Taloyhtiö, missä on kaikki tuikitarpeellinen

Kuume meni ohi yhtä nopeesti kun alkoikin. Vietin siis pelkästään tiistai-iltapäivän ja illan pienessä kuumeessa ja eilen kun heräsin yhdeksän tunnin yöunien jälkeen olo on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Päivä oli touhua täynnä. Otin turbovauhdin päälle kouluhommissa ja iltapäivästä kotihommia ja kävimme vielä ennen miehen työvuoroa kaupassa ihan kävellen. Siitä sopiva aasinsilta päivän aiheeseen, nimittäin asuintalomme ja naapuruston esittelyyn. 

Asuintalon aula / The lobby of our apartment building

 

Ulkouima-allas / The outdoor pool

Nythän siis kävi niin kun mies aloitti joulukuussa etsimään asuntoa Arlingtonista, että hän listasi ensin mitä netistä löysi ja lähetti listan minulle. Kävin listan pintapuolisesti läpi ja hyväksyin muutaman asuintalon joissa oli hyvä hinta-laatusuhde. Sijainneista en osannut sanoa yhtään mitään, (kun en vieläkään edes tiedä missä miehen työpaikka sijaitsee) enkä niihin voinut ottaa kantaa, muihin tarpeisiin sen sijaan otin kantaa. Halusin että asuintalosta löytyy minulle kaikki tarpeellinen, koska meillä on vaan yksi auto, enkä voi mihinkään lähteä kävellen seikkailemaan. Toisaalta, en osannut edes odottaa asunnolta mitään, koska tiesin että budjetti on tiukka, mutta toisaalta halusin myös jotain arjen ylellisyyksiä kuten pyykinpesukone asunnossa ja sali ym. Rajasin kuitenkin miehen alkuperäiseltä listalta pois mahdottoman pienet asunnot ja asunnot, missä ei ollut kuntosalia, niin ja se fiilis tietysti. Kyllä sen tietää kun oikea koti tulee vastaan. Ja niinhän meillä kävi. Kun näin tämän asuintalon nettisivut, olin myyty! En uskaltanut edes katsoa hintaa ja lähetin miehelle viestin etten aio katsoa muita asuntoja, olin löytänyt minkä halusin. Pari päivää myöhemmin tuli viesti, että saimme asunnon siitä asuintalosta, minkä halusin! Mies oli mennyt suoraan meidän suosikkitalolle ja kun hän näki asunnon, sanoi hän management-rouvalle, että hän ottaa tämän. Hintahan oli aivan pilvissä, mutta onneksi tässä maassa voi tinkiä! Mies sanoi haluavansa asunnon ja sanoi kuinka paljon siitä on valmis maksamaan ja toimiston väki lupasi asunnon siihen hintaan meille. Välillä käy ihan mahtava mäihä!

 

Sisäuima-allas / Indoor pool

Toisin sanoen, en osaa yhtään sanoa minkälainen asuntotilanne täällä Arlingtonissa on, koska kokemusta meillä ei ole, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, on täällä vuokralaisen markkinat. Ihmiset tulevat kaupunkiin töihin muutamaksi vuodeksi ja lähtevät jatkamaan matkaansa muualle, joten vaihtuvuutta löytyy. Ja muutenkin ihmiset etsivät taloja ja asuntoja kauempaa kaupungista, koska se on halvempaa asua kauempana, mutta meille se kolmensadan dollarin säästö ei ole mielestämme ajomatkan arvoinen. Meiltä on kahden minuutin kävelymatka metrolle, metrolla pääsee kymmenessä minuutissa kaupunkiin ja tässä meidän naapurustossa on hyvät kaupat ja ravintolat, ainakin meidän tarpeisiin. 

Kuntosali tien toisella puolella / The gym is just across the street from our apartment building

Parasta asuintalossa on ehkä kuitenkin sisäuima-allas! Jos ei mitään esteitä ole, käymme uimassa joka päivä. Vesi on aivan ihanan lämmintä, noin 32 asteista, ja allas on tarpeeksi pitkä, ettei koko ajan tarvii olla kääntymässä. Uimataitoni onkin kohentunut aivan huimasti! Kun aloitin vapaauinnin harjoittelut noin vuosi sitten jaksoin uida ehkä kymmenen metriä ja voimat loppui kesken sekä jaloista että käsistä. Harjoittelin kellukkeilla ja vuorotellen käsiä ja jalkoja. Ja nyt porskuttelen helposti 20-30 minuuttia putkeen tasaseen tahtiin hengästymättä. Toki teen sprinttejä myös, mutta koska harjoittelen triathloneita varten, on kestävyys suuremmassa osassa treenejä. Enivei, uima-altaan lisäksi meillä on kuntosali taloyhtiössä, mutta kerta riitti meidän treeneihin. En usko kaksimetrisen veljelläni olevan koko tilaan asiaa, sen verran matalalla katto on. Yritä siinä nyt sitten nostaa painot kattoa kohti. Juu ei toiminut meidän tarpeisiin. Mutta hätähän ei ollut tämän näköinen, vaan tien toiselta puolelta löytyi sopivasti Gold’s Gym, josta löytyy tarpeelliset vempaimet ja ryhmäliikuntatunnit, sis. spinning ja jooga ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä salijärjestelyymme. 

