Mun pitäis oikeasti olla menossa kauppaan, mutta kirjoittaminen veti enemmän puoleensa. Enkä oikein osaa olla kotoa pois. Nimittäin uudesta kodista! Puoli vuotta The Woodlandsissa tuli täyteen ja vuokrasimme 2,5 vuodeksi omakotitalon Houstonin suburbsista. Asumme ihan keskustan ja miehen uuden toimistorakennuksen lähellä, mutta tärkeintä on, että asumme aivan lenkkipolkujen vieressä.
Talo on aivan valtava, melkein 250 neliötä ja takapiha postimerkin kokoinen, enkä voisi olla enemmän innoissani! Muutto meni kaikenkaikkiaan hyvin ja olo on kuin jyrän alle jääneellä. Olimme aloittaneet järjestelyt jo yli kuukausi sitten, joten muuttopäivänä ei ollut enää suuria kysymysmerkkejä. Vuokrattu pakettiauto oli meille liian pieni, mutta ei haitannut sekään. Teimme muutaman ylimääräisen kierroksen pikkuautoilla ja saimme muuttopäivänä keittiönkin kokonaisuudessaan purettua. Aika saavutus mielestäni.
Muuton jälkeisenä päivänä kävin aamulla siivoamassa vanhan samalla kun mies aloitti maalaamaan autotallin seiniä. Vaikka kyseessä ei ole mikään vanha talo, on tällä ikää sen verran, että edelliset asukkaat olivat laittaneet sitä sun tätä seinille roikkumaan, joten saimme luvan maalata autotallin ja pari muutakin seinää sisältä.
Onneksi vuokraisäntä oli tilannut siivousfirman siivoamaan ennen kuin muutimme, koska 250 neliötä on aika paljon yhdelle naiselle, joten olin superkiitollinen, ettei tarvinnut siivota kahta taloa. Ja kirsikkana kakun päällä, saimme ihan uudet pyykinpesukoneet! Kyllä nyt meitä on hemmoteltu.
Nyt kun suurin osa tavaroista on paikoillaan, näyttää talo aika tyhjältä. Keittiön kaapit on vain puolillaan täynnä ja kaikki meidän ystävät tietää kuinka paljon keittiöön liittyviä tavaroita meillä on! Vaatekaappi näyttää tyhjältä, vaikka olen tunkenut sinne kaikki mitä olen keksinyt. Olohuone on aika kolkko, vaikka meidän sohva on valtava. Olen kuitenkin todella tyytyväinen miltä kaikki näyttää. En usko, että hankimme enempää huonekaluja. Ehkä muutama matto ja jokunen lipasto/hylly. Noh, vierashuoneisiin tarvii kyllä ainakin sänky hankkia. Olisi tylsää jos vieraat joutuisivat lattialla nukkua 🙂
Aurinko paistaa kauniisti makuuhuoneemme ikkunoista ja hymyilen. Putkimies kävi kanssa aikaisemmin tänään ja korjasi keittiön altaan. Nyt voi mennä tekemään ruokaa. Mutta ensin kuppi kahvia.
Miehellä oli työmatka viime viikolla ja päätin lähteä mukaan seuraksi. Kävimme viikon aikana Oklahoma Cityssä, Dallasissa ja Austinissa. Kilometrejä tuli taas kiitettävästi ja vaikka matka oli ihanan virkistävä, oli ihana tulla kotiin.
En kuitenkaan malta kertoa, mitä tein Dallasissa miehen ollessa töissä. Kävin nimittäin Dallas tv-sarjan kuvauspaikalla Southforkin ranchillä ja oli ihan superhienoa! Kai näin Game of Thronesin faneista tuntuu kun he matkaavat Kroatiaan 🙂 Oli ihan mielettömän hienoa saada kävellä ympäri ranchiä samalla paikalla, kuin J.R. Ewing ja Sue Ellen. Muistan lapsena kuinka ihailin Sue Ellenin vaatteita, korkokenkiä ja laukkuja. Ah, ne kirjekuorilaukut! Ja ne hiukset!
Ennen kuin jatkat lukemista, haluan tässä välissä mainita, että jos haluat pitää illuusion yllä Southfork ranchistä, lopeta lukeminen tähän. Kaikki ei nimittäin ole niinkuin televisiossa.
Tämän terassin muistaa varmaan kaikki. Useat aamiaiset on pöydän ääressä syöty. Pikkasen epäilin kun opas väitti, että pöytä ja tuolit ovat alkuperäiset, mutta totta tosiaan ovat. Katsoin Dallasia uudestaan ja samat tuolit ja pöytä!
