Vuonna 1960 Liberian pääkaupunkiin Monroviaan valmistui viiden tähden hotelli kaupungin parhaalle paikalle pienelle kukkulalle. Näkymät 360 astetta, merinäkymä ja kaupungin katot. Kahdeksankerroksisessa luksushotellissa oli 106 huonetta. Hotelli on yksi harvoista viiden tähden hotelleista Afrikassa, mutta joutui sulkemaan ovensa vuonna 1989, juuri ennen sisällissodan alkua.
Olin halunnut käydä hotellilla jo pitkään, mutta olimme jotenkin aina unohtaneet mennä tai pelkästään saamattomia. Keskiviikkona kun viimeinen kontti lähti meidän kotipihasta satamaan otimme suunnaksi Palace Ducor -hotellin raunioita. Kun saavuimme hotellille, tajusin unohtaneemme ottaa eväät mukaan, mutta ystävämme oli pakannut pienen piknikin koko porukalle ja laukusta paljastui juustoa, hummusta, pitaleipää, mangoa, viiniä ja olutta. Ei ole vähään aikaan viini maistunut niin hyvälle kuin kahden intensiivisen muuttopäivän jälkeen vanhan hotellin katolla.
Sodan aikana monet menettivät kotinsa ja hotellissa asui vuosia kodittomia. Hotelli on riisuttu kaikesta. Ainostaan betoni on jäljellä. Rappuset on edelleen olemassa, muttei kaiteita, joten kulkeminen pimeässä betonilabyrintissä oli kokemus itsessään. Hyökkäsimme heti katolle, koska auringonlaskuun oli vajaa puoli tuntia ja haluttiin saada paljon kuvia. Harmikseni en tajunnut ottaa uima-altaasta kuvia ja suosittelenkin kurkkaamaan tämän linkin takaa muutamia upeita kuvia hotellista. Laitan saman linkin vielä tämän postauksen loppuun.
Sodan loputtua Liberian hallitus tyhjensi hotellin sen asukkaista vuonna 2007 ja on nyt auki kaikille vierailijoille pientä sisäänpääsymaksua vastaan. Hotellia vartioi muutama työntekijä ja sisäänpääsymaksua vastaan he pitävät huolta ettei hotelliin muuta uusia asukkaita ja katsovat vierailijoiden autojen perään. Hotellia ei ole kunnostettu sodan jälkeen, eikä kukaan tiedä sen kohtalosta. Uuden hallituksen myötä keskustelut käyvät taas kuumana hotellin kohtalosta, mutta en ole kuullut mitään uutisia lähiaikoina. Liberiassa on potentiaalia turismille ja maa oli yksi Afrikan upeimmista lomapaikoista, kunnes sisällissota murskasi kaiken.
Muistaakseni kolmannessa kerroksessa paikalliset taiteilijat ovat maalanneet hotellihuoneen seiniä, mutta tällä kertaa ne jäivät kokematta ajanpuutteen takia. Hotellin upea sijainti houkuttelee paikallisia ihastelemaan esimerkiksi auringonlaskua ja ottamaan kuvia, kuten perhepotretteja ja kivoja somekuvia. Hotellia ympäröi valtavat lehtipuut ja jos osaa kuvitella ympäristöä ilman roskia, on alue todella vehreä ja kaunis.
En voisi kuvitella parempia läksiäisiä ja voin lähteä Liberiasta hyvillä fiiliksillä!
English: As the last crate left our apartment on Wednesday night, we took off to FINALLY see the five star hotel Ducor in Monrovia. The hotel closed in 1989, after 29 years of serving tourists, due to the civil war in Liberia, but is now open to the public to a small entrance fee. This visit was the perfect going away event for us after a crazy two day pack out. More pictures of the hotel here. And a BBC video of the hotel here.
Ystävämme Liberiassa järjestivät meille läksiäiset ystävämme uima-altaalla maanantaina ja vietimme koko iltapäivän auringosta nauttien. Monet ystävistämme toivat eri ruokia grilliin ja grillasimme mm. burgereita, kanaa, makkaraa ja pekonia. Ystävällämme on 14-kuukautiset kolmoset ja he tulivat kanssa viihdyttämään meitä. Oli ihana polskia lasten kanssa ja vanhemmatkin saivat hetken hengähtää kun “lapsenvahteja” oli allas täynnä. Päivä meni nopeasti enkä olisi halunnut palata muuttosotkun keskelle, mutta minkäs teet.
Eilisaamuna heräsimme virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen ja viimeistelimme muuttovalmistelut. Tämä oli ensimmäinen kerta kun muuttofirma hoiti puolestani muuton. Olin todella stressaantunut ajatuksesta, että joku muu pakkaa puolestani, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna tämähän oli oikein näppärä. Olimme valmistelleet kaiken, mitä itse pystyimme tekemään, eli kaikki oli pesty, lajiteltu ja valmiina pakattavaksi.
Etsi kuvasta lisko. Find a lizard in the picture.
Nyt melkein kaikki tavarat on laatikoissa ja tänään saapuvat puiset kontit, mihin laatikot laitetaan. Oli aika hurjaa kun muuttomiehet lähtivät ja jäimme kahden matkalaukkumme kanssa “tyhjään” asuntoon. Onneksi miehen työpaikalta saapui laatikollinen tavaroita viimeisiksi päiviksi. Jotain astioita, lakanat, pyyhkeet ja telkkari. Huonekalut ovat miehen työpaikalta, joten emme joutuneet luopumaan esimerkiksi sohvasta ja pyykinpesukoneesta.
Nyt aamukahvit on juotu ja puurot syöty niin voidaan jatkaa muuttopuuhia ja illalla on vielä tiedossa yhdellä nähtävyydellä käynti. Olemme täysin unohtaneet mennä käymään Liberian 5-tähden hotellilla, mutta tänään menemme käymään. Hotelli ei ole enää toiminnassa, mutta hotellin ylimmiltä kerroksilta on upeat näkymät kaupunkiin.
Kuvat tähän postaukseen valitsin eräästä illasta, kun kävimme drinkeillä näköalaravintolassa. Ravintola on enemmänkin yökerho viikonloppuisin, joten menimme viikolla. Saatiin koko ravintola itsellemme. Juomat oli hyviä ja kohtuuhintaisia. Ja näkymät olivatkin mitä upeimmat. Auringonlasku sattui olemaan todella kaunis ja seura vielä parempaa.
Mutta nyt töihin 🙂
Camilla
English: At the moment we are in the middle of piles of moving boxes and about to finish the packing today. We had a nice going away party on Monday at our friend’s pool with some good BBQ. Since I forgot to take any pictures at the going away party, I chose pictures for this post from one night we went to a restaurant for drinks at sunset.
Tämä viikko on ollut todella erikoinen. Muuton suhteen tähän asti kaikki mikä vaan voi mennä pieleen, on mennyt pieleen. Nyt meillä on pitkä viikonloppu, koska maanantai on paikallinen pyhä ja tiistaina tulee muuttomiehet pakkaamaan. Toisin sanoen kaikki pitäisi olla hoidettuna, mutta eihän se sitä ole. Tiistaiaamu tuleekin olemaan mielenkiintoinen.