Toinen mahtava lisä kotiimme on 24h respa. Ei tarvitse olla avaamassa ovea postisedälle vaan kaikki paketit saapuvat respaan ja me käymme ne sieltä poimimassa meille sopivana ajankohtana. Ja jos on jotain ongelmia, ei muuta kun käy sanomassa neideille ja he laittavat viestiä eteenpäin. Ei tarvitse soitella huoltomiehille tai management-toimistoon vaan voi vaan käydä respassa hoitamassa kaikki tärkeet asiat. Myös vuokrashekin voi kätevästi käydä pudottamassa respaan. “Siis anteeks minkä?”, kysyin eräänä kauniina päivänä kun olin menossa kauppaan kun mies kysyi voinko pudottaa vuokrashekin respaan. Voi hyvää päivää. Kyllä, me (vuonna 2015) maksamme vuokran shekillä. Huoh. Ei siitä sen enempää. 

Toinen hauska lisä on taloyhtiön oma kauppa. Kyllä, meillä on liukuportaiden lisäksi vielä asuintalossa kauppa, jossa on myös pesulapalvelu. Eikä mikään tahansa pesulapalvelu vaan halpa sellainen. Minusta on tullut pesulapalveluiden suurkuluttaja. Kun kuulin hinnat, roudasin kaikki bleiserit, takit ja mekot pesuun, mitkä ei todellakaan ollut päässeet Suomessa pesulaan. Paita 1,65 ja takki 2,50. Jep, ja aion pesettää kaikki vaatteet pesulassa vielä ennen Suomeen paluuta! Kaupasta löytyy siis perus jätskit ja herkut, mutta myös pieni valikoima peruselintarvikkeita ja tietysti viiniä. Hinnat on melko suolaiset, sellaista Siwa-tasoa, mutta kauppa palvelee myös iltaisin kun tekee mieli Ben & Jerry’s-jäätelöä ja marketit on aivan liian kaukana… 

Clarendon / Rosslyn

Naapurusto on mielestäni viehättävä, vähän niinkun Töölön ja Haagan sekoitus. Enimmäkseen kerrostaloja, mutta myös omakotitaloja. Alueelta löytyy monta ruokakauppaa, ravintolaa ja puistoa ihan kävelymatkan päässä asunnolta. Emme ole kuluttaneet paljon ravintolapalveluita budjettivajeen takia, mutta sen muutaman kerran kun olemme ulos lähteneet emme ole pettyneet tarjontaan. Paitsi kerran. Kun halusin sushia. Mutta olen tullut siihen tulokseen ettei kaikkea tarvitse aina löytyäkään. Saan taas hyvää sushia kun palaan Helsinkiin! Jos meillä olisi enemmän rahaa laittaa asuntoon, voisin ehkä mielummin asua Clarendonissa ihan vaan sen takia, että se on lähempänä ravintoloita ja Whole Foods:ia, mutta koska alue on suositumpi kuin Court House oli asunnotkin kalliimpia ja päädyimme sen takia muuttaa Court House:iin. Koska emme ole juurikaan käyneet Washingtonissa asuinalueilla, en osaa suositella mitään tiettyä aluetta, jos joku eksyy blogiini etsiessään asuntoa. Pidän Arlingtonista todella paljon ja voin suositella sekä Court House:a että Clarendonia. Ballston on ehkä vähän vähemmän viihtyisä ja samalla vähän kauempana keskustasta, enkä itse muuttaisi alueelle.. Ja vaikka työpaikka olisikin Washingtonissa, ei Arlingtonista ole matka eikä mikään huristaa metrolla tai autolla töihin. Mies kulkee Washingtoniin autolla päivittäin ja hänen työmatka on tasan kymmenen minuuttia, ovelta ovelle 20. En siis tiedä missä työpaikka on, mutta jossain siellä keskustassa se kuulemma on. 

