Viime kuukaudet ovat olleet tapahtumarikasta, tai noh, sekin taitaa olla subjektiivista, mutta paljon on ehtinyt tapahtua. Kesä laitettiin pakettiin ja lapset aloittivat koulun. En malta odottaa kuulla tällä viikolla, miten uudessa koulussa ja uudella luokalla mennyt. Sen jälkeen kun lapset lähtivät, lähti myös mies pitkälle työmatkalle. Jäin ihan yksin tänne valtavaan taloon, mikä oli alkuun vaikeaa tottua hiljaisuuteen. Onneksi sain kuitenkin tehdä töitä ja sain päivään rutiineja.

Poikkesin Suomessa pikapikaa ja sain ihmetellä siskontyttöä, joka on nyt jo kasvanut aivan kamalan paljon! Miksi vauvat eivät voi pysyä pieninä kauemmin? Teki hyvää käydä viettämässä aikaa perheen ja ystävien kanssa. Välimatka oli ainakin hetken pienempi.

Kun palasin Houstoniin tapahtui paljon lyhyen ajan sisään, enkä oikein vieläkään ole sisäistänyt kaikkea. Aikaeroväsymyksestä en ehtinyt päästä eroon kun aloitin kahvittoman elämän, tai ainakin alkuun kuukauden. Kovat päänsäryt ja vieroitusoireet ajoivat sängynpohjalle. Onneksi tässäkin kohtaa sain tehdä töitä, koska muuten en olisi varmaan käynyt suihkussakaan. Nyt kun katson takaisin, niin olen äärettömän onnellinen, että tein päätöksen parempaa hyvinvointia kohti. Tässä sitä ollaan, hengissä, kuukauden kahvittoman, sokerittoman ja aika monen muun -ttoman jälkeen. Olo on paljon parempi, vaikka loppujen lopuksi vaihdoin kahvin vihreään teehen. Kyllä ne kofeiinit jostain on saatava 😉

Vaikka aivan kamala väsymys painoi kuun alussa, niin ei auttanut muu kuin tarttua kiinni valtavaan projektiin. Löysin nimittäin tavaroistamme hometta. Olen nyt kuukauden päivät pessyt joka ikisen omistamamme tavaran etikalla ja/tai laittanut takapihalle aurinkoon. Lisäksi olen joutunut pyyhkimään kaikki talomme pinnat etikalla tappaakseni homeen. Talossamme on ilmastointikanavat ja home on mitä luultavammin matkannut putkia pitkin ympäri taloa. Olemme löytäneet syyn tapahtumalle ja vika on nyt korjattu. Samalla koko talo tavaroineen on pesty ja tämä etikan ihana tuoksu jää varmaan hetkeksi leijumaan.

Mies raukka on istunut toimettomana työpäivien jälkeen hotellilla, eikä ole voinut tehdä mitään. Ihme kyllä, en ole reagoinut homeeseen millään tavalla, vaikka olen allerginen nykyään monelle asialle. Olen joutunut syömään allergialääkkeitä puolisen vuotta, niin ehkä se on vaikuttanut, tai sitten home on ollut paikallista ja olen pystynyt siirtämään tavarat aurinkoon ilman, että se on päässyt ilmaan leijumaan. Tietty tätä kirjoittaessa rupesi heti käsiä vähän kutittamaan, kun rupesin miettimään kuinka paljon olen käsitellyt homeisia tavaroita.

Onni onnettomuudessa, sain käytyä läpi meidän tavaroita ja laitoin paljon kiertoon (pesemisen jälkeen tietysti) ja nyt on taas kaapit vähän tyhjempiä. Ja sain samaan hengenvetoon ostettua uutta. Kauan haikailemani spinning-pyörä saapui postissa ja vihdoinkin pääsen taas tekemään kauan kaipailemaani spinning-tunteja. Onhan pyörä aivan älytön ostos, mutta toisaalta, en koe saavani ulkona pyöräilystä kunnon treeniä aikaiseksi, niin tällä tavalla saan pidettyä kuntoa yllä, kun kuuman kostea ilma ulkona ei oikein innosta ulkoilemiseen.

Nyt elämä on kuitenkin asettunut aloilleen. Mies on taas takaisin kotona ja saamme lapset viikonlopuksi vierailulle. Postauksen kuvat ovat työmatkalta New Orleansiin, jossa olen tällä hetkellä. Palaamme kuitenkin Houstoniin jo tänään illalla sen jälkeen kun olemme hakeneet lapset koulubussilta.

Kivaa loppuviikkoa!
Camilla

Voi jehna! Nyt jäi kyllä blogin synttärit pitämättä! Edellinen postaus oli CamCam:in sadas postaus ja huomasin asian vasta jälkikäteen. Onnea blogille! Virstapylvään kohdalla on aina kiva pohtia edellistä ajanjaksoa ja sen merkitystä.

