Aavelaivaseikkailu

Istun valkoisella hiekkarannalla ja katson ympärilläni olevia ihmisiä. Nuotio lämmittää kasvojani muutenkin lämpimässä pimenevässä Liberian illassa. Mietin kuinka päädyin tänne. Mikään elämässä ei ole sattumaa vaan kaikki tapahtuu juuri niinkuin on tarkoitettu. Vai miten muuten olisimme tavanneet mieheni kanssa ja nyt istun tässä nuotion ääressä?

Meri pauhaa vieressä ja kuuntelemme hyvää musiikkia. Lähes kaikki ympärillä olevat ihmiset ovat avustusjärjestöjen työntekijöitä. Erään ystävämme syntymäpäivä oli edellisellä viikolla, joten halusimme kaikki lähteä viikonloppulomalle. Viikonloppu oli niin täydellinen kuin vain voi olla. Söimme rannalla hummereita illalliseksi ja joimme paikallista olutta. Luin kirjaa varjossa ja kävin välillä vilvottelemassa meressä. Näitä helmiä ei moni pääse näkemään ja tiedän olevani onnekas, kun saan viettää aikaa paratiisissa.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta lauantaiaamuna ja meri oli tyyni kun saavuimme Robertsportiin kalastajakylään. Pumppasimme suppilaudat ja lähdimme merelle. Olo oli vähintäänkin utopistinen. Meri oli aluksi pelottava ja tunsin olevani todella pieni, mutta äkkiä totuin keinumiseen. Istuin risti-istunnassa ja meloin tasaiseen tahtiin. Katsoin ympärilleni ja ihmettelin, miten olin päätynyt merelle. Aurinko lämmitti ja kaikki unohtui – arki, viisumiasiat, työt ja velvollisuudet. Hitaasti jatkoimme matkaa vastatuuleen, kunnes yhtäkkiä määränpää näkyi horisontissa. Rannalle ajautuneen aavelaivan ruosteinen perä pilkottaa mustien kivien ja valkoisten aaltojen kuohujen välistä.

Haukon henkeä nähdessäni laivan ja jatkamme melomista. Saavuttaessamme rannan huomaamme ikäväksemme, ettei laudoillamme ole mitään asiaa rannalle. Aallokko on todella raju, emmekä mitenkään selviäisi rannalle ehjin nahoin, puhumattakaan paluusta. Olemme tässä vaiheessa olleet merellä jo kaksi tuntia. On aika palata takaisin kalastuskylään.

Vesipullojen tyhjentyessä ja auringon polttaessa hiipii pahoinvointi ja kauhukuvat siitä, ettemme jaksa meloa takaisin. Kalastajia kuitenkin ajelee moottoriveneillään ohi aina välillä, joka lievittää kauhukuvia hieman. Jaksamme kuitenkin meloa takaisin, ja mikä parasta, suoraan lounaspöytään. Oli ihan mieletön seikkailu ja olen ylpeä, että uskalsimme lähteä. Tiedän, että olisi harmittanut jos en olisi nähnyt laivaa.

Aavelaiva (video linkin artikkelissa) on siis vuonna 2016 huuhtoutunut rantaan, eikä kukaan tiedä mitä on tapahtunut. Laivalla on sattunut tulipalo ennen rantaan huuhtoutumista ja yksi kahdesta pelastusveneestä on kadonnut. Laiva on tyhjä, eikä ruumiita löytynyt. Rannalle pääsee ainostaan kahta reittiä, joista toinen on meidän valitsema reitti, mutta kuten sanottu en itse uskaltaisi siinä aallokossa lähteä yrittämään rantautumista. Toinen vaihtoehto on kävellä rantaa pitkin, mutta tällöin pitää kiivetä mustien kivien yli kolmessa kohdassa. Haikki kestää noin 1-1,5 tuntia yhteen suuntaan, joten juomavettä saa kantaa aika paljon mukanaan ja riski on suuri, että kivien päältä putoaa mereen.

