Kaikki hyvä loppuu aikanaan


Sapattivapaani lähenee loppuaan ja nyt onkin jo laukut pakattu ja tämä kotirouva valmis palaamaan Suomeen. Suomeen paluu tietää viimestä rutistusta ennen ensi tiistain pääsykoetta ja töihin paluuta. Vietin kuusi kuukautta tekemättä töitä ja opiskelin kotona miehen hoitaessa laskujen maksut. Ensimmäiset viikot tammikuussa meni täysin koomassa kun keräilin itseäni syksyn koulu- ja työstressistä. En muista mitään tammikuusta, muuta kuin että makasin sohvalla miehen ollessa töissä. Helmikuussa olikin meillä ruhtinaallinen viikon loma Louisianassa kun tapasin miehen perheen ja lapset ensimmäistä kertaa. Niin ja kävihän meillä vieraita Suomestakin helmikuun lopussa. Maaliskuussa aloitin spinningin ja lisäsin treenejä reippaasti ja alkoi tuntua siltä että energiatasot nousivat ja jaksoin opiskella pidempiä päiviä. Kävimme myös Niagaran putouksilla, nautimme toistemme kokkailuista ja leipomisista ja menimme kihloihin. Huhtikuussa ajoimme Louisianaan ja takaisin ja saimme nauttia ihan mielettömistä hellekeleistä. Huhtikuussa kävimme myös New York Cityssä siskoni ja hänen miehensä kanssa. Toukokuun alussa juhlimme vappua, mutta muuten tuli opiskeltua todella tiiviisti eikä oikeastaan käyty missään kun koko ajan piti lukea. 

 
Nyt olo on rauhallinen, levännyt ja odottava. Vielä kuukausi sitten en uskonut että saisin opiskelut siihen pisteeseen, että voin mennä tekemään kokeen, mutta nyt on jo paljon rauhallisempi olo. Olen lukenut kirjat kolmesti läpi ja tehnyt “tehtävät” kolmesti ja vielä on viikko jäljellä saada taottua päähän laskukaavat ja muut tuikitärkeät sanat. Koska poistimme elämästäni kaiken stressin, olo on erittäin levännyt. En ole joutunut hoitamaan talouttamme, ts. en käynyt opiskelujen ohessa töissä tai stressannut riittääkö rahat elämiseen, vaan siirrettiin miehen tehtäväksi kaikki stressitekijät ja olen saanut keskittyä täysin omaan juttuuni satasella. Välillä on mennyt päiviä kun en ole edes tehnyt ruokaa tai käynyt ruokakaupassa ihan vaan sen takia koska on ollut lukudraivi päällä ja mies on hoitanut ruokahuollon. Toki olen väsynyt lukemiseen ja tuntuu siltä että aivot kaipaisivat hieman lepoa, mutta koska loppusuora häämöttää, en aio lopettaa ennen kun olen maalissa. Samalla poistimme erään erittäin tärkeän stressitekijän, mikä valitettavan monella koituu kohtaloksi pääsykokeissa, nimittäin sen että tämä koulu olisi minun ainut vaihtoehto. Koulu on juuri se mihin haluan (monestakin syystä), mutta se ei ole ainut vaihtoehto. Joka viikko on mies löytänyt uusia bisnesideoita ja projekteja, mitä voin alkaa tekemään jos en pääse kouluun Suomessa. Ja yksikään hänen ideoista ei ole ollut huono. Koska minulla on siis toisin sanoen suunnitelma B, en ole menossa kokeeseen “all in” periaatteella ja veren maku suussa. Viime vuonna stressasin niin paljon itse koetta, että oli vastakin aivan sekaisin ja kipeä monta viikkoa. Joten, nyt olo on odottava. Haluan saada tämän vaiheen elämästäni pois alta, jotta voin jatkaa taas muihin seikkailuihin. 

 

Jännittää hieman mennä töihin, mutta luulen että K-ruokakaupat on ihan samalla mallilla kuin ennenkin ja kassakone toimii samalla tavalla kuin joulukuussakin, joten turhaan minä sitä kai stressaan. Parasta kuitenkin paluussa on perheen ja ystävien tapaaminen. En ole kokenut ikävän tunnetta, kuin vasta ensimmäisen kerran vajaa viikko sitten, mutta onneksi Skype pelasti tilanteen, joka oli vähintäänkin raskas. Se, kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle samaan aikaan ja ulkonakin vaan sataa vettä, niin olin niin onnellinen, että Skype toimi moitteettomasti tänä sateisena päivänä ja sai purkaa pahaa oloa jollekin. 
Blogiarkistoihin jäi kymmenkunta julkaisematonta postausta, koska niistä tuli liian henkilökohtaisia ja intiimejä, mutta hyvä niin, koska ilman blogia olisin varmaan jäänyt monta kertaa pohtimaan turhaan jotain asiaa. Mutta koska minulla oli kanava, mitä kautta purkaa ajatuksia, palaan Suomeen myös henkisesti levänneenä ilman pysyviä mielenterveydellisiä vammoja, eikä vaan fyysisesti levänneenä. Blogi oli tilanteeseeni juuri sopivan verran vuorovaikutusta ja toimi loistavana informaatiokanavana ilmoittaa kaikille “että kaikki on hyvin”. Blogi oli tarkoitettu alunperin perheelleni ja ystävilleni, mutta ilokseni löysi muutama “ulkopuolinenkin” lukija tänne ja löytyi uusia tuttavuuksia blogin kautta. 
Kuten sapattivapaanikin, niin loppuu uudet blogikirjoitukset tähän postaukseen ja palaan Suomeen perusarkeeni kaupan kassalle Haagaan odottamaan kouluunpääsyä. En koe elämäni olevan sen verran jännittävää, ettäkö jaksaisin kirjoitella siitä, vaikka miehen perheeltä tuli jo kyselyitä että kai sä nyt jatkat blogia, kun kaikki haluaa kuulla miten elämä sujuu eksoottisessa Helsingissä. Taidan ottaa perinteiset uutiskirjeet käyttöön 🙂 Jos ja kun sitten elämäntilanne taas muuttuu, menemme naimisiin ja lähdemme komennukselle jonnekin eksoottiseen maahan, palaa blogi taas kuvioihin, koska pidin tästä höpöttelystä tosi paljon. Ja valokuvaus ja kuvienkäsittely olikin todella hauskaa puuhaa, niin haluaisin kehittyä tässä uudessa harrastuksessani enemmänkin. Mutta toistaiseksi hiljenee CamCam-blogi ja ne ketkä haluaa jatkaa seuraamista somessa löytyy kuviani instagramista @camillasainio -käyttäjänimellä. Meillä on jo tiedossa muutama yhteinen loma mieheni kanssa ja niitä pääsee sitten seuraamaan sieltä instagramista, jos on kiinnostusta. 
Olisin halunnut kirjoitella enemmän informatiivista tietoa tänne blogiin, mutta koska minullahan ei ole hajuakaan, miten oikeasti muutetaan Yhdysvaltoihin, jätin tämän osa-alueen ihan suosiolla muille kokeneimmille maailmanmatkaajille ja keskityin enemmän tällaiseen päiväkirjan kirjotteluun. Jos kuitenkin joku löytää tähän blogiin myöhemmin ja tarvitsee apua jonkun asian kanssa, autan mielelläni ja sähköpostiosoitehan löytyy tuosta etusivulta oikeasta yläkulmasta.
Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia lukijoita – teitä oli yllättävän paljon ja ihmettelin monta kertaa, että kuka ihme tätäkin jaksaa lukea. Tosiaan olin alunperin ajatellut tämän olevan päiväkirja ja suunnattu perheelleni, mutta kiva huomata että “ulkopuoliset” lukijat löysivät blogini! Jokaikinen kommentti ja yhteydenotto lämmitti sydäntäni ja monesti pelasti päivän ja jaksoin taas lähteä kirjoittamaan uutta postausta 🙂 

