Nashville ja kotiinpaluu

Vihdoinkin olemme kotona! On se kumma miten se seitsemäntoista tunnin ajomatka tuntui lyhyemmältä kuin kolmen päivän aikana lyhyemmät pyrähdykset. Tiistai-iltana ajoimme Houmasta Tuscaloosaan noin viisi tuntia, keskiviikkona Nashvilleen noin neljä tuntia ja torstaina kotiin noin kaksitoista tuntia. Torstain ajomatka oli kyllä tuskaa. Otin heti alkuun ajovuoron, koska olen kaikkein virkeimmillään heti aamusta aamupalan jälkeen. Aika meni ajaessa todella nopsaa, mutta iltapäivästä tuntui että aika pysähtyi. Kovin työ oli kutenkin edessä kotona. Olimme vuokranneet asunnon eräälle perheelle matkamme ajaksi ja kotona odotti tietenkin sängyn petaaminen, puhumattakaan auton tyhjennyksestä. Perjantai menikin pyykkiä pestessä – arviolta kymmenen pesukoneellista yhden päivän aikana, niin ja tietenkin kouluhommat vielä siihen päälle… 

Nashville

Yksi paluumatkan etapeista oli päivä Nashvillessä, jossa tapasimme ystävämme Suomesta. Nashville on isohko kaupunki Tennesseen osavaltiossa ja on tunnettu musiikkikaupunkina. Musiikki onkin kaupungissa todella näkyvässä (vai kuuluvassa) osassa ja keskustassa soi musiikki kaikissa ravintoloissa ympäri vuorokauden. Nashvillen keskustassa Broadway-pääkadulla on lähes pelkästään ravintoloita ja bändit soittaa musiikkia kaikille kuulijoille ihan ilmaiseksi. Tai noh, mikään ei tietenkään ole ilmaista. Noin kymmenen-viidentoista biisin välein bändi kiertää keräämässä tippejä ravintolan asiakkailta. Juomat oli ravintoloissa melko kalliita, ottaen huomioon osavaltion ja Yhdysvaltain yleisen hintatason. Toki, me olemme täällä suurkaupungissa tottuneet todella koviin hintoihin – mikä onkin syynä ettemme käy ulkona juuri koskaan – mutta Nashvillen hintataso hieman yllätti. Ruoka sen sijaan oli halpaa. Käytiin lounaalla yhdessä barbque-paikassa ja söimme kolmea eri lihaa kahdella lisukkeella ja lasku oli noin 14 dollaria, eikä tippiä tarvinnut antaa, koska tiskiltä tilattiin ruuat. Neljällätoista dollarilla söi kaksi aikuista oikein hyvin!

Parthenon in Nashville

Majoitus oli taas aivan nappilöytö Airbnb:stä hieman kaupungin ulkopuolelta. Naapurusto näytti todella rähjäiseltä, mutta talo oli todella suloinen ja ihanasti sisustettu. Nuori pariskunta otti meidät lämmöllä vastaan ja muistutti huoneen vuokraan kuuluvan aamupalan. Kaapeista löytyi munia, pekonia, pannarijauhetta ja kahvia. Me herättiin kyllä niin aikaisin ettei kehdattu alkaa kokkailemaan, vaan pakattiin auto kotimatkaa varten ja syötiin aamiainen matkalla. Siitä pääsemmekin yhteen koko matkan kohokohtaan. Minulle esiteltiin uusi ketjuravintola ja voisin melkein sanoa että olen löytänyt uuden lemppariravintolan! 

