Lokakuinen sunnuntai

Kuva lauantailta, kun istutimme kasveja takapihan ruukkuihin. 

Menin lauantai-iltana nukkumaan aikaisin, niinkun aina ja heräsin hyvin ennen auringonnousua. Sunnuntain kunniaksi jäin kuitenkin sänkyyn köllöttelemään ja selailin puhelinta. Olen jo kauan haaveillut elämää ilman puhelinta, eteenkin sängyssä, koska en saa mitenkään luettua kirjoja nykyään. Jos puhelimen jättäisi vaikka keittiöön, tulisi enemmän vietettyä aikaa kirjojen parissa. Seuraava projekti?

Auringonnousun jälkeen hipsin alakertaan samaan aikaan miehen tyttären kanssa. Meidän teinitytöllä on Korea-fanitus meneillään ja hän avaa läppärin keittiössä ja aloittaa katsomaan jotain korealaista hömppäsarjaa. Pikkumies nukkuu vielä, vaikka hän on yleensä ensimmäisenä hereillä. Mies ei ollut muistanut ottaa tablettia pois pikkumiehen huoneesta, joten arvelen hänen katsoneen videoita myöhään.

Keitän miehelle kahvia, itselleni teetä ja tyttärelle kaurapuuroa. Minun tuorepuuro on valmistunut yön yli jääkaapissa. Syömme aamupalaa yhdessä ja jatkan köllöttelyä sohvalla uutisia katsoen. Turkin ja Syyrian tilannetta puidaan ja päätän sulkea telkkarin. Ajantuhlausta moinen vauhkoamisen katsominen. Olisi kiva katsoa uutisia, jossa keskityttäisi aiheeseen tietopohjalta, eikä toisten ihmisten mollaamiseen.

Olen palannut kahvin maailmaan ja löytänyt tavan, millä juoda kahvia ja helpottaa vatsan vaivoja. Juon kupin kahvia aamupäivällä, kunhan aamupuuro on laskenut. Keitän siis aamupäiväkahvin ja suuntaan työhuoneeseen. Valmistaudun tulevan viikon tapaamista varten.

Sain toissapäivänä järjesteltyä työhuoneeni ja sain monta keskeneräistä projektia valmiiksi, niin työhuoneeseen on ihana mennä, kun ei ole valtavia kasoja odottamassa tilassa. En ole ikinä pystynyt tekemään töitä sotkun keskellä ja jos tiedän, että joku tietty aamu pitää saada töitä tehtyä, siistin ainakin työtilan, keittiön ja pyykit jo edellisenä iltana, niin pääsee aamulla aloittamaan heti herättyäni.

Söimme lounaaksi eilisen tähteitä ja siivosin ohimennen keittiötä. Yritin saada meidän porukkaa lähtemään yhdeltä, mutta lähteminen vaan venyi. Kaikki (minä mukaanlukien) kävivät vaihtamassa ainakin kerran vaatteet, koska aamun kylmä sää oli vaihtunut lämpimämmäksi. Meikkasin nopeasti ja pyysin miestä heittämään lasten polkupyörät lava-auton perään.

Navigaattori päälle ja pohjois-Houstonia kohti. Olimme sopineet leikkitreffit ystäväni ja hänen perheensä kanssa leikkipuistoon ja saavuimme tunnin ajomatkan jälkeen melkein ajoissa, vaikka matkalla olikin iso kolari. Vietimme kivat pari tuntia sopivan lämpimän auringonpaisteesta lasten pyöräillessä ja leikkiessä. Teinitytöt eivät oikein jaksaneet innostua leikkimisestä, mutta pienemmät lapset juoksivat ympäri puistoa. Miehet vaihtoivat kuulumisia, kun me vaimot suunniteltiin tulevia viikkoja ja käytiin läpi lasten koulunkäyntiä ja päiviteltiin sitä kuinka paljon lapset on kasvaneet. Kaikki kuusi lasta on tarvinnut täysin uudet vaatteet kesän jälkeen, mikä on ihan hullua. Kappas vaan, niin minustakin on tullut äitihahmo, kun juttelen vaan lapsista nykyään.

