Viikko meni nopeasti ja nyt on jo lauantai. Välillä tuntuu, kuin en saisi mitään aikaiseksi, mutta sitten kun kirjoittaa päiväkirjaa huomaa, että onhan sitä tullut tehtyä vaikka mitä.

Huonosti nukutun yön jälkeen nukun myöhään ja herään vasta puoli kahdeksalta. Mies on näköjään lähtenyt metsästämään ja jään sänkyyn löhöilemään. Katson puhelimelta YouTube -videoita ja selaan Instagramia.

Aamiaiseksi on taas amerikkalaisia pannukakkuja. Ja hedelmiä ja marjoja. Käyn jääkaapin sisältöä läpi ja suunnittelen viikonlopun ruokia. Olemme menossa ystävien luokse illalla ja lupasin viedä jotain syötävää. Koska olemme tulevan viikon matkoilla, yritän hyödyntää kaapista löytyviä raaka-aineita. Päädyn tekemään suolaisen piirakan vietäväksi ja pizzaa lounaaksi. Sunnuntain menu saa luvan löytyä pakastimesta.

Ensi viikon matkasta huolimatta, kaupassa tarvii käydä. Edessä on satoja kilometrejä tien päällä ja haluan matkalle välipalaa. Jotain terveellistä. Kyseessä on miehen työmatka ja halusin lähteä seuraksi. Tiedossa on kolme eri kaupunkia ympäri Teksasia. Huh.

Käyn pesulasta hakemassa miehen puvut ja takit. Ruokakauppa ja Walmartista muurahaismyrkkyä. Minimuurahaiset ovat asuttaneet keittiötämme jo kuukauden päivät, eikä mikään oikein tahdo tehota, joten haen jotain uutta myrkkyä.

Palaan kotiin samaan aikaan miehen kanssa. Ei vieläkään tuonut peuraa mukanaan. Syömme siis lounaaksi pizzaa eiliseltä. Olo on vähän tunkkainen, joten pyöräytän vihersmoothiet jälkkäriksi. Työstän muutamaa blogipostausta miehen ottaessa päikkärit. Alan leipomaan kasvispiirakkaa ja leipomisen ohessa saan viestin, että ystävämme ovat myöhässä. Ovat olleet koko päivän autokaupoilla, mutta vielä olisi pari autoa koeajettavana.

Mies lähtee käymään asioilla minun lopetellessa leipomista ja keittiön siivousta. Kirjoittelen vielä vähän blogia ennen kuin käyn vaihtamassa vaatteet iltaa varten ja päädyn ehostautumaan hieman.

Käymme nappaamassa kyytiin ystävämme naapurista ja suuntaamme porukalla golf-rangelle. Tunti menee hujauksessa ja meillä on kaikilla mukavaa. Tilaamme naposteltavaa ja juotavaa. Laitoin kunnolla päälle, koska kotona parvekkeella oli todella kylmä, mutta rangella ei ollutkaan kylmä, vaikka tuulenvire kävi. En tarvinnut edes takkia. Ehkä kesä ei olekaan ihan ohi.

Menemme golfin jälkeen ystäviemme luokse illalliselle. Meille tarjoillaan salaattia piirakan kaveriksi ja jääkaapista löytyy vaikka mitä erilaisia oluita. Emme ole juoneet alkoholia pitkään aikaan ja olut maistuu kyllä kieltämättä hyvältä tänään. Keskustelu pyörii tulevien matkojen ympärillä. Ystävämme matkustavat paljon, jo työn puolesta, mutta myös vapaa-aikana. Ihana kuulla heidän seikkailuistaan.

Pelaamme muutaman kierroksen lautapelejä ja syömme välillä jälkiruokaa. Perheen karvapallo viihdyttää samalla meitä pyöriessä jaloissamme. Hän on vielä pentu ja energiaa riittää. Kaikkia, paitsi koiranpentua, alkaa haukotuttamaan, vaikka kello ei ole edes kymmentä vielä, joten päätämme kaikki painua pehkuihin. Mies aikoo lähtee metsälle taas huomenaamuna. Ei kestä kauaa, ennen kuin uni tulee.

