Liberialainen ruokakulttuuri – osa 2

Edellisellä postauksessa kerroin vähän meidän ruokailusta täällä Liberiassa ja tähän postaukseen olen kirjannut hieman paikallisten käyttämistä raaka-aineista ja ruoanlaitosta.

Viikonloppuisin olemme yleensä syöneet paikallista ruokaa lounaaksi rannalla vieraillessamme, joten voin hieman valoittaa liberialaisten ruokatottumuksia tämän perusteella. Tämä ei missään nimessä ole kattava kirjoitus liberialaisesta ruokakulttuurista, vaan oma (kapea) näkemykseni paikallisesta keittiöstä.

Olen huomannut, että ravintoloissa on aika laajat ruokalistat. Helposti löytyy hampurilaisia, salaatteja, pizzoja, aasialaista, meksikolaista ja liberialaisia ruokaa, siis yhden ravintolan listalta. En tiedä miten tämä käytännössä toimii, mutta periaatteessa olis mahdollista tilata vaikka mitä. Olemme kuitenkin aina tilattu liberialaista ruokaa, eteenkin rantaravintoloissa kaupungin ulkopuolella, joten on jonkinlainen käsitys, mitä liberialaiset syövät.

Ruoanlaitto tapahtuu yleensä jonkinlaisella grillillä hiiliä käyttäen. Ensimmäisellä kerralla täällä vieraillessani ihmettelin mitä säkkejä ihmiset kantavat päänsä päällä, kunnes tajusin säkkien olevan täynnä hiiltä. Maaseudulla puut poltetaan maan tasalle, kasataan hiilet säkkeihin, säkit tien poskeen josta kaupunkiin menevät nappaavat mukaan ja myyvät markkinoilla. Onhan tämä aika toimiva konsepti maassa, jossa ei oikeastaan ole sähköjä (mutta jostain syystä kaikilla kuitenkin on älypuhelin…).

Riisiä ja kalaa
Yleisesti ottaen paikalliset syövät riisiä, hedelmiä, joitain vihanneksia, kalaa, kanaa ja eri kastikkeita riisin kanssa. Paistettu riisi on liberialaisille kuin suomalaiselle peruna. Kokeilin tehdä paistettua riisiä toissa viikolla ja vaikka itse sanonkin, niin oli sitten ihan huippuhyvää! Ja superhelppo tehdä. Pannulle vaan sipuli, (pakaste)kasviksia, keitetty riisi ja lopuksi soija- ja teriakikastikkeita, vähän mausteita ja voilá! Riisin kanssa tarjoillaan usein joku tomaatti- tai tumma sipulikastike. Nämä on yleensä vähän tulisia, muttei liikaa. Liberia on tunnettu tulisista chilipippureistaan, mutta tähän mennessä, mitä olen syönyt, ei chiliä käytetä todellakaan liikaa, vaan maut on erinomaisesti balanssissa.

Kanaa ja riisiä laguunilla. Lisukkeena paistettuja ruokabanaaneja. Chicken and rice at the lagoon. With a side of fried plantains. 

Kana on yleensä keitetty tai paistettu, mutta ei ikinä rintafilettä, vaan aina tulee luut mukana. Kanan päällä on yleensä jotain superherkullista kastiketta. Syömme kanaa todella harvoin, mutta välillä, jos kasvisvaihtoehtoa ei ole tarjolla, otamme kanaa. Parasta kuitenkin Liberiassa on tuore kala ja hummerit. Voi sitä onnen määrää, kun saa tuoretta neljä kokonaista grillattua hummeria kahdellakymmenellä dollarilla. Ei paljon tästä parane ruoka. Otamme aina hummeria, jos sitä on tarjolla. Kaloista en tiedä paljon, mutta barrakudaa tulee paljon, joten sitä on usein tarjolla. Satuimme rannalle yksi ilta kun yksi tanskalainen mies meni kahlaamaan rannalle virvelinsä kanssa ja nappasi valtavan barrakudan. Oli kyllä ihailtavaa katsoa, miten hän sai sen hilattua rantaan ihan yksin.

Kaksi vuotta sitten mies kävi kalastusreissulla merellä ja nappasi tonnikalan ja siitä riitti kuudelle kotiinvietäviä ja muistaakseni mies sai kuusitoista pihviä siitä mukaansa. Joten ehdottomasti kalaa riittää kyllä. Kalasta puheen ollen, käymme aika usein syömässä rannalla Fish Tacos, jotka on kaikkien suosikki. Ravintola on pieni ja askeettinen – muovituolit hiekalla palmujen alla, mutta ruoka on todella herkullista. Ravintola joutuu siirtymään lähiaikoina hotellin tieltä pois, mutta me saamme nauttia tacoista vielä hetken.

