Sunnuntaibrunssi ja suomalaisia Liberiassa

On April 10, 2018April 27, 2018 By CamillaIn Liberia3 Comments

Viime viikko meni hujauksessa ja huomasin, etten ollut näköjään päivittänyt blogia. Työstän tällä hetkellä varmaan kymmentä eri postausta, mutta mikään ei ole vielä valmis.. Valmistelin viikolla sunnuntain brunssia, mikä vei jonkin verran aikaani. Perjantaina kävin kampaajalla ja kangasostoksilla kaiken kiireen keskellä. Lauantaina menimme taas laguunille suppailemaan. Oli todella kuuma päivä ja vaikka join kuinka paljon, tuntui ettei se riittänyt.

Hassu juttu tapahtui laguunilla. Yleensä laguunille ei tule muita ihmisiä lauantaisin ja pidämme suppilautoja vedessä laiturin rappusten alapäässä, jotta siitä olisi helppo lähteä melomaan. Jossain vaiheessa neljän henkilön seurue saapui laiturille, mutta jäivät varjoon istumaan. Huomasin, että he halusivat uimaan ja hyppäsin äkkiä siirtämään lautoja, että pääsisivät uimaan ja kun olin siirtämässä lautoja, kuulin, kuinka he puhuivat suomea keskenään! En ollut uskoa korviani! Oli hauska jutella suomalaisten kanssa, vaikka vain hetken 🙂

Loppuviikonloppu menikin sitten afrikkalaisen detoxin kanssa kamppaillessa. Toivun edelleen tästä epämiellyttävästä puhdistuksesta. Kaikesta huolimatta selviydyin sunnuntain brunssista erinomaisesti. Ellei mies olisi suostunut leipomaan kaikkea, olisin peruuttanut juhlat. Sen verran oli heikko olo…

Brunssi oli kaiken kaikkiaan menestys! Kaikki vieraat eivät päässeet tulemaan, joten ruokaa jäi reilusti yli ja sain pakastimeen vähän leipää, croissantteja ja suolaista piirakkaa pahan päivän varalle. Ja onneksi ruokaa oli tarpeeksi! Jännitin sitä eniten, että ruoka loppuu kesken. Soitimme hyvää musiikkia ja tuntui, että aika meni hujauksessa, kun oli mukava jutella kaikkien kanssa.

Eniten olin kuitenkin tyytyväinen siitä, että mies kutsui muutaman ystävän työpaikan ulkopuolelta ja sattumalta heidän mukana tuli muutama eurooppalainen nuori nainen. Toinen heistä on puoliksi suomalainen ja puoliksi ruotsalainen, joten oli kiva jutella hänen(kin) kanssaan Suomesta. Olin ihan unohtanut, kuinka paljon olen amerikkalaisten kanssa tekemisissä täällä, ennen kun eteen tulee eurooppalaisia. Tai siis, tätähän tulevaisuuteni tulee olemaan. Silti tuntuu kivalta kun ei tarvitse selittää koko ajan mistä olen kotoisin ja toinen ihminen ymmärtää kaiken selittämättä.

Taidan jatkaa Netflix-maratonia täällä ja ottaa rennosti vielä tämän illan, jotta huomenna voin taas jatkaa normaalia elämää. Aika kauan sain olla terveenä täällä, peräti seitsemän viikkoa ennen ensimmäistä tautia. Nyt toivotaan, että saan olla loppuajan ilman mitään yllätyksiä.

Ihanaa loppuviikkoa!

Camilla

English: We hosted a Sunday brunch this weekend. Also met some Finnish people here in Liberia, which was a nice surprise!

Kuinka saisin rikki kookospähkinän

On April 2, 2018April 27, 2018 By CamillaIn Liberia2 Comments

Sadekausi alkaa näyttää nokkaansa täällä. Öisin on ollut niin kovat ukonilmat, että heikompaa on hirvittänyt. Lauantain vastaisena yönä ehdittiin nukkua vain muutaman tunnin kun ukkonen ja kaatosade alkoi. Koko asuintalossa on jotain ongelmia sähköjen kanssa ja jäimme taas ilman sähköjä. Asunnossamme on ilmastointilaitteita, kosteudenpoistajia ja adaptereita, jotka pitävät mekkalaa kun ne menee päälle ja pois päältä. Sähköt oli poissa minuutin, meni takaisin päälle ja taas pois. Jaksoin piipitystä kuunnella kymmenen minuuttia kunnes kävin sammuttamassa kaikki sähkölaitteet pakastinta ja jääkappia lukuunottamatta. Sain onneksi nukuttua muutaman tunnin aamuyöstä, mutta meillä oli aikainen herätys, niin yhteensä ei tullut nukuttua paljon.

Noustessamme sängystä vettä tuli edelleen kuin saavista kaatamalla. Salamat valaisivat pimeää asuntoamme ja saimme taas tehdä aamupuurot Trangialla. Onneksi olimme pakanneet auton valmiiksi edellisiltana. Jos jotain olen oppinut täällä ollessa, on, että AINA pitää tiskata heti tiskit, koska ei ikinä tiedä millon vedet on poikki sähkökatkon takia. Tai aina pitää pakata auto valmiiksi edellisiltana, koska ei ikinä tiedä minä aamuna sataa kaatamalla. Hyppäsin autoon oikeastaan vain jalkakäytävän poikki ja olin litimärkä koko aamuisen ajomatkan.

Matkasimme taas Robertsportin rannalle, missä vietimme koko lauantaipäivän. Aamu ja aamupäivä rannalla oli pilvinen ja pidin pitkähihaista päällä oikeastaan puoleen päivään asti. Mutta kun tuli lounasaika, paistoi aurinko taas pilvettömältä taivaalta.