Kyseessä on Cracker Barrel-ravintola, joka tarjoaa etelävaltioiden herkkuruokia. Etelävaltiot on tunnettu hyvästä ruuastaan ja ravintola tarjoaa minun makuun hyvää “kotiruokaa”. Suomalaisen silmin kotiruoka on se makaroonilaatikko , mutta amerikkalaiselle kotiruoka tarkoittaa yleensä sitä makarooni-juustomössöä, frittikanaa ym. superterveellistä 🙂 Kaikkea tätä saa Cracker Barrel:sta tilattua, mutta tarjolla on myös ihan kanan rintafilettä, ilman frittiominaisuutta, ja kasviksia lisukkeina. Pidän muutenkin amerikkalaisesta tavasta, että saa itse valita lisukkeet ruokaansa. En tietenkään ole sitä vastaan että ravintola itse valitsee lisukkeet ruokaan, mutta esimerkiksi jos haluan keventää annoksen kalorimäärää/rasvamäärää, onnistuu se enemmän kuin hyvin täällä päin, kun saa itse valita ranskalaisten sijaan parsakaalia tai papuja. Söimme siis viikon lomamatkan aikana ketjuravintolassa kahdesti – kerran illallisen ja kerran aamupalan. Olen muutenkin aivan ihastunut amerikkalaiseen aamiaismahdollisuuksiin. Ihana kun aamiaista on tarjolla (ainakin Diner:eissa) koko päivän ja ravintoloita on joka kulmassa. Ja kyllä, ekstrakiloja on kertynyt ihan kiitettävästi. Kotisuomeen palaa (äidin iloksi) hieman pyöristynyt tyttölapsi 🙂 

Cracker Barrel

Mutta se mikä tekee Cracker Barrel erikoisen on ravintolan, on lahjakauppa ravintolan yhteydessä. Kun ravintolaan kävelee sisään aukeaakin asiakkaalle ensin pieni lahjakauppa. Jokainen meistä on varmaan joskus elämässään käynyt jossain matkamuistomyymälässä ja mielestäni kauppaa voisi siksi kutsua. Tarjolla on kaikenlaisia pikkupurtavia, juotavia, vaatteita ja pikkukrääsää. Erityisesti mieleen jäi sikspäkki pieniä Coca-Cola lasipulloja ja suloiset hillopurkit. Jos ikinä, arvoisat lukijat, tulee elämässä eteen road trip amerikan halki, suosittelen lämmöllä pysähtymään Cracker Barrel:iin aamiaiselle, lounaalle ja illalliselle!

 

 

 

 

 

 



Arki iski vasten kasvoja perjantaiaamuna kello 4:40 miehen lähtiessä töihin ja olenkin tehnyt pari päivää töitä kuin pieni eläin. Asunto on edelleen kuin pommin jäljiltä siivousyrityksistäni huolimatta, seuraava lomamatka ja sen suunnittelu kolkuttelee jo ovella ja kaiken lisäksi halusimme järjestää kihlajaiset vielä tähän hässääkkään. Kiva kun on kaikkea puuhaa ja saa ajatukset pois Suomeen paluusta, mutta toisaalta aika tuntuu menevän aivan liian nopeasti. Ensi viikon aikana tarvii vielä käydä hakemassa jotain tuliaisia, koska siskoni on niin ihana että lupasi roudata rinkallisen tavaroitani Suomeen, ettei tarvitse yrittää mahduttaa kaikkea kahteen matkalaukkuun toukokuun lopussa. Seuraavan lomamatkan vietämme siis siskoni ja hänen miehen kanssa. Kiva saada lisää ruisleipää 🙂 Olen vakuuttunut että muutun vielä jonain päivänä ruisleiväksi – sen verran tulee leipää tuhottua! 

Lopuksi vielä muutama kuva ajomatkalta. Ilmeisesti talon voi myös muuttaa – kuinka kätevää! Ja yritys saada vuoristot mukaan kuvaan. Huom. yritys… 

 

Kevät on kuulemma rantautunut Suomeenkin, joten aivan ihanaa kevättä sinnekin!
Camilla

Translate: We are finally home from our vacation in Louisiana and Tennessee. On our way back to Virginia we stayed in Nashville for a day and listened for some good live music. I was also introduced to a new restaurant, Cracker Barrel, which I loved. I’ve really learned to love the southern food, except the deep fried stuff and Cracker Barrel was a great restaurant especially when you are driving and you just want some good food!

Niagaran putoukset

Niagaran putoukset sijaitsee Yhdysvaltain ja Kanadan rajalla, New Yorkin osavaltiossa näin Yhdysvaltain näkökulmasta. Putoukset sijaitsee niinkin mielenkiintoisessa kaupungissa kuin Niagara Falls:ssa, sekä Yhdysvaltain että Kanadan puolella. Putoukset oli must see-listallani päivästä yksi, kun saavuin tänne amerikoihin tammikuussa ja kun vihdoinkin kalenteriin avautui kolmen päivän vapaa, en epäröinyt hetkeäkään varata matkan. Googletettuani pari päivää aluetta tuli selväksi että jos haluaa kokea koko komeuden putouksista on mentävä Kanadan puolelle katsomaan tätä luonnon ihmettä. Kanadaan mennessä suomalainen ei tarvitse viisumia, mutta takaisinpäin tullessa Yhdysvaltoihin pitää viisumit olla kunnossa. 