Kaikesta huolimatta olemme itse tehneet kaiken, minkä olemme pystyneet ja asunnossa on kaikenlaisia eri kasoja. Tavarat on järjestetty sen mukaan mihin muuttokuormaan ne on menossa ja ruokatavarat on järjestelty annettaviin, muutettaviin ja syötäviin. Maanantaina on vielä tiedossa meidän läksiäiset. Allasbileet kaverin luona. Tämän jälkeen tiedossa on vain pakkaamista.
Tosiaan mikään ei ole mennyt suunnitelmien mukaan ja olemme joutuneet luovimaan about kaiken kanssa. Mutta se on elämää ja tapahtui mitä tapahtui, nousemme perjantaina lentokoneeseen ja jätämme Liberian taaksemme.
Kaikki stressi kulminoitui tällä viikolla, etten nukkunut kunnolla ja näin kauheita painajaisia. Nyt kuitenkin olen rauhoittunut ja tullut siihen tulokseen, ettei kannata stressata asioista, joihin itse ei voi vaikuttaa. Kävimme lauantaina viimeisen kerran laguunilla suppailemassa, eikä voinut taas olla parempaa päivää. Laguunilla ei ollut taaskaan muita asiakkaita ja sää mitä ihanin. Viime viikolla kun kävimme suppailemassa paikalliset lapset olivat löytäneet puusta tehdyn kanootin ja olivat melomassa laguunilla samaan aikaan kanssamme. Veneessä saattoi olla muutama reikä pohjassa, tai noh, koko takaosa puuttui, joten lapsilla oli vaikeuksia pitää vene pinnalla. Lauantaina kanootti oli näköjään päässyt irti ja matkasi laguunilla yksinään. Jostain syystä se ei uponnut pohjaan kokonaan.
Toisaalta harmittaa lähteä täältä auringosta (vaikkakin sadekausi on edessä) ja rantaelämästämme, mutta toisaalta odotan innolla kaikkea tulevaa. Eilen automatkalla laguunille ja takaisin pidin kirjaa siitä, mitä mahtuu moottoripyörän päälle Liberiassa, joten loppukevennykseksi lista kaikesta, mitä pelkästään eilen tuli vastaan:
Moottoripyörän päälle mahtuu kaksi ihmistä, koira ja kottikärryt.
Moottoripyörällä voi kuljettaa neljämetrisiä lautoja.
Moottoripyörän päälle mahtuu helposti neljä aikuista reppuineen ja kasseineen.
Moottoripyörällä voi kuljettaa ikkunalasin. Ilman hanskoja. Tai kypärää.
Moottoripyörällä voi kuljettaa neljämetrisiä putkia. Metallisia tai muovisia.
Moottoripyörällä voi kuljettaa betoniterästä. Ei pituudella niin väliä.
Tässä siis vain eilisen saldo. Tässä kolmen kuukauden aikana on tullut nähtyä vaikka mitä.
Me jatkamme viikonloppua vielä huomisen, mutta kaikille Suomeen ihanaa äitienpäivän jatkoa ja uutta viikkoa!
Camilla
English: Our move to the States is next week and almost anything that can go wrong or cause gray hair, has done just that. Regardless, we have done everything we can and now all of our stuff is in piles in the apartment waiting for the moving crew on Tuesday morning. Monday is a local holiday here and one of our friend is throwing a going away pool party, so today is the last day to get things organized. Saturday we took off of everything and went to the lagoon. The day was perfect. As always at the lagoon.
Lähtö Liberiasta lähenee ja pidimme ensimmäiset läksiäiset viime viikolla. Olen jo alkanut ikävöimään tätä paikkaa monesta eri syystä, mutta ehkä eniten tätä omaa pikku kuplaani. Asuimme mieheni kanssa eri puolilla maapalloa niin kauan, että jotenkin tuntuu kuin olisi eron hetki taas tulossa. Tässä ehkä toinen syy, miksi kipuilen tätä lähtöä. Vaikka tiedän lähtevämme yhdessä, elän jotenkin kauhun hetkiä siitä, että pitää lähteä lentokentälle. Lentokentistä on kehkeytynyt minulle negatiivinen asia ja saattaa mennä muutama vuosi ennen kun tästä fiiliksestä pääsee eroon.
Kaikesta huolimatta, muutto on ensi viikolla!! Tällä viikolla on edessä vielä viimeiset järjestelyt ja varmaan muutamat läksiäiset. Odotan tulevaa, koska edessä on pitkä loma lasten kanssa ja uuden kodin etsintä Teksasissa. Ennen sitä olen kuitenkin nauttinut Liberian auringosta täysin siemauksin.
Viikonloppu oli taas aivan ihana! Oikeastaan kaikki alkoi jo torstaina illalla kun pidimme pizza-illan meillä kotona. Vieraita oli paljon ja tein varmaan kymmenkunta pizzaa. Oli kiva viettää iltaa mukavien ihmisten seurassa ja syödä hyvää ruokaa. Perjantaina kävimme perinteisesti pitkällä lounaalla lempparikahvilassamme ja teimme yli kahden tunnin treenin. Lauantaina kävimme taas suppailemassa laguunilla ja vaikka aamupäivällä laguunilla satoi vettä, iltapäivä oli aivan upea! En yleensä hikoile täällä, vaikka olis kuinka lämmin, mutta lauantaina hiki virtasi selkää pitkin kuin vesiputous. Tuntui kuin olisi ollut uunissa grillivastukset päällä. Lauantai-iltana kävimme vielä drinksuilla yhdessä ravintolassa rannalla, mikä kruunasi päivän. Sunnuntaina satoi sitten taas vettä ihan koko päivän ja taisimme katsoa kolme leffaa sohvalla löhöten. Sunnuntai olikin viikon ainut lepopäivä treeneistä, joten teki hyvää levätä.
Superpitkän intron saattelemana halusin kirjoittaa hieman sopeutumisesta uuteen tilanteeseen. Muutto Liberiaan ei ollut helppoa, eikä muutto Yhdysvaltoihin tule olemaan yhtään sen helpompi. Olen nähnyt niin paljon erilaisia muuttajia ja eteenkin täällä erikoisolosuhteissa on joillain ihmisillä todella vaikea sopeutua. Olin käynyt Liberiassa kahdesti ennen muuttoa, joten tiesin mihin olin tulossa, mutta onhan tämä aikamoinen elämänmuutos. Ilmasto, ihmiset, rikollisuus ja elämä vartioidulla alueella. Olisin helposti voinut tulla hulluksi, mutta tässä sitä vaan porskutetaan eteenpäin hyvillä mielin. Olen oppinut muilta ihmisiltä sopeutumisesta – mitä tehdä ja mitä ei tehdä. Toivon ottavani nämä opit mukaani seuraavaan muuttoon, jotta elämä asettuisi kivasti raiteilleen heti saavuttuamme.
