Lokakuinen lauantai

Päivä alkoi verkkaisesti. Paistelin amerikkalaisia pannukakkuja, katsoimme uutisia ja siivoilimme keittiötä. Löhöilin Frendien ääressä sohvalla ennen kuin aloitimme päivän askareet. Mies lähti korjauttamaan joustaan ja samalla kokeilemaan ampumista. Jousen tähtäin oli yksi päivä vaan tippunut maahan. Onneksi mies kuuli, kun jotain tippui, koska olisi ollut aikamoinen homma alkaa metsästä etsimään, minkä on kadottanut.

Kirjoitin hetken aikaa blogia, ennen kuin oli aika alkaa pakkaamaan. Miehellä oli syntymäpäivä hänen ollessa Haitilla työmatkalla ja halusin viedä hänet jonnekin syntymäpäivälomalle. Ensin mietin, josko oltais jääty Houstoniin ja menty johonkin kivaan hotelliin, mutta aloin katsomaan karttaa Houstonin ulkopuolelta ja huomasin College Stationin.

Olen halunnut jo pidemmän aikaa käydä College Station:lla Presidentti George Bush vanhemman museolla ja sattumalta löysin kivan armeija aiheisen hotellin. Arvelin miehen pitävän tällaisesta pienestä lomasta ja varasin matkan jo yli kuukausi sitten.

Pala Berliinin muuria.

Pakkasin laukut ja söin lounaan. Kaapista löytyi vielä uunissa paistettuja kasviksia, joten heitin niitä pannulle kananmunan kera. Miehen tullessa takaisin heitimme laukut autoon ja lähdimme ajamaan. Mies halusi lounaaksi barbeque ruokaa, joten pysähdyimme Rudy’s:lla.

Aika nopeasti kun ajaa Houstonista 290 tietä pitkin muuttuu maisema rullaavaksi. Houstonissa ei ole mitään korkeuseroja, jos korkeita rakennuksia lasketa, joten maisemat ovat aika rajoittuneet. Matkalla College Station:iin oli kuitenkin ihania pieniä mäkiä ja ihasteltiin komeita maisemia. Tykkään olla kotona, mutta välillä pieni maisemanvaihdos tekee hyvää.

Matkalla ystävämme Uudesta Seelannista soitti ja vaihdettiin kuulumiset. Kuulemma amerikkalainen aksentti on tarttunut minuun. Hups. Ihana kun meillä on ystäviä ympäri maailmaa ja vähän väliä tulee viestejä ja puheluita milloin mistäkin.

Kävimme ensin George W. Bush Presidential Library and Museum:lla, missä sain muun muassa ottaa kuvia itsestäni Valkoisen Talon presidentin työpöydän ääressä. Opimme paljon edesmenneestä presidentistä, hänen urasta ja perheestään. Kävimme vielä kierroksen lopuksi presidenttiparin haudalla upeassa puistossa museon takana.

College Station on aika pieni yliopistokaupunki ja ajoimme museolta vain muutaman minuutin hotellille. Sisäänkirjautuessa talo tarjosi oluet, joten menimme kauniille sisäpihalle nauttimaan kylmät oluet varjoon. Vaikka yöt ovat olleet kylmät, kohoaa lämpötilat iltapäivällä edelleen reippaasti yli hellelukemien ja auringossa on edelleen todella kuuma, joten iltapäiväoluet maistuivat oikein hyvälle.

Illalliseksi kävimme syömässä Torchy’s Tacos ravintolassa ja katsoimme jalkapallo- ja baseballmatsia ravintolassa. Yömyssyksi valikoitui gin & tonic hotellin sisäpihalla. Ihastelimme tähtiä pimeällä sisäpihalla. Tähän on hyvä lopettaa viikko.

Päivän tapahtumia oli hyvä kirjoittaa, koska se sai tajuamaan mitä oikeasti tulee tehtyä, eikä vaan mitä luulee tekevänsä. Ajattelin, etten lue tarpeeksi, koska en saa luettua kirjaa, mutta todellisuudessa luen paljon. Jo pelkästään työn puolesta luen paljon ja tutkin strategioita ja mahdollisuuksia. Ja tietysti lukuisat podcastit, mitä kuuntelen! Sekin on lukemista omalla tavallaan. Mutta koneella pyöriminen vie paljon aikaa päivästäni, joten perinteisen kirjan lukeminen olisi välillä ihan tervetullutta.

