Five Things Friday – varkaita kasvimaalla, äänikirjoja ja ruisleipää

Postauksen kuvilla ei niinkään ole mitään tekemistä aiheen kanssa, vaan kuvia, mitä löysin puhelimesta viikon varrelta.

Road Trippiä ja äänikirjoja
Vaihteeksi istuimme taas viime viikolla autossa määränpäänä Louisiana. Kävimme hakemassa lapset ja viettämässä iltaa miehen ystävien kanssa ravintolassa. Autossa istuminen on tullut tutuksi tässä amerikanelämässä ja vaikka matka taittuu joka kerta helpommin, on se silti aina todella raskas. Olen oppinut kuinka viihdyttää lapsia kuusi tuntia ja kuinka viihdyttää itseäni koko matkan ajan. Mies haluaa aina ajaa, joten tyydyn olemaan henkisenä tukena, mikä ei minua haittaa. Kaikille on tässä tuhansien kilometrien aikana muotoutunut oma paikkansa ja oma tehtävänsä ja viime aikoina matkat ovat taittuneet melko kivuttomasti.

Naapurimme suositteli joitain kuukausia sitten kirjaston äänikirjoja ja olemme miehen kanssa kuunnelleet jo kaksi kirjaa ajomatkoilla. Aivan mieletön palvelu kirjastolta! En edes tiennyt, että kirjastolta saa lainata äänikirjoja puhelimen sovelluksella, mutta on pakko hehkuttaa, koska sovellusta on helppo käyttää, aina löytyy joku kirja, mikä on vapaana ja kirjoja voi jopa varata ihan ilmaiseksi! Tietty, jos kirjastokorttia ei vielä ole, on pakko sellainen ensin hankkia ja tämä on haettava henkilökohtaisesti kirjastosta. Itselläni ei vielä(kään) ole Teksasin ajokorttia, joten en ole voinut hakea kirjastokorttia. Olen käyttänyt miehen kirjastokorttia, mikä on toiminut meillä ihan hyvin. Sain jopa lapset innostumaan äänikirjoista, vaikka lyhyillä matkoilla (kauppaan, leikkipuistoon yms.) podcastit ovat ykköstoiveena. Kun podcastit on kuunneltu, saan yleensä toiveena äänikirjan ajomatkoille.

Kävimme viime viikonloppuna brunssilla ennen ajomatkaa Louisianaan super söpössä ravintolassa aivan meidän kodin lähellä. 

Amerikkalaiset ja pyjamahousut
Kaikki amerikansuomalaiset voivat varmaan allekirjoittaa tämän väittämän ja kertoa tästä kummallisesta amerikkalaisesta tavasta mennä julkisiin tiloihin pyjamahousuissa. Ruokakauppaan, postiin, ravintolaan tai jopa virastoihin. Kun asuimme vielä Virginiassa ihmettelin vähän, kun naapurit ulkoiluttivat aamukuudelta koiriaan pyjamassa keskellä kaupunkia, kunnes huomasin, että pyjamahousuja käytetään hyvinkin useasti ulkonakin liikkuessa.

Kävimme miehen kanssa sunnuntaiaamuna kahvilassa, jonne kokonainen perhe pyjamissaan pölähti paikalle ja söivät aamiaisensa yöpuvuissaan. Jokainen tietysti tyylillään ja pakko myöntää, että olen itsekin alentanut standardeja ruokakauppaan mennessä täällä asuessa, koska ei näyttäisi olevan niin justiinsa missä hepeneissä kauppaan mennään. Olen kuitenkin miettinyt, onko se niin hankalaa laittaa tavalliset housut jalkaan ennen kun menee kauppaan? Vai olenko jo unohtanut kaiken ja Suomessakin kävellään kauppaan ruudullisissa flanellipöksyissä?

Lenkkipolulta. En tahdo ikinä kyllästyä tähän näköalaan. 
Kävimme ystäväni kanssa lenkkeilemässä Houston Heights:ssa ja löysimme söpön antiikkikaupan, jonka pihalla oli söpöjä kukkaistutuksia.

