On sadonkorjuuaika ja kurpitsat ovat täyttäneet kaupat. Kurpitsajuhlia mainostetaan siellä täällä ja ihmettelin hieman mistä oikein on kyse. Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni kun olen Yhdysvalloissa syksyllä. Tai noh, kävin vuonna 2014 lokakuussa Floridassa peräti neljä päivää. Tätä ei siis todellakaan lasketa.
Olen siis täysin pihalla tästä kurpitsajuhlasta. Ihmettelin ihan ääneen miehelle, mistä näissä kurpitsoissa oikein on kyse ja mistä tuhannet ja tuhannet kurpitsat oikein on kauppoihin ja ihmisten rappusille saapuneet. Vastaukseksi sain jotain todella ympäripyöreetä, joten sain ihan itse luvan selvittää. Kyseessä on siis niinkin yksinkertainen selitys, kuin kurpitsojen sadonkorjuuaika. Kuitenkin amerikkalaiseen tapaan tämäkin tehdään näyttävästi. Kurpitsoja on j-o-k-a paikassa.
Sen mitä luin, niin alunperin kurpitsa on tullut Pohjois-Amerikasta ja viitteitä kurpitsan käytöstä löytyy Meksikosta jopa 5000 BC. Pohjois-Amerikan aluperäiskansa kuivatti kurpitsoja ja kutoi mattoja kuivatuista kurpitsoista. Intiaanit käytti kurpitsoja myös ruoanlaitossa, kuten keitoissa. Kun ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat Amerikkoihin, alkoivat hekin käyttää kurpitsoja ruoanlaitossa, koska huomasivat tämän olevan näppärä raaka-aine, josta taipui moneen.
Pumpkin patch, eli paikka, josta voi käydä hakemassa kurpitsansa ja tietysti ottaa kuvia 🙂
Ehkä kaikkein tunnetuin ruoka kurpitsasta on kurpitsapiiras, eli pumpkin pie, ja piiras on mitä ilmeisemmin saanut alkunsa siitä, kun uudisasukkaat leikkasivat ensin kurpitsan “hatun” pois, poistivat siemenet ja täyttivät kurpitsan maidolla, mausteilla ja hunajalla. Tähän väliin on pakko mainita, että allekirjoittanut ei ole vieläkään saanut maistaa kurpitsapiirasta, mutta viimeistään kiitospäivänä olisi tarkoitus leipoa pumpkin pie.
Nykyään kurpitsat ja kurpitsamauste (pumpkin spice) valtaa kaupat ja kaikki muutkin tahot tällai syksyisin. Nyt en tarkalleen muista, milloin näin ensimmäiset kurpitsat, mutta ei voinut olla kauan koulujen alun jälkeen syyskuun puolessa välissä. Kurpitsamauste on myöskin allekirjoittaneelle vielä täysin tuntematon käsite, ja taas kerran lähden kokeilemaan maustetta sitten kiitospäivänä viimeistään, mutta toistaiseksi olen vaan ottanut kuvia eri puolilta kauppoja, kun olen nähnyt kurpitsamaustettuja tuotteita. Eli näin syksyisin tulee siis kahviloihin myyntiin kurpitsamausteiset kahvit ja kauppoihin kurpitsamausteiset keksit jne. Mies näytti minulle pienvarastoyrityksen mainoskyltin, jossa luki, että heillä olisi tarjolla kurpitsamausteen hajuisia varastoja tarjolla. Tämähän nyt oli tietysti sarkasmia, koska välillä kyllä vaikuttaa, että kurpitsamauste on joka paikassa!
Mausteseokseen muuten tulee kanelia, muskottipähkinää, inkivääriä ja mausteneilikkaa, eli todella syksyinen ja jopa jouluinen mauste mielestäni. Ymmärrän hyvin, miksi mausteseosta käytetään tällai syksyllä ja kiitospäivän illallisella.
Olen kuitenkin jäänyt pohtimaan, mitä kurpitsoille Halloweenin jälkeen tapahtuu, kun nyt niitä kaiverretaan kovaa vauhtia Halloween -juhlia varten. Ja jäin myös pohtimaan, jääkö kurpitsat koristeiksi jouluun asti, jolloin vaihdetaan seuraavat koristeet, vai tuleekohan Halloweenin jälkeen omat koristeet kiitospäivän juhlia varten. Tämä jää nähtäväksi, mutta mietin myöskin, mitäköhän näille kurpitsamassoille käy kun sesonki on ohi? Syökö joku nämä kurpitsat vai meneekö ne kaikki roskiin? Kaupoissa toki myydään koristeiksi muovisia kurpitsoja, joten voi vuosi toisensa jälkeen käyttää samoja koristeita, mutta entäs sitten ne kurpitsat, jotka ovat siis ruokaa. Käyttääköhän joku kurpitsat?
Koristeita kauppakeskuksessa Dallasissa. En pysty edes kuvittelemaan kuinka kauan koristeiden tekoon on mennyt aikaa.
Kaiken kaikkiaan, olen ollut todella vaikuttunut upeista koristeluista kaupoissa, kauppakeskuksissa ja ihan oikeastaan joka paikassa, koska onhan näitä kurpitsoja paljon erilaisia ja todella komeita yksilöitä! Kaivertaminenhan on sitten taas ihan oma tarinansa! Katsoin netistä kaikkein hurjimpia kaiverruksia ja mietin, miten ihmeessä jollain vaan on silmää tehdä upeeta taidetta kurpitsasta!
Onhan kurpitsoja Suomessakin ja ainakin viime vuonna pistin merkille, että kurpitsoja käytetään myös Suomessa koristeina. Kyseessä on kuitenkin sen verran kallis raaka-aine, ettei ihan amerikan mittapuun koristeluja ole mahdollista tehdä, mutta kiva oli ihastella luomuksia viime syksynä. En tiedä sitten, miten tänä syksynä oli ja kuinka paljon lisää amerikkalaista kulttuuria on saapunut Suomeen asti.
Entä mites muualla maailmassa? Ainakin ymmärsin, että Saksassa olisi kanssa isot kurpitsajuhlat aina syksyisin, mutta mites muualla?
Johan tuli tarinaa kurpitsoista!
Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!
Keskiviikko On neljäs heinäkuuta ja Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä. Paikallinen pyhä. Ulkona sataa vettä kaatamalla, eikä ulos oikein tee mieli mennä. Syömme aamupalaa rauhassa ja selaamme taas käytettyjä huonekaluja netistä. Suuntaamme huonekaluliikkeeseen katsomaan sohvatarjontaa ja hintoja. Haluaisin ostaa uuden sohvan. Vaihtoehtoja on valtava määrä ja teemme päätöksen, mutta ostamme sohvan vasta kun meillä on koti.
Vietämme koko päivän telkkaria katsoen, koska laiskottaa. Sade loppuu iltapäivällä ja suuntaamme ruokakauppaan. Löydämme kivan kaupan, mistä löytyy paljon kaikkea kivaa kasvisruokailijoille. Olen innoissani!
Kun palaamme hotellille on henkilökunta grillaamasta hampurilaisia ja hodareita. Niin amerikkalaista ajattelen. Otamme oluet ja syömme illallista terassilla. Onpa ihanan viileä päivä kaiken kuumuuden jälkeen. Katsomme illalla leffan loppuun, minkä aloitimme aikaisemmin päivällä. Olimme käyneet katsomassa elokuvan leffateatterissa joskus muutama vuosi sitten, mutta kumpikaan ei muista siitä mitään.
