Parempi patja, parempi uni

Valittelin joskus muutama kuukausi sitten huonoa patjaostosta ja kuinka tuntui siltä, ettei yöunet yksinkertaisesti riittäneet lepoon ja päiväunet oli ehdoton jaksamisen kannalta. Samaa valitteli mies, eikä energiaa tuntunut kummallakaan riittävän muuhun kuin välttämättömiin kotiaskareisiin. Molemmilla oli alaselät niin kipeät aamuyöstä, ettei saanut kolmen jälkeen oikein nukuttua. Tuli useasti herättyä kipuun aivan liian aikaisin ja iltapäivään mennessä oli aivan poikki. Päätimme että patja lähtee vaihtoon. Vaikka kuittia ei enää löytynyt otti liike takaisin patjan, jos vaan näyttäisimme maksukortin rouvalle ja homma oli sillä selvä. Oli kyllä niin kätevää että! 

Maailman paras sänky

Koska olimme IKEA:n naapurissa päätimme kokeilla IKEA:a ensin. Ja siellä tosiaan kävikin niin että löysimme sopivan patjan kotiinvietäväksi ja päätimme kokeilla, olisiko tämä patja yhtään parempi pidemmässä juoksussa. IKEA:n patjoilla on tyytyväisyystakuu ja patjan voi palauttaa, jos se ei sovikaan. Tällä kertaa säästimme kuitin ja pakkausmuovit, jos joutuisimmekin viedä patjan takaisin. Kävimme samalla matkalla vielä hakemassa sellaisen vaahtomuovipatjan sijauspatjaksi Wal-Mart:sta. Koska alkuperäinen patja oli melkein 800 dollaria ja uusi patja+sijauspatja vain 300 dollaria, säätimme aika monta rahaa tässä vaihdossa. 

Vaahtomuovi-sijauspatja

Nyt kun öitä on melkoisen monta takana, uskallan väittää että meillä on maailman paras sänky! Nukuimme ensin muutaman yön ilman vaahtomuovi-sijauspatjaa, mutta se oli aavistuksen verran liian kova, joten laitoimme vaahtomuovipatjan varsinaisen patjan päälle, enkä ole katunut ostosta päivääkään. Nukun kuin pieni lapsi, enkä herää kuin vasta herätyskelloon tai vasta kun alkaa sarastamaan. Alaselkä on paljon paremmassa kunnossa ja voin suositella tätä vaahtomuovi-sijauspatjaa lämmöllä! Koska tosiaan teen tässä lähtöä takaisin kotisuomeen ja samalla palaan omaan asuntooni ja omaan sänkyyni ja minun sängyssä on huono patjatilanne. Patjat on vanhat, ja sijauspatja vielä vanhempi ja todella huonossa kunnossa. Ajattelin ensin että tuon vaahtomuovipatjan täältä tullessani, mutta koska täällä koot menee 120, 140 ja 190, niin eipä täältä tietenkään 160-senttiselle sängylle mitään sijauspatjaa löydy… Mutta hätä ei ole tämän näköinen, nimittäin Sotkalla on myynnissä Janna-sijauspatjoja, joten ensitöikseni käyn Sotkassa ostoksilla ennen kun teen mitään muuta Suomeen tullessani 🙂 

Hyviä unia 🙂
Camilla

Translate: When we first bought our mattress it wasn’t good at all and we had to take it back. The new mattress has been great! We bought a cheap IKEA mattress and put a egg crate foam topper on the mattress and it has been great! We’ve slept so much better than with the old mattress. 

Taloyhtiö, missä on kaikki tuikitarpeellinen

Kuume meni ohi yhtä nopeesti kun alkoikin. Vietin siis pelkästään tiistai-iltapäivän ja illan pienessä kuumeessa ja eilen kun heräsin yhdeksän tunnin yöunien jälkeen olo on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Päivä oli touhua täynnä. Otin turbovauhdin päälle kouluhommissa ja iltapäivästä kotihommia ja kävimme vielä ennen miehen työvuoroa kaupassa ihan kävellen. Siitä sopiva aasinsilta päivän aiheeseen, nimittäin asuintalomme ja naapuruston esittelyyn. 