Viikon saldo Oli kiva viikko, vaikka suurin osa asioista liittyi asunnon järjestelemiseen ja kotona pyörimiseen. Nautin kotona olosta ja haluan, että tämä meidän ensimmäinen oikea yhteinen koti on viihtyisä. Nyt kun luin uudestaan kaikki postaukset, huomasin, että katsomme telkkaria joka ilta. Ehkä ajan voisi käyttää hyödyllisemmin? Vai onko se ok nollata päivä telkkarin ääressä? Samalla kuitenkin olen tyytyväinen, että olemme käyneet kaksi kertaa liikkumassa ulkona. Liikuntaa on lisättävä, mutta ymmärrän samalla, ettei edelliseen elämään voi hypätä tuosta vaan. Vaikka ennen harrastimme liikuntaa päivittäin, ei se tarkoita, että nyt tarvitsee liikkua yhtä paljon. Turha stressata.

Tuleva viikko on taas ihan erilainen ja en malta odottaa mennä eteenkin Austiniin. Kilometrejä tulee paljon, mutta saamme sentään olla yhdessä ja kiva pieni maisemanvaihdos!

Camilla

Sänky on tyhjä ja mietin onkohan mies lähtenyt töihin tai metsästämään. Kello on jo jälkeen seitsemän, joten kumpikin vaihtoehto on ihan mahdollinen. Aamu tuntuu paljon pirteämmälle, kuin aikaisemmat aamut ja siirryn alakertaan aamupalalle. Löydän nukkuvan miehen sohvalta ja käyn herättämässä. Oli kuulemma herännyt aamukolmelta, eikä uni ollut tullut uudestaan kuin vasta aamulla sohvalla.

Teen meille aamupalaa ja huomaan upean auringonnousun ikkunasta. Taivas on tulessa. Jään miettimään Virginian asuntoa ja sen upeita auringonnousuja. Toivottavasti saamme joskus myöhemmin mahdollisuuden asua kodissa, jossa olisi hieno näköala. Haaveita pitää olla, tai muuten jämähtää paikalleen.

Syömme aamiaisen yhdessä ja pakkaan eväitä miehelle mukaan. Juon toisen kupin kahvia sohvalla ja kirjoittelen muutaman sähköpostin. Samalla luonnostelen muutaman blogipostauksen ja etsin valokuvia postauksia varten. Ilokseni puhelin soi ja ystäväni Suomesta soitti kuulumisia. Puhelut Suomesta on harvoin lyhyitä ja nyttenkin saimme tunnin kulumaan. Olen onnekas, kun elämässä on ihania ihmisiä.

Jään vielä hetkeksi koneelle, vaikka nälkä on kova ja lounas-aika on jo mennyt hetki sitten. Olen vielä pyjamassa, vaikka oikeasti pitäisi lähteä kauppaan. Kaupan sijaan päätän pitää itselleni spa-päivän. Sokerointi, epilointi, kasvojen kuorinta, manikyyri ja pedikyyri. Kyllä käy ihan työstä tämä naisten elämä… Syön lounaan vasta kaiken jälkeen kolmen maissa. Tortillatäytettä on jäljellä yhteen tortillaan. Jääkaappi ammottaa tyhjänä, mutta ei vaan jaksa mennä kauppaan.

Tiskaan ja siivoan keittiötä kun mies tulee kotiin töistä. Perinteisesti perjantaisin käydään hakemassa pizzaa, eikä tämäkään perjantai ole poikkeus. Katsomme telkkaria ja syömme pizzaa samalla. Mies meinaa nukahtaa sohvalle ja menemme sänkyyn. Minua ei nukuta ja selaan puhelinta. Nukahdan jossain vaiheessa, mutta heräilen vähän väliä. Kofeiinia tulisi ehkä välttää tästä eteenpäin…

Camilla

Herään taas aikaisin ja väsyttää. Kylmyys ja pimeys väsyttää. Tulisipa kesä takaisin. Maapähkinävoi on edelleen loppu ja aamupuuron sijaan paistan amerikkalaisia pannukakkuja. Mies menee töihin myöhempään tänä aamuna ja löhöillään sohvalla aamiaisen jälkeen. Katson Netflixistä Bordertown:ia.

Miehen lähtiessä töihin avaan läppärin ja kirjoitan hetken. Siivoan sähköpostia ja googlaan vinkkejä muutamaan projektiin. Soitan Suomeen muutaman puhelun ja tuntuu kuin normaali elämä alkaisi vihdoinkin ottaa tuulta siipien alle. On ollut niin hektistä viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kavereihin ja perheen kanssa.