Syömme vielä jätskit jälkiruoaksi. Itselleni valitsin mantelilla maustetun kookosmaidosta tehdyn jäätelön. Nappivalinta. Ihana mennä ruokakauppaan ja kokeilla kaikkea uutta.
Itsenäisyyspäivän juhlinnat menivät meiltä ohi tällä kertaa, mutta syytän huonoa säätä haluttomuuteen juhlia. Saimme muutaman kutsun grillaamaan, mutta ei tehnyt mieli lähteä mihinkään. Meillä on ollut niin paljon kaikkea meneillään, että päivä sängyn pohjalla ei ollut huono idea laisinkaan.
Aivan ihanaa vappua kaikille! Meillä on ihan tavallinen maanantai täällä, paitsi että eilen ostettiin donitsit kahvilasta juhlistamaan sekä vappua, että miehen työkaverin saapumista Liberiaan. Nyt mieheni on vihdoinkin vapautettu tehtävistään ja voimme alkaa suunnittelemaan muuttoa.
Kävimme itse asiassa kaikki kaapit viikonloppuna läpi, veimme lahjoituksena vaatteita ja kenkiä monta jätesäkillistä kirkkoon, kävimme treenaamassa ja pitkällä lounaalla sunnuntaina.
Miehen piti olla töissä lauantaina, mutta keikka peruuntui viime hetkenä ja saimme aloittaa muuttopuuhat nyt jo. Virallinen lähtöpäivä on toukokuun loppupuolella, vajaan kolmen viikon päästä, mutta muuttomiehet tulevat joko ensi viikolla tai sitä seuraavalla. Miehen työpaikan puolesta tulee muuttofirma, joka pakkaa kaikki meidän tavarat, samoin auton ja lähettää kaikki meidän uuteen kotiin. Helppoa, voisi kuvitella. Olen viikonlopun aikana yrittänyt lukea mahdollisimman paljon vinkkejä, tehdä listoja tavaroista mitä tarvitsen seuraavan kolmen-neljän kuukauden aikana, ennen kun saan muuttolaatikot uudessa kodissa ja aloitin jopa heittelemään tavaroita matkalaukkuihin (ettei vaan unohdu jotain).
Pakkauspäivänä tulee asunnossa olemaan kuudesta kymmeneen ihmistä, joten kaikki pitää olla todella organisoitua meidän puolesta. Muuttomiehet ovat nopeita liikkeissään, joten jos passit ja viisumit menee vahingossa muuttolaatikoihin, voi itku tulla aika nopeasti.
Onneksi emme omista huonekaluja, eikä mitään oikeastaan särkyvää, joten en usko muuton olevan mitenkään hankala. Aloitin jopa siivoamisen viikonloppuna. Asuntomme on valtava ja kaksi makuuhuonetta on ollut käyttämättömänä. Aloitin näiden siivoamisen, mikä oli aikamoinen painajainen. Ikkunasta oli vedet päässyt sisälle, vihreetä mönjää alkanut kasvaa ikkunan koloihin ja ilmastointilaite tiputtaa.
Samaan syssyyn vedentislain meni rikki ja juoma/ruuanlaittovesi loppui tänä aamuna. Siis kokonaan. Minulla on enää lasillinen jäljellä ja nyt odottelen huoltomiehiä, että saadaan uusi veden tislaaja ja uusi ilmastointilaite.
Vähän erilainen vappu taas tiedossa, joten ei muuta kun hihat heilumaan!
Muille vappua juhliville ihanaa vappua ja vapaapäivää!
Camilla
English: Packing for the move has started, or at least the inventory. We had a productive weekend with going through all of our stuff and brought quite a bit of thing to donations. Also made some time for a few workouts and a long lunch on Sunday on the beach.
Edellisellä postauksessa kerroin vähän meidän ruokailusta täällä Liberiassa ja tähän postaukseen olen kirjannut hieman paikallisten käyttämistä raaka-aineista ja ruoanlaitosta.
Viikonloppuisin olemme yleensä syöneet paikallista ruokaa lounaaksi rannalla vieraillessamme, joten voin hieman valoittaa liberialaisten ruokatottumuksia tämän perusteella. Tämä ei missään nimessä ole kattava kirjoitus liberialaisesta ruokakulttuurista, vaan oma (kapea) näkemykseni paikallisesta keittiöstä.
Olen huomannut, että ravintoloissa on aika laajat ruokalistat. Helposti löytyy hampurilaisia, salaatteja, pizzoja, aasialaista, meksikolaista ja liberialaisia ruokaa, siis yhden ravintolan listalta. En tiedä miten tämä käytännössä toimii, mutta periaatteessa olis mahdollista tilata vaikka mitä. Olemme kuitenkin aina tilattu liberialaista ruokaa, eteenkin rantaravintoloissa kaupungin ulkopuolella, joten on jonkinlainen käsitys, mitä liberialaiset syövät.
Ruoanlaitto tapahtuu yleensä jonkinlaisella grillillä hiiliä käyttäen. Ensimmäisellä kerralla täällä vieraillessani ihmettelin mitä säkkejä ihmiset kantavat päänsä päällä, kunnes tajusin säkkien olevan täynnä hiiltä. Maaseudulla puut poltetaan maan tasalle, kasataan hiilet säkkeihin, säkit tien poskeen josta kaupunkiin menevät nappaavat mukaan ja myyvät markkinoilla. Onhan tämä aika toimiva konsepti maassa, jossa ei oikeastaan ole sähköjä (mutta jostain syystä kaikilla kuitenkin on älypuhelin…).
Riisiä ja kalaa
Yleisesti ottaen paikalliset syövät riisiä, hedelmiä, joitain vihanneksia, kalaa, kanaa ja eri kastikkeita riisin kanssa. Paistettu riisi on liberialaisille kuin suomalaiselle peruna. Kokeilin tehdä paistettua riisiä toissa viikolla ja vaikka itse sanonkin, niin oli sitten ihan huippuhyvää! Ja superhelppo tehdä. Pannulle vaan sipuli, (pakaste)kasviksia, keitetty riisi ja lopuksi soija- ja teriakikastikkeita, vähän mausteita ja voilá! Riisin kanssa tarjoillaan usein joku tomaatti- tai tumma sipulikastike. Nämä on yleensä vähän tulisia, muttei liikaa. Liberia on tunnettu tulisista chilipippureistaan, mutta tähän mennessä, mitä olen syönyt, ei chiliä käytetä todellakaan liikaa, vaan maut on erinomaisesti balanssissa.
Kanaa ja riisiä laguunilla. Lisukkeena paistettuja ruokabanaaneja. Chicken and rice at the lagoon. With a side of fried plantains.
Kana on yleensä keitetty tai paistettu, mutta ei ikinä rintafilettä, vaan aina tulee luut mukana. Kanan päällä on yleensä jotain superherkullista kastiketta. Syömme kanaa todella harvoin, mutta välillä, jos kasvisvaihtoehtoa ei ole tarjolla, otamme kanaa. Parasta kuitenkin Liberiassa on tuore kala ja hummerit. Voi sitä onnen määrää, kun saa tuoretta neljä kokonaista grillattua hummeria kahdellakymmenellä dollarilla. Ei paljon tästä parane ruoka. Otamme aina hummeria, jos sitä on tarjolla. Kaloista en tiedä paljon, mutta barrakudaa tulee paljon, joten sitä on usein tarjolla. Satuimme rannalle yksi ilta kun yksi tanskalainen mies meni kahlaamaan rannalle virvelinsä kanssa ja nappasi valtavan barrakudan. Oli kyllä ihailtavaa katsoa, miten hän sai sen hilattua rantaan ihan yksin.