Joten, mitä bloggaaminen minulle oikeastaan merkitsee? Suurissa elämäntilanteen muutoksissa on vaikea hahmottaa “the big picture” ja usein tulee keskityttyä pieniin asioihin, kuten päivästä hengissä selviämiseen. Pienet asiat kuluttavat ja päivät menevät kamalan nopeasti kun esimerkiksi istuu tuntikausia googlaamassa jotain yksinkertaista asiaa, mikä kotona olisi hoidettu viidessä minuutissa. Mutta samalla ne pienet asiat ovat seikkailu, mitä lähdettiin hakemaan. Samalla sitä oppii kaikkea uutta, koska joutuu kyseenalaistamaan.

Blogin luonnosarkistossa on vaikka kuinka paljon tekstiä kaikesta oivalluksista, mutta koska en osaa aina jäsennellä ajatuksia järkevästi ovat suurin osa jääneet odottamaan inspiraatiota. Blogi on ollut henkireikä kaiken tämän kaaoksen keskellä. Opettelen valokuvaamaan ja editoimaan kuvia, mikä on ollut jännittävää. Halu oppia lisää on suuri ja haluan kehittyä kirjoittamisessa. Samalla blogi on ollut helpoin kanava kommunikoida perheen ja kavereiden kanssa. Tosin, en saa mitään tietoa takaisin, mutta onneksi on Instagram! Kiva kun kaverit postaa kuvia ja videoita arjesta ja juhlista. Tuntuu kuin olisi itse paikalla.

Kaiken tämän juhlahumun keskellä haluan kuitenkin pysähtyä hetkeksi niihin pieniin asioihin, mutta tällä kertaa niihin pieniin hyviin asioihin, jotka minua ilahduttavat arjen kaaoksen keskellä.

Terveys Olen vihdoinkin tervehtynyt ja olo on mitä mainioin. Levännyt ja onnellinen. Labratuloksetkin saapuivat ja vahvisti, että antibiootit tepsii bakteeriin. Terveyttä ei osaa arvostaa, ennen kuin sen menettää. Muistutus taas siitä, kuinka tärkeää on joka päivä tehdä terveyttä edistäviä päätöksiä – eikä vain maanantaisin…

Koti Ihana kun on koti, jossa saa olla oma itsensä. Tämä ei ole itsestäänselvyys ja asia jota arvostan päivittäin.

Aamukahvi parvekkeella Ulkona on sademetsän tuoksu ja kosteus. Kosteudesta huolimatta aamukahvi parvekkeella on yksi jokaisen aamun kohokohdista.

Whatsapp puhelut Ihana kun voi soittaa Suomeen ilmaiseksi ja vaihtaa kuulumisia.

Iso projekti valmis Kuukausia kestänyt projekti on vihdoinkin loppusuoralla ja postitettu. Ei ole mitään niin antoisaa, kuin nähdä kovan työn tuloksen.

Spinning Uusi arvostus terveenäoloon toi mukanaan innostuksen spinningiin. Joka aamu ollaan tällä viikolla käyty puolen tunnin spinning tunnilla. Päivä lähtee paremmin käyntiin treenillä kuin torkuttamisella.

Miehen kivat työkaverit Paljon läksiäisiä ollut viime aikoina miehen toimistolla. Paljon eläkkeellesiirtymisiä. Minut (mieheni lisäksi) on otettu avosylin vastaan pieneen tiimiin. Kaikki on tullut suoraan esittäytymään ja aloittanut keskustelun “Sinä taidat olla Camilla, olen kuullut niin paljon sinusta!”.

Lapset Olen äärettömän onnekas monella eri tapaa, mutta ennen kaikkea olen löytänyt paikkani uudessa perheessäni. Lapset ovat tuoneet mahdottoman paljon iloa elämääni ja ihana kuulla heiltä, kuinka paljon olemme rikastuttaneet heidän elämäänsä.

Vietämme pitkää viikonloppua miehen vanhempien luona tällä hetkellä ja palaamme Houstoniin jossain vaiheessa. Trooppisen myrskyn on määrä saapua Louisianaan keskiviikkona, mutta seuraamme vielä tilannetta, josko se tuleekin Houstoniin. Vai tuleeko mihinkään. Olemme jo ostaneet kotiin tarpeet viikon myrskyä varten, mutta katsotaan nyt miten tämä tästä kehittyy.

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!
Camilla

English: It was the blog’s 100th post last week, but only noticed it today. Oh well, Happy 100th to my blog! On big milestones it’s always nice to reminisce the past and look into the future. During big life changes, my blog has been my happy place, and fun even though everything has not been super fun. Anyways, I have a lot to be happy about, such as morning coffee on the balcony, Whatsapp calls to friends and family and being healthy and finally working out again.