Paluumatkalla puistosta pysähdyimme hampurilaisravintolassa vessassa, mutta otimmekin samalla välipalaa. Harvoin tulee käytyä missään ketjupaikoissa ja eteenkin huonolaatuisissa, mutta välillä on kiva ottaa jätskit. Söimme jäätelöt autossa matkalla kotiin ja soitimme isovanhemmille Louisianaan. He olivat juuri parin viikon matkalla aina New Yorkissa asti ja kävivät samalla tapaamassa perheen uusinta jäsentä, joka saapui tähän maailmaan pari viikkoa sitten. Soitimme myös miehen veljelle ja onnittelimme perheenlisäyksestä.

Kotona tein spinning-tunnin kotisalilla miehen kokkaillessa illallista. Ekaa kertaan pitkään aikaan illallinen meni rauhallisissa tunnelmissa. Yleensä ruokailu alkaa valittamisella ja itkulla kun ei taaskaan löydy mitään hyvää syötävää ja jatkuu pöydän alla potkimisella, joka sitten päättyy molempien itkuun. Ruoka maistui, erityisesti minulle, kun sain vapaaillan kokkailusta ja oli kiva höpötellä lasten kanssa monesta eri asiasta. Tiskivuoro sattui minulle tänä iltana ja pistin astiat koneeseen, ja koneen päälle.

Illallisen jälkeen viikkailin pyykit kuivaajasta ja valmistelin seuraavan päivän ajomatkaa. Ennen sohvalle siirtymistä valmistelin hetken vielä tulevan viikon tapaamista ja kirjoittelin hetken koneella. Lapset avasivat uuden lautapelin, jonka olin ostanut aikaisemmin viikolla. Peliin liittyi myös naapurin tyttö ja olin onnellinen, että tytöt ottivat pikkumiehen mukaan peleihin.

Siirryin sohvalle vielä läppärin kera ja tilasin miehen veljen perheelle lahjan, ennen kuin vihdoinkin siirryin Netflixin maailmaan.

Ennen nukkumaanmenoa leikattiin vielä pikkumiehen hiukset ja lapset kävivät kylvyssä.

Päivä oli itselle aika tyypillinen päivä, kun lapset ovat meillä. Yritän, että käydään ainakin kerran päivässä jossain. Vaikka vaan käveltäisiin lähistöllä olevaan puistoon. Päiviin mahtuu yleensä paljon, mutta pidän siitä, että valtavan kotitalomme täyttää elämä. Eteenkin kahden kuukauden yksinolon jälkeen on ihana kun kotona on ihmisiä kenen kanssa jakaa päivää, kaikessa hyvässä ja pahassa.

Camilla

Kuulumisia – hometta ja kahvittomuutta

Viime kuukaudet ovat olleet tapahtumarikasta, tai noh, sekin taitaa olla subjektiivista, mutta paljon on ehtinyt tapahtua. Kesä laitettiin pakettiin ja lapset aloittivat koulun. En malta odottaa kuulla tällä viikolla, miten uudessa koulussa ja uudella luokalla mennyt. Sen jälkeen kun lapset lähtivät, lähti myös mies pitkälle työmatkalle. Jäin ihan yksin tänne valtavaan taloon, mikä oli alkuun vaikeaa tottua hiljaisuuteen. Onneksi sain kuitenkin tehdä töitä ja sain päivään rutiineja.

Poikkesin Suomessa pikapikaa ja sain ihmetellä siskontyttöä, joka on nyt jo kasvanut aivan kamalan paljon! Miksi vauvat eivät voi pysyä pieninä kauemmin? Teki hyvää käydä viettämässä aikaa perheen ja ystävien kanssa. Välimatka oli ainakin hetken pienempi.