Kaksi vuotta sitten mies kävi kalastusreissulla merellä ja nappasi tonnikalan ja siitä riitti kuudelle kotiinvietäviä ja muistaakseni mies sai kuusitoista pihviä siitä mukaansa. Joten ehdottomasti kalaa riittää kyllä. Kalasta puheen ollen, käymme aika usein syömässä rannalla Fish Tacos, jotka on kaikkien suosikki. Ravintola on pieni ja askeettinen – muovituolit hiekalla palmujen alla, mutta ruoka on todella herkullista. Ravintola joutuu siirtymään lähiaikoina hotellin tieltä pois, mutta me saamme nauttia tacoista vielä hetken.
Lihaa on kyllä saatavilla, mutta en osaa ottaa kantaa minkä laatuista tai edes mistä päin liha on tuotu. Vai kasvatetaanko täällä karjaa jossain. Kylissä näkyy paljon vuohia ja kanoja, mutta ei ikinä lehmiä.
Näkymä Golden Beach ravintolan pöydästä. Kuuluisien Fish Tacojen koti. The view at Golden Beach restaurant. The home for the famous Fish Tacos.
Hedelmät ja kasvikset Ympäri vuoden tarjolla on ananasta, tomaattia, kurkkua, sipulia, banaania eri muodoissa, perunaa, porkkanaa, kookospähkinöitä ja chiliä. Mangoja saa vain muutaman kuukauden ennen sadekauden alkamista, eli juuri nyt. Mangoja löytyy erilaisia ja eri kokoisia, mutta kaikki yhtä herkullisia. Muita hedelmiä en ole oikeastaan kokeillut, mutta kadulla näkee vaikka mitä. Hedelmiä, joista minulla ei ole hajuakaan.
Viikon hedelmät ja kasvikset. Fruits and vegetables for the week.
Tuontitavaroina kaupasta saa rajatusti omenia, sipulia, valkosipulia, inkivääriä, mansikoita, pensasmustikoita, yrttejä, salaattia ym. Jotenkin olen oppinut tekemään päätöksiä viikon ruokalistasta siitä, mitä on tarjolla. Vaikka teen listan, mitä tarvitsen, en odota löytäväni kaupasta kaikkea listaltani. Tosin, toissa viikolla oli jännä paikka, koska meille oli tulossa paljon vieraita sunnuntaina brunssille ja olisin ollut pulassa, jos kaupasta ei olisi löytynyt tarvittavia raaka-aineita. Mutta, onneksi osaamme aina soveltaa 🙂
Yksi ehdoton paikallinen suosikki on paistetut ruokabanaanit. Onneksi en osaa valmistaa näistä mitään, koska söisin banaaneja muuten joka päivä. Yritimme kerran miehen kanssa kokeilla paistaa banaaneja, mutta ne vaan paloi pannulle. Luulen, että ne ehkä tarvitsee keittää ensin, ennen kun heittää öljyyn. Tai sitten ne pitää oikeasti uppopaistaa, mutta jos näin on asian laita, taitaa jäädä tekemättä… Ruokabanaanit on juuri sopivan makeita ja syödään niitä usein lisukkeena tai välipalana.
Bush meat Lopuksi vielä halusin mainita yhdestä erittäin huolestuttavasta aiheesta, kun puhutaan ruoasta Liberiassa. Afrikkalaisilla noin yleensä ei ole varaa ostaa lihaa, kuten kanaa, kalaa tjms. Mutta, koska proteiinin lähteet ovat vähissä syövät paikalliset paljon metsästä löytyviä eläimiä, kuten apinoita, lepakoita, käärmeitä ja erilaisia jyrsijöitä. Eläimet otetaan kiinni viidakossa kaukana kaupungista, kuivatetaan ja tuodaan esimerkiksi tänne Monroviaan ja myydään markkinoilla. Bisnes on valtava. Katsoin VICE:n tekemän dokumentin aiheesta, koska juuri Liberiassa kuoli niin paljon ihmisiä Ebolaan vuonna 2014 ja 2015. Ebola lähti Guineasta ja matkasi mitä luultavammin lihan mukana Liberian pohjoisosista Monroviaan (pääkaupunkiin).
Sairastuneet kertoivat lähes saman tarinan – he söivät samaa apinan lihaa ja sairastuivat. Perheenjäsenet, ketkä eivät syöneet lihaa, eivät sairastuneet. Ihmiset pitävät myös apinoita lemmikkeinään, joten vaarana on sairastua tämän kautta. Tuntuu todella pahalta katsoa videoita epidemiasta, koska kaikki ihmiset ympärillämme selvisivät epidemiasta ja luultavasti menettivät läheisiään.
Jotta apinoiden syöntiin tulisi loppu, on päättäjillä pitkä tie rakentaakseen paremman infrastrukstuurin. En pysty käsittämään, että näin isolla maalla ei olisi mahdollista tuottaa omat kanat, kananmunat yms. Mutta, ennen kun tuotanto saataisiin edes ajatuksen tasolle olisi maksettava liian monelle ihmiselle toteutuksesta, ettei se yksinkertaisesti kannata. Korruptio on läsnä joka päivä joka paikassa.
Haluan pitää blogin sävyn positiivisena, mutta tuntuu välillä siltä, etten voi pelkästään kirjoittaa kuinka ihanaa kaikki on. Ihmisten päivittäinen elämä täällä on todella kovaa työtä ja todella monen liberialaisen suusta olen kuullut saman asian. Töitä ei kertakaikkiaan ole saatavilla. Vaikka Liberia on kasvanut todella hyvin sisällissotien jälkeen, matkaa on vielä paljon kestävään kehitykseen ja omavaraisuuteen.
Erityisruokavaliot Tähän loppuun voisin kirjoittaa muutaman ajatuksen kasvisruokailusta ja muutenkin erikoisruokavalioista koska nykypäivänä tuntuu kuin kaikilla on joku erikoisruokavalio, jota noudattaa. Ruokailu on melko hankalaa täällä ihan yleisellä tasolla. Raaka-aineita ei ole mielin määrin, eikä suurin osa ole laadukasta. Puhumattakaan jos on jotain rajoitteita. Olen ollut kohta 1,5 vuotta pääsääntöisesti kasvisruokailija ja parhaampani mukaan vegaani, mutta täällä minulla ei todellakaan ole ollut varaa valita ruokiani. Yritän löytää mahdollisimman laadukkaita raaka-aineita ja keksiä niistä ravitsevaa ruokaa. Paputilanne kuitenkin täällä on melko nihkee, joten jos Suomessa sain päivän proteiiniannoksen täyteen pavuilla, en täällä todellakaan saa tarpeeksi proteiinia. Eteenkin näillä treenimäärillä. Joten, viikonloppuisin tilaamme yleensä kalaa ravintolassa, koska se yksinkertaisesti on tuoretta ja proteiinirikasta. Kanaa ostamme ehkä noin joka kolmas viikko ja syömme kanaa muutaman kerran kuukaudessa.
