Ensimmäinen viikko – sunnuntai

Sunnuntai Viikon viimeinen päivä, tai amerikkalaisittain ensimmäinen. Hassua miten eri maissa viikko alkaa ja päättyy eri päiviin. On taas sateinen päivä ja vietämme koko aamun ja aamupäivän tulostaen oleskelulupapapereita. Järjestelen kaikkia dokumentteja, joita toin mukanani Suomesta. Luen ohjeita ja tuntuu kuin tämä ei ikinä lopu.

Koska asiaan liittyy niin paljon negatiivista energiaa, ahdistun. En osaa suhtautua prosessiin kylmän viileästi, vaikka haluaisin hoitaa asian ammattimaisesti. Kyseessähän on minun elämä, jossa toinen ihminen voi päättää saanko asua aviomieheni kanssa samassa maassa. Ei ole helppoa työntää tunteet sivuun.

Päätän ottaa tauon ja yritän avata tietokonettani. Ei aukea. Kokeilen taas kaikki kikat, mitkä opin aikaisemmin viikolla. Ei auta. Huolto antoi takuun, joten ei auta muuta kuin palata koneen kanssa huoltoon. Taas pyöritellään päätä. Kokeillaan yhdessä kaikki kikat, mutta kone ei pihahdakaan. Lupaavat yrittää saada korjattua ennen tiistai-iltaa, koska lähdemme näillä näkymin työmatkalle ja tulemme takaisin vasta viikon päästä.

Ajamme uudelle asunnolle ja juttelemme toimiston työntekijän kanssa hakemuksestamme, muutosta ja käytännön järjestelyistä. Innostun hieman muutosta ja ajelemme uudessa naapurustossamme. Löydämme hienot tenniskentät, uima-altaan ja leikkikentän. Ihan kävelymatkan päässä.

Käymme vielä ruokakaupassa ennen kuin palaamme hotellille. Sohvajahti jatkuu taas kuumana, mutta mikään ei tahdo miellyttää kumpaakaan. Ja heti kun jotain kivaa löytyy on joko hinta älytön tai arvostelut huonot. Päätän käydä vielä muutamassa huonekaluliikkeessä ennen kuin käyn tilaamassa kalliin sohvan, jonka todella haluan.

Muuttaminen toiseen maahan ei ole helppoa ja minä olen päässyt erittäin helpolla, koska mieheni on Yhdysvaltain kansalainen. Ensimmäinen viikko -sarjaa oli kiva kirjoittaa, koska kirjoitin ilman filtteriä ja kaikki oli juuri niinkuin kerroin. Sain kivaa palautetta sarjasta, joten tuntui kuin teksti ja kohdeyleisö kohtasi. Samalla kirjoittaminen oli terapeuttista, koska kaikki, mitä on viime kuukausina tapahtunut, on ollut henkisesti uuvuttavaa. On ollut vaikeeta olla innoissaan kaikesta, kun ihan tavalliset arkiset asiat on hankalia. Mutta kaikki ei voikaan tapahtua heti. Joten, sarjan kirjoittaminen auttoi näyttämään (myös minulle), kuinka pitää antaa itselleen aikaa sopeutua ja päästä jyvälle. Päivä kerrallaan.

Camilla

Ensimmäinen viikko – lauantai

Lauantai Heräämme taas aikaisin ja minua nukuttaisi, mutta uni ei tule. Käymme hakemassa aamupalaa ja keitän kahvit. Ulkona on kaunis aurinkoinen päivä, mutta mies on stressaantuneen oloinen. Hän ei ollut nukkunut juurikaan ja asuntoasia painaa mieltä. Aloitamme taas etsimään asuntoja ja teemme listan asuntokomplekseista, jossa aiomme käydä. Olemme päättäneet muuttaa asuntoon omakotitalon sijaan. Pelaamme tällä aikaa ennen kuin miehen toimiston muutto selviää.

Ihastumme ensimmäiseen asuntoon niin, että päätämme ottaa asunnon, vaikka se on meille liian pieni. Kyseessä on kolmikerroksinen rivitalo omalla autotallilla aivan miehen toimiston vieressä. Olen hieman pettynyt, enkä osaa olla innoissani. Olisin halunnut omakotitalon. Ymmärrän samalla, että tämä oli ainut järkevä ratkaisu ja meillä on kuitenkin aivan ihana uima-allas alue taloyhtiössä.