Arlingtonin huonot puolet on mm. Reaganin lentokenttä. Onhan se ihan kiva kun kentälle pääsee näppärästi metrolla ja kiva kun se on lähellä, mutta onhan se melu ihan käsittämätöntä. Alkuun oli vaikea tottua meluun, eteenkin kun taloyhtiön hissin konehuone sijaitsee asuntomme vieressä ja naapuritalon ilmastointisysteemit pauhaa ikkunan alla, mutta nyt siihen on jo melko hyvin tottunut. Eilen pisti kyllä vähän harmittamaan ainainen melu, eikä naapuritalon työmiesten aiheuttama piipitys auttanut asiaa yhtään, mutta kuten nyt, kun kaikki on suht hiljaista ja ilmeisesti tuulee lännestä eikä lentokoneiden äänet kuulu, niin voi melkein kuulla omat ajatukset. Tämä tosin on jokaisen kaupunkiin muuttavan tiedostettava, ainoastaan maalla voi kuulla lintujen laulun 🙂 Toinen huono puoli on että joutuu aika usein käyttämään 66-moottoritietä ja siitä kun ei ikinä tiedä onko ruuhka ja mihin suuntaan se ruuhka on. Interstate 66-tietä käyttää kaikki, jotka ajavat lännestä itään tai idästä länteen ja tässä maassa jossa ajoteitä käytetään ahkerasti (aina joku muuttaa tai tavaraa pitää siirtää Kaliforniasta New Yorkiin), koska se nyt vaan on halvin ratkaisu siirtää romut autolla. Joten, jos haluaa siirtyä 66:lla jonnekin, pitää olla tietoinen siitä että se saattaa olla tukossa. Hyvä esimerkki on Dullesin kansainvälinen lentokenttä. Mies tuli minua vastaan puolta tuntia ennen koneen laskeutumista, ihan vaan jos moottoritiellä olisi ruuhkaa. Hän odotti sitten minua melkein kolme tuntia kentällä… 

Hauskaa Vappua kaikille! Meidän vappupirskeet alkaa vasta huomenna illalla munkkien paistojen kanssa, mutta hengessä ollaan mukana täällä 🙂 Vielä kun niitä ilmapalloja jostain löytäisin…

Camilla

Translate: Here is a couple of pictures of our apartment building. The best thing about our apartment is definitely the indoor pool! We use it every day, if possible. One of the great things about the building is also the front desk and the little shop with dry cleaning in it. We also love the Court House area and Clarendon’s shops and restaurants. I really recommend to live here!

Kotirouvan arkea


Kun mies on töissä ja itsellä on vapaapäivä, on vihdoinkin aika laittaa tämä huusholli kuntoon. Koska olemme viettäneet enemmän tai vähemmän viimeiset pari kuukautta matkustaen ja asunto on ollut vuokralla ja meidän tavarat tungettuna vaatekaappiin, sain vihdoinkin aikataulutettua vähän omaa aikaa tähän kiireiseen aikatauluuni. Mies lähti perjantai-iltana yötöihin ja minä pistin koko vaatekaapin uusiksi, silitin kaikki meidän kauluspaidat ja järjestelin vaatteet (ja romut) uuteen uskoon. Olemme pihistelleet viimeiset neljä kuukautta ja päätimme ettemme tarvitse silitysrautaa. Sain vihdoinkin tarpeekseni miehen valituksesta, kuinka ikinä ei ole mitään päällepantavaa kun kaikki on ihan rypyssä. Viime viikolla tilasin sitten silitysraudan kun en enää jaksanut kuunnella valitusta. Puolet illasta meni silittämiseen, mutta nyt on vaatteet ojossa ja miehelläkin jotain päällepantavaa kun astuu ulos asunnostamme. Ja pitihän uudet vaatteet saada mahdutettua kaappiin. Kävimme nimittäin vihdoinkin outlet-ostoksilla ja ostin vähän uusia vaatteita Suomeen vietäväksi. Olen monta vuotta pihistellyt vaatteiden ostamisessa ja päätin kun tänne päin maailmaa tulin, että ostan kunnon perusvaatteita, eikä mitään hörhelömekkoja niinkun yleensä. Kaikki perusneuleet, kauluspaidat, pikeet ja farkut on niin paljon halvempia täällä outleteissa kuin Suomessa, että kyllä kannattaa hamstrata. Mies osti kaksi CK:n kauluspaitaa ja housut seitsemälläkymmenellä dollarilla ja minä ostin kolme TH:n neuletta, topin ja t-paidan satasella. Samalla käytiin ostamassa minulle uudet treenivaatteet -70% alerekistä ja Speedon uimapuku, kun vanha puku valahti tuossa viikko sitten lähes päältäni, -50% alerekistä. Että olen tyytyväinen ostoksiimme! 