Podcastit
Aasinsiltana edellisestä, voisin mainita podcasteista muutaman sanan. Aloitin podcastien kuuntelun viitisen vuotta sitten ja seuraan tällä hetkellä noin kymmentä podcastia ja kuuntelen aina ajaessa podcastia. Siis kun yksin tulee ajeltua. Tai kun siivoan kotona, pistän kuulokkeet korville ja kuuntelen mitä nyt ikinä tekee mieli kuunnella, tai mitä uutta on tullut. Podcasteja kuunnellessa tulee sellainen olo, että opii jotain uutta, vaikka se on viihdettä, joten tuntuu siltä, kuin olisi todella tehokas, kun taas musiikkia kuunnellessa tuntuu kuin tappaisi aikaa.

Eniten kuunnellut podcastit on suomalainen Afterwork, jossa kolme kolmekymppistä naista juttelee ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Heidän podcast on viikon kohokohta (Selviytyjien jälkeen) ja odotan jaksoa aina innolla. Toinen lemppari on Futucast, jota aloin alunperin kuuntelemaan, koska tutustuin kauppiksessa yhteen podcastin vetäjistä, mutta nyt kun Futucast on oikein kunnolla puhjennut kukkaan, on ollut ihan mieletöntä kuunnella mitä mielenkiintoisempia haastatteluita. Herrojen vieraina on ollut Tarja Halosesta aina Risto Siilasmaahan ja mitä uskomattomia tulevaisuuden tutkijoita.

Yksi podcasti, mikä on jäänyt vähän taka-alalle, mutta lukeutuu silti lemppareihini on What You Missed In History Class. Kuulostaa tylsälle, mutta eipä ole. Olen oppinut historiasta enemmän kuin koskaan. Tarinat jäävät mieleen, koska podcastin pitäjät osaavat kertoa elävästi hassuja tarinoita ja tekevät todella paljon töitä jaksojen eteen. Lopuksi vielä muutama suositus: Menestystarinan metsästäjät (suomalainen), Sommar & Vinter i P1 (ruotsalainen), TED Radio Hour, Joe Rogan Podcast. Lasten kanssa kuuntelemme: Wow In The World (kaikkien lemppari!), What If World ja Grim, Grimmer, Grimmest. Vähän vanhemmille lapsille: The Curious Cases of Rutherford & Frye.

Ruisleipää
Leivoin toissa viikolla ruisleipää, kun sain ruisjuurta ystävältäni ja voi sitä onnea meidän perheessä! Olen kaivannut kunnon Ruispaloja tai Fazerin Real -leipää viime aikoina, joten ei voinut parempaan saumaan raski tulla.

Alkuun oli vaan todella vaikea saada juuri käymään, mutta viidentenä päivänä leivoin leivät, vaikkei juuri kuplinut kunnolla. Leivistä tuli todella maukkaita, vaikka itse sanonkin. Nyt on juurta pakastimessa ja kunhan ensimmäinen satsi on syöty pois, saan tehtyä taas lisää. Ainut huono puoli leivässä oli, kuinka pahasti maha turposi. En tiedä oliko vika huonosti käyvässä juuressa, ruisjauhoissa vai leipojassa, mutta taapersin maha pystyssä loppupäivän… Kun otin asian puheeksi muiden suomalaisten kanssa, niin ilmeisesti on aika yleistä, ettei vatsa kestä ruisleipää niinkuin Suomessa asuessa. Oli miten oli, mutta aion jatkaa ruisleivän syömistä, sen verran herkullista se on!

Varkaita puutarhassa
Olemme onnistuneet kasvattamaan takapihalla jo vaikka mitä kasveja ja jos hyvin käy, saamme myöhemmin kesällä syödä oman maan tomaatteja, kurkkua ja porkkanaa. Mutta, naapurissa asuu orava. Ja tämä kaveri tykkää ihan kamalasti käydä tonkimassa meidän kasvimaalla. Olen viettänyt tunteja netissä etsien eri ideoita, kuinka voisin kohteliaasti pyytää naapuria pysymään poissa meidän puutarhasta ja toistaiseksi olen ostanut muovisen pöllön istumaan kasvimaan vieressä.

Ensimmäisenä päivänä ei mitään vaikutusta, mutta viimeiset kolme päivää on saanut porkkanat olla rauhassa. Kävin vielä varuiksi ostamassa kanaverkkoa ja laitan koko kasvimaan päälle kanaverkkoa. Katsotaan kuinka minun käy, koska tomaatit on jo metrin korkuisia, mutta enköhän minä jotenkin saa viriteltyä.