Liikunta jäi todella vähälle tällä viikolla, minkä huomasin kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Olin väsyneempi, enkä meinannut oikein jaksaa keskittyä. Ihminen on luotu liikkumaan, eikä löhöilemään sohvalla, joten tässä itselle merkintä, että pitää liikkua päivittäin!

Ihanaa alkuviikkoa!
Camilla

English: Since I received feedback from English blog readers of translation, I will from now on also add a short translation. This blog post ends a “week in my life” -series. During this week I’ve been preparing for mom’s visit to Houston, working, went to a bachelorette party and took a mini vacation with hubs to College Station. Pictures in this post are from the trip, which was a birthday present to my husband, since he was on a work trip during his birthday. We went to visit George W. Bush Presidential Library and Museum in College Station, TX and stayed one night in an army themed hotel. The trip was a huge success. I’m not sure who was more excited – hubs or me. 

Lokakuinen perjantai

Miehen herätyskello herättää taas viideltä, mutta torkun hetken ennen kuin nousen. Syön tuorepuuron samalla kun teen töitä. Katson Tastytrade livelähetystä (töitä), luen, etsin hyviä kauppoja ja turvaudun sosiaalisessa mediassa muihin optio-treidaajien ammattitaitoon. Kiva kun voi kysellä muilta ideoita, eteenkin silloin kun asiat eivät mene niinkun on ajatellut.

Käyn aamupesulla ennen kuin lähden ystävän kanssa lounaalle. Asumme nykyään yli tunnin ajomatkan päässä toisistamme, joten päädymme yleensä tapaamaan puolivälissä lounaan merkeissä. Teen hetken töitä ennen kuin ystäväni saapuu ja tilaamme ruoat. Valitsemme usein saman ravintolan, koska ystäväni kolmivuotias tytär voi leikkiä leikkipaikalla muiden lasten kanssa samalla kun syömme.

Muistin kesken lounaan yhden tärkeän asian ja soitin muutaman puhelun. Mies on vaihtamassa ortopediä ja uusi ortopedi pyysi saamaan potilastiedot vanhalta lääkäriltä ja olin totaalisesti unohtanut asian. Nyt kun olin Woodlandsissa muistin asian ja kysyin lääkärin toimistolta voinko tulla hakemaan. Mies oli unohtanut laittaa tietoihinsa, että minulle saa luovuttaa tietoja, joten ne tulevat sitten postissa ensi viikolla.

Kun olimme syöneet mainitsin ystävälleni että halusin käydä tilaamassa ilmapalloja illan juhliin ja päätimme lähteä yhdessä tilaamaan ilmapallot. Ensimmäisessä liikkeessä helium oli päässyt loppumaan, mutta toisessa liikkeessä oli jäljellä, joten sain odottaessa ilmapallot. Kun pääsin autoon olin tyytyväinen päätökseen ostaa pienen määrän palloja, koska enempää ei olisi mahtunut autooni.

Kotiin päästyä oli aika laittautua illan juhliin ja söin pienen välipalan ennen meikkaamista. Tarkistin vielä pari työasiaa ennen kuin markkinat sulkivat viikonlopuksi.

Ystäväni häät ovat sunnuntaina ja kyselin varovaisesti muutamia viikkoja sitten onkohan polttareita suunniteltu ja ystäväni oli ajatellut vievänsä äitinsä ja tädit tanssimaan häitä edeltävänä perjantaina ja änkesin itseni sitten mukaan. Menimme ensin syömään morsiamen toiveesta meksikolaiseen ja löydettiin kiva paikka, jossa meistä pidettiin hyvää huolta.

Ilta oli aivan ihana, täynnä naurua ja uusia tuttavuuksia. Oli ihana tavata morsiamen perhettä ennen häitä. Tanssimme puoleen yöhön asti, kunnes kaikkien oli aika lähteä nukkumaan.

