Month: June 2018

Ensimmäinen aamu uudessa kotikaupungissa

On By CamillaIn HoustonLeave a comment

Saavuimme Houstoniin eilen iltapäivällä ja kirjauduimme sisään hotelliin Spring-kaupunginosassa. Hotelli on joko ihan uusi tai sitten juuri remontoitu täysin. Huone on ihanan tilava ja meillä on pieni keittiökin.

Heräsimme hyvissä ajoin ennen herätyskelloa ja suuntasimme ihan ensimmäiseksi hotellin kuntosalille. Halusimme aloittaa uudessa kaupungissa hyvillä fiiliksillä, enkä keksi parempaa aloitusta kuin lyhyt tehokas treeni. Koko viimeiset kuusi viikkoa on mennyt täysin lomaillessa. Toki Helsingissä, New Yorkissa ja Washingtonissa tuli käveltyä todella paljon, mutta lihaskunto ja sykkeen nostatus on ollut lomalla.

Ensikosketus Houstoniin eilen oli tietysti aivan kamalat ruuhkat ja tervetulotoivotus betoniviidakkoon. Onneksi olemme muuttamassa alueelle, missä on vehreää, mutta muuten kaupunki on juuri yhtä betoninen, kuin muutama vuosi sitten kun olin lomamatkalla.

Kävimme myös ruokakaupassa ja huokaisimme molemmat helpotuksesta, kun huomasimme hinnat. Teksasissa todella on halvempaa kuin muualla Yhdysvalloissa! Osa tuotteista oli puolet Virginian hinnoista ja ihan valtavat valikoimat hedelmiä ja vihanneksia. Katsoimme toisiamme kauppaan astuessa ja sanoimme yhteen ääneen, tulemme varmasti viihtymään täällä. Ruoka ja ruoanlaitto on meille niin suuressa osassa joka päivä, että kunnollinen ruokakauppa on ehdoton.

Muutenkin palvelutarjonta on tällä alueella ihan toista luokkaa, kuin missään, missä olen asunut tai vieraillut. Löysin jopa Hot Jooga studion. En kyllä ymmärrä, mihin hot jooga studiota tarvitaan, koska ulkona on lähemmäs neljäkymmentä astetta, mutta ehkä jos talvella tulee tarvetta joogalle. Tämä kuumuus kyllä yllätti. Liberian kosteuden jälkeen tämä ilmankosteus ei tunnu miltään, mutta kuumuus tuntuu kuin olisi Saharan autiomaassa. En ole ikinä ollut, mutta tuntuu kuin olisi uunissa.

Löysin hotellin vierestä kivan lenkkipolun, mikä näyttäisi vievän metsään ja haluan mennä katsastamaan, josko pääsisin sinne pyöräilemään, koska juoksu ei tule kysymykseenkään tässä kuumuudessa. Sovittiin jo lasten kanssa, että otetaan heidän polkupyörät mukaan seuraavan kerran kun tulevat käymään, niin olisi kiva olla polut valmiiksi katsottuna.

Parasta kuitenkin tässä päivässä on asia, mitä olen odottanut jo vuosia. Tapaan parhaan ystäväni vuosien jälkeen. Hän asuu perheensä kanssa 20 minuutin automatkan päässä hotelliltamme ja hän tulee kohta hakemaan minua lounaalle. Pari viikkoa sitten mietin asiaa ja onnen kyyneleet nousivat silmiini, kun tajusin, että tapaamme taas monen vuoden jälkeen. Tästä tulee hyvä kolme vuotta. Tunnen olevani kotona.

Camilla

English: Our first morning in our new hometown Houston started with a nice workout at our hotel gym and with a nice big breakfast. The trip to the grocery store last night was a nice experience and we both feel like we will enjoy our time here. 

Suuri elämänmuutos

On By CamillaIn YhdysvallatLeave a comment

En olisi neljä vuotta sitten uskonut mihin elämä veisi minua, mutta tässä sitä nyt ollaan. Rouvana Yhdysvalloissa. Kahden suloisen lapsen äitipuolena. Tämä on ollut ihan mieletön seikkailu, enkä voisi enää kuvitella elämääni ilman miestäni ja hänen lapsiaan. Tiedän olevani onnekas monella eri tapaa ja en malta odottaa viettää loppuelämä heidän kanssaan.