Liberiassa kasvaa jonkin verran papuja ja niitä kasvatetaan, mutta suurin osa pavuistakin ostan ruokakaupasta enkä kadulta. Kaupassa tölkkipavut on yleensä Ö-luokkaa, joten välillä mietityttää mitä sitä oikein söisi. Olemme molemmat aika uupuneita koko ajan ja uskon, että osasyy on liian vähän ravintorikasta ruokaa. Noh, meillähän ei ole kuin kuukausi jäljellä täällä, jonka jälkeen pääsemmekin nauttimaan hormooneilla kasvatettua ruokaa Yhdysvalloissa, joten jätän valittamisen tähän ja lähdemme nyt nauttimaan ihanasta illallisesta sushiravintolaan 🙂
Vaikka postauksen sävy on melko negatiivinen, olen silti todella onnekas, että pääsin tutustumaan tähän mielenkiintoiseen kulttuuriin ja pääsimme vihdoinkin muuttamaan yhteen miehen kanssa!
Ihanaa loppuviikkoa!
Camilla
English: Even though we are not very engaged with the locals here, we have somewhat of an understanding about the Liberian food culture. Liberians cook mostly rice with beans, chicken or fish. It is mango season here now, but also there is locally grown fruits and vegetables available, such as cucumber, potato, tomato, pineapple, beans etc.
Ruoka, mikä ihana aihe! Sen verran monta kysymystä olen saanut näiden viikkojen aikana, että mitä kaikkea te siellä Liberiassa oikein syötte, päätin kirjoittaa muutaman sanan ruokailusta täällä. Postauksesta tuli superpitkä, joten jaoin sen kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käsittelen, mitä meidän pikkuperhe yleensä syö tavallisesti arkena. Jonkin verran tulee käytyä ravintoloissa syömässä, muttei mitenkään joka viikko, joten suurin osa ruoista teemme itse kotona. Toisessa osassa esittelen hieman (oman kapean näkemykseni perusteella) liberialaista keittiötä ja kuinka paikalliset ruokkivat itsensä.
Sodan ja korruption runtelema maa elää tuontitavaroilla, mikä tarkoittaa, että täällä syödään tänään sitä, mitä ruokia viime viikolla tuli laivalla. Suurin osa kasviksista tulee Marokosta, mutta ei mitenkään viikoittain, vaan arviolta joka toinen viikko. Satamatyöntekijät lakkoilevat vähän väliä, mikä heijastuu välittömästi kauppoihin. Suomessa ahtaajien lakko yleensä näkyy vasta muutaman viikon päästä, koska varastot on valtavat, mutta täällä ei ole varastoja vaan kaupan hyllyt.
Kananmunat oli loppu muutaman viikon naurettavien byrokraattisten pelien takia, enkä ihan ymmärrä, miksi kaupassa ei ole ollut kanan rintafilettä muutamaan viikkoon. Oli miten oli, ikinä ei voi suunnitella ruokailua. Kauppaan mennään katsomaan, mitä siellä olisi ja tehdään ruoat sen mukaan. Mies lähetti muuttokuormassaan kaksi vuotta sitten paljon ruokia, mutta kaapit alkavat olla aika tyhjät ja suurin osa on jo mennyt vanhaksi. Joten, mielikuvitusta saa käyttää joka päivä. Eteenkin kun haluaisi tehdä jotain tiettyä.
Vuosi sitten miehellä meni hermot salaatin huonoon laatuun täällä ja siihen, että eteenkin salaatti pitää pestä kloorilla, ennen kun sen voi syödä. Joten, siitä lähti hänen viljelijän ura. Nykyään hän kasvattaa itse salaatit ja tämän lisäksi laitoimme yrttejä kasvamaan kuukausi sitten. Yrttisiemenistä ei tullut kuin basilikaa ja kolme pientä persiljaa. Persiljat tosin eivät ole kasvaneet yhtä nopeaan tahtiin kuin basilikat, mikä on vähän harmi. Mutta ihana on ollut käydä napsimassa tuoreet basilikat parvekkeelta ruokaan. Eteenkin viime perjantaina basilika maistui erittäin hyvältä pizzan päällä.
Illalliset Siitä sopiva aasinsilta viikon ruokalistaan. Perjantaisin meillä on perinteisesti pizzaa illallisella. Mies osti pizzakiven joku aika sitten ja on kyllä ollut ihan super hyvä ostos! Löydettiin jopa ihan syötävää mozzarellajuustoa vihdoinkin. Ollaan aikaisemmin ostettu valmiiksi raastettua mozzarellaa, mutta se ei ole ollut hirmu hyvän makuista… Pohjaan ollaan laitettu vain vähän vehnäjauhoja ja enemmän ruisjauhoja ja kaurajauhoja, joten pizzasta on tullut semiterveellinen.. Täytteeksi tulee yleensä tomaattia, valkosipulia, fetaa ja jalapenoa. Ja tietysti tuoretta basilikaa 😉
Jostain syystä kaupasta ei ole saanut valmista hummusta pitkään aikaan, niin aloimme sitäkin tehdä itse ja pakko sanoa, että löysin niin hyvän reseptin, etten taida enää ostaa kaupasta hummusta! Hummusta oon käyttäny oikeastaan ihan mihin vaan. Pakastin on edelleen täynnä Vaasan ruispaloja, joten melkein joka iltapäivä olen tehnyt ruisleivän hummuksella, tomaatilla ja kurkulla. Herkullista! Toinen lemppariruoka, mitä tehdään muutaman kerran viikossa on wrapit. Liberiassa on paljon libanonilaisia ja heidän omistamia leipomoita, joten kaupasta saa aina tuoretta leipää. Näyttää vähän naan-leivältä tai pita-leivältä, mutta ohuempaa. Joten, tästä saa tehtyä helppoja wrappejä. Täytteeksi laitan yleensä salaattia, tomaattia, avocadoa, hummusta, porkkanaa, juustoa (jos ollaan ostettu fetaa tai halloumia), tai jotain muuta, mitä kaapista löytyy. Wrapit on muutenkin tosi helppo ruoka ottaa mukaan pidemmälle ajomatkalle.
Toinen viikottainen illallinen on ollut superherkulliset kasvishampurilaiset. Mies löysi kaupan pakastimesta muutamia kuukausia sitten mustapavuista tehtyjä kasvispihvejä ja kaupasta saa tuoreita hampurilaissämpylöitä, joten olemme melkein viikoittain tehneet hampurilaiset. Sisälle olemme yleensä laittaneet tomaattia, salaattia, avocadoa ja jalapenoja ja lisukkeeksi lohkoperunoita tai ranskalaisia (myös pakastimesta). Kysyttiin kauppiaalta muutama viikko sitten voisiko hän tilata bataattiranskalaisia (kunnollista bataattia en ole täältä vielä löytänyt) ja ne ovat kuulemma tulossa, joten nyt jännätään, ehtiikö ne Liberiaan ennen kun lähdemme.
Teemme myös paljon erilaisia linssimuhennoksia riisin tai nuudeleiden kanssa. Ostettiin etiopialaisesta ravintolasta paljon etiopialaista leipää pakastimeen, jonka kanssa olemme tehneet etiopialaista linssimuhennosta. Yhtenä iltana keksin tehdä linsseistä bolognese-tyylisen tomaattikastikkeen ja keitin spagettia lisukkeeksi, mistä tuli hitti. Olemme syöneet sitä monena iltana.
