Houston Zoo

Uskokaa kun sanon, että siellä on gorilla puskan takana.
Tämä kaveri näkyy vähän paremmin kuvassa kuin ylläolevassa.

Veimme lapset eilen Houstonin eläintarhaan ja oli sen verran positiivinen kokemus, että oli pakko kirjoittaa muutama sana kokemuksesta. Eläintarha sijaitsee aivan Houstonin keskustassa Hermann Park:ssa, eli vajaan 20 min ajomatkan päässä kotoa.

Valitsimme hyvän päivän mennä, lämmin, muttei kuuma. Koko puisto on täynnä isoja puita, joten ei tarvinnut olla koko ajan laittamassa aurinkorasvaa. Ja muutenkin eläintarha oli enemmän kuin puisto, eikä vaan iso alue täynnä häkkejä. Eläintarhojen eettisyydestä voisi tietysti keskustella lisää, mutta halusin viedä lapset katsomaan eläimiä, koska koen sen olevan myös tärkeetä kasvatuksessa. On hyvä nähdä erilaisia eläimiä ja oppia minkälaisia eläimiä maapallolta löytyy. Lisäksi muistan omasta lapsuudesta, kuinka mukavaa oli isän kanssa käydä eläintarhassa, koska isä tietää ja tunnistaa varmaan kaikki maailman eläimet.

Itselleni päivän kohokohta oli flamingot, kun taas lapsille oli käärmeet. En tiedä kuinka paljon käärmeitä siellä oli, mutta olihan niitä ihan riittämiin. Kun päästiin taas käärme-aiheeseen, voisin mainita, että bongasin pyörätieltä käärmeen eilen illalla. Kaikki muut polkivat autuaan tietämättömänä ohi ja minä taas bongasin mokoman. Olihan se taas joku myrkyllinen yksilö, jota lapset ja mies meni ihastelemaan. Yök.

Takaisin eläintarhaan. Simpanssit olivat sosiaalisella tuulella ja tulivat moikkaamaan aivan lasin viereen. Toki kaivamaan nenäänsä, mutta kuitenkin.

Toinen asia, mistä pidin Houstonin eläintarhassa oli, että saa tuoda omat eväät puistoon, mutta alueella oli muutama kahvila/ravintola ja pari jäätelökioskia, jos omat eväät eivät riittäneet. Huono puoli eläintarhassa oli pysäköinti. Eläintarhalla ei ole omaa parkkipaikkaa, joten suositellaan ottamaan Uber, jotta Hermann puistossa vieraileville olisi tarpeeksi paikkoja. Koska olimme liikenteessä keskellä viikkoa, löytyi Hermannin puiston parkkipaikalta vapaa paikka, mutta kuulemma viikonloppuisin parkkipaikoista on pulaa ja ihan ymmärrettävistä syistä. Puisto on todella kaunis ja voisin kuvitella meneväni viettämään puistoon päivää.

Vietimme Houstonin eläintarhassa yhteensä kolme tuntia ja kiersimme koko alueen ilman kiirettä, joten kyseessä ei ole iso puisto. En tiedä saako lippuja ostaa netistä, mutta jos saa, ostaisin etukäteen, koska lippujen osto takkuili ja seisoimme lippujonossa aika kauan. Muuten olin tyytyväinen palveluihin ja puiston yleisilmeeseen. Yksittäisen lipun hinta on aika korkea, mutta jos tykkää käydä puistossa enemmän, voi ostaa vuosilipun, joka maksaa itsensä takaisin kahden kerran jälkeen.

Voisin mennä toistenkin 🙂
Mukavaa loppuviikkoa!
Camilla

Five Things Friday – keikkailua

Children of Bodom, Swallow the Sun ja Wolfheart
Kävimme lauantaina tuplatreffeillä ystäväpariskunnan kanssa ensin oluella ja sitten hevikeikalla. Vaikken ole ihan näin synkän musiikin ystävä, oli kiva käydä keikalla. Illan pääesiintyjä oli Children of Bodom ja olin yllättynyt kuinka suuressa suosiossa bändi on Houstonissa. Keikka oli varastorakennuksen tyyppisessä tilassa ja bändit saivat myytyä tilan lähes täyteen. Bongattiin muutama muu suomalainen, vaikka tuskin ihan kaikkia 🙂 Lämppärinä oli yksi paikallinen hevibändi ja kaksi muuta suomalaista bändiä, Swallow the Sun ja Wolfheart.