Koira ei valitettavasti tullut kaupan päälle, mutta muuten asunnot näyttävät juuri kuin esitteessä

Käymme hotellilla syömässä lounasta ja mies ilmoittaa haluavansa viedä minut treffeille ja vaihdan vaatteet shortseihin ja t-paitaan. Räplään puhelinta koko ajomatkan, enkä yhtään keskity, mihin olemme matkalla. Nostan katseen vasta kun saavumme kohteeseen. Golfia? Ihanaa!! Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt tovi. Myin omat mailani kesällä 2016.

Meidän hotellilta vajaan kymmenen minuutin ajomatkan päässä on golf range, missä on olut- ja ruokatarjoilu, ja kokemus on vähän niinkuin keilaamassa olisi. Jokaisessa golfpallossa on mikrosiru ja tietokone ilmoittaa pelaajalle, mihin pallo tipahtaa. Pelaamme miehen kanssa toisiamme vastaan pelissä, jossa tietokone ilmoittaa mille lipulle tulee lyödä. Häviän 10-0, mutta syytän olutta, jota tilasimme kannullisen. Viihdymme rangella yli kaksi tuntia, vaikka on todella kuuma. Emme muistaneetkaan miten hauskaa golf on.

Oluen jälkeen maistuu ranskalaiset ja menemme Chick-File-A pikaruokaravintolaan syömään. Saan ruokailun aikana puhelun, että tietokoneeni on korjattu. On lauantai ja ihmettelen, miten tietokone korjaantui näin nopeasti. Ajamme hakemaan koneen ja olen tyytyväinen, ettei tarvitse jakaa tablettia miehen kanssa enää. Hotellilla jatkamme taas huonekaluostoksia netissä. Koska muutamme asuntoon omakotitalon sijaan, emme tarvitse ostaa paljon huonekaluja. Sänky ja sohva riittää. Sohvan ostaminen ei olekaan helpoimmasta päästä. Alan pikkuhiljaa lämpenemään ajatukselle uudesta asunnosta. Katsomme hetken Staircase-dokumettisarjaa ennen nukkumaanmenoa.

Camilla

Ensimmäinen viikko – torstai ja perjantai

Torstai Aamu on viileä eilisen sateen jäljiltä ja ilma on kostea, niinkun joka päivä. Vedän meille taas lyhyet aamujumpan ennen aamupalaa. Kahvi maistuu taas hyvältä omalla kahvinkeittimellä keitettynä. Olen niin tyytyväinen päätökseen tuoda keittimen mukanani.

Vien taas miehen töihin ja palattuani hotellille huomaan tietokoneen sammuneen, eikä käynnisty mitenkään. Etsin vastausta ongelmaan netistä tuloksetta. Heitän koneen laukkuun ja suuntaan tietokonehuoltoon. Siellä pyöritellään päätä. Ei osaa sanoa ennen kuin avataan. Soitetaan kunhan vika löytyy.

Ehdin juuri hotellille, kun saan puhelun, että vika on mahdollisesti löytynyt ja he tarvitsevat luvan tilata varaosan. Saan koneeni takaisin vasta ensi viikolla. Jos vika korjaantuu. Harmittelen asiaa hetken, kunnes päätän lopettaa murehtimisen. Pyykkivuori on kasvanut valtavaksi, joten lähden pyykkituvalle. Saan puhelun ystävältäni ja juttelemme ainakin tunnin. Sovimme tapaavamme huomenna.

Katson telkkaria hetken, koska en jaksa innostua mistään. Joka kerta kun yritän tehdä jotain miehen tabletilla, se kaatuu. Kohta varmaan puhelimet menevät rikki ja haaveet uudesta sohvasta jäävät haaveiksi. Päätän kuitenkin olla optimistinen ja toivon illan olevan kiva.

