Aamuviiden klubi

Olen nähnyt äänikirjasovelluksessa ehdotuksen lukea kirjan “The 5 AM Club”, mutten ikinä päässyt kirjan lukemiseen asti. Kuukausi sitten kuitenkin tapahtui jotain maatamullistavaa ja mies kysyi voiko hän alkaa treenaamaan kanssani aamuisin. Ongelma on vaan että pitäisi herätä tuntia aikaisemmin kuin aikaisemmin, eli kello viisi aamulla. En epäröinyt, koska olinhan itsenkin miettinyt, että olisi kiva saada päivään vähän omaakin aikaa. Joten, kuukauden kokeilun jälkeen, olemme edelleen aamuviiden klubilaisia ja koska vihdoinkin sain kuvia otettua todisteeksi niin tarjoitui sopiva hetki kirjoittaa siitä miksi jaksan arjessa kaiken hulluuden keskellä.

A-Mountain auringonnousun aikaan.

En siis ole lukenut em. kirjaa, mutta lyhykäisyydessään ideana on herätä tuntia aikaisemmin kuin muu perhe, jotta saa aikaa itselleen. Kirjassa ehdotetaan jakamaan tunti 20 minuutin jaksoihin, jossa ensimmäinen käytetään liikuntaan, toinen meditaatioon ja päiväkirjan kirjoittamiseen ja kolmas lukemiseen tai itsensä kouluttamiseen. Ennen kun luin kirjasta tai sen ideasta, olin tehnyt itselleni samantyyppisen rutiinin ja koska rutiini auttaa minua olemaan parempi opettaja, yrittäjä, vaimo ja vanhempi, halusin jakaa ilosanomaa muiden kanssa.

Aikaisemmin heräsin kuudelta miehen kanssa ja aloitin 20 minuutin kehonpainotreenin takapihalla heti herättyäni. Välillä kävin vaan kävelyllä, mutta melkeinpä joka aamu tein jonkinlaisen treenin. Tämän jälkeen tein vartin joogan ja viiden minuutin meditaation katolla, jossa usein istuin kun aamun ensimmäiset auringonsäteet tanssivat kasvoillani. Tämä oli maaginen heti, joka tietenkin muuttuu, kun päivän pituus muuttuu eri vuodenaikojen välillä. Tässä vaiheessa kello oli jo usein yli seitsemän ja poika oli jo hereillä odottamassa aamupalaa. Ehdin juuri ja juuri käydä suihkussa, laittaa aamupalaa molemmille ja syödä oma aamupala. Kahvia en usein ehtinyt juoda ollenkaan enkä soittaa Suomeen ennen kuin koulu alkoi aamukahdeksalta. Usein ärsytti kun ei ollut aikaa rauhassa juoda kahvia tai kahvi oli seissyt kupissa jonkin aikaa ja oli nyt kylmää, koska koulu alkoi.

Aurinko nousee upeasti vuorten takaa.

Avasin hieman syitä tiukkaan aikatauluun edellisessä postauksessa. Kotikoulu alkaa meillä aina kahdeksalta, ellei poika nuku myöhempään. Minä en ikinä herätä poikaa unilta, ellei olla lähdössä jonnekin. Annan hänen nukkua, koska tiedän että joskus hän tarvitsee pidempiä unia. Kello kahdeksan aloitus on tarkoin harkittu ajankohta ja olemme kokeilleet monet eri aikataulut, joista kahdeksan sopii meille molemmille parhaiten.