Meillä oli oikein onnistunut ilta. Aika kuluu nopeasti, kun on mukavaa.

Truck Yard
Kävimme lauantaina ennen hevikeikkaa oluella ja syömässä Truck Yardilla Houstonin keskustassa. Truck Yard on ulkoilmaravintola, jossa tilataan juomat tiskiltä ja ruoat food truck:sta. Pöydät on rakennettu vanhojen lava-autojen lavoille ja ulkoilma pelejä on sekä aikuisille, että lapsille. Lauantaina oli kaunis ja lämmin päivä, joten mikäs sen parempaa, kuin viettää se ystävien kanssa. Käymme miehen kanssa harvoin ulkona syömässä, joten oli mukava käydä vähän tuulettumassa.

Vaikka Truck Yard on aikuisten paikka (musiikki kovalla ja alkoholitarjoilu), olen yllättynyt kuinka paljon lapsia näkyy tällaisissa paikoissa. Lapset tuodaan mukaan ajokorttia uusimaan, ravintoloihin ja jopa työpaikoille tai asiakastapaamisiin, ilman, että se olisi mikään ongelma. Ihmettelin kun kävin paikallisessa katsastuskonttorilla, DMV:llä, että siellä oli ihan pienetkin vauvat mukana, eikä ketään haitannut jos pientä vähän harmitti. Kulttuurieroja.

Aamiainen sängyssä
Mies on aloittanut “uuden” harrastuksen ja on käynyt viikon sisään kahdesti kalastamassa. Tämä on tarkoittanut, että saan viettää rauhallista aamua. Koska olen kotirouvaillut jo jonkin aikaa, voisi helposti lässähtää laakereilleen ja olen ollut kiitollinen miehen päivätyöstä. Herään aamulla samaan aikaan miehen kanssa ja laitamme aamupalaa yhdessä. Pakkaan lounaat ja saan keittiön siivottua. Rutiinit pitävät minutkin skarppina, eikä tule jäätyä sängyn pohjalle makoilemaan.

Välillä kuitenkin kaipailen kouluaikoja, kun asuin yksin Helsingissä ja söin aamupalaa lauantaiaamuna sängyssä Netflixiä katsoen. Torstaiaamuna ei tullut uni enää sen jälkeen, kun mies lähti kalaan, joten mikäs sen parempi kuin keittää kahvit ja puurot ja syödä aamupala sängyssä? Olen edelleen aivan koukussa Dallasiin ja koska aivot ei oikein toimi aamuviideltä, niin hömppäsarja aamiaisen ääressä sängyssä on aika mukava tapa aloittaa päivä.

Julkkiksia
Kävimme ex tempore syömässä ulkona (pikaruokaa) tällä viikolla ja kun istahdin alas, meinasin moikata viereisen pöydän daamille ja kysellä kuulumisia, kunnes tajusin, että eihän hän minua tunne. Tämä oli jo toinen kerta, kun meinaan käydä moikkaamassa uutisankkuria. Ensimmäinen kerta oli joulukirkossa, kun vastaan käveli aamu-tv:stä tutut kasvot. Onneksi sain itseni estettyä molemmilla kerroilla ja vältin nolon tilanteen.

Katsomme uutiset joka aamu, joten oikeasti tuntui siltä, että hei mehän tunnetaan. Eteenkin kun Houston on niin iso paikka ja tänne ihmispaljouteen hukkuu väistämättä, olen hämilläni jos sattumalta tutut kasvot tulee vastaan jossain.

Majatalon varaustilanne näyttää hyvältä
Vielä on paikkoja vapaana hotellissamme, mutta vuoden 2019 varauksia on sadellut mukavasti viime päivinä. Täyden palvelun matkatoimisto varasi äidille matkan syksyllä huikean Lentodiilit tarjouksen siivittämänä. Äiti kyseli, mikäs minun taksa on, kun olimme jo kaksi tuntia yrittäneet varata matkaa. “Fazerin sininen (domino-maku) ja ruisleipä”. Siinäpä ne kaikkein suurimmat mieliteot tällä hetkellä.