Kun palasin Houstoniin tapahtui paljon lyhyen ajan sisään, enkä oikein vieläkään ole sisäistänyt kaikkea. Aikaeroväsymyksestä en ehtinyt päästä eroon kun aloitin kahvittoman elämän, tai ainakin alkuun kuukauden. Kovat päänsäryt ja vieroitusoireet ajoivat sängynpohjalle. Onneksi tässäkin kohtaa sain tehdä töitä, koska muuten en olisi varmaan käynyt suihkussakaan. Nyt kun katson takaisin, niin olen äärettömän onnellinen, että tein päätöksen parempaa hyvinvointia kohti. Tässä sitä ollaan, hengissä, kuukauden kahvittoman, sokerittoman ja aika monen muun -ttoman jälkeen. Olo on paljon parempi, vaikka loppujen lopuksi vaihdoin kahvin vihreään teehen. Kyllä ne kofeiinit jostain on saatava 😉

Vaikka aivan kamala väsymys painoi kuun alussa, niin ei auttanut muu kuin tarttua kiinni valtavaan projektiin. Löysin nimittäin tavaroistamme hometta. Olen nyt kuukauden päivät pessyt joka ikisen omistamamme tavaran etikalla ja/tai laittanut takapihalle aurinkoon. Lisäksi olen joutunut pyyhkimään kaikki talomme pinnat etikalla tappaakseni homeen. Talossamme on ilmastointikanavat ja home on mitä luultavammin matkannut putkia pitkin ympäri taloa. Olemme löytäneet syyn tapahtumalle ja vika on nyt korjattu. Samalla koko talo tavaroineen on pesty ja tämä etikan ihana tuoksu jää varmaan hetkeksi leijumaan.

Mies raukka on istunut toimettomana työpäivien jälkeen hotellilla, eikä ole voinut tehdä mitään. Ihme kyllä, en ole reagoinut homeeseen millään tavalla, vaikka olen allerginen nykyään monelle asialle. Olen joutunut syömään allergialääkkeitä puolisen vuotta, niin ehkä se on vaikuttanut, tai sitten home on ollut paikallista ja olen pystynyt siirtämään tavarat aurinkoon ilman, että se on päässyt ilmaan leijumaan. Tietty tätä kirjoittaessa rupesi heti käsiä vähän kutittamaan, kun rupesin miettimään kuinka paljon olen käsitellyt homeisia tavaroita.

Onni onnettomuudessa, sain käytyä läpi meidän tavaroita ja laitoin paljon kiertoon (pesemisen jälkeen tietysti) ja nyt on taas kaapit vähän tyhjempiä. Ja sain samaan hengenvetoon ostettua uutta. Kauan haikailemani spinning-pyörä saapui postissa ja vihdoinkin pääsen taas tekemään kauan kaipailemaani spinning-tunteja. Onhan pyörä aivan älytön ostos, mutta toisaalta, en koe saavani ulkona pyöräilystä kunnon treeniä aikaiseksi, niin tällä tavalla saan pidettyä kuntoa yllä, kun kuuman kostea ilma ulkona ei oikein innosta ulkoilemiseen.

Nyt elämä on kuitenkin asettunut aloilleen. Mies on taas takaisin kotona ja saamme lapset viikonlopuksi vierailulle. Postauksen kuvat ovat työmatkalta New Orleansiin, jossa olen tällä hetkellä. Palaamme kuitenkin Houstoniin jo tänään illalla sen jälkeen kun olemme hakeneet lapset koulubussilta.

Kivaa loppuviikkoa!
Camilla

Imeldan jälkeen

Koska trooppinen myrsky Imelda ylitti uutiskynnyksen myös Suomessa ajattelin sanoa muutaman sanasen myrskystä. Tämä on ollut aika poikkeuksellinen hurrikaanikausi ja myrskyjä on ollut toista kymmentä Karibialla ja Meksikonlahdella. Pahin oli tietysti Dorian vain viikkoja sitten, joka jätti jälkeensä täystuhon Bahamalla. Houstoniin asti ei ole hurrikaania tullut, mutta jouduimme muutama päivä sitten trooppisen myrskyn Imeldan alle aivan yhtäkkiä.

Keskiviikkona myrsky pyyhkäisi Houstonin ohi itäisellä puolella ja ajattelin illalla, että kylläpäs kävi hyvä säkä, eikä tarvinnut huolehtia. Torstaiaamu alkoi melkein aurinkoisena ja vaikka välillä tihutti vettä, niin ilmassa ei ollut mitään merkkejä sateesta. Kunnes yhtäkkiä kymmenen aikaan tuli niin pimeä, että luulin yön saapuneen. Ja yhtäkkiä alkoi kova sade ja ukkonen. Ukkonen iski pari kertaa ihan lähelle ja sähköt menivät pari kertaa, mutta tulivat takaisin aika äkkiä.