Kesäsesongin aikaan alueella on tarjolla vaikka mitä veneajelua ja rajanylityksen voi jättää väliin (jos esimerkiksi ei ole asiaa Kanadan puolelle – viisumi uupuu yms.), mutta näin talvella ei pääse veneajelulle. Kävimme myös vaihtoehto B:n läpi, että mitä jos lähtisimmekin vasta toukokuussa? Noh, Airbnb:n kautta löysin aivan ihanan omakotitalo/bed and breakfast-majoituksen todella halvalla, mutta toukokuussa hinta kolminkertaistui, joten päädyimme lähtemään tänä maaliskuisena maanantaina 🙂 Sääennusteet eivät olleet meidän puolella ja pakkasin lämmintä ja vedenpitävää mukaan.

Lähdimme matkaan maanantaiaamuna puoli seitsemän aikaan Virginiasta tarkoituksena pysähtyä matkalla ainoastaan vessatauoilla. Tein meille todella runsaat eväät ja keitin kahvia termariin, ettei tule ylimääräisiä taukoja ajamisessa ja yllättäviä rahareikiä. Kaikki meidän lomamatkat perustuu tarkkaan budjettiin ja yritän muutenkin pitää ylimääräiset menot kurissa, ettei jouduta vararikkoon puolin sun toisin.

Menomatka meni todella leppoisasti poutasäässä ja sain kokea kolme uutta osavaltiota matkan aikana. Ajoimme Marylandin, Pennsylvanian läpi New Yorkin osavaltioon ja maileja tuli n. 400, eli n 644 kilometriä. Koska pysähdyksiä ei tarvittu kuin muutama, olimme perillä iltapäivästä, joskus kolmen maissa. Olen ottanut tavaksi käydä ensin kohteen turisti-infossa kyselemässä, mitä kohteella on heidän mielestä parasta tarjolla. Tällä kertaa oli hyvä että olin googlettanu vähän sitä sun tätä, koska rouvalla oli paljon muuta näytettävää kuin ilmaiset turistinähtävyydet. Mm. uusi ostoskeskus olisi kuulemma pitänyt käydä katsomassa. Me ei käydä shoppailemassa juurikaan koskaan, joten se vinkki meni kyllä meillä ihan harakoille. Onneksi osasin kysyä kysymyksiä parhaimmista paikoista, mistä nähdä putoukset, koska muuten olisimme olleet kartta kädessä pyörimässä ympäri kaupunkia etsien näköalapaikkoja. Ja onneksi rouva näytti mihin kannattaa jättää auto parkkiin, ettei tarvitse maksaa ylimääräistä auton pysäköinnistä. 

On the US side of the Falls.

 

The American Falls


Ei muuta kun auto parkkiin ja putouksille. Sää oli poutainen meidän onneksemme, mutta tuuli oli kova ja kylmä. Laitoimme reippaasti vaatetta päälle ja kävelimme Yhdysvaltain puolella n. 1,5 tuntia. Voisi melkein sanoa että alue oli tyhjä – muutamia turisteja käveli siellä täällä ja oli ihana olla rauhassa. Voin vaan kuvitella miten paljon turisteja kaupungissa on kesällä. Kävelimme siis Rainbow-sillalta rantaa pitkin aina Goat Island-saarelle asti (kts. kartta) ja kuvien ottamisten ja ihmettelyjen kanssa tämä kesti siis tuon 1,5 tuntia. Alue ei siis todellakaan ole iso ja kuka vaan pystyy kävelemään (tai rullailemaan pyörätuolissa) nämä etäisyydet. Alueella on kaksi isoa putousta ja yksi pieni (riippuu mistä näkökulmasta tätä nyt sitten katsoo) – Amerikkalainen putous ja Hevosenkenkä putous (Kanadan puolella), sekä Morsiammen huntu-putous Goat Island:in ja Luna Islandin välissä.