Nyt onkin pieni dilemma. Tekisi kovasti mieli mennä töihin, mutta toisaalta olisi ihana viettää vieraittemme kanssa aikaa. Dilemman inspiroituneena olen harkinnut tekeväni töitä kotoa. Ajatus on muhinut jo hetken aikaa ja olen vakavissani harkinnut aloittavani työt läppäriltä käsin. Vaikka töitä on paljon Houstonissa, on ilmeisesti aika paljon hakijoita, eikä vielä ole töitä löytynyt.

Perjantain parhaat palat sain valmiiksi vasta näin myöhään sunnuntai-iltana, koska olemme olleet vaihteeksi tien päällä pari päivää, eikä tuo netti toimi road tripillä 🙂

Camilla

Turistina kotikaupungissa – luonnonpuisto ja vanha vesilaitos

Brazoria

Brazoria

Brazoria

Brazoria Salt Lake

Kaivaiduimme vihdoinkin kotoa ulos viikonloppuna ja lauantaina kävimme pienellä tiedustelumatkalla Brazorian luonnonpuistossa. Miehellä on jo kova hinku kalastamaan ja kävimme katsomassa josko Brazoriassa olis tähän harrastukseen mahdollisuuksia. Meillähän ei ole venettä, joten mahdollisuudet kalastusharrastukselle on aika suppeat. Ei mahdottomat, mutta suppeat.

Oli kuitenkin hauska päivä, koska Brazorian luonnonpuisto sijaitsee vaan tunnin ajomatkan päässä meiltä kotoa, Meksikonlahden rannalla. Puistossa käynti on ilmaista ja vierailijakeskuksessa saimme hyviä vinkkejä, missä kannattaa käydä. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja aamukymmeneltä oli jo aika lämmin. Siitäkin huolimatta kävimme tutustumassa puiston luontopolkuun, mutta emme nähneet muuta kuin miljoona hyttystä. En ihan ymmärrä, miten hyttyset löysi meidät vaikka aurinkokin paistoi.. Paljon lintuja, mutta muut eläimet (onneksi) pysyttelivät kaukana.

Brazorian luonnonpuisto on (niinkun muu Teksas ja Louisiana) tasaista suota niin kauas kuin silmä kantaa. Turha kuvitella näkevänsä siis mitään kauniita vuorimaisemia, mutta onhan suomaisema yhtä lailla kaunis. Puistossa on myös mahdollisuus eräänlaiselle autosafarille ja suosittelisin kyllä ihan kaikille Houstonissa kävijöille, nimittäin me ainakin nähtiin viisi alligaattoria safarilla. Kolme pientä ja kaksi aikuista. Pienet oli niin lähellä autotietä, että olisin voinut koskettaa. En kuitenkaan kokeillut..

Brazoria on myös lintubongareiden paratiisi, koska monet muuttolinnut pysähtyvät luonnopuistossa etelänmatkallaan. Yli 300 lajia on mahdollista vuoden aikana puistossa nähdä. Lisäksi tien poskessa oli kilpikonna odottamassa vuoroaan ylittää tie. Se taisi ikävä kyllä jäädä haaveeksi, koska mies halusi ottaa kuvia hänestä. Kuvien jälkeen konna paineli takaisin pusikkoon. Ei ole helppoa olla turistinähtävyys. Ja koska päivä oli aurinkoinen, näimme safarilla myös vauvakäärmeen soratiellä ottamassa aurinkoa. Sitä emme kuitenkaan jääneet ottamaan kuvia, koska oli kalkkarokäärme. Yök. Jotenkin aina löydän nää käärmeet jostain.

Brazoria alligator
Kyllä on ihan ihmisen kokoinen alligaattori, vaikka kuvassa hän on aika pieni.
Brazoria alligator
Etsi kuvasta alligaattori.

Brazoria

Brazoria alligator
Etsi vauva alligaattori.

Sunnuntaina halusin käydä Buffalo Bayou puistossa sijaitsevalla vanhalla vesilaitoksella. Kyseessä ei siis ole vesilaitos, vaan lähinnä vesisäiliö, mutta ilmeisesti englanninkieliselle sanalle “cistern” ei ole suomenkielistä vastinetta, joten päädyin käyttämään sanaa vesilaitos. Koska, kuka nyt haluaisi mennä katsomaan vanhaa vesisäiliötä..? Anyways, Buffalo Bayou Cistern sijaitsee meiltä vartin ajomatkan päästä aivan Houstonin keskustan kupeessa Buffalo Bayou puistossa. Vesisäiliö rakennettiin Houstoniin vuonna 1926 ja voi parhaimmillaan säilöä 56 miljoonaa litraa vettä. Säiliö on puolentoista jalkapallokentän kokoinen ja kattoa kannattelee 221 kappaletta 26 metrisiä betonipilareita.