Aivan ihanaa kesän jatkoa kaikille! Kiitos ja kumarrus!
Rakkaudella,
Camilla

Translate: It is time for me to leave the States and go back to Finland – for now. This is my last blog post for now, since I don’t consider my life in Helsinki being so interesting that I need to write about it. It has been an adventure and I’m actually happy to go back to work and and see my family and friends. Thank you for a great experience and hoping to continue the blog one day when we get married and move to another exotic country 🙂 
With love, Camilla

Memorial Day

Nukahdin eilen illalla kirjoittaessani tätä postausta, joten julkaisen sen nyt vähän jälkijunassa 🙂

Täällä päin maailmaa ollaan vietetty kaatuneitten muistopäivää eli Memorial Day-viikonloppua. Vaikka Memorial Day on aina toukokuun viimeisenä maanantaina, oli ainakin tänään sunnuntaina kulkueita ja tapahtumia täällä Washingtonissa. Memorial Day-viikonloppu on kesänalkajaisjuhla, vaikkei kaatuneiden muistamisessa ole mitään juhlimista. Kuitenkin, monet amerikkalaiset eivät edes tiedä minkälaisesta “juhlasta” on kyse tänä viikonloppuna ja suurin osa juhliikin kesän alkamista ja pitkää viikonloppua. En siis tässä tietenkään tuomitse ketään, koska matkustaahan moni suomalainenkin pääsiäiseksi lomalle pitkän viikonlopun takia, vaikka alunperin ei ole kyseessä juhlasta, vaan ristiinnaulitsemisesta. En ole niinkään uskonnollinen, mutta onhan pääsiäinen alunperin kärsimysjuhla, eikä rillutteluloma. Mutta koska eteenkin amerikkalaiset ottavat nämä isänmaalliset juhlat tosissaan, oli konservatiivisille amerikkalaisille presidentin Twitter-kuva pikkasen liikaa tänään. Tässä kuvan linkki. Enivei, en tosiaan ajatellut että tänään sunnuntaina olisi mitään juhlallisuuksia, koska Memorial Day on vasta huomenna, maanantaina, ja lähdin tänä aamuna juoksulenkille upeaan kesähellesäähän. 


Kun pääsin Lincoln Memorial-monumentille asti rupesin ihmettelemään turistien määrää ja mietin että onko tosiaan niin että turistit ovat vihdoinkin saapuneet kaupunkiin elävöittämään tämänkin nukkuvan kaupungin katuja, kunnes tajusin että nyt taitaa olla kyse Memorial Day-juhlallisuuksista. Koko National Mall oli täynnä turisteja ja varmaan viisituhatta harrikkaa. Alunperin olin ajatellut juosta Lincoln Memorial:lle, mutta koska minulla oli vapaapäivä ja mies nukkui yövuoronsa jälkeen, ajattelin että mitäpä jos vaan jäisin fiilistelemään päivää ja auringonpaistetta. Istahdin alas Reflection Pool:lle hetkeksi ja kävelin National Mall:ia edestakaisin. Porukkaa oli enemmän kuin yhtenäkään sunnuntaina aikaisemmin ja oli jopa karnevaalitunnelmaa. Vähän rednek tyyliin oli porukalla piknikvilttejä, pikniktuoleja ja kylmälaukkuja koko alueella ja sitten tosiaan ne tuhannet harrikat. Vasta kotiin tultuani otin selvää mistä oikein oli kyse ja tosiaan aina Memorial Day:ta edeltävänä sunnuntaina moottoripyöräilijät ajavat keskustan läpi sodissa kuolleiden muistoa kunnioittaen. Olisin mielelläni jäänyt fiilistelemään tunnelmaa kauemmaksikin aikaa, mutta koska mukaan ei tarttunut rahaa tai vesipulloa, oli jano aikamoinen, eikä aurinkorasvakerros minkä laitoin kotona kalman kalpealle iholleni ollut riittävä, jouduin lähtemään takaisin kotiin päin. Juoksua tuli yhteensä 12 kilometriä ja kävelyä vähän enemmän. Kaiken kaikkiaan ihana aamupäivä ja täydellinen viimeinen treeni ennen suomeenpaluuta. Maanantaina onkin sitten tiedossa enemmän paraateja ja juhlallisuuksia, mutta ne jäävät meiltä tällä kertaa väliin, koska lentoni Suomeen lähtee iltapäivällä. 