Asuintalon aula / The lobby of our apartment building

 

Ulkouima-allas / The outdoor pool

Nythän siis kävi niin kun mies aloitti joulukuussa etsimään asuntoa Arlingtonista, että hän listasi ensin mitä netistä löysi ja lähetti listan minulle. Kävin listan pintapuolisesti läpi ja hyväksyin muutaman asuintalon joissa oli hyvä hinta-laatusuhde. Sijainneista en osannut sanoa yhtään mitään, (kun en vieläkään edes tiedä missä miehen työpaikka sijaitsee) enkä niihin voinut ottaa kantaa, muihin tarpeisiin sen sijaan otin kantaa. Halusin että asuintalosta löytyy minulle kaikki tarpeellinen, koska meillä on vaan yksi auto, enkä voi mihinkään lähteä kävellen seikkailemaan. Toisaalta, en osannut edes odottaa asunnolta mitään, koska tiesin että budjetti on tiukka, mutta toisaalta halusin myös jotain arjen ylellisyyksiä kuten pyykinpesukone asunnossa ja sali ym. Rajasin kuitenkin miehen alkuperäiseltä listalta pois mahdottoman pienet asunnot ja asunnot, missä ei ollut kuntosalia, niin ja se fiilis tietysti. Kyllä sen tietää kun oikea koti tulee vastaan. Ja niinhän meillä kävi. Kun näin tämän asuintalon nettisivut, olin myyty! En uskaltanut edes katsoa hintaa ja lähetin miehelle viestin etten aio katsoa muita asuntoja, olin löytänyt minkä halusin. Pari päivää myöhemmin tuli viesti, että saimme asunnon siitä asuintalosta, minkä halusin! Mies oli mennyt suoraan meidän suosikkitalolle ja kun hän näki asunnon, sanoi hän management-rouvalle, että hän ottaa tämän. Hintahan oli aivan pilvissä, mutta onneksi tässä maassa voi tinkiä! Mies sanoi haluavansa asunnon ja sanoi kuinka paljon siitä on valmis maksamaan ja toimiston väki lupasi asunnon siihen hintaan meille. Välillä käy ihan mahtava mäihä!

 

Sisäuima-allas / Indoor pool

Toisin sanoen, en osaa yhtään sanoa minkälainen asuntotilanne täällä Arlingtonissa on, koska kokemusta meillä ei ole, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, on täällä vuokralaisen markkinat. Ihmiset tulevat kaupunkiin töihin muutamaksi vuodeksi ja lähtevät jatkamaan matkaansa muualle, joten vaihtuvuutta löytyy. Ja muutenkin ihmiset etsivät taloja ja asuntoja kauempaa kaupungista, koska se on halvempaa asua kauempana, mutta meille se kolmensadan dollarin säästö ei ole mielestämme ajomatkan arvoinen. Meiltä on kahden minuutin kävelymatka metrolle, metrolla pääsee kymmenessä minuutissa kaupunkiin ja tässä meidän naapurustossa on hyvät kaupat ja ravintolat, ainakin meidän tarpeisiin. 

Kuntosali tien toisella puolella / The gym is just across the street from our apartment building

Parasta asuintalossa on ehkä kuitenkin sisäuima-allas! Jos ei mitään esteitä ole, käymme uimassa joka päivä. Vesi on aivan ihanan lämmintä, noin 32 asteista, ja allas on tarpeeksi pitkä, ettei koko ajan tarvii olla kääntymässä. Uimataitoni onkin kohentunut aivan huimasti! Kun aloitin vapaauinnin harjoittelut noin vuosi sitten jaksoin uida ehkä kymmenen metriä ja voimat loppui kesken sekä jaloista että käsistä. Harjoittelin kellukkeilla ja vuorotellen käsiä ja jalkoja. Ja nyt porskuttelen helposti 20-30 minuuttia putkeen tasaseen tahtiin hengästymättä. Toki teen sprinttejä myös, mutta koska harjoittelen triathloneita varten, on kestävyys suuremmassa osassa treenejä. Enivei, uima-altaan lisäksi meillä on kuntosali taloyhtiössä, mutta kerta riitti meidän treeneihin. En usko kaksimetrisen veljelläni olevan koko tilaan asiaa, sen verran matalalla katto on. Yritä siinä nyt sitten nostaa painot kattoa kohti. Juu ei toiminut meidän tarpeisiin. Mutta hätähän ei ollut tämän näköinen, vaan tien toiselta puolelta löytyi sopivasti Gold’s Gym, josta löytyy tarpeelliset vempaimet ja ryhmäliikuntatunnit, sis. spinning ja jooga ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä salijärjestelyymme. 