Camilla

Lokakuinen torstai

Herään miehen herätyskelloon viideltä taas aivan kamalaan uneen. Minua vainoo joku tuntematon mies, joka yrittää päästä taloon sisään ja yritän saada ovia ja ikkunoita kiinni, mutta aina kun saan oven kiinni, toinen avautuu toisella puolella taloa. Raivostuttava uni. Mies lähtee metsälle ja jään odottamaan josko uni tulisi. Ei tule. Jossain vaiheessa kuitenkin havahdun herätyskelloon, joten kai sitten nukahdin hetkeksi.

Keitän nopeasti aamupuuroa ja teetä ja saan juuri ja juuri lusikoitua puuron suuhun, ennen kun aamun tapaaminen alkaa videopuheluna. Puhelun jälkeen keitän kupin kahvia ja yritän soittaa äitille. Juttelemme hetken ja yritän keksiä, mitä kaikkea tietoa he tarvitsisivat lentomatkalle ja ennen kaikkea passintarkastukseen. Äiti on ollut pitelemässä lapsenlastaan ja minulle tulee kova ikävä. Selaan hetken vauvakuvia. Se helpottaa. Samalla saan kuulla, että toisella siskolla on kaikki hyvin, eikä synnytys käynnistynytkään. Vauva on vähän liian pieni vielä tullakseen ulos ja voimme huokaista helpotuksesta. Tylsää olla näin kaukana tällaisena aikana.

Kirjoitan muutamia sähköposteja ja blogipostauksia. Lomassa katson vähän miltä työrintamalle kuuluu. Netflix meni väärään suuntaan ja joudun vähän luovimaan, jotta ei tulisi isoja tappoita. Voittajia ei tänään näy, joten jätän kaiken muhimaan seuraavaan päivään.

Syön lounasta ja käyn pikasuihkussa. Tänään on yksi viikon kohokohdista, sillä olen lupautunut koiravahdiksi muutamaksi tunniksi. Ystäväni on koko päivän poissa kotoa ja kysyi voinko mennä leikittämään heidän karvaista vauvaansa ja sehän sopii minulle! Frankie on berninpaimenkoira joka luulee edelleen olevan pieni sylikoira, vaikka todellisuudessa hän on varmaan minua isompi. Leikimme takapihalla ja Frankie herkuttelee jääpaloilla. Tykkään lainata kavereiden koiria, kun me emme voi allergiani takia ottaa koiraa.

Kun Frankie on hieman rauhoittunut juon jääkahvin ja teen hetken töitä. Ystäväni on löytänyt hyvän jääkahvin, johon vaan lisätään vesi ja jäät. Ei voisi kahvin keittäminen olla helpompaa. Houstonissa ei ole enää niin kuuma kuin kesällä, mutta silti kun auringossa touhuaa koiran kanssa kylmä kahvi maistuu paremmalta kuin lämmin.

Suomalaisena osaan arvostaa kaikkea, mikä liittyy Fazeriin. Ystäväni oli tilannut minulle ihanan laatikollisen Fazerin uutuusherkkuja ja paketti oli saapunut hänen äidin matkalaukussa aikaisemmin viikolla. Se on jännä miten Suomessa asuessa ei ikinä tullut edes ostettua suklaalevyjä, mutta täällä ollessa niitä kaipaa. Kummallista.

Jääkaappimme ammottaa tyhjyyttä ja käyn vihdoinkin kaupassa kotimatkalla miljoonan muun ihmisen kanssa iltapäiväruuhkassa. Kotiin päästyäni naapurin tyttö ja hänen koira ovat ulkona leikkimässä. Summer-koira tulee välittömästi tervehtimään ja kävelee suoraan tennispallojen luokse autotallissani. Summer tietää missä pallot sijaitsee ja jos pyytää, niin sieltä saa pallon. Heittelemme palloa varmaan tunnin. Naapurit palaavat yksitellen töistä ja vaihdan kuulumisia. Että pidän meidän naapureista paljon!