Ennen kuin menin Southforkissa käymään, olin tietoinen, että pettymyksiä saattaa olla luvassa, kuten Southforkin koko. Kyseessä on ihan tavallinen neljän makuuhuoneen omakotitalo, joista kuvakulmilla saatiin näyttämään valtavalta palatsilta. Kuvausryhmällä ei ollut lupaa kuvata Southforkin talon sisätiloissa, vaan kaikki materiaali sisätiloista kuvattiin Kaliforniassa. Southforkin pinta-ala on itse asiassa vain 550 neliömetriä, kun taas Kaliforniassa rakennetussa talossa on peräti 3700 neliömetriä (jos nyt kuulin oikein oppaalta). Mutta voisin kuvitella, että Kalifornian kuvauspaikalta löytyy paljon muitakin huoneita ja asuntoja, eikä vain Southforkin sisätiloja.
Southfork ranchin omisti ihan tavallinen perhe, herra ja rouva Duncan ja heidän kolme poikaa ja kun kuvausryhmä neuvotteli kuvausluvasta, rouva Duncan antoi kyllä luvan, mutta vain kesäkuukausiksi, koska pojat olivat koulussa, eikä hän halunnut poikien koulunkäynnin kärsivän. Eikä hän halunnut kuvattavan sisätiloissa, koska olihan kyseessä heidän koti. Kolmentoista peräkkäisen vuoden ajan Duncanin perhe avasi talonsa ovet kuvausryhmälle, joten voitte vain kuvitella minkälaista oli elää televisiosarjan kuvauspaikalla. Opas luonnehti tilannetta, kuin serkkujen kesälomavierailu – ei oikein voi sanoa, että joko olis aika lähteä ja passaat heitä, vaikka mikä olisi.
Southfork ranchin tilukset ovat valtavat ja näkymät talolta kauniit.
Koko kuvausryhmä teetti varmasti Duncanin perheelle päänvaivaa ja harmaita hiuksia, mutta en usko, että kaikki oli huonosti, koska he päästivät kuvaamaan kolmentoista vuoden ajan. Suosittelen ehdottomasti käymään ranchillä, jos matka Dallasiin on missään vaiheessa edessä. En nimittäin halua kertoa kaikkia hassuja tarinoita, joita sain kierroksella kuulla.
Mitä ranchille sitten nykyään kuuluu? Southforkin sisätilat on remontoitu ja jäljittelee Dallasin sisustusta – aivan karmeita 70-luvun tapetteja ja Teksasin kokoisia huonekaluja. Talossa järjestetään päivisin turistikierroksia ja muuten on mahdollista vuokrata tilat erilaisiin tilaisuuksiin. Tiluksilta löytyy eläimiä, joita saa kierroksen jälkeen käydä katsomassa. Muun muassa hevosia ja laamoja näin. Tiluksille on myös rakennettu iso konferenssitila tilaisuuksia varten ja rodeo-areena, joita saa vuokrata käyttöönsä. Mutta kaikkein kiinnostavin tieto oli, että turistit saavat varata itselleen “päivä ranchillä”, johon kuuluu hevosilla ratsastus. Hevoset ovatkin ranchin ainut kulkuneuvo, jolla pääsee kaikkialle. Otin tästä tiedosta heti kopin ja lähden mielelläni turistioppaaksi jos meidän seuraavat (tai sitä seuraavat) vieraat Suomesta haluaa lähteä viettämään todellisen cowboypäivän.
Haave toteutunut ja pääsin seisomaan samalle asfaltille, missä Sue Ellen ja J.R. on joskus seissyt ja ajanut hienot avomersut 🙂Jock Ewingin auto, jota ei ajettu kuin kuvauksissa ja sijaitsee nyt Southforkin museossa.
Museosta löytyy paljon muistoesineitä myös muilta näyttelijöiltä.
Kun saavuin kotiin Southforkista, etsin tietysti heti netistä, kuinka saisin katsottua Dallasia ja kuinka ollakaan Amazon Primella se on ilmaista. Voitte vaan arvata, että olen katsonut Dallasia joka päivä ainakin jakson, koska, noh, onhan se nyt todella hyvä televisiosarja. Dallasiahan on katsottu ympäri maailmaa yli 90 maassa ja sarja on yksi maailman pitkäkestoisimmista sarjoista. Kun J.R. ammuttiin 80-luvulla, meni koko maailma sekaisin ja hulluimmat fanit tulivat itse asiassa Duncanin talolle tuomaan kukkia.