Camilla

Translate: I didn’t know that they have some festivities here in DC on Memorial Day Sunday, so I just went for a regular run to the Lincoln Memorial on Sunday morning and ended up running all the way to the Washington Monument and spending some time at the National Mall with all the other tourists. It was a beautiful weather – perfect for an outdoor event.

Washington DC TOP 10 nähtävyyttä

Heitettiin vitsillä miehen kanssa että voisin toimia oppaana täällä Washingtonissa suomalaisille turisteille. En nyt ehkä ihan, mutta omista kokemuksista ajattelin tehdä pienen oppaan siihen missä Yhdysvaltain pääkaupungissa kannattaa käydä, eteenkin jos on tiukka aikataulu. Uskoisin että täällä käy paljon liikematkalaisia, kenellä on vaan päivä tai jopa vaan iltapäivä aikaa viettää kaupungssa ja jos tästä blogikirjoituksesta on jollekin apua, niin olen erittäin onnellinen 🙂 

Yksi päivä

Jos sinulla on vain yksi päivä Washingtonissa suosittelen käyttämään sen tehokkaasti. National Mall:lla on seitsemäntoista Smithsonian museota ja yhteen museoon voi vierähtää helposti puoli päivää, joten kannattaa miettiä tarkaan mitkä museot jättää suosiolla väliin. Tässä lista museoista, jotka EI kannata jättää väliin: 

Smithsonian National Museum of Natural History
Luonnontieteelliseen voi vierähtää helposti monta tuntia, mutta jos haluaa nähdä parhaat palat kannattaa lähteä museota kiertämään vastapäivään, eli pääovista vasemmalle. Jos aikaa jää, voi käydä kiertämässä vielä yläkerran. Minua kiehtoi museossa erityisesti täytetyt eläimet ja mielenkiintoinen näyttely evoluutiosta ja maapallon ensimmäisistä ihmisistä. 


Smithsonian National Air and Space Museum
Ilmailumuseo on ehdottomasti minun lempparimuseoista. Lentokoneita ja avaruussukkuloita, mitä muuta ihminen tarvitseekaan lomalla? 🙂 Tämäkin museo on valtava ja monta tuntia saa vierähtämään helposti. Jos kuitenkin aikaa riittää, suosittelen menemään ilmaiselle opastetulle kierrokselle. Kierros taisi kestää tunnin tai puolitoista. Tässä museossa kannattaa aloittaa yläkerrasta ja jos aikaa jää voi kiertää alakerran näyttelyt. Museosta löytyy muun muassa Wrightin veljesten lentävä härveli (kuva), niin ja tietenkin Night at the Museum-elokuvan lentokoneita. Tässä museossa on mahdollisuus ruokailuun. Tarjonta on todella suppeaa ja tarjolla onkin pelkästään pikaruokaa, mutta jos on kova nälkä löytyy esimerkiksi mäkkäristä ihan ok salaatti. 


Washington Monument
Washinton Monument on must see-listalla top kolmosessa, jos vierailee Washingtonissa. 170-metrisen monumentin ei voi olla näkemättä vaikka kulkisi kaukana keskustasta, mutta fiilis on ihan mahtava monumentin juurella, joten suosittelen pakkaamaan piknikviltin mukaan ja juomaan vaikka iltapäiväkahvit monumentin juurella nurmikolla. 


Lincoln Memorial
National Mall:in länsipäässä sijaitseva muistomerkki on mahtavan näköinen ja ehdottomasti kannattaa käydä visiitillä! 


Valkoinen Talo
Eihän Washingtonissa voi käydä näkemättä Valkoista taloa! Talohan on aika pieni, tai siis talon lähelle ei pääse, mutta suosittelen käymään myös takaovella. Ainakin House of Cards fanina takaovi oli aika siisti käydä katsomassa 😉 


Kaksi päivää

Jos on aikaa kahteen päivään kaupungissa kannattaa ilman muuta käydä katsastamassa 
 
Tästä rakennuksesta löytyy mm. Yhdysvaltain perustuslaki, itsenäisyysjulistus sekä Bill of Rights-asiakirja. Ikävä kyllä rakennus ei ole yhtään niinkuin siinä Nicholas Cage-elokuvassa, mutta olihan se näkemisen arvoinen kuitenkin!

Arlingtonin hautausmaa
Hautausmaa on yksi lempipaikoistani Washingtonissa ja pidän siitä että olen voinut käydä juoksemassa hautausmaan vieressä. Valkoisissa hautakivissä vaan on sitä jotain. Niin ja Kennedy:en haudalta on ihan mielettömät näköalat Washingtoniin. 


Iwo Jima muistomerkki
Muistomerkki sijaitsee Arlingtonin hautausmaan vieressä ja on näkemisen arvoinen ja koska patsas sijaitsee puistossa, on täällä hyvä paikka taas kaivaa se piknik-viltti repusta esiin ja juoda iltapäiväkahvit nurmikolla. 



American Indian Museum
Tämä oli museo, missä opin kaikkein eniten uutta. Kaikki intiaaneista ja heidän elämästään ennen ja nykyään. Museo kannattaa aloittaa neljännen kerroksen 13 minuutin videolla. Lyhytelokuva näytetään puolen tunnin välein ja aikataulu näkyy ulko-ovella. Tässä museossa on ruokailumahdollisuus ja kuulin että ruoka olisi erittäin hyvää, mutten itse ole kokeillut. Maya kaakaota sen sijaan maistoin ja se oli erittäin maukasta! 