Tapasin jopa uusimman naapurimme. Nuori nainen muuttaa naapurustoomme ensi viikolla ja hän vaan kävi välittäjänsä kanssa viimeisen kerran ennen papereiden allekirjoittamista katsomassa taloa. Illan hämärtyessä oli aika kaikkien siirtyä sisälle katsomaan peliä. Astros on pärjännyt aika hyvin ja jännityksellä seuraamme kuinka käy.

Laitan pelin taustalle pyörimään ja laitan itselleni illallista. Mies on ollut koko päivän metsässä ja palaa kotiin vasta kahdeksalta. Vasta silloin muistan, että Amorphiksen keikka on tänä iltana! En ymmärrä miten totaalisesti unohdin! Kysyin ystäviltämme, ketkä tiesin menevän keikalle, joko Amorphis aloitti ja olisivat kuulemma aloittamassa ihan näillä minuuteilla. Päätimme siis olla menemättä. Olisimme ehkä ehtineet, mutta jäimme seuraamaan peliä kotiin.

Mies oli aivan poikki pitkän päivän jälkeen ja menimme illallisen jälkeen suoraan sänkyyn ja katsoimme taas lyhyen Youtube videon ennen kuin nukahdimme molemmat.

Camilla

Lokakuinen keskiviikko

2BD1BD7B-B4EB-4A1A-BE16-6E62431EE95D

9C204EEB-3AB9-4707-8433-7BB060CB78DF

Heräsin aivan kamalaan uneen tunti ennen herätyskelloa. Jäin sänkyyn toivoen, että saisin nukuttua ja karistettua pahan unen pois, mutta unen tapahtumat jäivät mieleen. Pelkäsin unen tulevan toteen ja koko aamupäivä meni pelkäessä pahinta. En ole pitkään aikaan nähnyt unia ja koko ikäni nukkunut todella hyvin. Nyt jostain syystä unen laatu on heikentynyt ja aloitin etsimään ratkaisuja paremman unen laadun löytämiseksi. Painopeittoa, puhelimenkäytön rajoittamista jne.

En kuitenkaan saanut unen päästä kiinni, niin siirryin alakertaan katsomaan Youtube-videoita. Mies tuli myöhemmin alas ja juttelimme hetken päivän asioista. Lupasin käydä kaupassa iltapäivällä ja tein listaa, mitä tarvitaan. Söin tuorepuuroni ja join vihreen teen miehen lähdettyä töihin. Katsoin hetken Dallas-sarjaa kun meikkasin, jotta saisin ajatukset pois pahasta unesta. Kumma kyllä tämä auttoi ja tuli hyvä mieli päivään.

Valmistelin hetken tulevaa tapaamista. Kirjoitin blogia ja luin hetken aikaa ennen kuin oli aika lähteä. Tajusin vasta autossa, että söin aamupalan aikaisin ja nälkä tulisi varmasti ennen kuin ehtisin lounaalle. Kävin nappaamassa banaanin mukaan ajomatkalle.

Tapaamisen jälkeen lähdin ystävän kanssa lounaalle, mikä oli luksusta sateiseen päivään. Oli ihana vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia monesta eri aiheesta. Kiva kun on tukea samassa elämäntilanteessa olevilta ja saa purkaa ajatuksia. Juttua riitti, niin päädyimme vielä kahville ennen kuin jatkoimme molemmat omiin menoihin.

Kauppalistan kanssa lähdin ensin Targetiin, mutta päädyin olla hoitamatta loppulistaa, vaan mennä mielummin kotiin siivoamaan tulevia vieraita varten. Postilaatikossa odotti vihdoinkin pankkikorttini, jota olen tässä vuoden päivät odotellut. Ihan niinkun Suomessakin, pankkiasiat ovat hidasta, jos ei ole sosiaaliturvatunnusta tai maahanmuuttostatus ole kunnossa. Voin tietysti syyttää myös itseäni, kun en aikaisemmin saanut hoidettua asiaa, mutta jotenkin alkuun oli vaikea saada varmoja vastauksia, kun kysyin pankista, mitä vielä tarvitsevat. Monta kuukautta on mennyt lomakkeiden täyttämiseen ja saman informaation lähettämistä moneen kertaan. No, nyt se on tehty ja varmistin vielä, että kaikki on kunnossa.

