Blogi on palannut linjoille!

Viimeiset pari viikkoa on alkanut kädet syyhyämään kirjoittamista ja kuvien käsittelyä ja vihdoinkin olen päässyt tilanteeseen, jossa voin tehdä tilaa omille harrastuksille – kuten vaikkapa blogille.

Paljon on ehtinyt tapahtumaan kolmessa vuodessa, joten otetaanpa pieni recap. Viimeksi kun tätä blogia kirjoitin asuimme Houstonissa miehen kanssa kahdestaan, mutta perheemme on kasvanut yhdellä 12-vuotiaalla pojalla ja asumme nykyään Las Cruces, New Mexicossa. Mutta ennen kun pääsemme muuttoon käsiksi, niin voin hieman valottaa kuinka tähän päädyimme.

Viimeksi kun kirjoitin blogiin, kerroin että olin saanut unelmatyöpaikkani ja voi kuinka olinkaan oikeassa. Kaikki se mitä olen saanut tehdä on ollut aivan mieletöntä, enkä vaihtaisi päivääkään. Päivät olivat pitkiä ja ne vaan pitenivät entisestään kun 2020 vuoden keväällä jäätiin kotiin töihin. Harvoin tuli vietettyä vapaa-aikaa, ei sen puoleen etteikö mikään olisi ollut auki. Huhtikuussa mies sai tarpeekseen kotona istumisesta ja ostettiin vene. Ihan joka viikonloppu mentiin kalaan ja syötiin herkullisia illallisia.

Tähän aikaan mies teki vaan 50% töitä, joten oli paljon kotona. Keväällä lapset tuli meille muutamaksi kuukaudeksi jotta äitinsä saisi vapaata etäkoulusta yms. Mies huomasi kuinka pojalla oli vaikeuksia matikan kanssa ja auttoi tätä tehtävissä. Keväällä myös koin ensimmäisen burnoutin tai ensimmäiset oireet tulivat – vaikken tietenkään lomaa ottanut.

Kesästä ei ole oikeastaan mielikuvia paitsi kalastamisesta. Että nautin veneellä oleskelusta täydestä hiljaisuudesta suurkaupungin melun vastapainoksi! Välillä pohdittiin jotain viikonloppureissuja, mutta lopulta päädyttiin jäämään kotiin ja omille kala-apajille. Syksyllä kuitenkin repäistiin ja päädyttiin Colorado Springsiin viikon lomamatkalle, jossa palkkasin valokuvaajan ja juhlittiin häitämme ihan kahdestaan. Otettiin kuvat jossa kävelen alttarille ja vaihdoimme valat ihan kahdestaan. Teimme tapahtumasta videon, joka jaettiin perheen ja ystävien kesken virtuaalisessa häätapahtumassa. Alunperin tarkoitus oli pitää häät Espanjan aurinkorannikolla, mutta pandemian vuoksi häät Espanjassa jouduttiin perumaan. Päivä oli aivan täydellinen ja vaikka perhe ei voinut olla paikalla olimme onnemme kukkuloilla.

Loppusyksystä uskaltauduimme ajamaan Louisianaan Kiitospäivän kunniaksi ja otimme veneen mukaan. Kävimme ystävien kanssa kalastamassa ja söimme enemmän ruokaa kuin koskaan. Marraskuussa sain ensimmäisen tiimiläisen Houstoniin, mikä auttoi työkuormaa jonkin verran, vaikka edelleen tein enemmän töitä kuin koskaan. En vaan osannut olla tekemättä, vaikka olisi ihan hyvin riittänyt vähempikin. Viime joulu vietettiin ihan kotona kahdestaan ja lapset lensivät ensimmäistä kertaa kahdestaan Houstoniin joulupäivän iltana. Juuri ennen joulua saimme miehen ex vaimolta pyynnön ottaa poika meille asumaan. Tässä oli monta eri syytä mutta päällisin puolin oli huoli pojan koulunkäynnistä ja muut oireilut koulukiusaamisen takia. Koska mies teki edelleen 50% töitä, niin päädyimme kotikouluun. Alku oli erittäin hankalaa ja vaikka edelleen haetaan rajoja puolin ja toisin, oli päätös oikea.

Helmikuussa sain kolmannen tiimiläisen Houstoniin, mikä auttoi todella paljon ja uskalsin ottaa viikon lomaa maaliskuussa. Mieheni yllätti minut aivan mielettömällä lomamatkalla Louisianaan ja Mississippi:iin. Istuin upean bed and breakfastin kuistilla Louisianan osavaltion syvimmässä metsässä juomassa Gin Tonic:ia ja lukemassa kirjaa golf kierrosten välissä. Enkä kaivannut muuta.

Juuri ennen lomamatkaa Louisianaan mies kävi työmatkalla allekirjoittamassa uuden työsopimuksen täysin uuteen organisaatioon ja uuteen työhön. Mies oli tehnyt samaa työtä jo melkein kaksi vuosikymmentä ja kaikki ihmiset hänen ympärillään olivat varmaan huomanneet kuinka huonossa henkisessä kunnossa hän oli. Työ vaikutti junnaavan paikoillaan ja Teksasissa hänellä oli paljon hoidettavaa ja paljon alaisia. Lisäksi helmikuussa tuli tieto ettei ylennystä tule ja kun organisaation ulkopuolelta tuli kutsu haastatteluun ei vaan voitu muuta olla ottamatta työ vastaan.

Enpä ollut aikaisemmin kuullut Las Cruces, New Mexicosta, mutta nyt tiedän 🙂 Muutto New Mexicoon tapahtui elokuun puolessa välissä vuonna 2021 ja talo ostettiin pelkkien kuvien perusteella Houstonista käsin.

Kuinkas unelmatyöpaikkani sitten kävi? Pitkien keskusteluiden jälkeen päädyttiin etten jatkanut töitä vuodenvaihteen jälkeen joten aloin tekemään muita puuhia. Vuoden 2022 alku oli hankalaa ja uuvuttavaa. Otin kotikoulun hoitaakseni lähes kokonaan ja yhtäkkiä elämä muuttui täysin. Olin kotona kaikki päivät lapsen kanssa ja yritin henkisesti selviytyä siitä etten ikinä käy missään kodin ulkopuolella tai keskustele muiden aikuisten kanssa. Taistelin kovasti “opettaja” titteliä vastaan, kunnes kävin keväällä kotikoulukonferenssissa. Ymmärsin ettei tässä ikinä ollut minusta kyse vaan lapsesta ja hänen tulevaisuudesta.

Loppukeväästä selkeytyi että minusta tulee yrittäjä ja toukokuun 4. päivänä vuonna 2022 avasin kirjanpitoyrityksen. Itse työ ei ole minulle tuntematonta ja kirjanpito on ollut minulle aina erittäin helppoa, mutta itse yrittäjyys täysin tuntematonta.

Tervetuloa takaisin tai tervetuloa uusille lukijoille, kun sukellamme taas ulkosuomalaisen elämään Yhdysvalloissa. Tiedossa on paljon kuvia vuorista ja upeista maisemista. Pohdintaa elämää erityislapsen kanssa ja siitä miksi leipäjuuri ei vieläkään ole monen viikon ruokkimisen jälkeen valmis.

Halauksin,

Camilla

English: A lot has happened since the last time the blog was updated. Our little family grew with one 12-year old boy, whom is homeschooled. We moved to Las Cruces, New Mexico about a year ago and I started a business after my work ended at the previous company. The blog is back and I welcome you to join the fun!