Tidal Basin ja kirsikkapuut
Tidal Basin sijaitsee National Mall:in eteläpuolella, ihan kävelymatkan päässä ja maaliskuun lopussa/huhtikuun alussa kirsikkapuut ovat kukassa. Linkistä pääsee blogipostaukseen, minkä kirjoitin aiheesta. Mutta alue on ihana mennä ihan vaan kävelylle, vaikka kukat eivät kukkisi. 



Baseball matsi
Oli ihan pakko laittaa tämä vielä tähän listaan, koska baseball-matsi oli mielestäni sen verran hauska tapahtuma, eikä liput ennen loppupelejä olleet kuin 15-20 dollaria, riippuen tietysti missä haluaa istua. Washington Nationals pelaa Nationals Park:ssa, joka sijaitsee etelään Capitol rakennukselta noin puolen tunnin kävelymatkan päässä tai metrolla parin pysäkin päässä keskustasta. 



Uskon että nämä nähtävyydet on mahdollista nähdä kahdessa päivässä ja kattaa Yhdysvaltain pääkaupungin aika hyvin. Lopuksi vielä kartta, johon korostin osan nähtävyyksistä, jotta kaikki hahmottuisi paremmin. Huomioitavaa on vielä että kaikki mainitsemani nähtävyydet ovat ilmaisia, eikä siis maksa mitään, paitsi metromatkat tai taksimatkat nähtävyyksien välillä. 


Camilla

Translate: I made a list of the most important sights to see while you are in DC. 

Baseball matsi

 

Kylläpä oli hauska ilta eilen! Mies meni yöksi töihin ja tämä kotirouva lähti baseball matsiin National Park:iin Washingtoniin. Eilen oli Phillies vastaan Nationals ja katsomot oli melkein täynnä. En tietenkään ymmärrä urheilulajista mitään, mutta kun istahdimme katsomoon oli peliä yllättävän helppo seurata tuntematta sääntöjä. Meininki katsomoissa oli aika mielenkiintoista ja vaikutti siltä että peliin tultiin syömään ja vasta pelin puolen välin jälkeen alettiin jopa seuraamaan peliä… Me olimme tunnollisesti ajoissa paikan päällä kuuntelemassa kansallislaulun ja fiilistelemässä tunnelmaa. Liput löysin netistä halvalla ja meillä olikin paikat todella ylhäällä, mutta ei missään nimessä huonolla paikalla! Näkymät oli todella makeet ja oli hauska seurata ihmisvirtaa porteilta katsomoihin ennen peli alkua. 

 


Siinä toisen vuoroparin jälkeen lähdimme metsästämään ruokaa ja meillä kävikin ihan mieletön mäihä, koska seuralaiseni ystävät istuivat alakatsomossa kentällä ja heidän vieressä oli kaksi tyhjää paikkaa ja kun olimme syöneet, siirryimme heidän viereen katsomaan pelin loppuun. Jotenkin aika meni ihan kamalan nopeasti, kun en oikeastaan ehtinyt seuraamaan peliä vaan nimenomaan sitä katsomotouhua. Fiilistä on vaikea selittää ja suosittelenkin menemään baseball otteluun jos vaan siihen on mahdollisuus. Meillä oli hauska ilta ja siitä oli hyvä ponnistaa tähän Memorial Day-viikonloppuun. Ai niin ja Nats voitti, mikä kruunasi illan 😉

 

 


Tämä viikonloppu on amerikoissa kesänalkajaisjuhla ja suurin osa on matkustanut jonnekin lomalle. Maanantai on täällä pyhäpäivä, joten kaikki kynnelle kykenevät ovat lähteneet matkoille. Mies sai kivasti yövuorot viikonlopulle, mikä tietää reiluja työlisiä pyhäpäivän takia, joten en valita yhtään ettei ole seuraa viimeiselle viikonlopulle 🙂 Sitäpaitsi otimme vapaata viikolla kaikesta ja nautimme toistemme seurasta keskiviikkona ja torstaina. Aloitan pakkaamiset vasta huomenna, sunnuntaina, ettei ala harmittaa lähtö, kuin vasta viime hetkellä. Nyt kuitenkin laitamme tietokoneet kiinni ja koulukirjat sivuun ja suuntamme nauttimaan kesänalkajaisia uima-altaalle! Voi että tätä on odotettu!! 

Hyvää viikonloppua!
Camilla

Translate: I went to Phillies vs. Nationals Baseball game last night and had a great time. Even though I didn’t really know the rules of the game it wasn’t difficult to get the idea behind points or score 🙂 We had great seats but since our friends had two empty seats next to theirs on the field we moved after about the fifth inning. It was fun to watch the crowd and soak in the atmosphere. Great night overall! 

Fish Market ja piknik puistossa

 

 

Selkeästi alkaa olemaan lukuähky eikä opiskelu houkuttele aamulla sitten yhtään. Eilen ähky oli niin paha että oli ihan kuumeinen olo ja maha oireili stressiä, joten pakkasin reppuun piknik-viltin ja hieman juotavaa ja kävimme vihdoinkin katsastamassa Fish Marketin Washingtonissa. Kalatori sijaitsee n. 10 minuutin kävelymatkan päässä L’Enfant Plaza Metro-pysäkiltä Washington kanaalin rannalla. Valikoima oli todella hyvä ja hinnat kilpailukelpoiset. Tarjonta oli vaikka minkälaista kalaa, jopa haikalaa, erilaisia rapuja, katkarapuja ja ostereita. Myyjiä torilla oli noin 10, joista ainakin kahdella oli katkarapuja ja rapuja valmiina keitettynä, muuten kalat oli kypsentämättöminä, eli ihan raakana. Jotkut myyjät sanoivat että voivat höyryttää ravut, jos esimerkiksi haluisimme Snow Crab-ravut mukaan piknikille. Me otimme mukaan kaksi täytettyä rapua ja valtavia höyrytettyjä katkarapuja piknikille National Mall-puistoon. 