Toinen oravan ja lintujen kohde on ollut herneenversot. Luulen, että herneet ovat oravien ja lintujen suklaata, koska joka kerta kun katson takapihalle, aidan päällä istuu lintu katselemassa versoja. Päivittäin sielläkin on joku käynyt mönkimässä, mutta nyt laitoin bambutikut rukkuun auttamaan kasveja kasvamaan, niin ehkä ruukkuun ei enää mahdu?

Tästä tuli mieleen bonus-tarina. Aidan toisella puolella on puut kukassa ja kolibrit ovat herkutelleet kukissa. Istuin yhtenä aamuna haltioissa ja ihmettelin pieniä lintuja. Haluaisin laittaa kolibreille sokerivettä meidän takapihalle, niin saisi ihastella niitä koko kesän, mutta en voi sietää ampiaisia, joita varmasti sokeriveden läsnäolo saisi aikaan. Joten, saan ihastella kolibreja vaan nyt kun naapurin puut on kukassa.

Ihanaa viikonloppua!
Camilla

Five Things Friday – keikkailua

Children of Bodom, Swallow the Sun ja Wolfheart
Kävimme lauantaina tuplatreffeillä ystäväpariskunnan kanssa ensin oluella ja sitten hevikeikalla. Vaikken ole ihan näin synkän musiikin ystävä, oli kiva käydä keikalla. Illan pääesiintyjä oli Children of Bodom ja olin yllättynyt kuinka suuressa suosiossa bändi on Houstonissa. Keikka oli varastorakennuksen tyyppisessä tilassa ja bändit saivat myytyä tilan lähes täyteen. Bongattiin muutama muu suomalainen, vaikka tuskin ihan kaikkia 🙂 Lämppärinä oli yksi paikallinen hevibändi ja kaksi muuta suomalaista bändiä, Swallow the Sun ja Wolfheart.

Meillä oli oikein onnistunut ilta. Aika kuluu nopeasti, kun on mukavaa.

Truck Yard
Kävimme lauantaina ennen hevikeikkaa oluella ja syömässä Truck Yardilla Houstonin keskustassa. Truck Yard on ulkoilmaravintola, jossa tilataan juomat tiskiltä ja ruoat food truck:sta. Pöydät on rakennettu vanhojen lava-autojen lavoille ja ulkoilma pelejä on sekä aikuisille, että lapsille. Lauantaina oli kaunis ja lämmin päivä, joten mikäs sen parempaa, kuin viettää se ystävien kanssa. Käymme miehen kanssa harvoin ulkona syömässä, joten oli mukava käydä vähän tuulettumassa.

Vaikka Truck Yard on aikuisten paikka (musiikki kovalla ja alkoholitarjoilu), olen yllättynyt kuinka paljon lapsia näkyy tällaisissa paikoissa. Lapset tuodaan mukaan ajokorttia uusimaan, ravintoloihin ja jopa työpaikoille tai asiakastapaamisiin, ilman, että se olisi mikään ongelma. Ihmettelin kun kävin paikallisessa katsastuskonttorilla, DMV:llä, että siellä oli ihan pienetkin vauvat mukana, eikä ketään haitannut jos pientä vähän harmitti. Kulttuurieroja.

Aamiainen sängyssä
Mies on aloittanut “uuden” harrastuksen ja on käynyt viikon sisään kahdesti kalastamassa. Tämä on tarkoittanut, että saan viettää rauhallista aamua. Koska olen kotirouvaillut jo jonkin aikaa, voisi helposti lässähtää laakereilleen ja olen ollut kiitollinen miehen päivätyöstä. Herään aamulla samaan aikaan miehen kanssa ja laitamme aamupalaa yhdessä. Pakkaan lounaat ja saan keittiön siivottua. Rutiinit pitävät minutkin skarppina, eikä tule jäätyä sängyn pohjalle makoilemaan.

Välillä kuitenkin kaipailen kouluaikoja, kun asuin yksin Helsingissä ja söin aamupalaa lauantaiaamuna sängyssä Netflixiä katsoen. Torstaiaamuna ei tullut uni enää sen jälkeen, kun mies lähti kalaan, joten mikäs sen parempi kuin keittää kahvit ja puurot ja syödä aamupala sängyssä? Olen edelleen aivan koukussa Dallasiin ja koska aivot ei oikein toimi aamuviideltä, niin hömppäsarja aamiaisen ääressä sängyssä on aika mukava tapa aloittaa päivä.