Lihaa on kyllä saatavilla, mutta en osaa ottaa kantaa minkä laatuista tai edes mistä päin liha on tuotu. Vai kasvatetaanko täällä karjaa jossain. Kylissä näkyy paljon vuohia ja kanoja, mutta ei ikinä lehmiä.

Näkymä Golden Beach ravintolan pöydästä. Kuuluisien Fish Tacojen koti. The view at Golden Beach restaurant. The home for the famous Fish Tacos.

Hedelmät ja kasvikset
Ympäri vuoden tarjolla on ananasta, tomaattia, kurkkua, sipulia, banaania eri muodoissa, perunaa, porkkanaa, kookospähkinöitä ja chiliä. Mangoja saa vain muutaman kuukauden ennen sadekauden alkamista, eli juuri nyt. Mangoja löytyy erilaisia ja eri kokoisia, mutta kaikki yhtä herkullisia. Muita hedelmiä en ole oikeastaan kokeillut, mutta kadulla näkee vaikka mitä. Hedelmiä, joista minulla ei ole hajuakaan.

Viikon hedelmät ja kasvikset. Fruits and vegetables for the week. 

Tuontitavaroina kaupasta saa  rajatusti omenia, sipulia, valkosipulia, inkivääriä, mansikoita, pensasmustikoita, yrttejä, salaattia ym. Jotenkin olen oppinut tekemään päätöksiä viikon ruokalistasta siitä, mitä on tarjolla. Vaikka teen listan, mitä tarvitsen, en odota löytäväni kaupasta kaikkea listaltani. Tosin, toissa viikolla oli jännä paikka, koska meille oli tulossa paljon vieraita sunnuntaina brunssille ja olisin ollut pulassa, jos kaupasta ei olisi löytynyt tarvittavia raaka-aineita. Mutta, onneksi osaamme aina soveltaa 🙂

Yksi ehdoton paikallinen suosikki on paistetut ruokabanaanit. Onneksi en osaa valmistaa näistä mitään, koska söisin banaaneja muuten joka päivä. Yritimme kerran miehen kanssa kokeilla paistaa banaaneja, mutta ne vaan paloi pannulle. Luulen, että ne ehkä tarvitsee keittää ensin, ennen kun heittää öljyyn. Tai sitten ne pitää oikeasti uppopaistaa, mutta jos näin on asian laita, taitaa jäädä tekemättä… Ruokabanaanit on juuri sopivan makeita ja syödään niitä usein lisukkeena tai välipalana.

Bush meat
Lopuksi vielä halusin mainita yhdestä erittäin huolestuttavasta aiheesta, kun puhutaan ruoasta Liberiassa. Afrikkalaisilla noin yleensä ei ole varaa ostaa lihaa, kuten kanaa, kalaa tjms. Mutta, koska proteiinin lähteet ovat vähissä syövät paikalliset paljon metsästä löytyviä eläimiä, kuten apinoita, lepakoita, käärmeitä ja erilaisia jyrsijöitä. Eläimet otetaan kiinni viidakossa kaukana kaupungista, kuivatetaan ja tuodaan esimerkiksi tänne Monroviaan ja myydään markkinoilla. Bisnes on valtava. Katsoin VICE:n tekemän dokumentin aiheesta, koska juuri Liberiassa kuoli niin paljon ihmisiä Ebolaan vuonna 2014 ja 2015. Ebola lähti Guineasta ja matkasi mitä luultavammin lihan mukana Liberian pohjoisosista Monroviaan (pääkaupunkiin).

Sairastuneet kertoivat lähes saman tarinan – he söivät samaa apinan lihaa ja sairastuivat. Perheenjäsenet, ketkä eivät syöneet lihaa, eivät sairastuneet. Ihmiset pitävät myös apinoita lemmikkeinään, joten vaarana on sairastua tämän kautta. Tuntuu todella pahalta katsoa videoita epidemiasta, koska kaikki ihmiset ympärillämme selvisivät epidemiasta ja luultavasti menettivät läheisiään.

Jotta apinoiden syöntiin tulisi loppu, on päättäjillä pitkä tie rakentaakseen paremman infrastrukstuurin. En pysty käsittämään, että näin isolla maalla ei olisi mahdollista tuottaa omat kanat, kananmunat yms. Mutta, ennen kun tuotanto saataisiin edes ajatuksen tasolle olisi maksettava liian monelle ihmiselle toteutuksesta, ettei se yksinkertaisesti kannata. Korruptio on läsnä joka päivä joka paikassa.