Kalatorilta on n. 15 minuutin kävelymatka Washington Monumentille, jonne suuntasimme tänä kauniina keskiviikkona syömään kalasaaliit. Katkaravut oli höyrytetty ja päälle saimme jotain maustetta. Koska mieheni tekee todella maukasta ruokaa todella hyvillä ja laadukkailla mausteilla, haluan että ruuassani on jotain erikoista ja maukasta, jopa jonkun muun kokkailemana ja tällä kertaa en saanut näistä ravuista mitään vau-fiilistä. Täytetyt ravut sen sijaan oli todella maukkaita. Hirvee homma tehdä täytettyjä rapuja, niin ne sentään ostamme jonkun muun tekemänä ja ne oli kyllä oikeasti rahan arvoisia. Mutta tunnelma oli ihana ja oli ihana viettää viimeisiä päiviä Washingtonissa juuri samalla paikalla, jossa menimme melkein kaksi kuukautta sitten kihloihin. Eilen oli hieman viileämpi päivä, mihin olemme tottuneet ja kylmä tuuli sai minut haluamaan sisätiloihin, joten kävimme jälkkärillä ravintolassa keskustassa. Muuten sää oli loistava piknikille, mutta kun pilviharso levittäytyi Washingtonin ylle tuli hieman viileämpi. Tänään onkin sitten sellainen perinteinen juhannussää, eli +15 astetta, vesisade ja kylmä tuuli, mutta huomenna palaamme taas normaaliin ja sunnuntaina aion viettää ulkouima-altaalla koko päivän -> +30 astetta 🙂 

 

 


Teki tosi hyvää käydä vähän tuulettamassa aivoja (ja istumalihaksia) ja nyt voi sitten lukea vielä kolme päivää ennen kun on aika alkaa pakkailemaan tavaroita ja suunnittelemaan paluuta. Toivottavasti tuon lämmön mukanani ja Suomeen tulisi lämmin kesä, koska polkupyöräni on saapunut Suomeen turvallisesti!! Ihana päästä ulos pyöräilemään, kuntosalin spinning-huone alkaa olemaan aika nähty jo 🙂

Hyvää loppuviikkoa!
Camilla

Translate: We finally went to check out the Fish Market in DC yesterday and took some stuffed crabs and steamed shrimp with us for a nice picnic at the National Mall. 

Kesä ja kärpäset

Perjantaina puolen päivän aikaan sain nähdä upean esityksen kun toisen maailmansodan lentokoneita lensi National Mall:in yli. Lennot oli osa juhlallisuuksia 70 vuotta toisen maailmansodan loppumisesta. Koko National Mall:in puisto oli tupaten täynnä ihmisiä, ihmisjoukko näkyi tänne meidän parvekkeelle asti. Lentojen jälkeen WW2-muistomerkillä oli vielä jotain juhlallisuuksia, mutta minä siirryin sujuvasti parvekkeelta takaisin työpöydän ääreen. Lentokoneita oli yli 50 ja niitä saapui tasaiseen tahtiin lännestä, ihan meidän asuintalon vierestä, noin 50 minuutin ajan. Yritin ottaa videokuvaa, mutta koska ne oli liian kaukana iPadin kameralle, jätän ne julkaisematta. Täytyy nyt vaan uskoa että oli hieno tilaisuus 🙂

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, opiskelut vievät tällä hetkellä kaiken aikani ja jos mitään aikaa jää yli, käytän sen urheiluun. Huomaan että olen tarvinnut enemmän unta ja jopa päiväunia, sen verran rankkaa opiskelu on, mutta kun on rankka työ niin on myös rankat huvit. Eikö se niin mene? Miehen selkä on jo paljon parempi, perjantaina tapahtui ihmeparantuminen töissä ja toivomme että voimme aloitta yhteiset treenit jo ehkä huomenna. Hänen parannellessa selkäänsä olen treenannut omia treenejä. Ilmottauduin jo yhteen mini-triathloniin kesällä, jotta treenit ei vaan tuppaa unohtumaan. Täällä on ollut niin upea sää etten ole malttanut olla sisätiloissa ja kävinkin yksi ilta juoksemassa T. Roosevelt-saarella. Viimeksi kun kävin saarella oli vielä kevät ja kylmä keli. Nyt oli koko saari puhjennut kukkaan ja samalla oli ötökät vallanneet lenkkipolut. Hämähäkkikammoisena oli aivan kamalaa juosta saarta ympäri, mutta tein sen! Vaikka vähän jänskättää, niin ei auta itkut – se mikä ei tapa, karaistaa! 

 


Eipä siis uutta raportoitavaa tällä erää. Onneksi ne pääsykokeet on kohta ohi! Alkaa kohta tympii lukea samat tarinat uudestaan ja uudestaan, mutta sitä kai ne testaa. Kuka on lukenut eniten ja oikeesti ymmärtänyt mitä on lukenut. Tottakai vähän jännittää että mitä jos taas jää parista pisteestä kiinni ja kaikki tämä on taas ihan turhaa, sitä kun ei yhtään tiedä miten muut hakijat on lukenut. Mutta oli miten oli, tein parhaani ja se nyt saa sitten riittää. Eiköhän tässä sitten olekin aika siirtyä kirjojen pariin ja jättää jorinat vähemmälle 🙂

Aivan ihanaa äitienpäivän jatkoa kaikille tahoille!
Camilla

Translate: Nothing new around here, except my fiance’s back is getting better after a week laying down and taking it easy. In the mean time while he hasn’t been able to work out I’ve tried to start my preparations for this summer’s triathlons. One evening I went to T. Roosevelt Island and noticed how nice and green it was! Even the bugs and spiders were enjoying the nice summer weather 🙂 Happy Mother’s Day everyone!