Toinen mahtava lisä kotiimme on 24h respa. Ei tarvitse olla avaamassa ovea postisedälle vaan kaikki paketit saapuvat respaan ja me käymme ne sieltä poimimassa meille sopivana ajankohtana. Ja jos on jotain ongelmia, ei muuta kun käy sanomassa neideille ja he laittavat viestiä eteenpäin. Ei tarvitse soitella huoltomiehille tai management-toimistoon vaan voi vaan käydä respassa hoitamassa kaikki tärkeet asiat. Myös vuokrashekin voi kätevästi käydä pudottamassa respaan. “Siis anteeks minkä?”, kysyin eräänä kauniina päivänä kun olin menossa kauppaan kun mies kysyi voinko pudottaa vuokrashekin respaan. Voi hyvää päivää. Kyllä, me (vuonna 2015) maksamme vuokran shekillä. Huoh. Ei siitä sen enempää. 

Toinen hauska lisä on taloyhtiön oma kauppa. Kyllä, meillä on liukuportaiden lisäksi vielä asuintalossa kauppa, jossa on myös pesulapalvelu. Eikä mikään tahansa pesulapalvelu vaan halpa sellainen. Minusta on tullut pesulapalveluiden suurkuluttaja. Kun kuulin hinnat, roudasin kaikki bleiserit, takit ja mekot pesuun, mitkä ei todellakaan ollut päässeet Suomessa pesulaan. Paita 1,65 ja takki 2,50. Jep, ja aion pesettää kaikki vaatteet pesulassa vielä ennen Suomeen paluuta! Kaupasta löytyy siis perus jätskit ja herkut, mutta myös pieni valikoima peruselintarvikkeita ja tietysti viiniä. Hinnat on melko suolaiset, sellaista Siwa-tasoa, mutta kauppa palvelee myös iltaisin kun tekee mieli Ben & Jerry’s-jäätelöä ja marketit on aivan liian kaukana… 

Clarendon / Rosslyn

Naapurusto on mielestäni viehättävä, vähän niinkun Töölön ja Haagan sekoitus. Enimmäkseen kerrostaloja, mutta myös omakotitaloja. Alueelta löytyy monta ruokakauppaa, ravintolaa ja puistoa ihan kävelymatkan päässä asunnolta. Emme ole kuluttaneet paljon ravintolapalveluita budjettivajeen takia, mutta sen muutaman kerran kun olemme ulos lähteneet emme ole pettyneet tarjontaan. Paitsi kerran. Kun halusin sushia. Mutta olen tullut siihen tulokseen ettei kaikkea tarvitse aina löytyäkään. Saan taas hyvää sushia kun palaan Helsinkiin! Jos meillä olisi enemmän rahaa laittaa asuntoon, voisin ehkä mielummin asua Clarendonissa ihan vaan sen takia, että se on lähempänä ravintoloita ja Whole Foods:ia, mutta koska alue on suositumpi kuin Court House oli asunnotkin kalliimpia ja päädyimme sen takia muuttaa Court House:iin. Koska emme ole juurikaan käyneet Washingtonissa asuinalueilla, en osaa suositella mitään tiettyä aluetta, jos joku eksyy blogiini etsiessään asuntoa. Pidän Arlingtonista todella paljon ja voin suositella sekä Court House:a että Clarendonia. Ballston on ehkä vähän vähemmän viihtyisä ja samalla vähän kauempana keskustasta, enkä itse muuttaisi alueelle.. Ja vaikka työpaikka olisikin Washingtonissa, ei Arlingtonista ole matka eikä mikään huristaa metrolla tai autolla töihin. Mies kulkee Washingtoniin autolla päivittäin ja hänen työmatka on tasan kymmenen minuuttia, ovelta ovelle 20. En siis tiedä missä työpaikka on, mutta jossain siellä keskustassa se kuulemma on. 