Päivät menevät todella nopeasti ja lounasaika on jo käsillä. Syön taas tortilloja paputäytteellä. Pilkon tomaatteeja, kurkkua ja avocadoa raikastamaan papukastiketta. Lähden etsimään tuoli-projektiani varten kangasta ja tyynyn täytettä. Kiertelen taas kangaskaupassa tunnin ihmettelemässä, kuinka paljon kaikkea täällä voi ostaa ja kuinka halpaa on. Saan taas monta uutta projekti-ideaa ja sovin itseni kanssa, etten tulisi kangaskauppaan hetkeen. Alkaa käsityöprojekteja olemaan ihan riittämiin. Tuolin kangas löytyy yllättävän nopeasti ja olen tyytyväinen valintaan.

Käyn vielä Walmartissa hakemassa päivittäiskosmetiikkaa. Kaikki on taas loppunut samaan aikaan. Kotona leikkaan kankaan ja tyynyt tuolia varten, mutten löydä niittipistoolia. Täytyy odottaa miestä töistä palaavaksi. Aloitan työpöydän järjestelyprojektin. Kyseessä on kodin viimeinen romukasa muuton jäljiltä. Pöydälle on kasaantunut kaikki mahdollinen ja mahdoton, ehkä koska työpöytä sijaitsee keskeisellä paikalla asunnossa. Löydän kaikkea jännittävää romulaatikoista. Kuten kellon ja sykemittarin. Patterit tosin on loppu ja en löydä uusia mistään. Tiedän omistavani paljon pattereita, mutta en kuollakseni keksi missä ne on.

Mies tulee kotiin ja ihmettelee miksi istun romukasojen ympäröimänä. Käymme yhdessä läpi tavaroita ja saamme heitettyä pois paljon. Saan myös myyntiin paljon kaikenlaista. Verhoilemme tuolin istuintyynyn, kiinnitämme istuinalustan tuoliin ja tuoli on valmis. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Toivottavasti tuoli saa elää vielä toiset sata vuotta.

Ennen illallista käymme hakemassa lottokupongin, kyllä 900 miljoonaa kelpaisi. Illalliseksi syömme taas tähteitä – linssikeittoa ja sämpylöitä pakastimesta. Yhtä herkullista kuin maanantaina.

Laitan loputkin tavarat työpöydällä paikoilleen ja päätän jättää tärkeiden papereiden arkistoinnin toiseen päivään. Nyt ei jaksa enää. Tiskitkin saavat jäädä toiseen päivään. Aamun väsymys painaa edelleen ja tekisi mieli mennä nukkumaan. Katsomme kuitenkin vielä pari jaksoa Man in the High Castle -ohjelmaa kunnes silmät eivät pysy enää auki.

Camilla

Kylmä ilma senkun jatkuu. Yöllä oli laitettava lämmitys päälle. Tänään pitäisi kuitenkin pikkasen lämmetä.

Maapähkinävoi on loppu, eikä aamupuuro maistu miltään ilman maapähkinävoita, joten tänä aamuna on luvassa amerikkalaisia pannareita. Pitäisi opetella mittaamaan aineet. Taikinaa tuli taas niin paljon, että pannareista tulee jättiläismäisiä. Noh, eipä tule heti nälkä. Aamupäivä menee maalatessa tuolia ja pesen viimeisiä homeisia vaatteita. Laitan valmiiksi pesulaan menevät vaatteet, koska kuvittelen ehtiväni tänään vielä asioille.

Lounaaksi teen vihersmoothien ja avocadoleivän. Jälkkärikahvia juodessa saan puhelun Suomesta ja puolitoista tuntia menee hujauksessa. En voisi olla onnellisempi, että voi soittaa ilmaiseksi toiselle puolelle maailmaa. Tuntuu kuin välimatka olisi lyhyempi. Saa olla mukana kaikessa, vaikka todellisuudessa matka on pitkä. Saan ihania uutisia ja vaikuttaisi, että saamme sittenkin vierailijoita Suomesta. Eteenkin kun joudun itse odottamaan matkustuslupaa.

