Voihan Vappu!

Vappu meni oikein rattoisissa tunnelmissa ja nyt parantelemme pientä potilasta vapun jäljiltä… Ennen tämän iltapäivän ensiapukäyntiä tämä oli kyllä todella hauska vappu! Tein simaa, paistoin munkkeja, perinteinen vappupiknik puistossa suomalaisten ympäröimänä ja muutama pullo shampanjaa. Siinähän ne tärkeimmät, mutta aloitetaan alusta. Vappuhan oli jo perjantaina, mutta koska täällä ei ollut pyhäpäivästä tietoakaan, juhlimme vappua vasta viikonloppuna. Perjantaina touhusin kirjojen parissa myöhään iltapäivään saakka, ennen kuin uskalsin vaihtaa vapaalle. Illalla paistoimme munkit yhdessä, koska vaikka takataskussa on leipurin tutkinto, en todellakaan ole paistanut munkkeja kotona, mutta mies sen sijaan on uppopaistanut vaikka ja mitä! Täydellistä! Hauskaa oli, vaikkei ne nyt mitään nättejä ollut. Koska kaikki mitä olen leiponut täällä on jotenkin kuivahtanut, olen päätellyt, että jauhoissa on jotain eroa suomalaisiin jauhoihin. Joten kokeilin gluteenittomia jauhoja tällä kertaa. Sattumaa tämäkään jauhovalinta ei ollut. Miehen asuessa vielä Suomessa tuli hänelle vastaan gluteeniton ruokavalio lähipiirissä ja hän päätti leipoa siitä eteenpäin kaikki gluteenittomana, ettei kukaan vieraista jäisi paitsi hänen leipomuksia ja totesimme, että kaikki leipomukset olikin paljon paremman makusia, joten tämän takia päädyin kokeilemaan gluteenittomia jauhoja. En ole leiponut gluteenittomia pullia aikoihin ja muistin vähän liian myöhään kun rupesin pyörittämään palloista rinkuloita ettei takinassa tietenkään ole sitkoa ja rinkulat meni rikki. No, heitimme munkit rasvaan erittäin pienellä reiällä ja ihan hyviltä ne silti maistuivat. Munkit maistuivat munkeilta, se sitko vaan puuttui, eikä niistä tullut niin nättejä kuin naapureilla piknikillä… Niin ja simakin maistui oikein hyvältä 😉 


Lauantaiaamun treenien jälkeen suuntasimme Dupont Circle:in lähellä sijaitsevaan puistoon Washingtonissa eväiden kanssa kuulemma perinteiselle vappupiknikille. Saavuimme puoli tuntia myöhässä ilmoitetusta ajankohdasta ja vastassa oli lähes tyhjä puisto, mutta onneksi paikalle ol raahautunut ensimmäinen porukka joka oli helppo tunnistaa valkoisesta ylioppilaslakista suomalaisiksi. Sää oli mitä mainioin ja vaikka ei ollut ylioppilaslakkia mukana enkä löytänyt vappupalloja oli vappufiilis korkealla. Oli hauska tavata muita ulkosuomalaisia ja kuulla heidän tarinoita, miten olivat Yhdysvaltoihin päätyneet, niin ja tietysti maistella eri leipomuksia ja muita herkkuja muiden piknik-koreista. Vaikka istuimme varjossa, suojakertoimia oli riittävästi ja pidimme huolen myös veden juonnista tuntui auringon paahde vielä tänä aamuna ikävänä jomotuksena ohimoilla. Ja ei, ei se ollut se pullollinen shampanjaa, mikä tuhottiin iltapäivän aikana vaan se auringon paiste 🙂 Kuuntelin muita suomalaisia, kuinka he moneen otteeseen sanoivat että olisipa ihana jos koko kesä olisi tällainen keli Washingtonissa ja jäin miettimään että minkälaista keliä täällä sitten kesällä oikein on. Kuulemma ikävä ilmakosteus ja todella kuuma (35-40 astetta) ei ole tavatonta kesällä, joten ehkä olen ihan tyytyväinen siitä että saan viettää kesän Suomessa. Ja sitäpaitsi voin turvallisesti polkupyöräillä Suomessa vs. itsemurhakandidaattina polkupyöräily täällä päin… Moni täällä uskaltaa polkupyöräillä, mutta itse en uskaltaisi. Sen verran moni tekstailee ajaessaan autoa täällä, etten yhtään ihmettele miksi täällä niin monissa autoissa on kolhuja ja autokolareita näkyy siellä täällä. Ikävä kyllä jouduimme jättämään piknikin vähän kesken, koska olin järjestänyt meille iltaohjelmaa, mutta puistoon jäi vielä noin 50-60 suomalaista nauttimaan vapputunnelmasta. Kiva kun satuin löytämään kutsun ja uskaltauduttiin lähtemään muiden vappujuhlijoiden seuraan!