Meitä oli kiva porukka ja pelasimme Mölkkyä, luimme kirjaa, makoilimme vedessä ja yksi rohkea kävi katsomassa kummituslaivaa, joka pari vuotta sitten oli huuhtoutunut rannalle noin puolen tunnin kävelymatkan päähän. Ko. rannalle ei ole ajotietä, joten jos haluaa käydä katsomassa laivaa, pitää kävellä rantaa pitkin. Jonain päivinä sinne ei pääse kävellen, koska vesi on niin korkeella ja viidakko tiheää, mutta ilmeisesti lauantaina oli suotuisat olosuhteet ja yksi kaveri pääsi laivalle asti. Kukaan ei siis tiedä miksi laiva on rannalla, mistä se on tullut ja mitä miehistölle on tapahtunut. Laiva on ihan tyhjä. Nyt vähän toivon, että seuraavalla kerralla päästäisiin katsomaan laivaa.

No, mutta miten kookospähkinät kuuluvat tähän tarinaan? No ei sitten mitenkään. Löysin vaan sattumalta perjantaina reseptin mango-banaani-kookosjätskiin ja halusin kokeilla sen tekemistä, mutta kaupasta ei saa kunnon kookosmaitoa, joten kun näin pojat rannalla lauantaina, pyysin heitä tuomaan kymmenen kookospähkinää meille. Ei mennyt kuin vajaa kymmenen minuuttia ja meillä oli ikeakassillinen kookospähkinöitä autossa.

Kuinka vaikeaa on sitten kookospähkinöiden avaaminen? TODELLA. En kuitenkaan epäröinyt hetkeäkään, etteikö mies osaisi niitä avata. Olemme niin monta kertaa katselleet vierestä kun kookospähkinöitä pilkotaan, että tekniikka oli hallussa. Luulen vaan, että työkalu ei ollut paras mahdollinen. Mies oli joskus ostanut Afganistanista Nepalilaisen veitsen. En nyt ole ihan varma, mihin ko. veistä oikeasti käytetään, mutta luulen, että se oli liian paksu. Veitset, mitä täällä käytetään, on ohuempia viidakkoveitsiä. Tosin, tämä on kaikki spekulointia. Olen niin huono kaikkien teräaseiden kanssa.

Pähkinät saatiin kuitenkin auki ja nyt meillä on jääkaappi täynnä kookosvettä ja tehtiin jopa kookosmaitoa hedelmälihasta. Illalla pitää testata, minkälaista jätskiä saan aikaiseksi. Mangokausi on nyt parhaimmillaan, mutten ole ihan varma millon se päättyy, joten nyt on aika syödä niin paljon kun vaan jaksaa. Mangot voi ilmeisesti myös pakastaa, tarvii tähän tutustua hieman..

Toivottavasti kaikilla on ollut mukava pääsiäinen. Täällä ei ole ollut ylimääräisiä vapaapäiviä pyhän takia, joten olemme palanneet arkeen reippaana tänä aamuna. Pidimme vähän vahingossa lomaa treeneistä viime viikolla, mutta nyt kivan maanantaitreenin jälkeen on hyvä fiilis aloittaa uusi viikko.

Kivaa pääsiäisen jatkoa, ainakin Suomeen 😉
Camilla

English: The rainy season might be here, which is a bit sad, but nevertheless, we had a nice weekend and the beach and even the sun came out in the afternoon. Even bought some coconuts to bring home and now we have a fridge full of coconut water and coconut milk. Yum!

Afrikkalaista käsityötä ja taidetta

On March 30, 2018April 27, 2018 By CamillaIn LiberiaLeave a comment

Sunnuntaina tulee kuluneeksi kuusi viikkoa siitä kun lähdin Suomesta. Aika on mennyt todella nopeasti. Ensimmäisistä viikoista ei ole mitään hajua, mitä olen tai olemme tehneet. Muistan vaan katsoneeni telkkaria ja nukkuneeni päikkäreitä. Vasta nyt ihan viimeisinä viikkoina olen luopunut päiväunista ja olo on alkanut normalisoitumaan.

Järjestelin olohuonetta viikonloppuna niin, että minulla on taas työpöytä. On tehnyt suuren muutoksen päivääni, että on kunnon työpiste, johon luonnonvalo pääsee paistamaan. Olen aikaisemmin istunut keittiössä baaripöydän ääressä, mutta koska keittiössä ei ole minkäänlaista ilmanvaihtoa, on välillä tuntunut, että happi loppuu. Ei hyvä kun yrittää opiskella jotain tai tuottaa järkevää tekstiä.

Tänään meillä kävi muuttofirma tekemässä arvion pakattavista tavaroista, mikä oli jotenkin hurjaa, koska vastahan tulin tänne! Meidän piti alunperin muuttaa kolmen viikon päästä, mutta monien sattumusten takia päätimme siirtää muuttoa kolmella viikolla. Ei olisi ollut tarpeen siirtää muuttoa, mutta koska tässä oli monta asiaa auki, päätimme jäädä vielä hetkeksi. Muuttofirma kuitenkin kävi jo tekemässä arvoin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Nyt kun vihdoinkin olen päässyt pahimmasta väsymyksestä eroon on ollut kiva puuhastella kotona kaikenlaista, kuten jatkanut leipomista. Miehen työpaikalla oli hyväntekeväisyystempaus keskiviikkona ja tiistai-iltapäivä meni leipoessa korvapuusteja. Puustit myytiin keskiviikkona työpaikan kahvilassa hyväntekeväisyystapahtumassa. Kun menin lounaalle puolilta päivin oli melkein kaikki pullat jo mennyt. Paikalla oli myös paikallisia myymässä käsitöitä ja ostinkin muutamat korvakorut, muutaman kukkaron ja lasinaluset.

