NASA:n avaruuskeskus Houstonissa

Olen aina ollut kiinnostunut ulkoavaruudesta, tähdistä ja planeetoista. On jotenkin käsittämättömän hienoa, miten ihminen on pystynyt keräämään ulkoavaruudesta tietoa ja jopa saanut vietyä ihmisiä turvallisesti planeettamme ilmakehän ulkopuolelle. Kun muutimme Houstoniin, oli luonnollisesti pakko päästä käymään NASAn avaruuskeskuksella. Olin aikaisemmin vieraillut keskuksella, mutta vain kerran vuosia sitten, joten halusin kovasti päästä oppimaan enemmän keskuksen tarjoamasta tiedosta.

Ostinkin heti ensimmäisellä viikolla, Houstoniin tultuamme, jäsenyyden NASAlle, joka oikeuttaa minut ja kolme vierasta käydä avaruuskeskuksessa vaikka joka päivä vuoden ajan, ihan ilmaiseksi. Hinta oli suunnilleen neljän kertalipun verran, joten ei tarvinnut kahdesti miettiä ostosta. Puoli vuotta jäsenyyttä takana ja olen päässyt keskuksessa käymään kolmesti. Kerran lasten kanssa, kerran vein ystävämme ja kolmannen kerran vein lapset ja mieheni vanhemmat joulun alla. Ja joka kerta löydän ihan uusia asioita, mistä en ollut aikaisemmin kuullutkaan.

Parasta kuitenkin NASAn jäsenyydessä on, että saan parin viikon välein sähköpostia NASAlta, missä kerrotaan uusista näyttelyistä, luennoista, tapahtumista ja mistä milloinkin. Uusin jäsenetu on VIP-kierros, jotka siis normaalisti maksaa monta sataa, ilmaiseksi! Joten, seuraavan kerran kun meille tulee vieraita… Vinkkivitonen, kannattaa varata matkat Houstoniin nopee, ennen kun joku muu ehtii käyttää tämän edun 😉

Independence avaruussukkula NASA 905 lentokoneen päällä.
Saturn V -raketti, suurin toiminnallinen ihmisen rakentama kuljetusalus avaruuteen.
Astronauttien koulutustilat.
Astronauttien koulutustilat.
Astronauttien koulutustilat.
Astronauttien koulutustilat.

No mutta, nyt asiaan, miksi lähdin NASAsta tällä kertaa kirjoittamaan. NASAlla on joka päivä turistikierroksia, joissa kannattaa ehdottomasti käydä! Kiireisinä päivinä kiertoajeluita on kaksi erilaista – toinen astronauttien koulutustiloihin ja toinen ISSn (kansainvälinen avaruusasema) lennonjohdon tiloihin. Hiljaisempina päivinä turistikierroksia on vain yksi ja käy sekä astronauttien, että lennonjohdon tiloissa. Kiertojelut vaihtelevat myös sen mukaan, mihin turisteja voi päästää milloinkin, joten ensi vuonna ajelut saattavat olla ihan erilaisia kuin tänä vuonna.

On kuitenkin yksi astronauttien työn kannalta tärkeä koulutustila, joka ei itse asiassa sijaitse avaruuskeskuksen välittömässä läheisyydessä, eikä edes NASAn Lyndon B. Johnson Space Center:in kampuksella, mihin ei turistit pääse (ainakaan normaaliarkena). Kyseessä on valtava uima-allasta, jossa astronautit koulutetaan käyttämään työkaluja painottomassa tilassa avaruusaseman ulkopuolella tehtäviin korjaustöihin. Wikipedia osasi kertoa altaan olevan 62 metriä pitkä, 31 metriä leveä ja 12.34 metriä syvä. Vertailun vuoksi Mäkelänrinteen uima-allas on 50 metriä pitkä ja syvässä päässä vain muutaman metrin syvyys.

En tiedä kuinka usein altaalle tehdään kierroksia, mutta joulun välipäivinä peräti neljän aamupäivän ajan tiloihin pääsi tutustumaan pientä korvausta vastaan ja minähän varasin koko porukalle liput, koska halusin ehdottomasti päästä oppimaan altaasta ja koulutuksesta enemmän. Joulun välipäivät olivat otolliset, koska koulutustiloissa ei työtekijöitä juurikaan ollut pyhien takia, emmekä siis häirinneet työn tekoa. Samalla monet laitteet oli nostettu altaasta huoltoa ja inventaariota varten, joten teknisistä laitteista kiinnostuneet pääsivät näitä ihailemaan.

Altaassa on muun muassa kansainvälisen avaruusaseman malli, jossa astronautit harjoittelevat tekemään korjauksia. Allas sijaitsee kymmenen minuutin ajomatkan päässä NASAn avaruuskeskuksesta ja kierroksia oli puolen tunnin välein ja matkustimme turistibussilla Sonny Carter Training Facility:yn. Oli rahan arvoinen kierros ja meillä oli kaikilla tosi mukavaa.

Neutral Buoyancy Laboratory, Houston TX.

Kuva kuvasta. Joulun alla altaassa ei ollut sukeltajia.

