Labor Day -viikonloppu

Meillä on pitkä viikonloppu takanapäin ja vihdoinkin palanneet kotiin. Lähdimme perjantaina heti aamusta ajamaan Louisianaan päin ja saavuimme kohteeseen juuri sopivasti lasten koulubussin kaartaessa kotipihaan. Kävimme heti donitseilla koko porukalla. Olemme miehen kanssa luovuttaneet, emmekä enää osta donitseja missään muualla maailmassa, koska maailman parhaat donitsit saa pelkästään miehen kotipaikkakunnalta. Pieni hökkeli, jossa myydään ainoastaan donitseja. Niin ja kahvia tietysti. Mikään donitsi missään päin maailmaa ei maistu yhtä hyvälle. Ehkä ihan hyvä asia 😉

Mr. Ronnie’s donuts. The best in the world. 
Prime example of how to decorate a donut shop. 

Maanantai oli pyhäpäivä koko maassa, Labor Day. Yritin vähän kysellä mitä Labor Day oikein tarkoittaa, kun ihan vallan vapaapäivää vietetään, mutta en saanut keneltäkään mitään vastausta. Internetti osasi kertoa, että käytännössä kyseessä on kesän lopetusjuhla, vaikka alkujaan 1800-luvun lopussa liitot aloittivat työn juhlan joka syyskuun ensimmäisenä maanantaina. Tästä siis nimitys. Ensimmäiset juhlat pidettiin New Yorkissa, mutta levisi muualle Yhdysvaltoihin. Tämä ei tietenkään ole satavarma teoria juhlan synnystä, mutta kelpaa ainakin minulle. Miksi sitten työn juhlaa ei juhlita vappuna, kuten Euroopassa? Sitä internetti ei oikeastaan osannut kertoa. Oli miten oli, mutta Labor Day aloittaa syksyn, eli koulut alkavat viimeistään Labor Dayn jälkeen, samoin kaikki harrastukset ym. aktiviteetit. Kesä on siis epävirallisesti ohi. Niin ja fun fact: Labor Dayn jälkeen ei pidä pukeutua valkoiseen enää. Tuota, Teksasissa kesä ei siis lopu vielä muutamaan kuukauteen (eilenkin meinasin saada lämpöhalvauksen leikkipuistossa), joten enpä hirveesti ole muuttanut pukeutumistani. Ostin toiset shortsitkin…

Kirppiksellä nähtyä. // Flea market treasures. 

Meillä viikonloppu meni todella rauhallisesti. Kävimme lauantaina muutamalla kirpputorilla ja löysimme muutamia kivoja aarteita hyvään hintaan. Veimme lapset elokuviin ja trampoliinipuistoon. Appivanhemmat grillasivat ruokaa ja meillä kävi vieraita. Mieheni lapsuuden ystäviä. Kaikin puolin onnistunut viikonloppu.

Meidän piti tiistaina lähtee työmatkalle Dallasiin, mutta matka peruuntui viime hetkellä ja mies päätyi ottamaan vapaata pari päivää. Ajoimme tiistaina miehen kummisedän mökille ja odottelimme hurrikaanin saapumista. Minun ensimmäinen hurrikaani. No, myrskyhän ei ikinä saapunut mökille vaan siirtyi kokonaisuudessaan Alabamaan ja me saimme vaan yhden puolen tunnin kuuron.

En voi sietää ötököitä, käärmeitä ja hämähäkkejä, joten mökille meno on minulle henkilökohtaisesti aina vaikea paikka. Mökki sijaitsee keskellä suota ja fiilis on enemmänkin ahdistava sademetsä kuin rentoutumista laiturin nokassa. MUTTA, tällä kertaa pääsin zen-tilaan mökillä. Joo, edelleen ne ötökät ahdistavat, mutta meillä oli sen verran mukavaa, että siinä ötökät unohtuivat. Lähdimme mönkijöillä suolle ja näimme jopa alligaattorin. Illalla auringonlaskun aikaan otimme veneen ja suuntasimme joelle. Ihana ilta. Kiva miniloma.

Viikonlopputerveisin,
Camilla

English: We went to Louisiana for a long weekend, since the kids had Labor Day off from school. We went to a couple flea markets, took the kids to the movies and a trampoline park. After dropping the kids off we went to hubby’s uncle’s camp and dodged the hurricane. 

Parasta juuri nyt

Voi jehna! Nyt jäi kyllä blogin synttärit pitämättä! Edellinen postaus oli CamCam:in sadas postaus ja huomasin asian vasta jälkikäteen. Onnea blogille! Virstapylvään kohdalla on aina kiva pohtia edellistä ajanjaksoa ja sen merkitystä.