 

 


Kävimme kotona vaan syömässä illallista ja jättämässä piknikroinat kämpille ennen kun jatkoimme taas matkaa illan aktiviteetteja kohti. Löysin Grouponilta tarjouksen maalaus+viini”kurssille” ja koska hinta oli sopiva meidän budjettiin ostin kupongin. Yritys on nimeltään Uncork’d Art ja heillä on näitä kursseja noin 4-5 viikossa plus yksitystilaisuuksia. Konsepti on todella yksinkertainen ja hauska ja jäin miettimään olisiko tällaiselle yritykselle markkinarakoa Suomessa… Osa kursseista on näitä “Just for fun”-kursseja, joihin sisältyy lasillinen viiniä kurssin hintaan ja baari on auki koko kahden tunnin ajan. Lauantai-illan kurssi järjestettiin erään ravintolan yläkerrassa Adams Morganin kaupunginosassa, joskus yritys järjestää kurssit muissa toimipisteissään. Tila oli viihtyisä ja henkilökunta erittäin vapautuneita. Jos halusi, sai maalata ohjaajan ohjeiden mukaan, tai käyttää omaa mielikuvitusta tai sitten tehdä jotain ihan muuta. Illan teemana oli norsu puun alla ja kaikilla oli pieni inspiraatiokuva kankaan vieressä. En yhtään tiennyt mitä ohjeita meille oli tulossa, mutta odotellessamme maalaamisen aloittamista kävin läpi Googlen kuvahaun tuloksia afrikan auringonlaskuista ja inspiroiduin oranssista taivaasta ja päädyinkin maalaamaan ihan eri kuvan kuin ohjaajan ohjeiden mukaan. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, mutta ennen kaikkea olen tyytyväinen siihen että sai pitkästä aikaa tehdä jotain luovaa. Koulu ja työstressi on tappanut kaiken luovuuden tässä viime vuosina ja vaikka ostin kitarankin tuossa viime syksynä, en yksinkertaisesti ole saanut aikaiseksi tuottaa sillä musiikkia, koska sointujen opettelua ei voi musiikiksi laskea… Kaikkea se sapattivapaa saa aikaan ihmisessä – sitähän voisi aloittaa touhuamisen vaikka minkä parissa, jos säästötili vaan antaisi myötä ja sapattivapaa voisi vaan jatkua ja jatkua. 

 

 

 


Taulut pääsi makuuhuoneen seinälle tänä aamuna ja voisin ottaa paremman kuvan niistä, jos suinkaan muistan huomenna, ja jakaa sen vielä kanssanne. Minun norsut näyttää ehkä liiankin sarjakuvamaisilta, mutta olen silti ylpeä lopputulokseen, ettenkin kun edellisestä taiteilija-vuosista on jo muutama tovi vierähtänyt. 

