Voihan Vappu!

Vappu meni oikein rattoisissa tunnelmissa ja nyt parantelemme pientä potilasta vapun jäljiltä… Ennen tämän iltapäivän ensiapukäyntiä tämä oli kyllä todella hauska vappu! Tein simaa, paistoin munkkeja, perinteinen vappupiknik puistossa suomalaisten ympäröimänä ja muutama pullo shampanjaa. Siinähän ne tärkeimmät, mutta aloitetaan alusta. Vappuhan oli jo perjantaina, mutta koska täällä ei ollut pyhäpäivästä tietoakaan, juhlimme vappua vasta viikonloppuna. Perjantaina touhusin kirjojen parissa myöhään iltapäivään saakka, ennen kuin uskalsin vaihtaa vapaalle. Illalla paistoimme munkit yhdessä, koska vaikka takataskussa on leipurin tutkinto, en todellakaan ole paistanut munkkeja kotona, mutta mies sen sijaan on uppopaistanut vaikka ja mitä! Täydellistä! Hauskaa oli, vaikkei ne nyt mitään nättejä ollut. Koska kaikki mitä olen leiponut täällä on jotenkin kuivahtanut, olen päätellyt, että jauhoissa on jotain eroa suomalaisiin jauhoihin. Joten kokeilin gluteenittomia jauhoja tällä kertaa. Sattumaa tämäkään jauhovalinta ei ollut. Miehen asuessa vielä Suomessa tuli hänelle vastaan gluteeniton ruokavalio lähipiirissä ja hän päätti leipoa siitä eteenpäin kaikki gluteenittomana, ettei kukaan vieraista jäisi paitsi hänen leipomuksia ja totesimme, että kaikki leipomukset olikin paljon paremman makusia, joten tämän takia päädyin kokeilemaan gluteenittomia jauhoja. En ole leiponut gluteenittomia pullia aikoihin ja muistin vähän liian myöhään kun rupesin pyörittämään palloista rinkuloita ettei takinassa tietenkään ole sitkoa ja rinkulat meni rikki. No, heitimme munkit rasvaan erittäin pienellä reiällä ja ihan hyviltä ne silti maistuivat. Munkit maistuivat munkeilta, se sitko vaan puuttui, eikä niistä tullut niin nättejä kuin naapureilla piknikillä… Niin ja simakin maistui oikein hyvältä 😉 


Lauantaiaamun treenien jälkeen suuntasimme Dupont Circle:in lähellä sijaitsevaan puistoon Washingtonissa eväiden kanssa kuulemma perinteiselle vappupiknikille. Saavuimme puoli tuntia myöhässä ilmoitetusta ajankohdasta ja vastassa oli lähes tyhjä puisto, mutta onneksi paikalle ol raahautunut ensimmäinen porukka joka oli helppo tunnistaa valkoisesta ylioppilaslakista suomalaisiksi. Sää oli mitä mainioin ja vaikka ei ollut ylioppilaslakkia mukana enkä löytänyt vappupalloja oli vappufiilis korkealla. Oli hauska tavata muita ulkosuomalaisia ja kuulla heidän tarinoita, miten olivat Yhdysvaltoihin päätyneet, niin ja tietysti maistella eri leipomuksia ja muita herkkuja muiden piknik-koreista. Vaikka istuimme varjossa, suojakertoimia oli riittävästi ja pidimme huolen myös veden juonnista tuntui auringon paahde vielä tänä aamuna ikävänä jomotuksena ohimoilla. Ja ei, ei se ollut se pullollinen shampanjaa, mikä tuhottiin iltapäivän aikana vaan se auringon paiste 🙂 Kuuntelin muita suomalaisia, kuinka he moneen otteeseen sanoivat että olisipa ihana jos koko kesä olisi tällainen keli Washingtonissa ja jäin miettimään että minkälaista keliä täällä sitten kesällä oikein on. Kuulemma ikävä ilmakosteus ja todella kuuma (35-40 astetta) ei ole tavatonta kesällä, joten ehkä olen ihan tyytyväinen siitä että saan viettää kesän Suomessa. Ja sitäpaitsi voin turvallisesti polkupyöräillä Suomessa vs. itsemurhakandidaattina polkupyöräily täällä päin… Moni täällä uskaltaa polkupyöräillä, mutta itse en uskaltaisi. Sen verran moni tekstailee ajaessaan autoa täällä, etten yhtään ihmettele miksi täällä niin monissa autoissa on kolhuja ja autokolareita näkyy siellä täällä. Ikävä kyllä jouduimme jättämään piknikin vähän kesken, koska olin järjestänyt meille iltaohjelmaa, mutta puistoon jäi vielä noin 50-60 suomalaista nauttimaan vapputunnelmasta. Kiva kun satuin löytämään kutsun ja uskaltauduttiin lähtemään muiden vappujuhlijoiden seuraan!