Puhelun jälkeen tiskaan astiat ja suuntaan ystävän kanssa ulkoilemaan. Ystävälläni on pieni koiranpentu, joka on hyvä syy lähteä kävelylle. Karvapallo on superinnoissaan nähdessään minut ja saan miljoona pusua. Yritän rauhoittaa kaveria, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Kävelemme The Woodlandsissa sijaitsevan järven rannalla, eikä kevytuntuvatakki ole liikaa. Olisinpa ottanut kaulahuivin. Ja hanskat. Kädet saavat olla taskuissa koko ajan. Ennen kuin palaamme autolle käymme kaupassa. Ystäväni tarvitsi jauhelihaa ja minulta oli tomaatit loppu ja mansikat oli homeessa.

Kotimatkalla suunnittelemme viikonlopun rientoja ja mietimme eri vaihtoehtoja sateen varalle. Ystäväni on hieman huolissaan, mitä hän tarjoaisi minulle, kun olen kuulemma ainut kasvissyöjä, minkä tuntee. Yritän vakuutella, ettei kannata menettää yöunia takiani, vaan voimme varmasti keksiä yhdessä jotain herkullista syötävää.

Tuoli kaipaa vielä yhden maalipinnan ja saan sen juuri sopivasti valmiiksi ennen miehen kotiinpalua. Väsyttää jotenkin kamalan paljon ja kysyn, josko mentäisi pyöräilemään. Sehän sopii. Pakkaamme pyörät auton kyytiin ja ajamme puiston parkkipaikalle. On edelleen kylmä ja kysyn mieheltä (joka kuvitteli pärjäävänsä shortseissa ja t-paidassa), onko kylmä. Vähän viilee. Mennään nyt vaan.

Metsäpolulla on vähän väkeä, ja saamme ajaa kaksin lähes koko matkan. Näemme kaksi villisikaa metsässä. Pelästyn nähdessäni siat, mutta onneksemme ne pelästyi meitä ja lähtivät karkuun. Paluumatkalla minun moottori hyytyi ja ajelimme hiljakseen takaisin. Palasimme juuri sopivasti ennen pimeetä.

Teimme illalliseksi Quornia tomaattikastikkeessa ja kvinoaspagettia. Jatkan Bordertown -ohjelman katsomista, samalla kun mies katsoo YouTube -videoitaan. Nukahdan sohvalle ja kymmeneltä mies ilmottaa, että on aika siirtyä sänkyyn nukkumaan.

Camilla

Herätyskello soi kuudelta ja mies kysyy, miksi minun herätyskello soi. Oli jo unohtanut lapsenvahtikeikkani. Hyppään suihkuun, pukeudun ja käyn keittämään kahvia. Pakkaan mukaan tuorepuuron, jonka illalla tein valmiiksi, kahvin ja lounaan, ennen kuin lähden ajamaan. Katson vielä ennen lähtöä, onko tiellä onnettomuuksia, mutta koko matka näyttää vihreetä ja voin hyvillä mielin lähteä.

Ulkona on kylmä, pimeetä ja sataa. Mieli on kuitenkin levännyt ja kiva mennä tekemään jotain muuta, kuin järjestellä tavaroitamme kotona. Viemme ystäväni kanssa vanhemman lapsen koulubussille, nuoremman vielä nukkuessa. Ystäväni suositteli Netflixistä suomalaista sarjaa, Bordertown, jota jään katsomaan samalla kun juon aamukahvini ja syön tuorepuuroni.

Aamiaiseni keskeytyy kun nuori neiti herää hieman kiukkuisena. Ihmettelee hetken, missä äiti on. Menemme yhdessä takaisin sängylle ja laitan YouTubesta lemppariohjelman pyörimään, joka rauhoittaa neidin. Annan hänen heräillä rauhassa ja siirryn takaisin Netflixin pariin. Hetken päästä neiti tulee onnellisena ja pirteänä näyttämään kaikkia lelujaan. Leikimme hetken aikaa, kunnes alkaa selkeästi olemaan lounasaika. Menemme neidin lemppariravintolaan, Chick-File-A:hin ja saamme pari tuntia kulumaan helposti. Ravintolassa on leikkipaikka, joten viihtyminen on taattu.

Saan viestin, että vanhemmat ovat matkalla takaisin, joten lähdemme kanssa neidin kotiin. Juttelemme ystävieni kanssa hetken, ennen kuin lähden kotiin päin. Kotimatkalla käyn viemässä tavaroita kierrätykseen. Pakko luopua jostain, kun tuntuu, ettei meinaa kaikki mahtua kotiin.