Niin, ja mites se potilas sitten voi? Aamupäivän treenit jäi kesken kun miehen selkä sanoi poks, eikä taipunut enää mihinkään suuntaan. Ei muuta kun ensiapuun. Just eilen spinningissä mietin selviämmekö koko viisi kuukautta, kun täällä olen, menemättä sairaalaan/lääkäriin ja tietysti heti kävi köpelösti. Olin erittäin yllättynyt kuinka kätevästi kaikki meni. Ensin vastaanotolla täytettiin kaavake, puolen tunnin odotus ja hoitajalle. Verenpaineen mittaus ja pieni selostus mitä on tapahtunut, jonka jälkeen sänkyyn ja lääkäri paikalle. Lääkäri oli ihana ja oikeesti kuunteli, mitä meillä oli kerrottavana ja keskustelu oli selkeesti molemminpuolista. Välillä tuntuu, että saa kertoa lääkärille eri vaihtoehdoista ja kysellä ettei nyt vaan olisi jotain muita tapoja hoitaa joku tilanne. Kävimme vaihtoehtoja läpi ja päädyimme mielestämme hyvään lopputulokseen. Ei ole siis mitään vakavaa ja levolla selvittiin tällä kertaa. Potilas kävelee itse ja on varsin leppoisaa seuraa – loistavat lääkkeet! Koko iltapäivä siihen meni ja treenien jälkeistä lounasta päästiin syömään siinä viiden maissa. Iltapäiväkahvitreffit meni sivu suuhun, mutta onneksi tässä näitä päiviä on vielä jäljellä 🙂 Ilta menikin järkytyksestä toipuessa ja katsoimme meidän lempparisarjaa Lilyhammer:ia Netflixiltä jäätelön kera. 

Varsin tapahtumarikas viikonloppu siis. En tiedä miten tämä kaikki mahtui kolmeen päivään plus asunnon suursiivous (asunto saattaa mennä vuokralle minun lähdettyä, pakko oli siivota kun mahdollinen uusi asukas kävi katsomassa asuntoa), vaatehuoneen suursiivous, taisin opiskellakin jossain välissä ja vedin vielä mani-pedit johonkin väliin. Nyt taitaakin olla nukkumaanmenoaika, että jaksaa herätä taas normiarkeen aamulla!

Hyvää alkanutta viikkoa!
Camilla

Translate: We had a super busy weekend and did a lot of fun things! We made Finnish doughnuts (munkki), went on a picnic at a park near Dupont Circle in DC with some other Finns celebrating Vappu (May Day/Labor Day) and took an art class in Adams Morgan. Somehow we also managed to do a spring cleaning at the apartment, some working out and I made time for studying. So now I guess it’s time to get some sleep so we’ll feel good for the next week!

Washingtonin upeat kirsikkapuut

Joka kevät Washingtoniin saapuu tuhansia turisteja katsomaan kirsikkapuiden kukintaa ja osallistumaan Cherry Blossom-festivaaleihin. Tarjolla on muutaman viikonlopun verran tapahtumia maan ja taivaan välillä keskustan alueella. On leijan lentoa, juoksutapahtumia, piknik-tapahtumia, paraateja ja kaikkea muuta jännittävää. Meiltä tapahtumat jäi tällä kertaa kokematta, mutta kävimme maanantaina heti aamusta kuitenkin ihailemassa puita noin miljoonan muun turistin kanssa. Kirsikkapuut ovat lahja Yhdysvalloille Japanilta vuonna 1912 ja sijaitsevat Washington DC:ssä Tidal Basin vuorovesialtaan reunoilla. Yhteensä puita istutettiin Yhdysvaltoihin vuonna 1912 3020 kappaletta, mutta niitä istutettiin myös Manhattanille samaan aikaan. Yhteensä Tidal Basin-altaan reunoilla on noin 3750 kirsikkapuuta kaunistamassa puistoja ja houkuttelemassa turisteja, valokuvaajia ja taiteilijoita ihailemaan kukintoja. 