Yleensä ihmiset, kenellä on vaikeuksia sopeutua uuteen ympäristöön, ovat lähteneet uuteen tilanteeseen negatiivisella asenteella, kuten minäkin aikoinaan. Päätin jo ennen kun muutimme, etten tule pitämään uudesta kaupungista ja voi että oli vaikeeta integroitua kouluun ja yhteisöön. Olen tavannut näitä ihmisiä ympäri maailmaa ja kaikilla vaikuttaisi olevan samanlainen asenne jo lähtiessään. Kaikilla on huonoja päiviä, jolloin tekisi vain mieli muuttaa takaisin kotimaahan, mutta itse näen eteenkin tämän muuton ihan mielettömänä mahdollisuutena. Uskon vakaasti, että Houston tulee olemaan meille ihana paikka asua, koska tapahtui mitä tapahtui, lähden Teksasiin positiivisella mielellä.
Liberiaan oli mielestäni helppo sopeutua, koska maassa puhutaan englantia, ihmiset mukavia ja auttavat mielellään, aurinko paistaa lähes aina, lähes kaikkea on saatavilla (eteenkin jos on paksu lompakko) ja kaupungista löytyy kivoja ravintoloita ja kahviloita. Luulin, että olisi vaikeampi sopeutua kuumankosteaan ilmastoon, mutta en kokenut tätäkään ongelmaksi. Ainoa kerta, kun oli tukalan kuuma oli ensimmäinen tennistunti tokalla viikolla Liberiassa. En juonut tarpeeksi vettä, enkä kehdannut pitää juomataukoja. Onneksi opettaja huomasi, etten enää jaksanut juosta ja patisti juomaan vettä. Luulin, että olisin palanut pahasti täällä ollessa, mutta sekään ei tapahtunut. Ensimmäisellä viikolla nukahdin aurinkoon vatsalleni ja kankut sai vähän ekstraväriä. Ja meidän aavelaivareissulla jäi polvet ja sisäreidet rasvaamatta. Hoidin aloe veralla kuntoon, eikä mitään pahempaa sattunut.
Kaikin puolin sopeuduin omasta mielestäni hyvin Liberiaan, eikä minua haittaisi tulla tänne uudestaan tulevaisuudessa. Kuitenkin suurimmat haasteet ovat ehdottomasti olleet kadulla yksin kulkeminen, autolla ajaminen ja kaikenkarvaiset eläimet. Liskot, käärmeet, hämähäkit, lepakot, torakat ja muut ihanat ötökät. En pistäisi pahakseni, jos tässä maassa ei olisi hämähäkkejä. Mutta niistä ei taida päästä eroon missään maassa.
Olemme molemmat mieheni kanssa nopeasti sopeutuvia ja osaamme innostua kaikesta uudesta. Luulen asenteen auttaneen paljon Liberiassa ja vaikka itse olin täällä todella lyhyen ajan, koin tämän kodikseni. Meillä oli ystäviä, uskalsimme lähteä tutkimusmatkalle ja kokeilimme kaikkea jännää. Jännittävien paikkojen näkeminen on ehdottomasti miehen työn suola. Ei moni pääse käymään esimerkiksi Liberiassa keskellä viidakkoa vesiputouksilla. Tai uskalla lähteä.
Camilla
English: I cannot believe, but we are moving next week! Time flew by so quickly! I didn’t find it difficult to move to Liberia, even though it is a completely different culture and climate than what I am used to. But then again we both adjust to new situations fairly well. Also my fiancé’s work is exciting, since we get to go to all these cool places – like the waterfalls in the middle of the jungle in Liberia 🙂
Olen muutaman kerran maininnut, että sadekausi tekee tuloaan, mutten oikeastaan ole kertonut Liberian eri vuodenajoista sen tarkemmin. Ylläolevien kuvien saattamana voisin hieman kertoa Liberian ilmastosta ja vuodenajoista.
Liberian ilmasto on ympäri vuoden trooppinen, eli kuuma ja kostea. Vuodenajat eivät siis suoranaisesti eroa toisistaan, mutta sadekautena luonnollisesti sataa enemmän kuin kuivana kautena. Riippuen keneltä kysyy, kuiva kausi on loka-marraskuusta huhtikuuhun. Suunnilleen noin puoli vuotta sadetta ja puoli vuotta vähän kuivempaa.
Kuiva kausi Saavuin Liberiaan helmikuun puolessa välissä, eli kuivan kauden loppupuolella. Aamuisin on pilvistä ja yöllä saattaa pikkasen sataa, mutta muuten aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Maaliskuun puolessa välissä alkoi ukkospuuskat, yleensä yöllä ja nyt toukokuun alussa tuntuu siltä, että sadekausi on saapunut. Viime viikolla kaivoin sadetakin kaapista ja mies kantaa sateenvarjoa töihin päivittäin.
Kuiva kausi ei kuitenkaan tarkoita, että joet kuivuisivat ja koko maa näkisi nälkää, vaan päinvastoin. Jos katsoo Google Maps:iä, niin Liberia on vihreetä, kun muut länsi-Afrikan maat ovat ruskeeta. Liberiassa on erittäin trooppinen viidakkomainen kostea ilmasto ja vaikuttaa siltä, että kaikki kasvaa tosi kivasti täällä. Ruohoa leikataan joka paikassa ja vettä vaikuttaisi olevan hyvin saatavilla.
Kuivalla kaudella on kuitenkin todella kuuma. Ilmankosteus on ympäri vuoden yli 90% ja noin 28-30 astetta lämmintä. Yöllä saattaa lämpötila laskea 25 asteeseen, eli ei tosiaan ole kylmä. Vaikka paikalliset kyllä käyttävät toppatakkeja, pipoja ja kaulahuiveja, koska heillä on kylmä… Kerran minulla oli kylmä ulkona, mutta luulen, että se oli vaan olosuhteet. Olin herännyt yöllä joskus kahden aikaan ukkosmyrskyyn, kokkailin aamupalat trangialla, pakattiin kaikki tavarat autoon ja ajettiin 3 tuntia Robertsportiin. Istuin ilmastoidussa autossa peittojen alla ja odotin väsyneenä ja kylmissäni päästä lämpimälle rannalle. Kun saavuttiin rannalle, oli aurinko vielä nukkumassa pilvien takana ja istuin hiekalla kaksi tuntia viltin alla. Joten, ei, Liberiassa ei ole oikeesti ikinä kylmä.
Sadekausi
Tosiaan, riippuu vähän keneltä kysyy, mutta, sadekausi tulee joskus huhti-toukokuussa ja kestää noin marraskuuhun. Yöllä sataa ja ukkostaa. Aamulla sataa ja ukkostaa. Jossain vaiheessa on poutaa, kunnes sade taas alkaa. Sillon kun ei sada, on todella kuuma, joten kannattaa miettiä tarkkaan haluaako mennä töihin kumisaappaissa vai märissä tennareissa. Vaatteet ei kuivu nopeasti ja välillä kun joutuu istumaan märissä vaatteissa, on vitsit kaukana.
Ukkosmyrskyt on jotain ihan toista laatua, mihin Suomessa on totuttu. Tuntuu siltä, kun taivas halkeaa ja tippuisi alas. Vettä tulee niin paljon, ettei eteen näe kuin muutaman metrin. Kaupungissa on sentään asfaltoidut tiet, mutta voin vain kuvitella minkälaista on elää maalla kun sade muuttaa hiekan mudaksi ja pitäisi lähteä töihin. Sateenvarjo on ihan turha kapistus, koska tuulee niin kovaa ja tuntuu kuin hiukset lähtisi päästä. Salamat välkkyy joka sekunti ja ukkosen jylinä tuntuu varpaankynsissä.