 

 


Kävimme kotona vaan syömässä illallista ja jättämässä piknikroinat kämpille ennen kun jatkoimme taas matkaa illan aktiviteetteja kohti. Löysin Grouponilta tarjouksen maalaus+viini”kurssille” ja koska hinta oli sopiva meidän budjettiin ostin kupongin. Yritys on nimeltään Uncork’d Art ja heillä on näitä kursseja noin 4-5 viikossa plus yksitystilaisuuksia. Konsepti on todella yksinkertainen ja hauska ja jäin miettimään olisiko tällaiselle yritykselle markkinarakoa Suomessa… Osa kursseista on näitä “Just for fun”-kursseja, joihin sisältyy lasillinen viiniä kurssin hintaan ja baari on auki koko kahden tunnin ajan. Lauantai-illan kurssi järjestettiin erään ravintolan yläkerrassa Adams Morganin kaupunginosassa, joskus yritys järjestää kurssit muissa toimipisteissään. Tila oli viihtyisä ja henkilökunta erittäin vapautuneita. Jos halusi, sai maalata ohjaajan ohjeiden mukaan, tai käyttää omaa mielikuvitusta tai sitten tehdä jotain ihan muuta. Illan teemana oli norsu puun alla ja kaikilla oli pieni inspiraatiokuva kankaan vieressä. En yhtään tiennyt mitä ohjeita meille oli tulossa, mutta odotellessamme maalaamisen aloittamista kävin läpi Googlen kuvahaun tuloksia afrikan auringonlaskuista ja inspiroiduin oranssista taivaasta ja päädyinkin maalaamaan ihan eri kuvan kuin ohjaajan ohjeiden mukaan. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, mutta ennen kaikkea olen tyytyväinen siihen että sai pitkästä aikaa tehdä jotain luovaa. Koulu ja työstressi on tappanut kaiken luovuuden tässä viime vuosina ja vaikka ostin kitarankin tuossa viime syksynä, en yksinkertaisesti ole saanut aikaiseksi tuottaa sillä musiikkia, koska sointujen opettelua ei voi musiikiksi laskea… Kaikkea se sapattivapaa saa aikaan ihmisessä – sitähän voisi aloittaa touhuamisen vaikka minkä parissa, jos säästötili vaan antaisi myötä ja sapattivapaa voisi vaan jatkua ja jatkua. 

 

 

 


Taulut pääsi makuuhuoneen seinälle tänä aamuna ja voisin ottaa paremman kuvan niistä, jos suinkaan muistan huomenna, ja jakaa sen vielä kanssanne. Minun norsut näyttää ehkä liiankin sarjakuvamaisilta, mutta olen silti ylpeä lopputulokseen, ettenkin kun edellisestä taiteilija-vuosista on jo muutama tovi vierähtänyt. 

Niin, ja mites se potilas sitten voi? Aamupäivän treenit jäi kesken kun miehen selkä sanoi poks, eikä taipunut enää mihinkään suuntaan. Ei muuta kun ensiapuun. Just eilen spinningissä mietin selviämmekö koko viisi kuukautta, kun täällä olen, menemättä sairaalaan/lääkäriin ja tietysti heti kävi köpelösti. Olin erittäin yllättynyt kuinka kätevästi kaikki meni. Ensin vastaanotolla täytettiin kaavake, puolen tunnin odotus ja hoitajalle. Verenpaineen mittaus ja pieni selostus mitä on tapahtunut, jonka jälkeen sänkyyn ja lääkäri paikalle. Lääkäri oli ihana ja oikeesti kuunteli, mitä meillä oli kerrottavana ja keskustelu oli selkeesti molemminpuolista. Välillä tuntuu, että saa kertoa lääkärille eri vaihtoehdoista ja kysellä ettei nyt vaan olisi jotain muita tapoja hoitaa joku tilanne. Kävimme vaihtoehtoja läpi ja päädyimme mielestämme hyvään lopputulokseen. Ei ole siis mitään vakavaa ja levolla selvittiin tällä kertaa. Potilas kävelee itse ja on varsin leppoisaa seuraa – loistavat lääkkeet! Koko iltapäivä siihen meni ja treenien jälkeistä lounasta päästiin syömään siinä viiden maissa. Iltapäiväkahvitreffit meni sivu suuhun, mutta onneksi tässä näitä päiviä on vielä jäljellä 🙂 Ilta menikin järkytyksestä toipuessa ja katsoimme meidän lempparisarjaa Lilyhammer:ia Netflixiltä jäätelön kera. 