Julkkiksia
Kävimme ex tempore syömässä ulkona (pikaruokaa) tällä viikolla ja kun istahdin alas, meinasin moikata viereisen pöydän daamille ja kysellä kuulumisia, kunnes tajusin, että eihän hän minua tunne. Tämä oli jo toinen kerta, kun meinaan käydä moikkaamassa uutisankkuria. Ensimmäinen kerta oli joulukirkossa, kun vastaan käveli aamu-tv:stä tutut kasvot. Onneksi sain itseni estettyä molemmilla kerroilla ja vältin nolon tilanteen.

Katsomme uutiset joka aamu, joten oikeasti tuntui siltä, että hei mehän tunnetaan. Eteenkin kun Houston on niin iso paikka ja tänne ihmispaljouteen hukkuu väistämättä, olen hämilläni jos sattumalta tutut kasvot tulee vastaan jossain.

Majatalon varaustilanne näyttää hyvältä
Vielä on paikkoja vapaana hotellissamme, mutta vuoden 2019 varauksia on sadellut mukavasti viime päivinä. Täyden palvelun matkatoimisto varasi äidille matkan syksyllä huikean Lentodiilit tarjouksen siivittämänä. Äiti kyseli, mikäs minun taksa on, kun olimme jo kaksi tuntia yrittäneet varata matkaa. “Fazerin sininen (domino-maku) ja ruisleipä”. Siinäpä ne kaikkein suurimmat mieliteot tällä hetkellä.

Nyt onkin pieni dilemma. Tekisi kovasti mieli mennä töihin, mutta toisaalta olisi ihana viettää vieraittemme kanssa aikaa. Dilemman inspiroituneena olen harkinnut tekeväni töitä kotoa. Ajatus on muhinut jo hetken aikaa ja olen vakavissani harkinnut aloittavani työt läppäriltä käsin. Vaikka töitä on paljon Houstonissa, on ilmeisesti aika paljon hakijoita, eikä vielä ole töitä löytynyt.

Perjantain parhaat palat sain valmiiksi vasta näin myöhään sunnuntai-iltana, koska olemme olleet vaihteeksi tien päällä pari päivää, eikä tuo netti toimi road tripillä 🙂

Camilla

Five Things Friday – huhtikuu

Buffalo Bayou Puisto

Huhtikuu
Niin se vaan on kuulkaas ihmiset huhtikuu! Suomessa on kuulemma lumet melkein sulaneet ja meilläkin on keväinen ilma jatkunut. Aika menee niin nopeesti eteenpäin, etten tahdo itse pysyä mukana. Päivätkin menevät niin nopeasti! Välillä tuntuu, kuin ei ehtisi tehdä mitään työnhaun ohessa, mutta kiva kun on tekemistä!

Huhtikuu on meillä alkanut melko rauhallisesti, mutta paljon on kaikenlaista puuhaa suunnitteilla ja toivottavasti aloitan työt mahdollisimman nopeasti. Työnhaku on todella turhauttavaa, koska todella harva yritys vastaa viesteihin tai kertoo prosessien aikatauluista. Työkulttuurikin on erilainen kuin Suomessa, joten paljon on opittavaa! Vielä en ole vaipunut epätoivoon, mutta kyllä tuntuu kuin olisi muurahaisia pöksyissä. Kova halu on jo työelämään!

Niin se kevät alkaa olla ohi, kun kukkasetkin ovat kukkineet.

Puutarhatäti
Minusta on kuoritunut huomaamatta pieni puutarhatonttu ja menestyksekkäästi olen saanut kasvatettua jo kaikenlaista. Takapihalla kasvaa kurkkua, tomaattia, herneenversoa, yrttejä ja kukkasia. Vielä on hieman hakemista, mikä multa sopii millekin ja paljonko suoraa auringon paistetta mikäkin tarvitsee, mutta on kyllä ollut hienoa huomata pystyvänsä kasvattamaan omat ruokansa.

Salaatit ollaan kasvatettu sisätiloissa lasipurkeissa, niinkuin Liberiassa ja ne ovat jo niin isoja, että kohta voi lopettaa kaupasta ostamista. Olimme huomaamatta ostaneet salaattisekoitus-siemeniä, ja ihmeteltiin kuinka ne kaikki näyttää vähän erilaisilta, mutta nyt onkin kiva tehdä salaatteja eri lajikkeista.