Aamupalat Aamupalat menevät meillä yleensä kausittain ja nyt on menossa vohveli ja puurokausi. Suomessa söin yleensä kaurapuuroa joko keitettynä tai tuorepuurona, mutta mies tilasi vahingossa meille vääränlaisia kaurahiutaleita, joten tuorepuuro ei tule kysymykseen. Ko. hiutaleet pitää keittää vähintään kymmenen minuuttia, joten en usko, että niistä olisi tuorepuuroksi. Mutta ei sen väliä, olen keitellyt aamupalaksi vaihdelleen kaurapuuroa ja Nallen neljän viljan puuroa, jonka yllätyksekseni löysin kolme avaamatonta pakettia pakastimesta tänne saapuessani. Ei ollut ilmeisesti maistunut miehelle…
Ostimme hiljattain vohveliraudan, mikä on kyllä ollut superhitti. Olemme tehneet niistä terveysvohveleita, ettei tule huono omatunto syödessä 🙂 Parasta kuitenkin on ollut kaikki ihanat hedelmät, mitä laitamme vohveleiden ja puurojen päälle. On sillä suuri merkitys, kuinka kaukaa hedelmät matkaavat ruokalautaselle.
Lounas Päivittäin syödään lounassalaatti, johon laitan itse kasvatettua salaattia, tomaattia, kurkkua, omenaa, pähkinöitä, paahdettuja kikherneitä, kuivattuja marjoja ja juustoa, jos sellaista kaapista löytyy.
Välillä teen meille wrapit tai sitten syömme miehen työpaikan ruokalan ruokia. Todella harvoin syömme siellä, koska ruoka ei yleensä ole hyvän makuista ja maksaa kuitenkin aika paljon.
Perjantaisin meillä on kauppapäivä ja käymme yleensä lounaalla kahvilassa kaupan käynnin yhteydessä. Kahvila sijaitsee vartin ajomatkan päässä kotoa ja melko lähellä ruokakauppaa. Parasta kahvilassa on amerikkalaistyyliset kakut (Red Velvet ja porkkanakakku), mutta lounaaksi löytyy todella herkulliset wrapit! Perjantai ja kaupassa käynti onkin yksi viikon kohokohdista, juuri meidän perinteen takia ja koska joku muu tekee lounaat puolestani 😉
Tässä melko kattava kirjoitus siitä, mitä oikeastaan syömme täällä. Hyvälaatuiset raaka-aineet ovat kortilla ja välillä on turhautunut olo kaupassa, mutta aina olen löytänyt ratkaisun raaka-aineongelmaan. Ruoka on tehtävä siitä, mitä on tarjolla, joten turha sitä on murehtia. Toki olisimme voineet palkata kokin, joka tekisi ruokaostokset puolestamme, mutta koska molemmat pidämme ruoanlaitosta, ei sellainen tullut kysymykseenkään. Edes käsin tiskaaminen ei ole mielestäni ollut ongelma. Olen vaan ollut tyytyväinen siitä, että olen saanut kokeilla uusia reseptejä ja päässyt soveltamaan.
Seuraavalla kerralla sitten liberialaisia ruokia!
Kivaa loppuviikkoa!
Camilla
English: Since I had so many questions about what we eat here, I decided to write about what is on the menu regularly here in our home. High quality ingredients are sometimes difficult to find, which means we cook what we can find. The favorites, however, has been veggie burgers, wraps, lentil stews, pizza and self grown salad for lunch. I think we’ve done pretty good with what we have but it has taken a fair amount of imagination to put some things together. Luckily we also have some nice restaurants for some treats every now and then.
Viime viikko meni hujauksessa ja huomasin, etten ollut näköjään päivittänyt blogia. Työstän tällä hetkellä varmaan kymmentä eri postausta, mutta mikään ei ole vielä valmis.. Valmistelin viikolla sunnuntain brunssia, mikä vei jonkin verran aikaani. Perjantaina kävin kampaajalla ja kangasostoksilla kaiken kiireen keskellä. Lauantaina menimme taas laguunille suppailemaan. Oli todella kuuma päivä ja vaikka join kuinka paljon, tuntui ettei se riittänyt.
Hassu juttu tapahtui laguunilla. Yleensä laguunille ei tule muita ihmisiä lauantaisin ja pidämme suppilautoja vedessä laiturin rappusten alapäässä, jotta siitä olisi helppo lähteä melomaan. Jossain vaiheessa neljän henkilön seurue saapui laiturille, mutta jäivät varjoon istumaan. Huomasin, että he halusivat uimaan ja hyppäsin äkkiä siirtämään lautoja, että pääsisivät uimaan ja kun olin siirtämässä lautoja, kuulin, kuinka he puhuivat suomea keskenään! En ollut uskoa korviani! Oli hauska jutella suomalaisten kanssa, vaikka vain hetken 🙂
Loppuviikonloppu menikin sitten afrikkalaisen detoxin kanssa kamppaillessa. Toivun edelleen tästä epämiellyttävästä puhdistuksesta. Kaikesta huolimatta selviydyin sunnuntain brunssista erinomaisesti. Ellei mies olisi suostunut leipomaan kaikkea, olisin peruuttanut juhlat. Sen verran oli heikko olo…
Brunssi oli kaiken kaikkiaan menestys! Kaikki vieraat eivät päässeet tulemaan, joten ruokaa jäi reilusti yli ja sain pakastimeen vähän leipää, croissantteja ja suolaista piirakkaa pahan päivän varalle. Ja onneksi ruokaa oli tarpeeksi! Jännitin sitä eniten, että ruoka loppuu kesken. Soitimme hyvää musiikkia ja tuntui, että aika meni hujauksessa, kun oli mukava jutella kaikkien kanssa.
Eniten olin kuitenkin tyytyväinen siitä, että mies kutsui muutaman ystävän työpaikan ulkopuolelta ja sattumalta heidän mukana tuli muutama eurooppalainen nuori nainen. Toinen heistä on puoliksi suomalainen ja puoliksi ruotsalainen, joten oli kiva jutella hänen(kin) kanssaan Suomesta. Olin ihan unohtanut, kuinka paljon olen amerikkalaisten kanssa tekemisissä täällä, ennen kun eteen tulee eurooppalaisia. Tai siis, tätähän tulevaisuuteni tulee olemaan. Silti tuntuu kivalta kun ei tarvitse selittää koko ajan mistä olen kotoisin ja toinen ihminen ymmärtää kaiken selittämättä.
Taidan jatkaa Netflix-maratonia täällä ja ottaa rennosti vielä tämän illan, jotta huomenna voin taas jatkaa normaalia elämää. Aika kauan sain olla terveenä täällä, peräti seitsemän viikkoa ennen ensimmäistä tautia. Nyt toivotaan, että saan olla loppuajan ilman mitään yllätyksiä.
Ihanaa loppuviikkoa!
Camilla
English: We hosted a Sunday brunch this weekend. Also met some Finnish people here in Liberia, which was a nice surprise!