Appivanhempien vajasta löytyi antiikkinen tuoli joitain viikkoja sitten ja maalaan ensimmäisen kerroksen kotiintultuani. Etsin netistä vinkkejä verhoiluun ja yritän miettiä, mikä olisi paras tapa. Touhuillessani autotallissa, huoltomiehet tulevat katsomaan autotallin kattoa. Katon maali kupruilee, joten kosteutta pääsee seinän läpi. Katsomme vielä yhteistuumin makuuhuoneemme kattoa, jossa sama ongelma. Tähän ongelmaan joudumme tilaamaan ulkopuoliset korjaajat. Autotalli korjataan vasta kun olemme muuttaneet. Jos ymmärsin oikein.

Tilaamani auton tuulilasikorjaaja saapuu samalla kun pohdimme huoltomiesten kanssa kosteusvaurioita. Saan huonoja uutisia ja tuulilasia ei voi korjata. Se pitää kokonaan vaihtaa. Mies tulee kotiin ja alamme selvittämään vakuutuksia. Ei korvaa. Koska halkeama ei haittaa näkyvyyttä, jätämme nyt asian hautumaan. Liikaa kuluja tässä kuussa.

Illalliseksi syödään keittoa ja miehen lounaalta leftovers. Katsomme hetken vielä telkkaria ennen nukkumaanmenoa.

Camilla

Nukun huonosti ja herään monta kertaa yön aikana käärmeuniin. Käärmeet on löytänyt tiensä makuuhuoneeseemme unissani ja herään siihen, että olen laittanut kaikki valot päälle. Huoh. Heräämme molemmat herätyskelloon sikeästä unesta. Hipsin pyjamassa keittiöön ja teen itselleni aamupalaa. Mies ei halua aamupalaa. Kahvi riittää. Pakkaamme eväät mukaan miehelle ja itse jään katsomaan uutisia. Syksy on saapunut. Lämpötila laskee tänään viiteentoista celciusasteeseen. Viimeksi helmikuussa Suomessa on ollut kylmä ja olen aivan mykistynyt. Mistä tämä kylmyys tuli? Ja joutuuko laittamaan takkia päälle?

Käyn aamupesulla ja pukeudun. Olen päättänyt lähteä Ikeassa käymään palauttamassa tuotteen, joten lähden hyvissä ajoin. En halua joutua jonottamaan asiakaspalvelussa, joten paikan päällä olisi hyvä olla heti kymmeneltä, kun kauppa aukeaa. Matkalla alkaa satamaan ihan kunnolla ja mietin, josko pitäisi kääntyä takaisin. Ei kuitenkaan sada niin paljon, että pelottaa, joten jatkan matkaa. Ikean parkkipaikan yllä on ukkospilvi ja jään autoon odottamaan pilven siirtymistä.

Saan taas aikani hyvin kulumaan Ikeassa ja mukaan tarttuu pari tavaraa listan ulkopuolelta. Kaikki kuitenkin tuikitärkeitä (niinkun aina kaikki Ikean härvelit). Palatessani autolle huomaan tuulilasissa särön ja ihmettelen, mistä moinen tullut. Paluumatkalla soitan maratonpuhelun ystävälle ja sovimme huomisen päivän aikatauluista. Onneksi ei sada enää.

Kotona lämmitän eilisiä tortillapapuja lounaaksi ja keitän kupin kahvia jälkkäriksi. Kaivan kaapista vielä tummaa suklaata kaveriksi. Järjestelen kaappeja ja laitan tavaroita uusiin Ikean säilytyslaatikoihin. Käyn läpi vielä keittiön tavaroita, joista muutamat menevät myyntiin ja loput kierrätykseen.

Siivoan vähän sähköpostia, maksan muutaman laskun, teen vihdoinkin muuttoilmoituksen ulkomaille ja kirjoitan blogia pesukoneen pyöriessä taustalla. Maalaan nopsaa kahvipöydän valmiiksi ja jätän autotalliin kuivumaan.

Olen lupautunut lapsenvahdiksi tiistaiksi ja halusin viedä tuoretta leipää mukanani, joten laitan sämpylätaikinan pyörimään Kitchen Aidiin. Huomaan kellon lähenevän seitsemää ja pyydän miestä tekemään illalliseksi linssikeittoa. Sämpylöistä tulee todella hyviä ja keittokin maistuu herkulliselle. Soitan illallisen jälkeen ystävälleni naapuriin, maistuisiko sämpylät ja vien pussillisen uunituoreita sämpylöitä heille. Katsomme miehen kanssa vielä hetken telkkaria, mutta silmiä alkaa painaa, joten on aika mennä nukkumaan.