Nyt kun aloitin heräämään päivään jo viideltä, ehdin rauhassa tehdä sekä lihaskuntotreenin ja joogan ja aamu ei ole edes alkanut vielä. Ei ole kiire mihinkään. Olen myös saanut treenikaverin itselleni. Mies tekee omaa treeniä ja minä omaani takapihalla. Välillä menemme vaan kävelylle jos on hyvin uninen olo. Välillä olen käynyt ystävän kanssa juoksemassa, mutta viime viikolla kävimme aamuviideltä vaelluksella tässä ihan lähistöllä sijaitsevalla “vuorella”, josta postauksen kuvat. En oikein keksinyt tälle nyppylälle mitään järkevää sanaa, joten laitoin vuoren heittomerkkeihin. Parkkipaikalta lyhintä tietä huipulle on noin kolme varttia kävellen, eli ei todellakaan mikään vuori, mutta onhan tuo tarpeeksi korkea että tulee hiki. Kävelimme koko vuoren ympäri ja kävimme huipulla. Aikaa meni 2,5 tuntia, eli saavuin kotiin juuri ennen kun koulun oli määrä alkaa.

Näkymä vuoren rinteeltä. Eteläinen Las Cruces näkyy alhaalla ja kauempana El Paso, Teksas.

Nyt kun aamuissa on enemmän aikaa, otan usein kalenterin viereen ja to do listan tekemisen aamupalan yhteyteen. Päivä lähtee paljon paremmin käyntiin kun tietää mitä kaikkea pitää tehdä koulun jälkeen. Välillä saan jopa töitä tehtyä ennen koulua ja mitä parasta saan juoda kahvin rauhassa. Usein soitan Suomeen aamulla. Kirjoitan päiväkirjaa ja välillä katson jotain hömppäohjelmaa.

Muutos ei ollut alkuun helppoa, koska nukkumaanmenoaika piti muuttaa, mikä tarkoitti, että illallisaikaa piti aikaistaa. Nukuin erittäin huonosti ensimmäiset viikot ja heräilin koko yön ja oli kummallisia unia. Mietin koko yön onko aika herätä ja olenko nukkunut liian myöhään enkä herännyt herätyskelloon. Vähitellen kuitenkin aamut eivät olleet niin vaikeita, vaikka edelleen on aamuja että tekee vaan mieli jäädä peiton alle. Eteenkin kun aamut ovat olleet kylmiä. Lauantaina oli peräti pakkasta kun lähdin viideltä juoksemaan.

Näkymä vuoren toiselta puolelta, rinteestä.

Kaikenkaikkiaan muutos on ollut positiivista ja aion jatkaa aamuviiden klubin jäsenyyttä. Muutos on ollut sen verran hyvä, että olen jatkanut heräämään myös viikonloppuna viimeistään kuudelta. Jos vaan saan kaveria juoksemaan viikonloppuna lähden ilomielin poluille. Nyt kun on ollut kylmempää keliä, niin isommat petoeläimet ovat tulleet alas laaksoon vuorilta, koska ruokaa on aika vähän saatavilla. Eilen näin kojootin meidän kotikadulla jahtaamassa jänistä ja toissaviikolla puuman takapihan golfkentällä tallustelemassa. Tästä syystä en ikinä lähde yksin juoksemaan. Eteenkin aamulla kun on vielä pimeää.

Blogipostauksella ei ole tarkoitus tuoda kenellekään huonommuuden tunnetta vaan osoittaa, että jos haluaa muutosta elämään, on se mahdollista jos on tarpeeksi suuri motivaatio. Oma aika on minulle niin tärkeää, eikä sitä ole muuten mahdollista tässä elämänvaiheessa saada, on pakko organisoida päivät niin että saa mitä haluaa. Olisin helposti voinut organisoida päiväni niin että treenaan iltaisin, mutta se ei sovi itselleni ollenkaan. Olen aina ollut aamuvirkku, enkä usko sen muuttuvan lähiaikoina.

Seuraava askel olisi kai lukea The 5AM Club kirja? Katsotaan kunhan olen lukenut kaikki 27 kirjaa äänikirjasovelluksessa jonossa olevat, heh.

Camilla

English: I haven’t read The 5AM Club book yet, but it turns out I have adopted that philosophy on my own the past weeks. After some consideration I have changed my morning routine to start earlier to do things that makes me happy, such as working out/running, mediating, doing yoga and journaling along with a peaceful breakfast by myself. I am happy to have make the change and will continue staying in the 5am club.