Lauantai taas meni kans tyttöjuttuja tehden kun mies nukkui yövuoronsa jälkeen. Vähän bloggaamista ja aamujumppa, ruuanlaittoa ja laitoin siman käymään sekä Ben & Jerry’s Chocolate Therapy-jäätelöä migreenin hoitoon elokuvan kylkeen. Olen muuten vihdoinkin keksinyt miten opiskella tehokkaasti, niin että jopa muistan jotain: lepo. Jos stressaan seitsemänä päivänä viikossa lukemisesta, eihän siitä mitään tule. Oli ihana ottaa kaksi päivää vapaata ihan vaan kotiaskareita tehden, siinä tosiaan mieli lepää kun ei tarvitse juurikaan ajatella laskukaavoja ja muita elintärkeitä derivointeja. Kun koti on järjestyksessä on mielikin parempi ja työtkin kulkee paremmin 🙂 Tänään vielä leivoin, pullotin simat ja vihdoinkin sain aikaiseksi tilata maantiepyörän! Pyörä saapuu meille tänne Virginian osoitteeseen ja postitan sen sitten itse Suomeen. Olen jo nähnyt unta uudesta pyörästäni, sen verran innoissani olen pyörästä! Toisin sanoen olen puuhaillut sitä sun tätä, yrittänyt pitää itseni kiireisenä miehen tehdessä yövuoroja. Illat on kaikkein tylsimmät, kun en tahdo jaksaa opiskella enää kuuden jälkeen ja tänään oli pakko ottaa treeneistäkin vapaapäivä. Kirjoitin ylös tämän viikon treenit ja huomasin ettei tullut yhtään lepopäivää, nyt tässä sitten istutaan kotisohvalla miettien mitä sitä sitten tekisi.  


Tänään kalenteria selatessa tuli vastaan lähtöpäivämäärä – tasan kuukausi siihen kun tulen takaisin Suomeen. Jotenkin hassua miten koko tämä aika on tuntunut todella pitkältä, vaikka juurihan tänne saavuin. Aika on merkillinen asia. Kun lähdin Suomesta en edes miettinyt paluuta, mutta heti tänne saavuttua aloimme tehdä suunnitelmia siihen Suomeen paluuseen. Enää kuukausi jäljellä… On täällä jo itketty monet itkut ja mietitty miten sitä sitten taas pärjää pelkällä Skypen voimalla, mutta kaikkeen tottuu taas kerran! Ja oikeesti ihana tulla Suomeen kesäksi! Ihana tavata ystäviä ja perhettä ja kyllä se säästötilikin alkaa olla sitä mieltä että töihin siitä 😉 Edessä on silti vielä kuukausi ja vaikka vietämme sen melko pitkälti kotona minun opiskellessa ja miehen puuhaillessa omiaan, niin tulee se olemaan aivan yhtä ihanaa kuin se että lähtisimme jotain hurjan hienoa tekemään. Vielä minulla on muutama nähtävyys, minkä haluan nähdä, muttei mitään suurta ja ihmeellistä. Blogin luonnoskansiosta löytyi vielä muutamia julkaisemattomia kirjoitusta, jotka haluan kirjoittaa loppuun ja julkaista vielä ennen kun tämä kanava sulkeutuu. Mutta ennen kuin tässä vielä mitään suljetaan, niin on vielä vappu juhlimatta! Simat on siis jo pullotettu (apua, mitäköhän niistäkin vielä tulee…) ja kaivoin jo munkkiohjeenkin esiin. Luulin ensin että selvitään yhdestä vapusta ilman munkkeja, mutta koska löysin suomiyhteisön nettisivuilta kutsun vappupiknikille Washingtoniin, päätin tehdä munkkeja, jos joku muukin niitä vaikka piknikillä söisi. Tai sitten jätän ne kotiin ja syön kaikki neljäkymmentä munkkia ihan itse… En tiedä vielä liitymmekö muiden suomalaisten joukkoon vai pidämmekö oman piknikin, mutta skumppa on jo kylmässä ja aion nauttia lasillisen tai kaksi ensi viikonloppuna ulkona piknikillä 😉 

Hyvää vapunodotusta!
Camilla

Translate: I’ve been keeping myself busy while my fiancé has been working nights. I’ve been working out a lot, cleaning, ironing all our shirts (we finally bought a iron, so what better way to spend a Friday night than ironing?), baking and making the traditional Finnish May Day beverage: sima. It takes 4-5 days to make, so I had to start this weekend so it’ll be ready for the Vappu festivities next weekend. I found on DC Finns community website an invitation to a Vappu picnic on Saturday, so we might join other Finns for a nice May Day picnic. 