Kuvista näkyy, mitä ostin. Nämä kaikki on tehty lappa-kankaasta, jota Länsi-Afrikassa käytetään todella paljon. Sekä naiset että miehet teettävät juhlapukuja kankaasta, tai naiset käyttävät kangasta hameena vyötäröllä. Hameen voi myös pyörittää palloksi, laittaa pään päälle ja kankaan päälle laskea kantamukset (kuten vati, ämpäri tai kasa polttopuita) – vain mielikuvitus on rajana, mihin kankaita käytetään. Parasta kankaissa on värit! En ole viime vuosina käyttänyt oikeastaan mitään värejä ja pukeuduin mustavalkoisiin, mutta nyt yhtäkkiä innostus väreihin on palanut! Olen lähdössä lähiviikkoina teettämään itsellenikin afrikkaisen mekon. Olen kaduilta bongailut ideoita ja nyt minulla on selkeä visio, mitä haluan ja suunnilleen minkälaisen värin ja kuvion. En malta odottaa lopputulosta!

Samalla voisin mainita paikallisesta taiteesta. Asumme taidemyyjien alueella Monroviassa ja pieniä putiikkeja on ihan valtava määrä ihan meidän kotikadullakin. Olemme ostaneet lapsille tuliaiset, mutta koska kyseessä on yllätys, en halua ottaa kuvaa niistä. Itsellemme teetimme kirahvit puusta ja niistä tuli todella hienot! Kuva ei anna oikeutta, eteenkin koska kuvasta on vaikea nähdä kuinka massiivinen teos on kyseessä. Kirahvit on melkein kaksi metriä korkeat! Samalla teetimme miehen ja naisen kasvot puusta, jotka tulee seinälle uuteen kotiin. Ostimme myös laatan, missä Liberian 16 heimojen naamiot on esiteltynä. Ostimme kanssa yhden ison naamion, mutta tämä ei ole Liberialainen vaan ymmärtääkseni Ghanalainen.

Seinälle löysimme ihanan maalauksen, joka esittää kylän paholaista. The Village Devil kävelee puujaloilla, tanssii ja tekee taikojaan. Löysin hauskan kirjoituksen paholaisista ja tästä linkistä pääsee katsomaan kuvia eri kylien velhoista. Mies sattui kerran näkemään tanssivan paholaisen ajaessaan hieman kaupungin ulkopuolella. On todella harvinaista, että sellainen tulisi vastaan kadulla, joten oli aika erikoista, että linkkaamani jutun kirjoittaja oli löytänyt niin monta valokuvattavaksi.

Siinä pieni esittely paikalliseen kulttuuriin. Lähdemme taas viikonlopuksi kaupungin ulkopuolelle viettämään rantaelämää vielä kun sitä on tarjolla. Vaikka muutto lykkääntyi, lähtee meidän auto hyvissä ajoin ja viimeiset viikot täällä olemme ilman autoa, eikä viikonloppureissuja tehdä enää. Nyt on siis korkea aika ottaa kaikki ilo irti rantaelämästä.

Lopuksi vielä kuva keskiviikon juhlista. Kävimme miehen kanssa juhlistamassa valmistumistani aivan ihanassa ravintolassa kattoterassilla. Ravintola on ehdottomasti suosikkiravintolani täällä, mutta koska se on myös kallein, emme käytä heidän palveluitaan paljon. Valmistujaiset oli kuitenkin sen verran tärkeä tapahtuma, että halusimme juhlistaa tätä ihanalla illallisella. Söimme herkullista sushia ja grillattuja jättiravunpyrstöjä teriyakikastikkeen kera.

Kivaa viikonloppua kaikille!

Camilla

English: This week we had the opportunity to attend a fair at my fiancé’s work and I bought some beautiful earrings, purses and coasters from local craftsmen and -women. I also took some pictures of the art we have bought before, like the 6-foot giraffes, african masks and a painting of the Village Devil. We have extended our stay in Liberia with almost a month, just in time for the rainy season to sneak up on us. On Wednesday we decided to celebrate my graduation, which happened officially this week, at a nice roof top terrace restaurant.

Muutto

On March 28, 2018April 27, 2018 By CamillaIn LiberiaLeave a comment

4 vuotta
6 maata
13 kaupunkia
53 lentoa
16 muuttoa
tuhansia kyyneliä – onnesta ja surusta
1 kandidaatin tutkinto
1 kihlasormus
1 elämä edessä, yhdessä

Syksy

Viimeinen puoli vuosi Suomessa oli todella rankka. Tein töitä, viimeistelin opintoja, asuin toisten ihmisten nurkissa, myin tavaroitani ja järjestelin lähtöä. En pitänyt minkäänlaista yhteyttä ystäviini tai perheeseeni, äitiä lukuunottamatta. Mikään ei tullut ilmaiseksi – tein pitkää päivää ja stressasin koko valveillaoloajan kaikesta. Mitkä tavarat tulisi myydä nyt, mitkä ensi viikolla ja mitkä vasta viimeisellä viikolla? Kuinka monta laukkua otan mukaan? Voisinko lähettää jotain etukäteen, vai kannattaako sellainen touhu ollenkaan? Mitä viisumia tulisi hakea ja missä vaiheessa? Asiat pyörivät päässä koko ajan ja välillä, kun satuin sosiaaliseen tilanteeseen, tuntui kysymykset ylitsepääsemättömän vaikealta. Olen itse utelias ihminen ja ymmärrän läheisten ihmisten kiinnostuksen ja huolen, mutta koska omat ajatukset olivat todella sekaisin, oli vaikea löytää kokonaisia lauseita, jotka tyydyttäisivät kuulijaa. Tuli paha mieli ystävien puolesta. Tavallaan olin tyytyväinen siitä, että kaikki ovat nykyään niin kiireisiä, ettei hirveesti ollut kahvillepyytäjiä. Eihän mulla oikeasti ollut edes mitään konkreettista kerrottavaa.