Edellisessä blogipostauksessa kerroin vihdoinkin uutiset ja olin niin otettu kaikista onnitteluista, etten tiennyt miten päin olla. Olisin tietysti halunnut pitää isot häät ja kutsua kaikki juhlistamaan rakkauttamme, mutta elämä päätti toisin. En kadu hetkeäkään tai toivoisi erilaista hääpäivää, koska kaikki meni niinkun oli tarkoitettu. Haluan edelleen pitää hääjuhlan, mutta ensin meidän pitää selvittää nämä oleskelulupa-asiat. Yksi asia kerrallaan.

Olemme tällä hetkellä loman loppusuoralla Louisianassa aviomieheni perheen luona ja lapset ovat meillä edelleen. Olen aina ihmetellyt, miten vanhemmat aina valittavat, kuinka mihinkään ei ole enää aikaa, mutta todentotta olen ollut onnellinen jos saan käydä suihkussa joka toinen päivä ja muistan syödä pari kertaa päivässä. Kaikki muu on luksusta. Sitä vaan jotenkin ajautu selviytymismoodiin ja yritin vaan pitää kaikki hengissä, syötettynä ja yhtenä palana. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, olisin tietysti voinut ottaa vähän iisimmin ja nauttia ajasta vähän enemmän. Nyt kun talossa on neljä aikuista pitämässä huolta lapsista (eikä olla jumissa hotellihuoneessa), olen itsekin osannut nauttia enemmän ja jaksanut leikkiä kivoja leikkejä lasten kanssa.

Olen aloittanut kuvien läpikäynnin viimeiseltä kuukaudelta ja yritän hieman jäsennellä, mistä oikein aloittaisin kertomaan seikkailuistamme. Välillä tahti on ollut sen verran nopeaa, ettei ole tahtonut pysyä mukana, mutta onneksi tajusin sentään ottaa muutaman kuvan sieltä täältä, jotta muisteleminen olisi helpompaa näin jälkikäteen.

Miltä nyt sitten tuntuu asua toisella puolella maailmaa ja olla naimisissa? Totuuden nimissä, en koe minkään muuttuneen ja olo on aika samanlainen kuin ennenkin, mutta ehdottomasti turvallisempi. Vaikka oleskeluluvan saanti tulee olemaan oma prosessinsa, mutta nyt olemme sentään yhdessä. Tiedän, että saamme olla yhdessä, eikä huomenna tarvitse lähtee lentokentälle, taas. Tieto luo turvallisuuden tunteen ja voimme elää elämäämme ilman turhaa stressiä. Tai noh… Green card prosessihan on tunnetusti maailman helpoin juttu.

Kuvat ovat parin päivän takaa Louisianasta, kun kävimme lasten kanssa päiväkävelyllä luontopolulla suoalueella.

Camilla

English: First I would like to thank everybody for their kind words. It sure has been quite the whirlwind, but here we are. Married and finally in one country. Our vacation time is now over and we are headed to Houston tomorrow morning. Pictures from our time in Louisiana, when one morning we took the kids to a short hike at a Nature Reserve. 

Mr. and Mrs. Fontenot

On By CamillaIn Yhdysvallat3 Comments

Miehen työn takia olemme joutuneet tekemään paljon nopeitakin päätöksiä ja yksi näistä oli mennä naimisiin yhtenä maanantai-iltana Virginiassa. Tarkoitus ei ollut mennä naimisiin nyt vaan vasta myöhemmin, mutta miehen työ ja oleskelulupa-asiat menivät niin, että naimisiin piti mennä sillä punaisella minuutilla.

Joten, yhtenä sunnuntaiaamupäivänä mies soitti muutaman puhelun ja saimme maanantai-illaksi vihkijän järjestettyä. Mies kävi töiden jälkeen hakemassa minulle kukkakimpun, minä puin näteimmän mekon, joka matkalaukusta löytyi ja varasimme pöydän ranskalaisesta ravintolasta. Kolme ystäväämme Marylandista tapasivat meidät vihkijän talolla, mikä kruunasi tilaisuuden.

