Swamp Tour

Torstaina plantaasin jälkeen minua odotti yllätys ja mies oli järjestänyt meille kiertoajelun suolle. Oli ihana auringon paiste eikä tuullut yhtään. Juuri sopiva ulkoilma suolla hengailuun. Matka taittui veneellä ja opas oli hurjan hauska eläkkeellä oleva muusikko. Hän oli kuulemma kyllästynyt kiertue-elämään ja nuorempien muusikoiden paimentamiseen ja kun pankista tarjottiin lainaa veneen ostamiseen, ei ollut mitään enää tehtävissä. Vaimo ei antanut muita vaihtoehtoja ja nyt mies järjestää kerran päivässä kiertoajelun suolle, missä hän on viettänyt suurimman osan vapaa-ajastaan elämänsä aikana. Hän käy kuulemma aamuisin kalastamassa ja tsekkaamassa parhaat alligaattoreiden hengailumestat.
 

 

 

Heti ensimmäiseksi näimme upean esityksen kun valkopäämerikotka (isi ja Lauri voitte korjata, jos olen väärässä) liihotteli veneen yllä. Oppaalla oli jotain makupaloja mukana ja heitti jokeen pyydystettäväksi. Kotka oli todella varovainen ja teki kolme tutkimuslentoa makupalojen yli. Muutamat palat meni parempiin suihin kun pari lokkia näki mitä vedessä kellui. Kaiken kaikkiaan upea esitys, eikä voinut kiertoajelu paremmin alkaa. 
 
Alligaattorit ovat tähän aikaan vuodesta horroksessa, mutta koska aurinko paistoi oli pienet alligaattorit hakeutuneet lämmittelemään oksien päälle tai aurinkoisiin paikkoihin. Isot alligaattorit pysyttelevät piilossa, mutta muutaman vuoden ikäiset alligaattorit eivät näyttäneet pelkäävän meitä. Kilpikonnat hyppäsivät heti veteen kun kuulivat veneen lähestyvän. 

 

 

 

Yleensä alligaattorit syövät kilpikonnia, mutta kuulemma tämä kilpikonna on aivan liian suuri tälle pienelle alligaattorille. Ja sitäpaitsi tähän aikaan vuodesta kun alligaattorit ovat horroksessa, ne eivät syö ollenkaan. Ne alkavat syömään vasta kun ilmat lämpenevät 

 

 

Lintuja näkyi vaikka minkälaisia, mutten ikävä kyllä (isi ja Lauri) nimetä niitä.  Tämä kaveri kuvassa on todella kaunis sinisillä höyhenillään. EDIT: kuvassa amerikanharmaahaikara (mies heräsi postauksen julkaisun jälkeen ja kertoi linnun nimen) Tällä alueella on noin kolme erilaista lintua, jotka näyttävät haikaralta, mutta pienempiä. Yksi niistä on kokovalkoinen ja on todella upea kun lähtee lentoon. Sitten on vielä kolmas, jolla on punaisia ja ruskeita höyheniä. 

 

Lopuksi vielä uiva alligaattori 🙂 Muita eläimiä mitä nähtiin oli iso rotan näköinen möhkäle, Nutria eli rämemajava (wikipedia). Löydettiin jopa nutrian pesä ja läheltäpiti-tilanne. Emo oli siirtämässä poikasia kun saavuimme ja lokit olivat huomanneet siirtoaikeet. Onneksi veneemme pelästytti emon ja se piilotti poikaset muutaman oksan alle. Lokit jäivät ilman lounasta ja emo sai pitää lapsukaisensa. 
 
Iltapäivän kruunasi oppaan musiikkiesitys! Tässä olkaa hyvä:
 
 
 

 

 
Camilla
 
Translate: We went on Black Guidry’s Swamp Tour on Thursday afternoon. It was awesome! This was my boyfriend’s first swamp tour ever and he even said “I can’t believe I just paid 50 bucks for a tour on the swamp where I grew up”. But we both enjoyed it and saw some alligators, turtles, a lot of different birds, a raccoon and nutria. 
 
 

Louisiana baby!!



Arvoisat kanssamatkustajat: teknisten ongelmien jälkeen olen (huom. minä, eikä meidän perheen IT-nörtti!!) saanut siirrettyä kuvat vihdoinkin minun tietokoneelle ja voin kertoa mitä kaikkea olemme saaneet aikaiseksi miehen kotikaupungissa, Houmassa. Meillä on kuulemma käynyt hyvä tuuri ja ollaan saatu nauttia auringonpaisteesta koko kolmen päivän aikana. Kylmä täällä kuitenkin on!! Tai minun mielestä 15-20 astetta on kylmä. Tänään uhmasin flunssaani ja laitoin sandaalit jalkaan, muuten olen tallustellut lenkkareissa. Talossa on kylmä, koska talot rakennetaan täällä kesän hurjia 50:nen asteen hellettä ajatellen. Talvi on niin lyhyt, ettei kannata eristää taloja. 