Haen miehen töistä ja hänellä on ollut vähän huono päivä. Puramme toisiimme päivän asioita ja mökötämme hetken aikaa eri huoneissa. Rakentavaa ajattelen. Hetken mökötyksen jälkeen keskustelemme asiat ja päivän tapahtumat läpi. Syömme vähän iltapalaa ennen nukkumaanmenoa. Ihana päättää päivä hyvillä fiiliksillä.

Perjantai Päivä alkaa erittäin aikaisin Skype-palaverilla. Palaverin jälkeen käymme nopeasti syömässä aamupalaa, koska miehen pitää mennä töihin aikaisin tänä aamuna. Palattuani hotellille tiskaan eiliset tiskit ja siivoan vähän huonettamme. Katson hetken hauskaa dokumenttisarjaa hotelleista ja mietin josko pitäisi palata hotellialalle.

Koska tietokoneeni on edelleen korjattavana yritän tehdä vähän töitä miehen tabletilla, mutta mikään ei oikein tunnu toimivan. Jatkan dokumenttisarjan katsomista ja nukahdan telkkarin ääreen. Olo on jotenkin väsynyt aikaisen aamun takia.

Käyn suihkussa ja syön lounasta ennen kuin suuntaan ystävän kanssa kahville. Olemme päättäneet mennä Woodlands Church:iin, jotta hänen lapset voivat leikkiä ja voimme juoda kahvit seurakunnan kahvilassa. On kaunis päivä, eikä ollenkaan niin kuuma kuin alkuviikosta. Menemme kuitenkin sisälle leikkipaikkaan ja juomme kahvit lasten leikkiessä.

Juttelemme paljon kaikesta ja myös siitä, kuinka ihanaa olla taas yhdessä. Tuntuu kuin olemme molemmat kasvaneet samaan suuntaan, eikä keskustelut ole vaivaantunutta. Päinvastoin. Kaikki on niinkun ennenkin.

Mies soittaa olevansa valmis töistä ja nappaan hänet mukaan matkalla hotellille. Hän on saanut tietää, ettei meidän toinen auto ole vielä tullut satamaan Afrikasta. Laiva on satamassa, mutta kontti lojuu edelleen laivan kannella. Eikä tietoa milloin auto mahdollisesti tulisi Houstoniin.

Saamme toisen huonon uutisen. Miehen toimisto muuttaa, eikä meidän kannata vuokrata taloa The Woodlandsin alueelta. Kaikki työ, minkä olemme tehneet asunnon etsimisen takia, meni juuri viemäristä alas. Turhaudun, mutta tiedän ettei kannata jäädä lietsomaan negatiivista energiaa, vaan keskittyä etsimään uutta kotia. Etsimme koko illan lyhytaikaista vuokra-asuntoa. Teen meille illallista – Quornia ja bataattimuusia. Tuli todella herkullista. Miehen puhelin soi vielä myöhään illalla ja hänen tarvii mennä vielä toimistolla käymään. Jään katsomaan telkkaria ja ehdin nukahtaa ennen kuin hän palaa takaisin hotellille.

Camilla

Ensimmäinen viikko – keskiviikko

Keskiviikko On neljäs heinäkuuta ja Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä. Paikallinen pyhä. Ulkona sataa vettä kaatamalla, eikä ulos oikein tee mieli mennä. Syömme aamupalaa rauhassa ja selaamme taas käytettyjä huonekaluja netistä. Suuntaamme huonekaluliikkeeseen katsomaan sohvatarjontaa ja hintoja. Haluaisin ostaa uuden sohvan. Vaihtoehtoja on valtava määrä ja teemme päätöksen, mutta ostamme sohvan vasta kun meillä on koti.

Vietämme koko päivän telkkaria katsoen, koska laiskottaa. Sade loppuu iltapäivällä ja suuntaamme ruokakauppaan. Löydämme kivan kaupan, mistä löytyy paljon kaikkea kivaa kasvisruokailijoille. Olen innoissani!

Kun palaamme hotellille on henkilökunta grillaamasta hampurilaisia ja hodareita. Niin amerikkalaista ajattelen. Otamme oluet ja syömme illallista terassilla. Onpa ihanan viileä päivä kaiken kuumuuden jälkeen. Katsomme illalla leffan loppuun, minkä aloitimme aikaisemmin päivällä. Olimme käyneet katsomassa elokuvan leffateatterissa joskus muutama vuosi sitten, mutta kumpikaan ei muista siitä mitään.