Tässä kuvassa näkyy jos zoomaa oikein lähelle, kilpikonnia huilaamassa kovien sateiden jälkeen.
Tässä kohtaa ei omakotitaloja ole lähelläkään. Ties mistä asti roskis on matkannut!

Vettä tuli niin paljon, ettei mennyt kauakaan kun naapurikadun roska-astiat lähtivät virran mukana matkaamaan katua pitkin. Tein aamupäivän töitä kotoa, joten en ehtinyt mitään uutisia katsoa, mutta kun sain puhelun ystävältä olenko kunnossa ja kotona päätin avata uutiset.

Imelda olikin yöllä kääntynyt takaisin ja pyyhkäisi Houstonin yli valtavalla voimalla. Vettä tuli ilman varoitusta niin valtava määrä, että ihmiset jäivät moottoriteille jumiin. Autoja oli täysin veden alla ja sade vaan jatkui. Loppujen lopuksi vesisade lakkasi vasta joskus myöhään iltapäivällä.

Meidän koti pysyi kuivana, vaikka muutaman kerran mietin, tuleekohan vesi meillekin kotiin, kun olin uutisissa nähnyt niin monen talon tulvineen. Olemme sen verran hyvin varustautuneet hurrikaania varten, ettei minulla mitään hätää ollut, vaikka sähköt olisivatkin menneet ja ruokaa olin tehnyt etukäteen kun näin uutisissa aikaisemmin viikolla varoituksia Imeldasta.

Haluaisitko uida vedessä, missä tällaista roskaa virtaa? En minäkään.

Jäin lenkilläni kuvassa näkyvään sadekuuroon jumiin. Sain kahlata kotiin melkein nilkkoihin asti ulottuvassa vedessä.

Miltä täällä nyt näin lauantaiaamun valjetessa näyttää? Kävin eilen perjantaina kaupoilla ja ajoin teitä, jotka olivat tulvineet ja elämä näyttäisi jatkuvat normaalisti. Tulvavesien mukana tullut romu on teiden varsissa ja sen näkee, missä vesi on ollut, mutta muuten mikään ei ole muuttunut. Kaupassa oli ruokaa ja ihmiset lähtivät perjantaiaamuna normaalisti töihin. Ei siis raportoitavaa.

Paitsi että kävin heti perjantaiaamuna kävelyllä ottamassa kuvia ja pakko kyllä sanoa, että olisi todella pelottavaa jäädä tulvaveteen jumiin. Sen verran ikävän näköistä tavaraa siellä vesissä kulkee. Teräviä keppejä, puunoksia, metallia, lautoja, nauloja, vaatteita, muovia ja vaikka mitä. Eniten kuitenkin jännittäisi käärmeet, alligaattorit ja yllätyksekseni kiukkuset tulimuurahaiset, jotka selviytyvät jopa tulvissa. Muurahaiset rakentavat veneitä ja liikkuvat pinnalla vaikka kuinka kauan. Jos joskus on joutunut yhden tulimuurahaisen piston kohteeksi, voi vaan kuvitella kuinka kamalaa on kun yhtäkkiä sata muurahaista iskee kiinni tulvissa.

Olen todella onnellinen, etten torstaiaamuna lähtenyt asioille. Olisin voinut olla jumissa jossain tulvavesissä moottoritiellä.

Mitä tästä opimme? Kannattaa katsoa uutisia aina silloin tällöin. En pidä uutisista ollenkaan, koska niissä harvoin on mitään positiivista, mutta kai se on aktivoiduttava siinäkin asiassa.

Seuraavaksi jäämme seuraamaan hurrikaaneja Karibialla, ettei mies vaan jää niiden alle.

Mukavaa viikon jatkoa!
Camilla

Five Things Friday – huhtikuu

Buffalo Bayou Puisto

Huhtikuu
Niin se vaan on kuulkaas ihmiset huhtikuu! Suomessa on kuulemma lumet melkein sulaneet ja meilläkin on keväinen ilma jatkunut. Aika menee niin nopeesti eteenpäin, etten tahdo itse pysyä mukana. Päivätkin menevät niin nopeasti! Välillä tuntuu, kuin ei ehtisi tehdä mitään työnhaun ohessa, mutta kiva kun on tekemistä!