Las Cruces, New Mexico

Organ Mountains

Mikä ihmeen paikka tämä oikein on ja missä päin maailmaa me siis oikein asutaan?

Ajattelin esitellä Las Crucesin heille ketkä eivät ole kuulleet paikasta. Itse olen aina innoissaan kuulla eri paikoista maailmassa ja olenkin ulkosuomalaisten blogien suurkuluttaja. Monet ihmiset kuulevat suurkaupungeista Yhdysvalloista, koska elokuvateollisuus rakastaa tai ainakin rakastivat joskus aikoinaan Los Angelesia ja New Yorkia, mutta pienet paikkakunnat eivät saa paljon näkyvyyttä ja ihan ymmärrettävistä syistä.

Las Cruces alhaalla Organ Mountains:sta päin katsottuna.

Minäkään en ollut ikinä kuullut Las Crucesista ja New Mexicokin on vaan yksi osavaltio muiden tuntemattomien joukossa. Tai no en nyt sanoisi niinkään. Olenhan katsonut monta kertaa televisiosarjan Breaking Bad ja Better Call Saul, jotka perustuvat New Mexicon pääkaupunkiin Albuquerqueen. Kun siis mies sai puhelun että hänelle on tarjottu työpaikkaa Las Cruces, NM, niin olin heti valmis muuttamaan, koska tiesin että siellä on vuoria. Vaikka Houstonissa on paljon hyvää, on Las Crucesin hidas elämäntyyli nyt jo tarttunut.

Tästä jäin miettimään elämänlaatua Las Crucesissa ja tulin siihen tulokseen, ettei täältä puutu montaa asiaa. Yksi asia mitä kaipaan on hyvät luomutuotteet kaupassa. Amerikassa ei voi syödä ns. tavallista ruokaa vaan kaikki pitää ostaa luomuna tai en itse ainakaan lähtisi syömään ruokaa, joka ei ole luomua. Las Crucesista ei siis oikein löydy hyvälaatuista, joka on kaikenlisäksi järkevän hintaista. Kaikki ruoka tulee kaukaa, paitsi pekaanipähkinät ja chilipaprikat. Mutta mitä aavikolta oikein voi kasvattaa?

Vaellusreitti Organ Mountains:ssa ja näkymä White Sands tukikohtaan päin.

Toinen asia on lyhyempi matka Suomeen. Haluaisin asua lähempänä perhettä, mutta marraskuun pimeys ei oikein houkuttele. Maantieteellisesti en oikein voi muuttaa tätä ongelmaa, joten hyväksyn että matka on pitkä. Ainakin Finnair on avannut suoran reitin Dallasista Helsinkiin, eikä Las Crucesista ole kuin 45 min ajomatka El Pasoon, josta 1.5 tunnin lentomatka Dallasiin.

Ilmasto

Kaikki (minä mukaanlukien) haluaa aina tietää mikä ilmasto ja sää jossain itselleen uudessa paikassa on. Eteläinen New Mexico on aavikkoa ja meillä on oikeastaan aina aurinkoista. On todella harvinaista että on pilviä ja että pilvistä tippuu jotain märkää. Talvi ja kevät ovat kuivaa kautta ja suunnilleen marraskuusta kesäkuun puoleenväliin/loppuun ei tule pisaraakaan vettä. Paitsi kerran talvessa kun sataa lunta Las Crucesissa. Kevät on muutekin itselleni todella rankkaa aikaa ja sadeveden puute oli todella raskasta. Viime vuonna oli jatkuvasti metsäpalo jossain lähistöllä. Jopa niin pahat maastopalot että välillä vuoria ei nähnyt ollenkaan sankan sumun takaa. Ilma oli saastunutta, eikä me käyty ulkona pojan kanssa kuin harvakseltaan.

Näkymä kotitalon kattoterassilta.

