Viiden tähden hotelli Liberiassa

Vuonna 1960 Liberian pääkaupunkiin Monroviaan valmistui viiden tähden hotelli kaupungin parhaalle paikalle pienelle kukkulalle. Näkymät 360 astetta, merinäkymä ja kaupungin katot. Kahdeksankerroksisessa luksushotellissa oli 106 huonetta. Hotelli on yksi harvoista viiden tähden hotelleista Afrikassa, mutta joutui sulkemaan ovensa vuonna 1989, juuri ennen sisällissodan alkua.

Olin halunnut käydä hotellilla jo pitkään, mutta olimme jotenkin aina unohtaneet mennä tai pelkästään saamattomia. Keskiviikkona kun viimeinen kontti lähti meidän kotipihasta satamaan otimme suunnaksi Palace Ducor -hotellin raunioita. Kun saavuimme hotellille, tajusin unohtaneemme ottaa eväät mukaan, mutta ystävämme oli pakannut pienen piknikin koko porukalle ja laukusta paljastui juustoa, hummusta, pitaleipää, mangoa, viiniä ja olutta. Ei ole vähään aikaan viini maistunut niin hyvälle kuin kahden intensiivisen muuttopäivän jälkeen vanhan hotellin katolla.

Sodan aikana monet menettivät kotinsa ja hotellissa asui vuosia kodittomia. Hotelli on riisuttu kaikesta. Ainostaan betoni on jäljellä. Rappuset on edelleen olemassa, muttei kaiteita, joten kulkeminen pimeässä betonilabyrintissä oli kokemus itsessään. Hyökkäsimme heti katolle, koska auringonlaskuun oli vajaa puoli tuntia ja haluttiin saada paljon kuvia. Harmikseni en tajunnut ottaa uima-altaasta kuvia ja suosittelenkin kurkkaamaan tämän linkin takaa muutamia upeita kuvia hotellista. Laitan saman linkin vielä tämän postauksen loppuun.

Sodan loputtua Liberian hallitus tyhjensi hotellin sen asukkaista vuonna 2007 ja on nyt auki kaikille vierailijoille pientä sisäänpääsymaksua vastaan. Hotellia vartioi muutama työntekijä ja sisäänpääsymaksua vastaan he pitävät huolta ettei hotelliin muuta uusia asukkaita ja katsovat vierailijoiden autojen perään. Hotellia ei ole kunnostettu sodan jälkeen, eikä kukaan tiedä sen kohtalosta. Uuden hallituksen myötä keskustelut käyvät taas kuumana hotellin kohtalosta, mutta en ole kuullut mitään uutisia lähiaikoina. Liberiassa on potentiaalia turismille ja maa oli yksi Afrikan upeimmista lomapaikoista, kunnes sisällissota murskasi kaiken.

Muistaakseni kolmannessa kerroksessa paikalliset taiteilijat ovat maalanneet hotellihuoneen seiniä, mutta tällä kertaa ne jäivät kokematta ajanpuutteen takia. Hotellin upea sijainti houkuttelee paikallisia ihastelemaan esimerkiksi auringonlaskua ja ottamaan kuvia, kuten perhepotretteja ja kivoja somekuvia. Hotellia ympäröi valtavat lehtipuut ja jos osaa kuvitella ympäristöä ilman roskia, on alue todella vehreä ja kaunis.

En voisi kuvitella parempia läksiäisiä ja voin lähteä Liberiasta hyvillä fiiliksillä!

Kuvia Ducor -hotellista.

Kivaa loppuviikkoa!
Camilla

English: As the last crate left our apartment on Wednesday night, we took off to FINALLY see the five star hotel Ducor in Monrovia. The hotel closed in 1989, after 29 years of serving tourists, due to the civil war in Liberia, but is now open to the public to a small entrance fee. This visit was the perfect going away event for us after a crazy two day pack out. More pictures of the hotel here. And a BBC video of the hotel here

 

Muuttopuuhat

Sunset at Capital Room 

Ystävämme Liberiassa järjestivät meille läksiäiset ystävämme uima-altaalla maanantaina ja vietimme koko iltapäivän auringosta nauttien. Monet ystävistämme toivat eri ruokia grilliin ja grillasimme mm. burgereita, kanaa, makkaraa ja pekonia. Ystävällämme on 14-kuukautiset kolmoset ja he tulivat kanssa viihdyttämään meitä. Oli ihana polskia lasten kanssa ja vanhemmatkin saivat hetken hengähtää kun “lapsenvahteja” oli allas täynnä. Päivä meni nopeasti enkä olisi halunnut palata muuttosotkun keskelle, mutta minkäs teet.