Huhtikuu on meillä alkanut melko rauhallisesti, mutta paljon on kaikenlaista puuhaa suunnitteilla ja toivottavasti aloitan työt mahdollisimman nopeasti. Työnhaku on todella turhauttavaa, koska todella harva yritys vastaa viesteihin tai kertoo prosessien aikatauluista. Työkulttuurikin on erilainen kuin Suomessa, joten paljon on opittavaa! Vielä en ole vaipunut epätoivoon, mutta kyllä tuntuu kuin olisi muurahaisia pöksyissä. Kova halu on jo työelämään!

Niin se kevät alkaa olla ohi, kun kukkasetkin ovat kukkineet.

Puutarhatäti
Minusta on kuoritunut huomaamatta pieni puutarhatonttu ja menestyksekkäästi olen saanut kasvatettua jo kaikenlaista. Takapihalla kasvaa kurkkua, tomaattia, herneenversoa, yrttejä ja kukkasia. Vielä on hieman hakemista, mikä multa sopii millekin ja paljonko suoraa auringon paistetta mikäkin tarvitsee, mutta on kyllä ollut hienoa huomata pystyvänsä kasvattamaan omat ruokansa.

Salaatit ollaan kasvatettu sisätiloissa lasipurkeissa, niinkuin Liberiassa ja ne ovat jo niin isoja, että kohta voi lopettaa kaupasta ostamista. Olimme huomaamatta ostaneet salaattisekoitus-siemeniä, ja ihmeteltiin kuinka ne kaikki näyttää vähän erilaisilta, mutta nyt onkin kiva tehdä salaatteja eri lajikkeista.

Polkupyöräilyä
Nyt kun vielä voi pyöräillä, niin kävimme tiistaina pyöräilemässä aamusta, kun lämpöasteet olivat kohtuulliset. Alkuviikosta oli kovin kylmää ja kävimme peräti nollassa. Nyt taas eletään normaalia kosteeta ja kuumaa aikaa. Pyöräreissulle saimme laittaa reilusti vaatetta päälle, koska aamulla oli todella kylmä, mutta paluumatkalla olisi melkein shortseissa selvinnyt. On hassua, miten lämpötilat vaihtuvat päivästä toiseen ja jopa yhden päivän aikana nollasta hellelukemiin.

Polkupyöräilystä on vuosien saatossa muotoutunut itselleni todella tärkeä harrastus, enkä oikein osaa kuvitella elämää ilman pyörää. Liberiassakin tuli pyöräiltyä, vaikkakin sisätiloissa, mutta jopa Afrikassa kaipasin polkupyöräilyä. Amerikkalainen ystäväni kyllä pyöräili ympäri Liberian katuja, mutta itse en ollut yhtä yllytyshullu. Onhan se aika tylsää pyöräillä sisällä, mutta sitten toisaalta spinning on toinen erittäin rakas harrastus. Mies kyseli jo, josko ostettaisi kotikuntosalille kuntopyörä, nyt kun meillä on Les Mills tunnit ostettuna kotitelkkariin. Les Mills RPM tunnit on tosi monipuoliset ja laadukkaat. Ehkä ostamme vielä kuntopyörän täydentämään kuntosalia, eteenkin kun säät täällä kesää kohti kuumenee.

Ei mitään tekemistä blogipostauksen kanssa, mutta pakko näyttää miltä Teksasin kokoinen jälkiruoka näyttää!

Lääkäriaikaa metsästämässä
Istuin puoli päivää puhelimessa tällä viikolla ja yritin saada miehelle kaikenlaisia lääkärinaikoija, mutta onpa vaikeeta. Kunnioitus kaikille maailman sihteereille! Päätin, että mies saa luvan ottaa päivän vapaaksi tällä viikolla ja mennä kaikki mahdolliset lääkärit läpi yhden päivän aikana. Eipä ollut niin helppoa! Sain hammaslääkärin varattua, mutta muut oli niin kiireisiä, että vasta jonnekin pääsiäisen toiselle puolelle meni ajat. Pakko kyllä myöntää, että olen todella nuuka, siitä mihin lääkäriin miehen lykkään, joten olisin tietysti voinut tehdä itselleni helpoksi ja tyrkkää ukko vaan ensimmäiselle lääkärille, mikä vastaan kävelee.