 

 

 

Turistikrääsäkaupoissa olen nähnyt kaikenlaisia Cherry Blossom:iin liittyvää roinaa myynnissä ja ihmettelin mikä ihmeen hössötys tämäkin nyt sitten on. Kun maanantaina kävimme kävelemässä puistoissa auringonpaisteessa tajusin kuinka upeat kukinnat ovat! Aivan uskomattoman upea kokemus! Turisteja oli tosiaan miljoona, vaikka oli ihan perus maanantaiaamu, mutta se nyt oli odotettavissa ja olin valmistanut itseäni tätä varten ja pakkasin mukaan paljon kärsivällisyyttä 🙂 Parasta oli aivan mahtavat piknikasetelmat puistoissa. Parhaimmillaan olivat vierailijat pakanneet mukaan piknikpöydät, -tuolit, juustot ja viinit 🙂 Kaiken kaikkiaan ihana päivä!

 

 


Ensimmäiset (ennen ja jälkeen kuvat) kuvat on otettu tasan kahden viikon välein. Ennen-kuvat on otettu kihlajaispäivänämme kun olimme keskustassa kävelyllä. Ihan ei onnistuttu ottamaan jälkeen-kuvat, mutta ne on tarpeeksi lähellä. Oli todella vaikea saada kuvaa ilman viittäkymmentä turistia, mutta mielestäni onnistuimme melko hyvin. Jos matka Washingtoniin ajoittuu maailskuun lopussa tai huhtikuun alussa, suosittelen lämpimästi pakkaamaan piknik-eväät reppuun ja suuntaamaan kirsikkapuiden alle viettämään leppoisaa päivää 🙂

Camilla

Translate: We went to see the awesome Cherry Blossoms at the Tidal Basin in Washington on Monday and what a great experience it was! We took the “before”-pictures exactly two weeks ago on the day we got engaged. The “after”-pictures are not exactly from the right angle, but hey, at least we tried 🙂 

Will you?

Maanantaina oli ihan uskomattoman ihana kesäinen sää ja pakkasimme repun täyteen eväitä ja suuntasimme keskustaan kävelylle. Kymmenen kilometrin kävelyn jälkeen istahdimme Washington Monument:in eteen vihreälle nurmelle nauttimaan auringon paisteesta. Repun kätköistä paljastui lahja minulle – kuvakirja. 

It was a beautiful day on Monday here in Washington and so we packed our backpack with snacks and took off for walk to the city. After a six mile hike we sat down by the Washington Monument on the green grass to enjoy the sun. In the backpack there was a present for me – a photo book. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kyyneleet silmissä vastasin kyllä.
 
With tears in my eyes I said yes. 
 

 

 

T. Roosevelt Island

Kevät on täällä jo melko pitkällä, aurinko paistaa, mutta vielä on kylmä. Muutamana päivänä on ollut ihanan lämmin, jopa yli 20 astetta ja ollaan käyty kävelylenkillä tuossa meidän lähistöllä sijaitsevalla Theodore Roosevelt-saarella. Meidän asunnolta saarelle on noin 25 minuutin kävely ja saaren ympäri kävelee noin puolessa tunnissa, eli juuri sopiva iltalenkki. Saari sijaitsee Washington DC:n ja Virginian rajalla Potomac-joella ja saarelle pääsee kävellen siltaa pitkin. Autot saa kätevästi parkkiin sillan viereen, muttei oo sitten mitään hajua miten parkkipaikalle pääsee, heh. Me ollaan joka kerta menty saarelle kävellen, niin en tosiaan osaa sanoa miten parkkipaikalle pääsee ja mä en oo edes yrittäny ymmärtää tämän kaupungin liikennettä. En osaisi ajaa keskustaan tai keskustasta vaikka elämäni riippuisi siitä… 


Saari on siitä hyvä että siellä voi juosta hiekalla, kun muuten joutuu juosta asfaltilla kaupungissa. Olin todella tyytyväinen että kävimme tutustumassa saarelle. Välillä tämä kaupunkiasuminen käy ahtaaksi, niin on ihana käydä luonnonhelmassa lenkkeilemässä. Käydäänhän me toki vaeltamassa viikonloppuisin, jos siihen on mahdollisuus, mutta eteenkin näin kotirouvana on ihana ottaa ja lähteä pienelle kävelylle kun asunnosta loppuu happi. Ihana löytää tällaisia helmiä omasta naapurustosta. Saari on auki aamukuudesta pimeän tuloon asti, niinkun muutkin puistot täällä meillä päin. Jotkut puistot on auki puoleen yöhön asti. Ja vielä tiedoksi että saari sijaitsee Washingtonin puolella. 