Posti nyt on muutenkin kestänyt täällä Houstonissa poikkeuksellisen kauan Imeldan jälkeen, kun postin päälajittelukeskuksen katto romahti myrskyssä. Ollaan odoteltu monta viikkoa postia, mikä olisi pitänyt tulla päivässä tai kahdessa. Tämäkin kirje oli seikkaillut kolme viikkoa jossain.

Etsin perjantai-illaksi ruokaravintolaa isommalle porukalle ja kävin muutamassa katsomassa, josko ne sopisivat meille ja sain varattua pöydän perjantai-illaksi. Samalla kävin ottamassa passikuvat, mitä en edellispäivänä saanut otettua.

Palattuani kotiin vaihdoin vaatteet ja aloitin pyykkäämisen ja lasten huoneiden siivoamisen. Meidän nuori nainen oli maalannut taulua huoneessaan ja nyt kolme seinää neljästä koristaa siniset roisketahrat. Yritin taikasienellä saada tarhoja pois, mutta näyttää siltä, että joudumme maalaamaan seinät. Siis sitten kun tyttären maalausinto on muuttunut joksiki muuksi harrastukseksi.

Mies lähti iltapäivällä metsästämään ja oletin hänen jäävän metsälle koko illaksi, joten keitin itselleni vaan pastaa ja heitin loput guacamolet pastan sekaan. Ystäväni kertoi tästä loistavasta ruoka-annoksesta ja päätin kokeilla. Parmesanjuustoa minulla ei ollut, mutta muuten tämä avocadopasta maistui hyvin. Kiitos vaan vinkistä!

Sain miehen takaisin metsältä vasta puoli yhdeksän maissa ja samalla kun vaihdoimme päivän kuulumiset, lämmitin itselleni pari karjalanpiirakkaa pakastimesta iltapalaksi. Kun vihdoinkin pääsin sänkyyn kymmenen maissa, katsoimme yhden Youtube-videon yhdessä ja nukahdin välittömästi videon päätyttyä.

Camilla

Lokakuinen tiistai

Heräsin aikaisin, vaikka menin myöhään nukkumaan. Mies ei olisi millään jaksanut herätä, vaikka tänään on hänen ainut työpäivä tällä viikolla. Hänellä on niin paljon lomapäiviä käyttämättä, että on ottanut paljon vapaapäiviä. On nimittäin peurakausi meneillään. Toistaiseksi ei ole peuraa saatu, mutta yksi villisika on jo tullut.

Olin taas unohtanut tehdä tuorepuuron edellisenä iltana, niin keitin kaurapuuroa ja teetä itselleni. Mies otti vaan lounaat ja kahvit mukaan ja lähti suoraan töihin. Katsoin loput Selviytyjät-jaksosta aamupalan lomassa ennen kuin siirryin toimistooni.

Markkinoiden auettua Chicagossa hoidin hetken portfoliotani, ennen kuin siirryin kirjoittamaan. Onneksi raakaöljy on taas nousussa, kun tuntuu, että pelkkää laskua on ollut viimeiset pari viikkoa. On siis toivoa, että teen jopa voittoa raakaöljykaupoilla. Kirjoitin blogia puolisen tuntia. Äiti soitti Suomesta ja kävimme läpi heidän Amerikanmatkaa. Verkkoyhteys oli aika huono, niin päädyimme soittelemaan myöhemmin. Sain kuitenkin kuulla, että äiti oli jo löytänyt paljon tuliaisia listaltani.

Saamme ensi viikolla siis vieraita Suomesta ja vitsailin miehelle, että muista sitten pestä ikkunat, kun anoppi on tulossa. Olen jo aikaisemmin kertonut miehelleni, kuinka Suomessa on tapana päivitellä vieraille sitä, kuinka ei olla vielä ehditty ikkunoita pesemään, että pahoittelut kun ikkunatkin on likaiset. Nähtäväksi jää, joutuuko äiti katsomaan ulos likaisista ikkunoista 😉

Valmistelin huomisen tapaamista lounaaseen asti. Lounaaksi löytyi bataattimuusia ja “kana”nuggetteja guacamolen kera jääkaapista. Ihana kun tekee paljon ruokaa useana päivänä peräkkäin, niin riittää moneksi ateriaksi!