Talvi on tänä vuonna ollut melko rankka Niagaran putouksilla ja lunta oli todella satanut reippaasti. Joku saattaa muistaa uutisista, kuinka putoukset olivat jäässä vielä jokunen kuukausi sitten ja sen kyllä huomasi. Jos tarkkaan katsoo kuvia, saattaa nähdä lumilohkareen amerikkalaisen putouksen päällä ja Amerikkalaisen putouksen edessä on jäätä vielä todella paljon! Sanotaan että putoukset näkee parhaiten Kanadan puolelta, mutta sen voiman tuntee Yhdysvaltain puolelta. Tämän väitteen voin allekirjoittaa 🙂 Harmiksemme Luna-saarelle ei päässyt kävelemään, eikä Amerikkalaisen putouksen alapuolelle lumen ja jään takia. Luna-saarella lunta oli arviolta kolme metriä ja olisi ollut äärettömän vaarallista mennä sinne seikkailemaan. Mutta, ei harmita yhtään että kävimme putouksilla tähän aikaan vuodesta! Oli ihan mieletöntä nähdä metrien ja metrien paksuiset jäälohkareet putouksilla ja kuulla kuinka valtavat lohkareet irtoaa jäämassasta ja putoaa veteen – mahtavaa kerta kaikkiaan! 

The American Falls from Goat Island.

 

The American Falls. Luna Island in front of us.


The Horseshoe Falls and Canada.


Saavuttuamme takaisin autolle oli aika käydä viemässä tavarat talolle, mistä vuokrasimme Airbnb:n kautta huoneen yöksi ja esittäytymässä talon isännälle. Talo oli aivan superihana ja huone todella viihtyisä. Saimme illaksi muutaman ravintolasuosituksen ja suuntasimme kaupungille. Söimme tapaksia ja joimme hyvää viiniä. Kyllä kelpasi kunnon ruoka pitkän ajomatkan jälkeen! Kävimme vielä kasinolla yrittäen voittaa matkarahat takaisin, mutta tasan meni voitot ja rahat, mitkä pistimme peleihin. Istuimme vielä iltaa isäntämme kanssa talolla ennen nukkumaanmenoa ja oli ihan mieletöntä löytää niinkin pienestä kaupungista ihka oikea stunttinäyttelijä Hollywoodista asti 😉 

Little Italy through Airbnb. Highly recommended!!

Tiistaiaamu valkeni poutaisena yön sateen jälkeen ja koska emme olleet ostaneet aamiaista talolle, päätimme juoda kahvit talolla ja lähteä metsästämään pannukakkuja Kanadasta. Muun talon väen vielä nukkuessa pakkasimme kimpsut ja kampsut ennen kahdeksaa ja lähdimme ylittämään Rainbow-siltaa kävellen. Suomalainen ei tosiaan tarvitse Kanadaan viisumia ja ylitys oli erittäin kivuton. Maisemat sillalta oli henkeäsalpaavat, eikä sateenvarjoa olisi tarvinnut ollenkaan! Kävelimme aina Hevosenkenkä-putouksille asti muutaman matkamuistomyymälän kautta, jonka jälkeen mahaa kurni jo kovasti. Onneksi lähistöllä on paljon hotelleja ja aamiaisravintolan löytäminen ei ollut vaikeaa 🙂 Tyttö sai pannareita ja kahvia! Nam! Vyöryimme mäkeä alas Rainbow-sillalle takaisin ja ylitimme rajan samalta sillalta mistä tulimmekin. Olin todella hermostunut, kuinka minun käy passintarkastuksessa, koska en ollut aivan varma käytännöstä, mutta ilmeisesti viisumini on ihan kunnossa ja kunhan vakuutan sedälle etten ole jäämässä Yhdysvaltoihin vaan palaamassa Suomeen, ei minulla ole mitään hätää. 

The Falls from the Rainbow Bridge.

 

Rainbow Bridge and Canada.
American Falls from Canada.

 

Horseshoe Falls from Canada.

 

Niagara Falls from Canada.

 

The American Falls from Canada.

 

The Horseshoe Falls from Canada.

 

 

The Horseshoe Falls from Canada.