Lapset saivat olla mukana, mikä oli heille ollut suuri toive kihlajaisista asti. Kaikenkaikkiaan asiat järjestyivät kivasti ja saimme kaikki ihanan muiston päivästä.

Seremonia oli intiimi ja kaunis. Vihkijä oli vihkinyt yli viisi tuhatta paria ja oli nappivalinta.

Pidämme häät myöhemmin, mutta oikeastaan pidin tavasta, jolla meidät vihittiin. Ei suuria odotuksia vaan saimme kaikki vaan nauttia ja elää hetkessä.

Joten, tässä sitä nyt ollaan! Rouvana ja kahden suloisen lapsen äitipuoli.

Camilla

English: A few weeks ago we decided to get married in Virginia with just the kids and a few of our friends present. The ceremony was beautiful and intimate. So, here we are – I am a wife and a stepmom to two beautiful children.

Thank you Boris for the pictures! 

Kuukausi matkalaukkuelämää

On By CamillaIn YhdysvallatLeave a comment

Tällä viikolla tulee kuluneeksi kuukausi siitä, kun pakkasimme laukkumme Liberiassa ja aloitimme muuttoprosessin. Olemme käyneet Suomessa peräti neljän päivän visiitillä, Marylandissa, New Yorkissa, New Jerseyssä ja nyt olemme Virginiassa. Ystävämme Marylandissa ehdotti yökyläilyä tälle viikolle, koska mieheni on koulutuksessa tämän viikon ja tekee pitkää päivää kaukana hotellistamme. Joten, lähdemme kohtapuolin lasten kanssa Marylandiin ystävämme talolle yhdeksi yöksi, missä lapset saavat viettää vuorokauden tavallista arkea kaiken tämän hotellielämän vastapainoksi. Samalla saamme ystäväni kanssa viettää tyttöaikaa lasten leikkiessä.

The Appalachian Mountains

Tämä hotellielämä on alkanut syömään hermoja monellakin tapaa, mutta jos totta puhutaan, minulla oli erittäin pessimistinen asenne koko hotellielämään. Nyt kun ollaan kuukauden päivät eletty matkalaukuista, eihän tämä nyt niin kamalaa ole. Vaikein osuus on ollut ruokailu, ja eteenkin terveellisen ruuan löytäminen. Jotenkin olen kuitenkin onnistunut löytämään kaikille suht terveellistä ruokaa joka päivä. Ja onhan hotellielämässä hyvätkin puolensa. Pyyhkeet vaihtuu päivittäin, lakanat vaihtuu itsestään, siivooja käy päivittäin (paitsi minä kyllä siivoan ennen kun siivooja tulee), aamupala on valmiina joka aamu odottamassa nälkäisiä vieraita ja takapihalla on uima-allas jos haluaa pulahtaa vilvoittelemaan kuuman päivän päätteeksi.

Olen monesti pohtinut, miten selvisimme näinkin pitkälle ja vain muutamalla hermoromahduksella ja luulen, hyvällä kommunikaatiolla on ollut osuutta onnistumiselle. Jos huomaamme jonkun tarvitsevan omaa aikaa tai omaa tilaa, lähdemme muut pois tilanteesta. Ja usein osaamme pyytää omaa aikaa, jos sitä tarvitsemme. Toinen asia on tavaroiden vähyys. Kun lähdimme Liberiasta otimme vain kaksi matkalaukkua mukaan ja vaihtovaatteita vain seitsemäksi päiväksi, enkä kertaakaan ole kaivannut muita vaatteita. Laukuista löytyy ainoastaan kolmet kengät per henkilö, yhdet lenkkarit, yhdet sandaalit ja yhdet hienommat kengät töihin tai ravintolaan. Ainut suuri ongelma oli kosmetiikka ja sitä minulla onkin aivan liikaa. Mutta toisaalta, tarvitsimme paljon aurinkorasvaa ja päivittäiskosmetiikkaa, ettei tarvinnut mennä heti ostamaan lisää. Jos tavaraa olisi ollut yhtään enempää, olisin tullut hulluksi.