Eilisaamuna heräsimme virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen ja viimeistelimme muuttovalmistelut. Tämä oli ensimmäinen kerta kun muuttofirma hoiti puolestani muuton. Olin todella stressaantunut ajatuksesta, että joku muu pakkaa puolestani, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna tämähän oli oikein näppärä. Olimme valmistelleet kaiken, mitä itse pystyimme tekemään, eli kaikki oli pesty, lajiteltu ja valmiina pakattavaksi.

Etsi kuvasta lisko. Find a lizard in the picture. 

Nyt melkein kaikki tavarat on laatikoissa ja tänään saapuvat puiset kontit, mihin laatikot laitetaan. Oli aika hurjaa kun muuttomiehet lähtivät ja jäimme kahden matkalaukkumme kanssa “tyhjään” asuntoon. Onneksi miehen työpaikalta saapui laatikollinen tavaroita viimeisiksi päiviksi. Jotain astioita, lakanat, pyyhkeet ja telkkari. Huonekalut ovat miehen työpaikalta, joten emme joutuneet luopumaan esimerkiksi sohvasta ja pyykinpesukoneesta.

Nyt aamukahvit on juotu ja puurot syöty niin voidaan jatkaa muuttopuuhia ja illalla on vielä tiedossa yhdellä nähtävyydellä käynti. Olemme täysin unohtaneet mennä käymään Liberian 5-tähden hotellilla, mutta tänään menemme käymään. Hotelli ei ole enää toiminnassa, mutta hotellin ylimmiltä kerroksilta on upeat näkymät kaupunkiin.

Kuvat tähän postaukseen valitsin eräästä illasta, kun kävimme drinkeillä näköalaravintolassa. Ravintola on enemmänkin yökerho viikonloppuisin, joten menimme viikolla. Saatiin koko ravintola itsellemme. Juomat oli hyviä ja kohtuuhintaisia. Ja näkymät olivatkin mitä upeimmat. Auringonlasku sattui olemaan todella kaunis ja seura vielä parempaa.

Mutta nyt töihin 🙂
Camilla

English: At the moment we are in the middle of piles of moving boxes and about to finish the packing today. We had a nice going away party on Monday at our friend’s pool with some good BBQ. Since I forgot to take any pictures at the going away party, I chose pictures for this post from one night we went to a restaurant for drinks at sunset. 

Muuttostressiä ja suppailua

Tämä viikko on ollut todella erikoinen. Muuton suhteen tähän asti kaikki mikä vaan voi mennä pieleen, on mennyt pieleen. Nyt meillä on pitkä viikonloppu, koska maanantai on paikallinen pyhä ja tiistaina tulee muuttomiehet pakkaamaan. Toisin sanoen kaikki pitäisi olla hoidettuna, mutta eihän se sitä ole. Tiistaiaamu tuleekin olemaan mielenkiintoinen.

Kaikesta huolimatta olemme itse tehneet kaiken, minkä olemme pystyneet ja asunnossa on kaikenlaisia eri kasoja. Tavarat on järjestetty sen mukaan mihin muuttokuormaan ne on menossa ja ruokatavarat on järjestelty annettaviin, muutettaviin ja syötäviin. Maanantaina on vielä tiedossa meidän läksiäiset. Allasbileet kaverin luona. Tämän jälkeen tiedossa on vain pakkaamista.

Tosiaan mikään ei ole mennyt suunnitelmien mukaan ja olemme joutuneet luovimaan about kaiken kanssa. Mutta se on elämää ja tapahtui mitä tapahtui, nousemme perjantaina lentokoneeseen ja jätämme Liberian taaksemme.