Kesällä ja syksyllä sen sijaan on ihan erilaista. Oli jännä miten viime kesän alussa yhtäkkiä joku päästi pilvet Las Crucesiin ja avasi sadevesihanan. Yhtenä päivänä vaan vesisade saapui ja melkein joka päivä on pilviä näkynyt. Alkukesästä sataa joka päivä ainakin pikkasen, mutta se sitten laantuu. Vuorien takia vesisade saattaa muodostua tyhjästä ja tulla kaatamalla. Muutenkin tuntuu siltä että vesisade on enemmän saavista kaatamalla ja kuurottaista kuin pitkäkestoista ja tihuttamista.

Kesällä on tukahduttavan kuuma, mutta yöt on aina viileet. Siis aina viileet. Telttailemaan ei ikinä saa lähteä ilman kerrastoja ja kunnon makuupussia. Eteenkin vuorilla lunta voi tulla myös kesällä. Kävimme lokakuun alussa telttailemassa ja tuli rakeita iltapäivällä kun aamupäivällä oli ihan lämmin kesäsää. Talvella sentään ei ole kuuma, mutta vaihtelee valtavasti. Yhtenä päivänä voi olla +1 C ja seuraavana +25 C.

Roadrunner eli maantiekiitäjä etupihalla.

Mutta celciusasteet mittarissa ei kerro koko totuutta. Jos aurinko on pilvessä, asteita on +30 niin laitan pitkähihaisen koska on kylmä. Jos seisot suorassa auringonpaisteessa ja asteita +10, riittää shortsit ja t-paita oikein hyvin. Lähden liikkeelle aina sillä olettamuksella että on sekä kuuma että kylmä, niin olen varustautunut pahimpaan ja parhaimpaan. Auringon säteistä puheenollen. Las Cruces sijaitsee melkein 1200 metrin korkeudessa (4000 jalkaa) merenpinnan yläpuolella. Se ei kuulosta paljolta, mutta tuntuu sitäkin enemmän. Auringon säteet ovat todella vahvat. Aurinkorasva on välttämätöntä aina kun menee ulos eikä parane unohtaa hattuaan kotiin.

Kaupunki

Kyllä, Las Cruces on ihan kaupungin kokoinen paikka ja täällä asuu noin sata tuhatta asukasta. Vain puolen tunnin matkan päässä etelään on El Pason kaupunki, Texasin osavaltiossa ja Mexicoon pääsee, riippuen ruuhkasta vajaassa tunnissa. Eli asumme erittäin lähellä sekä Texasia että Mexicoa. Las Crucesista löytyy oikeastaan kaikki palvelut, mitä ihminen tarvitsee, mutta silloin tällöin käymme asioilla El Pasossa, kuten lentokentällä. Las Crucesissa on lentokenttä, mutta sieltä ei lennä kaupalliset yhtiöt, joten menemme El Pasoon jos tarvitsemme lentokentän palveluita.

Las Crucesissa on kolme sairaalaa, valtava osavaltion yliopisto sekä paljon yritystoimintaa. Suurin työllistäjä on kuitenkin White Sands Missile Range, jossa Yhdysvaltain armeijalla on valtava tukikohta. Suurin osa perheistä asuvat tukikohdassa noin kolmen vartin ajomatkan päässä Las Crucesista aavikolla. En löytänyt äkkiseltään paljonko tukikohdassa asuu ihmisiä, mutta se ei liene tärkeetä tietää. Pääasia on tietää että heillä on oma ruokakauppa, monta koulua ja jopa Subway ravintola. Erikoinen fakta White Sands:stä on että Afganistanin pakolaisista osa lähetettiin tukikohtaan odottamaan heidän statuksen käsittelyä kun Yhdysvallat vetäytyivät Kabulista Presidentti Bidenin presidenttikauden alussa.

Mielestäni suurin eroavaisuus suurkaupungin ja Las Crucesin välillä on että täällä on paljon enemmän pienyrittäjiä. Lääkäreillä on mielummin omat vastaanotot, kuin ovat töissä isoissa sairaaloissa. Sairaanhoito (kyllä, valitsin sanamuodon tarkoituksella) on erittäin huonoa täällä isoissa sairaaloissa ja jotkut pienyrittäjätkään eivät ole kiinnostuneita parantamaan potilaitaan. Olemme saaneet erittäin huonoa palvelua melkein kaikissa paikoissa, jos ylipäätään saa lääkäriaikaa saman vuoden puolelle.