Camilla

Ajattelin, että olisi kiva kirjoittaa toisen viikkosarjan, koska edellisestä sain sen verran hyvää palautetta. Eli kiinnostusta tavalliseen teksasilaiseen arkeen vaikuttaisi olevan.

Viikot alkavat Yhdysvalloissa jo sunnuntaina, eikä maanantaina, kuten Suomessa on tapana. Koska haluan edes yrittää integroitua maahan, aloitan viikkoni sunnuntaista. Tiedossa on ihan tuikitavallinen viikko, joten mukaan pääsee katsomaan, mitä kaikkea puuhaankaan päivät pitkät.

Sunnuntai Herään aikaisin taas, mutta hiivin hiljaa pois makuuhuoneesta, koska haluan miehen nukkuvan myöhään. Mies on ollut koko loppuviikon metsästämässä ja unet ovat hänellä jääneet vajaaksi. Olisi hyvä nukkua univelkaa pois, ennen töihinpaluuta. Teen itselleni aamupalaa ja katson Frendejä Netflixistä. Ihana aloittaa aamu yksin ja kiireettä.

Ei kuitenkaan mene kauaa, ennen kuin mies kömpii olohuoneeseen ja käpertyy viereeni sohvalle. On nestehukkaa ja päätä särkee. Keitän lisää kahvia ja tiskaan edellispäivän tiskit. Miehen löhöillessä sohvalla siivoan hetken ja laitan itseni valmiiksi aamun treeniä varten. Päädymme lähtemään yhdessä ulkoilemaan ja pakkaamme polkupyörät autoon.

Ulkona on aivan kamalan kuuma, vaikka kello ei ole vielä yhdeksääkään. Onneksi pakkasin urheilujuomaa mukaan. Ajamme läheiseen puistoon, auto parkkiin ja hyppäämme pyörien selkään. Ystäväni näytti pyöräreitin pari päivää aikaisemmin ja nyt pyöräkärpänen iski todenteolla. Puistossa on paljon ihmisiä. Saa olla koko ajan varuillaan, ettei törmää muihin ajajiin. Tai koiranulkoiluttajiin. En kuitenkaan voisi olla onnellisempi. Ihana viettää aikaa yhdessä ja treenata kunnolla. Pyöräreitti on juuri sopiva. Yhteensä kolmekymmentä kilometriä pelkkää metsää, eli ei tarvitse varoa autoja. Reitti on kokonaan asfaltoitu ja kaksi pyöräilijää mahtuu vierekkäin kivasti.

Kotiin päästyämme järjestelemme autotallin ja etsimme tavaroita, mistä voisimme luopua. Laitan nettiin myyntiin kaikenlaista, mitä emme tarvitse. Lämmitän hieman eilistä risottoa ja syömme lava-auton lavalla lounaan. Maalaan yhden pikkupöydän, jonka löysin appivanhempien vajasta. Tarvitsen toiseen projektiin maalia ja käymme suihkun jälkeen maalikaupassa. Illallista varten tarvitsen avocadoa ja kurkkua, joten pysähdymme vielä kaupassa ennen kun palaamme kotiin. Paluumatkalla poikkean vielä klubitalolla hakemassa lauantain postin ja paketin, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Uusi passini on saapunut, uudella komealla sukunimelläni. Kyllä nyt kelpaa matkustaa uudenkarhealla passilla. Ja vihdoinkin voin tehdä kaikki muutokset eri tahoille, kun on ajantasaiset henkkarit.

Teen pavuilla täytettyjä tortilloja illalliseksi ja katsomme pitkästä aikaa telkkaria yhdessä. On ollut niin kiireistä viime viikot, ettei ole ollut aikaa ja päädymme katsomaan Amazonin Originals Man in the High Castle -ohjelmaa. Uusi tuotantokausi tuli ulos vain viikkoja sitten ja vihdoinkin löysimme aikaa katsoa ohjelmaa. Nukahdan pää miehen sylissä. Herään ensimmäisen jakson lopputeksteihin. Pakko nousta hetkeksi, koska en voi nukahtaa kahdeksalta… Tiskaan illallistiskit ja katsomme vielä hetken toista jaksoa. Silmiä alkaa painaa ja menemme nukkumaan hyvissä ajoin.

Camilla