Haluan pitää blogin sävyn positiivisena, mutta tuntuu välillä siltä, etten voi pelkästään kirjoittaa kuinka ihanaa kaikki on. Ihmisten päivittäinen elämä täällä on todella kovaa työtä ja todella monen liberialaisen suusta olen kuullut saman asian. Töitä ei kertakaikkiaan ole saatavilla. Vaikka Liberia on kasvanut todella hyvin sisällissotien jälkeen, matkaa on vielä paljon kestävään kehitykseen ja omavaraisuuteen.

Erityisruokavaliot
Tähän loppuun voisin kirjoittaa muutaman ajatuksen kasvisruokailusta ja muutenkin erikoisruokavalioista koska nykypäivänä tuntuu kuin kaikilla on joku erikoisruokavalio, jota noudattaa. Ruokailu on melko hankalaa täällä ihan yleisellä tasolla. Raaka-aineita ei ole mielin määrin, eikä suurin osa ole laadukasta. Puhumattakaan jos on jotain rajoitteita. Olen ollut kohta 1,5 vuotta pääsääntöisesti kasvisruokailija ja parhaampani mukaan vegaani, mutta täällä minulla ei todellakaan ole ollut varaa valita ruokiani. Yritän löytää mahdollisimman laadukkaita raaka-aineita ja keksiä niistä ravitsevaa ruokaa. Paputilanne kuitenkin täällä on melko nihkee, joten jos Suomessa sain päivän proteiiniannoksen täyteen pavuilla, en täällä todellakaan saa tarpeeksi proteiinia. Eteenkin näillä treenimäärillä. Joten, viikonloppuisin tilaamme yleensä kalaa ravintolassa, koska se yksinkertaisesti on tuoretta ja proteiinirikasta. Kanaa ostamme ehkä noin joka kolmas viikko ja syömme kanaa muutaman kerran kuukaudessa.

Liberiassa kasvaa jonkin verran papuja ja niitä kasvatetaan, mutta suurin osa pavuistakin ostan ruokakaupasta enkä kadulta. Kaupassa tölkkipavut on yleensä Ö-luokkaa, joten välillä mietityttää mitä sitä oikein söisi. Olemme molemmat aika uupuneita koko ajan ja uskon, että osasyy on liian vähän ravintorikasta ruokaa. Noh, meillähän ei ole kuin kuukausi jäljellä täällä, jonka jälkeen pääsemmekin nauttimaan hormooneilla kasvatettua ruokaa Yhdysvalloissa, joten jätän valittamisen tähän ja lähdemme nyt nauttimaan ihanasta illallisesta sushiravintolaan 🙂

Vaikka postauksen sävy on melko negatiivinen, olen silti todella onnekas, että pääsin tutustumaan tähän mielenkiintoiseen kulttuuriin ja pääsimme vihdoinkin muuttamaan yhteen miehen kanssa!

Ihanaa loppuviikkoa!
Camilla

English: Even though we are not very engaged with the locals here, we have somewhat of an understanding about the Liberian food culture. Liberians cook mostly rice with beans, chicken or fish. It is mango season here now, but also there is locally grown fruits and vegetables available, such as cucumber, potato, tomato, pineapple, beans etc. 

Afrikkalaista käsityötä ja taidetta

Sunnuntaina tulee kuluneeksi kuusi viikkoa siitä kun lähdin Suomesta. Aika on mennyt todella nopeasti. Ensimmäisistä viikoista ei ole mitään hajua, mitä olen tai olemme tehneet. Muistan vaan katsoneeni telkkaria ja nukkuneeni päikkäreitä. Vasta nyt ihan viimeisinä viikkoina olen luopunut päiväunista ja olo on alkanut normalisoitumaan.

Järjestelin olohuonetta viikonloppuna niin, että minulla on taas työpöytä. On tehnyt suuren muutoksen päivääni, että on kunnon työpiste, johon luonnonvalo pääsee paistamaan. Olen aikaisemmin istunut keittiössä baaripöydän ääressä, mutta koska keittiössä ei ole minkäänlaista ilmanvaihtoa, on välillä tuntunut, että happi loppuu. Ei hyvä kun yrittää opiskella jotain tai tuottaa järkevää tekstiä.