Syömme vielä jätskit jälkiruoaksi. Itselleni valitsin mantelilla maustetun kookosmaidosta tehdyn jäätelön. Nappivalinta. Ihana mennä ruokakauppaan ja kokeilla kaikkea uutta.

Itsenäisyyspäivän juhlinnat menivät meiltä ohi tällä kertaa, mutta syytän huonoa säätä haluttomuuteen juhlia. Saimme muutaman kutsun grillaamaan, mutta ei tehnyt mieli lähteä mihinkään. Meillä on ollut niin paljon kaikkea meneillään, että päivä sängyn pohjalla ei ollut huono idea laisinkaan.

Camilla

Ensimmäinen viikko – tiistai

Tiistai Herään kahvin tuoksuun. Hyppään ylös sängystä ja hipsin olohuoneeseen onnellinen virne kasvoilla. Tuliko kahvista juotavaa? Tuli. Vihdoinkin saan minun Moccamasterilla keitettyä kahvia. Onhan vähän hölmöä lähettää kahvinkeitin jenkkeihin asti, mutta jokaisella meillä on omat omituisuutemme. Minun on Moccamaster.

Ei jaksa mennä salille. Syödään vaan aamupala rauhassa. Selaan taas facebookissa käytettyjä huonekaluja. Bingo. Viisi Ikean tuolia 75 dollaria. Millon voimme tulla hakemaan? Tänään? Sopii. Ai mutta, sinne alueelle pääsee vaan maksullista moottoritietä pitkin, eikä meillä vielä ole passia autossa tiemaksuja varten. Kauppa aukee vartin päästä, mennäänkö heti? Jep. Kävimme ostaa molempiin autoihin passit, koska on vaan helpompaa, kun ei tarvitse maksaa käteisellä tiemaksuja.

Vien miehen töihin, jotta voin käydä huonekaluliikkeissä. Itsenäisyyspäivän kunniaksi on isot alet kaupoissa ja halusin käydä tutkimassa lisää. Kiersin varmaan viisi huonekaluliikettä, mutta ennen kaikkea löysin käsityöliikkeen. Voi sitä onnea kun löytää hyvän käsityöliikkeen?!

Kävin myös tutustumassa Asian Marketiin ja luontaistuoteliikkeeseen. Nälkä ajoi takaisin hotellille ja söin taas ison salaatin lounaaksi. Pikkasen blogihommia ja muita asioita koneella, ennen kun olisi taas aika hakea mies töistä. Itsenäisyyspäivän kunniaksi mies pääsee pari tuntia aikaisemmin töistä. Ajamme tunnin toiselle puolelle Houstonia hakemaan keittiön tuolit ja pöydän. Näemme matkalla kolme autokolaria ja matka kestää puoli tuntia kauemmin kuin suunniteltu. Syömme illallista matkan varrella. Savustettua grilliruokaa.

Näemme pellolla seitsemän peuraa syömässä iltapalaa. Matkalla takaisin hotellille jäämme taas jumiin ruuhkaan autokolarin takia. Vaikka ilmastointi on täysillä koko ajan, on kuuma. Käsittämättömän kuuma. Mutta nyt meillä on keittiönpöytä ja tuolit!

Camilla

Ensimmäinen viikko Houstonissa – maanantai

Maanantai Herään juuri ennen herätyskelloa ja vaihdan ylle treenivaatteet. Lyhyt HIIT treeni hotellin salilla aloittaa viikon kivasti. Syömme aamupalan hotellin aulassa ja puhumme koko aamiaisen ajan, kuinka huomenna saisimme kunnon kahvia. Hotellin kahvi maistuu kuravedeltä. Aamupalapöydästä löytyy kuitenkin mustikoita, mansikoita ja vadelmia. Minun lemppari marjayhdistelmä.