Havaintoja New Yorkista

  • New York on todella likainen
  • rottia vilisee metrotunneleissa ja jopa laitureilla, myös niitä kissan kokoisia
  • turisteja on tuhansittain joka paikassa
  • bagel maistuu bagel:lta, ei mitään erikoista vaikka onkin ostettu New Yorkista juutalaisesta leipomosta
  • vaikka New Yorkista sanotaan ettei se ikinä nuku, niin Chinatown meni kyllä jo kahdeksalta kiinni, onko kiinalaisilla nukkumaanmenoajat?
  • roska-astioiden sijaan roskasäkit voi heittää kadulle seitsemänä päivänä viikossa, kyllä joku ne sitten jossain vaiheessa käy noukkimassa… ja rotat eivät pidä roskiksista, eihän?
  • Brooklyn on vähän niinkuin Töölö, mutta sinne pitää matkustaa metrolla sillan yli
  • osa metroista ei kulje viikonloppuisin, hyvä merkki siitä on se että laituri on tyhjä
  • Manhattan on iso -> ei kannata kävellä ihan joka paikkaan… 
  • kaikki nähtävyydet ovat todella kalliita ja ilman kunnollista suunnitelmaa ilmaisista nähtävyyksistä voi lompakkoon tulla iso lovi
  • taksit tosiaan on keltaisia
  • ilmeisesti New Yorkilaiset ei hanki lapsia vaan pikkukoiria ja ne kulkee kätevästi rattaissa tai kantokassissa. 
  • metrossa ei ole kuuluvuutta, mutta hetkinen, eihän tämä ollut mikään uutinen “no service”-maassa 
  • New Yorkissa on 468 metroasemaa ja laskujemme mukaan New Yorkin kaupunki häviää noin 61 000 dollaria tunnissa vapaamatkustajien takia -> lippuporttien yli on helppo hyppiä, eikä kukaan ole valvomassa matkustajia
  • New Yorkilaiset eivät taida laittaa ruokaa ollenkaan, ruokakauppoja ei löytynyt kolmen päivän aikana
Mielenkiintoinen kaupunki ja kokemus kaiken kaikkiaan. Eniten pidin kuitenkin ihmisten pukeutumistyylistä. Jokainen voi olla täysin oma itsensä ja pukeutua juuri niinkuin haluaa. Jos haluaa pukeutua kokonaan vihreään, on se ihan ok (sis. vihreäksi värjätyt hiukset), eikä kukaan katso sinua kummastuneena. Vapauttavaa sanoisin. 
 
Camilla
 
Translate: Just some stuff I noticed about New York. Like: it really is filthy and rats in the subway tunnels and on the streets. Manhattan is huge btw., don’t try to walk everywhere. Some subway lines don’t run during the weekend -> a good sign is that the subway platform is empty… An interesting city and a great experience!

Nashville ja kotiinpaluu

Vihdoinkin olemme kotona! On se kumma miten se seitsemäntoista tunnin ajomatka tuntui lyhyemmältä kuin kolmen päivän aikana lyhyemmät pyrähdykset. Tiistai-iltana ajoimme Houmasta Tuscaloosaan noin viisi tuntia, keskiviikkona Nashvilleen noin neljä tuntia ja torstaina kotiin noin kaksitoista tuntia. Torstain ajomatka oli kyllä tuskaa. Otin heti alkuun ajovuoron, koska olen kaikkein virkeimmillään heti aamusta aamupalan jälkeen. Aika meni ajaessa todella nopsaa, mutta iltapäivästä tuntui että aika pysähtyi. Kovin työ oli kutenkin edessä kotona. Olimme vuokranneet asunnon eräälle perheelle matkamme ajaksi ja kotona odotti tietenkin sängyn petaaminen, puhumattakaan auton tyhjennyksestä. Perjantai menikin pyykkiä pestessä – arviolta kymmenen pesukoneellista yhden päivän aikana, niin ja tietenkin kouluhommat vielä siihen päälle… 

Nashville

Yksi paluumatkan etapeista oli päivä Nashvillessä, jossa tapasimme ystävämme Suomesta. Nashville on isohko kaupunki Tennesseen osavaltiossa ja on tunnettu musiikkikaupunkina. Musiikki onkin kaupungissa todella näkyvässä (vai kuuluvassa) osassa ja keskustassa soi musiikki kaikissa ravintoloissa ympäri vuorokauden. Nashvillen keskustassa Broadway-pääkadulla on lähes pelkästään ravintoloita ja bändit soittaa musiikkia kaikille kuulijoille ihan ilmaiseksi. Tai noh, mikään ei tietenkään ole ilmaista. Noin kymmenen-viidentoista biisin välein bändi kiertää keräämässä tippejä ravintolan asiakkailta. Juomat oli ravintoloissa melko kalliita, ottaen huomioon osavaltion ja Yhdysvaltain yleisen hintatason. Toki, me olemme täällä suurkaupungissa tottuneet todella koviin hintoihin – mikä onkin syynä ettemme käy ulkona juuri koskaan – mutta Nashvillen hintataso hieman yllätti. Ruoka sen sijaan oli halpaa. Käytiin lounaalla yhdessä barbque-paikassa ja söimme kolmea eri lihaa kahdella lisukkeella ja lasku oli noin 14 dollaria, eikä tippiä tarvinnut antaa, koska tiskiltä tilattiin ruuat. Neljällätoista dollarilla söi kaksi aikuista oikein hyvin!