Tänään meillä kävi muuttofirma tekemässä arvion pakattavista tavaroista, mikä oli jotenkin hurjaa, koska vastahan tulin tänne! Meidän piti alunperin muuttaa kolmen viikon päästä, mutta monien sattumusten takia päätimme siirtää muuttoa kolmella viikolla. Ei olisi ollut tarpeen siirtää muuttoa, mutta koska tässä oli monta asiaa auki, päätimme jäädä vielä hetkeksi. Muuttofirma kuitenkin kävi jo tekemässä arvoin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Nyt kun vihdoinkin olen päässyt pahimmasta väsymyksestä eroon on ollut kiva puuhastella kotona kaikenlaista, kuten jatkanut leipomista. Miehen työpaikalla oli hyväntekeväisyystempaus keskiviikkona ja tiistai-iltapäivä meni leipoessa korvapuusteja. Puustit myytiin keskiviikkona työpaikan kahvilassa hyväntekeväisyystapahtumassa. Kun menin lounaalle puolilta päivin oli melkein kaikki pullat jo mennyt. Paikalla oli myös paikallisia myymässä käsitöitä ja ostinkin muutamat korvakorut, muutaman kukkaron ja lasinaluset.

Kuvista näkyy, mitä ostin. Nämä kaikki on tehty lappa-kankaasta, jota Länsi-Afrikassa käytetään todella paljon. Sekä naiset että miehet teettävät juhlapukuja kankaasta, tai naiset käyttävät kangasta hameena vyötäröllä. Hameen voi myös pyörittää palloksi, laittaa pään päälle ja kankaan päälle laskea kantamukset (kuten vati, ämpäri tai kasa polttopuita) – vain mielikuvitus on rajana, mihin kankaita käytetään. Parasta kankaissa on värit! En ole viime vuosina käyttänyt oikeastaan mitään värejä ja pukeuduin mustavalkoisiin, mutta nyt yhtäkkiä innostus väreihin on palanut! Olen lähdössä lähiviikkoina teettämään itsellenikin afrikkaisen mekon. Olen kaduilta bongailut ideoita ja nyt minulla on selkeä visio, mitä haluan ja suunnilleen minkälaisen värin ja kuvion. En malta odottaa lopputulosta!

Samalla voisin mainita paikallisesta taiteesta. Asumme taidemyyjien alueella Monroviassa ja pieniä putiikkeja on ihan valtava määrä ihan meidän kotikadullakin. Olemme ostaneet lapsille tuliaiset, mutta koska kyseessä on yllätys, en halua ottaa kuvaa niistä. Itsellemme teetimme kirahvit puusta ja niistä tuli todella hienot! Kuva ei anna oikeutta, eteenkin koska kuvasta on vaikea nähdä kuinka massiivinen teos on kyseessä. Kirahvit on melkein kaksi metriä korkeat! Samalla teetimme miehen ja naisen kasvot puusta, jotka tulee seinälle uuteen kotiin. Ostimme myös laatan, missä Liberian 16 heimojen naamiot on esiteltynä. Ostimme kanssa yhden ison naamion, mutta tämä ei ole Liberialainen vaan ymmärtääkseni Ghanalainen.

Seinälle löysimme ihanan maalauksen, joka esittää kylän paholaista. The Village Devil kävelee puujaloilla, tanssii ja tekee taikojaan. Löysin hauskan kirjoituksen paholaisista ja tästä linkistä pääsee katsomaan kuvia eri kylien velhoista. Mies sattui kerran näkemään tanssivan paholaisen ajaessaan hieman kaupungin ulkopuolella. On todella harvinaista, että sellainen tulisi vastaan kadulla, joten oli aika erikoista, että linkkaamani jutun kirjoittaja oli löytänyt niin monta valokuvattavaksi.

Siinä pieni esittely paikalliseen kulttuuriin. Lähdemme taas viikonlopuksi kaupungin ulkopuolelle viettämään rantaelämää vielä kun sitä on tarjolla. Vaikka muutto lykkääntyi, lähtee meidän auto hyvissä ajoin ja viimeiset viikot täällä olemme ilman autoa, eikä viikonloppureissuja tehdä enää. Nyt on siis korkea aika ottaa kaikki ilo irti rantaelämästä.

Lopuksi vielä kuva keskiviikon juhlista. Kävimme miehen kanssa juhlistamassa valmistumistani aivan ihanassa ravintolassa kattoterassilla. Ravintola on ehdottomasti suosikkiravintolani täällä, mutta koska se on myös kallein, emme käytä heidän palveluitaan paljon. Valmistujaiset oli kuitenkin sen verran tärkeä tapahtuma, että halusimme juhlistaa tätä ihanalla illallisella. Söimme herkullista sushia ja grillattuja jättiravunpyrstöjä teriyakikastikkeen kera.