Vuosi 2017

Mieheni kysyi minulta huhtikuussa, josko olisin kiinnostunut muuttamaan Liberiaan, jos sellainen mahdollisuus tulisi vastaan jossain vaiheessa. Makoilin tulikuumalla hiekalla Liberiassa Vappua edeltävällä viikolla, kun kysymys tupsahti eteeni. Suomessa oli pieni takatalvi meneillään ja olin juuri viettänyt kolme kuukautta Tallinnassa aika pitkälti yksin harmaassa kaupungissa ja lähtenyt ex tempore lomalle Liberiaan mieheni luo, koska kesätöitä ei ollut vieläkään tiedossa. Mietin asiaa murto-osa sekunnin ja vastasin myöntävästi. Meillä ei ollut mitään varmaa tulevaisuudessa, mutta tässä vaiheessa olin todella pahasti kouluväsynyt. Olin sykkinyt koulun nopealla tahdilla ja muuttanut monta kertaa. Mainitsin keväällä ohimennen, että en välttämättä jaksaisi tehdä maisteria heti perään, mikä sai mieheni ottamaan selvää mahdollisuuksistamme asua yhdessä. Asia päätetty. Muuttaisin Liberiaan tammikuun alussa, kun työt pankissa loppuisivat vuoden vaihteessa. Vika tentti ei mennyt joulukuussa läpi ja valmistuminen lykkääntyi helmikuun puolelle, mutta se ei minua haitannut – saisin viettää kallisarvoista aikaa perheeni ja ystävieni kanssa. Tentti meni lopulta läpi ja sain haettua valmistumista vain muutama päivä ennen lähtöä.

Muutto

Lähdin lopulta helmikuun puolessa välissä, juuri sopivasti kun kovat pakkaset tuli Etelä-Suomeen. Mukaan lähti rinkka, matkalaukku, pikkureppu ja pieni lentolaukku. Olin viimeiset kaksi viikkoa pidätellyt itkua ja pari päivää ennen lähtöä kyyneleet valuivat poskilleni taukoamatta. Olin yhtäkkiä alkanut ikävöidä talvea, luontoa, vuodenaikoja, puhdasta ilmaa, turvallista maatamme, toimivaa joukkoliikennettä. En ollut ajatellut oikeastaan miltä tuntuisi jättää taakseen perhe ja ystävät, vaan keskittynyt parisuhteeseeni ja meidän pikkuperheen tulevaisuuteen. Kun hyvästien aika tuli, olin mykistynyt. Nieleskelin kyyneleitä viikkokaupalla ja yritin olla reipas. En halunnut puhua miehelleni alkuun kuinka paha olla oli, mutta kun enää oli muutama päivä jäljellä, en enää jaksanut olla reipas vaan kiukuttelin syyttä hänelle viisumiasioista ja kaikesta muusta, johon meillä ei ollut mitään osaa eikä arpaa.

Oli suuret suunnitelmat viimeiselle neljälle viikolle, mutta niinkun aina – kaikki ei toteutunut. Omaa saamattomuutta ja erinäisten sattumusten takia. Halusin käydä vielä kerran Hangossa ja viedä isä Löylyyn saunomaan. Mutta toisaalta, nyt on suunnitelmia tulevaisuuden varalle.

Lentokentällä oli raskaat hyvästelyt ja kun kärräsin laukkuni tiskille, mainitsi virkailija ystävällisesti matkatavaroiden liikakiloista ja kysyin kyyneleiden lomasta paljonko. En tiedä oliko daami pahoillaan itkuisesta olemuksestani vai tiedosta, että lähden Afrikkaan, mutta ylimääräiset kilot eivät olleet kuulemma ongelma. Lupasi vielä chekkaa ylikiloisen pikkulaukkuni ruumaan, koska lento Amsterdamiin oli aivan tupaten täynnä. Oli hiihtolomaviikkoa edeltävä viikonloppu. Lennot olivat aivan täynnä.

Turvatarkastuksessa huomasin, etten ollut muistanut ottaa pikkupussia nesteille vaan olin vaan heittänyt kaikki purkit reppuun. Ystävällinen virkailija pussitti purkit ja purnukat puolestani. Sanoin et heitä pois jos ei mahdu ja pahoittelin hajamielisyyttäni. On vähän raskasta tää lähtö tänään. Ei se haittaa. Kyllä me saadaan ne mahtumaan pussiin.

Facebookiin oli ilmestynyt kuvakollaasi, jonka ystäväni oli tehnyt meistä. Istuin kahvilla lähtöportin vieressä kyyneleet poskilla valuen. Elämäni onnellisin hetki on käsillä, mutta minä itken kaikkea, mitä jätin taakseni. Olen onnekas, koska minulla on niin ihanat ystävät. Eihän tätä ikinä sanota ääneen, vaan vasta blogikirjoituksessa maapallon toiselta puolelta. Ikävä tulee.

Tulevaisuus

Mitäs sitten? Kaikki on edelleen ihan auki ja nyt eletään päivä kerralla. Muutama varmaa asiaa kuitenkin on. Me menemme naimisiin jossain vaiheessa tänä vuonna ja kesäkuun puolessa välissä mieheni työt alkaa Houstonissa, Teksasissa. En ikipäivänä olisi neljä vuotta sitten voinut kuvitella tätä kaikkea, mutta tässä sitä nyt sitten ollaan. Vaikka lähtö oli raskas, niin olen innoissani. Odotan uuden kodin sisustamista, kiireettömiä viikonloppuja, yhdessä vietettyä aikaa, äitipuolen arkea ja tietenkin uuden työn ja uran aloittamista.

Tavallaan olen onnellinen siitä, että saan ladata akkuja kaiken tämän keskellä, koska välillä on päiviä, ettei yksinkertaisesti ymmärrä miten saamme kaikki viisumiasiat, muutto ja häät sovitettua järkevästi kalentereihin. Nyt on kuitenkin yksi muutto takana päin ja seuraavat muutot tulevat varmasti olemaan (ainakin henkisesti) helpompia, koska olemme yhdessä.