Joten, mitä bloggaaminen minulle oikeastaan merkitsee? Suurissa elämäntilanteen muutoksissa on vaikea hahmottaa “the big picture” ja usein tulee keskityttyä pieniin asioihin, kuten päivästä hengissä selviämiseen. Pienet asiat kuluttavat ja päivät menevät kamalan nopeasti kun esimerkiksi istuu tuntikausia googlaamassa jotain yksinkertaista asiaa, mikä kotona olisi hoidettu viidessä minuutissa. Mutta samalla ne pienet asiat ovat seikkailu, mitä lähdettiin hakemaan. Samalla sitä oppii kaikkea uutta, koska joutuu kyseenalaistamaan.

Blogin luonnosarkistossa on vaikka kuinka paljon tekstiä kaikesta oivalluksista, mutta koska en osaa aina jäsennellä ajatuksia järkevästi ovat suurin osa jääneet odottamaan inspiraatiota. Blogi on ollut henkireikä kaiken tämän kaaoksen keskellä. Opettelen valokuvaamaan ja editoimaan kuvia, mikä on ollut jännittävää. Halu oppia lisää on suuri ja haluan kehittyä kirjoittamisessa. Samalla blogi on ollut helpoin kanava kommunikoida perheen ja kavereiden kanssa. Tosin, en saa mitään tietoa takaisin, mutta onneksi on Instagram! Kiva kun kaverit postaa kuvia ja videoita arjesta ja juhlista. Tuntuu kuin olisi itse paikalla.

Kaiken tämän juhlahumun keskellä haluan kuitenkin pysähtyä hetkeksi niihin pieniin asioihin, mutta tällä kertaa niihin pieniin hyviin asioihin, jotka minua ilahduttavat arjen kaaoksen keskellä.

Terveys Olen vihdoinkin tervehtynyt ja olo on mitä mainioin. Levännyt ja onnellinen. Labratuloksetkin saapuivat ja vahvisti, että antibiootit tepsii bakteeriin. Terveyttä ei osaa arvostaa, ennen kuin sen menettää. Muistutus taas siitä, kuinka tärkeää on joka päivä tehdä terveyttä edistäviä päätöksiä – eikä vain maanantaisin…

Koti Ihana kun on koti, jossa saa olla oma itsensä. Tämä ei ole itsestäänselvyys ja asia jota arvostan päivittäin.

Aamukahvi parvekkeella Ulkona on sademetsän tuoksu ja kosteus. Kosteudesta huolimatta aamukahvi parvekkeella on yksi jokaisen aamun kohokohdista.

Whatsapp puhelut Ihana kun voi soittaa Suomeen ilmaiseksi ja vaihtaa kuulumisia.

Iso projekti valmis Kuukausia kestänyt projekti on vihdoinkin loppusuoralla ja postitettu. Ei ole mitään niin antoisaa, kuin nähdä kovan työn tuloksen.

Spinning Uusi arvostus terveenäoloon toi mukanaan innostuksen spinningiin. Joka aamu ollaan tällä viikolla käyty puolen tunnin spinning tunnilla. Päivä lähtee paremmin käyntiin treenillä kuin torkuttamisella.

Miehen kivat työkaverit Paljon läksiäisiä ollut viime aikoina miehen toimistolla. Paljon eläkkeellesiirtymisiä. Minut (mieheni lisäksi) on otettu avosylin vastaan pieneen tiimiin. Kaikki on tullut suoraan esittäytymään ja aloittanut keskustelun “Sinä taidat olla Camilla, olen kuullut niin paljon sinusta!”.

Lapset Olen äärettömän onnekas monella eri tapaa, mutta ennen kaikkea olen löytänyt paikkani uudessa perheessäni. Lapset ovat tuoneet mahdottoman paljon iloa elämääni ja ihana kuulla heiltä, kuinka paljon olemme rikastuttaneet heidän elämäänsä.

Vietämme pitkää viikonloppua miehen vanhempien luona tällä hetkellä ja palaamme Houstoniin jossain vaiheessa. Trooppisen myrskyn on määrä saapua Louisianaan keskiviikkona, mutta seuraamme vielä tilannetta, josko se tuleekin Houstoniin. Vai tuleeko mihinkään. Olemme jo ostaneet kotiin tarpeet viikon myrskyä varten, mutta katsotaan nyt miten tämä tästä kehittyy.

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!
Camilla

English: It was the blog’s 100th post last week, but only noticed it today. Oh well, Happy 100th to my blog! On big milestones it’s always nice to reminisce the past and look into the future. During big life changes, my blog has been my happy place, and fun even though everything has not been super fun. Anyways, I have a lot to be happy about, such as morning coffee on the balcony, Whatsapp calls to friends and family and being healthy and finally working out again.