Miksi se sitten on vaikeeta? Ensin etsin lääkäreitä, joiden palvelut kuuluvat vakuutuksen piiriin, sitten käyn jokaisen yksitellen läpi: pitää olla mahdollisimman lähellä työpaikkaa tai kotia, sekä lääkäri, että heidän työntekijät pitää saada mahdollisimman hyvät arvostelut ainakin kahdella eri alustalla ja sitten lopuksi heillä pitää olla vapaita aikoja. Hyvillä lääkäreillä ei ole sitten vapaita aikoja ja heilläkin oli sata kysymystä, että ottavatko edes potilaaksi. Ei ole kuulkaa helpoksi tehty minun elämä..

Maassa maan tavalla ja tähän kohtaan moni suomalainen pyörittelee silmiään, että kyllä olisi kannattanut jäädä Suomeen, niin ei olisi lääkäriajan varaaminen niin vaikeeta. Kaikissa maissa vaan asiat eivät toimi samalla tavalla kuin Suomessa. Kyllä, olen samaa mieltä monen suomalaisen kanssa, että systeemit on hankalat, kalliit ja aikaavievät, mutta ainakin meillä on hyvä terveysvakuutus ja mahdollisuus käydä lääkärissä, jos siihen tulee tarve. Monella amerikkalaisella ei ole mahdollista käydä lääkärissä ja elämänlaatua parantavat lääkkeet jää saamatta, joten ehkä vaan olen hiljaa ja kiitollinen, että meillä on varaa valita parhaat lääkärit.

Suomalaisbändejä Houstonissa
Olemme huomenna menossa keikalle suomalaisten kavereiden kanssa. Children of Bodom soittaa muutaman muun suomalaisbändin kanssa Houstonissa ja halusimme mennä keikalle. Itselleni musiikki on ehkä turhan synkkää, mutta kiva mennä kannatusjoukkoihin 🙂

Ihanaa viikonloppua!
Camilla

Halloween horror

Ensimmäinen Halloween Yhdysvalloissa on takanapäin ja kaikista valmisteluista huolimatta jäi Halloween meiltä nyt juhlimatta. Itse en ole mikään kauhuelokuvien ystävä ja kaikki karmiva ei nappaa yhtään. Kuitenkin, koska kyseessä oli ensimmäinen Halloween -juhlani Yhdysvalloissa halusin juhlistaa ainakin tarjoamalla naapuruston lapsille karkkia. Kävin ostamassa isot säkit suklaata ja kävin klubitalolta hakemassa lapun ulko-ovelle, millä toivotettiin keppostelijat tervetulleeksi.

Keppostelijat jäivät kyllä tällä erää väliin, koska kävelystä ei illalla tullut mitään, koska kaaduin aikaisemmin päivällä komeasti polkupyörällä. Olin palaamassa aamuiselta lenkiltä autolleni, kun huomasin myrkkykäärmeitä polun vierustalla. Myöhemmin huomasin jotain etupyörän haarukassa jotain, jonka halusin nappasta pois. En mitenkään halunnut pysähtyä polulle, koska olin juuri nähnyt käärmeet, joten kokeilin josko saisin vauhdissa jalalla poistettua roskan. Seuraavaksi löysin itseni asfaltilta makaamassa ja polkupyörä mutkalla vierelläni.

Lensin komeasti ohjaustangon yli ja loppu onkin sitten historiaa. Mustelmia, mutta ei rikkinäisiä luita. Kypärässä ei ollut naarmuakaan, joten pään päälle en kaatunut. Kädet ottivat ilmeisesti kaiken painon ja sellainen on olokin. Nilkka vääntyi niin pahasti, että on kovasti turvonnut. Eipä paljon mennä jumppaan vähään aikaan. Harmikseni tämä tapahtui juuri ennen lomamatkaa, mutta onneksi matkaseura on sen verran ymmärtävää sorttia, että jos jää vaellus väliin, niin ei maailmaa kaada.