Camilla

English: The move to Liberia was not easy, but somehow I was able to fit all of my things to one big and one small suitcase, one big and one small backpack. The future is still unclear, but no matter what, we are moving at some point this year to Houston, Texas. But for now we are enjoying our lives together here in Liberia.

Sähkökatkoja ja leipomista

On March 22, 2018April 27, 2018 By CamillaIn LiberiaLeave a comment

Viikko on taas mennyt todella nopeasti ja jotenkin väsymys painaa edelleen. Tiistaiaamuyöstä heräsin sähkökatkoon ja koska uni ei tullut, menin sohvalle lukemaan kirjaa taskulampun varjossa. Torkahdin sohvalle joskus aamulla ja heräsin kun mies tuli olohuoneeseen sanomaan, että lähtee töihin katsomaan, josko saataisiin sähköt korjattua.

Läppärissä oli 27 % akkua jäljellä, mutta onneksi meillä on vara-akku, jolla voi ainakin puhelimet ladattua. Eipä tuo kyllä minua haitannut. Luin kirjaa koko aamupäivän ja kävin lounaalla miehen työpaikalla. Eniten harmittelin, etten saisi iltapäiväkahvia. Aamupalan ja -kahvin keitin taas Trangialla, niinkun muutama viikko sitten sähköjen ollessa poikki.

Kun palasin lounaalta, oli sähköt saatu palautettua – 12 tunnin odottelun jälkeen. Tiedän mihin maahan tulin ja tiesin, että minua odottaa erinäiset epämukavuudet, mutta ensimmäistä kertaa tiistaina tuli sellainen olo, että olisin valmis palaamaan länsimaiseen maahan. Olisin valmis menemään ulos kahvilaan, joogaan tai johonkin museoon. Olisi ihana ostaa kaupasta tuoreita ja hyvälaatuisia kasviksia. Koti-ikävää en ole vielä potenut, koska olen kotona mieheni luona, mutta välillä olisi kiva tehdä jotain itsenäisesti.

Koska meille on illalla taas tulossa vieraita, on hyvä syy leipoa jotain. Oikeastaan pitää päästä eroon jauhoista, sokerista ja kaikesta muustakin ruuasta, niin aiomme pitää illanistujaisia tästä eteenpäin niin paljon, että kaapit on tyhjät. Ja saan jotain tekemistä! Leipominen on minulle terapiaa ja olenkin tällä viikolla leiponut jo vaikka mitä!

Kananmunat on ollut kaupasta loppu jo kaksi viikkoa, joten kokeilen ensimmäistä kertaa leipomista ilman kananmunia. Kiva kokeilla kaikkea uutta, kuten kuvissa näkyvät snickersraakakakku, siemennäkkäriä, brownies ja cookies. Ja samalla kiva leipoa jotain tuttua ja turvallista. Mies löysi kaapista pari desiä puuroriisiä, minkä toin viimeksi tullessani, joten pyöräytin karjalanpiirakat alkuviikosta. Tällä kertaa olin fiksu ja tein coctailpiirakoita, jotta piirakat riittäisivät kauemmin kuin kaksi päivää. Aikaisemmin yhdestä satsista on tullut noin 15 piirakkaa ja tällä kertaa tuli 26.

Brownie muffins without egg. Substitute with flax seeds.

Sadekausi on alkanut ilmoittaa itsestään ja aamuyöstä on satanut ja ukkostanut ihan kunnolla muutamana yönä. Saattaa olla kyllä vielä muutama viikko tai kuukausi ennen kun sadekausi iskee, joten nyt pitäisi ottaa ilo irti auringosta kun sitä vielä on tarjolla. Aurinko on vaan nyt niin kuuma, että ulkona on ollut todella tukala olla ja jopa vartija tänään aamulla mainitsi, että eikö olekin kiva, kun ei aurinko paistanut tennistunnin aikana. Niin sitä ihminen vaan tottuu ilmastoon – aurinko ei paistanut tänään aamulla ja laitoin pitkät treenihousut jalkaan, kun tuntui hieman viileältä…

Mukavaa loppuviikkoa!
Camilla

English: We had a power outage this week, which made me for a few minutes miss Europe. But instead of crying about it, I’ve been baking quite a bit this week. For example, a raw snickers cake, Finnish Karelian pies (riisipiirakka), seed crackers, brownies and cookies. It’s been nice to bake and try out new recipes.

Ihana viikonloppu

On March 19, 2018April 27, 2018 By CamillaIn LiberiaLeave a comment

Koko erossaoloajan haaveilin viikonlopusta, kuin tämä. Ei suunnitelmia. Leipomista. Kirjojen lukemista. Ihan vaan olla kaksistaan.

Keskiviikko ja torstai oli paikallinen pyhä täällä, joten mies ei mennyt töihin. Meillä oli suunnitelmia lähteä kolmen tunnin ajomatkan päähän Buchananin alueelle katsastamaan ranta ja suppailumahdollisuudet. Tiistai-iltana meillä oli vieraita illallisella ja koska ilta meni melko myöhäiseksi, emme edes muistaneet koko Buchanan rantaa. Keskiviikko ja torstai meni lähinnä kotona ja päätimme lähteä Buchananiin viikonloppuna. Perjantaina mies sai puhelun työpaikalta, että sähköissä on jotain häikkää, ja se taas tietää, että viikonlopun aikana tulee varmasti lähtö töihin taas. Joten, jäimme kaupunkiin, tai ainakin lyhyen ajomatkan päähän.