Sadekausi alkaa näyttää nokkaansa täällä. Öisin on ollut niin kovat ukonilmat, että heikompaa on hirvittänyt. Lauantain vastaisena yönä ehdittiin nukkua vain muutaman tunnin kun ukkonen ja kaatosade alkoi. Koko asuintalossa on jotain ongelmia sähköjen kanssa ja jäimme taas ilman sähköjä. Asunnossamme on ilmastointilaitteita, kosteudenpoistajia ja adaptereita, jotka pitävät mekkalaa kun ne menee päälle ja pois päältä. Sähköt oli poissa minuutin, meni takaisin päälle ja taas pois. Jaksoin piipitystä kuunnella kymmenen minuuttia kunnes kävin sammuttamassa kaikki sähkölaitteet pakastinta ja jääkappia lukuunottamatta. Sain onneksi nukuttua muutaman tunnin aamuyöstä, mutta meillä oli aikainen herätys, niin yhteensä ei tullut nukuttua paljon.
Noustessamme sängystä vettä tuli edelleen kuin saavista kaatamalla. Salamat valaisivat pimeää asuntoamme ja saimme taas tehdä aamupuurot Trangialla. Onneksi olimme pakanneet auton valmiiksi edellisiltana. Jos jotain olen oppinut täällä ollessa, on, että AINA pitää tiskata heti tiskit, koska ei ikinä tiedä millon vedet on poikki sähkökatkon takia. Tai aina pitää pakata auto valmiiksi edellisiltana, koska ei ikinä tiedä minä aamuna sataa kaatamalla. Hyppäsin autoon oikeastaan vain jalkakäytävän poikki ja olin litimärkä koko aamuisen ajomatkan.
Matkasimme taas Robertsportin rannalle, missä vietimme koko lauantaipäivän. Aamu ja aamupäivä rannalla oli pilvinen ja pidin pitkähihaista päällä oikeastaan puoleen päivään asti. Mutta kun tuli lounasaika, paistoi aurinko taas pilvettömältä taivaalta.
Meitä oli kiva porukka ja pelasimme Mölkkyä, luimme kirjaa, makoilimme vedessä ja yksi rohkea kävi katsomassa kummituslaivaa, joka pari vuotta sitten oli huuhtoutunut rannalle noin puolen tunnin kävelymatkan päähän. Ko. rannalle ei ole ajotietä, joten jos haluaa käydä katsomassa laivaa, pitää kävellä rantaa pitkin. Jonain päivinä sinne ei pääse kävellen, koska vesi on niin korkeella ja viidakko tiheää, mutta ilmeisesti lauantaina oli suotuisat olosuhteet ja yksi kaveri pääsi laivalle asti. Kukaan ei siis tiedä miksi laiva on rannalla, mistä se on tullut ja mitä miehistölle on tapahtunut. Laiva on ihan tyhjä. Nyt vähän toivon, että seuraavalla kerralla päästäisiin katsomaan laivaa.
No, mutta miten kookospähkinät kuuluvat tähän tarinaan? No ei sitten mitenkään. Löysin vaan sattumalta perjantaina reseptin mango-banaani-kookosjätskiin ja halusin kokeilla sen tekemistä, mutta kaupasta ei saa kunnon kookosmaitoa, joten kun näin pojat rannalla lauantaina, pyysin heitä tuomaan kymmenen kookospähkinää meille. Ei mennyt kuin vajaa kymmenen minuuttia ja meillä oli ikeakassillinen kookospähkinöitä autossa.
Kuinka vaikeaa on sitten kookospähkinöiden avaaminen? TODELLA. En kuitenkaan epäröinyt hetkeäkään, etteikö mies osaisi niitä avata. Olemme niin monta kertaa katselleet vierestä kun kookospähkinöitä pilkotaan, että tekniikka oli hallussa. Luulen vaan, että työkalu ei ollut paras mahdollinen. Mies oli joskus ostanut Afganistanista Nepalilaisen veitsen. En nyt ole ihan varma, mihin ko. veistä oikeasti käytetään, mutta luulen, että se oli liian paksu. Veitset, mitä täällä käytetään, on ohuempia viidakkoveitsiä. Tosin, tämä on kaikki spekulointia. Olen niin huono kaikkien teräaseiden kanssa.
Pähkinät saatiin kuitenkin auki ja nyt meillä on jääkaappi täynnä kookosvettä ja tehtiin jopa kookosmaitoa hedelmälihasta. Illalla pitää testata, minkälaista jätskiä saan aikaiseksi. Mangokausi on nyt parhaimmillaan, mutten ole ihan varma millon se päättyy, joten nyt on aika syödä niin paljon kun vaan jaksaa. Mangot voi ilmeisesti myös pakastaa, tarvii tähän tutustua hieman..
Toivottavasti kaikilla on ollut mukava pääsiäinen. Täällä ei ole ollut ylimääräisiä vapaapäiviä pyhän takia, joten olemme palanneet arkeen reippaana tänä aamuna. Pidimme vähän vahingossa lomaa treeneistä viime viikolla, mutta nyt kivan maanantaitreenin jälkeen on hyvä fiilis aloittaa uusi viikko.
Kivaa pääsiäisen jatkoa, ainakin Suomeen 😉
Camilla
English: The rainy season might be here, which is a bit sad, but nevertheless, we had a nice weekend and the beach and even the sun came out in the afternoon. Even bought some coconuts to bring home and now we have a fridge full of coconut water and coconut milk. Yum!
Sunnuntaina tulee kuluneeksi kuusi viikkoa siitä kun lähdin Suomesta. Aika on mennyt todella nopeasti. Ensimmäisistä viikoista ei ole mitään hajua, mitä olen tai olemme tehneet. Muistan vaan katsoneeni telkkaria ja nukkuneeni päikkäreitä. Vasta nyt ihan viimeisinä viikkoina olen luopunut päiväunista ja olo on alkanut normalisoitumaan.
Järjestelin olohuonetta viikonloppuna niin, että minulla on taas työpöytä. On tehnyt suuren muutoksen päivääni, että on kunnon työpiste, johon luonnonvalo pääsee paistamaan. Olen aikaisemmin istunut keittiössä baaripöydän ääressä, mutta koska keittiössä ei ole minkäänlaista ilmanvaihtoa, on välillä tuntunut, että happi loppuu. Ei hyvä kun yrittää opiskella jotain tai tuottaa järkevää tekstiä.
Tänään meillä kävi muuttofirma tekemässä arvion pakattavista tavaroista, mikä oli jotenkin hurjaa, koska vastahan tulin tänne! Meidän piti alunperin muuttaa kolmen viikon päästä, mutta monien sattumusten takia päätimme siirtää muuttoa kolmella viikolla. Ei olisi ollut tarpeen siirtää muuttoa, mutta koska tässä oli monta asiaa auki, päätimme jäädä vielä hetkeksi. Muuttofirma kuitenkin kävi jo tekemässä arvoin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.
Nyt kun vihdoinkin olen päässyt pahimmasta väsymyksestä eroon on ollut kiva puuhastella kotona kaikenlaista, kuten jatkanut leipomista. Miehen työpaikalla oli hyväntekeväisyystempaus keskiviikkona ja tiistai-iltapäivä meni leipoessa korvapuusteja. Puustit myytiin keskiviikkona työpaikan kahvilassa hyväntekeväisyystapahtumassa. Kun menin lounaalle puolilta päivin oli melkein kaikki pullat jo mennyt. Paikalla oli myös paikallisia myymässä käsitöitä ja ostinkin muutamat korvakorut, muutaman kukkaron ja lasinaluset.