Vuonna 2007 säiliössä huomattiin olevan vuoto, ja korjaamisen sijasta veden säilytys päätettiin lopettaa. Vesilaitoksesta piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan tulla parkkihalli, mutta työryhmä päätyi lopettamaan hankkeen ja lopulta lahjoitusten turvin paikka restauroitiin museoksi. Turistikierroksia järjestetään tunnin välein neljänä päivänä viikossa.

Paikka on todella vaikuttava ja erikoinen. Harva turisti haluaa mennä maan alle katsomaan vanhaa juomavesisäiliötä, mutta suosittelen käymään. Paniikkihäiriöitä kärsiville en kuitenkaan suosittelisi, koska opas sulkee valot kierroksen lopussa ja tilassa tulee jopa ahdistava olo. Vähän jopa aavemainen, mutta kunhan silmät tottuvat pimeään, ei voi muuta kuin ihmetellä miten upea tila on. Monet taitelijat ovat pitäneet näyttelyitä tilassa ja joitain konsertteja on järjestetty. Säiliössä kaiku kestää peräti seitsemäntoista sekuntia. Todella vaikuttavaa.

Buffalo Bayou Park Cistern.
Viikonloppuna oli ensin +30 astetta ja sitten yhtäkkiä laski alle kymmeneen.

Buffalo Bayou Park Cistern

Buffalo Bayou Park Cistern

Buffalo Bayou Park Cistern

Buffalo Bayou Park Cistern

Harmi kun kamerani on niin huono, eikä näistä kuvistani oikein saa käsitystä tunnelmasta, valosta tai koosta. Mutta päädyin kuitenkin laittamaan postaukseen muutaman kuvan, mitä sain räpsittyä. Mielummin kuitenkin suosittelisin mennä paikan päälle 😉

Brazoria turtle
Lopuksi vielä yksi kilpikonna. Kuvia kilpikonnista ei voi ikinä olla liikaa.

Muuten viikonloppu meni oikein leppoisissa tunnelmissa. Ihana, kun suuremmat projektit kotona on tehty ja nyt voimme nauttia kodistamme. Päädyimme jopa grillamaan lauantaina. Olin koko päivän innoissaan, että voimme viettää takapihalla koko lauantai-illan, mutta mitä vielä – iltapäivästä kylmä ilma saapui Houstoniin ja nyt vasta päästään moisesta eroon. Täällä kyllä yhdessä päivässä voi saada kaikki neljä vuodenaikaa.

Camilla

NASA:n avaruuskeskus Houstonissa

Olen aina ollut kiinnostunut ulkoavaruudesta, tähdistä ja planeetoista. On jotenkin käsittämättömän hienoa, miten ihminen on pystynyt keräämään ulkoavaruudesta tietoa ja jopa saanut vietyä ihmisiä turvallisesti planeettamme ilmakehän ulkopuolelle. Kun muutimme Houstoniin, oli luonnollisesti pakko päästä käymään NASAn avaruuskeskuksella. Olin aikaisemmin vieraillut keskuksella, mutta vain kerran vuosia sitten, joten halusin kovasti päästä oppimaan enemmän keskuksen tarjoamasta tiedosta.

Ostinkin heti ensimmäisellä viikolla, Houstoniin tultuamme, jäsenyyden NASAlle, joka oikeuttaa minut ja kolme vierasta käydä avaruuskeskuksessa vaikka joka päivä vuoden ajan, ihan ilmaiseksi. Hinta oli suunnilleen neljän kertalipun verran, joten ei tarvinnut kahdesti miettiä ostosta. Puoli vuotta jäsenyyttä takana ja olen päässyt keskuksessa käymään kolmesti. Kerran lasten kanssa, kerran vein ystävämme ja kolmannen kerran vein lapset ja mieheni vanhemmat joulun alla. Ja joka kerta löydän ihan uusia asioita, mistä en ollut aikaisemmin kuullutkaan.