Lauantaina kävimme meille uudella rannalla ja oli ihana päivä! Ranta sijaitsee vain vajaan tunnin ajomatkan päässä Monroviasta ja oli tyhjä! Aina kun täällä menee rannalle on parempi maksaa ns. parkkimaksu, koska sillon tietää, että joku vartioi autoa. Silver Beach on pieni ravintola rannalla ja maksaa vain 5 US dollaria per henkilö. Muut paikat ottavat yleensä 10 US dollaria, joten mielestäni tämä oli oikein hyvä diili. Erillisestä maksusta sai tuoleja, pöydän ja aurinkovarjon, mutta koska olimme tuoneet omat tuolit ja varjot, ei ollut tarvetta. Rantaviiva jatkui silmänkantamattomiin ja aallot vierivät voimakkaasti valkoiselle hiekkarannalle. Ei ristin sielua meidän ja ravintolan henkilökunnan lisäksi. Saavuimme sopivasti lounaaksi ja tilasimme hummeria, tomaattikastiketta, paistettua riisiä ja ranskalaisia perunoita. Koko ruokalasku oli 35 US dollaria ja tarjoilija toi kaikki isolla tarjottimella hiekalle asti, missä istuimme. Hummereita tuli peräti kuusi kappaletta grillattuna ja tomaattikastike oli taivaallista. En tiedä millä liberialaiset maustavat ruokansa, mutta kertaakaan en ole pettynyt paikalliseen ruokaan.

Oli todella kuuma päivä, joten kävimme muutaman kerran vedessä. Silver Beach sijaitsee tarpeeksi kaukana kaupungista, joten vesi on puhdasta, mutta virtaukset todella voimakkaita, joten uimaan ei voi mennä. Vaikka jäimme seisomaan veteen vyötäröön asti, tuntui siltä kuin olisi ollut pesukoneessa. Aallot tulevat suoraan rantaan päin ja virtaukset sivuttain. Jos menisi uimaan, kävisi köpelösti. Mies oli kerran jäänyt todella pahasti kiinni virtauksiin toisella rannalla ja kesti peräti puoli tuntia ennen kun hän löysi kohdan rannalla, josta pääsi takas hiekalle.

Sunnuntai oli leppoisa. Ei suunnitelmia, joten teimme mitä ikinä huvitti. Heräsin ihan normaaliin aikaan puoli kuuden maissa, mutta koska mies oli täysin unessa, nousin ja menin tekemään aamupalaa. Sain läksiäislahjaksi ystäviltäni reseptikirjan ja löysin sieltä herkulliselta kuulostavan omenapannukakun, jota halusin kokeilla. Pannari uuniin ja siivosin keittiön rauhassa odotellessa. Kävin herättämässä miehen ja ensimmäinen kysymys oli, teinkö pannaria, koska tuoksuu ihan pannarilta.

Aamiaisen jälkeen kävimme kokeilemassa, josko mahtuisi tenniskentälle, mutta siellä oli juuri pelit alkanut, joten menimme kuntosalille hetkeksi. Takaisintullessa pelaajat kentällä oli ehtinyt vaihtua, joten oli turha jäädä odottamaan vuoroamme.

Söimme lounasta jo ennen yhtätoista, joten loppupäivä vain jotenkin mateli. Parvekkeelle ei paista aurinko kuin vasta myöhään iltapäivällä, joten otin mukavan asennon ja luin kirjaa kahvin kera iltapäivään asti. Kun aurinko rupesi paistamaan siirryin sisätiloihin. Aurinko ei anna armoa täällä. Minuutti auringossa ja tuntuu kuin olisi grillattavana, joten menen aina varjoon, jos suinkin mahdollista.

Kävimme kaupassa jossain välissä, koska aamuinen pannari kaipasi jäätelöä ja kaupassa on nykyään ihan mieletön valikoima Ben & Jerry’s jäätelöitä reiluun hintaan.

Loppuiltapäivä meni Skypessä, kun juttelimme miehen vanhempien kanssa ja ystävämme Suomesta soitti. Oli kiva kuulla kuulumisia. Siitä on nyt kuukausi kun lähdin Suomesta. Miten aika kuluukaan..

Muistan kun menin puoleksi vuodeksi Washingtoniin, meni kaksi kuukautta palautumiseen kaikesta. Siskoni oli muutama vuosi sitten maailmanympärysmatkalla ja sanoi samaa, että vasta kahden kuukauden lomailun jälkeen alkoi tuntua levänneeltä. Toisinaan olen ottanut stressiä tekemättömistä asioista, mutta pakko yrittää nauttia tekemättömyydestä nyt kun siihen on vielä mahdollisuus. Kun muutamme kuukauden päästä, on turha haaveilla enää löhöilystä ja leffojen katselusta koko päivän. Samalla on hyväksyttävä, että koulusta valmistuminen ei tullut ilmaiseksi ja päivät oli usein pitkiä. Puhumattakaan siitä, että elimme kaukana toisistamme.

Ja olemmehan tehneet oikeastaan vaikka mitä täällä ollessa! Yhtenäkään viikonloppuna emme ole olleet pelkästään kotona, vaan vähintäänkin toisena päivänä menty suppailemaan tai rannalle. Ja olen vihdoinkin päässyt lukemiseen kiinni. Koko sunnuntain luin kirjaa, ellen tehnyt jotain muuta. Sen verran koulu veroitti, että oli vaikea tarttua kiinni kirjaan kahdentoista tunnin opiskelujen jälkeen.

Toisin sanoen kaikki hyvin auringon alla.
Ihanaa viikonalkua!

Camilla

English: For the whole time separated I dreamed of a weekend like this was. No plans. Going somewhere just the two of us. Reading books. Cooking. Baking. No hurry. We ended up going to Silver Beach just outside of Monrovia and we had the beach to ourselves. They served lunch, so we ordered lobster, fried rice and french fries. Only 5 US dollar admission per person, which is cheaper than most places. And the food was worth the drive! Enjoying our time together ❤

Elämä Afrikassa

On March 15, 2018April 27, 2018 By CamillaIn LiberiaLeave a comment

Mitä oikeastaan tulin Liberiaan tekemään? Koulun loppuessa meillä oli muutama vaihtoehto. Olisin voinut jatkaa maisteriin Suomessa tai muuttaa miehen luokse. Neljän vuoden erossaolo alkoi olemaan turhauttavaa ja energiaa kului mielestäni hukkaan, joten päätimme, että tulisin Liberiaan kahdeksi viimeiseksi kuukaudeksi ennen kuin miehen uusi työ alkaisi Houstonissa.