Arlingtonin huonot puolet on mm. Reaganin lentokenttä. Onhan se ihan kiva kun kentälle pääsee näppärästi metrolla ja kiva kun se on lähellä, mutta onhan se melu ihan käsittämätöntä. Alkuun oli vaikea tottua meluun, eteenkin kun taloyhtiön hissin konehuone sijaitsee asuntomme vieressä ja naapuritalon ilmastointisysteemit pauhaa ikkunan alla, mutta nyt siihen on jo melko hyvin tottunut. Eilen pisti kyllä vähän harmittamaan ainainen melu, eikä naapuritalon työmiesten aiheuttama piipitys auttanut asiaa yhtään, mutta kuten nyt, kun kaikki on suht hiljaista ja ilmeisesti tuulee lännestä eikä lentokoneiden äänet kuulu, niin voi melkein kuulla omat ajatukset. Tämä tosin on jokaisen kaupunkiin muuttavan tiedostettava, ainoastaan maalla voi kuulla lintujen laulun 🙂 Toinen huono puoli on että joutuu aika usein käyttämään 66-moottoritietä ja siitä kun ei ikinä tiedä onko ruuhka ja mihin suuntaan se ruuhka on. Interstate 66-tietä käyttää kaikki, jotka ajavat lännestä itään tai idästä länteen ja tässä maassa jossa ajoteitä käytetään ahkerasti (aina joku muuttaa tai tavaraa pitää siirtää Kaliforniasta New Yorkiin), koska se nyt vaan on halvin ratkaisu siirtää romut autolla. Joten, jos haluaa siirtyä 66:lla jonnekin, pitää olla tietoinen siitä että se saattaa olla tukossa. Hyvä esimerkki on Dullesin kansainvälinen lentokenttä. Mies tuli minua vastaan puolta tuntia ennen koneen laskeutumista, ihan vaan jos moottoritiellä olisi ruuhkaa. Hän odotti sitten minua melkein kolme tuntia kentällä… 

Hauskaa Vappua kaikille! Meidän vappupirskeet alkaa vasta huomenna illalla munkkien paistojen kanssa, mutta hengessä ollaan mukana täällä 🙂 Vielä kun niitä ilmapalloja jostain löytäisin…

Camilla

Translate: Here is a couple of pictures of our apartment building. The best thing about our apartment is definitely the indoor pool! We use it every day, if possible. One of the great things about the building is also the front desk and the little shop with dry cleaning in it. We also love the Court House area and Clarendon’s shops and restaurants. I really recommend to live here!

Kevätkuumeilua

On se kurjaa kun joutuu joka aamu herätä tällaiseen näköalaan… Miten me ikinä löydetään yhtä ihana asunto yhtä ihanalla näköalalla enää koskaan? Tämä asunto oli todellinen lottovoitto. Jokaikinen päivä olemme kiitollisia tästä asunnosta ja siitä kuinka se on palvellut meitä ja meidän vaatimuksia. Kai sekin jotain kertoo etten poistu asunnosta, jos ei ole pakko 🙂 

Tänään jouduin hautautumaan peiton alle, enkä voinut mennä aamu- enkä iltajumppaan, joten oli ihana olla kotona, kun on viihtyisä asunto. En tiedä mikä pöpö minuun iski, mutta aamulla oli todella väsynyt olo ja iltapäivästä kaikki energia valui kuin viemäriin ja kuume nousi. Ihan vaan pientä lämpöä, mutta sen verran ettei opiskelusta tullut mitään. Joten illan spinning jäi väliin myös. Todella turhauttavaa kun aina tulee jotain… Viimeiset kolme päivää olen potenut edellistä jalkatreeniä, enkä ole voinut kävellä saati juosta tai tehdä mitään jaloilla. Aina on jotain, mikä keskeyttää treenit ja opiskelut. Mutta, sehän on vain elämää. Turha yrittää tässä stressata turhia, kaikki järjestyy juuri niinkuin sen on tarkoitettu. 

Tarkoitus oli kirjoittaa meidän asuintalosta (tai taloyhtiöstä vai mikskä tätä nyt kutsuisi..), mutten millään päässyt kuumehöyryissä ulos ottamaan kuvia. Olen jo monta viikkoa ajatellut kirjoittavani asuntokompleksista, mutta olen odottanut että ulkouima-allas aukeaa, jotta kuvista tulisi mahdollisimman hyviä ja eilen allas oli täytetty!!! Toivotaan että ensi viikon helteisiin mennessä alla-alue avattaisi ja aurinkotuolit olisi siirretty ulos varastosta – siis pelkästään jotta kuvista tulisi mahdollisimman hyviä… Ei sen takia että voisin mennä altaalle rentoutumaan 🙂 Palaan nyt sohvannurkaan parantelemaan itseäni ja kirjoittelen asuintalostamme kunhan tämä pöpö on selätetty!

Camilla

Translate: What a great view we have from our apartment! Just love waking up to this every morning. Today I’ve had some kind of flue or something and had a fever. Hoping to be done with this by tomorrow, just have too much school work to deal with this. But it’ll work out for the best, it always does. But at least we got some great news yesterday: the outdoor pool has water in it! Don’t know when they are going to open the pool area, but hopefully by next week! 