Parthenon in Nashville

Majoitus oli taas aivan nappilöytö Airbnb:stä hieman kaupungin ulkopuolelta. Naapurusto näytti todella rähjäiseltä, mutta talo oli todella suloinen ja ihanasti sisustettu. Nuori pariskunta otti meidät lämmöllä vastaan ja muistutti huoneen vuokraan kuuluvan aamupalan. Kaapeista löytyi munia, pekonia, pannarijauhetta ja kahvia. Me herättiin kyllä niin aikaisin ettei kehdattu alkaa kokkailemaan, vaan pakattiin auto kotimatkaa varten ja syötiin aamiainen matkalla. Siitä pääsemmekin yhteen koko matkan kohokohtaan. Minulle esiteltiin uusi ketjuravintola ja voisin melkein sanoa että olen löytänyt uuden lemppariravintolan! 

Kyseessä on Cracker Barrel-ravintola, joka tarjoaa etelävaltioiden herkkuruokia. Etelävaltiot on tunnettu hyvästä ruuastaan ja ravintola tarjoaa minun makuun hyvää “kotiruokaa”. Suomalaisen silmin kotiruoka on se makaroonilaatikko , mutta amerikkalaiselle kotiruoka tarkoittaa yleensä sitä makarooni-juustomössöä, frittikanaa ym. superterveellistä 🙂 Kaikkea tätä saa Cracker Barrel:sta tilattua, mutta tarjolla on myös ihan kanan rintafilettä, ilman frittiominaisuutta, ja kasviksia lisukkeina. Pidän muutenkin amerikkalaisesta tavasta, että saa itse valita lisukkeet ruokaansa. En tietenkään ole sitä vastaan että ravintola itse valitsee lisukkeet ruokaan, mutta esimerkiksi jos haluan keventää annoksen kalorimäärää/rasvamäärää, onnistuu se enemmän kuin hyvin täällä päin, kun saa itse valita ranskalaisten sijaan parsakaalia tai papuja. Söimme siis viikon lomamatkan aikana ketjuravintolassa kahdesti – kerran illallisen ja kerran aamupalan. Olen muutenkin aivan ihastunut amerikkalaiseen aamiaismahdollisuuksiin. Ihana kun aamiaista on tarjolla (ainakin Diner:eissa) koko päivän ja ravintoloita on joka kulmassa. Ja kyllä, ekstrakiloja on kertynyt ihan kiitettävästi. Kotisuomeen palaa (äidin iloksi) hieman pyöristynyt tyttölapsi 🙂 

Cracker Barrel

Mutta se mikä tekee Cracker Barrel erikoisen on ravintolan, on lahjakauppa ravintolan yhteydessä. Kun ravintolaan kävelee sisään aukeaakin asiakkaalle ensin pieni lahjakauppa. Jokainen meistä on varmaan joskus elämässään käynyt jossain matkamuistomyymälässä ja mielestäni kauppaa voisi siksi kutsua. Tarjolla on kaikenlaisia pikkupurtavia, juotavia, vaatteita ja pikkukrääsää. Erityisesti mieleen jäi sikspäkki pieniä Coca-Cola lasipulloja ja suloiset hillopurkit. Jos ikinä, arvoisat lukijat, tulee elämässä eteen road trip amerikan halki, suosittelen lämmöllä pysähtymään Cracker Barrel:iin aamiaiselle, lounaalle ja illalliselle!

 

 

 

 

 

 



Arki iski vasten kasvoja perjantaiaamuna kello 4:40 miehen lähtiessä töihin ja olenkin tehnyt pari päivää töitä kuin pieni eläin. Asunto on edelleen kuin pommin jäljiltä siivousyrityksistäni huolimatta, seuraava lomamatka ja sen suunnittelu kolkuttelee jo ovella ja kaiken lisäksi halusimme järjestää kihlajaiset vielä tähän hässääkkään. Kiva kun on kaikkea puuhaa ja saa ajatukset pois Suomeen paluusta, mutta toisaalta aika tuntuu menevän aivan liian nopeasti. Ensi viikon aikana tarvii vielä käydä hakemassa jotain tuliaisia, koska siskoni on niin ihana että lupasi roudata rinkallisen tavaroitani Suomeen, ettei tarvitse yrittää mahduttaa kaikkea kahteen matkalaukkuun toukokuun lopussa. Seuraavan lomamatkan vietämme siis siskoni ja hänen miehen kanssa. Kiva saada lisää ruisleipää 🙂 Olen vakuuttunut että muutun vielä jonain päivänä ruisleiväksi – sen verran tulee leipää tuhottua! 