Kuvista näkyy, mitä ostin. Nämä kaikki on tehty lappa-kankaasta, jota Länsi-Afrikassa käytetään todella paljon. Sekä naiset että miehet teettävät juhlapukuja kankaasta, tai naiset käyttävät kangasta hameena vyötäröllä. Hameen voi myös pyörittää palloksi, laittaa pään päälle ja kankaan päälle laskea kantamukset (kuten vati, ämpäri tai kasa polttopuita) – vain mielikuvitus on rajana, mihin kankaita käytetään. Parasta kankaissa on värit! En ole viime vuosina käyttänyt oikeastaan mitään värejä ja pukeuduin mustavalkoisiin, mutta nyt yhtäkkiä innostus väreihin on palanut! Olen lähdössä lähiviikkoina teettämään itsellenikin afrikkaisen mekon. Olen kaduilta bongailut ideoita ja nyt minulla on selkeä visio, mitä haluan ja suunnilleen minkälaisen värin ja kuvion. En malta odottaa lopputulosta!
Samalla voisin mainita paikallisesta taiteesta. Asumme taidemyyjien alueella Monroviassa ja pieniä putiikkeja on ihan valtava määrä ihan meidän kotikadullakin. Olemme ostaneet lapsille tuliaiset, mutta koska kyseessä on yllätys, en halua ottaa kuvaa niistä. Itsellemme teetimme kirahvit puusta ja niistä tuli todella hienot! Kuva ei anna oikeutta, eteenkin koska kuvasta on vaikea nähdä kuinka massiivinen teos on kyseessä. Kirahvit on melkein kaksi metriä korkeat! Samalla teetimme miehen ja naisen kasvot puusta, jotka tulee seinälle uuteen kotiin. Ostimme myös laatan, missä Liberian 16 heimojen naamiot on esiteltynä. Ostimme kanssa yhden ison naamion, mutta tämä ei ole Liberialainen vaan ymmärtääkseni Ghanalainen.
Seinälle löysimme ihanan maalauksen, joka esittää kylän paholaista. The Village Devil kävelee puujaloilla, tanssii ja tekee taikojaan. Löysin hauskan kirjoituksen paholaisista ja tästä linkistä pääsee katsomaan kuvia eri kylien velhoista. Mies sattui kerran näkemään tanssivan paholaisen ajaessaan hieman kaupungin ulkopuolella. On todella harvinaista, että sellainen tulisi vastaan kadulla, joten oli aika erikoista, että linkkaamani jutun kirjoittaja oli löytänyt niin monta valokuvattavaksi.
Siinä pieni esittely paikalliseen kulttuuriin. Lähdemme taas viikonlopuksi kaupungin ulkopuolelle viettämään rantaelämää vielä kun sitä on tarjolla. Vaikka muutto lykkääntyi, lähtee meidän auto hyvissä ajoin ja viimeiset viikot täällä olemme ilman autoa, eikä viikonloppureissuja tehdä enää. Nyt on siis korkea aika ottaa kaikki ilo irti rantaelämästä.
Lopuksi vielä kuva keskiviikon juhlista. Kävimme miehen kanssa juhlistamassa valmistumistani aivan ihanassa ravintolassa kattoterassilla. Ravintola on ehdottomasti suosikkiravintolani täällä, mutta koska se on myös kallein, emme käytä heidän palveluitaan paljon. Valmistujaiset oli kuitenkin sen verran tärkeä tapahtuma, että halusimme juhlistaa tätä ihanalla illallisella. Söimme herkullista sushia ja grillattuja jättiravunpyrstöjä teriyakikastikkeen kera.
Kivaa viikonloppua kaikille!
Camilla
English: This week we had the opportunity to attend a fair at my fiancé’s work and I bought some beautiful earrings, purses and coasters from local craftsmen and -women. I also took some pictures of the art we have bought before, like the 6-foot giraffes, african masks and a painting of the Village Devil. We have extended our stay in Liberia with almost a month, just in time for the rainy season to sneak up on us. On Wednesday we decided to celebrate my graduation, which happened officially this week, at a nice roof top terrace restaurant.
Viikko on taas mennyt todella nopeasti ja jotenkin väsymys painaa edelleen. Tiistaiaamuyöstä heräsin sähkökatkoon ja koska uni ei tullut, menin sohvalle lukemaan kirjaa taskulampun varjossa. Torkahdin sohvalle joskus aamulla ja heräsin kun mies tuli olohuoneeseen sanomaan, että lähtee töihin katsomaan, josko saataisiin sähköt korjattua.
Läppärissä oli 27 % akkua jäljellä, mutta onneksi meillä on vara-akku, jolla voi ainakin puhelimet ladattua. Eipä tuo kyllä minua haitannut. Luin kirjaa koko aamupäivän ja kävin lounaalla miehen työpaikalla. Eniten harmittelin, etten saisi iltapäiväkahvia. Aamupalan ja -kahvin keitin taas Trangialla, niinkun muutama viikko sitten sähköjen ollessa poikki.
Kun palasin lounaalta, oli sähköt saatu palautettua – 12 tunnin odottelun jälkeen. Tiedän mihin maahan tulin ja tiesin, että minua odottaa erinäiset epämukavuudet, mutta ensimmäistä kertaa tiistaina tuli sellainen olo, että olisin valmis palaamaan länsimaiseen maahan. Olisin valmis menemään ulos kahvilaan, joogaan tai johonkin museoon. Olisi ihana ostaa kaupasta tuoreita ja hyvälaatuisia kasviksia. Koti-ikävää en ole vielä potenut, koska olen kotona mieheni luona, mutta välillä olisi kiva tehdä jotain itsenäisesti.
Karelian piesSeed crackers
Koska meille on illalla taas tulossa vieraita, on hyvä syy leipoa jotain. Oikeastaan pitää päästä eroon jauhoista, sokerista ja kaikesta muustakin ruuasta, niin aiomme pitää illanistujaisia tästä eteenpäin niin paljon, että kaapit on tyhjät. Ja saan jotain tekemistä! Leipominen on minulle terapiaa ja olenkin tällä viikolla leiponut jo vaikka mitä!
Kananmunat on ollut kaupasta loppu jo kaksi viikkoa, joten kokeilen ensimmäistä kertaa leipomista ilman kananmunia. Kiva kokeilla kaikkea uutta, kuten kuvissa näkyvät snickersraakakakku, siemennäkkäriä, brownies ja cookies. Ja samalla kiva leipoa jotain tuttua ja turvallista. Mies löysi kaapista pari desiä puuroriisiä, minkä toin viimeksi tullessani, joten pyöräytin karjalanpiirakat alkuviikosta. Tällä kertaa olin fiksu ja tein coctailpiirakoita, jotta piirakat riittäisivät kauemmin kuin kaksi päivää. Aikaisemmin yhdestä satsista on tullut noin 15 piirakkaa ja tällä kertaa tuli 26.
Brownie muffins without egg. Substitute with flax seeds.
Sadekausi on alkanut ilmoittaa itsestään ja aamuyöstä on satanut ja ukkostanut ihan kunnolla muutamana yönä. Saattaa olla kyllä vielä muutama viikko tai kuukausi ennen kun sadekausi iskee, joten nyt pitäisi ottaa ilo irti auringosta kun sitä vielä on tarjolla. Aurinko on vaan nyt niin kuuma, että ulkona on ollut todella tukala olla ja jopa vartija tänään aamulla mainitsi, että eikö olekin kiva, kun ei aurinko paistanut tennistunnin aikana. Niin sitä ihminen vaan tottuu ilmastoon – aurinko ei paistanut tänään aamulla ja laitoin pitkät treenihousut jalkaan, kun tuntui hieman viileältä…
Mukavaa loppuviikkoa!