Meidän koti

 

Olohuone/ruokailutila/toimisto / Livingroom/Dining room/Office


Tämä postaus piti tehdä jo aikoja sitten. Olen vaan ollut niin laiska siivoamaan asuntoa valokuvauskuntoon, ettei kuvia ole ollut aikasemmin tarjolla. Viikonloppuna kuitenkin teimme suursiivouksen (mikä ei kyllä todellakaan enää näy asunnossa), jonka jälkeen otimme edustuskuvat asunnosta ja ajattelin näyttää miltä meidän koti näyttää. Olohuonesta tuli mahdollisimman vaalea pyynnöstäni. Kun asuntoa sisustettiin, minä olin Suomessa ja hyväksyin vain miehen ostoksia. Joten, kun saavuin Virginiaan, asunto oli sänkyä vaille valmis. Tai siis lähinnä patjoja vaille valmis. Toki, jotain jouduttiin hankkimaan vielä senkin jälkeen kun tulin tänne, mutta suurin osa oli miehen löytöjä. Ja aika hyvän työn hän mielestäni teki. Viihdyn asunnossamme todella hyvin, eteenkin nyt kun on lämpimämpi keli ulkona, niin minun ei tarvitse täällä sisällä palella. 

Makuuhuone / Bedroom 

 


Lähes kaikki asunnon kalusteet mies löysi käytettynä netistä. Ainoastaan yksi lamppu ja yksi IKEA:n tuoli on ostettu kaupasta. Sukat ja alusvaatteet kannattaa ostaa uutena, mutta muuten olen ehdottomasti kierrätyksen kannalla. Koko asunnon kalusteet kannettiin kotiin alle 1500:lla dollarilla käytettynä, kun jo sohva saattaa maksaa tonnin. Itse en olisi valinnut makuuhuoneen settiä, mutta diili oli aivan liian hyvä olla ottamatta. En vaan jotenkin viihdy tummien raskaiden kalusteiden kanssa, mutta makuuhuoneessa se ei haittaa. Emme käy makkarissa kuin nukkumassa, emme edes raahaa tietokoneita tai kirjoja makuuhuoneeseen, joten olen tyytyväinen lopputulokseen. Patjat sentään ostettiin ihan uutena, mutta vaikka kuinka makoilimme patjakaupassa eri patjoilla, valitsimme kuitenkin liian kovat patjat. 

Kylpyhuone / Bathroom

 

 


Kylpyhuone on erittäin pieni ja totuushan on se että hyllykössä meillä ei todellakaan säilytetä pyyhkeitä, vaan purkkeja ja purnukoita. Mutta edustuskuviin ei hallittu kaaos sovi 😉 Se mistä kuitenkin pidän kylpyhuoneestamme, on pesukone ja kuivaaja. On tosi kiva kun kaikki on lähellä. (asuntommehan on niin iso, ettei jaksa kantaa kolmea metriä, kun voi kantaa vaan kaksi…) Brittiläiseen (voin olla väärässä) tyyliin pesukone sijoitetaan keittiöön, mikä ainakin meidän perheessä olisi katastrofi! Keittiö on muutenkin niin pieni, ettei sinne mitenkään saisi mahdutettua enempää! Kylppäristä on kulku suoraan vaatehuoneeseen ja siitä makuuhuoneeseen, joten vaatehuolto toimii erittäin sutjakkaasti. Vaatehuoneesta ei tule kuvia… Siellä on vaan niin kamalasti romua tavaroita.

 

Kuten mainitsinkin jo, keittiö on todella pieni ja kaikki, ketkä on meillä käynyt Helsingissä kylässä, tietää että meillä tehdään todella paljon ruokaa ja leivotaan. Emmekä osaa tehdä ruokaa yksin, vaan aina toisen pitää änkee mukaan. Mutta, ihminen on sopeutuvainen ja olemme sopeutuneet tilanteeseen kohtalaisen hyvin. Välillä joutuu käyttämään ruokailupöytää tasona, mutta se nyt ei taida olla mitään uutta missään keittiössä. Ei ainakaan Haagan asunnossa 😉 Huomasitteko uuden sisustuselementin ruokailupöydän vieressä seinällä? Ihan itse asensin! Kello maksoi peräti kymmenen dollaria Amazonilla ja saapui kolme viikkoa tilaamisesta Kiinasta. Kätevää. 

 
Lopuksi vielä kuva tyhjästä parvekkeestamme. Huomenna, koska on sadepäivä, on päivän agendana käydä katsomassa parvekekalusteita. Netistä löyty todella nihkeesti mitään käytettynä, niin käydään muutamassa Pelastusarmeijan tyyppisessä liikkessä katsomassa jospa löytyisi edes pari tuolia ja pöytä. Olisipa minun baden baden täällä… No mutta, Ida saa nauttia siitä tänä kesänä 😉 En missään nimessä halua hamstrata tähän asuntoon mitään ylimääräistä, mutta miten voin vastustaa kiusausta hankkia tuoli, jossa voin juoda aamukahvini auringonpaisteessa?
 