Kivaa viikonloppua kaikille!

Camilla

English: This week we had the opportunity to attend a fair at my fiancé’s work and I bought some beautiful earrings, purses and coasters from local craftsmen and -women. I also took some pictures of the art we have bought before, like the 6-foot giraffes, african masks and a painting of the Village Devil. We have extended our stay in Liberia with almost a month, just in time for the rainy season to sneak up on us. On Wednesday we decided to celebrate my graduation, which happened officially this week, at a nice roof top terrace restaurant. 

Ihana viikonloppu

Koko erossaoloajan haaveilin viikonlopusta, kuin tämä. Ei suunnitelmia. Leipomista. Kirjojen lukemista. Ihan vaan olla kaksistaan.

Keskiviikko ja torstai oli paikallinen pyhä täällä, joten mies ei mennyt töihin. Meillä oli suunnitelmia lähteä kolmen tunnin ajomatkan päähän Buchananin alueelle katsastamaan ranta ja suppailumahdollisuudet. Tiistai-iltana meillä oli vieraita illallisella ja koska ilta meni melko myöhäiseksi, emme edes muistaneet koko Buchanan rantaa. Keskiviikko ja torstai meni lähinnä kotona ja päätimme lähteä Buchananiin viikonloppuna. Perjantaina mies sai puhelun työpaikalta, että sähköissä on jotain häikkää, ja se taas tietää, että viikonlopun aikana tulee varmasti lähtö töihin taas. Joten, jäimme kaupunkiin, tai ainakin lyhyen ajomatkan päähän.

Silver Beach, Liberia

Lauantaina kävimme meille uudella rannalla ja oli ihana päivä! Ranta sijaitsee vain vajaan tunnin ajomatkan päässä Monroviasta ja oli tyhjä! Aina kun täällä menee rannalle on parempi maksaa ns. parkkimaksu, koska sillon tietää, että joku vartioi autoa. Silver Beach on pieni ravintola rannalla ja maksaa vain 5 US dollaria per henkilö. Muut paikat ottavat yleensä 10 US dollaria, joten mielestäni tämä oli oikein hyvä diili. Erillisestä maksusta sai tuoleja, pöydän ja aurinkovarjon, mutta koska olimme tuoneet omat tuolit ja varjot, ei ollut tarvetta. Rantaviiva jatkui silmänkantamattomiin ja aallot vierivät voimakkaasti valkoiselle hiekkarannalle. Ei ristin sielua meidän ja ravintolan henkilökunnan lisäksi. Saavuimme sopivasti lounaaksi ja tilasimme hummeria, tomaattikastiketta, paistettua riisiä ja ranskalaisia perunoita. Koko ruokalasku oli 35 US dollaria ja tarjoilija toi kaikki isolla tarjottimella hiekalle asti, missä istuimme. Hummereita tuli peräti kuusi kappaletta grillattuna ja tomaattikastike oli taivaallista. En tiedä millä liberialaiset maustavat ruokansa, mutta kertaakaan en ole pettynyt paikalliseen ruokaan.

Lunch at Silver Beach

Oli todella kuuma päivä, joten kävimme muutaman kerran vedessä. Silver Beach sijaitsee tarpeeksi kaukana kaupungista, joten vesi on puhdasta, mutta virtaukset todella voimakkaita, joten uimaan ei voi mennä. Vaikka jäimme seisomaan veteen vyötäröön asti, tuntui siltä kuin olisi ollut pesukoneessa. Aallot tulevat suoraan rantaan päin ja virtaukset sivuttain. Jos menisi uimaan, kävisi köpelösti. Mies oli kerran jäänyt todella pahasti kiinni virtauksiin toisella rannalla ja kesti peräti puoli tuntia ennen kun hän löysi kohdan rannalla, josta pääsi takas hiekalle.

Sunnuntai oli leppoisa. Ei suunnitelmia, joten teimme mitä ikinä huvitti. Heräsin ihan normaaliin aikaan puoli kuuden maissa, mutta koska mies oli täysin unessa, nousin ja menin tekemään aamupalaa. Sain läksiäislahjaksi ystäviltäni reseptikirjan ja löysin sieltä herkulliselta kuulostavan omenapannukakun, jota halusin kokeilla. Pannari uuniin ja siivosin keittiön rauhassa odotellessa. Kävin herättämässä miehen ja ensimmäinen kysymys oli, teinkö pannaria, koska tuoksuu ihan pannarilta.