Polkupyöräilyä
Nyt kun vielä voi pyöräillä, niin kävimme tiistaina pyöräilemässä aamusta, kun lämpöasteet olivat kohtuulliset. Alkuviikosta oli kovin kylmää ja kävimme peräti nollassa. Nyt taas eletään normaalia kosteeta ja kuumaa aikaa. Pyöräreissulle saimme laittaa reilusti vaatetta päälle, koska aamulla oli todella kylmä, mutta paluumatkalla olisi melkein shortseissa selvinnyt. On hassua, miten lämpötilat vaihtuvat päivästä toiseen ja jopa yhden päivän aikana nollasta hellelukemiin.

Polkupyöräilystä on vuosien saatossa muotoutunut itselleni todella tärkeä harrastus, enkä oikein osaa kuvitella elämää ilman pyörää. Liberiassakin tuli pyöräiltyä, vaikkakin sisätiloissa, mutta jopa Afrikassa kaipasin polkupyöräilyä. Amerikkalainen ystäväni kyllä pyöräili ympäri Liberian katuja, mutta itse en ollut yhtä yllytyshullu. Onhan se aika tylsää pyöräillä sisällä, mutta sitten toisaalta spinning on toinen erittäin rakas harrastus. Mies kyseli jo, josko ostettaisi kotikuntosalille kuntopyörä, nyt kun meillä on Les Mills tunnit ostettuna kotitelkkariin. Les Mills RPM tunnit on tosi monipuoliset ja laadukkaat. Ehkä ostamme vielä kuntopyörän täydentämään kuntosalia, eteenkin kun säät täällä kesää kohti kuumenee.

Ei mitään tekemistä blogipostauksen kanssa, mutta pakko näyttää miltä Teksasin kokoinen jälkiruoka näyttää!

Lääkäriaikaa metsästämässä
Istuin puoli päivää puhelimessa tällä viikolla ja yritin saada miehelle kaikenlaisia lääkärinaikoija, mutta onpa vaikeeta. Kunnioitus kaikille maailman sihteereille! Päätin, että mies saa luvan ottaa päivän vapaaksi tällä viikolla ja mennä kaikki mahdolliset lääkärit läpi yhden päivän aikana. Eipä ollut niin helppoa! Sain hammaslääkärin varattua, mutta muut oli niin kiireisiä, että vasta jonnekin pääsiäisen toiselle puolelle meni ajat. Pakko kyllä myöntää, että olen todella nuuka, siitä mihin lääkäriin miehen lykkään, joten olisin tietysti voinut tehdä itselleni helpoksi ja tyrkkää ukko vaan ensimmäiselle lääkärille, mikä vastaan kävelee.

Miksi se sitten on vaikeeta? Ensin etsin lääkäreitä, joiden palvelut kuuluvat vakuutuksen piiriin, sitten käyn jokaisen yksitellen läpi: pitää olla mahdollisimman lähellä työpaikkaa tai kotia, sekä lääkäri, että heidän työntekijät pitää saada mahdollisimman hyvät arvostelut ainakin kahdella eri alustalla ja sitten lopuksi heillä pitää olla vapaita aikoja. Hyvillä lääkäreillä ei ole sitten vapaita aikoja ja heilläkin oli sata kysymystä, että ottavatko edes potilaaksi. Ei ole kuulkaa helpoksi tehty minun elämä..

Maassa maan tavalla ja tähän kohtaan moni suomalainen pyörittelee silmiään, että kyllä olisi kannattanut jäädä Suomeen, niin ei olisi lääkäriajan varaaminen niin vaikeeta. Kaikissa maissa vaan asiat eivät toimi samalla tavalla kuin Suomessa. Kyllä, olen samaa mieltä monen suomalaisen kanssa, että systeemit on hankalat, kalliit ja aikaavievät, mutta ainakin meillä on hyvä terveysvakuutus ja mahdollisuus käydä lääkärissä, jos siihen tulee tarve. Monella amerikkalaisella ei ole mahdollista käydä lääkärissä ja elämänlaatua parantavat lääkkeet jää saamatta, joten ehkä vaan olen hiljaa ja kiitollinen, että meillä on varaa valita parhaat lääkärit.