Kaikki stressi kulminoitui tällä viikolla, etten nukkunut kunnolla ja näin kauheita painajaisia. Nyt kuitenkin olen rauhoittunut ja tullut siihen tulokseen, ettei kannata stressata asioista, joihin itse ei voi vaikuttaa. Kävimme lauantaina viimeisen kerran laguunilla suppailemassa, eikä voinut taas olla parempaa päivää. Laguunilla ei ollut taaskaan muita asiakkaita ja sää mitä ihanin. Viime viikolla kun kävimme suppailemassa paikalliset lapset olivat löytäneet puusta tehdyn kanootin ja olivat melomassa laguunilla samaan aikaan kanssamme. Veneessä saattoi olla muutama reikä pohjassa, tai noh, koko takaosa puuttui, joten lapsilla oli vaikeuksia pitää vene pinnalla. Lauantaina kanootti oli näköjään päässyt irti ja matkasi laguunilla yksinään. Jostain syystä se ei uponnut pohjaan kokonaan.

Toisaalta harmittaa lähteä täältä auringosta (vaikkakin sadekausi on edessä) ja rantaelämästämme, mutta toisaalta odotan innolla kaikkea tulevaa. Eilen automatkalla laguunille ja takaisin pidin kirjaa siitä, mitä mahtuu moottoripyörän päälle Liberiassa, joten loppukevennykseksi lista kaikesta, mitä pelkästään eilen tuli vastaan:

  • Moottoripyörän päälle mahtuu kaksi ihmistä, koira ja kottikärryt.
  • Moottoripyörällä voi kuljettaa neljämetrisiä lautoja.
  • Moottoripyörän päälle mahtuu helposti neljä aikuista reppuineen ja kasseineen.
  • Moottoripyörällä voi kuljettaa ikkunalasin. Ilman hanskoja. Tai kypärää.
  • Moottoripyörällä voi kuljettaa neljämetrisiä putkia. Metallisia tai muovisia.
  • Moottoripyörällä voi kuljettaa betoniterästä. Ei pituudella niin väliä.

Tässä siis vain eilisen saldo. Tässä kolmen kuukauden aikana on tullut nähtyä vaikka mitä.

Me jatkamme viikonloppua vielä huomisen, mutta kaikille Suomeen ihanaa äitienpäivän jatkoa ja uutta viikkoa!

Camilla

English: Our move to the States is next week and almost anything that can go wrong or cause gray hair, has done just that. Regardless, we have done everything we can and now all of our stuff is in piles in the apartment waiting for the moving crew on Tuesday morning. Monday is a local holiday here and one of our friend is throwing a going away pool party, so today is the last day to get things organized. Saturday we took off of everything and went to the lagoon. The day was perfect. As always at the lagoon. 

Sopeutuminen

Lähtö Liberiasta lähenee ja pidimme ensimmäiset läksiäiset viime viikolla. Olen jo alkanut ikävöimään tätä paikkaa monesta eri syystä, mutta ehkä eniten tätä omaa pikku kuplaani. Asuimme mieheni kanssa eri puolilla maapalloa niin kauan, että jotenkin tuntuu kuin olisi eron hetki taas tulossa. Tässä ehkä toinen syy, miksi kipuilen tätä lähtöä. Vaikka tiedän lähtevämme yhdessä, elän jotenkin kauhun hetkiä siitä, että pitää lähteä lentokentälle. Lentokentistä on kehkeytynyt minulle negatiivinen asia ja saattaa mennä muutama vuosi ennen kun tästä fiiliksestä pääsee eroon.

Kaikesta huolimatta, muutto on ensi viikolla!! Tällä viikolla on edessä vielä viimeiset järjestelyt ja varmaan muutamat läksiäiset. Odotan tulevaa, koska edessä on pitkä loma lasten kanssa ja uuden kodin etsintä Teksasissa. Ennen sitä olen kuitenkin nauttinut Liberian auringosta täysin siemauksin.