Varsin tapahtumarikas viikonloppu siis. En tiedä miten tämä kaikki mahtui kolmeen päivään plus asunnon suursiivous (asunto saattaa mennä vuokralle minun lähdettyä, pakko oli siivota kun mahdollinen uusi asukas kävi katsomassa asuntoa), vaatehuoneen suursiivous, taisin opiskellakin jossain välissä ja vedin vielä mani-pedit johonkin väliin. Nyt taitaakin olla nukkumaanmenoaika, että jaksaa herätä taas normiarkeen aamulla!

Hyvää alkanutta viikkoa!
Camilla

Translate: We had a super busy weekend and did a lot of fun things! We made Finnish doughnuts (munkki), went on a picnic at a park near Dupont Circle in DC with some other Finns celebrating Vappu (May Day/Labor Day) and took an art class in Adams Morgan. Somehow we also managed to do a spring cleaning at the apartment, some working out and I made time for studying. So now I guess it’s time to get some sleep so we’ll feel good for the next week!

Kotirouvan arkea


Kun mies on töissä ja itsellä on vapaapäivä, on vihdoinkin aika laittaa tämä huusholli kuntoon. Koska olemme viettäneet enemmän tai vähemmän viimeiset pari kuukautta matkustaen ja asunto on ollut vuokralla ja meidän tavarat tungettuna vaatekaappiin, sain vihdoinkin aikataulutettua vähän omaa aikaa tähän kiireiseen aikatauluuni. Mies lähti perjantai-iltana yötöihin ja minä pistin koko vaatekaapin uusiksi, silitin kaikki meidän kauluspaidat ja järjestelin vaatteet (ja romut) uuteen uskoon. Olemme pihistelleet viimeiset neljä kuukautta ja päätimme ettemme tarvitse silitysrautaa. Sain vihdoinkin tarpeekseni miehen valituksesta, kuinka ikinä ei ole mitään päällepantavaa kun kaikki on ihan rypyssä. Viime viikolla tilasin sitten silitysraudan kun en enää jaksanut kuunnella valitusta. Puolet illasta meni silittämiseen, mutta nyt on vaatteet ojossa ja miehelläkin jotain päällepantavaa kun astuu ulos asunnostamme. Ja pitihän uudet vaatteet saada mahdutettua kaappiin. Kävimme nimittäin vihdoinkin outlet-ostoksilla ja ostin vähän uusia vaatteita Suomeen vietäväksi. Olen monta vuotta pihistellyt vaatteiden ostamisessa ja päätin kun tänne päin maailmaa tulin, että ostan kunnon perusvaatteita, eikä mitään hörhelömekkoja niinkun yleensä. Kaikki perusneuleet, kauluspaidat, pikeet ja farkut on niin paljon halvempia täällä outleteissa kuin Suomessa, että kyllä kannattaa hamstrata. Mies osti kaksi CK:n kauluspaitaa ja housut seitsemälläkymmenellä dollarilla ja minä ostin kolme TH:n neuletta, topin ja t-paidan satasella. Samalla käytiin ostamassa minulle uudet treenivaatteet -70% alerekistä ja Speedon uimapuku, kun vanha puku valahti tuossa viikko sitten lähes päältäni, -50% alerekistä. Että olen tyytyväinen ostoksiimme! 