Avaruuskeskuksessa on kaikille jotakin. Pienemmille astronauteille on Angry Birds puisto, missä voivat muun muassa kokeilla ajaa kauko-ohjattavaa Mars rover:ia tai kokeilla laskeutumista avaruussukkulalla. Isommat wannabe-astronautit voivat käydä ihastelemassa avaruussukkulan sisällä ja oppia elämästä avaruusasemalla.

Ainut miinuspuoli NASAn vierailijakeskuksessa on ruokailu. Päivän aikana saa käydä hakemassa eväät autosta ja syödä piknikalueella, mutta jos on sateinen päivä, niin eihän kukaan ulkona halua syödä, jolloin joutuu turvautumaan NASAn ruokiin. Kallista roskaruokaa siis. Ei mitenkään houkuttelevaa, mutta olemme usein tehneetkin niin, että otamme mukaan jotain pientä evästä, jolla jaksaa sitten lounaaseen joko kotona tai jossain lähialueen ravintolassa.

NASA on usein puheena, kun juttelen ystävien ja perheeni kanssa, ja kaikki haluavat käydä katsomassa ihan paikan päällä miltä NASA näyttää ja mitä kaikkea siellä tehdään. Suosittelen lämmöllä!

Camilla

Viiden tähden hotelli Liberiassa

Vuonna 1960 Liberian pääkaupunkiin Monroviaan valmistui viiden tähden hotelli kaupungin parhaalle paikalle pienelle kukkulalle. Näkymät 360 astetta, merinäkymä ja kaupungin katot. Kahdeksankerroksisessa luksushotellissa oli 106 huonetta. Hotelli on yksi harvoista viiden tähden hotelleista Afrikassa, mutta joutui sulkemaan ovensa vuonna 1989, juuri ennen sisällissodan alkua.

Olin halunnut käydä hotellilla jo pitkään, mutta olimme jotenkin aina unohtaneet mennä tai pelkästään saamattomia. Keskiviikkona kun viimeinen kontti lähti meidän kotipihasta satamaan otimme suunnaksi Palace Ducor -hotellin raunioita. Kun saavuimme hotellille, tajusin unohtaneemme ottaa eväät mukaan, mutta ystävämme oli pakannut pienen piknikin koko porukalle ja laukusta paljastui juustoa, hummusta, pitaleipää, mangoa, viiniä ja olutta. Ei ole vähään aikaan viini maistunut niin hyvälle kuin kahden intensiivisen muuttopäivän jälkeen vanhan hotellin katolla.

Sodan aikana monet menettivät kotinsa ja hotellissa asui vuosia kodittomia. Hotelli on riisuttu kaikesta. Ainostaan betoni on jäljellä. Rappuset on edelleen olemassa, muttei kaiteita, joten kulkeminen pimeässä betonilabyrintissä oli kokemus itsessään. Hyökkäsimme heti katolle, koska auringonlaskuun oli vajaa puoli tuntia ja haluttiin saada paljon kuvia. Harmikseni en tajunnut ottaa uima-altaasta kuvia ja suosittelenkin kurkkaamaan tämän linkin takaa muutamia upeita kuvia hotellista. Laitan saman linkin vielä tämän postauksen loppuun.

Sodan loputtua Liberian hallitus tyhjensi hotellin sen asukkaista vuonna 2007 ja on nyt auki kaikille vierailijoille pientä sisäänpääsymaksua vastaan. Hotellia vartioi muutama työntekijä ja sisäänpääsymaksua vastaan he pitävät huolta ettei hotelliin muuta uusia asukkaita ja katsovat vierailijoiden autojen perään. Hotellia ei ole kunnostettu sodan jälkeen, eikä kukaan tiedä sen kohtalosta. Uuden hallituksen myötä keskustelut käyvät taas kuumana hotellin kohtalosta, mutta en ole kuullut mitään uutisia lähiaikoina. Liberiassa on potentiaalia turismille ja maa oli yksi Afrikan upeimmista lomapaikoista, kunnes sisällissota murskasi kaiken.

Muistaakseni kolmannessa kerroksessa paikalliset taiteilijat ovat maalanneet hotellihuoneen seiniä, mutta tällä kertaa ne jäivät kokematta ajanpuutteen takia. Hotellin upea sijainti houkuttelee paikallisia ihastelemaan esimerkiksi auringonlaskua ja ottamaan kuvia, kuten perhepotretteja ja kivoja somekuvia. Hotellia ympäröi valtavat lehtipuut ja jos osaa kuvitella ympäristöä ilman roskia, on alue todella vehreä ja kaunis.

En voisi kuvitella parempia läksiäisiä ja voin lähteä Liberiasta hyvillä fiiliksillä!

Kuvia Ducor -hotellista.

Kivaa loppuviikkoa!
Camilla

English: As the last crate left our apartment on Wednesday night, we took off to FINALLY see the five star hotel Ducor in Monrovia. The hotel closed in 1989, after 29 years of serving tourists, due to the civil war in Liberia, but is now open to the public to a small entrance fee. This visit was the perfect going away event for us after a crazy two day pack out. More pictures of the hotel here. And a BBC video of the hotel here