Viikonloppu oli taas aivan ihana! Oikeastaan kaikki alkoi jo torstaina illalla kun pidimme pizza-illan meillä kotona. Vieraita oli paljon ja tein varmaan kymmenkunta pizzaa. Oli kiva viettää iltaa mukavien ihmisten seurassa ja syödä hyvää ruokaa. Perjantaina kävimme perinteisesti pitkällä lounaalla lempparikahvilassamme ja teimme yli kahden tunnin treenin. Lauantaina kävimme taas suppailemassa laguunilla ja vaikka aamupäivällä laguunilla satoi vettä, iltapäivä oli aivan upea! En yleensä hikoile täällä, vaikka olis kuinka lämmin, mutta lauantaina hiki virtasi selkää pitkin kuin vesiputous. Tuntui kuin olisi ollut uunissa grillivastukset päällä. Lauantai-iltana kävimme vielä drinksuilla yhdessä ravintolassa rannalla, mikä kruunasi päivän. Sunnuntaina satoi sitten taas vettä ihan koko päivän ja taisimme katsoa kolme leffaa sohvalla löhöten. Sunnuntai olikin viikon ainut lepopäivä treeneistä, joten teki hyvää levätä.

Superpitkän intron saattelemana halusin kirjoittaa hieman sopeutumisesta uuteen tilanteeseen. Muutto Liberiaan ei ollut helppoa, eikä muutto Yhdysvaltoihin tule olemaan yhtään sen helpompi. Olen nähnyt niin paljon erilaisia muuttajia ja eteenkin täällä erikoisolosuhteissa on joillain ihmisillä todella vaikea sopeutua. Olin käynyt Liberiassa kahdesti ennen muuttoa, joten tiesin mihin olin tulossa, mutta onhan tämä aikamoinen elämänmuutos. Ilmasto, ihmiset, rikollisuus ja elämä vartioidulla alueella. Olisin helposti voinut tulla hulluksi, mutta tässä sitä vaan porskutetaan eteenpäin hyvillä mielin. Olen oppinut muilta ihmisiltä sopeutumisesta – mitä tehdä ja mitä ei tehdä. Toivon ottavani nämä opit mukaani seuraavaan muuttoon, jotta elämä asettuisi kivasti raiteilleen heti saavuttuamme.

Yleensä ihmiset, kenellä on vaikeuksia sopeutua uuteen ympäristöön, ovat lähteneet uuteen tilanteeseen negatiivisella asenteella, kuten minäkin aikoinaan. Päätin jo ennen kun muutimme, etten tule pitämään uudesta kaupungista ja voi että oli vaikeeta integroitua kouluun ja yhteisöön. Olen tavannut näitä ihmisiä ympäri maailmaa ja kaikilla vaikuttaisi olevan samanlainen asenne jo lähtiessään. Kaikilla on huonoja päiviä, jolloin tekisi vain mieli muuttaa takaisin kotimaahan, mutta itse näen eteenkin tämän muuton ihan mielettömänä mahdollisuutena. Uskon vakaasti, että Houston tulee olemaan meille ihana paikka asua, koska tapahtui mitä tapahtui, lähden Teksasiin positiivisella mielellä.

Liberiaan oli mielestäni helppo sopeutua, koska maassa puhutaan englantia, ihmiset mukavia ja auttavat mielellään, aurinko paistaa lähes aina, lähes kaikkea on saatavilla (eteenkin jos on paksu lompakko) ja kaupungista löytyy kivoja ravintoloita ja kahviloita. Luulin, että olisi vaikeampi sopeutua kuumankosteaan ilmastoon, mutta en kokenut tätäkään ongelmaksi. Ainoa kerta, kun oli tukalan kuuma oli ensimmäinen tennistunti tokalla viikolla Liberiassa. En juonut tarpeeksi vettä, enkä kehdannut pitää juomataukoja. Onneksi opettaja huomasi, etten enää jaksanut juosta ja patisti juomaan vettä. Luulin, että olisin palanut pahasti täällä ollessa, mutta sekään ei tapahtunut. Ensimmäisellä viikolla nukahdin aurinkoon vatsalleni ja kankut sai vähän ekstraväriä. Ja meidän aavelaivareissulla jäi polvet ja sisäreidet rasvaamatta. Hoidin aloe veralla kuntoon, eikä mitään pahempaa sattunut.