 



Koska meillä ei oikeastaan enää ollut mitään muuta, mitä olisimme halunneet käydä katsomassa Niagara Falls:ssa, lähdimme ajamaan kotiin päin. Tällä kertaa ajoimme eri reittiä kotiin ja navigaattori käytti meitä pikkukylissä ja ajoimme pikkuteitä aina Punxsutawney:n kylään asti. Punxsutawney:n kylä on tunnettu murmelistaan, josta kirjoittelin täällä aikaisemmin. Kylä on pieni ja tunnettu ainoastaan murmelistaan. Helmikuussa murmeli kaivautuu ulos kolostaan ja ennustaa talven loppumisesta. Sanomattakin selvää että koko kaupunki on pelkkää murmelia täynnä. Niin, ja kaikkihan on nähnyt elokuvan – mitä minä tässä enää siitä selitän 😀 Muutama kuva visiitistämme. Ja pääsin vihdoin kunnon Diner:iin syömään!! 

 

 

 

 

Illallinen Dinerissä Punxsutawney:n kylässä / Dinner at a Diner in Punxsutawney. 

 

Lasku oli hurjat 21 dollaria veroineen ja tippeineen kahdelta nälkäiseltä! / Our bill was 21 dollars, incl. the tax and the tip for two very hungry people!

Kaiken kaikkiaan loma oli aivan superihana ja vaikka ajomatka oli raskas, oli se ehdottomasti sen arvoinen! Jopa miehen mielestä, vaikka hän ensin epäröi kun ilmoitin mihin ollaan menossa. Keskiviikko meni täysin lepäillessä, sen verran verottaa ajaminen. Seuraavaksi odotellaan Louisianan lomaa ja 17 tunnin ajomatkaa 😉

Mahtavaa viikonloppua!
Camilla

Translate: We took a short trip to the Niagara Falls this week and loved it! We even went to Canada to see the Falls. On our way back we stopped at Punxsutawney 🙂

Mitähän sitä tulikaan syötyä?

Mardi Gras donuts
Kun lähdimme lomalle päätimme jo ennen koneeseen nousemista ettei syödä mitään roskaruokaa, vaikka sehän on paaston edeltävän ajan tarkoitus – syödä itsensä kipeäksi. Kuinka me pärjäsimme? Todella huonosti. Aamusta iltaan söimme ihan mitä vaan oli tarjolla ja ehkä vähän naapurinkin ruokia. Olo on turvonnut ja energiataso on aika pitkälti nolla. Mutta voi että kaikki ruoka oli ihan mielettömän hyvää! Ja nyt vasta ymmärrän mistä mies on perinyt intohimon ruoanlaittoon. Yhtenä päivänä miehen setä saapui lihojen kanssa ja takapiha muuttui keittiöksi. Eikä aikakaan kun talo täyttyi serkuista, lapsista, tädeistä ja naapureista. Aika siistiä minun mielestä 🙂 
 
King Cake, donuts and a coffee, what more can a girl ask for?
Ainakin donitseja tuli syötyä reippaalla kädellä ja King Cake-pullaa. Harmikseni en ottanut yhtään kuvaa King Cake-pullakranssista, mutta ylläolevassa kuvassa minulla on King Cake-kakkulaatikko kädessä. King Cake:a syödään koko Mardi Gras juhlallisuuksien ajan. Maistuu korvapuustille ilman kardemummaa ja kranssin voi pyytää joko vaniljakreemillä tai pekaanipähkinätöhnällä täytettynä. Maistoin molempia 🙂 Söin viikon aikana King Cake:a aamupalaks, välipalaks, lounaaks, välipalaks, illalliseks ja iltapalaks. Juuri kun luulin että mitta on täynnä, tuli meille vieraita ja vielä yksi kranssi syötäväksi. Huh sanon minä. 
 