Kahden kuukauden vaatteet // Clothes for two months

Nyt onkin aika lähteä yökyläilemään!
Mukavaa viikon jatkoa!
Camilla

English: We have now been living in hotels for a month and was wondering how we’ve made it this far without any mental breakdowns. I think it has been because of good communication between us all and not packing a ten suitcases.  

Äitipuolen elämää

On By CamillaIn Yhdysvallat1 Comment

Eipä ole äitipuolen elämä ole ollut helppoa, mutta kaiken arvoista! Ollaan oltu tien päällä siitä lähtien, kun lähdettiin Liberiasta, eli kolme viikkoa sitten. Nyt kun olemme vihdoin asettuneet Virginiaan kahdeksi viikoksi yhteen paikkaan ja yhteen hotelliin, olemme joutuneet hoitamaan kaikkia juoksevia asioita samalla kun mies on ollut päivät töissä.

Kaikesta huolimatta fiilikset on korkealla ja olemme onnellisia, kun saamme viettää aikaa lasten kanssa. On tapahtunut niin paljon niin lyhyessä ajassa, ettei tahdo muistaa kaikkea mitä ollaan tehty. Käytiin New Yorkissa, New Jerseyssä huvipuistossa ja nyt ollaan Virginiassa ja ollaan jo ehditty kaikkea turistijuttuja tehdä Washington DCssä!

Huvipuisto oli kiva tapa viettää kesälomaa ja kaikki vaikutti olevan tyytyväisiä. Päivät meni todella nopeasti, eikä illalla tarvinnut unta odotella kauan. Säätkin suosivat, eikä saatu kuin kerran viimeisenä päivänä pari pisaraa vettä niskaan, vaikka koko viikoksi oli luvattu sadetta ja ukkosta.

Nyt olemme siis 1,5 viikkoa Washingtonissa miehen hoitaessa työasiat kuntoon ennen muuttoa Houstoniin. Meillä on hotellilla ilmainen bussikuljetus viiden mailin säteellä ja onkin ollut näppärä käyttää metroasemalle kulkiessa. Pääsemme metrolla suoraan keskustaan, jossa kaikki nähtävyydet on. Kävimme lasten kanssa jo valkoisella talolla, vakoilumuseossa ja piknikillä National Mall puistossa.

Loppuun vielä muutama huomio Amerikkaan tulosta. En muistanutkaan kuinka paljon ihmisiä tässä maassa asuu. Liikenne on ihan toista luokkaa kuin Suomessa tai Liberiassa, enkä pysty välillä ymmärtämään mistä nämä kaikki ihmiset tulevat. Välillä tekisi mieli lähteä metsään istumaan yksikseen, koska tämä ihmispaljous on vähän liikaa. Olenkohan tulossa vanhaksi?

Olin jotenkin siinä uskossa, että muutto Yhdysvaltoihin olisi jotenkin maatajärisyttävän erilaista tai tuntuisi jotenkin tosi erilaiselta, mutta oikeastaan olen aika kotona täällä. Ihmiset hymyilee ja moikkailee joka paikassa. Ihmiset kyselevät paljon, vaikka ei tuntisi toisiaan ollenkaan. Kummallista kyllä, tämä tuntuu kotoisalta.

Toinen asia, mitä en muistanu on, kuinka paljon eri kulttuureja Yhdysvalloissa kohtaa. Ihmisiä on joka puolelta maapalloa eri taustoilla ja tavoilla. Suvaitsevaisuus onkin huipussaan, ihan joka päivä, joka paikassa.

Kaikin puolin olen kuitenkin sopeutunut tänne tosi hyvin. Arvostan paljon amerikkalaista kulttuuria, jossa jokainen saa olla juuri sellainen kuin haluaa olla. Ei ole muottia, mihin tulee mahtua. Tämä voi tietysti muuttua, kunhan pääsee kiinni arkeen Houstonissa. Lomalla kaikki on erilaista…

Anyways, taas on aika jatkaa päivän turistipuuhiin! Lisää museoita ja piknik puistossa!

Camilla

English: It sure has been quite the ride so far, but worth every minute. We’ve been on the road since we left Liberia three weeks ago and finally settled down at a hotel in Virginia for two weeks. The kids and I have been going to the museums in Washington DC, while their dad has been working during the days.