Vien miehen töihin ja palaan takaisin hotellille. Paluumatkalla käännyn liian aikaisin moottoritieltä ja joudun tekemään u-käännöksen. Menen takaisin sänkyyn ajatuksena pistää Netflix päälle ja ottaa aamutorkut. Päätän kuitenkin soittaa muutamalle ystävälle ja saan pari tuntia kulumaan nopeasti. Varvastossut, jotka ostin kymmenen vuotta sitten ovat tulleet tiensä päähän ja lähdin Old Navy -vaatekauppaan isojen alennuksien perään. Löysin uudet varvastossut neljällä dollarilla ja t-paidan kuudella.

Kun palasin autolle parkkipaikalla sain puhelun muuttofirmasta, että ensimmäinen muuttokuorma Liberiasta on saapunut. Ajan pienvarastolle ja tapaan ystävällisen kuskin. Avaan varastotilan hänelle ja hän nostaa kaksi valtavaa laatikkoa varastoomme. Aurinko paistaa suoraan, missä seisomme ja tuntuu kuin olisi uunissa.

Takaisin hotellille ja lounaan kimppuun. Tein salaatin ja jälkkäriksi nachoja ja salsaa. Tekee mieli keksiä ja kahvia. Suklaadominot olis paikallaan. Minulla on kaapissa laatikollinen eri keksejä ja fazerin sinistä, mutta taidan säästää pahan päivän varalle. Juon vaan kahvin. Netflix päälle ja vartin torkut. Hoidan vähän asioita koneella ja sitten onkin aika mennä hakemaan miestä töistä. Matkalla saan viestin, että menee vielä hetki. Pysähdyn Starbucksiin ja tilaan meille molemmille kahvit. Istun kahvilassa hetken ja selaan käytettyjä huonekaluja facebookissa. Mies kyytiin toimistolta ja suuntaamme varastolle hakemaan vähän tavaroita muuttolaatikoista. Keittiöveitsi ja siivilä olivat tärkeimmät. Hotellihuoneessa ei näitä ollut. Ruoanlaitto on ollut haasteellista.

Hotellille palattuamme vaihdamme uima-asut päälle ja suuntaamme altaalle. Uin hetken lähes kuumassa altaassa. Aurinko onneksi ei enää illalla paista altaalle. Mies juo olutta altaan reunalla ja yrittää selvittää miksi luottoluokituksemme on mennyt alas. Tulostamme hotellin koneelta kuitteja miehen kirjanpitoa varten ja palaamme takaisin huoneeseen. Käyn suihkussa sillä välin kun mies virittää Suomesta lähettämäni Moccamasterin. Teen meille iltaruoan ja katsomme hetken telkkaria, kunnes nukahdan (taas) kesken ohjelman.

Camilla

Ruokalistat julki – osa 1

Ruoka, mikä ihana aihe! Sen verran monta kysymystä olen saanut näiden viikkojen aikana, että mitä kaikkea te siellä Liberiassa oikein syötte, päätin kirjoittaa muutaman sanan ruokailusta täällä. Postauksesta tuli superpitkä, joten jaoin sen kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käsittelen, mitä meidän pikkuperhe yleensä syö tavallisesti arkena. Jonkin verran tulee käytyä ravintoloissa syömässä, muttei mitenkään joka viikko, joten suurin osa ruoista teemme itse kotona. Toisessa osassa esittelen hieman (oman kapean näkemykseni perusteella) liberialaista keittiötä ja kuinka paikalliset ruokkivat itsensä.

Sodan ja korruption runtelema maa elää tuontitavaroilla, mikä tarkoittaa, että täällä syödään tänään sitä, mitä ruokia viime viikolla tuli laivalla. Suurin osa kasviksista tulee Marokosta, mutta ei mitenkään viikoittain, vaan arviolta joka toinen viikko. Satamatyöntekijät lakkoilevat vähän väliä, mikä heijastuu välittömästi kauppoihin. Suomessa ahtaajien lakko yleensä näkyy vasta muutaman viikon päästä, koska varastot on valtavat, mutta täällä ei ole varastoja vaan kaupan hyllyt.

