Kirjoitin postauksen jo yli viikko sitten, mutta niin se vaan on, että on hirmu vaikeeta julkaista jotain henkilökohtaista. Koska kuitenkin haluan jatkaa bloggausta elämästä Teksasissa, niin mitäpä muuta kirjoittaisin, paitsi ajankohtaisista asioista. Joten, avaan nyt hieman verhoa lähtökohdista, matkastani ja nykyhetkestä ammatillisessa mielessä. Suomalaisilla on hirmu vaikea puhua töistään, eikä harvemmin uskalleta edes kertoa, missä ollaan töissä. Syitä on varmasti monia, mutta voisin ehkä nyt yrittää murtaa jäätä ja kertoa rehellisesti minkälainen matka on tähän asti ollut. Ja ennen kaikkea kuulen mielelläni muiden tarinoita – koska jokaisen tarina on uniikki ja opettavaista.

Jäin uuden vuoden aattona miettimään mennyttä vuosikymmentä ja jos olisin 10 vuotta sitten kuullut, että olen jonain päivänä Nesteen toimistolla Houstonissa töissä, olisin pyöritellyt silmiäni. Niin se elämä kantaa ja ymmärrän nyt miksi kaikki tapahtui. Yksikään vaihe ei ollut helppo. Suurimmat epäilykset olivat tenttiin luku ja laskujen maksupäivänä. Mutta niin se vaan on – jos päättää jotain, sen myöskin saa.

Urapolku ei todellakaan ole kaikilla sama ja nyt jälkeenpäin tarkasteltuna, olen onnellinen, että sain kulkea mutkaisen tien. Olisin varmasti ollut onneton tilanteessa, jossa ura olisi luotu eteeni jo lapsena tai yhteiskunnan painostuksena. Haaveita pitää olla, koska ne puskevat meitä eteenpäin. Joten, kiitos jokaiselle sielulle, joka on tielleni päätynyt. En olisi tässä ilman sinua.

2010 – alkuvuodesta asuin Hämeenlinnassa ja olin edellisvuonna aloittanut iltalukion. Ystäväni suositteli minulle iltalukion aloittamista, eikä välttämättä tarvitsisi ravintolassa olla töissä ihan koko loppuelämää. Olin tehnyt jo melkein 10 vuotta ravintolassa töitä ja 2008 finanssikriisin jälkeen tuntui kuin koko kaupunki olisi kuollut. Ihmiset eivät käyneet enää ravintoloissa ja työt oli kiven alla. Asuin kämppiksen kanssa, mikä helpotti ja rikastutti elämää pitkän parisuhteen loppumisen jälkeen.

Maaliskuussa kävin Helsingin Töölössä Töölönranta ravintolassa työhaastattelussa ja minut palkattiin haastattelun päätteeksi. Muutin työn perässä Helsinkiin, tai lähinnä Vantaalle Länsimäkeen. Kuljin metrolla töihin ja välillä yöbussilla. Väistelin hulluja Mellunmäen metroasemalla aamukahdelta työvuorojen päätteeksi. Loppujen lopuksi vuosi oli opettavainen ja Töölönranta upea kokemus. Syksyllä tein osa-aikaisena Töölönrannassa ja jatkoin Eiran Aikuislukiossa matematiikan ja kielten opiskelua.

2011 – Vuoden vaihteessa vaihdoin työpaikkaa G. W. Sundmans Krogiin kokoaikaiseksi tarjoilijaksi. Tein päivät koulua ja illat brikkasin. Viihdyin talossa, vaikka olin todella uupunut. Rakennus on 1900-luvun alussa rakennettu ja kehnosti remontoitu. Olin muiden työntekijöiden kanssa kovassa flunssassa kerran kuussa. Poskiontelotulehduksilta säästyin sentään.

Olen aina ollut kutosen oppilas – siis asteikolla 4-10. Syy selvisi englannin tunneilla. “Sinulla taitaa olla lievä lukihäiriö”. “Jaa-a, niinpä taitaa olla”. Kielet meni miten meni, mutta matikasta sain jatkuvasti kymppejä. Fysiikan ja kemian repuutin, kun ei yhtään kiinnostanut. Haaveilin insinöörin työstä. Olin siis vaan kuullut, että ne tienaa hyvin, ei muuta. Mutta fysiikkaa ja kemiaa tarvitaan pääsykokeisiin, mitkä jo edellisvuonna repuutin. Eikä tänäkään vuonna onnistanut. Haaveilin tosissaan lentäjän ammatista. Otin selvää ihan kaikesta, mutta onneksi en hakenut, en olisi läpäissyt lääkärintarkastusta.

2012 – Yksiö Vantaalla alkoi tuntua ahtaalta ja kaukana kaikesta. Siskolla 1,5 vuoden projekti oli loppumaisillaan Puolassa ja hän etsi asuntoa. Toinen sisko oli saanut tarpeekseen HOAS:in asunnoista Espoossa. Päätimme muuttaa yhteen. Ihana asunto löytyi Etelä-Haagasta, josta teimme kodin itsellemme Vappuaattona.

Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä ja aloitin kesätyöt Vaasan leipomolla Vantaan Tammistossa pakkaamalla Ruispalaa. Hengitystietulehdukset eskaloituivat elokuussa ja juuri ja juuri sain työhaastattelussa elokuun puolessa välissä pihisten sanottua muutaman sanan. Sain paikan Etelä-Haagan uudesta K-Supermarketista.