Turha kuitenkin kuvitella, että pelkään ukkosta. Menen välillä parvekkeelle katsomaan ukkosen pauhua, sen verran vaikuttava se on täällä. Yhtenä aamuna pelattiin tennistä kun ukkonen pauhasi alle kilometrin päässä, mutta sade ei ollut saavuttanut meitä vielä, joten jatkoimme pelaamista. Mustat pilvet oli niin upeita, etten malttanut lopettaa pelaamista.
Ympäri vuoden sateet ja pilvet ovat paikallisia, joten jos kaupungissa on pilvistä, ei kannata olettaa, että jossain muualla olisi sateita. Paikallisetkin vaan hyppäävät sateensuojaan sateen alkaessa ja odottavat sateen siirtymistä. Olen kuitenkin onnellinen, että pakkasin mukaan sadetakin ja kumisaappaat, en ehkä olisi selvinnyt ilman.
Olen Liberian lisäksi käynyt vaan yhdessä Afrikan maassa aikaisemmin, Tansaniassa, enkä sen takia ole paras henkilö kertomaan elämästä Afrikassa, mutta en missään vaiheessa ole kokenut ilmaston olevan ainakaan itselleni negatiivinen asia. Joo, onhan täällä kuuma ja kostea. Sade sekoittaa suunnitelmia ja ukkosen takia sähköt tulee ja menee miten menee. Mielestäni Liberia kuitenkin on (ainakin suomalaiselle) ihan huippu paikka! Aurinko paistaa ainakin kerran päivässä (ei muuten paista marraskuussa Suomessa), on aina takuulämmintä, ei tarvitse hirveesti miettiä pukeutumista ja joka paikassa on vihreetä. Voisin kuvitella asuvani täällä pidempäänkin.
Camilla
English: Liberia has two seasons: rainy and dry season. Depends who you ask, but usually the rainy season starts in May and ends in November, so roughly six months each. However, it is hot and humid year around with local rain and thunder storms. For a Finn, like myself, living in this country is awesome! Sunny almost every day, warm and no need to think about what to wear. But most importantly it is always green everywhere, which we won’t have in Houston.
Aivan ihanaa vappua kaikille! Meillä on ihan tavallinen maanantai täällä, paitsi että eilen ostettiin donitsit kahvilasta juhlistamaan sekä vappua, että miehen työkaverin saapumista Liberiaan. Nyt mieheni on vihdoinkin vapautettu tehtävistään ja voimme alkaa suunnittelemaan muuttoa.
Kävimme itse asiassa kaikki kaapit viikonloppuna läpi, veimme lahjoituksena vaatteita ja kenkiä monta jätesäkillistä kirkkoon, kävimme treenaamassa ja pitkällä lounaalla sunnuntaina.
Miehen piti olla töissä lauantaina, mutta keikka peruuntui viime hetkenä ja saimme aloittaa muuttopuuhat nyt jo. Virallinen lähtöpäivä on toukokuun loppupuolella, vajaan kolmen viikon päästä, mutta muuttomiehet tulevat joko ensi viikolla tai sitä seuraavalla. Miehen työpaikan puolesta tulee muuttofirma, joka pakkaa kaikki meidän tavarat, samoin auton ja lähettää kaikki meidän uuteen kotiin. Helppoa, voisi kuvitella. Olen viikonlopun aikana yrittänyt lukea mahdollisimman paljon vinkkejä, tehdä listoja tavaroista mitä tarvitsen seuraavan kolmen-neljän kuukauden aikana, ennen kun saan muuttolaatikot uudessa kodissa ja aloitin jopa heittelemään tavaroita matkalaukkuihin (ettei vaan unohdu jotain).
Pakkauspäivänä tulee asunnossa olemaan kuudesta kymmeneen ihmistä, joten kaikki pitää olla todella organisoitua meidän puolesta. Muuttomiehet ovat nopeita liikkeissään, joten jos passit ja viisumit menee vahingossa muuttolaatikoihin, voi itku tulla aika nopeasti.
Onneksi emme omista huonekaluja, eikä mitään oikeastaan särkyvää, joten en usko muuton olevan mitenkään hankala. Aloitin jopa siivoamisen viikonloppuna. Asuntomme on valtava ja kaksi makuuhuonetta on ollut käyttämättömänä. Aloitin näiden siivoamisen, mikä oli aikamoinen painajainen. Ikkunasta oli vedet päässyt sisälle, vihreetä mönjää alkanut kasvaa ikkunan koloihin ja ilmastointilaite tiputtaa.
Samaan syssyyn vedentislain meni rikki ja juoma/ruuanlaittovesi loppui tänä aamuna. Siis kokonaan. Minulla on enää lasillinen jäljellä ja nyt odottelen huoltomiehiä, että saadaan uusi veden tislaaja ja uusi ilmastointilaite.
Vähän erilainen vappu taas tiedossa, joten ei muuta kun hihat heilumaan!
Muille vappua juhliville ihanaa vappua ja vapaapäivää!
Camilla
English: Packing for the move has started, or at least the inventory. We had a productive weekend with going through all of our stuff and brought quite a bit of thing to donations. Also made some time for a few workouts and a long lunch on Sunday on the beach.
Robertsportin surffaajat // The surfers of Robertsport
Ihana viikonloppu takana ja tämän viikon olen palautunut (eli lähinnä löhöillyt) meidän pikku lomamatkasta.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti tänä aamuna herätä Malagasta, mutta söimmekin neljän viljan puuroa Liberiassa.
Ulkona näyttää sateiselta ja toivon, ettei sade haittaa tennistuntiani. Sain kutsun tyttölounaalle ja olen ihan fiiliksissä tästä!
Etsin koko eilisen päivän netistä tietoa oleskeluluvista, prosesseista ja viisumeista. Valoa on tunnelin päässä, mutta ensin pitäisi löytää meidän paperit jostain miehen työpaikan byrokratian koukeroista. Vaikuttaa siltä, että meidän paperit on taas hukkunut jonkun työtekijän työpöydän laatikkoon, eikä ne tähän hätään löydy. Voipi olla, että palaan Suomeen maitojunalla. Ellei ihmeitä tapahdu kahden viikon sisään.
Eiliseen viisumiketutukseen löytyi vastapainoksi meidän parvekkeelta aurinkoa ja istuin lukemassa kirjaa muutaman tunnin.
Olemme luistaneet aamutreeneistä jo kaksi viikkoa ja olo on sen mukainen. Ensi viikolla on otettava itseään niskasta kiinni.
Mies on töissä viikonloppuna, joten joudun itse viihdyttämään itseäni. Mielessä kävi joku kiva treeni, uima-allas + kirja ja ehkä joku leffa.
Odotan innolla, että saan otettua kuvia uudesta afrikkalaisesta mekostani, siitä tuli ihana!
Istun valkoisella hiekkarannalla ja katson ympärilläni olevia ihmisiä. Nuotio lämmittää kasvojani muutenkin lämpimässä pimenevässä Liberian illassa. Mietin kuinka päädyin tänne. Mikään elämässä ei ole sattumaa vaan kaikki tapahtuu juuri niinkuin on tarkoitettu. Vai miten muuten olisimme tavanneet mieheni kanssa ja nyt istun tässä nuotion ääressä?