Aamiaisen jälkeen kävimme kokeilemassa, josko mahtuisi tenniskentälle, mutta siellä oli juuri pelit alkanut, joten menimme kuntosalille hetkeksi. Takaisintullessa pelaajat kentällä oli ehtinyt vaihtua, joten oli turha jäädä odottamaan vuoroamme.

Söimme lounasta jo ennen yhtätoista, joten loppupäivä vain jotenkin mateli. Parvekkeelle ei paista aurinko kuin vasta myöhään iltapäivällä, joten otin mukavan asennon ja luin kirjaa kahvin kera iltapäivään asti. Kun aurinko rupesi paistamaan siirryin sisätiloihin. Aurinko ei anna armoa täällä. Minuutti auringossa ja tuntuu kuin olisi grillattavana, joten menen aina varjoon, jos suinkin mahdollista.

Kävimme kaupassa jossain välissä, koska aamuinen pannari kaipasi jäätelöä ja kaupassa on nykyään ihan mieletön valikoima Ben & Jerry’s jäätelöitä reiluun hintaan.

Loppuiltapäivä meni Skypessä, kun juttelimme miehen vanhempien kanssa ja ystävämme Suomesta soitti. Oli kiva kuulla kuulumisia. Siitä on nyt kuukausi kun lähdin Suomesta. Miten aika kuluukaan..

Muistan kun menin puoleksi vuodeksi Washingtoniin, meni kaksi kuukautta palautumiseen kaikesta. Siskoni oli muutama vuosi sitten maailmanympärysmatkalla ja sanoi samaa, että vasta kahden kuukauden lomailun jälkeen alkoi tuntua levänneeltä. Toisinaan olen ottanut stressiä tekemättömistä asioista, mutta pakko yrittää nauttia tekemättömyydestä nyt kun siihen on vielä mahdollisuus. Kun muutamme kuukauden päästä, on turha haaveilla enää löhöilystä ja leffojen katselusta koko päivän. Samalla on hyväksyttävä, että koulusta valmistuminen ei tullut ilmaiseksi ja päivät oli usein pitkiä. Puhumattakaan siitä, että elimme kaukana toisistamme.

Ja olemmehan tehneet oikeastaan vaikka mitä täällä ollessa! Yhtenäkään viikonloppuna emme ole olleet pelkästään kotona, vaan vähintäänkin toisena päivänä menty suppailemaan tai rannalle. Ja olen vihdoinkin päässyt lukemiseen kiinni. Koko sunnuntain luin kirjaa, ellen tehnyt jotain muuta. Sen verran koulu veroitti, että oli vaikea tarttua kiinni kirjaan kahdentoista tunnin opiskelujen jälkeen.

Toisin sanoen kaikki hyvin auringon alla.
Ihanaa viikonalkua!

Camilla

English: For the whole time separated I dreamed of a weekend like this was. No plans. Going somewhere just the two of us. Reading books. Cooking. Baking. No hurry. We ended up going to Silver Beach just outside of Monrovia and we had the beach to ourselves. They served lunch, so we ordered lobster, fried rice and french fries. Only 5 US dollar admission per person, which is cheaper than most places. And the food was worth the drive! Enjoying our time together ❤  

Elämä Afrikassa

Mitä oikeastaan tulin Liberiaan tekemään? Koulun loppuessa meillä oli muutama vaihtoehto. Olisin voinut jatkaa maisteriin Suomessa tai muuttaa miehen luokse. Neljän vuoden erossaolo alkoi olemaan turhauttavaa ja energiaa kului mielestäni hukkaan, joten päätimme, että tulisin Liberiaan kahdeksi viimeiseksi kuukaudeksi ennen kuin miehen uusi työ alkaisi Houstonissa.

Olin jo aikaisemmin luopunut tavaroista ja asunnostani, joten muuttaminen oli oikeastaan aika helppoa. Lähtö viivästyi muutamalla viikolla, mutta eipä tuo haitannut – sain viettää aikaa perheeni ja ystävien kanssa.

Viimeiset vuodet ovat olleet henkisesti todella rankkoja ja tulin Liberiaan lähinnä lataamaan akkuja ennen seuraavaa etappia. Sen verran paljon olemme olleet erossa, että päätimme ottaa tämän ajan ihan vaan yhdessäoloon.