Kaikin puolin sopeuduin omasta mielestäni hyvin Liberiaan, eikä minua haittaisi tulla tänne uudestaan tulevaisuudessa. Kuitenkin suurimmat haasteet ovat ehdottomasti olleet kadulla yksin kulkeminen, autolla ajaminen ja kaikenkarvaiset eläimet. Liskot, käärmeet, hämähäkit, lepakot, torakat ja muut ihanat ötökät. En pistäisi pahakseni, jos tässä maassa ei olisi hämähäkkejä. Mutta niistä ei taida päästä eroon missään maassa.

Olemme molemmat mieheni kanssa nopeasti sopeutuvia ja osaamme innostua kaikesta uudesta. Luulen asenteen auttaneen paljon Liberiassa ja vaikka itse olin täällä todella lyhyen ajan, koin tämän kodikseni. Meillä oli ystäviä, uskalsimme lähteä tutkimusmatkalle ja kokeilimme kaikkea jännää. Jännittävien paikkojen näkeminen on ehdottomasti miehen työn suola. Ei moni pääse käymään esimerkiksi Liberiassa keskellä viidakkoa vesiputouksilla. Tai uskalla lähteä.

Camilla

English: I cannot believe, but we are moving next week! Time flew by so quickly! I didn’t find it difficult to move to Liberia, even though it is a completely different culture and climate than what I am used to. But then again we both adjust to new situations fairly well. Also my fiancé’s work is exciting, since we get to go to all these cool places – like the waterfalls in the middle of the jungle in Liberia 🙂 

Liberian vuodenajat

Olen muutaman kerran maininnut, että sadekausi tekee tuloaan, mutten oikeastaan ole kertonut Liberian eri vuodenajoista sen tarkemmin. Ylläolevien kuvien saattamana voisin hieman kertoa Liberian ilmastosta ja vuodenajoista.

Liberian ilmasto on ympäri vuoden trooppinen, eli kuuma ja kostea. Vuodenajat eivät siis suoranaisesti eroa toisistaan, mutta sadekautena luonnollisesti sataa enemmän kuin kuivana kautena. Riippuen keneltä kysyy, kuiva kausi on loka-marraskuusta huhtikuuhun. Suunnilleen noin puoli vuotta sadetta ja puoli vuotta vähän kuivempaa.

Kuiva kausi
Saavuin Liberiaan helmikuun puolessa välissä, eli kuivan kauden loppupuolella. Aamuisin on pilvistä ja yöllä saattaa pikkasen sataa, mutta muuten aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Maaliskuun puolessa välissä alkoi ukkospuuskat, yleensä yöllä ja nyt toukokuun alussa tuntuu siltä, että sadekausi on saapunut. Viime viikolla kaivoin sadetakin kaapista ja mies kantaa sateenvarjoa töihin päivittäin.

Kuiva kausi ei kuitenkaan tarkoita, että joet kuivuisivat ja koko maa näkisi nälkää, vaan päinvastoin. Jos katsoo Google Maps:iä, niin Liberia on vihreetä, kun muut länsi-Afrikan maat ovat ruskeeta. Liberiassa on erittäin trooppinen viidakkomainen kostea ilmasto ja vaikuttaa siltä, että kaikki kasvaa tosi kivasti täällä. Ruohoa leikataan joka paikassa ja vettä vaikuttaisi olevan hyvin saatavilla.

Kuivalla kaudella on kuitenkin todella kuuma. Ilmankosteus on ympäri vuoden yli 90% ja noin 28-30 astetta lämmintä. Yöllä saattaa lämpötila laskea 25 asteeseen, eli ei tosiaan ole kylmä. Vaikka paikalliset kyllä käyttävät toppatakkeja, pipoja ja kaulahuiveja, koska heillä on kylmä… Kerran minulla oli kylmä ulkona, mutta luulen, että se oli vaan olosuhteet. Olin herännyt yöllä joskus kahden aikaan ukkosmyrskyyn, kokkailin aamupalat trangialla, pakattiin kaikki tavarat autoon ja ajettiin 3 tuntia Robertsportiin. Istuin ilmastoidussa autossa peittojen alla ja odotin väsyneenä ja kylmissäni päästä lämpimälle rannalle. Kun saavuttiin rannalle, oli aurinko vielä nukkumassa pilvien takana ja istuin hiekalla kaksi tuntia viltin alla. Joten, ei, Liberiassa ei ole oikeesti ikinä kylmä.