Kaikesta huolimatta, monet käyvät laivalla jopa useaan kertaan. Mietin itsekin meneväni sunnuntaina aamiaisen jälkeen, mutta olin niin loppu lauantain seikkailusta, että päädyin jäämään varjoon lukemaan kirjaa. Sunnuntaina aurinko oli yhtä julma kuin lauantaina ja pelkäsin, etten saa tarpeeksi vettä juotua jos lähden vaeltamaan.

Robertsportissa on jotain kummallista taikaa ja lähtö sunnuntaina iltapäivällä oli haikea, koska tämä oli meidän viimeinen kerta (näillä näkymin). Robertsportista näkee (hyvällä säällä) sekä Sierra Leoniin, että Monroviaan. Koko matkan molempiin suuntiin on valkoista hiekkarantaa. Kalastuskylässä asuu paljon surffareita ja välillä he viettävät koko päivän vedessä jos aallot ovat suotuisat, kuten tänä sunnuntaina oli. Kylän elinkeino on kalastus ja pienessä mittakaavassa turismi (surffaus, majoitus ja ruokailu), ja tunnelma on leppoisa ja ihmiset aina hymyssä suin.

Rakastan herätä aikaisin katsomaan, kun kalastajat saapuvat rantaan öiseltä kalastusreissultaan ja koko kylä saapuu rannalle auttamaan saaliin kantamisessa. Välillä saalis on niin iso, ettei saalis mahdu vateihin, vaan kaikki kantaa kaloja myös käsin.

Robertsport on aivan mielettömän kaunis kylä, keskellä ei mitään. Isompiin kyliin on matkaa kymmeniä kilometrejä ja omavaraisuus on elinehto. Työ on raskasta, mutta he saavat asua rauhassa uskomattoman kauniissa ympäristössä. Entinen kylän asukas, Musa Shannon, lähti nuorena maailmalle pelaamaan jalkapalloa ja palasi kymmenen vuotta sitten kylään ja pystytti pienen majapaikan rannalle. Teltat ovat vuosien varrella vaihtuneet hienoiksi mökeiksi, joissa on juokseva vesi ja tuuletin katossa. Mökin hintaan kuuluu kolme ruokaa ja pullo olutta maksaa kaksi dollaria baarissa. Ruoka on lähes poikkeuksetta juuri pyydettyä kalaa tai hummereita riisin ja kastikkeiden kera. Aitoa liberialaista. Voin hyvinkin ymmärtää jalkapalloilijan halun palata takaisin kylään.

Vaikka välillä on asioita (eteenkin kaupungissa), mitkä pistää ketuttamaan tässä maassa, tulee kuitenkin Robertsportia kova ikävä kun täältä lähdemme. Harmittaa, ettei moni pääse kokemaan tämän helmen, mutta toivon Liberian hallituksen jonain päivänä ymmärtävän turismin positiiviset vaikutukset.

Camilla

English: A hidden gem in Liberia is Robertsport, which was as wonderful this weekend as always. Since the water was calm when we arrived on Saturday, we decided to try if we could take the paddle boards to the ship wreck in Robertsport. I think we surprised ourselves with actually paddling to the wreck and back without any problems. Unfortunately, the waves on the beach were too big, so we couldn’t make it to the beach, but were able to see the ship from the sea. Robertsport will always have a special place in our hearts after we leave Liberia. 

Kuinka saisin rikki kookospähkinän

Sadekausi alkaa näyttää nokkaansa täällä. Öisin on ollut niin kovat ukonilmat, että heikompaa on hirvittänyt. Lauantain vastaisena yönä ehdittiin nukkua vain muutaman tunnin kun ukkonen ja kaatosade alkoi. Koko asuintalossa on jotain ongelmia sähköjen kanssa ja jäimme taas ilman sähköjä. Asunnossamme on ilmastointilaitteita, kosteudenpoistajia ja adaptereita, jotka pitävät mekkalaa kun ne menee päälle ja pois päältä. Sähköt oli poissa minuutin, meni takaisin päälle ja taas pois. Jaksoin piipitystä kuunnella kymmenen minuuttia kunnes kävin sammuttamassa kaikki sähkölaitteet pakastinta ja jääkappia lukuunottamatta. Sain onneksi nukuttua muutaman tunnin aamuyöstä, mutta meillä oli aikainen herätys, niin yhteensä ei tullut nukuttua paljon.