Rio Grande joki lokakuussa 2022.

Ravintolatarjonta on melko heikkoa ja raaka-aineet huonolaatuisia, muutamaa helmeä lukuunottamatta. Hyvät ravintolat pitää vaan tietää tai löytää ystäviä keneltä saada vinkkejä hyviin ruokapaikkoihin. Olemme lähes lopettaneet ravintoloissa käymistä, koska voimme tehdä kotona parempaa ruokaa. Jos kuitenkin päädymme ravintolaan, valitsemme aidon italialaisen ravintolan, jossa raaka-aineet tulevat Italiasta asti ja pizzat paistuvat puu-uunissa. Toinen lemppari on pienin mahdollinen meksikolainen ravintola, joka ulkopuolelta näyttää niin rähjäiseltä etten uskaltaisi mennä tilaamaan ruokaa. Omistaja on miehen työkaverin täti ja hän tekee aivan uskomattoman herkullisia gorditas tacoja. Kyseessä on melkein kuin uppopaistettu maissitaco, jossa pyynnöstä eri lihaa, papuja tai kasviksia. Lisäksi sisälle tulee salaattia ja tuoretta tomaattia. Hinta $2.95 kappale. Erittäin hyvä hinta-laatusuhde!

Kaupungista löytyy jotain viihdykettä kuten kolme golf kenttää ja paljon puistoja. Puistoista kirjoitan joku toinen kerta, sillä ne ovat meillä viikoittaisessa käytössä. Lyhyenä mainintana, että vuorilla vaeltelu ja telttailu on erittäin suosittua täällä päin, samoin moottoripyörillä tai maastopyörillä ajaminen aavikolla. Mutta näistä sitten lisää joku toinen kerta.

Maanviljely

Las Crucesin läpi virtaa Rio Grande joki, joka matkaa Coloradosta New Mexicon ja Teksasin läpi aina Meksikonlahdelle asti. Joki tarjoaa Las Crucesissa ja sen pohjois ja eteläpuolella mahdollisuuden maanviljelylle ja yllätyksekseni joen varrelta löytyy paljon palstatilaa. Las Crucesissa suurin osa ovat pekaanipähkinä viljelmiä, mutta olen nähnyt puuvillaa, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, maissia ja omenoita. Hatch on pieni maanviljelijä kylä Las Crucesin pohjoispuolella jossa suurin osa viljelijöistä viljelevät New Mexicon chili paprikoita. Nämä eivät ole mausteisia, kuten chilit yleensä, vaan enemmän jalopenon makuisia. Chilit yleensä paahdetaan ja ne säilyvät hyvin paahtamisen jälkeen. Hatch chiliä tarjoillaan jossain muodossa jokaisessa ravintolassa New Mexicon alueella. Siitä yleensä tehdään salsan tyyppinen kastike, jota sitten laitetaan burgerin väliin tai ihan oikeastaan mihin vaan.

Pekaanipähkinäpuut Mesilla Valley:ssä.

Fun fact Las Crucesista ennen kun lopettelen postauksen: Las Crucesissa on viime aikoina nähty paljon nimekkäitä Hollywood näyttelijöitä, kuten Mel Gibson ja Bruce Willis kuvaamassa elokuvia, koska New Mexicoon on ollut halvempaa tuottaa elokuvia Hollywoodin sijaan. Bruce Willis oli viime talvena yhdessä lempipuistoistamme kuvaamassa elokuvaa.

Tässä hyvin pintapuolinen esittely kotikaupunkiimme.

Camilla

English: A brief overlook of our new home town for those who weren’t familiar with Las Cruces before. To sum it up, we have really enjoyed the relaxed small town feel in Las Cruces. The outdoor stuff is the biggest entertainment in my opinion. Las Cruces is far from everything, but has most of the services a person might need.

Terveiset Las Cruces, New Mexicosta!

