En ole aikaisemmin viettänyt syksyä Yhdysvalloissa, joten tämä oli ensimmäinen Kiitospäivä minulle. Mieheni työn takia, hän ei varsinaisesti ole viettänyt Thanksgivingiä perheensä kanssa vuosiin, eikä näin ollen ole mitään perinteitä, joita hän olisi halunnut juhlittavan. Halusin kuitenkin viettää “tyypillistä” amerikkalaista Kiitospäivää ja olin kysellyt miehen lapsilta mitä he odottavat pyhältä. Lapset saavat (ainakin Louisianassa) viikon lomaa Kiitospäivän aikaan, ja kävimme hakemassa lapset edellisenä viikonloppuna. Lapsillakaan ei oikein ollut mitään erityisiä toiveita, joten päädyimme menemään fiiliksen mukaan ja esimerkiksi Kiitospäivän illallisen reseptit etsin netistä.

Thanksgiving on siis aina marraskuun kolmas torstai, ja monet matkustavat jo keskiviikkona perheensä luokse ja ottavat perjantain vapaaksi. Mies oli kuitenkin koko viikon töissä, koska oli päivystysvuorossa ja tottakai joku laiterikko tapahtui Thanksgiving aamuna ja hän joutui menemään töihin. Onneksi vika korjaantui nopeasti, eikä jääty ilman isän läsnäoloa pyhänä. Perjantaina toimisto oli ollut tyhjä ja hän oli istunut koko päivän yksin päätteellä. Vuosi on lopuillaan ja hänen lomapäivät on nyt tämän vuoden osalta käytetty, joten hänen oli pakko mennä toimistolle perjantaina, vaikka muut oli ottanut vapaata. Anyhow, Kiitospäivä aloittaa “Holiday Season:in”, eli joulu+kiitospäivä ja kaupat on täyttynyt joulukoristeista ja -musiikista.

Ruoka
Niinkuin suurimmalla osalla ihmisistä, meilläkin ruoka oli pääosassa Thanksgiving päivänä. Aloitimme heti aamiaisen jälkeen ja teimme oikeastaan kaikki ruoat itse, paitsi kalkkuna, jonka mies kävi hakemassa yhdestä ravintolasta edellisenä iltana. Minä en syö kalkkunaa, eikä lapset syö paljon, joten olisi ollut energian tuhlausta paistaa kokonainen kalkkuna itse. Savustetun kalkkunan lisäksi meillä oli tarjolla bataattivuokaa amerikkalaisittain – paljon sokeria ja paahdettuja vaahtokarkkeja päällä. Jep. Oli hieman kummallinen yhdistelmä, mutta kyllä se oli ihan syötävää. Lisäksi meillä oli Louisianalaisittain corn suofflet:a, mikä on oikeastaan maissileipää, mutta siihen lisätään voita, sour cream (creme fraiche) ja säilöttyä maissia. Ja koska halusin pöytään jotain vihreetä, lämmitin herneitä pannulla. Kalkkunan kaveriksi tein vielä karpalokastiketta, mikä yleensä tulee tölkissä, mutta koska itse en käytä mitään valmista, tein kastikkeen itse. Jälkiruoaksi leivoimme kurpitsapiiraan ja tarjoilin sen cashewjäätelön kera.

Ruokaa tuli niin paljon, että söimme sitä sekä lounaaksi, että illalliseksi kaksi päivää. Kaiken kokkailun jälkeen oli ihana, kun pystyi vaan lämmittämään ruokaa.

Paraati
Kokkailun ohessa oli kiva katsella Macy’s tavaratalon järjestämää paraatia New Yorkissa. Olen monesti nähnyt telkkarissa (hyvä esimerkki Frendit) Thanksgiving paraatista, mutten koskaan ole tätä nähnyt. Nyt olikin oiva tilaisuus katsoa paraatia paraatipaikalta, omalta kotisohvalta. Meitä oli sen verran monta kokkia, että kaikki sai katsoa vuorollaan paraatia, joka muuten oli historian kylmimmässä säässä. New Yorkissa oli paraatin aikaan kuusi astetta pakkasta (Celsius), mutta tuuli teki kelistä todella kylmän. Moni tietysti ajattelee, ettei tuo nyt ole mitään, mutta kun katsoin cheerleadereitä pikkuhameissaan ja artisteja coctailmekoissaan tuli kylmä ihan katsoessa.