Noustessamme sängystä vettä tuli edelleen kuin saavista kaatamalla. Salamat valaisivat pimeää asuntoamme ja saimme taas tehdä aamupuurot Trangialla. Onneksi olimme pakanneet auton valmiiksi edellisiltana. Jos jotain olen oppinut täällä ollessa, on, että AINA pitää tiskata heti tiskit, koska ei ikinä tiedä millon vedet on poikki sähkökatkon takia. Tai aina pitää pakata auto valmiiksi edellisiltana, koska ei ikinä tiedä minä aamuna sataa kaatamalla. Hyppäsin autoon oikeastaan vain jalkakäytävän poikki ja olin litimärkä koko aamuisen ajomatkan.

Matkasimme taas Robertsportin rannalle, missä vietimme koko lauantaipäivän. Aamu ja aamupäivä rannalla oli pilvinen ja pidin pitkähihaista päällä oikeastaan puoleen päivään asti. Mutta kun tuli lounasaika, paistoi aurinko taas pilvettömältä taivaalta.

Meitä oli kiva porukka ja pelasimme Mölkkyä, luimme kirjaa, makoilimme vedessä ja yksi rohkea kävi katsomassa kummituslaivaa, joka pari vuotta sitten oli huuhtoutunut rannalle noin puolen tunnin kävelymatkan päähän. Ko. rannalle ei ole ajotietä, joten jos haluaa käydä katsomassa laivaa, pitää kävellä rantaa pitkin. Jonain päivinä sinne ei pääse kävellen, koska vesi on niin korkeella ja viidakko tiheää, mutta ilmeisesti lauantaina oli suotuisat olosuhteet ja yksi kaveri pääsi laivalle asti. Kukaan ei siis tiedä miksi laiva on rannalla, mistä se on tullut ja mitä miehistölle on tapahtunut. Laiva on ihan tyhjä. Nyt vähän toivon, että seuraavalla kerralla päästäisiin katsomaan laivaa.

No, mutta miten kookospähkinät kuuluvat tähän tarinaan? No ei sitten mitenkään. Löysin vaan sattumalta perjantaina reseptin mango-banaani-kookosjätskiin ja halusin kokeilla sen tekemistä, mutta kaupasta ei saa kunnon kookosmaitoa, joten kun näin pojat rannalla lauantaina, pyysin heitä tuomaan kymmenen kookospähkinää meille. Ei mennyt kuin vajaa kymmenen minuuttia ja meillä oli ikeakassillinen kookospähkinöitä autossa.

Kuinka vaikeaa on sitten kookospähkinöiden avaaminen? TODELLA. En kuitenkaan epäröinyt hetkeäkään, etteikö mies osaisi niitä avata. Olemme niin monta kertaa katselleet vierestä kun kookospähkinöitä pilkotaan, että tekniikka oli hallussa. Luulen vaan, että työkalu ei ollut paras mahdollinen. Mies oli joskus ostanut Afganistanista Nepalilaisen veitsen. En nyt ole ihan varma, mihin ko. veistä oikeasti käytetään, mutta luulen, että se oli liian paksu. Veitset, mitä täällä käytetään, on ohuempia viidakkoveitsiä. Tosin, tämä on kaikki spekulointia. Olen niin huono kaikkien teräaseiden kanssa.

Pähkinät saatiin kuitenkin auki ja nyt meillä on jääkaappi täynnä kookosvettä ja tehtiin jopa kookosmaitoa hedelmälihasta. Illalla pitää testata, minkälaista jätskiä saan aikaiseksi. Mangokausi on nyt parhaimmillaan, mutten ole ihan varma millon se päättyy, joten nyt on aika syödä niin paljon kun vaan jaksaa. Mangot voi ilmeisesti myös pakastaa, tarvii tähän tutustua hieman..