Parasta kuitenkin NASAn jäsenyydessä on, että saan parin viikon välein sähköpostia NASAlta, missä kerrotaan uusista näyttelyistä, luennoista, tapahtumista ja mistä milloinkin. Uusin jäsenetu on VIP-kierros, jotka siis normaalisti maksaa monta sataa, ilmaiseksi! Joten, seuraavan kerran kun meille tulee vieraita… Vinkkivitonen, kannattaa varata matkat Houstoniin nopee, ennen kun joku muu ehtii käyttää tämän edun 😉

Independence avaruussukkula NASA 905 lentokoneen päällä.
Saturn V -raketti, suurin toiminnallinen ihmisen rakentama kuljetusalus avaruuteen.
Astronauttien koulutustilat.
Astronauttien koulutustilat.
Astronauttien koulutustilat.
Astronauttien koulutustilat.

No mutta, nyt asiaan, miksi lähdin NASAsta tällä kertaa kirjoittamaan. NASAlla on joka päivä turistikierroksia, joissa kannattaa ehdottomasti käydä! Kiireisinä päivinä kiertoajeluita on kaksi erilaista – toinen astronauttien koulutustiloihin ja toinen ISSn (kansainvälinen avaruusasema) lennonjohdon tiloihin. Hiljaisempina päivinä turistikierroksia on vain yksi ja käy sekä astronauttien, että lennonjohdon tiloissa. Kiertojelut vaihtelevat myös sen mukaan, mihin turisteja voi päästää milloinkin, joten ensi vuonna ajelut saattavat olla ihan erilaisia kuin tänä vuonna.

On kuitenkin yksi astronauttien työn kannalta tärkeä koulutustila, joka ei itse asiassa sijaitse avaruuskeskuksen välittömässä läheisyydessä, eikä edes NASAn Lyndon B. Johnson Space Center:in kampuksella, mihin ei turistit pääse (ainakaan normaaliarkena). Kyseessä on valtava uima-allasta, jossa astronautit koulutetaan käyttämään työkaluja painottomassa tilassa avaruusaseman ulkopuolella tehtäviin korjaustöihin. Wikipedia osasi kertoa altaan olevan 62 metriä pitkä, 31 metriä leveä ja 12.34 metriä syvä. Vertailun vuoksi Mäkelänrinteen uima-allas on 50 metriä pitkä ja syvässä päässä vain muutaman metrin syvyys.

En tiedä kuinka usein altaalle tehdään kierroksia, mutta joulun välipäivinä peräti neljän aamupäivän ajan tiloihin pääsi tutustumaan pientä korvausta vastaan ja minähän varasin koko porukalle liput, koska halusin ehdottomasti päästä oppimaan altaasta ja koulutuksesta enemmän. Joulun välipäivät olivat otolliset, koska koulutustiloissa ei työtekijöitä juurikaan ollut pyhien takia, emmekä siis häirinneet työn tekoa. Samalla monet laitteet oli nostettu altaasta huoltoa ja inventaariota varten, joten teknisistä laitteista kiinnostuneet pääsivät näitä ihailemaan.

Altaassa on muun muassa kansainvälisen avaruusaseman malli, jossa astronautit harjoittelevat tekemään korjauksia. Allas sijaitsee kymmenen minuutin ajomatkan päässä NASAn avaruuskeskuksesta ja kierroksia oli puolen tunnin välein ja matkustimme turistibussilla Sonny Carter Training Facility:yn. Oli rahan arvoinen kierros ja meillä oli kaikilla tosi mukavaa.

Neutral Buoyancy Laboratory, Houston TX.

Kuva kuvasta. Joulun alla altaassa ei ollut sukeltajia.

Avaruuskeskuksessa on kaikille jotakin. Pienemmille astronauteille on Angry Birds puisto, missä voivat muun muassa kokeilla ajaa kauko-ohjattavaa Mars rover:ia tai kokeilla laskeutumista avaruussukkulalla. Isommat wannabe-astronautit voivat käydä ihastelemassa avaruussukkulan sisällä ja oppia elämästä avaruusasemalla.

Ainut miinuspuoli NASAn vierailijakeskuksessa on ruokailu. Päivän aikana saa käydä hakemassa eväät autosta ja syödä piknikalueella, mutta jos on sateinen päivä, niin eihän kukaan ulkona halua syödä, jolloin joutuu turvautumaan NASAn ruokiin. Kallista roskaruokaa siis. Ei mitenkään houkuttelevaa, mutta olemme usein tehneetkin niin, että otamme mukaan jotain pientä evästä, jolla jaksaa sitten lounaaseen joko kotona tai jossain lähialueen ravintolassa.