Kananmunat oli loppu muutaman viikon naurettavien byrokraattisten pelien takia, enkä ihan ymmärrä, miksi kaupassa ei ole ollut kanan rintafilettä muutamaan viikkoon. Oli miten oli, ikinä ei voi suunnitella ruokailua. Kauppaan mennään katsomaan, mitä siellä olisi ja tehdään ruoat sen mukaan. Mies lähetti muuttokuormassaan kaksi vuotta sitten paljon ruokia, mutta kaapit alkavat olla aika tyhjät ja suurin osa on jo mennyt vanhaksi. Joten, mielikuvitusta saa käyttää joka päivä. Eteenkin kun haluaisi tehdä jotain tiettyä.

Vuosi sitten miehellä meni hermot salaatin huonoon laatuun täällä ja siihen, että eteenkin salaatti pitää pestä kloorilla, ennen kun sen voi syödä. Joten, siitä lähti hänen viljelijän ura. Nykyään hän kasvattaa itse salaatit ja tämän lisäksi laitoimme yrttejä kasvamaan kuukausi sitten. Yrttisiemenistä ei tullut kuin basilikaa ja kolme pientä persiljaa. Persiljat tosin eivät ole kasvaneet yhtä nopeaan tahtiin kuin basilikat, mikä on vähän harmi. Mutta ihana on ollut käydä napsimassa tuoreet basilikat parvekkeelta ruokaan. Eteenkin viime perjantaina basilika maistui erittäin hyvältä pizzan päällä.

Illalliset
Siitä sopiva aasinsilta viikon ruokalistaan. Perjantaisin meillä on perinteisesti pizzaa illallisella. Mies osti pizzakiven joku aika sitten ja on kyllä ollut ihan super hyvä ostos! Löydettiin jopa ihan syötävää mozzarellajuustoa vihdoinkin. Ollaan aikaisemmin ostettu valmiiksi raastettua mozzarellaa, mutta se ei ole ollut hirmu hyvän makuista… Pohjaan ollaan laitettu vain vähän vehnäjauhoja ja enemmän ruisjauhoja ja kaurajauhoja, joten pizzasta on tullut semiterveellinen.. Täytteeksi tulee yleensä tomaattia, valkosipulia, fetaa ja jalapenoa. Ja tietysti tuoretta basilikaa 😉

Jostain syystä kaupasta ei ole saanut valmista hummusta pitkään aikaan, niin aloimme sitäkin tehdä itse ja pakko sanoa, että löysin niin hyvän reseptin, etten taida enää ostaa kaupasta hummusta! Hummusta oon käyttäny oikeastaan ihan mihin vaan. Pakastin on edelleen täynnä Vaasan ruispaloja, joten melkein joka iltapäivä olen tehnyt ruisleivän hummuksella, tomaatilla ja kurkulla. Herkullista! Toinen lemppariruoka, mitä tehdään muutaman kerran viikossa on wrapit. Liberiassa on paljon libanonilaisia ja heidän omistamia leipomoita, joten kaupasta saa aina tuoretta leipää. Näyttää vähän naan-leivältä tai pita-leivältä, mutta ohuempaa. Joten, tästä saa tehtyä helppoja wrappejä. Täytteeksi laitan yleensä salaattia, tomaattia, avocadoa, hummusta, porkkanaa, juustoa (jos ollaan ostettu fetaa tai halloumia), tai jotain muuta, mitä kaapista löytyy. Wrapit on muutenkin tosi helppo ruoka ottaa mukaan pidemmälle ajomatkalle.

Toinen viikottainen illallinen on ollut superherkulliset kasvishampurilaiset. Mies löysi kaupan pakastimesta muutamia kuukausia sitten mustapavuista tehtyjä kasvispihvejä ja kaupasta saa tuoreita hampurilaissämpylöitä, joten olemme melkein viikoittain tehneet hampurilaiset. Sisälle olemme yleensä laittaneet tomaattia, salaattia, avocadoa ja jalapenoja ja lisukkeeksi lohkoperunoita tai ranskalaisia (myös pakastimesta). Kysyttiin kauppiaalta muutama viikko sitten voisiko hän tilata bataattiranskalaisia (kunnollista bataattia en ole täältä vielä löytänyt) ja ne ovat kuulemma tulossa, joten nyt jännätään, ehtiikö ne Liberiaan ennen kun lähdemme.