Olin jo aikaisemmin luopunut tavaroista ja asunnostani, joten muuttaminen oli oikeastaan aika helppoa. Lähtö viivästyi muutamalla viikolla, mutta eipä tuo haitannut – sain viettää aikaa perheeni ja ystävien kanssa.

Viimeiset vuodet ovat olleet henkisesti todella rankkoja ja tulin Liberiaan lähinnä lataamaan akkuja ennen seuraavaa etappia. Sen verran paljon olemme olleet erossa, että päätimme ottaa tämän ajan ihan vaan yhdessäoloon.

Miten saan aikani kulumaan? Käymme aamulla (ennen kun muut ihmiset heräävät) salilla kahdestaan ja syömme aamupalaa yhdessä. Aamupäivät käyn joko pelaamassa tennistä, joogaan tai ihan vaan löhöilen. Puolilta päivin menen yleensä miehen työpaikalle syömään lounasta. On kiva tavata ihmisiä ja kuulla tapahtumista tai muuten vaan kysellä kuulumisia. Iltapäivät menevät sitten joko kotona touhutessa, leipoessa, lukiessa, telkkaria katsellen tai läppärillä.

Otin tavoitteeksi suorittaa Excel-kursseja täällä ollessa, jottei ihan menisi lomailuksi. Toistaiseksi olen hyvin pysynyt tahdissa. Muutenkin olen jo alkanut katsomaan töitä Houstonista ja muutenkin alkanut miettimään minkälaista uraa tässä alkaisi tekemään.

Iltaisin olemme olleet ihan kotona vaan. Välillä käydään ulkona syömässä, mutta koska muutto on edessä ihan muutaman viikon päästä, tarvitsee pakastin tyhjentää ja on ollut oikeastaan ihan mukava olla kotona ja laittaa ruokaa yhdessä. Menemme todella aikaisin nukkumaan, jotta jaksaisimme mennä aikaisin salille aamulla. Miehen työpaikan puolesta meillä on kuntosali käytössä ihan tien toisella puolella, mutta koska sali on pieni ja työntekijöitä todella paljon, on kuntosali usein täynnä. Eteenkin aamukuuden ja kahdeksan välillä. Joten, menemme salille jo puoli viiden maissa. Saa ainakin olla rauhassa.

Tenniksen pelaamisen aloitin ensimmäistä kertaa vasta tänne saapuessani. Olen kerran aikaisemmin kokeillut nuorempana tennistä lomamatkalla, mutta siitä ei tullut yhtään mitään, joten olin hieman yllättynyt kuinka helppoa pelaaminen oli. Otan tunteja paikalliselta opettajalta ja tenniskenttäkin on muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Opettaja on todella hyvä ja on saanut minut lyhyessä ajassa löytämään hyvän tekniikan. Tiistaina sain jopa juoksutettua opettajaa!

Viikonloppuisin olemme ottaneet tavaksi lähtee jonnekin. Pois kaupungista. Sain valmistujaislahjaksi sup-laudan ja olemme käyneet suppailemassa laguunilla ja järvellä. Laguuni sijaitsee 1-1,5 tunnin päässä kaupungista Libassa nimisen resortin mailla. Resortissa on bungaloweja vuokrattavana, viisi uima-allasta ja hiekkaranta, joka uloittuu silmänkantamattomiin. Mereen ei voi mennä uimaan voimakkaiden virtausten takia, mutta on ihana istua rannalla ja kuunnella meren pauhua. Rakastan merta ja meren ääntä. Laguuni sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä resortista, mikä on pieni kynnys muille vieraille ja yleensä saamme olla kaksistaan laguunille rakennetuilla laitureilla. Ravintolasta saa hyvää ruokaa ja syömme yleensä lounasta Libassassa vieraillessa.

Elämä on aika helppoa ja yksinkertaista meillä. Asunnossa on kaikki mukavuudet, eikä tarvitse miettiä ruuanlaittoa tai pyykkäämistä erityisesti. Vettä tulee hanasta ja sähköt toimii yleensä moitteetta. Muutaman kerran viikossa tulee sähkökatko, mutta se ei kestä kuin muutaman sekunnin. Paitsi viikonloppuna, kun sähköt meni kolmelta aamulla ja saimme tehdä aamupalat Trangialla. Kiitos isä vaan 30-vuotislahjasta! Sähkötolppa naapurissa oli syttynyt tuleen aamuyöstä ja koko johto maan alta jouduttiin vaihtamaan. Sähköt tuli takas vasta myöhään iltapäivällä. Onneksi pakastin ei ollut ehtinyt sulamaan. Me emme jääneet odottamaan sähköjen palautumista, vaan lähdimme ajelemaan Robertsportiin viikonlopun viettoon. Mutta olihan se aikamoinen kokemus. Muistaa taas olla kiitollinen toimivasta sähköstä.

Tällä viikolla meillä oli keskiviikko ja torstai vapaata, koska oli paikallinen pyhä, joten keskiviikkona mentiin meidän ystävän uima-altaalle koko päiväksi, mutta koska oli todella kuuma, emme jaksaneet olla ulkona kuin muutaman tunnin. Ja sekin meni varjossa loikoillessa. Iltapäivän vietimme ystävämme asunnossa. Saimme ihanaa Algerialaista couscousia ja keitettyä lammasta. Lisää porukkaa tuli käymään ja joimme vielä kahvia ja söimme jälkiruokaa. Kun tulimme illalla kotiin, olin aivan poikki. Olen ollut hieman kipeä tällä viikolla, tai ehkä lähinnä väsynyt, joten ilta meni sohvalla löhöillessä.