NASA on usein puheena, kun juttelen ystävien ja perheeni kanssa, ja kaikki haluavat käydä katsomassa ihan paikan päällä miltä NASA näyttää ja mitä kaikkea siellä tehdään. Suosittelen lämmöllä!

Camilla

Viiden tähden hotelli Liberiassa

Vuonna 1960 Liberian pääkaupunkiin Monroviaan valmistui viiden tähden hotelli kaupungin parhaalle paikalle pienelle kukkulalle. Näkymät 360 astetta, merinäkymä ja kaupungin katot. Kahdeksankerroksisessa luksushotellissa oli 106 huonetta. Hotelli on yksi harvoista viiden tähden hotelleista Afrikassa, mutta joutui sulkemaan ovensa vuonna 1989, juuri ennen sisällissodan alkua.

Olin halunnut käydä hotellilla jo pitkään, mutta olimme jotenkin aina unohtaneet mennä tai pelkästään saamattomia. Keskiviikkona kun viimeinen kontti lähti meidän kotipihasta satamaan otimme suunnaksi Palace Ducor -hotellin raunioita. Kun saavuimme hotellille, tajusin unohtaneemme ottaa eväät mukaan, mutta ystävämme oli pakannut pienen piknikin koko porukalle ja laukusta paljastui juustoa, hummusta, pitaleipää, mangoa, viiniä ja olutta. Ei ole vähään aikaan viini maistunut niin hyvälle kuin kahden intensiivisen muuttopäivän jälkeen vanhan hotellin katolla.

Sodan aikana monet menettivät kotinsa ja hotellissa asui vuosia kodittomia. Hotelli on riisuttu kaikesta. Ainostaan betoni on jäljellä. Rappuset on edelleen olemassa, muttei kaiteita, joten kulkeminen pimeässä betonilabyrintissä oli kokemus itsessään. Hyökkäsimme heti katolle, koska auringonlaskuun oli vajaa puoli tuntia ja haluttiin saada paljon kuvia. Harmikseni en tajunnut ottaa uima-altaasta kuvia ja suosittelenkin kurkkaamaan tämän linkin takaa muutamia upeita kuvia hotellista. Laitan saman linkin vielä tämän postauksen loppuun.

Sodan loputtua Liberian hallitus tyhjensi hotellin sen asukkaista vuonna 2007 ja on nyt auki kaikille vierailijoille pientä sisäänpääsymaksua vastaan. Hotellia vartioi muutama työntekijä ja sisäänpääsymaksua vastaan he pitävät huolta ettei hotelliin muuta uusia asukkaita ja katsovat vierailijoiden autojen perään. Hotellia ei ole kunnostettu sodan jälkeen, eikä kukaan tiedä sen kohtalosta. Uuden hallituksen myötä keskustelut käyvät taas kuumana hotellin kohtalosta, mutta en ole kuullut mitään uutisia lähiaikoina. Liberiassa on potentiaalia turismille ja maa oli yksi Afrikan upeimmista lomapaikoista, kunnes sisällissota murskasi kaiken.

Muistaakseni kolmannessa kerroksessa paikalliset taiteilijat ovat maalanneet hotellihuoneen seiniä, mutta tällä kertaa ne jäivät kokematta ajanpuutteen takia. Hotellin upea sijainti houkuttelee paikallisia ihastelemaan esimerkiksi auringonlaskua ja ottamaan kuvia, kuten perhepotretteja ja kivoja somekuvia. Hotellia ympäröi valtavat lehtipuut ja jos osaa kuvitella ympäristöä ilman roskia, on alue todella vehreä ja kaunis.

En voisi kuvitella parempia läksiäisiä ja voin lähteä Liberiasta hyvillä fiiliksillä!

Kuvia Ducor -hotellista.

Kivaa loppuviikkoa!
Camilla

English: As the last crate left our apartment on Wednesday night, we took off to FINALLY see the five star hotel Ducor in Monrovia. The hotel closed in 1989, after 29 years of serving tourists, due to the civil war in Liberia, but is now open to the public to a small entrance fee. This visit was the perfect going away event for us after a crazy two day pack out. More pictures of the hotel here. And a BBC video of the hotel here