Suomalaisbändejä Houstonissa
Olemme huomenna menossa keikalle suomalaisten kavereiden kanssa. Children of Bodom soittaa muutaman muun suomalaisbändin kanssa Houstonissa ja halusimme mennä keikalle. Itselleni musiikki on ehkä turhan synkkää, mutta kiva mennä kannatusjoukkoihin 🙂

Ihanaa viikonloppua!
Camilla

Five Things Friday – tarinoita viikon varrelta

Ajattelin aloittaa sarjan, jossa perjantaisin kerron viisi tarinaa viikon varrelta. Bloggaaminen on jotenkin jäänyt jalkoihin ja välillä vähän unholaan, mutta koska tykkään kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta, ajattelin josko tällainen lyhyiden tarinoiden jakaminen motivoisi enemmän, kuin pitemmän postauksen kirjoittaminen.

Kesä
Houstoniin on tullut kesä. Sellainen Suomen kesä. Sopivan lämmintä ja sopivan aurinkoista. Ulkona tuoksuu kesä ja kukat kukkivat. Takapihalla on tullut vietettyä kahvihetkiä ja lukuhetkiä. Tai ihan vaan oleskellut. Kasvimaalla alkaa kohta olemaan kuhina ja salaattia saadaan ruokapöytään varmaan jo viikon päästä.

Kevät on tuonut mukanaan myös siitepölyn. Jouduin turvautumaan allergialääkkeisiin, vaikken aikaisemmin ole lääkkeitä tarvinnut. Takapihalla saa pyyhkiä pinnat kaksi kertaa päivässä keltaisesta töhnästä. Kai tämä kuitenkin on jo menossa ohi. En kuitenkaan vielä ole lopettanut lääkkeiden syömistä. Sadetta odotellessa.

Texasissa on ennätysmäärä lupiineja tänä vuonna. Kuva pyöräreitin varrelta. 

Siisti työhuone
Olen saanut järjesteltyä kodin siihen malliin, että löytää tavarat ja elämä on helppoa. Viimeisenä projektina oli työhuoneeni/ompeluhuone. Huone pursuili mitä kummallisempia tavaroita ja otin vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja järjestelin kaiken niin, että huoneessa on mukava viettää aikaa. Olen nimittäin saanut viettää suurimman osan ajastani työhuoneessa…

Työlupa
Kyllä, työlupa saapui joitain viikkoja sitten. En jotenkin ollut varautunut tähän ja aikamoinen selvittäminen on kuulunut päiviini. Löysin unelmatyöpaikkani, pääsin ensimmäiseen haastatteluun ja nyt odottelen seuraavaa kierrosta. Odotellessa päädyin kouluttautumaan hieman enemmän, jotta työnhaku ja työnteko olisi helpompaa. Olen suorittanut kursseja ja opetellut kaikkia jänniä asioita. Olen verkostoitunut ja jutellut naapureiden kanssa Houstonin työtilanteesta. Iltaisin on ollut niin poikki, että olen kaatunut sänkyyn yhdeksältä. Loma on vihdoin ohi!

Talomme etupihalla kukkivat puut kauniisti tänä keväänä. 

Ruokaremontti
Olemme mieheni kanssa syöneet mitä sattuu nyt jo liian kauan, joten pistin ruokailut remonttiin. Kaksi viikkoa takana ja olo on paljon parempi! Enemmän vihreetä, paljon vähemmän sokeria ja enemmän oikeeta ruokaa. Ensimmäiset päivät oli kyllä vaikeeta, mutta nyt kun kroppa on puhdistautunut, voimme molemmat paljon paremmin. Needless to say, mutta kun ruokavalio on kunnossa, ollaan jaksettu liikkua enemmän. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on ehdottomasti tavoittelun arvoinen!

Olen aivan ihastunut uuden kodin vieressä sijaitsevasta pyöräreitistä. Ja vielä kun ei ole hellettä, niin voi käydä ulkoilemassa. 

Vieraita Suomesta
Ensimmäiset suomivieraat ovat varanneet lomamatkan, enkä voisi olla enemmän innoissaan! On ollut rankkaa olla erossa perheestä ja ystävistä ja olen äärettömän onnellinen siitä, että he ovat tulossa! Kiva toimia oppaana ja viettää aikaa perheen kanssa. Kokkailla yhdessä ja käydä ravintoloissa. Ja saada tuliaisia 🙂

Takapihalla näyttää jo olevan kesän tunnelmaa. 

Meille kuuluu siis pelkkää hyvää, vaikka olen viettänyt blogissa hiljaiseloa.

Ihanaa viikonloppua!
Camilla