Lauantai taas meni kans tyttöjuttuja tehden kun mies nukkui yövuoronsa jälkeen. Vähän bloggaamista ja aamujumppa, ruuanlaittoa ja laitoin siman käymään sekä Ben & Jerry’s Chocolate Therapy-jäätelöä migreenin hoitoon elokuvan kylkeen. Olen muuten vihdoinkin keksinyt miten opiskella tehokkaasti, niin että jopa muistan jotain: lepo. Jos stressaan seitsemänä päivänä viikossa lukemisesta, eihän siitä mitään tule. Oli ihana ottaa kaksi päivää vapaata ihan vaan kotiaskareita tehden, siinä tosiaan mieli lepää kun ei tarvitse juurikaan ajatella laskukaavoja ja muita elintärkeitä derivointeja. Kun koti on järjestyksessä on mielikin parempi ja työtkin kulkee paremmin 🙂 Tänään vielä leivoin, pullotin simat ja vihdoinkin sain aikaiseksi tilata maantiepyörän! Pyörä saapuu meille tänne Virginian osoitteeseen ja postitan sen sitten itse Suomeen. Olen jo nähnyt unta uudesta pyörästäni, sen verran innoissani olen pyörästä! Toisin sanoen olen puuhaillut sitä sun tätä, yrittänyt pitää itseni kiireisenä miehen tehdessä yövuoroja. Illat on kaikkein tylsimmät, kun en tahdo jaksaa opiskella enää kuuden jälkeen ja tänään oli pakko ottaa treeneistäkin vapaapäivä. Kirjoitin ylös tämän viikon treenit ja huomasin ettei tullut yhtään lepopäivää, nyt tässä sitten istutaan kotisohvalla miettien mitä sitä sitten tekisi.  


Tänään kalenteria selatessa tuli vastaan lähtöpäivämäärä – tasan kuukausi siihen kun tulen takaisin Suomeen. Jotenkin hassua miten koko tämä aika on tuntunut todella pitkältä, vaikka juurihan tänne saavuin. Aika on merkillinen asia. Kun lähdin Suomesta en edes miettinyt paluuta, mutta heti tänne saavuttua aloimme tehdä suunnitelmia siihen Suomeen paluuseen. Enää kuukausi jäljellä… On täällä jo itketty monet itkut ja mietitty miten sitä sitten taas pärjää pelkällä Skypen voimalla, mutta kaikkeen tottuu taas kerran! Ja oikeesti ihana tulla Suomeen kesäksi! Ihana tavata ystäviä ja perhettä ja kyllä se säästötilikin alkaa olla sitä mieltä että töihin siitä 😉 Edessä on silti vielä kuukausi ja vaikka vietämme sen melko pitkälti kotona minun opiskellessa ja miehen puuhaillessa omiaan, niin tulee se olemaan aivan yhtä ihanaa kuin se että lähtisimme jotain hurjan hienoa tekemään. Vielä minulla on muutama nähtävyys, minkä haluan nähdä, muttei mitään suurta ja ihmeellistä. Blogin luonnoskansiosta löytyi vielä muutamia julkaisemattomia kirjoitusta, jotka haluan kirjoittaa loppuun ja julkaista vielä ennen kun tämä kanava sulkeutuu. Mutta ennen kuin tässä vielä mitään suljetaan, niin on vielä vappu juhlimatta! Simat on siis jo pullotettu (apua, mitäköhän niistäkin vielä tulee…) ja kaivoin jo munkkiohjeenkin esiin. Luulin ensin että selvitään yhdestä vapusta ilman munkkeja, mutta koska löysin suomiyhteisön nettisivuilta kutsun vappupiknikille Washingtoniin, päätin tehdä munkkeja, jos joku muukin niitä vaikka piknikillä söisi. Tai sitten jätän ne kotiin ja syön kaikki neljäkymmentä munkkia ihan itse… En tiedä vielä liitymmekö muiden suomalaisten joukkoon vai pidämmekö oman piknikin, mutta skumppa on jo kylmässä ja aion nauttia lasillisen tai kaksi ensi viikonloppuna ulkona piknikillä 😉 

Hyvää vapunodotusta!
Camilla

Translate: I’ve been keeping myself busy while my fiancé has been working nights. I’ve been working out a lot, cleaning, ironing all our shirts (we finally bought a iron, so what better way to spend a Friday night than ironing?), baking and making the traditional Finnish May Day beverage: sima. It takes 4-5 days to make, so I had to start this weekend so it’ll be ready for the Vappu festivities next weekend. I found on DC Finns community website an invitation to a Vappu picnic on Saturday, so we might join other Finns for a nice May Day picnic.