Meri pauhaa vieressä ja kuuntelemme hyvää musiikkia. Lähes kaikki ympärillä olevat ihmiset ovat avustusjärjestöjen työntekijöitä. Erään ystävämme syntymäpäivä oli edellisellä viikolla, joten halusimme kaikki lähteä viikonloppulomalle. Viikonloppu oli niin täydellinen kuin vain voi olla. Söimme rannalla hummereita illalliseksi ja joimme paikallista olutta. Luin kirjaa varjossa ja kävin välillä vilvottelemassa meressä. Näitä helmiä ei moni pääse näkemään ja tiedän olevani onnekas, kun saan viettää aikaa paratiisissa.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta lauantaiaamuna ja meri oli tyyni kun saavuimme Robertsportiin kalastajakylään. Pumppasimme suppilaudat ja lähdimme merelle. Olo oli vähintäänkin utopistinen. Meri oli aluksi pelottava ja tunsin olevani todella pieni, mutta äkkiä totuin keinumiseen. Istuin risti-istunnassa ja meloin tasaiseen tahtiin. Katsoin ympärilleni ja ihmettelin, miten olin päätynyt merelle. Aurinko lämmitti ja kaikki unohtui – arki, viisumiasiat, työt ja velvollisuudet. Hitaasti jatkoimme matkaa vastatuuleen, kunnes yhtäkkiä määränpää näkyi horisontissa. Rannalle ajautuneen aavelaivan ruosteinen perä pilkottaa mustien kivien ja valkoisten aaltojen kuohujen välistä.
Haukon henkeä nähdessäni laivan ja jatkamme melomista. Saavuttaessamme rannan huomaamme ikäväksemme, ettei laudoillamme ole mitään asiaa rannalle. Aallokko on todella raju, emmekä mitenkään selviäisi rannalle ehjin nahoin, puhumattakaan paluusta. Olemme tässä vaiheessa olleet merellä jo kaksi tuntia. On aika palata takaisin kalastuskylään.
Vesipullojen tyhjentyessä ja auringon polttaessa hiipii pahoinvointi ja kauhukuvat siitä, ettemme jaksa meloa takaisin. Kalastajia kuitenkin ajelee moottoriveneillään ohi aina välillä, joka lievittää kauhukuvia hieman. Jaksamme kuitenkin meloa takaisin, ja mikä parasta, suoraan lounaspöytään. Oli ihan mieletön seikkailu ja olen ylpeä, että uskalsimme lähteä. Tiedän, että olisi harmittanut jos en olisi nähnyt laivaa.
Aavelaiva (video linkin artikkelissa) on siis vuonna 2016 huuhtoutunut rantaan, eikä kukaan tiedä mitä on tapahtunut. Laivalla on sattunut tulipalo ennen rantaan huuhtoutumista ja yksi kahdesta pelastusveneestä on kadonnut. Laiva on tyhjä, eikä ruumiita löytynyt. Rannalle pääsee ainostaan kahta reittiä, joista toinen on meidän valitsema reitti, mutta kuten sanottu en itse uskaltaisi siinä aallokossa lähteä yrittämään rantautumista. Toinen vaihtoehto on kävellä rantaa pitkin, mutta tällöin pitää kiivetä mustien kivien yli kolmessa kohdassa. Haikki kestää noin 1-1,5 tuntia yhteen suuntaan, joten juomavettä saa kantaa aika paljon mukanaan ja riski on suuri, että kivien päältä putoaa mereen.
Kaikesta huolimatta, monet käyvät laivalla jopa useaan kertaan. Mietin itsekin meneväni sunnuntaina aamiaisen jälkeen, mutta olin niin loppu lauantain seikkailusta, että päädyin jäämään varjoon lukemaan kirjaa. Sunnuntaina aurinko oli yhtä julma kuin lauantaina ja pelkäsin, etten saa tarpeeksi vettä juotua jos lähden vaeltamaan.
Robertsportissa on jotain kummallista taikaa ja lähtö sunnuntaina iltapäivällä oli haikea, koska tämä oli meidän viimeinen kerta (näillä näkymin). Robertsportista näkee (hyvällä säällä) sekä Sierra Leoniin, että Monroviaan. Koko matkan molempiin suuntiin on valkoista hiekkarantaa. Kalastuskylässä asuu paljon surffareita ja välillä he viettävät koko päivän vedessä jos aallot ovat suotuisat, kuten tänä sunnuntaina oli. Kylän elinkeino on kalastus ja pienessä mittakaavassa turismi (surffaus, majoitus ja ruokailu), ja tunnelma on leppoisa ja ihmiset aina hymyssä suin.
Rakastan herätä aikaisin katsomaan, kun kalastajat saapuvat rantaan öiseltä kalastusreissultaan ja koko kylä saapuu rannalle auttamaan saaliin kantamisessa. Välillä saalis on niin iso, ettei saalis mahdu vateihin, vaan kaikki kantaa kaloja myös käsin.
Robertsport on aivan mielettömän kaunis kylä, keskellä ei mitään. Isompiin kyliin on matkaa kymmeniä kilometrejä ja omavaraisuus on elinehto. Työ on raskasta, mutta he saavat asua rauhassa uskomattoman kauniissa ympäristössä. Entinen kylän asukas, Musa Shannon, lähti nuorena maailmalle pelaamaan jalkapalloa ja palasi kymmenen vuotta sitten kylään ja pystytti pienen majapaikan rannalle. Teltat ovat vuosien varrella vaihtuneet hienoiksi mökeiksi, joissa on juokseva vesi ja tuuletin katossa. Mökin hintaan kuuluu kolme ruokaa ja pullo olutta maksaa kaksi dollaria baarissa. Ruoka on lähes poikkeuksetta juuri pyydettyä kalaa tai hummereita riisin ja kastikkeiden kera. Aitoa liberialaista. Voin hyvinkin ymmärtää jalkapalloilijan halun palata takaisin kylään.
Vaikka välillä on asioita (eteenkin kaupungissa), mitkä pistää ketuttamaan tässä maassa, tulee kuitenkin Robertsportia kova ikävä kun täältä lähdemme. Harmittaa, ettei moni pääse kokemaan tämän helmen, mutta toivon Liberian hallituksen jonain päivänä ymmärtävän turismin positiiviset vaikutukset.
Camilla
English: A hidden gem in Liberia is Robertsport, which was as wonderful this weekend as always. Since the water was calm when we arrived on Saturday, we decided to try if we could take the paddle boards to the ship wreck in Robertsport. I think we surprised ourselves with actually paddling to the wreck and back without any problems. Unfortunately, the waves on the beach were too big, so we couldn’t make it to the beach, but were able to see the ship from the sea. Robertsport will always have a special place in our hearts after we leave Liberia.
Edellisellä postauksessa kerroin vähän meidän ruokailusta täällä Liberiassa ja tähän postaukseen olen kirjannut hieman paikallisten käyttämistä raaka-aineista ja ruoanlaitosta.