Opiskeluja ja potilaan hoitoa

Mies on edelleen huonokuntoinen ja olen yrittänyt hoitaa pakolliset kotityöt ilman että opiskelut kärsii. Tässä alkaa olemaan jo tosi kyseessä lukemisen suhteen ja olen jättänyt kaiken ylimääräisen pois lukemisen tieltä. Mies on yrittänyt parhaansa mukaan laittaa ruokaa yms., mutta selkävaivojen kanssa on turha lähtee leikkimään. Jotain ollaan kyllä saatu aikaiseksi, kuten polkupyöräni on nyt vihdoinkin lähetetty Suomeen ja eilen kävimme hakemassa vähän tarvikkeita pyörään. En tiedä mihin tämä aika oikein rientää, jätin tietokoneeni sunnuntaina illalla makuuhuoneeseen ja se vähän niinkun unohtui sinne. Avasin tietokoneen vasta tänä perjantaiaamuna, kun tajusin etten ole kirjoitellut blogiin mitään. Hups. Noh, ehkä tämä sallitaan kouluun pääsyn nimissä. Tänä aamuna mies lähti kokeilemaan onneaan työpaikalle, katsotaan miten herran käy, luulen että tulee kotiin kesken päivän. Sen verran on selkä ollut edelleen kipeä. Minä sen sijaan olen yrittänyt pitää kuntoa yllä ja nyt kun polkupyörä on lähetetty Suomeen voin vihdoinkin ilmottautua kesän triathloneihin. Juoksemisesta täällä ei ole oikeastaan tullut mitään. Olen kokeillut päkijäjuoksemista, mutta kunto ei vielä kestä vetää koko lenkkiä päkijöillä, niin polvet on aika kovalla koetuksella asfaltilla juostessa. Samalla siitepöly ja katupöly on pitänyt minut sisätiloissa. Jonain päivänä raahaudun vielä lääkärille, jos saisin astmalääkkeet, mutta vielä toistaiseksi mennään sisulla 🙂 Juoksemisen sijaan olen käyttänyt spinning-tunteja ahkerasti sekä sisäuima-allasta. 

Koska olen ymmärtänyt että Suomessa alkaa pikkuhiljaa kevät jo näkyä ja tuntua, niin uskallan hehkuttaa meidän kesäsäätä. Meillä on jo pari viikkoa ollut hellettä ja jopa ukkoskuuroja. Ulos kun menee on parempi olla laittamatta harmaata paitaa päälle tai muuten saattaa käydä köpelösti. On meinaa aika hurja tämä kosteus täällä päin maailmaa. Toissailtana kävin pienen iltalenkin vetämässä ja kun ulos pääsin olin kauttaaltaan hiestä märkä ennen kun pääsin edes juoksemaan. Ihan kun saunaan olisi astunut! Minä nautin tästä, turha kuvitella että valittaisin 🙂 On ihana kävellä ulkona ja haistella kosteaa ilmaa – ihan niinkun sademetsässä liikkuisi, paitsi että täällä on vähän enemmän autoja… 

En ole vielä pitänyt vapaapäivää opiskeluista tällä viikolla, eikä vaikuttaisi olevan tarpeen. Energiaa vaikuttaisi riittävän vielä toistaiseksi, mutta tänään tulee pieni breikki päivään kun toisen maailmansodan lentokoneita lentää Washington National Mall:in yli. Minullahan taitaa olla aika hyvät näköalat tähän esitykseen! Yritän ottaa videokuvaa tästä jännittävästä tapahtumasta. Lopuksi vielä kuva, minkä taisin lupailla aikaisemmin. Miedän uusimmat maalaukset viime viikonlopulta makuuhuoneen seinällä. 

Uudet sisutuselementit pääsivät makuuhuoneen seinälle / New art on our bedroom wall

Hyvää viikonlopun alkua!
Camilla

Translate: I have been so busy with school so I didn’t even notice that I haven’t even open my computer for the past four days. But I think it is all worth it. My entrance exam is just so important to me that I would rather study than do anything else. I have been working out though. Exercise is the most important thing to be have enough energy to study 🙂 We are going to have a great show from our balcony – a bunch of WW2 planes are doing a flyover the National Mall today, so can’t wait to see that today 🙂 Have a great weekend!

Voihan Vappu!

Vappu meni oikein rattoisissa tunnelmissa ja nyt parantelemme pientä potilasta vapun jäljiltä… Ennen tämän iltapäivän ensiapukäyntiä tämä oli kyllä todella hauska vappu! Tein simaa, paistoin munkkeja, perinteinen vappupiknik puistossa suomalaisten ympäröimänä ja muutama pullo shampanjaa. Siinähän ne tärkeimmät, mutta aloitetaan alusta. Vappuhan oli jo perjantaina, mutta koska täällä ei ollut pyhäpäivästä tietoakaan, juhlimme vappua vasta viikonloppuna. Perjantaina touhusin kirjojen parissa myöhään iltapäivään saakka, ennen kuin uskalsin vaihtaa vapaalle. Illalla paistoimme munkit yhdessä, koska vaikka takataskussa on leipurin tutkinto, en todellakaan ole paistanut munkkeja kotona, mutta mies sen sijaan on uppopaistanut vaikka ja mitä! Täydellistä! Hauskaa oli, vaikkei ne nyt mitään nättejä ollut. Koska kaikki mitä olen leiponut täällä on jotenkin kuivahtanut, olen päätellyt, että jauhoissa on jotain eroa suomalaisiin jauhoihin. Joten kokeilin gluteenittomia jauhoja tällä kertaa. Sattumaa tämäkään jauhovalinta ei ollut. Miehen asuessa vielä Suomessa tuli hänelle vastaan gluteeniton ruokavalio lähipiirissä ja hän päätti leipoa siitä eteenpäin kaikki gluteenittomana, ettei kukaan vieraista jäisi paitsi hänen leipomuksia ja totesimme, että kaikki leipomukset olikin paljon paremman makusia, joten tämän takia päädyin kokeilemaan gluteenittomia jauhoja. En ole leiponut gluteenittomia pullia aikoihin ja muistin vähän liian myöhään kun rupesin pyörittämään palloista rinkuloita ettei takinassa tietenkään ole sitkoa ja rinkulat meni rikki. No, heitimme munkit rasvaan erittäin pienellä reiällä ja ihan hyviltä ne silti maistuivat. Munkit maistuivat munkeilta, se sitko vaan puuttui, eikä niistä tullut niin nättejä kuin naapureilla piknikillä… Niin ja simakin maistui oikein hyvältä 😉 