Mutta se Halloween sitten? Makasin siis sohvalla ja keppostelijat saivat ikävä kyllä käydä muualla, koska jalkani ei kestänyt juosta portaissa jakamassa karkkia. Ehkä ensi vuonna olisi parempi onni! Olisin halunnut käydä illalla vielä katsomassa omakotitalojen pihakoristeluita, koska jotkut ihmiset näkevät todella paljon vaivaa pihan koristeluun Halloweenia varten. Vaikken perusta kauhuelokuvista, on koristelut sen verran upeita, että olisi ollut kiva nähdä. Toivottavasti jouluna sitten joulukoristeita!

Terveisiä sohvalta!
Camilla

Lokakuinen lauantai

Viikko meni nopeasti ja nyt on jo lauantai. Välillä tuntuu, kuin en saisi mitään aikaiseksi, mutta sitten kun kirjoittaa päiväkirjaa huomaa, että onhan sitä tullut tehtyä vaikka mitä.

Huonosti nukutun yön jälkeen nukun myöhään ja herään vasta puoli kahdeksalta. Mies on näköjään lähtenyt metsästämään ja jään sänkyyn löhöilemään. Katson puhelimelta YouTube -videoita ja selaan Instagramia.

Aamiaiseksi on taas amerikkalaisia pannukakkuja. Ja hedelmiä ja marjoja. Käyn jääkaapin sisältöä läpi ja suunnittelen viikonlopun ruokia. Olemme menossa ystävien luokse illalla ja lupasin viedä jotain syötävää. Koska olemme tulevan viikon matkoilla, yritän hyödyntää kaapista löytyviä raaka-aineita. Päädyn tekemään suolaisen piirakan vietäväksi ja pizzaa lounaaksi. Sunnuntain menu saa luvan löytyä pakastimesta.

Ensi viikon matkasta huolimatta, kaupassa tarvii käydä. Edessä on satoja kilometrejä tien päällä ja haluan matkalle välipalaa. Jotain terveellistä. Kyseessä on miehen työmatka ja halusin lähteä seuraksi. Tiedossa on kolme eri kaupunkia ympäri Teksasia. Huh.

Käyn pesulasta hakemassa miehen puvut ja takit. Ruokakauppa ja Walmartista muurahaismyrkkyä. Minimuurahaiset ovat asuttaneet keittiötämme jo kuukauden päivät, eikä mikään oikein tahdo tehota, joten haen jotain uutta myrkkyä.

Palaan kotiin samaan aikaan miehen kanssa. Ei vieläkään tuonut peuraa mukanaan. Syömme siis lounaaksi pizzaa eiliseltä. Olo on vähän tunkkainen, joten pyöräytän vihersmoothiet jälkkäriksi. Työstän muutamaa blogipostausta miehen ottaessa päikkärit. Alan leipomaan kasvispiirakkaa ja leipomisen ohessa saan viestin, että ystävämme ovat myöhässä. Ovat olleet koko päivän autokaupoilla, mutta vielä olisi pari autoa koeajettavana.

Mies lähtee käymään asioilla minun lopetellessa leipomista ja keittiön siivousta. Kirjoittelen vielä vähän blogia ennen kuin käyn vaihtamassa vaatteet iltaa varten ja päädyn ehostautumaan hieman.

Käymme nappaamassa kyytiin ystävämme naapurista ja suuntaamme porukalla golf-rangelle. Tunti menee hujauksessa ja meillä on kaikilla mukavaa. Tilaamme naposteltavaa ja juotavaa. Laitoin kunnolla päälle, koska kotona parvekkeella oli todella kylmä, mutta rangella ei ollutkaan kylmä, vaikka tuulenvire kävi. En tarvinnut edes takkia. Ehkä kesä ei olekaan ihan ohi.

Menemme golfin jälkeen ystäviemme luokse illalliselle. Meille tarjoillaan salaattia piirakan kaveriksi ja jääkaapista löytyy vaikka mitä erilaisia oluita. Emme ole juoneet alkoholia pitkään aikaan ja olut maistuu kyllä kieltämättä hyvältä tänään. Keskustelu pyörii tulevien matkojen ympärillä. Ystävämme matkustavat paljon, jo työn puolesta, mutta myös vapaa-aikana. Ihana kuulla heidän seikkailuistaan.