Viikonloppuisin olemme yleensä syöneet paikallista ruokaa lounaaksi rannalla vieraillessamme, joten voin hieman valoittaa liberialaisten ruokatottumuksia tämän perusteella. Tämä ei missään nimessä ole kattava kirjoitus liberialaisesta ruokakulttuurista, vaan oma (kapea) näkemykseni paikallisesta keittiöstä.
Olen huomannut, että ravintoloissa on aika laajat ruokalistat. Helposti löytyy hampurilaisia, salaatteja, pizzoja, aasialaista, meksikolaista ja liberialaisia ruokaa, siis yhden ravintolan listalta. En tiedä miten tämä käytännössä toimii, mutta periaatteessa olis mahdollista tilata vaikka mitä. Olemme kuitenkin aina tilattu liberialaista ruokaa, eteenkin rantaravintoloissa kaupungin ulkopuolella, joten on jonkinlainen käsitys, mitä liberialaiset syövät.
Ruoanlaitto tapahtuu yleensä jonkinlaisella grillillä hiiliä käyttäen. Ensimmäisellä kerralla täällä vieraillessani ihmettelin mitä säkkejä ihmiset kantavat päänsä päällä, kunnes tajusin säkkien olevan täynnä hiiltä. Maaseudulla puut poltetaan maan tasalle, kasataan hiilet säkkeihin, säkit tien poskeen josta kaupunkiin menevät nappaavat mukaan ja myyvät markkinoilla. Onhan tämä aika toimiva konsepti maassa, jossa ei oikeastaan ole sähköjä (mutta jostain syystä kaikilla kuitenkin on älypuhelin…).
Riisiä ja kalaa
Yleisesti ottaen paikalliset syövät riisiä, hedelmiä, joitain vihanneksia, kalaa, kanaa ja eri kastikkeita riisin kanssa. Paistettu riisi on liberialaisille kuin suomalaiselle peruna. Kokeilin tehdä paistettua riisiä toissa viikolla ja vaikka itse sanonkin, niin oli sitten ihan huippuhyvää! Ja superhelppo tehdä. Pannulle vaan sipuli, (pakaste)kasviksia, keitetty riisi ja lopuksi soija- ja teriakikastikkeita, vähän mausteita ja voilá! Riisin kanssa tarjoillaan usein joku tomaatti- tai tumma sipulikastike. Nämä on yleensä vähän tulisia, muttei liikaa. Liberia on tunnettu tulisista chilipippureistaan, mutta tähän mennessä, mitä olen syönyt, ei chiliä käytetä todellakaan liikaa, vaan maut on erinomaisesti balanssissa.
Kanaa ja riisiä laguunilla. Lisukkeena paistettuja ruokabanaaneja. Chicken and rice at the lagoon. With a side of fried plantains.
Kana on yleensä keitetty tai paistettu, mutta ei ikinä rintafilettä, vaan aina tulee luut mukana. Kanan päällä on yleensä jotain superherkullista kastiketta. Syömme kanaa todella harvoin, mutta välillä, jos kasvisvaihtoehtoa ei ole tarjolla, otamme kanaa. Parasta kuitenkin Liberiassa on tuore kala ja hummerit. Voi sitä onnen määrää, kun saa tuoretta neljä kokonaista grillattua hummeria kahdellakymmenellä dollarilla. Ei paljon tästä parane ruoka. Otamme aina hummeria, jos sitä on tarjolla. Kaloista en tiedä paljon, mutta barrakudaa tulee paljon, joten sitä on usein tarjolla. Satuimme rannalle yksi ilta kun yksi tanskalainen mies meni kahlaamaan rannalle virvelinsä kanssa ja nappasi valtavan barrakudan. Oli kyllä ihailtavaa katsoa, miten hän sai sen hilattua rantaan ihan yksin.
Kaksi vuotta sitten mies kävi kalastusreissulla merellä ja nappasi tonnikalan ja siitä riitti kuudelle kotiinvietäviä ja muistaakseni mies sai kuusitoista pihviä siitä mukaansa. Joten ehdottomasti kalaa riittää kyllä. Kalasta puheen ollen, käymme aika usein syömässä rannalla Fish Tacos, jotka on kaikkien suosikki. Ravintola on pieni ja askeettinen – muovituolit hiekalla palmujen alla, mutta ruoka on todella herkullista. Ravintola joutuu siirtymään lähiaikoina hotellin tieltä pois, mutta me saamme nauttia tacoista vielä hetken.
Lihaa on kyllä saatavilla, mutta en osaa ottaa kantaa minkä laatuista tai edes mistä päin liha on tuotu. Vai kasvatetaanko täällä karjaa jossain. Kylissä näkyy paljon vuohia ja kanoja, mutta ei ikinä lehmiä.
Näkymä Golden Beach ravintolan pöydästä. Kuuluisien Fish Tacojen koti. The view at Golden Beach restaurant. The home for the famous Fish Tacos.
Hedelmät ja kasvikset Ympäri vuoden tarjolla on ananasta, tomaattia, kurkkua, sipulia, banaania eri muodoissa, perunaa, porkkanaa, kookospähkinöitä ja chiliä. Mangoja saa vain muutaman kuukauden ennen sadekauden alkamista, eli juuri nyt. Mangoja löytyy erilaisia ja eri kokoisia, mutta kaikki yhtä herkullisia. Muita hedelmiä en ole oikeastaan kokeillut, mutta kadulla näkee vaikka mitä. Hedelmiä, joista minulla ei ole hajuakaan.
Viikon hedelmät ja kasvikset. Fruits and vegetables for the week.
Tuontitavaroina kaupasta saa rajatusti omenia, sipulia, valkosipulia, inkivääriä, mansikoita, pensasmustikoita, yrttejä, salaattia ym. Jotenkin olen oppinut tekemään päätöksiä viikon ruokalistasta siitä, mitä on tarjolla. Vaikka teen listan, mitä tarvitsen, en odota löytäväni kaupasta kaikkea listaltani. Tosin, toissa viikolla oli jännä paikka, koska meille oli tulossa paljon vieraita sunnuntaina brunssille ja olisin ollut pulassa, jos kaupasta ei olisi löytynyt tarvittavia raaka-aineita. Mutta, onneksi osaamme aina soveltaa 🙂
Yksi ehdoton paikallinen suosikki on paistetut ruokabanaanit. Onneksi en osaa valmistaa näistä mitään, koska söisin banaaneja muuten joka päivä. Yritimme kerran miehen kanssa kokeilla paistaa banaaneja, mutta ne vaan paloi pannulle. Luulen, että ne ehkä tarvitsee keittää ensin, ennen kun heittää öljyyn. Tai sitten ne pitää oikeasti uppopaistaa, mutta jos näin on asian laita, taitaa jäädä tekemättä… Ruokabanaanit on juuri sopivan makeita ja syödään niitä usein lisukkeena tai välipalana.