Lauantaiaamun treenien jälkeen suuntasimme Dupont Circle:in lähellä sijaitsevaan puistoon Washingtonissa eväiden kanssa kuulemma perinteiselle vappupiknikille. Saavuimme puoli tuntia myöhässä ilmoitetusta ajankohdasta ja vastassa oli lähes tyhjä puisto, mutta onneksi paikalle ol raahautunut ensimmäinen porukka joka oli helppo tunnistaa valkoisesta ylioppilaslakista suomalaisiksi. Sää oli mitä mainioin ja vaikka ei ollut ylioppilaslakkia mukana enkä löytänyt vappupalloja oli vappufiilis korkealla. Oli hauska tavata muita ulkosuomalaisia ja kuulla heidän tarinoita, miten olivat Yhdysvaltoihin päätyneet, niin ja tietysti maistella eri leipomuksia ja muita herkkuja muiden piknik-koreista. Vaikka istuimme varjossa, suojakertoimia oli riittävästi ja pidimme huolen myös veden juonnista tuntui auringon paahde vielä tänä aamuna ikävänä jomotuksena ohimoilla. Ja ei, ei se ollut se pullollinen shampanjaa, mikä tuhottiin iltapäivän aikana vaan se auringon paiste 🙂 Kuuntelin muita suomalaisia, kuinka he moneen otteeseen sanoivat että olisipa ihana jos koko kesä olisi tällainen keli Washingtonissa ja jäin miettimään että minkälaista keliä täällä sitten kesällä oikein on. Kuulemma ikävä ilmakosteus ja todella kuuma (35-40 astetta) ei ole tavatonta kesällä, joten ehkä olen ihan tyytyväinen siitä että saan viettää kesän Suomessa. Ja sitäpaitsi voin turvallisesti polkupyöräillä Suomessa vs. itsemurhakandidaattina polkupyöräily täällä päin… Moni täällä uskaltaa polkupyöräillä, mutta itse en uskaltaisi. Sen verran moni tekstailee ajaessaan autoa täällä, etten yhtään ihmettele miksi täällä niin monissa autoissa on kolhuja ja autokolareita näkyy siellä täällä. Ikävä kyllä jouduimme jättämään piknikin vähän kesken, koska olin järjestänyt meille iltaohjelmaa, mutta puistoon jäi vielä noin 50-60 suomalaista nauttimaan vapputunnelmasta. Kiva kun satuin löytämään kutsun ja uskaltauduttiin lähtemään muiden vappujuhlijoiden seuraan!

 

 


Kävimme kotona vaan syömässä illallista ja jättämässä piknikroinat kämpille ennen kun jatkoimme taas matkaa illan aktiviteetteja kohti. Löysin Grouponilta tarjouksen maalaus+viini”kurssille” ja koska hinta oli sopiva meidän budjettiin ostin kupongin. Yritys on nimeltään Uncork’d Art ja heillä on näitä kursseja noin 4-5 viikossa plus yksitystilaisuuksia. Konsepti on todella yksinkertainen ja hauska ja jäin miettimään olisiko tällaiselle yritykselle markkinarakoa Suomessa… Osa kursseista on näitä “Just for fun”-kursseja, joihin sisältyy lasillinen viiniä kurssin hintaan ja baari on auki koko kahden tunnin ajan. Lauantai-illan kurssi järjestettiin erään ravintolan yläkerrassa Adams Morganin kaupunginosassa, joskus yritys järjestää kurssit muissa toimipisteissään. Tila oli viihtyisä ja henkilökunta erittäin vapautuneita. Jos halusi, sai maalata ohjaajan ohjeiden mukaan, tai käyttää omaa mielikuvitusta tai sitten tehdä jotain ihan muuta. Illan teemana oli norsu puun alla ja kaikilla oli pieni inspiraatiokuva kankaan vieressä. En yhtään tiennyt mitä ohjeita meille oli tulossa, mutta odotellessamme maalaamisen aloittamista kävin läpi Googlen kuvahaun tuloksia afrikan auringonlaskuista ja inspiroiduin oranssista taivaasta ja päädyinkin maalaamaan ihan eri kuvan kuin ohjaajan ohjeiden mukaan. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, mutta ennen kaikkea olen tyytyväinen siihen että sai pitkästä aikaa tehdä jotain luovaa. Koulu ja työstressi on tappanut kaiken luovuuden tässä viime vuosina ja vaikka ostin kitarankin tuossa viime syksynä, en yksinkertaisesti ole saanut aikaiseksi tuottaa sillä musiikkia, koska sointujen opettelua ei voi musiikiksi laskea… Kaikkea se sapattivapaa saa aikaan ihmisessä – sitähän voisi aloittaa touhuamisen vaikka minkä parissa, jos säästötili vaan antaisi myötä ja sapattivapaa voisi vaan jatkua ja jatkua. 

 

 

 


Taulut pääsi makuuhuoneen seinälle tänä aamuna ja voisin ottaa paremman kuvan niistä, jos suinkaan muistan huomenna, ja jakaa sen vielä kanssanne. Minun norsut näyttää ehkä liiankin sarjakuvamaisilta, mutta olen silti ylpeä lopputulokseen, ettenkin kun edellisestä taiteilija-vuosista on jo muutama tovi vierähtänyt. 