Pelaamme muutaman kierroksen lautapelejä ja syömme välillä jälkiruokaa. Perheen karvapallo viihdyttää samalla meitä pyöriessä jaloissamme. Hän on vielä pentu ja energiaa riittää. Kaikkia, paitsi koiranpentua, alkaa haukotuttamaan, vaikka kello ei ole edes kymmentä vielä, joten päätämme kaikki painua pehkuihin. Mies aikoo lähtee metsälle taas huomenaamuna. Ei kestä kauaa, ennen kuin uni tulee.

Viikon saldo Oli kiva viikko, vaikka suurin osa asioista liittyi asunnon järjestelemiseen ja kotona pyörimiseen. Nautin kotona olosta ja haluan, että tämä meidän ensimmäinen oikea yhteinen koti on viihtyisä. Nyt kun luin uudestaan kaikki postaukset, huomasin, että katsomme telkkaria joka ilta. Ehkä ajan voisi käyttää hyödyllisemmin? Vai onko se ok nollata päivä telkkarin ääressä? Samalla kuitenkin olen tyytyväinen, että olemme käyneet kaksi kertaa liikkumassa ulkona. Liikuntaa on lisättävä, mutta ymmärrän samalla, ettei edelliseen elämään voi hypätä tuosta vaan. Vaikka ennen harrastimme liikuntaa päivittäin, ei se tarkoita, että nyt tarvitsee liikkua yhtä paljon. Turha stressata.

Tuleva viikko on taas ihan erilainen ja en malta odottaa mennä eteenkin Austiniin. Kilometrejä tulee paljon, mutta saamme sentään olla yhdessä ja kiva pieni maisemanvaihdos!

Camilla

Lokakuinen perjantai

Sänky on tyhjä ja mietin onkohan mies lähtenyt töihin tai metsästämään. Kello on jo jälkeen seitsemän, joten kumpikin vaihtoehto on ihan mahdollinen. Aamu tuntuu paljon pirteämmälle, kuin aikaisemmat aamut ja siirryn alakertaan aamupalalle. Löydän nukkuvan miehen sohvalta ja käyn herättämässä. Oli kuulemma herännyt aamukolmelta, eikä uni ollut tullut uudestaan kuin vasta aamulla sohvalla.

Teen meille aamupalaa ja huomaan upean auringonnousun ikkunasta. Taivas on tulessa. Jään miettimään Virginian asuntoa ja sen upeita auringonnousuja. Toivottavasti saamme joskus myöhemmin mahdollisuuden asua kodissa, jossa olisi hieno näköala. Haaveita pitää olla, tai muuten jämähtää paikalleen.

Syömme aamiaisen yhdessä ja pakkaan eväitä miehelle mukaan. Juon toisen kupin kahvia sohvalla ja kirjoittelen muutaman sähköpostin. Samalla luonnostelen muutaman blogipostauksen ja etsin valokuvia postauksia varten. Ilokseni puhelin soi ja ystäväni Suomesta soitti kuulumisia. Puhelut Suomesta on harvoin lyhyitä ja nyttenkin saimme tunnin kulumaan. Olen onnekas, kun elämässä on ihania ihmisiä.

Jään vielä hetkeksi koneelle, vaikka nälkä on kova ja lounas-aika on jo mennyt hetki sitten. Olen vielä pyjamassa, vaikka oikeasti pitäisi lähteä kauppaan. Kaupan sijaan päätän pitää itselleni spa-päivän. Sokerointi, epilointi, kasvojen kuorinta, manikyyri ja pedikyyri. Kyllä käy ihan työstä tämä naisten elämä… Syön lounaan vasta kaiken jälkeen kolmen maissa. Tortillatäytettä on jäljellä yhteen tortillaan. Jääkaappi ammottaa tyhjänä, mutta ei vaan jaksa mennä kauppaan.

Tiskaan ja siivoan keittiötä kun mies tulee kotiin töistä. Perinteisesti perjantaisin käydään hakemassa pizzaa, eikä tämäkään perjantai ole poikkeus. Katsomme telkkaria ja syömme pizzaa samalla. Mies meinaa nukahtaa sohvalle ja menemme sänkyyn. Minua ei nukuta ja selaan puhelinta. Nukahdan jossain vaiheessa, mutta heräilen vähän väliä. Kofeiinia tulisi ehkä välttää tästä eteenpäin…

Camilla