Lopuksi vielä muutama kuva ajomatkalta. Ilmeisesti talon voi myös muuttaa – kuinka kätevää! Ja yritys saada vuoristot mukaan kuvaan. Huom. yritys… 

 

Kevät on kuulemma rantautunut Suomeenkin, joten aivan ihanaa kevättä sinnekin!
Camilla

Translate: We are finally home from our vacation in Louisiana and Tennessee. On our way back to Virginia we stayed in Nashville for a day and listened for some good live music. I was also introduced to a new restaurant, Cracker Barrel, which I loved. I’ve really learned to love the southern food, except the deep fried stuff and Cracker Barrel was a great restaurant especially when you are driving and you just want some good food!

Mitä kaipaan

Jokainen meistä on joskus miettinyt, voi että kun tekisi mieli niitä mummon korvapuusteja tai äidin lihakeittoa – jotain tuttua ja turvallista. Yleensä nämä mieliteot tulee kun on pieni känkkäränkkä, ehkä lounas ja päikkärit jäi väliin ja haluaa tuntea itsensä turvalliseksi. Meidän parisuhteen aikana olemme aina ottaneet “parhaat palat” molemmista kulttureista ja luoneet oman sekoituksen ruuista, musiikista, telkkarista ja kirjoista. Jos nämä lasketaan kulttuuriksi 🙂 Toisin sanoen, elämme suomalais-amerikkalaisessa ympäristössä koko ajan. Minä olen se introvertti suomalainen, joka kokkailee jauhelihakeittoa ja kuuntelee Kaija Koo:ta ja mies amerikkalainen ekstrovertti, joka tunkee maissia joka ruokaan ja haaveilee isommasta autosta. Mutta ennen kaikkea tunnen oloni erittäin kotoisaksi täällä Atlantin toisella puolen. Jonain päivinä kun se lounas on jäänyt välistä ja pitäisi jotain saada tehtyä “nopsaa” tai tekisi ihan sikana mieli leipoa jotain tiettyä eikä kaupasta yksinkertaisesti löydy sitä tuotetta, tulee se kaipuu siihen tuttuun ja turvalliseen. Olen tässä muutaman kuukauden aikana listannut asioita, jota kaipaan ja halusin jakaa ne kanssanne. 

Pölynimuri

Kokolattiamaton takia meillä on kokolattiamatolle sopiva imuri. Pidän kokolattiamatosta (eteenkin kun jotain pudottaa eikä se mene tuhannen pirstaleiksi, kuten viinilasit eräänä iltana…), mutta sitten kun pitää imuroida lattiat sellasella monsterilla, tulee omaa imuria kova ikävä. Imuri painaa tonnin – kyllä tiedän paljon tonni painaa, käynhän minä salilla 😉 – ja haluaisinkin nähdä kuinka joku siro aasialainen daami yrittää nostaa imuria. Eihän sitä tarvii nostaa, sanoo mies. Kyllä sitä pitää välillä nostaa, sanon minä, the taloudenhoitaja. Mutta ehkä eniten kaipaan sitä kun nappia painaa, johto kelautuu itsestään imurin sisälle. Miksi meidän amerikkalaisessa imurissa ei ole tällaista nappia vaan se pitää kelata ihan itse nätisti kelalle? 

 

CL, DL, L, M, KM, G ja KG, eli metrisysteemi ja Celsius-asteet

Näytän idiootilta aina kun on puhetta säästä vaikka naapurin kanssa ja joudun miettimään tovin, että miten kylmää tai kuumaa se nyt oikein tarkoittaa. Fahrenheitit ei tuu apteekin hyllyltä, mutta kyllä minä tiedän miten kylmä on kun sanotaan että ulkona on nollakeli Celsius-asteissa. Yritän kyllä kovasti, mutta ei se tule kuin apteekin hyllyltä. Monissa ruokapakkauksissa lukee kivasti grammat, mutta mistä minä tiedän kuinka monta oz:ia on iso kananrinta? Ja onko tämä nyt tilavuus, tiheys vai paino. Ounce:ja on kiinteä ja juokseva olomuoto. Mutta miksi ei voi käyttää grammoja? Kun ne on niin järkeviä… Mailit on helppo laskea kilometreiksi, mutta leipominen ja annosten laskeminen täyttä hepreaa. ONNEKSI on olemassa sovellus puhelimessa, joka auttaa näissä arjen pienissä haasteissa 🙂

Onneksi meidän vieraat Suomesta toi desilitra-mitan, ettei aina tarvii tossa kannussa mitata kun leipoo 🙂

Pienempiä pakkauskokoja

Kahden henkilön taloudessa ei käytetä jättipakkauksia. Kanaa on pakko ostaa 15 rintapalaa vaikka haluaisi vaan kaksi. Miksi KAIKKI pitää olla niin julmetun suurta? 
 