Blogi on palannut linjoille!

Viimeiset pari viikkoa on alkanut kädet syyhyämään kirjoittamista ja kuvien käsittelyä ja vihdoinkin olen päässyt tilanteeseen, jossa voin tehdä tilaa omille harrastuksille – kuten vaikkapa blogille.

City of Rocks State Park New Mexicossa

Paljon on ehtinyt tapahtumaan kolmessa vuodessa, joten otetaanpa pieni recap. Viimeksi kun tätä blogia kirjoitin asuimme Houstonissa miehen kanssa kahdestaan, mutta perheemme on kasvanut yhdellä 12-vuotiaalla pojalla ja asumme nykyään Las Cruces, New Mexicossa. Mutta ennen kun pääsemme muuttoon käsiksi, niin voin hieman valottaa kuinka tähän päädyimme.

Viimeksi kun kirjoitin blogiin, kerroin että olin saanut unelmatyöpaikkani ja voi kuinka olinkaan oikeassa. Kaikki se mitä olen saanut tehdä on ollut aivan mieletöntä, enkä vaihtaisi päivääkään. Päivät olivat pitkiä ja ne vaan pitenivät entisestään kun 2020 vuoden keväällä jäätiin kotiin töihin. Harvoin tuli vietettyä vapaa-aikaa, ei sen puoleen etteikö mikään olisi ollut auki. Huhtikuussa mies sai tarpeekseen kotona istumisesta ja ostettiin vene. Ihan joka viikonloppu mentiin kalaan ja syötiin herkullisia illallisia.

Tähän aikaan mies teki vaan 50% töitä, joten oli paljon kotona. Keväällä lapset tuli meille muutamaksi kuukaudeksi jotta äitinsä saisi vapaata etäkoulusta yms. Mies huomasi kuinka pojalla oli vaikeuksia matikan kanssa ja auttoi tätä tehtävissä. Keväällä myös koin ensimmäisen burnoutin tai ensimmäiset oireet tulivat – vaikken tietenkään lomaa ottanut.

White Sands kansallispuiston kuumailmapallotapahtuma. Ei, tuo valkoinen maassa ei ole lunta vaan hiekkaa.

Kesästä ei ole oikeastaan mielikuvia paitsi kalastamisesta. Että nautin veneellä oleskelusta täydestä hiljaisuudesta suurkaupungin melun vastapainoksi! Välillä pohdittiin jotain viikonloppureissuja, mutta lopulta päädyttiin jäämään kotiin ja omille kala-apajille. Syksyllä kuitenkin repäistiin ja päädyttiin Colorado Springsiin viikon lomamatkalle, jossa palkkasin valokuvaajan ja juhlittiin häitämme ihan kahdestaan. Otettiin kuvat jossa kävelen alttarille ja vaihdoimme valat ihan kahdestaan. Teimme tapahtumasta videon, joka jaettiin perheen ja ystävien kesken virtuaalisessa häätapahtumassa. Alunperin tarkoitus oli pitää häät Espanjan aurinkorannikolla, mutta pandemian vuoksi häät Espanjassa jouduttiin perumaan. Päivä oli aivan täydellinen ja vaikka perhe ei voinut olla paikalla olimme onnemme kukkuloilla.

Loppusyksystä uskaltauduimme ajamaan Louisianaan Kiitospäivän kunniaksi ja otimme veneen mukaan. Kävimme ystävien kanssa kalastamassa ja söimme enemmän ruokaa kuin koskaan. Marraskuussa sain ensimmäisen tiimiläisen Houstoniin, mikä auttoi työkuormaa jonkin verran, vaikka edelleen tein enemmän töitä kuin koskaan. En vaan osannut olla tekemättä, vaikka olisi ihan hyvin riittänyt vähempikin. Viime joulu vietettiin ihan kotona kahdestaan ja lapset lensivät ensimmäistä kertaa kahdestaan Houstoniin joulupäivän iltana. Juuri ennen joulua saimme miehen ex vaimolta pyynnön ottaa poika meille asumaan. Tässä oli monta eri syytä mutta päällisin puolin oli huoli pojan koulunkäynnistä ja muut oireilut koulukiusaamisen takia. Koska mies teki edelleen 50% töitä, niin päädyimme kotikouluun. Alku oli erittäin hankalaa ja vaikka edelleen haetaan rajoja puolin ja toisin, oli päätös oikea.