Kuten sanoin, keskiviikkona saavuttiin niin myöhään ettei kuvia ehditty ottamaan, eikä ehditty muuta kuin syödä ja käydä moikkaamassa lapsia. Mutta torstaina käytiin heti tutustumassa kaupungin nähtävyyksiin. Houma elää tällä hetkellä öljystä, mutta aikaisemmin kaupungin tulot kerättiin sokerin viljelyllä ja kävimme tutustumassa Southdown:in plantaasilla. Plantaasi rakennettiin vuonna 1790 ja Minorin perheellä oli hirmu paljon maata (en kuollakseni muista kuinka paljon) viljeltäväkseen ja 115 orjaa töissä. Orjien määrän mukaan Southdownin perheen plantaasi oli seudun suurin. Plantaasin opas on eläkkeellä oleva opettaja, joten tarinoita riitti, mutten usko että kaikilla lukijoilla riittäisi kiinnostusta kuulla minun höpinötä 😉

 



Sen haluan kuitenkin kertoa että perheen kaikki ateriat syötiin pöydän ääressä juhlavaatteissa, jopa aamupala kello 4:30. Perheen yhdeksän poikaa ja tytär asuivat talon ylimmässä kerroksessa, kun taas ruokailu tapahtui alakerrassa. Ruokailutilan vieressä oli plantaasin toimisto. 

 

Ovien lasit on tilattu Tiffanylta New Yorkista.

 

 

 

 

 

Orjaperheen talo.

Plantaasilla käynti oli hurjan mielenkiintoinen! Oli kiva kuulla minkälaista elämä oli plantaasilla. Orjat tekivät kaiken fyysisen työn, kuten portaiden kaiteen kaiverrukset, pyykit, ruuanlaitto, ruuan tarjoilu, teiden rakentaminen, puutarhan hoito ym. kaikki mahdollinen. Orjat saivat palkkaa, kuten ruokaa kaksi kertaa päivässä, rahaa jonkin verran sekä tavaroita kotiinsa. 

Minulla oli paljon tarinoita kirjoitettuna, mutta kuten aina käy, melkein kaikki katosi bittitaivaaseen. Joten, jätän hölinät tähän ja toivotan kaikille hyvää viikon alkua! Meillä on TAAS ruoka-aika ja pitää kuulemma mennä ruokapöytään 🙂

Camilla

Translate: We finally made it to Houma, Louisiana and even though I’ve been feeling a little bit under the weather we’ve had a lot of fun! These pictures are from Southdown Sugar Cane Plantation House in Houma. 

Arlingtonin sotilashautausmaa



Me ollaan jo New Orleansissa Mardi Gras tunnelmissa, mutta koska tämä postaus oli jo melkein valmis, julkaisen sen nyt ennen kun meillä on kuvamateriaalia miehen kotikaupungista. Lento meni tosi hyvin ja saavuimme Houmaan vasta illalla, joten kuvia ei voinut enää ottaa. Miehellä oli pieni flunssa ennen matkaa ja minä heräsin viime yönä kurkkukipuun. Olo on normaali, mutta yskittää ja kurkku on kipeä. Ehkä muutama vodkashotti illalla tappaa pöpön….


Vaikka puhuin aikaisemmin että kerron Arlingtonin sotilashautausmaasta loppukuusta kun meille tulee vieraita Suomesta, niin kävikin niin että mies vei minut lauantaina pienelle happihyppelylle hautausmaalle. Perjantai-ilta meni myöhäiseksi ja vaellus ei olisi tullut kysymykseen, joten kävely hautausmaalla oli oikeastaan loistava idea. Hautausmaa on 253 hehtaarin kokoinen alue, joten kävelemistä riitti. Mutta koska oli miellyttävä poutasää ja pieni tuulenvire ei ollut liian kylmä, niin jaksoimme pyöriä hautausmaalla monta tuntia.

 

Ehdittiin sopivasti vahdin vaihtoon tuntemattoman sotilaan haudalle. Olihan se aika makee seremonia, vaikken mikään armeija-henkinen ihminen olekaan. Käytiin myös Kennedyn haudalla, josta oli ehdottomasti parhaimmat näkymät. Kyllä siinä kelpaa levätä. Kysyin mieheltä että voidaanko meidät haudata Arlingtonin hautausmaalle, koska se on aika makee, niin kuulemma voidaan miehen työn takia. Kun mietittiin asiaa hetken tultiin siihen tulokseen ettei me ehkä haluta meidän hautapaikkaa Arlingtoniin. 
 