Jos ymmärsin oikein, eri osavaltioiden lukioiden orkesterit ja cheerleaderit saapuivat paraatiin esittämään taitojaan. Tämän lisäksi paraatissa oli floats (engl.). Tämän joku suomenkielen taitoinen voi kääntää meille muille 🙂 Nämä Parade floats toimivat artistien ja esim. kuorojen esiintymislavoina. Jokaisen lukioryhmän tai artistien välissä komeilivat valtavat ilmapallot, joissa esiintyivät muun muassa Frozen:in Olaf, kaikki mahdolliset supersankarit tai Netflixin uudet Trollit. Paraati oli kyllä hienosti toteutettu ja pidin todella paljon esityksistä. Olin kuitenkin hieman yllättynyt musiikin valinnasta paraatin, koska jotenkin oletin, että Kiitospäivänä kuunneltaisiin jotain tiettyä Kiitospäivän musiikkia, mutta monet esitykset olivat joululauluja ja taustalla soi koko ajan joulumusiikki. Thanksgiving todella aloittaa Yhdysvalloissa joulun vieton, monessa mielessä.

Ulkoilu perheen kesken
Koska torstaina oli aivan täydellinen ulkoilupäivä, pakkasimme koko porukan autoon iltapäivällä lounaan jälkeen ja lähdimme järvelle. Mies harrastaa metsästystä ja hän oli edellisellä viikolla ostanut uuden veneen (pirogue, tasapohjainen kanootin tyyppinen vene), jota tietenkin piti päästä testaamaan. Hyppäsimme kanoottiin kaikki neljä ja ihailimme tyyntä järveä auringon paisteessa. Lapset halusivat veneilyn jälkeen vielä leikkiä järven rannalla sijaitsevassa leikkipuistossa, joten jäimme nauttimaan auringon paisteesta kunnes aurinko laski. Auringon lasku tulee todella aikaisin, nyt kun siirryttiin täälläkin talviaikaan ja vaikka ei pimeä tule kolmelta iltapäivällä, kyllä tuntuu pimenevät illat ja kylmät kelit ihan yhtä tylsältä kuin Suomessakin.

Joulukoristeet
Jotta pimeys ei olisi niin masentavaa, päädyimme (amerikkalaiseen tapaan) tuomaan joulukoristeet ja joulukuusen sisään Thanksgivingin jälkeen. Ilmeisesti moni tuo kuusen sisälle juuri Thanksgivingin aikaan ja kuusta saa ihailla kuukauden päivät, mikä ei mielestäni ole mitenkään huono asia. Itse olisin kyllä tuonut kuusen sisälle suomalaisittain vasta jouluaattoaamuna, mutta koska lapset tulevat meille vasta joulun jälkeen, kysyin heiltä haluavatko he koristella kuusen nyt vai vasta myöhemmin ja vastaus kuului nyt.

Olimme jo aikaisemmin tehneet itse kuusenkoristeet ja olin löytänyt kirppikseltä kauniit joulupallot, joten ei tarvinnut kuin laittaa koristeet kuuseen. Kuusenkin saimme appivanhemmiltani, koska tämä oli ylimääräinen heillä. Laskin, että joulukuusi tuli meille kustantamaan kokonaisuudessaan alle kymmenen dollaria. Ei huono. Olin jo päättänyt aikaisemmin, etten aio käyttää rahaa joulun koristeluun, ellei ole aivan pakko ja tuli ihan voittaja olo kun ei tarvinnut käyttää rahaa ja silti mielestäni saimme kauniin kuusen. Kallein ostos oli valtava paperinen joulutähti Ikeasta, minkä ripustin ruokailutilan ikkunaan tuomaan valoa eteenkin pimeinä iltoina. Tämäkin ostos tosin taisi olla peräti kahdeksan dollaria.

Kaiken tohinan keskellä tulin ajatelleeksi omaa perhettäni ja jouluna tulee varmasti suuri ikävä kaikkia. Mies näytti kokkailun lomassa videon valkoisesta labradorinnoutajasta ja jäin ajattelemaan karvaista perheenjäsentä Espoossa. Ikävä on kaikkia – karvaisia ja karvattomia. Vaikkei Kiitospäivä ole suomalainen juhlapyhä, olisi silti ollut ihana viettää se oman perheen kanssa, vaikka samalla olen äärettömän onnellinen uudesta perheestäni. Perheen viestiketjuun tuli pari päivää sitten muutama viesti joulun suunnitelmista ja oli todella haikea lukea suunnitelmista, joihin ei itse ole osallistumassa. Elämäntyylin nurja puoli.

Ikävä kyllä kuvia ei meidän Kiitospäivästä päässyt mukaan tähän postaukseen teknisten haasteiden takia, mutta ainakin voitte ihailla kanssamme joulukuusta ja nuo pari kuvaa paraatista.

Happy Holidays,
Camilla