Bush meat Lopuksi vielä halusin mainita yhdestä erittäin huolestuttavasta aiheesta, kun puhutaan ruoasta Liberiassa. Afrikkalaisilla noin yleensä ei ole varaa ostaa lihaa, kuten kanaa, kalaa tjms. Mutta, koska proteiinin lähteet ovat vähissä syövät paikalliset paljon metsästä löytyviä eläimiä, kuten apinoita, lepakoita, käärmeitä ja erilaisia jyrsijöitä. Eläimet otetaan kiinni viidakossa kaukana kaupungista, kuivatetaan ja tuodaan esimerkiksi tänne Monroviaan ja myydään markkinoilla. Bisnes on valtava. Katsoin VICE:n tekemän dokumentin aiheesta, koska juuri Liberiassa kuoli niin paljon ihmisiä Ebolaan vuonna 2014 ja 2015. Ebola lähti Guineasta ja matkasi mitä luultavammin lihan mukana Liberian pohjoisosista Monroviaan (pääkaupunkiin).
Sairastuneet kertoivat lähes saman tarinan – he söivät samaa apinan lihaa ja sairastuivat. Perheenjäsenet, ketkä eivät syöneet lihaa, eivät sairastuneet. Ihmiset pitävät myös apinoita lemmikkeinään, joten vaarana on sairastua tämän kautta. Tuntuu todella pahalta katsoa videoita epidemiasta, koska kaikki ihmiset ympärillämme selvisivät epidemiasta ja luultavasti menettivät läheisiään.
Jotta apinoiden syöntiin tulisi loppu, on päättäjillä pitkä tie rakentaakseen paremman infrastrukstuurin. En pysty käsittämään, että näin isolla maalla ei olisi mahdollista tuottaa omat kanat, kananmunat yms. Mutta, ennen kun tuotanto saataisiin edes ajatuksen tasolle olisi maksettava liian monelle ihmiselle toteutuksesta, ettei se yksinkertaisesti kannata. Korruptio on läsnä joka päivä joka paikassa.
Haluan pitää blogin sävyn positiivisena, mutta tuntuu välillä siltä, etten voi pelkästään kirjoittaa kuinka ihanaa kaikki on. Ihmisten päivittäinen elämä täällä on todella kovaa työtä ja todella monen liberialaisen suusta olen kuullut saman asian. Töitä ei kertakaikkiaan ole saatavilla. Vaikka Liberia on kasvanut todella hyvin sisällissotien jälkeen, matkaa on vielä paljon kestävään kehitykseen ja omavaraisuuteen.
Erityisruokavaliot Tähän loppuun voisin kirjoittaa muutaman ajatuksen kasvisruokailusta ja muutenkin erikoisruokavalioista koska nykypäivänä tuntuu kuin kaikilla on joku erikoisruokavalio, jota noudattaa. Ruokailu on melko hankalaa täällä ihan yleisellä tasolla. Raaka-aineita ei ole mielin määrin, eikä suurin osa ole laadukasta. Puhumattakaan jos on jotain rajoitteita. Olen ollut kohta 1,5 vuotta pääsääntöisesti kasvisruokailija ja parhaampani mukaan vegaani, mutta täällä minulla ei todellakaan ole ollut varaa valita ruokiani. Yritän löytää mahdollisimman laadukkaita raaka-aineita ja keksiä niistä ravitsevaa ruokaa. Paputilanne kuitenkin täällä on melko nihkee, joten jos Suomessa sain päivän proteiiniannoksen täyteen pavuilla, en täällä todellakaan saa tarpeeksi proteiinia. Eteenkin näillä treenimäärillä. Joten, viikonloppuisin tilaamme yleensä kalaa ravintolassa, koska se yksinkertaisesti on tuoretta ja proteiinirikasta. Kanaa ostamme ehkä noin joka kolmas viikko ja syömme kanaa muutaman kerran kuukaudessa.
Liberiassa kasvaa jonkin verran papuja ja niitä kasvatetaan, mutta suurin osa pavuistakin ostan ruokakaupasta enkä kadulta. Kaupassa tölkkipavut on yleensä Ö-luokkaa, joten välillä mietityttää mitä sitä oikein söisi. Olemme molemmat aika uupuneita koko ajan ja uskon, että osasyy on liian vähän ravintorikasta ruokaa. Noh, meillähän ei ole kuin kuukausi jäljellä täällä, jonka jälkeen pääsemmekin nauttimaan hormooneilla kasvatettua ruokaa Yhdysvalloissa, joten jätän valittamisen tähän ja lähdemme nyt nauttimaan ihanasta illallisesta sushiravintolaan 🙂
Vaikka postauksen sävy on melko negatiivinen, olen silti todella onnekas, että pääsin tutustumaan tähän mielenkiintoiseen kulttuuriin ja pääsimme vihdoinkin muuttamaan yhteen miehen kanssa!
Ihanaa loppuviikkoa!
Camilla
English: Even though we are not very engaged with the locals here, we have somewhat of an understanding about the Liberian food culture. Liberians cook mostly rice with beans, chicken or fish. It is mango season here now, but also there is locally grown fruits and vegetables available, such as cucumber, potato, tomato, pineapple, beans etc.
Ruoka, mikä ihana aihe! Sen verran monta kysymystä olen saanut näiden viikkojen aikana, että mitä kaikkea te siellä Liberiassa oikein syötte, päätin kirjoittaa muutaman sanan ruokailusta täällä. Postauksesta tuli superpitkä, joten jaoin sen kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käsittelen, mitä meidän pikkuperhe yleensä syö tavallisesti arkena. Jonkin verran tulee käytyä ravintoloissa syömässä, muttei mitenkään joka viikko, joten suurin osa ruoista teemme itse kotona. Toisessa osassa esittelen hieman (oman kapean näkemykseni perusteella) liberialaista keittiötä ja kuinka paikalliset ruokkivat itsensä.
Sodan ja korruption runtelema maa elää tuontitavaroilla, mikä tarkoittaa, että täällä syödään tänään sitä, mitä ruokia viime viikolla tuli laivalla. Suurin osa kasviksista tulee Marokosta, mutta ei mitenkään viikoittain, vaan arviolta joka toinen viikko. Satamatyöntekijät lakkoilevat vähän väliä, mikä heijastuu välittömästi kauppoihin. Suomessa ahtaajien lakko yleensä näkyy vasta muutaman viikon päästä, koska varastot on valtavat, mutta täällä ei ole varastoja vaan kaupan hyllyt.
Kananmunat oli loppu muutaman viikon naurettavien byrokraattisten pelien takia, enkä ihan ymmärrä, miksi kaupassa ei ole ollut kanan rintafilettä muutamaan viikkoon. Oli miten oli, ikinä ei voi suunnitella ruokailua. Kauppaan mennään katsomaan, mitä siellä olisi ja tehdään ruoat sen mukaan. Mies lähetti muuttokuormassaan kaksi vuotta sitten paljon ruokia, mutta kaapit alkavat olla aika tyhjät ja suurin osa on jo mennyt vanhaksi. Joten, mielikuvitusta saa käyttää joka päivä. Eteenkin kun haluaisi tehdä jotain tiettyä.
Vuosi sitten miehellä meni hermot salaatin huonoon laatuun täällä ja siihen, että eteenkin salaatti pitää pestä kloorilla, ennen kun sen voi syödä. Joten, siitä lähti hänen viljelijän ura. Nykyään hän kasvattaa itse salaatit ja tämän lisäksi laitoimme yrttejä kasvamaan kuukausi sitten. Yrttisiemenistä ei tullut kuin basilikaa ja kolme pientä persiljaa. Persiljat tosin eivät ole kasvaneet yhtä nopeaan tahtiin kuin basilikat, mikä on vähän harmi. Mutta ihana on ollut käydä napsimassa tuoreet basilikat parvekkeelta ruokaan. Eteenkin viime perjantaina basilika maistui erittäin hyvältä pizzan päällä.