Keväällä minusta tuli moottoripyöräilijä.

Helmikuussa sain kolmannen tiimiläisen Houstoniin, mikä auttoi todella paljon ja uskalsin ottaa viikon lomaa maaliskuussa. Mieheni yllätti minut aivan mielettömällä lomamatkalla Louisianaan ja Mississippi:iin. Istuin upean bed and breakfastin kuistilla Louisianan osavaltion syvimmässä metsässä juomassa Gin Tonic:ia ja lukemassa kirjaa golf kierrosten välissä. Enkä kaivannut muuta.

Juuri ennen lomamatkaa Louisianaan mies kävi työmatkalla allekirjoittamassa uuden työsopimuksen täysin uuteen organisaatioon ja uuteen työhön. Mies oli tehnyt samaa työtä jo melkein kaksi vuosikymmentä ja kaikki ihmiset hänen ympärillään olivat varmaan huomanneet kuinka huonossa henkisessä kunnossa hän oli. Työ vaikutti junnaavan paikoillaan ja Teksasissa hänellä oli paljon hoidettavaa ja paljon alaisia. Lisäksi helmikuussa tuli tieto ettei ylennystä tule ja kun organisaation ulkopuolelta tuli kutsu haastatteluun ei vaan voitu muuta olla ottamatta työ vastaan.

Enpä ollut aikaisemmin kuullut Las Cruces, New Mexicosta, mutta nyt tiedän 🙂 Muutto New Mexicoon tapahtui elokuun puolessa välissä vuonna 2021 ja talo ostettiin pelkkien kuvien perusteella Houstonista käsin.

Kuinkas unelmatyöpaikkani sitten kävi? Pitkien keskusteluiden jälkeen päädyttiin etten jatkanut töitä vuodenvaihteen jälkeen joten aloin tekemään muita puuhia. Vuoden 2022 alku oli hankalaa ja uuvuttavaa. Otin kotikoulun hoitaakseni lähes kokonaan ja yhtäkkiä elämä muuttui täysin. Olin kotona kaikki päivät lapsen kanssa ja yritin henkisesti selviytyä siitä etten ikinä käy missään kodin ulkopuolella tai keskustele muiden aikuisten kanssa. Taistelin kovasti “opettaja” titteliä vastaan, kunnes kävin keväällä kotikoulukonferenssissa. Ymmärsin ettei tässä ikinä ollut minusta kyse vaan lapsesta ja hänen tulevaisuudesta.

Organ Mountains Las Crucesissa. Kyseinen näkymä oli väliaikaisen vuokra omakotitalon takapihalta mutta vuoret näkyvät joka paikasta Las Crucesista.

Loppukeväästä selkeytyi että minusta tulee yrittäjä ja toukokuun 4. päivänä vuonna 2022 avasin kirjanpitoyrityksen. Itse työ ei ole minulle tuntematonta ja kirjanpito on ollut minulle aina erittäin helppoa, mutta itse yrittäjyys täysin tuntematonta.

Tervetuloa takaisin tai tervetuloa uusille lukijoille, kun sukellamme taas ulkosuomalaisen elämään Yhdysvalloissa. Tiedossa on paljon kuvia vuorista ja upeista maisemista. Pohdintaa elämää erityislapsen kanssa ja siitä miksi leipäjuuri ei vieläkään ole monen viikon ruokkimisen jälkeen valmis.

Halauksin,

Camilla

English: A lot has happened since the last time the blog was updated. Our little family grew with one 12-year old boy, whom is homeschooled. We moved to Las Cruces, New Mexico about a year ago and I started a business after my work ended at the previous company. The blog is back and I welcome you to join the fun!