 

 

 

 

 

Nyt takaisin parantelemaan itseäni etten hyydy illan riennoissa. Ainakin tänään on lämmin päivä tiedossa. Ei nyt ihan hamekeli, mutta villasukat voi jättää kotiin 🙂 
 
Camilla
 
Translate: We are already in New Orleans but since I had this post ready I decided to publish it before I have some pictures from Mardi Gras. We went to Arlington’s cemetery on Saturday and saw the changing of the guards at the Tomb of the Unknown Solider and the Kennedy Gravesite.  
 

 

Lauantain seikkailut

Suuntasimme lauantaiaamuna Shenandoahin kansallispuistoon, noin 110 kilometriä länteen Arlingtonista. Halusin nähdä Appalakien vuoret (eng. Appalachian Mountains), päästä tuulettumaan raikkaaseen ulkoilmaan ja päästä vihdoinkin näkemään Virginian kuuluisia peuroja. Ajomatka oli todella vaivan arvoinen. Me ajoimme ensin Front Royalen kaupunkiin ja siitä suuntasimme Shenandoah River State Park:iin muutaman tunnin vaellukselle. Sää oli mitä upein, maisemat oli kauniit eikä vaelluskenkiä olisi edes tarvinnut. Maa oli jäässä, mutta lumesta ei ollut tietoakaan. Tai noh, metsässä on aina lunta talvella, mutta ei ollut polveen asti lunta, niinkun pelkäsin. Lähdimme kotoa matkaan avoimin mielin ja sanoinkin että jos siellä on polveen asti lunta, niin ei minua haittaa. Kunhan näen peuroja ja vuoret 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaellusreitti, minkä valitsimme, ei ollut pitkä ja koska päivää oli vielä jäljellä (ja bensa hirmu halpaa nykyään) otimme suunnaksi Luray:n luolat (eng. Luray Caverns). Lurayn kylä on keskellä ei mitään ja kun saavuimme luolille olin hieman skeptinen. Luolan sisäänkäynti on rakennettu päätalon sisään, mistä löytyy perus turistikrääsät. Päätalon ympärillä on valtava parkkipaikka sekä turhaakin turhempia turistihömpötyksiä. Eteenkin kun näin kuinka paljon sisäänpääsy luoliin oli, niin olin jo aikeissa lähtemään kotiin. 26 dollaria per aikuinen on minun mielestä aika suolainen, mutta kun astuimme luolan sisään portaita alas en voinut olla enemmän tyytyväinen että päätimme jäädä.
 

 

 

Huomaa peilikuva / Notice the reflection

 

Peilikuva / Reflection

 

 

 

 

Pluton kummitus-pilari / Pluto’s Ghost pillar

 

 

 

 

Kaatunut pilari / Fallen pillar

 

Joku ääliö turisti / Some idiot tourist
 
 
Luoliin mennään aina oppaan kanssa ja opastettuja kierroksia järjestetään puolen tunnin välein. Kierros kestää tunnin ja ainakin meidän opas oli todella hyvä. Syvimmillään olimme 16:sta kerroksen syvyydessä (eli saman verran maan alla kuin meidän kotitalon korkeus). Luolat löysi kahden miehen ja 13-vuotiaan pojan seurue vuonna 1878. Seurue oli huomannut maassa ulkonevan kalkkikivipaljastuman ja sen lähellä olevan kolikon kokoisen reiän maassa, mistä tuli kylmää ilmaa. Oli elokuu ja kuuma ilma, joten kylmä ilmavirtaus herätti kiinnostusta. Luolan suu on kaivettu esiin, mutta kun turistikierroksia suunniteltiin, niin luolista ei tarvinnut kaivaa polkuja vaan luolissa oli jo valmiiksi leveät käytävät. Toisin sanoen ei tarvinnut tuhota luolia turisteja varten 🙂 
 
Päivä oli kaikin puolin erittäin mukava. Peuroja ei kylläkään näkynyt, mutta kuulemma sellainen saadaan kohta pakastimeen, koska mies löysi paikan missä hän saa metsästää. Hyviä peurareseptejä otetaan vastaan 😉
 
Odottelen meidän ruokapöytää saapuvaksi, mutta en osaa hehkuttaa sitä vielä… Katsotaan onko se edes pöytä… 
 
Camilla
 
Translate: This Saturday we went to Shenandoah Natural Park and the Luray Caverns. The weather was beautiful for a hike and the mountains were gorgeous. The Caverns were definitely worth the visit, such an amazing place!