeen kävimme ajelemassa hiekkarannalla ja kuuntelemassa aaltojen kuohuntaa. Muutamia koiranulkoiluttajia ja kalastajaa lukuunottamatta saimme olla kaksistaan. Kävelimme hiekalla edestakaisin ja ihastelimme simpukankuoria. Tuuli tuntui lämpimältä, vaikka asteita ei ollut kuin perinteisen Suomen juhannuksen verran. Aurinko yritti paistaa sumuisten pilvien läpi. Kaikki muu katosi ja seisoimme katselemassa välkehtivää merta.

Jos jotain olen oppinut tässä kaiken keskellä, on löytää sisäinen rauha, kun muuten kaikki on epävarmaa. Ei ole helppoa elää kahden maan välissä, ilman työlupaa tai edes matkustuslupaa uudessa maassa ja samalla ilman mitään edellisessä maassa. Jotenkin sitä vaan oppii elämään. Ottamaan jokainen päivä sellaisenaan kuin se annetaan.

Aloitin (liian) pitkän tauon jälkeen joogan, enkä voi ymmärtää, miksen aikaisemmin aloittanut. Pitää löytää rauha ja oppia hengittämään. Asiat järjestyvät sitten kun niiden kuuluu järjestyä. Palasin joogassa perustuksiin asti ja opettelen löytämään asanat uudestaan. Pyöräonnettomuuden jäljet tuntuvat edelleen, mutta ovat nyt jo vahvistuneet. Jooga puhdistaa ja vahvistaa. Mutta niin tekee myös arjen pienet hengähdyshetket. Ihana kun meri ja ranta on niin lähellä.

Galveston on pieni ja söpö kylä. Värikkäitä taloja kuisteineen. Menemme uudestaan.

Camilla

Kun hautajaisiin ei pääse

Perheessäni on tapahtunut suuria asioita viime viikkoina ja välimatka on tuntunut pidemmälle kuin yleensä. Käsittelin ikävää hiljattain itsenäisyyspäivän postauksessa, mutta halusin nostaa pöydälle aiheen, mikä puhuttaa usein ulkosuomalaisten blogeissa ja foorumeilla. Nimittäin läheisen kuolema Suomessa, kun itse on toisella puolella maailmaa.

Isoäitini nukkui pois hiljattain, enkä päässyt hautajaisiin. Rakkaan ihmisen menetys on aina raskasta, oli hän kuinka vanha, nuori, sairas tai terve. Vaikka minut on otettu ihanasti huomioon, en vaan millään pysty karistaa ajatuksia pois, että olen liian kaukana ollakseni mukana järjestelyissä tai fyysisesti tukena. Välimatka tuntuu näinä hetkinä todella pitkältä.

Järjesteltävää on paljon ja olen onnekas, että Suomessa on tarpeeksi ihmisiä hoitamassa käytännön asioita. On vaan jotenkin epäreilua muita kohtaan, että joutuvat ottaa harteilleen paljon tekemistä. Pesin tavallaan käteni kun muutin ulkomaille. Joku voisi ajatella ulkomaanmuuton olevan itsekeskeistä, tai ehkä minä vain ylianalysoin asiaa. Mutta emmehän ihmisinä voi mitään tunteillemme. Sekä siellä Suomessa, että kaukana kotoa.

Joten, kuinka olla läsnä, kun välimatka on todella pitkä? Tähän en ole oikein löytänyt mitään taikatemppua. Herään aikaerosta johtuen vasta myöhään iltapäivällä Suomen aikaan, jolloin monet tsemppipuhelut olisi tarvinnut aikaisemmin soittaa. Menikin monta päivää, että heräilin yöllä vastailemassa viesteihin ja aamuyöstä ei saanut nukuttua kun puhelimeen oli tullut paljon viestejä. Toisin päin olen löytänyt itseni iltapäivästä ajattelemasta, kuinka voisin soittaa Suomeen, mutta kaikki on jo nukkumassa.

Olen yrittänyt olla puhelimen päässä ja ainakin sillä lailla olla tukena, mutta onhan se elämä täälläkin päässä, eikä aina ehdi vastaamaan puhelimeen tai eteenkin täältä muuttolaatikoiden keskeltä aina välttämättä ole puhelin edes lähettyvillä.

Työnteko on siirtynyt enenevissä määrin pois toimistoista, joten ihmiset muuttavat herkemmin työn perässä kauas tai siirtyvät freelanceriksi ja nämä asiat koskettavat yhä enemmän ihmisiä. Eteenkin hautajaiset ovat tärkeä osa surutyötä ja kannustan kaikkia osallistumaan hautajaisiin, vaikka rahallisesti se kirpaisisi, mutta olen itse huomannut hautajaisten helpottavan ymmärtämään ihmisen poissaoloa. Vaikka sitä vielä vuosienkin päästä tulisi hetkiä, jolloin odottaa toisen kävelevän ovesta sisään, saa sitä sisäisen rauhan heti hautajaisten jälkeen ja elämä voi jatkua.