Kampaaja laittoi viestiä, että on vähän aikataulusta myöhässä, mutta eipä minua haitannut. Jatkoin töitä iltapäivään asti ennen kun pääsin lähtemään kampaajalle. Ärsyttävintä muuttamisessa on, että pitää löytää uusi kampaaja, lääkäri, shampoo, kynsilakka, deodorantti ja kaikkea muuta “tarpeellista”. Minulla kävi todella hyvä tuuri, että meidän kotitalon läheltä löytyi ihana uusi kampaamo, jossa jokainen kampaaja on omalla toiminimellä omassa pikkusalongissa. Onneksi annoin tälle yhdelle nuorelle miehelle mahdollisuuden, nimittäin olen täältä astunut ulos tyytyväisenä! Hiuksista tuli jälleen aivan ihanat ja raikkaat!

Kampaajassa käynnin jälkeen kävin yrittämässä saada otettua passikuvaa, mutta ei onnistunut laitevian vuoksi. Tarvitsen kaksi passikuvaa yhteen oleskelulupaan liittyen hakemukseen ja minulta juuri loppui kaikki ja piti siis käydä hakemassa lisää. Olen tainnut tähän mennessä lähettää maahanmuuttoviranomaisille kymmenkunta passikuvaa itsestäni. En tiedä mitä he oikein tekevät kaikilla näillä kuvilla, mutta ehkä tällä on joku tarkoitus.

Mies oli juuri ehtinyt tulla kotiin pitkän työpäivän jälkeen kun tulin kotiin. Onneksi jääkaapista löytyi vielä edellisen päivien ruokia ja lämmitimme illalliseksi tähteitä, ettei tarvinnut alkaa laittamaan ruokaa. Kävimme läpi päivän aiheita ja suunnittelimme tulevaa. Vetäydyin vielä hetkeksi työhuoneeseen ja valmistauduin seuraavaan päivään. Tein tehtävälistat, kirjoitin ja luin. Kävin iltapesulla ja vaihdoin pyjamat päälle. Katsoimme hetken telkkaria ennen kuin oli aika mennä nukkumaan.

Camilla

Lokakuinen maanantai

Maanantaiaamu. Olen aamuihmisiä ja rakastan herätä maanantaisin uuteen viikkoon. Mutta jostain syystä heräsin todella syvästä unesta herätyskelloon, mikä on todella harvinaista. Ei tehnyt yhtään mieli nousta, mutta aikataulut ei antanut vaihtoehtoa.

Heitin vaatteet niskaan ja pesin hampaat. Keräsin kasaan toimistosta tarvittavat tarvikkeet päivän tarpeisiin.

Huomasin keittiöön mennessä, etten ollut muistanut tehdä tuorepuuroa. Ei haittaa. Tein amerikkalaisia pannukakkuja sitten koko porukalle.

Lapset menivät ulos leikkimään naapurin tytön kanssa ennen kuin hän lähti kouluun. Täällä on suuria eroja koulujen lomissa ja vaikka yhdessä koulussa olisi vapaata, ei naapurikoulussa ole välttämättä vapaata. Vaikka muualla osavaltiossa tai koko maassa olisi muilla vapaa.

Lasten leikkiessä söin aamupalaa ja katsoin uutisia. Mies on nyt jo viikon ollut paastolla. Vai mikskä sitä nyt kutsuisi? Hän syö vaan keskipäivän ja iltaseitsemän välillä. Ystäväni on paastonnut jo monta viikkoa samalla metodilla ja saanut hyviä tuloksia, joten mies päätti kokeilla josko muutama kilo karisisi pois, joten aamupalan sijaan hän joi kahvia.

Laitoin loput tavarat kasaan ajomatkaa varten. Välipalaa, vettä, kahvia, tyynyjä ja loput lasten tavaroista. Kävin vielä vaihtamassa vaatteet ja meikkaamassa ennen kun lastasin kaiken autoon.