 

Hooters chicken wings

En ole aikaisemmin käynyt Yhdysvalloissa lomaillessani Hooters:ssa. Ravintolan erikoisuus on kanansiivet ja voi että oli hyviä! Pidin todella paljon kastikkeista. Oli kiva kun voi tilata eri kastikkeita ja maistaa eri makuja. Okei, ehkä ravintolan erikoisuus ei ole siivet vaan vähäpukeiset tarjoilijatytöt, mutta me kuulemma menimme ravintolaan pelkästään siipien takia… Tiedä häntä sitten… 

Crawfish for lunch

 

Oikeanpuoleisessa tyhjät kuoret. Tilasimme 2 kiloa rapuja, joista minä söin noin 1,5. Vitsit että oli hyviä!! Suomessa ravut keitetään suola-tilli-liemessä ja minä ainakin pidän siitä tavasta myös, mutta voi että nämä oli maukkaita. Ravut keitetään Cajun-mausteissa ja voin melkein sanoa että oli paras lounas ikinä. Suomalaisena tilasin tietenkin vodkan kylkiäiseksi, eli ei tarvii huolehtia: pidän hyvää huolta suomalaisista juuristani 😉 Ravut maksoi 27 dollaria, eli n. 22,5 euroa yhteensä ja muutama dollari maissista ja keitetyistä perunoista. Ei paha..

 

Crawfish Po-Boys and Seafood Gumbo

Tässä toinen maittava lounas. Katkaravut on maustettu “Blackened”-mausteella ja se oli niin hyvää että tehtiin eilen illalliseksi salaatit, missä meillä oli Blackened katkarapuja. Kupissa on katkarapu Gumbo-keittoa. Gumboa syötiin joka toisella aterialla. Kuulemma kun on kylmä päivä pitää tehdä Gumbo. Näin meillä kotona myös 🙂 En muistanut ottaa appiukkoehdokkaan Gumbosta kuvaa, joten julkaisen tässä kuvan mieheni Gumbosta. 

 
Chicken and Sausage Gumbo

Beignets and Cafe au lait!

Iltapäiväkahviksi valittiin Beignets:it tiistaina turistikierroksen jälkeen. Beignets:it on donitseja eivätkä maistu oikeastaan miltään sellaisenaan ja päälle ripotellaankin tomusokeria. Ei kuulemma kannata laittaa mustaa päälle jos aikoo syödä leivonnaisia. Muuten, kolme leivonnaista maksoi 2 dollaria… Ei oo hinnalla pilattu ruoka täällä päin maailmaa. 

Baking Beignets

 

 

Ihop pancakes!!

En ikinä saa tarpeekseni pannukakuista. Meillä on tapana syödä amerikkalaisia pannareita viikonloppuaamuisin, mutta tässä kuvassa meillä on kai illallinen menossa. Hups. Ihana kun pannareita saa 24h ja tämän ravintolan pannarit on sitten niin hyviä! Minulla mustikkapannarit, mustikkahilloa ja kermavaahtoa. 

Sunday barbeque

Sunnuntaina oli isot grillibileet. Sain maistaa ensimmäistä kertaa hummeria ja oli kyl tosi hyvää. Mies laittoi lautaselleni kaikkea mitä grillissä oli sekä leipää ja uuniperunaa. Kun katsoin lautasta mietin että luultavasti jaksan syödä puolet. Noh, söin kaiken ja miehen jämät. Että sellasta. Nyt voi hyvillä mielin jatkaa normaaliin arkeen ja syödä salaatteja ja neljän viljan puuroa 🙂 Harmikseni flunssa äityi pahaksi viimeisinä päivinä Houmassa ja nyt olen sänkypotilaana. Toivottavasti olo paranee iltaan mennessä, koska meille on tulossa vieraita. Meidän ystävät ovat odottaneet ikuisuuden että saavat hyvää Louisianalaista ruokaa ja koska toimme ison kylmäkassillisen lihoja tullesamme ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin pitää juhlat. Ja saimme kuulla että yhdellä meidän ystävistä on tänään syntymäpäivä, niin mies päätti sittenkin tehdä jälkiruokaa vaikka meidän piti tarjota hedelmiä jälkkäriksi. Onneksi meitä on kahdeksan syöjää, ettei jää yli huomiseksi 🙂

 
Sänkypotilas jatkaa telkkarin katselua ja toivottaa hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!
 
Camilla
 
Translate: So what did we eat on our vacation? After watching the pictures of all that food we ate I kind of understood why we feel so bloated. We had so much good food and I’m happy we had the chance to taste a lot of different foods. Since my cold got worse I had to stay in bed all day yesterday but hoping to feel better tonight because we have friends coming over to taste all that good meat we brought back from Louisiana! Have a good weekend everybody!