 

 

 

 

Theodore Roosevelt oli Yhdysvaltain 26:s presidentti ja saari on omistettu hänen muistolleen. Viimeinen kuva on muistomerkistä saarella. Yritin löytää jotain hauskaa tarinaa saaresta, mutta löyty aika nihkeesti tarinoita. Sen sain kuitenkin selville, että Roosevelt laajensi kansallispuistoja ja piti luontoa suuressa arvossa. Ehkä tämän takia hän sai oman saaren muistomerkiksi..? 











Odotin ehkä enemmän lenkkeilijöitä saarella, mutta vaikka on ollut lämpimiä päiviä, niin saari vaikuttaisi olevan suhteellisen rauhallinen. Tosin, jos haluaa luonnon rauhaan, on sitä turha sitä odottaa. Reagan-lentokentän koneet lentää saaren yli, jos koneet laskeutuu pohjoisesta päin. Suosittelen laittamaan kuulokkeet korville 🙂 Liikenteen melu muutenkin on täällä päin aikamoista. Lentokoneet, helikopterit, autot, moottoripyörät, hälytysajoneuvot ja piipittävät kuorma-autot – tietää asuvansa suurkaupungissa. Haagan asunnossa kuulee kun naapuri yskäisee, muttei liikenteen melusta ole tietoakaan. Toisinaan sitä kaipaa rauhaa, eteenkin kun opiskelut tökkii. Mutta onneksi löysin siihenkin vaivaan avun – lukumusiikkia youtubesta! Aivan loistavaa! Jaksaa hyvin keskittyä pitkiäkin aikoja, kun korvat saa levätä 🙂 

Täällä valmistaudutaan seuraavaan lomaan. Laitoimme asunnon vuokralle pääsiäiseksi ja puuhaa riittää jo senkin puolesta ihan tarpeeksi. Yritän saada samalla luettua vähän ylimääräistä, ettei lomalla tarvii opiskella, eteenkin koska lapset on meillä tällä kertaa yötä. Saattaa olla ettei lukemisesta tule mitään 🙂 

Hyvää alkanutta viikkoa!
Camilla

Translate: We found the Theodore Roosevelt Island last week and we’ve been going there for some nice walks with this awesome weather we’ve had. Got to love the sunshine! The island is just a 25 min walk from our apartment and the walk around the island is about a 30 min walk, so a perfect power walk in the evening after work or between studies. 

Viikko kuvina

 

Iwo Jima muistomerkki / Iwo Jima Memorial
 

 

 

No nyt on kyllä juostu kaikki mahdolliset nähtävyydet alle viikossa! Koska ollaan käyty siis ihan kaikkialla, niin tässä nopea kuvakooste. Hovikuvaajani on viettänyt tämän viikonlopun töissä, joten kuvien ottaminen on jäänyt minun harteille. Kuvia on siis kertynyt noin kymmenen sadan sijaan ja laatu on valitettavan huonoa. Koittakaa kestää! Tästä lähtien yritän välttää valokuvien ottamista, se on lupaus!

 
Pittsburg Penguins vs. Washington Capitols at Verizon Center

 

Arlington hautausmaa / Arlington Cemetery

 

Arlington Memorial Bridge

 

National Mall puisto

 

Lincolnin muistomerkki / Lincoln Memorial

 

Abraham Lincoln

 

Washington Monument
Korean sodan veteraanien muistomerkki / Korean War Veterans Memorial

 

Afrikkalaisen taiteen museo / National Museum of African Arts

 

Amerikan intiaanien museo / National Museum of the American Indian

 

Yhdysvaltain kongressitalo / United States Capitol

 