Pääsimme tien päälle melkein aikataulussa. Lapsilla oli siis vain neljän päivän syysloma ja jouduimme ajamaan lapset takaisin maanantaina. Onneksi lasten äiti pääsi tulemaan meitä vastaan, joten ei tarvinnut ajaa koko kuuden tunnin matkaa, per suunta.

En saa enää kovaa matkapahoinvointia autossa ja saan nykyään yleensä tehtyä töitä tai luettua autossa. Suljin muutamia kauppoja ja avasin pari uutta. Luin, kirjoitin, kuuntelin podcasteja ja katsoin Youtube-videoita. Autossa vietetään niin paljon aikaa, mutta onneksi voin hoitaa asioita puhelimella tai läppärillä. Tai jos itse ajan, niin kiva kuunnella äänikirjoja tai podcasteja.

Söimme lounasta yhdessä ennen kuin lasten äiti tuli meitä vastaan ravintolalle. Viikonloppu meni todella nopeasti ja vierailu loppui ennen kuin ehti oikein alkaakaan. Lapsilla oli kuitenkin ollut kuulemma mukavaa ja saivat viettää aikaa isänsä kanssa enemmän, kun yleensä hän on töissä.

Paluumatka kesti ikuisuuden ja kun vihdoinkin pääsimme kotiin olimme aivan puhki. Lämmitimme edellisen päivän ruokia illalliseksi ja katsoimme Breaking Bad-sarjan spin off elokuvan El Camino. Alku oli lupaava, mutta loppu jäi vaisuksi ja loppufiilis oli aika pettynyt. Katsottiin vielä hetken The Americans -sarjaa ennen nukkumaanmenoa.

Camilla

Lokakuinen sunnuntai

Kuva lauantailta, kun istutimme kasveja takapihan ruukkuihin. 

Menin lauantai-iltana nukkumaan aikaisin, niinkun aina ja heräsin hyvin ennen auringonnousua. Sunnuntain kunniaksi jäin kuitenkin sänkyyn köllöttelemään ja selailin puhelinta. Olen jo kauan haaveillut elämää ilman puhelinta, eteenkin sängyssä, koska en saa mitenkään luettua kirjoja nykyään. Jos puhelimen jättäisi vaikka keittiöön, tulisi enemmän vietettyä aikaa kirjojen parissa. Seuraava projekti?

Auringonnousun jälkeen hipsin alakertaan samaan aikaan miehen tyttären kanssa. Meidän teinitytöllä on Korea-fanitus meneillään ja hän avaa läppärin keittiössä ja aloittaa katsomaan jotain korealaista hömppäsarjaa. Pikkumies nukkuu vielä, vaikka hän on yleensä ensimmäisenä hereillä. Mies ei ollut muistanut ottaa tablettia pois pikkumiehen huoneesta, joten arvelen hänen katsoneen videoita myöhään.

Keitän miehelle kahvia, itselleni teetä ja tyttärelle kaurapuuroa. Minun tuorepuuro on valmistunut yön yli jääkaapissa. Syömme aamupalaa yhdessä ja jatkan köllöttelyä sohvalla uutisia katsoen. Turkin ja Syyrian tilannetta puidaan ja päätän sulkea telkkarin. Ajantuhlausta moinen vauhkoamisen katsominen. Olisi kiva katsoa uutisia, jossa keskityttäisi aiheeseen tietopohjalta, eikä toisten ihmisten mollaamiseen.

Olen palannut kahvin maailmaan ja löytänyt tavan, millä juoda kahvia ja helpottaa vatsan vaivoja. Juon kupin kahvia aamupäivällä, kunhan aamupuuro on laskenut. Keitän siis aamupäiväkahvin ja suuntaan työhuoneeseen. Valmistaudun tulevan viikon tapaamista varten.

Sain toissapäivänä järjesteltyä työhuoneeni ja sain monta keskeneräistä projektia valmiiksi, niin työhuoneeseen on ihana mennä, kun ei ole valtavia kasoja odottamassa tilassa. En ole ikinä pystynyt tekemään töitä sotkun keskellä ja jos tiedän, että joku tietty aamu pitää saada töitä tehtyä, siistin ainakin työtilan, keittiön ja pyykit jo edellisenä iltana, niin pääsee aamulla aloittamaan heti herättyäni.