Jotta tämä päivä ei menisi ihan harakoille, on päivän agendalla aloittaa tavaroiden läpikäynti muutto varten. Tämä muutto ei missään nimessä tule olemaan helpoimmasta päästä, koska emme lähde suoraan Houstoniin, vaan moneen paikkaan, joten joudumme suunnittelemaan tarkkaan mitä tarvitsemme tulevien kuukausien aikana. Ja ei muuta kuin hihat heilumaan!

Mukavaa loppuviikkoa!
Camilla

English: I came to Liberia just for the last two months of my fiancé’s tour in Monrovia and as soon as we’re done here, we will be moving back to the States. Due to the four year separation we have been pretty much enjoying our time together with going to the gym together and spending weekends at nice beaches.

Viikon kuulumiset

On March 13, 2018April 27, 2018 By CamillaIn LiberiaLeave a comment

A7E9BBC0-3A83-4C3A-919F-84DB3224C021

Hyvin alkoi bloggaaminen, kun ehdin ensimmäisellä viikolla postata vain yhden kirjoituksen 🙂 Viime viikko meni ihan hujauksessa! Meillä oli vierailija koko viikon ja kaikki illat meni kutakuinkin jotain hänen kanssaan puuhaillessa. Kävimme muun muassa ulkona syömässä ja katsastamassa uusi (ja ainoa) ostoskeskus Monroviassa. Emme suinkaan ostoksille menneet, vaan elokuviin. Liberiaan on vihdoinkin rakennettu elokuvateatteri. Meidän odotukset oli kuumankostea pieni huone tavallisilla tuoleilla, mutta mitäpä vielä! Teatteri oli kuin suoraan Tennispalatsista. Hienot penkit ja ilmastointi. Kyllä kelpasi katsoa elokuva. Vaihtoehtoja elokuville ei ole paljon, mutta mielestäni ei mitenkään huono, että vain viikko maailman ensi-illan jälkeen sai katsoa Red Sparrow -elokuvan Liberiassa.

Ostoskeskus loistaa tyhjyyttään vielä, eikä liiketiloissa vielä ole yrittäjiä, mutta kattoterassilla oli ihana ravintola, jossa kävimme perjantaina oluella auringonlaskun aikaan. Kyseessä oli ihan selkeesti paikallisten ravintola ja oikeastaan viihdyin siellä vähän paremmin kuin hienoissa expat-ravintoloissa, missä normaalisti käymme.

Viikonlopun vietimme rannalla 1,5 tunnin ajomatkan päässä Monroviasta pienessä bungalowissa. Paikka on meidän suosikkipaikkoja Liberiassa, koska mökit on rannalla, kolme ateriaa päivässä kuuluu hintaan ja henkilökuntaa on sen verran paljon, että uskaltaa jättää tavarat siksi aikaa, kun käy kävelyllä tai uimassa. Tällä kertaa olimme ihan kaksistaan miehen kanssa, mutta muutaman viikon päästä meitä on lähdössä isompi porukka. Nautimme hiljaisesta rannasta ja luonnosta. Lauantaina lounaan jälkeen lähdimme läheiselle järvelle suppailemaan ja iltapäivä oli aivan ihana. Järvi on oikeastaan merivettä, mutta muuten kuin järvi. Oli aika kotoinen olo. Järvellä oli paljon kalastajia, jotka ihmettelivät meidän sup-lautoja.

Tällä viikolla on kaksi vapaapäivää, koska on paikallinen pyhä, mutta emme aio tehdä mitään erikoista. Meillä on (taas) muutto edessä huhtikuun lopussa ja ajattelimme hieman alkaa valmistelemaan muuttoa.

Ilmassa on hieman sadekauden tuntua ja voi olla että sadekausi tulee tänä vuonna aikaisemmin. Toivottavasti ei, koska olisi tylsää istua viimeiset viikot sisällä.

Läppärini ei suostu tekemään yhteistyötä kanssani, jonka takia en ole saanut kuvia ladattua ja käsiteltyä, joten tästä syystä kuvia tulee vasta kun olen saanut ratkaistua ongelman.

Ihanaa viikkoa kaikille!

English: We had a busy week last week because we had a visitor. Went to restaurants to have dinner and even went to check out the new mall and movie theatre in Monrovia. The weekend was spent in Robertsport, 2,5 hours drive from Monrovia.

Vihdoinkin yhdessä

On March 7, 2018April 27, 2018 By CamillaIn LiberiaLeave a comment

Neljän vuoden odotus palkittiin ja olemme vihdoinkin muuttaneet yhteen mieheni kanssa. Saavuin Liberiaan muutama viikko sitten kahden matkalaukkuni kanssa ja pienen hengähdystauon jälkeen oli aika taas kaivaa blogi esiin pölyisestä arkistostaan. CamCam muutti uuteen osoitteeseen WordPressiin ja vanhat kirjoitukset löytyvät kaikki täältä uudesta kodista. Suurin osa sisällöstä siirtyi vaivatta tänne uuteen osoitteeseen, mutta monta päivää meni järjestellessä kaikkea, ja ennen kaikkea oppiessa uuteen alustaan.

Olen kirjoittanut päiväkirjaa siitä päivästä asti, kun hyppäsin lentokoneeseen kylmässä Helsingissä ja saavuin lämpöiseen Monroviaan. Osa kirjoituksista aion julkaista täällä lähiviikkoina, joissa avaan hieman ajatuksiani lähdöstä, muutosta ja kaukosuhteestamme. Ajattelin myös kertoa hieman minkälaista on elää Liberiassa, ihan perusarjesta, mitä pitää ottaa huomioon kun muuttaa Afrikkaan ja minkälaista on elää oikeastaan neljän seinän sisällä.

Tervetuloa!

English: We have finally moved together to Liberia. As from before, I will be writing in Finnish, but will provide a short translation.