Halit ja pusut kaikille!
Camilla
 
Translate: Here is a couple of pictures from our apartment. We cleaned the apartment this weekend and took some pictures but it doesn’t look the same anymore. Wonder what happened… Hoping to get at least a chair and a table on our balcony tomorrow if we can find something decent price so I can have my morning coffee on our balcony watching the sunrise 🙂

Paluu arkeen

Vieraat on palautettu turvallisesti kotisuomeen ja meillä oli paluu arkeen. Vaikka mies meni töihin ja asunto oli todella tyhjän oloinen, niin oikeastaan nautin siitä että saan palata omien arkirutiinien pariin. Oli ihana käydä salilla eilen kolmen viikon tauon jälkeen. Kyllä se pisti vähän puuskuttamaan, mutta nyt voi jo turvallisesti sanoa että flunssa on selätetty. Toivotaan ettei tarvitse sairastella enempää tänä keväänä, ettei opiskelu kärsi. Olen nyt jo hieman jäljessä omasta aikataulusta, mutta nyt onkin kokonainen kuukausi ilman lomia edessä. Seuraava aikataulutettu loma on huhtikuun alussa kun suuntaamme takaisin Houmaan pikkuprinsessan syntymäpäiville. Loma sattuu olemaan pääsiäisviikonloppuna ja lennot olivat tuplahintaisia, joten tiedossa Road Trip! Seitsemäntoista tunnin ajomatka edessä… Huh, väsyttää jo ajatuskin. On minulla kyllä suunniteltuna yllätysmatka tässä maaliskuun aikana, mutta siitä sitten myöhemmin. Ei ikinä tiedä vaikka mies lukisikin blogiani 🙂 

Chinatown in Washington DC



Ystävien vierailu oli lyhyt ja viikko vaikutti alkuun aivan liian lyhyeltä tehdä kaikki mitä listalla oli. Listalta ruksattiin kuitenkin kaikki tarpeellinen ja kuulemma voi Yhdysvaltoihin tulla toistekin. Edellisessä postauksessa kokosin muutaman kuvan mitä viikon aikana koettiin ja nähtiin ja ajattelin laittaa tähän loput kuvat, mutta nehän on onnellisesti vielä miehen kamerassa, kamera autossa ja auto työpaikalla. Se siitä kivasta ajatuksesta. Tässä nyt kuitenkin muutama minun puhelimesta, mitä oli vielä tarttunut matkan varrelta mukaan. 

Mustikkashotteja amerikkalaiseen tyyliin / Blueberry shots

 

Onni on iso Twix-patukka 🙂

 

Friteerattua sipulia ja margarita Outback-ravintolassa / Fried onion at Outback


Kaikkein parasta kuitenkin arkeen paluussa on ollut Skype ja kuulla kuulumiset perheeltä ja ystäviltä. Kuten taisin jo aikaisemmin mainita etten pode koti-ikävää, mutta ikävöin perhettä ja ystäviä ja on ihana kuulla että kaikki voi hyvin toisella puolella maailmaa. Viikonlopuksi toivon mahdollisimman vähän sadetta, jotta voisimme pakata termarit reppuun ja suunnata luontoon muutamaksi tunniksi. Kun on pyörinyt kaupungissa muutaman viikon putkeen on ihana lähteä metsään rauhoittumaan ja opiskelutkin maistuu paremmalta pienen happihyppelyn jälkeen. 

Mahtavaa loppuviikkoa!
Camilla

Translate: After a three week vacation it is nice to get back to my routines. I’m a little bit behind my study schedule, so now I have to get back to my school. I really enjoyed getting back to gym last night and can’t wait to start a routine again. The pictures are from our week with our Finnish friends. We did a lot in just one week, but it was all worth it! We had a blast!

Ruokapöytä

Suurin murheenkryyni on viimeiset 3,5 viikkoa ollut ruokapöydän puute. Ensimmäinen viikko oli hurjan romanttista syödä sohvalla piknik-illallinen ja juoda aamukahvia uutisia seuraten. Mutta nyt alkaa kypsyttää. Pöydän piti olla valmis kolme viikkoa sitten. Ollaan soiteltu perään, lähetetty viestiä (monessa eri muodossa) ja meinattiin jo viime perjantaina käydä pajalla pöllimässä joku pöytä. Ihan sama mikä pöytä, kunhan voidaan syödä illallista ruokapöydän ääressä. 