Miten saan aikani kulumaan? Käymme aamulla (ennen kun muut ihmiset heräävät) salilla kahdestaan ja syömme aamupalaa yhdessä. Aamupäivät käyn joko pelaamassa tennistä, joogaan tai ihan vaan löhöilen. Puolilta päivin menen yleensä miehen työpaikalle syömään lounasta. On kiva tavata ihmisiä ja kuulla tapahtumista tai muuten vaan kysellä kuulumisia. Iltapäivät menevät sitten joko kotona touhutessa, leipoessa, lukiessa, telkkaria katsellen tai läppärillä.

Otin tavoitteeksi suorittaa Excel-kursseja täällä ollessa, jottei ihan menisi lomailuksi. Toistaiseksi olen hyvin pysynyt tahdissa. Muutenkin olen jo alkanut katsomaan töitä Houstonista ja muutenkin alkanut miettimään minkälaista uraa tässä alkaisi tekemään.

Iltaisin olemme olleet ihan kotona vaan. Välillä käydään ulkona syömässä, mutta koska muutto on edessä ihan muutaman viikon päästä, tarvitsee pakastin tyhjentää ja on ollut oikeastaan ihan mukava olla kotona ja laittaa ruokaa yhdessä. Menemme todella aikaisin nukkumaan, jotta jaksaisimme mennä aikaisin salille aamulla. Miehen työpaikan puolesta meillä on kuntosali käytössä ihan tien toisella puolella, mutta koska sali on pieni ja työntekijöitä todella paljon, on kuntosali usein täynnä. Eteenkin aamukuuden ja kahdeksan välillä. Joten, menemme salille jo puoli viiden maissa. Saa ainakin olla rauhassa.

Tenniksen pelaamisen aloitin ensimmäistä kertaa vasta tänne saapuessani. Olen kerran aikaisemmin kokeillut nuorempana tennistä lomamatkalla, mutta siitä ei tullut yhtään mitään, joten olin hieman yllättynyt kuinka helppoa pelaaminen oli. Otan tunteja paikalliselta opettajalta ja tenniskenttäkin on muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Opettaja on todella hyvä ja on saanut minut lyhyessä ajassa löytämään hyvän tekniikan. Tiistaina sain jopa juoksutettua opettajaa!

Viikonloppuisin olemme ottaneet tavaksi lähtee jonnekin. Pois kaupungista. Sain valmistujaislahjaksi sup-laudan ja olemme käyneet suppailemassa laguunilla ja järvellä. Laguuni sijaitsee 1-1,5 tunnin päässä kaupungista Libassa nimisen resortin mailla. Resortissa on bungaloweja vuokrattavana, viisi uima-allasta ja hiekkaranta, joka uloittuu silmänkantamattomiin. Mereen ei voi mennä uimaan voimakkaiden virtausten takia, mutta on ihana istua rannalla ja kuunnella meren pauhua. Rakastan merta ja meren ääntä. Laguuni sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä resortista, mikä on pieni kynnys muille vieraille ja yleensä saamme olla kaksistaan laguunille rakennetuilla laitureilla. Ravintolasta saa hyvää ruokaa ja syömme yleensä lounasta Libassassa vieraillessa.

Elämä on aika helppoa ja yksinkertaista meillä. Asunnossa on kaikki mukavuudet, eikä tarvitse miettiä ruuanlaittoa tai pyykkäämistä erityisesti. Vettä tulee hanasta ja sähköt toimii yleensä moitteetta. Muutaman kerran viikossa tulee sähkökatko, mutta se ei kestä kuin muutaman sekunnin. Paitsi viikonloppuna, kun sähköt meni kolmelta aamulla ja saimme tehdä aamupalat Trangialla. Kiitos isä vaan 30-vuotislahjasta! Sähkötolppa naapurissa oli syttynyt tuleen aamuyöstä ja koko johto maan alta jouduttiin vaihtamaan. Sähköt tuli takas vasta myöhään iltapäivällä. Onneksi pakastin ei ollut ehtinyt sulamaan. Me emme jääneet odottamaan sähköjen palautumista, vaan lähdimme ajelemaan Robertsportiin viikonlopun viettoon. Mutta olihan se aikamoinen kokemus. Muistaa taas olla kiitollinen toimivasta sähköstä.

Tällä viikolla meillä oli keskiviikko ja torstai vapaata, koska oli paikallinen pyhä, joten keskiviikkona mentiin meidän ystävän uima-altaalle koko päiväksi, mutta koska oli todella kuuma, emme jaksaneet olla ulkona kuin muutaman tunnin. Ja sekin meni varjossa loikoillessa. Iltapäivän vietimme ystävämme asunnossa. Saimme ihanaa Algerialaista couscousia ja keitettyä lammasta. Lisää porukkaa tuli käymään ja joimme vielä kahvia ja söimme jälkiruokaa. Kun tulimme illalla kotiin, olin aivan poikki. Olen ollut hieman kipeä tällä viikolla, tai ehkä lähinnä väsynyt, joten ilta meni sohvalla löhöillessä.