Camilla
English: We had a power outage this week, which made me for a few minutes miss Europe. But instead of crying about it, I’ve been baking quite a bit this week. For example, a raw snickers cake, Finnish Karelian pies (riisipiirakka), seed crackers, brownies and cookies. It’s been nice to bake and try out new recipes.
Koko erossaoloajan haaveilin viikonlopusta, kuin tämä. Ei suunnitelmia. Leipomista. Kirjojen lukemista. Ihan vaan olla kaksistaan.
Keskiviikko ja torstai oli paikallinen pyhä täällä, joten mies ei mennyt töihin. Meillä oli suunnitelmia lähteä kolmen tunnin ajomatkan päähän Buchananin alueelle katsastamaan ranta ja suppailumahdollisuudet. Tiistai-iltana meillä oli vieraita illallisella ja koska ilta meni melko myöhäiseksi, emme edes muistaneet koko Buchanan rantaa. Keskiviikko ja torstai meni lähinnä kotona ja päätimme lähteä Buchananiin viikonloppuna. Perjantaina mies sai puhelun työpaikalta, että sähköissä on jotain häikkää, ja se taas tietää, että viikonlopun aikana tulee varmasti lähtö töihin taas. Joten, jäimme kaupunkiin, tai ainakin lyhyen ajomatkan päähän.
Silver Beach, Liberia
Lauantaina kävimme meille uudella rannalla ja oli ihana päivä! Ranta sijaitsee vain vajaan tunnin ajomatkan päässä Monroviasta ja oli tyhjä! Aina kun täällä menee rannalle on parempi maksaa ns. parkkimaksu, koska sillon tietää, että joku vartioi autoa. Silver Beach on pieni ravintola rannalla ja maksaa vain 5 US dollaria per henkilö. Muut paikat ottavat yleensä 10 US dollaria, joten mielestäni tämä oli oikein hyvä diili. Erillisestä maksusta sai tuoleja, pöydän ja aurinkovarjon, mutta koska olimme tuoneet omat tuolit ja varjot, ei ollut tarvetta. Rantaviiva jatkui silmänkantamattomiin ja aallot vierivät voimakkaasti valkoiselle hiekkarannalle. Ei ristin sielua meidän ja ravintolan henkilökunnan lisäksi. Saavuimme sopivasti lounaaksi ja tilasimme hummeria, tomaattikastiketta, paistettua riisiä ja ranskalaisia perunoita. Koko ruokalasku oli 35 US dollaria ja tarjoilija toi kaikki isolla tarjottimella hiekalle asti, missä istuimme. Hummereita tuli peräti kuusi kappaletta grillattuna ja tomaattikastike oli taivaallista. En tiedä millä liberialaiset maustavat ruokansa, mutta kertaakaan en ole pettynyt paikalliseen ruokaan.
Lunch at Silver Beach
Oli todella kuuma päivä, joten kävimme muutaman kerran vedessä. Silver Beach sijaitsee tarpeeksi kaukana kaupungista, joten vesi on puhdasta, mutta virtaukset todella voimakkaita, joten uimaan ei voi mennä. Vaikka jäimme seisomaan veteen vyötäröön asti, tuntui siltä kuin olisi ollut pesukoneessa. Aallot tulevat suoraan rantaan päin ja virtaukset sivuttain. Jos menisi uimaan, kävisi köpelösti. Mies oli kerran jäänyt todella pahasti kiinni virtauksiin toisella rannalla ja kesti peräti puoli tuntia ennen kun hän löysi kohdan rannalla, josta pääsi takas hiekalle.
Sunnuntai oli leppoisa. Ei suunnitelmia, joten teimme mitä ikinä huvitti. Heräsin ihan normaaliin aikaan puoli kuuden maissa, mutta koska mies oli täysin unessa, nousin ja menin tekemään aamupalaa. Sain läksiäislahjaksi ystäviltäni reseptikirjan ja löysin sieltä herkulliselta kuulostavan omenapannukakun, jota halusin kokeilla. Pannari uuniin ja siivosin keittiön rauhassa odotellessa. Kävin herättämässä miehen ja ensimmäinen kysymys oli, teinkö pannaria, koska tuoksuu ihan pannarilta.
Aamiaisen jälkeen kävimme kokeilemassa, josko mahtuisi tenniskentälle, mutta siellä oli juuri pelit alkanut, joten menimme kuntosalille hetkeksi. Takaisintullessa pelaajat kentällä oli ehtinyt vaihtua, joten oli turha jäädä odottamaan vuoroamme.
Söimme lounasta jo ennen yhtätoista, joten loppupäivä vain jotenkin mateli. Parvekkeelle ei paista aurinko kuin vasta myöhään iltapäivällä, joten otin mukavan asennon ja luin kirjaa kahvin kera iltapäivään asti. Kun aurinko rupesi paistamaan siirryin sisätiloihin. Aurinko ei anna armoa täällä. Minuutti auringossa ja tuntuu kuin olisi grillattavana, joten menen aina varjoon, jos suinkin mahdollista.
Kävimme kaupassa jossain välissä, koska aamuinen pannari kaipasi jäätelöä ja kaupassa on nykyään ihan mieletön valikoima Ben & Jerry’s jäätelöitä reiluun hintaan.
Loppuiltapäivä meni Skypessä, kun juttelimme miehen vanhempien kanssa ja ystävämme Suomesta soitti. Oli kiva kuulla kuulumisia. Siitä on nyt kuukausi kun lähdin Suomesta. Miten aika kuluukaan..
Muistan kun menin puoleksi vuodeksi Washingtoniin, meni kaksi kuukautta palautumiseen kaikesta. Siskoni oli muutama vuosi sitten maailmanympärysmatkalla ja sanoi samaa, että vasta kahden kuukauden lomailun jälkeen alkoi tuntua levänneeltä. Toisinaan olen ottanut stressiä tekemättömistä asioista, mutta pakko yrittää nauttia tekemättömyydestä nyt kun siihen on vielä mahdollisuus. Kun muutamme kuukauden päästä, on turha haaveilla enää löhöilystä ja leffojen katselusta koko päivän. Samalla on hyväksyttävä, että koulusta valmistuminen ei tullut ilmaiseksi ja päivät oli usein pitkiä. Puhumattakaan siitä, että elimme kaukana toisistamme.
Ja olemmehan tehneet oikeastaan vaikka mitä täällä ollessa! Yhtenäkään viikonloppuna emme ole olleet pelkästään kotona, vaan vähintäänkin toisena päivänä menty suppailemaan tai rannalle. Ja olen vihdoinkin päässyt lukemiseen kiinni. Koko sunnuntain luin kirjaa, ellen tehnyt jotain muuta. Sen verran koulu veroitti, että oli vaikea tarttua kiinni kirjaan kahdentoista tunnin opiskelujen jälkeen.
Toisin sanoen kaikki hyvin auringon alla.
Ihanaa viikonalkua!
Camilla
English: For the whole time separated I dreamed of a weekend like this was. No plans. Going somewhere just the two of us. Reading books. Cooking. Baking. No hurry. We ended up going to Silver Beach just outside of Monrovia and we had the beach to ourselves. They served lunch, so we ordered lobster, fried rice and french fries. Only 5 US dollar admission per person, which is cheaper than most places. And the food was worth the drive! Enjoying our time together ❤
CamCam 