Illalliset Siitä sopiva aasinsilta viikon ruokalistaan. Perjantaisin meillä on perinteisesti pizzaa illallisella. Mies osti pizzakiven joku aika sitten ja on kyllä ollut ihan super hyvä ostos! Löydettiin jopa ihan syötävää mozzarellajuustoa vihdoinkin. Ollaan aikaisemmin ostettu valmiiksi raastettua mozzarellaa, mutta se ei ole ollut hirmu hyvän makuista… Pohjaan ollaan laitettu vain vähän vehnäjauhoja ja enemmän ruisjauhoja ja kaurajauhoja, joten pizzasta on tullut semiterveellinen.. Täytteeksi tulee yleensä tomaattia, valkosipulia, fetaa ja jalapenoa. Ja tietysti tuoretta basilikaa 😉
Jostain syystä kaupasta ei ole saanut valmista hummusta pitkään aikaan, niin aloimme sitäkin tehdä itse ja pakko sanoa, että löysin niin hyvän reseptin, etten taida enää ostaa kaupasta hummusta! Hummusta oon käyttäny oikeastaan ihan mihin vaan. Pakastin on edelleen täynnä Vaasan ruispaloja, joten melkein joka iltapäivä olen tehnyt ruisleivän hummuksella, tomaatilla ja kurkulla. Herkullista! Toinen lemppariruoka, mitä tehdään muutaman kerran viikossa on wrapit. Liberiassa on paljon libanonilaisia ja heidän omistamia leipomoita, joten kaupasta saa aina tuoretta leipää. Näyttää vähän naan-leivältä tai pita-leivältä, mutta ohuempaa. Joten, tästä saa tehtyä helppoja wrappejä. Täytteeksi laitan yleensä salaattia, tomaattia, avocadoa, hummusta, porkkanaa, juustoa (jos ollaan ostettu fetaa tai halloumia), tai jotain muuta, mitä kaapista löytyy. Wrapit on muutenkin tosi helppo ruoka ottaa mukaan pidemmälle ajomatkalle.
Toinen viikottainen illallinen on ollut superherkulliset kasvishampurilaiset. Mies löysi kaupan pakastimesta muutamia kuukausia sitten mustapavuista tehtyjä kasvispihvejä ja kaupasta saa tuoreita hampurilaissämpylöitä, joten olemme melkein viikoittain tehneet hampurilaiset. Sisälle olemme yleensä laittaneet tomaattia, salaattia, avocadoa ja jalapenoja ja lisukkeeksi lohkoperunoita tai ranskalaisia (myös pakastimesta). Kysyttiin kauppiaalta muutama viikko sitten voisiko hän tilata bataattiranskalaisia (kunnollista bataattia en ole täältä vielä löytänyt) ja ne ovat kuulemma tulossa, joten nyt jännätään, ehtiikö ne Liberiaan ennen kun lähdemme.
Teemme myös paljon erilaisia linssimuhennoksia riisin tai nuudeleiden kanssa. Ostettiin etiopialaisesta ravintolasta paljon etiopialaista leipää pakastimeen, jonka kanssa olemme tehneet etiopialaista linssimuhennosta. Yhtenä iltana keksin tehdä linsseistä bolognese-tyylisen tomaattikastikkeen ja keitin spagettia lisukkeeksi, mistä tuli hitti. Olemme syöneet sitä monena iltana.
Aamupalat Aamupalat menevät meillä yleensä kausittain ja nyt on menossa vohveli ja puurokausi. Suomessa söin yleensä kaurapuuroa joko keitettynä tai tuorepuurona, mutta mies tilasi vahingossa meille vääränlaisia kaurahiutaleita, joten tuorepuuro ei tule kysymykseen. Ko. hiutaleet pitää keittää vähintään kymmenen minuuttia, joten en usko, että niistä olisi tuorepuuroksi. Mutta ei sen väliä, olen keitellyt aamupalaksi vaihdelleen kaurapuuroa ja Nallen neljän viljan puuroa, jonka yllätyksekseni löysin kolme avaamatonta pakettia pakastimesta tänne saapuessani. Ei ollut ilmeisesti maistunut miehelle…
Ostimme hiljattain vohveliraudan, mikä on kyllä ollut superhitti. Olemme tehneet niistä terveysvohveleita, ettei tule huono omatunto syödessä 🙂 Parasta kuitenkin on ollut kaikki ihanat hedelmät, mitä laitamme vohveleiden ja puurojen päälle. On sillä suuri merkitys, kuinka kaukaa hedelmät matkaavat ruokalautaselle.
Lounas Päivittäin syödään lounassalaatti, johon laitan itse kasvatettua salaattia, tomaattia, kurkkua, omenaa, pähkinöitä, paahdettuja kikherneitä, kuivattuja marjoja ja juustoa, jos sellaista kaapista löytyy.
Välillä teen meille wrapit tai sitten syömme miehen työpaikan ruokalan ruokia. Todella harvoin syömme siellä, koska ruoka ei yleensä ole hyvän makuista ja maksaa kuitenkin aika paljon.
Perjantaisin meillä on kauppapäivä ja käymme yleensä lounaalla kahvilassa kaupan käynnin yhteydessä. Kahvila sijaitsee vartin ajomatkan päässä kotoa ja melko lähellä ruokakauppaa. Parasta kahvilassa on amerikkalaistyyliset kakut (Red Velvet ja porkkanakakku), mutta lounaaksi löytyy todella herkulliset wrapit! Perjantai ja kaupassa käynti onkin yksi viikon kohokohdista, juuri meidän perinteen takia ja koska joku muu tekee lounaat puolestani 😉
Tässä melko kattava kirjoitus siitä, mitä oikeastaan syömme täällä. Hyvälaatuiset raaka-aineet ovat kortilla ja välillä on turhautunut olo kaupassa, mutta aina olen löytänyt ratkaisun raaka-aineongelmaan. Ruoka on tehtävä siitä, mitä on tarjolla, joten turha sitä on murehtia. Toki olisimme voineet palkata kokin, joka tekisi ruokaostokset puolestamme, mutta koska molemmat pidämme ruoanlaitosta, ei sellainen tullut kysymykseenkään. Edes käsin tiskaaminen ei ole mielestäni ollut ongelma. Olen vaan ollut tyytyväinen siitä, että olen saanut kokeilla uusia reseptejä ja päässyt soveltamaan.
Seuraavalla kerralla sitten liberialaisia ruokia!
Kivaa loppuviikkoa!
Camilla
English: Since I had so many questions about what we eat here, I decided to write about what is on the menu regularly here in our home. High quality ingredients are sometimes difficult to find, which means we cook what we can find. The favorites, however, has been veggie burgers, wraps, lentil stews, pizza and self grown salad for lunch. I think we’ve done pretty good with what we have but it has taken a fair amount of imagination to put some things together. Luckily we also have some nice restaurants for some treats every now and then.
CamCam 