Niin, ja mites se potilas sitten voi? Aamupäivän treenit jäi kesken kun miehen selkä sanoi poks, eikä taipunut enää mihinkään suuntaan. Ei muuta kun ensiapuun. Just eilen spinningissä mietin selviämmekö koko viisi kuukautta, kun täällä olen, menemättä sairaalaan/lääkäriin ja tietysti heti kävi köpelösti. Olin erittäin yllättynyt kuinka kätevästi kaikki meni. Ensin vastaanotolla täytettiin kaavake, puolen tunnin odotus ja hoitajalle. Verenpaineen mittaus ja pieni selostus mitä on tapahtunut, jonka jälkeen sänkyyn ja lääkäri paikalle. Lääkäri oli ihana ja oikeesti kuunteli, mitä meillä oli kerrottavana ja keskustelu oli selkeesti molemminpuolista. Välillä tuntuu, että saa kertoa lääkärille eri vaihtoehdoista ja kysellä ettei nyt vaan olisi jotain muita tapoja hoitaa joku tilanne. Kävimme vaihtoehtoja läpi ja päädyimme mielestämme hyvään lopputulokseen. Ei ole siis mitään vakavaa ja levolla selvittiin tällä kertaa. Potilas kävelee itse ja on varsin leppoisaa seuraa – loistavat lääkkeet! Koko iltapäivä siihen meni ja treenien jälkeistä lounasta päästiin syömään siinä viiden maissa. Iltapäiväkahvitreffit meni sivu suuhun, mutta onneksi tässä näitä päiviä on vielä jäljellä 🙂 Ilta menikin järkytyksestä toipuessa ja katsoimme meidän lempparisarjaa Lilyhammer:ia Netflixiltä jäätelön kera. 

Varsin tapahtumarikas viikonloppu siis. En tiedä miten tämä kaikki mahtui kolmeen päivään plus asunnon suursiivous (asunto saattaa mennä vuokralle minun lähdettyä, pakko oli siivota kun mahdollinen uusi asukas kävi katsomassa asuntoa), vaatehuoneen suursiivous, taisin opiskellakin jossain välissä ja vedin vielä mani-pedit johonkin väliin. Nyt taitaakin olla nukkumaanmenoaika, että jaksaa herätä taas normiarkeen aamulla!

Hyvää alkanutta viikkoa!
Camilla

Translate: We had a super busy weekend and did a lot of fun things! We made Finnish doughnuts (munkki), went on a picnic at a park near Dupont Circle in DC with some other Finns celebrating Vappu (May Day/Labor Day) and took an art class in Adams Morgan. Somehow we also managed to do a spring cleaning at the apartment, some working out and I made time for studying. So now I guess it’s time to get some sleep so we’ll feel good for the next week!

Washingtonin upeat kirsikkapuut

Joka kevät Washingtoniin saapuu tuhansia turisteja katsomaan kirsikkapuiden kukintaa ja osallistumaan Cherry Blossom-festivaaleihin. Tarjolla on muutaman viikonlopun verran tapahtumia maan ja taivaan välillä keskustan alueella. On leijan lentoa, juoksutapahtumia, piknik-tapahtumia, paraateja ja kaikkea muuta jännittävää. Meiltä tapahtumat jäi tällä kertaa kokematta, mutta kävimme maanantaina heti aamusta kuitenkin ihailemassa puita noin miljoonan muun turistin kanssa. Kirsikkapuut ovat lahja Yhdysvalloille Japanilta vuonna 1912 ja sijaitsevat Washington DC:ssä Tidal Basin vuorovesialtaan reunoilla. Yhteensä puita istutettiin Yhdysvaltoihin vuonna 1912 3020 kappaletta, mutta niitä istutettiin myös Manhattanille samaan aikaan. Yhteensä Tidal Basin-altaan reunoilla on noin 3750 kirsikkapuuta kaunistamassa puistoja ja houkuttelemassa turisteja, valokuvaajia ja taiteilijoita ihailemaan kukintoja. 

 

 

 

Turistikrääsäkaupoissa olen nähnyt kaikenlaisia Cherry Blossom:iin liittyvää roinaa myynnissä ja ihmettelin mikä ihmeen hössötys tämäkin nyt sitten on. Kun maanantaina kävimme kävelemässä puistoissa auringonpaisteessa tajusin kuinka upeat kukinnat ovat! Aivan uskomattoman upea kokemus! Turisteja oli tosiaan miljoona, vaikka oli ihan perus maanantaiaamu, mutta se nyt oli odotettavissa ja olin valmistanut itseäni tätä varten ja pakkasin mukaan paljon kärsivällisyyttä 🙂 Parasta oli aivan mahtavat piknikasetelmat puistoissa. Parhaimmillaan olivat vierailijat pakanneet mukaan piknikpöydät, -tuolit, juustot ja viinit 🙂 Kaiken kaikkiaan ihana päivä!

 

 


Ensimmäiset (ennen ja jälkeen kuvat) kuvat on otettu tasan kahden viikon välein. Ennen-kuvat on otettu kihlajaispäivänämme kun olimme keskustassa kävelyllä. Ihan ei onnistuttu ottamaan jälkeen-kuvat, mutta ne on tarpeeksi lähellä. Oli todella vaikea saada kuvaa ilman viittäkymmentä turistia, mutta mielestäni onnistuimme melko hyvin. Jos matka Washingtoniin ajoittuu maailskuun lopussa tai huhtikuun alussa, suosittelen lämpimästi pakkaamaan piknik-eväät reppuun ja suuntaamaan kirsikkapuiden alle viettämään leppoisaa päivää 🙂

Camilla

Translate: We went to see the awesome Cherry Blossoms at the Tidal Basin in Washington on Monday and what a great experience it was! We took the “before”-pictures exactly two weeks ago on the day we got engaged. The “after”-pictures are not exactly from the right angle, but hey, at least we tried 🙂 

Will you?

Maanantaina oli ihan uskomattoman ihana kesäinen sää ja pakkasimme repun täyteen eväitä ja suuntasimme keskustaan kävelylle. Kymmenen kilometrin kävelyn jälkeen istahdimme Washington Monument:in eteen vihreälle nurmelle nauttimaan auringon paisteesta. Repun kätköistä paljastui lahja minulle – kuvakirja. 

It was a beautiful day on Monday here in Washington and so we packed our backpack with snacks and took off for walk to the city. After a six mile hike we sat down by the Washington Monument on the green grass to enjoy the sun. In the backpack there was a present for me – a photo book. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kyyneleet silmissä vastasin kyllä.
 
With tears in my eyes I said yes.