 

Mutta odotus palkitaan, eikö vain? Eilen mies soitti töistä lähtiessään että hän on matkalla hakemaan pöytää. En uskaltanut innostua, koska ajattelin että mitä jos pöytä ei ollutkaan sellainen minkä mies luuli tilanneensa eikä ota sitä mukaansa. Pöytä olikin juuri sellainen minkä olimme tilanneet ja kannettiin pöytä asuntoon eilen illalla juuri sopivasti päivällisaikaan. 
 
Modern Rust -yritys käyttää huonekaluihin kierrätettyä puuta ja esimerkiksi meidän ruokapöytä on joskus ollut lato, joka on purettu ja annettu uusi elämä meidän olohuoneessa. Suurin haaste oli löytää ruokapöytä, joka on valkoinen. Olin antanut tarkat ohjeet asuntomme sisustukseen ennen kun muutin ja valkoinen oli jotain mistä en antanut periksi. Asuntomme on pieni enkä halunnut olohuoneeseen massiivisia tummia huonekaluja. Amerikkalaiset sisustavat useimmiten kotinsa tummilla huonekaluilla ja oli vaikea löytää (muualta kuin Ikeasta) valkoisia huonekaluja. Koska meillä on ruokapöydän tuolit, sohva ja tv-taso on jo Ikeasta oli selvää ettei muita Ikean huonekaluja muuta meille. Kun mies löysi Modern Rust -yrityksen ei muita vaihtoehtoja enää ollut. Meillä nyt vaan kävi huono tuuri meidän pöydän kanssa. Pajalla sattui vesivahinko kolme viikkoa sitten ja yritys joutui valmistamaan huonekalut uudestaan. Mutta nyt pöytä on meidän kodissa! Vihdoinkin!
 
Pöydän saapumisen kunniaksi minulla on herneet likoamassa ja illalla syödään hernekeittoa. Mies on narissut hernekeiton perään siitä asti kun saavuin Virginiaan. Mieheni on suomalaistunut niin pahasti että hänelle kelpaa pelkästään ruisleipä, salmari pitää olla kotitekoista, puuron pitää olla neljän viljan puuroa mustikkakeiton kera ja hernekeitto on suurinta herkkua. Toivottavasti hernekeitto onnistuu tänään – tämä on minun ensimmäinen hernekeitto, joka ei tule säilykepurkista 🙂 
 
Tänään on kevään ensimmäinen päivä, meillä on tänään tiedossa 51 astetta Fahrenheit, eli n. 10 Celscius astetta JA auringon paistetta! Hyvä päivä korkata lenkkipolut. Kevät kestää kylläkin vaan tämän päivän. Huomenna palaamme normaaliin nollakeliin, mutta tämä päivä antaa toivoa: kyllä se kevät sieltä tulee!! 
 
Camilla
 
Translate: Our dining table arrived yesterday!! No more picnics on the sofa (or the floor) by the TV! To celebrate this happy event I have peas soaking for a Finnish pea soup. We have a one day spring here today. It is 51 degrees Fahrenheit and the sun is shining! Tomorrow we’re back to the low 30’s, but I’m sure the spring will be here soon 🙂  
 

 

Ravintoloita ja leipomista

Claredon, Virginia
Hyvää Groundhog-päivää (Murmelin päivää)! Ilmeisesti talvi on ohi, koska murmeli ei nähnyt varjoaan tänä aamuna 🙂
 
Onpas ollut tapahtumarikas viikonloppu! Aloitin viikonlopun vieton jo torstaina puolen päivän jälkeen, kun mies tuli aikaisemmin töistä potemaan kovaa migreeniä. Mies jäi nukkumaan ja minä sain auton käyttöön, jei! Olin suunnitellut koko viikon leipomista ja pääsin ihan yksin kauppaan pyörimään ilman että joku hengittää niskaan koko ajan. Esimmäinen kuva on naapurikaupungista, Claredonista. Claredon on kaunis kaupunki, kauniimpi kuin Court House, missä me asustelemme. Court House on (kuten nimikin jo kertoo) täynnä virastotaloja, eikä ole kovin inspiroivaa… Tykkään kävellä Claredoniin ihan vaan pyörimään kauppoihin tai metsästämään kivaa ravintolaa illallista varten. 
 