Tottakai minua harmittaa, etten nyt päässyt hautajaisiin, mutta tavallaan aloitin surutyön isoäitini poismenoon jo vuosi sitten kun tapasin hänet viimeisen kerran. Juhlimme 90-vuotissynttäreitä. Ei hän enää meitä nimeltä muistanut, mutta tiesi, että olimme perhettä ja kakku maistui! Tiesin, ettei hänellä ollut enää montaa vuotta jäljellä, eikä minulla ollut suunnitelmissa tulla heti takaisin – enhän tiennyt mikä meitä odottaisi Liberiassa ja Yhdysvalloissa. Lähdin syntymäpäiviltä rauhallisin mielin, mutten voi kieltää harmitusta, etten voi olla perheeni luona nyt kun läsnäoloa kaivattaisiin. Onneksi mieheni on ollut kärsivällinen ja kun ikävä on iskenyt vasten kasvoja on hän ollut vierelläni ja lohduttanut.

Onneksi nämä henkilöt elävät ikuisesti muistoissamme ja olen äärettömän onnellinen, että isoäitini sai elää pitkän ja onnellisen elämän. Hän kosketti niin monia ihmisiä iloisella elämänasenteellaan. Aina onnellinen siitä, kun meni käymään. Olemme kaikki kiitollisia siitä, että meillä oli ihana mummola, mihin mennä, jossa sai touhuta kaikenlaista. Opimme kutomaan mattoja mummulta, ruoassa oli aina kunnon kermaa ja voita ja tumma suklaa kätkö ei ikinä ollut tyhjä.

Lainatakseni siskoni puheesta hautajaisissa, kuvittelen myös isovanhempani istuvat nyt pilven reunalla terassilla juomassa kahvia ja syömässä kakkua samalla kun he katselevat meitä. He ovat vihdoinkin yhdessä, monen vuoden odotuksen jälkeen.

Nauttikkaamme toistemme seurasta niin kauan kun he ovat vielä seuranamme.

Camilla

Hei me muutetaan!

Mun pitäis oikeasti olla menossa kauppaan, mutta kirjoittaminen veti enemmän puoleensa. Enkä oikein osaa olla kotoa pois. Nimittäin uudesta kodista! Puoli vuotta The Woodlandsissa tuli täyteen ja vuokrasimme 2,5 vuodeksi omakotitalon Houstonin suburbsista. Asumme ihan keskustan ja miehen uuden toimistorakennuksen lähellä, mutta tärkeintä on, että asumme aivan lenkkipolkujen vieressä.

Talo on aivan valtava, melkein 250 neliötä ja takapiha postimerkin kokoinen, enkä voisi olla enemmän innoissani! Muutto meni kaikenkaikkiaan hyvin ja olo on kuin jyrän alle jääneellä. Olimme aloittaneet järjestelyt jo yli kuukausi sitten, joten muuttopäivänä ei ollut enää suuria kysymysmerkkejä. Vuokrattu pakettiauto oli meille liian pieni, mutta ei haitannut sekään. Teimme muutaman ylimääräisen kierroksen pikkuautoilla ja saimme muuttopäivänä keittiönkin kokonaisuudessaan purettua. Aika saavutus mielestäni.

Muuton jälkeisenä päivänä kävin aamulla siivoamassa vanhan samalla kun mies aloitti maalaamaan autotallin seiniä. Vaikka kyseessä ei ole mikään vanha talo, on tällä ikää sen verran, että edelliset asukkaat olivat laittaneet sitä sun tätä seinille roikkumaan, joten saimme luvan maalata autotallin ja pari muutakin seinää sisältä.

Onneksi vuokraisäntä oli tilannut siivousfirman siivoamaan ennen kuin muutimme, koska 250 neliötä on aika paljon yhdelle naiselle, joten olin superkiitollinen, ettei tarvinnut siivota kahta taloa. Ja kirsikkana kakun päällä, saimme ihan uudet pyykinpesukoneet! Kyllä nyt meitä on hemmoteltu.

Nyt kun suurin osa tavaroista on paikoillaan, näyttää talo aika tyhjältä. Keittiön kaapit on vain puolillaan täynnä ja kaikki meidän ystävät tietää kuinka paljon keittiöön liittyviä tavaroita meillä on! Vaatekaappi näyttää tyhjältä, vaikka olen tunkenut sinne kaikki mitä olen keksinyt. Olohuone on aika kolkko, vaikka meidän sohva on valtava. Olen kuitenkin todella tyytyväinen miltä kaikki näyttää. En usko, että hankimme enempää huonekaluja. Ehkä muutama matto ja jokunen lipasto/hylly. Noh, vierashuoneisiin tarvii kyllä ainakin sänky hankkia. Olisi tylsää jos vieraat joutuisivat lattialla nukkua 🙂

Aurinko paistaa kauniisti makuuhuoneemme ikkunoista ja hymyilen. Putkimies kävi kanssa aikaisemmin tänään ja korjasi keittiön altaan. Nyt voi mennä tekemään ruokaa. Mutta ensin kuppi kahvia.

Camilla