Arkijuustoa

Juustoista oli puhetta täällä aikaisemmin ja voimme siis hypätä seuraavaan 🙂

 

Tuplaikkunat

Etelävaltioissa ja itärannikolla kaikkiin rakennuksiin asennetaan hurrikaani-ikkunat eikä niistä tuule tai tule mitään läpi. Meidän asunnossa sen sijaan on pilipali ikkunat. Liikenteen melu, kylmä tuuli, auringon paahde, lentokoneiden hurina (joka viiden minuutti) ja ennen kaikkea piitittävien autojen ääni. Miksi kuorma-autojen pitää piipittää kun ne peruuttaa? Oli syy mikä hyvänsä, kaikki kuuluu asuntoomme ja aina on joko kylmä tai kuuma. Suomessa kaikkialla on tuplaikkunat, koska on eri sääolosuhteita. Täälläkin on joka säätä, niin miksi lämmittää taloja kun lämmöt karkaa harakoille eristämättömistä ikkunoista? 

Ikkunan karmit on meillä nätisti teipattuina 🙂

 

Tietenkin kaipaan ystäviä ja perhettä, sekä joitain asioita kuten pizzaperjantaita koulussa sun muuta pikkujuttuja, mutta ne nyt on sitten ihan eri asia 😉 

Camilla

Translate: Sometimes I miss some Finnish things, as my vacuum cleaner in Helsinki or some nice double windows. I really enjoy our Finnish-American life here in Virginia, it’s just sometimes I miss the metric system, where everything is easy to calculate 🙂 

Kulttuurieroja

  • On ok ulkoiluttaa koiraa pyjamassa ihan täällä keskustassa. Aamuihmisenä käyn ulkoiluttamassa itseäni siinä aamukuden maissa (juoksutrikoissa ja urheilutopissa), jolloin koko naapuruston koirat pääsevät aamupissalle samaan aikaan – koiranomistajan tallustellessa kukkakuvioisessa flanellipyjamassaan… Tai on ok käydä Walmartissa ruokakaupassa pyjamassa, kunhan muistaa ottaa mukaan Luis Vuittonin laukun olalle..

  • On ok tulla ja mennä ryhmäliikuntatunneille juuri siihen aikaan mikä itselleen sopii. Ja painoja voi siirrellä ympäriinsä miten haluaa ja vaikka kesken kaiken kun porukka hyppii steppilaudalle ja heiluttaa käsiään valtoimenaan. Se ei ole vaarallista täällä. Mutta jos lunta tulee taivaalta on vaarallista mennä ulos…


  • Harva asiakaspalvelija tietää oikeestaan mistään mitään. Eikä ainakaan omasta työympäristöstään. Eipä heille maksetakaan juurikaan mitään palkkaa, joten miksi vaivautua edes yrittämään.


  • A4:sen paperi ei ole saman kokoinen Amerikassa kuin Suomessa… Eikä rei’ittäjä ole saman kokoinen -> Suomalainen paperi ei mahdu Amerikkalaiseen rei’ittäjään saati tee samalla etäisyydellä reikiä paperiin kuin Suomalainen rei’ittäjä -> Amerikkalaiset paperit reikineen ei mahdu minun mappiin… Huh, että on hankalaa…


  • Miehille on ihan ok lähteä baanalle kauluspaidassa, suorissa housuissa ja vaelluskengissä.

  • Onnettomuuden sattuessa moottoritiellä ei sitten liiku kukaan moneen tuntiin, paitsi koko kylän poliisiautot, jotka saapuvat sankoin joukoin tukkimaan liikennettä vielä entisestään. Jos liikenne pysähtyy motarilla on parempi soittaa ja perua loppupäivän treffit.

  • On ok jutella kenen kanssa vaan, vaikka ei tuntisi ihmistä. Lennän pyllylleni joka kerta kun minulta kysytään kuinka pitkä olen, laukkuani tai kenkiäni kehutaan ym.

  • Amerikkalaiset tosiaan maksaa laskunsa shekeillä… Huoh. 
Väheksymättä toisten ihmisten tapaa elää ja toimia. Itse koen matkailun avartavana ja haluan oppia eri ihmisten tapoja ja kuulla miksi joku toinen tapa on parempi. Mutta välillä tarvii ihmetellä ihan ääneen onko jossain jutussa mitään järkeä… 

Translate: Some things I’ve noticed that Finns do differently than Americans. Like to leave your house in your pajamas – have you ever seen a Finn going to Prisma in PJ’s? I’ve always thought that culture differences enriches my life but sometimes you have to wonder why someone does their thing the way they do it 🙂