Teemme myös paljon erilaisia linssimuhennoksia riisin tai nuudeleiden kanssa. Ostettiin etiopialaisesta ravintolasta paljon etiopialaista leipää pakastimeen, jonka kanssa olemme tehneet etiopialaista linssimuhennosta. Yhtenä iltana keksin tehdä linsseistä bolognese-tyylisen tomaattikastikkeen ja keitin spagettia lisukkeeksi, mistä tuli hitti. Olemme syöneet sitä monena iltana.

Aamupalat
Aamupalat menevät meillä yleensä kausittain ja nyt on menossa vohveli ja puurokausi. Suomessa söin yleensä kaurapuuroa joko keitettynä tai tuorepuurona, mutta mies tilasi vahingossa meille vääränlaisia kaurahiutaleita, joten tuorepuuro ei tule kysymykseen. Ko. hiutaleet pitää keittää vähintään kymmenen minuuttia, joten en usko, että niistä olisi tuorepuuroksi. Mutta ei sen väliä, olen keitellyt aamupalaksi vaihdelleen kaurapuuroa ja Nallen neljän viljan puuroa, jonka yllätyksekseni löysin kolme avaamatonta pakettia pakastimesta tänne saapuessani. Ei ollut ilmeisesti maistunut miehelle…

Ostimme hiljattain vohveliraudan, mikä on kyllä ollut superhitti. Olemme tehneet niistä terveysvohveleita, ettei tule huono omatunto syödessä 🙂 Parasta kuitenkin on ollut kaikki ihanat hedelmät, mitä laitamme vohveleiden ja puurojen päälle. On sillä suuri merkitys, kuinka kaukaa hedelmät matkaavat ruokalautaselle.

Lounas
Päivittäin syödään lounassalaatti, johon laitan itse kasvatettua salaattia, tomaattia, kurkkua, omenaa, pähkinöitä, paahdettuja kikherneitä, kuivattuja marjoja ja juustoa, jos sellaista kaapista löytyy.

Välillä teen meille wrapit tai sitten syömme miehen työpaikan ruokalan ruokia. Todella harvoin syömme siellä, koska ruoka ei yleensä ole hyvän makuista ja maksaa kuitenkin aika paljon.

Perjantaisin meillä on kauppapäivä ja käymme yleensä lounaalla kahvilassa kaupan käynnin yhteydessä. Kahvila sijaitsee vartin ajomatkan päässä kotoa ja melko lähellä ruokakauppaa. Parasta kahvilassa on amerikkalaistyyliset kakut (Red Velvet ja porkkanakakku), mutta lounaaksi löytyy todella herkulliset wrapit! Perjantai ja kaupassa käynti onkin yksi viikon kohokohdista, juuri meidän perinteen takia ja koska joku muu tekee lounaat puolestani 😉

Tässä melko kattava kirjoitus siitä, mitä oikeastaan syömme täällä. Hyvälaatuiset raaka-aineet ovat kortilla ja välillä on turhautunut olo kaupassa, mutta aina olen löytänyt ratkaisun raaka-aineongelmaan. Ruoka on tehtävä siitä, mitä on tarjolla, joten turha sitä on murehtia. Toki olisimme voineet palkata kokin, joka tekisi ruokaostokset puolestamme, mutta koska molemmat pidämme ruoanlaitosta, ei sellainen tullut kysymykseenkään. Edes käsin tiskaaminen ei ole mielestäni ollut ongelma. Olen vaan ollut tyytyväinen siitä, että olen saanut kokeilla uusia reseptejä ja päässyt soveltamaan.

Seuraavalla kerralla sitten liberialaisia ruokia!
Kivaa loppuviikkoa!
Camilla

English: Since I had so many questions about what we eat here, I decided to write about what is on the menu regularly here in our home. High quality ingredients are sometimes difficult to find, which means we cook what we can find. The favorites, however, has been veggie burgers, wraps, lentil stews, pizza and self grown salad for lunch. I think we’ve done pretty good with what we have but it has taken a fair amount of imagination to put some things together. Luckily we also have some nice restaurants for some treats every now and then.