Toivottavasti kaikilla on ollut mukava pääsiäinen. Täällä ei ole ollut ylimääräisiä vapaapäiviä pyhän takia, joten olemme palanneet arkeen reippaana tänä aamuna. Pidimme vähän vahingossa lomaa treeneistä viime viikolla, mutta nyt kivan maanantaitreenin jälkeen on hyvä fiilis aloittaa uusi viikko.

Kivaa pääsiäisen jatkoa, ainakin Suomeen 😉
Camilla

English: The rainy season might be here, which is a bit sad, but nevertheless, we had a nice weekend and the beach and even the sun came out in the afternoon. Even bought some coconuts to bring home and now we have a fridge full of coconut water and coconut milk. Yum! 

Viikon kuulumiset

A7E9BBC0-3A83-4C3A-919F-84DB3224C021

AB55EE09-314D-463C-B271-75C6D77FF01F.jpeg

Hyvin alkoi bloggaaminen, kun ehdin ensimmäisellä viikolla postata vain yhden kirjoituksen 🙂 Viime viikko meni ihan hujauksessa! Meillä oli vierailija koko viikon ja kaikki illat meni kutakuinkin jotain hänen kanssaan puuhaillessa. Kävimme muun muassa ulkona syömässä ja katsastamassa uusi (ja ainoa) ostoskeskus Monroviassa. Emme suinkaan ostoksille menneet, vaan elokuviin. Liberiaan on vihdoinkin rakennettu elokuvateatteri. Meidän odotukset oli kuumankostea pieni huone tavallisilla tuoleilla, mutta mitäpä vielä! Teatteri oli kuin suoraan Tennispalatsista. Hienot penkit ja ilmastointi. Kyllä kelpasi katsoa elokuva. Vaihtoehtoja elokuville ei ole paljon, mutta mielestäni ei mitenkään huono, että vain viikko maailman ensi-illan jälkeen sai katsoa Red Sparrow -elokuvan Liberiassa.

Ostoskeskus loistaa tyhjyyttään vielä, eikä liiketiloissa vielä ole yrittäjiä, mutta kattoterassilla oli ihana ravintola, jossa kävimme perjantaina oluella auringonlaskun aikaan. Kyseessä oli ihan selkeesti paikallisten ravintola ja oikeastaan viihdyin siellä vähän paremmin kuin hienoissa expat-ravintoloissa, missä normaalisti käymme.

Viikonlopun vietimme rannalla 1,5 tunnin ajomatkan päässä Monroviasta pienessä bungalowissa. Paikka on meidän suosikkipaikkoja Liberiassa, koska mökit on rannalla, kolme ateriaa päivässä kuuluu hintaan ja henkilökuntaa on sen verran paljon, että uskaltaa jättää tavarat siksi aikaa, kun käy kävelyllä tai uimassa. Tällä kertaa olimme ihan kaksistaan miehen kanssa, mutta muutaman viikon päästä meitä on lähdössä isompi porukka. Nautimme hiljaisesta rannasta ja luonnosta. Lauantaina lounaan jälkeen lähdimme läheiselle järvelle suppailemaan ja iltapäivä oli aivan ihana. Järvi on oikeastaan merivettä, mutta muuten kuin järvi. Oli aika kotoinen olo. Järvellä oli paljon kalastajia, jotka ihmettelivät meidän sup-lautoja.

Tällä viikolla on kaksi vapaapäivää, koska on paikallinen pyhä, mutta emme aio tehdä mitään erikoista. Meillä on (taas) muutto edessä huhtikuun lopussa ja ajattelimme hieman alkaa valmistelemaan muuttoa.

Ilmassa on hieman sadekauden tuntua ja voi olla että sadekausi tulee tänä vuonna aikaisemmin. Toivottavasti ei, koska olisi tylsää istua viimeiset viikot sisällä.

Läppärini ei suostu tekemään yhteistyötä kanssani, jonka takia en ole saanut kuvia ladattua ja käsiteltyä, joten tästä syystä kuvia tulee vasta kun olen saanut ratkaistua ongelman.

Ihanaa viikkoa kaikille!

English: We had a busy week last week because we had a visitor. Went to restaurants to have dinner and even went to check out the new mall and movie theatre in Monrovia. The weekend was spent in Robertsport, 2,5 hours drive from Monrovia.