Minä ja muut lokit orrella / Seagulls and another little bird
Kaiken kaikkiaan on ollut todella mielenkiintoinen viikko. Vaikka kävimme monessa paikassa, missä olin käynyt jo ennestään, niin opin paljon uusia asioita ja uusista näkökulmista. Ruoka on myös ollut hyvää ja sitä on ollut riittävästi. Kilometrejä on tullut enemmän kuin odotin ja ostoksia on tehty aivan liikaa minun lompakolle, mutta ihana saada vaihtelua arkeen ja opiskeluun. Nyt takaisin emännän tehtäviin -> kanat odottaa paistajaansa, eikä mustikkashotit tekeydy itsestään 😉
 
Hyvää alkavaa viikkoa!
Camilla
 
Translate: I’ve been super busy entertaining so here is just some pictures of what we’ve done and where we’ve been. But now I have to get back to the kitchen – we have some hungry and thirsty people over here! 

Rock Creek Park



Sunnuntai oli eittämättä viikon kohokohta. Minä heräsin jo viiden aikaan (niinkun varmaan kaikki muutkin ihmiset joka sunnuntaiaamu) ja pakkasin meille reilusti eväitä rinkkaan. Halusin ajaa sisään uudet vaelluskengät helpossa maastossa ja olin lukenut että Washington DC:n pohjoisosassa olisi puisto sunnuntaikävelijöille. Tarkistin vielä ystäviltämme täällä Washingtonissa pitääkö väite paikkansa ja voinko lähteä patikoimaan Rock Creek-puistoon vaikka lenkkareissa ja vaikutti siltä että voimme lähteä turvallisin mielin. Emme olleet varmoja siitä saapuvatko minun uudet vaelluskengät postissa ennen viikonloppua ja halusin kuitenkin käydä katsastamassa puiston. Noh, tarvitsinko vaelluskenkiäni? 


Kyllä. Lauantaina satoi reippaasti vettä ja maa oli sunnuntaina erittäin mutainen. Osa puiston teistä on päällystetty ja monin paikoin voi valita helpomman reitin, jos näyttää siltä että on valinnut väärät kengät vaellukselle. Vaelluksia puistossa on yhtä monta kuin vaeltajiakin. Yhteensä puisto tarjoaa 32 mailia (51,5 kilometriä) vaellusreittejä ja jokainen vaeltaja voi itse räätälöidä oman reittinsä. 

Me pysäköitiin auto Nature Center:in parkkipaikalle ja piipahdettiin keskuksessa hakemassa ilmaiset kartat päivän vaellukselle. Yleensä amerikkalaisiin luonnonpuistoihin on pääsymaksu, parkkimaksu tms., mutta Rock Creek Park on ilmainen. Alueella on planetaario, joka on myös ilmainen. Luonnonpuiston keskuksessa oli ystävällinen mies meitä vastaanottamassa ja kyseli heti kuinka hän voi auttaa. Suomalaisena pelästyin kuollakseni taasen kerran kun joku tarjosi apuaan. Olen tottunut siihen että saan itse hoitaa asiani, enkä keskustella kenenkään kanssa. Saati sitten pyytää apua 🙂 Tällä kertaa olin erittäin tyytyväinen apuun, koska mies osasi kertoa tärkeimmät asiat mitä puistosta tulee tietää muutamassa minuutissa ja päästiin heti matkaan ilman turhia miettimisiä. 
 
Päivän vaellusreitiksi valittiin keltainen (kts. kartta) reitti, joka on arviolta n. 7 mailia pitkä (11 kilometriä). Jätimme ihan eteläisimmän kärjen matkasta pois, ehkä noin kilometri koko matkasta, eli yhteensä päivän vaellus oli n. 10 kilometriä neljässä tunnissa. Pysähdyimme kerran syömään ihan istualteen ja muuten söimme banaaneja yms. matkan varrella. 
 