Sadekausi
Tosiaan, riippuu vähän keneltä kysyy, mutta, sadekausi tulee joskus huhti-toukokuussa ja kestää noin marraskuuhun. Yöllä sataa ja ukkostaa. Aamulla sataa ja ukkostaa. Jossain vaiheessa on poutaa, kunnes sade taas alkaa. Sillon kun ei sada, on todella kuuma, joten kannattaa miettiä tarkkaan haluaako mennä töihin kumisaappaissa vai märissä tennareissa. Vaatteet ei kuivu nopeasti ja välillä kun joutuu istumaan märissä vaatteissa, on vitsit kaukana.

Ukkosmyrskyt on jotain ihan toista laatua, mihin Suomessa on totuttu. Tuntuu siltä, kun taivas halkeaa ja tippuisi alas. Vettä tulee niin paljon, ettei eteen näe kuin muutaman metrin. Kaupungissa on sentään asfaltoidut tiet, mutta voin vain kuvitella minkälaista on elää maalla kun sade muuttaa hiekan mudaksi ja pitäisi lähteä töihin. Sateenvarjo on ihan turha kapistus, koska tuulee niin kovaa ja tuntuu kuin hiukset lähtisi päästä. Salamat välkkyy joka sekunti ja ukkosen jylinä tuntuu varpaankynsissä.

Turha kuitenkin kuvitella, että pelkään ukkosta. Menen välillä parvekkeelle katsomaan ukkosen pauhua, sen verran vaikuttava se on täällä. Yhtenä aamuna pelattiin tennistä kun ukkonen pauhasi alle kilometrin päässä, mutta sade ei ollut saavuttanut meitä vielä, joten jatkoimme pelaamista. Mustat pilvet oli niin upeita, etten malttanut lopettaa pelaamista.

Ympäri vuoden sateet ja pilvet ovat paikallisia, joten jos kaupungissa on pilvistä, ei kannata olettaa, että jossain muualla olisi sateita. Paikallisetkin vaan hyppäävät sateensuojaan sateen alkaessa ja odottavat sateen siirtymistä. Olen kuitenkin onnellinen, että pakkasin mukaan sadetakin ja kumisaappaat, en ehkä olisi selvinnyt ilman.

Olen Liberian lisäksi käynyt vaan yhdessä Afrikan maassa aikaisemmin, Tansaniassa, enkä sen takia ole paras henkilö kertomaan elämästä Afrikassa, mutta en missään vaiheessa ole kokenut ilmaston olevan ainakaan itselleni negatiivinen asia. Joo, onhan täällä kuuma ja kostea. Sade sekoittaa suunnitelmia ja ukkosen takia sähköt tulee ja menee miten menee. Mielestäni Liberia kuitenkin on (ainakin suomalaiselle) ihan huippu paikka! Aurinko paistaa ainakin kerran päivässä (ei muuten paista marraskuussa Suomessa), on aina takuulämmintä, ei tarvitse hirveesti miettiä pukeutumista ja joka paikassa on vihreetä. Voisin kuvitella asuvani täällä pidempäänkin.

Camilla

English: Liberia has two seasons: rainy and dry season. Depends who you ask, but usually the rainy season starts in May and ends in November, so roughly six months each. However, it is hot and humid year around with local rain and thunder storms. For a Finn, like myself, living in this country is awesome! Sunny almost every day, warm and no need to think about what to wear. But most importantly it is always green everywhere, which we won’t have in Houston. 

Viikonloput terveiset

Sunday lunch at Golden Beach.

Aivan ihanaa vappua kaikille! Meillä on ihan tavallinen maanantai täällä, paitsi että eilen ostettiin donitsit kahvilasta juhlistamaan sekä vappua, että miehen työkaverin saapumista Liberiaan. Nyt mieheni on vihdoinkin vapautettu tehtävistään ja voimme alkaa suunnittelemaan muuttoa.

Kävimme itse asiassa kaikki kaapit viikonloppuna läpi, veimme lahjoituksena vaatteita ja kenkiä monta jätesäkillistä kirkkoon, kävimme treenaamassa ja pitkällä lounaalla sunnuntaina.