Torstain missio oli leivontatarvikkeet. Amerikkalaiset leipovat useimmiten “lisää vain vesi”-leivonnaisia ja kun suomalaisena on tottunut että jauhoja löytyy montaa eri sorttia, niin teki vähän tiukkaa löytää kaikki tarvikkeet. Kolme kauppaa (plus alko) ja minulla oli kaikki kamat kasassa. 
 
Perjantaina käytiin ensin kampaajalla ja muilla asioilla Woodbridge:ssa. Ei saatu VIELÄKÄÄN meidän ruokapöytää ja meillä alkaa olemaan hermot aika kireenä. Tämä piknik-ruokailu sohvalla alkaa olemaan vanha juttu jo… Koska ei saatu pöytää perjantaina, päätin että menemme ulos syömään. Ensin lounas Popeyes-pikaruokaravintolassa ja illallinen Cheesecake Factory-ravintolassa. Teen postauksen erikseen pikaruokaravintoloista, joten mainittakoon tässä vaiheessa että Popeyes on frittikanaan erikoistunut pikaruoka-ketju. Cheesecake Factory taas on minun lemppariravintoloita Yhdysvalloissa, koska heillä annoskoot on tarpeeksi isoja myös minulle 😉 Nimi saattaa hieman hämätä. Vaikka ravintola on erikoistunut juustokakkuihin, on ravintolassa tarjolla mahdottoman iso ruokalista, josta jokainen varmasti löytää mieluisen annoksen. Koska ketju on laaja ja ravintolat valtavan kokoisia, on palvelu (suurimmaksi osaksi) tasalaatuista ja tietää mitä saa kun kävelee ovesta sisään. Vähän niinkun Rosso, mutta hieman tasokkaampaa… Tai noh, tason voi määrittää monella eri tavalla. Minulla oli omasta mielestäni siistit vaatteet, korkokengät ja olin jopa laittanut hiukset nätisti, kun taas molemmissa naapuripöydissä asiakkailla oli valkoiset lenkkarit sekä verkkarit jalassa. Mutta toisaalta, olemmehan me amerikassa… 
 

 

Cheesecake Factory, Claredon, Virginia
Ennen illallista sain vihdoinkin aikaiseksi leipoa ja voi että kun tuli hyvä fiilis!! Olen varmaan viimeksi leiponut vuosi sitten laskiaispullia, jos mokkapaloja ei lasketa tai jotain synttärikakkuja… Kun saavuin tänne Yhdysvaltoihin kolme viikkoa sitten, tunsin heti oloni kotoisaksi – kotini ei ole enää Haagassa vaan mieheni luona. Mutta leipominen tuo vielä voimakkaamman tunteen siitä että on kotona. 
 
First batch of Runebergin torttu
Ensimmäinen satsi Runebergin torttuja sitten 2002-2004 vuosien leipurikoulua. Rakenne oli aivan uskomattoman hyvä! Tortut ei noussu, mutta se ei haitannut yhtään, oli ihan super hyviä. En tiedä mikä aivopieru minulle iski perjantaina. Ajattelin että nämä 12 Runebergin torttua riittää hyvin vielä maanantai-tiistai-akselille ja voin syödä torttuja opiskelun lomassa. Kuinka väärässä olinkaan. Lauantaiaamuna torttuja oli jäljellä kaksi. Itse sain maistaa yhteensä kolme torttua. Ei muuta kuin leipomaan lisää. Tällä kertaa tein tupla-annoksen ja tortuista tuli korkeampia. 
 
Second batch of Runebergin torttu

 

“Jos Luoja antoi minulle suomalaisen tyttöystävän, joka leipoo, niin aion syödä kaikki tarjolla olevat leivonnaiset” kuului vastaus kun kysyin, eikö sinulla ole minkäänlaista itsekuria, kun toisen satsin tortut oli kadonnut sunnuntai-iltapäivään mennessä. Mitä tohon nyt sitten tulisi vastata…? 
 
Lisää viikonlopun tapahtumia tulossa, kunhan saan kirjoitettua postaukset valmiiksi. Nyt aamu-uinti ja opiskelemaan!
 
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Camilla
 
Translate: Our dining table is still not here, so we were forced to eat out on Friday both lunch and dinner. I also did some baking. The first batch of Runebergin torttu on Friday came out really good but very low. The dough didn’t rise but luckily (?) I got a second chance on Saturday since the first 12 cakes were gone… The second batch I doubled the dough and they turned out as good as the first batch but a bit bigger. 
 
I was told that “If God gave me a Finnish girlfriend who can bake I’m going to eat every single cake you bake” when I asked where all the cakes went… So apparently it has nothing to do with self control. 
 
Have a great week!