Söimme lounaaksi eilisen tähteitä ja siivosin ohimennen keittiötä. Yritin saada meidän porukkaa lähtemään yhdeltä, mutta lähteminen vaan venyi. Kaikki (minä mukaanlukien) kävivät vaihtamassa ainakin kerran vaatteet, koska aamun kylmä sää oli vaihtunut lämpimämmäksi. Meikkasin nopeasti ja pyysin miestä heittämään lasten polkupyörät lava-auton perään.

Navigaattori päälle ja pohjois-Houstonia kohti. Olimme sopineet leikkitreffit ystäväni ja hänen perheensä kanssa leikkipuistoon ja saavuimme tunnin ajomatkan jälkeen melkein ajoissa, vaikka matkalla olikin iso kolari. Vietimme kivat pari tuntia sopivan lämpimän auringonpaisteesta lasten pyöräillessä ja leikkiessä. Teinitytöt eivät oikein jaksaneet innostua leikkimisestä, mutta pienemmät lapset juoksivat ympäri puistoa. Miehet vaihtoivat kuulumisia, kun me vaimot suunniteltiin tulevia viikkoja ja käytiin läpi lasten koulunkäyntiä ja päiviteltiin sitä kuinka paljon lapset on kasvaneet. Kaikki kuusi lasta on tarvinnut täysin uudet vaatteet kesän jälkeen, mikä on ihan hullua. Kappas vaan, niin minustakin on tullut äitihahmo, kun juttelen vaan lapsista nykyään.

Paluumatkalla puistosta pysähdyimme hampurilaisravintolassa vessassa, mutta otimmekin samalla välipalaa. Harvoin tulee käytyä missään ketjupaikoissa ja eteenkin huonolaatuisissa, mutta välillä on kiva ottaa jätskit. Söimme jäätelöt autossa matkalla kotiin ja soitimme isovanhemmille Louisianaan. He olivat juuri parin viikon matkalla aina New Yorkissa asti ja kävivät samalla tapaamassa perheen uusinta jäsentä, joka saapui tähän maailmaan pari viikkoa sitten. Soitimme myös miehen veljelle ja onnittelimme perheenlisäyksestä.

Kotona tein spinning-tunnin kotisalilla miehen kokkaillessa illallista. Ekaa kertaan pitkään aikaan illallinen meni rauhallisissa tunnelmissa. Yleensä ruokailu alkaa valittamisella ja itkulla kun ei taaskaan löydy mitään hyvää syötävää ja jatkuu pöydän alla potkimisella, joka sitten päättyy molempien itkuun. Ruoka maistui, erityisesti minulle, kun sain vapaaillan kokkailusta ja oli kiva höpötellä lasten kanssa monesta eri asiasta. Tiskivuoro sattui minulle tänä iltana ja pistin astiat koneeseen, ja koneen päälle.

Illallisen jälkeen viikkailin pyykit kuivaajasta ja valmistelin seuraavan päivän ajomatkaa. Ennen sohvalle siirtymistä valmistelin hetken vielä tulevan viikon tapaamista ja kirjoittelin hetken koneella. Lapset avasivat uuden lautapelin, jonka olin ostanut aikaisemmin viikolla. Peliin liittyi myös naapurin tyttö ja olin onnellinen, että tytöt ottivat pikkumiehen mukaan peleihin.

Siirryin sohvalle vielä läppärin kera ja tilasin miehen veljen perheelle lahjan, ennen kuin vihdoinkin siirryin Netflixin maailmaan.

Ennen nukkumaanmenoa leikattiin vielä pikkumiehen hiukset ja lapset kävivät kylvyssä.

Päivä oli itselle aika tyypillinen päivä, kun lapset ovat meillä. Yritän, että käydään ainakin kerran päivässä jossain. Vaikka vaan käveltäisiin lähistöllä olevaan puistoon. Päiviin mahtuu yleensä paljon, mutta pidän siitä, että valtavan kotitalomme täyttää elämä. Eteenkin kahden kuukauden yksinolon jälkeen on ihana kun kotona on ihmisiä kenen kanssa jakaa päivää, kaikessa hyvässä ja pahassa.

Camilla