Miehen piti olla töissä lauantaina, mutta keikka peruuntui viime hetkenä ja saimme aloittaa muuttopuuhat nyt jo. Virallinen lähtöpäivä on toukokuun loppupuolella, vajaan kolmen viikon päästä, mutta muuttomiehet tulevat joko ensi viikolla tai sitä seuraavalla. Miehen työpaikan puolesta tulee muuttofirma, joka pakkaa kaikki meidän tavarat, samoin auton ja lähettää kaikki meidän uuteen kotiin. Helppoa, voisi kuvitella. Olen viikonlopun aikana yrittänyt lukea mahdollisimman paljon vinkkejä, tehdä listoja tavaroista mitä tarvitsen seuraavan kolmen-neljän kuukauden aikana, ennen kun saan muuttolaatikot uudessa kodissa ja aloitin jopa heittelemään tavaroita matkalaukkuihin (ettei vaan unohdu jotain).

Pakkauspäivänä tulee asunnossa olemaan kuudesta kymmeneen ihmistä, joten kaikki pitää olla todella organisoitua meidän puolesta. Muuttomiehet ovat nopeita liikkeissään, joten jos passit ja viisumit menee vahingossa muuttolaatikoihin, voi itku tulla aika nopeasti.

Onneksi emme omista huonekaluja, eikä mitään oikeastaan särkyvää, joten en usko muuton olevan mitenkään hankala. Aloitin jopa siivoamisen viikonloppuna. Asuntomme on valtava ja kaksi makuuhuonetta on ollut käyttämättömänä. Aloitin näiden siivoamisen, mikä oli aikamoinen painajainen. Ikkunasta oli vedet päässyt sisälle, vihreetä mönjää alkanut kasvaa ikkunan koloihin ja ilmastointilaite tiputtaa.

Samaan syssyyn vedentislain meni rikki ja juoma/ruuanlaittovesi loppui tänä aamuna. Siis kokonaan. Minulla on enää lasillinen jäljellä ja nyt odottelen huoltomiehiä, että saadaan uusi veden tislaaja ja uusi ilmastointilaite.

Vähän erilainen vappu taas tiedossa, joten ei muuta kun hihat heilumaan!
Muille vappua juhliville ihanaa vappua ja vapaapäivää!

Camilla

English: Packing for the move has started, or at least the inventory. We had a productive weekend with going through all of our stuff and brought quite a bit of thing to donations. Also made some time for a few workouts and a long lunch on Sunday on the beach. 

Ajattelin tänään

Robertsportin surffaajat // The surfers of Robertsport

Ihana viikonloppu takana ja tämän viikon olen palautunut (eli lähinnä löhöillyt) meidän pikku lomamatkasta.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti tänä aamuna herätä Malagasta, mutta söimmekin neljän viljan puuroa Liberiassa.

Ulkona näyttää sateiselta ja toivon, ettei sade haittaa tennistuntiani. Sain kutsun tyttölounaalle ja olen ihan fiiliksissä tästä!

Etsin koko eilisen päivän netistä tietoa oleskeluluvista, prosesseista ja viisumeista. Valoa on tunnelin päässä, mutta ensin pitäisi löytää meidän paperit jostain miehen työpaikan byrokratian koukeroista. Vaikuttaa siltä, että meidän paperit on taas hukkunut jonkun työtekijän työpöydän laatikkoon, eikä ne tähän hätään löydy. Voipi olla, että palaan Suomeen maitojunalla. Ellei ihmeitä tapahdu kahden viikon sisään.

Eiliseen viisumiketutukseen löytyi vastapainoksi meidän parvekkeelta aurinkoa ja istuin lukemassa kirjaa muutaman tunnin.

Olemme luistaneet aamutreeneistä jo kaksi viikkoa ja olo on sen mukainen. Ensi viikolla on otettava itseään niskasta kiinni.

Mies on töissä viikonloppuna, joten joudun itse viihdyttämään itseäni. Mielessä kävi joku kiva treeni, uima-allas + kirja ja ehkä joku leffa.

Odotan innolla, että saan otettua kuvia uudesta afrikkalaisesta mekostani, siitä tuli ihana!

Camilla