Polut oli keskivaikeakulkuisia, oksia ja kiviä vähän väliä poluilla. Kuten mainitsin, polut oli mutaisia sateen jälkeen ja pudonneita lehtiä ihan joka paikassa. Sää oli muuten juuri sopiva puolipäivävaellukselle, ei liian kylmä eikä liian lämmin. Washingtonissa tulee yllättävän paljon, joka tekee että on vaikea löytää sopivia vaatteita laittaa päälle. Minulla oli sadetakin alla kevytuntuvatakki, jonka sain ottaa pois puolivälissä vaellusta. 
 

 

 

Siellä täällä oli pieniä lumikasoja viime viikon lumisateista ja pienet lammet oli jäässä. Toivoin jo että talvi olisi täällä ohi ja voitaisiin siirtyä kevättä kohti, mutta ilmeisesti meille on tulossa reippaasti lunta (tai ainakin vesisateita) tällä viikolla. Kävimme jo ostamassa uudet kartat seuraavaa viikonlopun vaellusta silmälläpitäen, mutta näyttäisi siltä että Virginian vuorilla sataa lunta koko viikon. Ellei ihmeitä tapahdu, jää vaellus toiseen kertaan. 
 

 

 

 

 

Tällä viikolla on paluu arkeen, eli pääsykokeisiin luku. Näin alkuun teen puolipäivää, koska asunto ei ihan vielä ole kunnossa ja on vielä paljon puuhaa, mutta viimeistään helmikuun lopulla olisi tarkoitus siirtyä kahdeksan tunnin työpäiviin. Eteenkin tänään olen tyytyväinen kotitoimistooni: ulkona tulee räntää. 
 
Oikein mukavaa viikon alkua!
Camilla
 
Translate: We went for a half day hike to Rock Creek Park in Washington DC. I am very happy that my new hiking boots came before our hike. The trails were really muddy and my nice pink running shoes would have been destroyed after the hike. We did the loop around the park (yellow on the map), except the most southern part of the park. The hike was around 6 miles (10 km) and we did it in 4 hours. The plan was to go to the Shenandoah National Park next weekend but it seems that the snow storm will keep us indoors for the weekend. Have a great week!
 
 
 

 

Helsingfors, Finland

Luonnontieteellisestä museosta löytyy kaikkea maan ja taivaan välillä. Mielenkiintoisimmat minun mielestä oli ehdottomasti tulivuoren purkaukset ja kuinka hyvin purkaukset oli selitetty – jopa niin että ei-natiivi ymmärsi mistä on kyse. Toisin kuin muissa museoissa, missä minä olen käynyt, mihinkään ei saa koskea. Noh, täällä sai koskea ja tunnustella miltä eri kivet tuntuu, mikä kuulostaa ehkä vähän kuivalta, mutta oli todella mielenkiintoista nähdä miltä kallio näyttää ja tuntuu eri maissa. Museosta löytyi kaksi suomalaista kallionlohkaretta. Tunnistin suomalaisen kiven jo kaukaa, mutta kuinka noloo museolta ilmottaa Helsingfors, Finland alkuperäksi? Selkeesti on museon työntekijällä ollut vääränkielinen kartta kädessään… Tai näin suomenruotsalaisen perspektiivistä: jätte bra! 
 
Toinen kallionlohkare näytti vaan tosi hauskalta ja satuin katsomaan alkuperää: Virvik, Finland. Missä ihmeessä sellainen sijaitsee? Selkeesti Kehä 3:sen ulkopuolella, kun en moisesta ole kuullutkaan. Onneksi Google osasi kertoa, en olisi itse ikinä arvannut. 
 
 
Ikävä kyllä juuri näihin kiviin ei saanut koskea, mutta hassun näköisiä möhkäleitä olivat. 
Meillä on täällä sumuinen keli (tai no, meidän asunnon ikkunasta näkyy melkeinpä aina vaan pilviä), joka tarkoittaa että suuntaan ostoskeskukseen, enkä ulos lenkille. 
On tää kotivaimona oleminen rankkaa… 🙂 
 
Camilla
 
Translate: We found some funny looking rocks at the Natural History Museum with funny origins 🙂