Heinäkuussa kävin treffeillä ja vaikka tästä ei tullut mitään suurta rakkaustarinaa, jätti keskustelu deittikumppanin kanssa minut miettimään opintoja yliopistossa. Googlasin herran ehdotuksen. Hanken Svenska Handelshögskolan. Pää täyttyi kysymyksistä. Mikä on maisteri? Minkälaista on opiskella yliopistossa? Kävin tutustumassa Hankenin avoimen yliopistoon opinto-ohjaajan avustuksella elokuun alussa. Ilmottauduin kursseille ja aloitin elo-syyskuun taitteessa.

2013 – Hain Hankenille pääsykokeissa keväällä ekan kerran. En päässyt. En ollut edes lähellä. En vaan taitanut opiskelutekniikoita. Jatkoin kuitenkin kevät- ja syyslukukauden opintoja avoimessa. Samalla tein osa-aikaisesti töitä kaupalla kassalla. Kesällä työkaveri ilmoitti muuttavansa Tallinnaan opiskelemaan kauppatieteitä ja pyysi käymään. No minähän menin. Tutustuttiin ja meistä tuli läheiset ystävät. Samalla Tallinna jätti lähtemättömän vaikutuksen minuun.

2014 – Kävin koulua, opiskelin pääsykokeisiin, kävin töissä ja tein keikkaa leipomolle ja ravintoloihin. Urheilin tavoitteellisesti. Halusin elää yksin, siis ilman kumppania, mutta työkaverini usutti treffeille hänen ystävän kanssa. Meistä tuli erottamattomat ja yhtäkkiä en tehnytkään niin paljon keikkaa, vaan vietin aikaa tämän ihanan miehen kanssa. En kuitenkaan päässyt tänäkään vuonna Hankenille. Oli kyse muutamasta pisteestä.

2015 – Muutin Yhdysvaltoihin puoleksi vuodeksi miehen perässä ja asuin hänen luonaan samalla kun opiskelin pääsykokeisiin. Kannatti. Pisteet riitti enemmän kuin hyvin. Taisin tehdä kokeessa yhden virheen.

Palasin K-kauppaan töihin ja aloitin opinnot Hankenilla syksyllä. Avoimesta oli niin paljon opintopisteitä, että hyppäsin suoraan aineopintoihin, toiselle vuosikurssille. Suoritin ensimmäisen vuoden aikana 90 opintopistettä huonoin arvosanoin. Oli kiire valmistua. Virhe nro. 1. Lopetin työt.

2016 – Suoritin ja suoritin. En saanu kesätöitä ulkomailta. Hanken vaatii kaikilta opiskelijoiltaan ulkomaanvaihtoa tai työtä ulkomailta. Töiden sijaan jäinkin Suomeen tekemään kesäkursseja ja otin heinäkuun lomaa. Syksyllä taas jatkoin suorittamista ja kirjoitin kandin joukkorahoituksesta Suomessa.

Muutin entisen työkaverini kanssa Lauttasaareen kesällä, hänen muuttaessaan takaisin Suomeen Tallinnasta valmistuttuessaan kandiksi. Rakastuin Lauttasaareen ja aloitin kiipeilyharrastuksen.

2017 – Sain työharjoittelupaikan Tallinnasta ja muutin Tallinnaan melkein neljäksi kuukaudeksi tammikuussa. Elämä Tallinnassa oli upeeta. Työ oli mielenkiintoista ja kaupunki aivan ihana. Olin haaveillut valmistuvani kandiksi keväällä, mutta kaksi kurssia olin repuuttanut aikasemmin.

Sain kesätöitä Nordealta ja sopimustani jatkettiin vuoden loppuun asti. Työ oli kuin tehty minulle. Puuhastelen mielelläni yksin, mutta tiimin tuella. Opsissa oli hyvä olla, kunnes raskas päätös ylemmältä taholta ulkoistaa päätti minunkin sopimuksen vuoden vaihteessa. Syksyllä tein raskaan päätöksen olla jatkamatta maisteriin. Miehen kanssa olimme pitäneet yhtä sitten 2014, mutta etäsuhde oli alkanut syömään mielenterveyttä. Läpäisin viimeiset kaksi kurssia syksyllä ja valmistuin kandiksi.

2018 – Vuoden vaihteessa myin kaikki tavarani ja muutin isän luokse hetkeksi ennen kuin lähdin miehen luokse Liberiaan. Latasin akkuja auringossa. Pelasin tennistä.

Muutimme toukokuussa Teksasin Houstoniin Yhdysvaltoihin ja minusta tuli maahanmuuttaja ilman työlupaa. Ja kahden lapsen äitipuoli. Kotona oleskelu opetti paljon. Ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja kiitollisuutta.

2019 – Sain työluvan, mutta töitä ei meinannut löytyä. Tai siis löytyi kyllä, muttei ihan sellaista, mitä etsin. Alkuvuosi oli rankkaa, kunnes löysin nukuksissa olleen harrastuksen. Kävin kauppaa optioilla, mikä toi rakennetta päiviini. Kävi meillä vierailijoitakin Suomesta, joten pääsin matkustelemaan.

Syksyllä tuli kuitenkin kaipuu töihin ja päädyin hakemaan töihin Nesteelle. Sain ihan huippu työpaikan ihan super työkavereiden kanssa. Tätä on työstetty vuosikymmen, enkä vaihtaisi päivääkään.

Camilla

The past decade was quite the ride professionally. From serving tables, finishing High School, starting and finishing college, working at the bread factory, living in four different countries in five different cities to a career in Renewable biofuels in Houston.