Jotta tämä päivä ei menisi ihan harakoille, on päivän agendalla aloittaa tavaroiden läpikäynti muutto varten. Tämä muutto ei missään nimessä tule olemaan helpoimmasta päästä, koska emme lähde suoraan Houstoniin, vaan moneen paikkaan, joten joudumme suunnittelemaan tarkkaan mitä tarvitsemme tulevien kuukausien aikana. Ja ei muuta kuin hihat heilumaan!

Mukavaa loppuviikkoa!
Camilla

English: I came to Liberia just for the last two months of my fiancé’s tour in Monrovia and as soon as we’re done here, we will be moving back to the States. Due to the four year separation we have been pretty much enjoying our time together with going to the gym together and spending weekends at nice beaches. 

Viikon kuulumiset

A7E9BBC0-3A83-4C3A-919F-84DB3224C021

AB55EE09-314D-463C-B271-75C6D77FF01F.jpeg

Hyvin alkoi bloggaaminen, kun ehdin ensimmäisellä viikolla postata vain yhden kirjoituksen 🙂 Viime viikko meni ihan hujauksessa! Meillä oli vierailija koko viikon ja kaikki illat meni kutakuinkin jotain hänen kanssaan puuhaillessa. Kävimme muun muassa ulkona syömässä ja katsastamassa uusi (ja ainoa) ostoskeskus Monroviassa. Emme suinkaan ostoksille menneet, vaan elokuviin. Liberiaan on vihdoinkin rakennettu elokuvateatteri. Meidän odotukset oli kuumankostea pieni huone tavallisilla tuoleilla, mutta mitäpä vielä! Teatteri oli kuin suoraan Tennispalatsista. Hienot penkit ja ilmastointi. Kyllä kelpasi katsoa elokuva. Vaihtoehtoja elokuville ei ole paljon, mutta mielestäni ei mitenkään huono, että vain viikko maailman ensi-illan jälkeen sai katsoa Red Sparrow -elokuvan Liberiassa.

Ostoskeskus loistaa tyhjyyttään vielä, eikä liiketiloissa vielä ole yrittäjiä, mutta kattoterassilla oli ihana ravintola, jossa kävimme perjantaina oluella auringonlaskun aikaan. Kyseessä oli ihan selkeesti paikallisten ravintola ja oikeastaan viihdyin siellä vähän paremmin kuin hienoissa expat-ravintoloissa, missä normaalisti käymme.

Viikonlopun vietimme rannalla 1,5 tunnin ajomatkan päässä Monroviasta pienessä bungalowissa. Paikka on meidän suosikkipaikkoja Liberiassa, koska mökit on rannalla, kolme ateriaa päivässä kuuluu hintaan ja henkilökuntaa on sen verran paljon, että uskaltaa jättää tavarat siksi aikaa, kun käy kävelyllä tai uimassa. Tällä kertaa olimme ihan kaksistaan miehen kanssa, mutta muutaman viikon päästä meitä on lähdössä isompi porukka. Nautimme hiljaisesta rannasta ja luonnosta. Lauantaina lounaan jälkeen lähdimme läheiselle järvelle suppailemaan ja iltapäivä oli aivan ihana. Järvi on oikeastaan merivettä, mutta muuten kuin järvi. Oli aika kotoinen olo. Järvellä oli paljon kalastajia, jotka ihmettelivät meidän sup-lautoja.

Tällä viikolla on kaksi vapaapäivää, koska on paikallinen pyhä, mutta emme aio tehdä mitään erikoista. Meillä on (taas) muutto edessä huhtikuun lopussa ja ajattelimme hieman alkaa valmistelemaan muuttoa.

Ilmassa on hieman sadekauden tuntua ja voi olla että sadekausi tulee tänä vuonna aikaisemmin. Toivottavasti ei, koska olisi tylsää istua viimeiset viikot sisällä.

Läppärini ei suostu tekemään yhteistyötä kanssani, jonka takia en ole saanut kuvia ladattua ja käsiteltyä, joten tästä syystä kuvia tulee vasta kun olen saanut ratkaistua ongelman.

Ihanaa viikkoa kaikille!

English: We had a busy week last week because we had a visitor. Went to restaurants to have dinner and even went to check out the new mall and movie theatre in Monrovia. The weekend was spent in Robertsport, 2,5 hours drive from Monrovia.