Kaikenkaikkiaan vierailu oli käymisen arvoinen. Southfork sijaitsee Dallasista koilliseen noin 30-45 minuuttia autolla, vähän riippuen missä päin Dallasia on. Kierros kesti tunnin, jonka jälkeen sai omatoimisesti jatkaa ihmettelyä tai mennä lounaalle Miss Ellien ravintolaan. Minulla oli hieman kiire kierroksen jälkeen, joten kävin vain nopeasti katsomassa Jock Ewingin autoa, mutta jos olisi ollut aikaa, olisi kiva ollut käydä paijailemassa hevosia. Ehdottomasti kympin kierros!
Olen aina ollut kiinnostunut ulkoavaruudesta, tähdistä ja planeetoista. On jotenkin käsittämättömän hienoa, miten ihminen on pystynyt keräämään ulkoavaruudesta tietoa ja jopa saanut vietyä ihmisiä turvallisesti planeettamme ilmakehän ulkopuolelle. Kun muutimme Houstoniin, oli luonnollisesti pakko päästä käymään NASAn avaruuskeskuksella. Olin aikaisemmin vieraillut keskuksella, mutta vain kerran vuosia sitten, joten halusin kovasti päästä oppimaan enemmän keskuksen tarjoamasta tiedosta.
Ostinkin heti ensimmäisellä viikolla, Houstoniin tultuamme, jäsenyyden NASAlle, joka oikeuttaa minut ja kolme vierasta käydä avaruuskeskuksessa vaikka joka päivä vuoden ajan, ihan ilmaiseksi. Hinta oli suunnilleen neljän kertalipun verran, joten ei tarvinnut kahdesti miettiä ostosta. Puoli vuotta jäsenyyttä takana ja olen päässyt keskuksessa käymään kolmesti. Kerran lasten kanssa, kerran vein ystävämme ja kolmannen kerran vein lapset ja mieheni vanhemmat joulun alla. Ja joka kerta löydän ihan uusia asioita, mistä en ollut aikaisemmin kuullutkaan.
Parasta kuitenkin NASAn jäsenyydessä on, että saan parin viikon välein sähköpostia NASAlta, missä kerrotaan uusista näyttelyistä, luennoista, tapahtumista ja mistä milloinkin. Uusin jäsenetu on VIP-kierros, jotka siis normaalisti maksaa monta sataa, ilmaiseksi! Joten, seuraavan kerran kun meille tulee vieraita… Vinkkivitonen, kannattaa varata matkat Houstoniin nopee, ennen kun joku muu ehtii käyttää tämän edun 😉
Independence avaruussukkula NASA 905 lentokoneen päällä.Saturn V -raketti, suurin toiminnallinen ihmisen rakentama kuljetusalus avaruuteen.Astronauttien koulutustilat.Astronauttien koulutustilat.Astronauttien koulutustilat.Astronauttien koulutustilat.
No mutta, nyt asiaan, miksi lähdin NASAsta tällä kertaa kirjoittamaan. NASAlla on joka päivä turistikierroksia, joissa kannattaa ehdottomasti käydä! Kiireisinä päivinä kiertoajeluita on kaksi erilaista – toinen astronauttien koulutustiloihin ja toinen ISSn (kansainvälinen avaruusasema) lennonjohdon tiloihin. Hiljaisempina päivinä turistikierroksia on vain yksi ja käy sekä astronauttien, että lennonjohdon tiloissa. Kiertojelut vaihtelevat myös sen mukaan, mihin turisteja voi päästää milloinkin, joten ensi vuonna ajelut saattavat olla ihan erilaisia kuin tänä vuonna.
On kuitenkin yksi astronauttien työn kannalta tärkeä koulutustila, joka ei itse asiassa sijaitse avaruuskeskuksen välittömässä läheisyydessä, eikä edes NASAn Lyndon B. Johnson Space Center:in kampuksella, mihin ei turistit pääse (ainakaan normaaliarkena). Kyseessä on valtava uima-allasta, jossa astronautit koulutetaan käyttämään työkaluja painottomassa tilassa avaruusaseman ulkopuolella tehtäviin korjaustöihin. Wikipedia osasi kertoa altaan olevan 62 metriä pitkä, 31 metriä leveä ja 12.34 metriä syvä. Vertailun vuoksi Mäkelänrinteen uima-allas on 50 metriä pitkä ja syvässä päässä vain muutaman metrin syvyys.
En tiedä kuinka usein altaalle tehdään kierroksia, mutta joulun välipäivinä peräti neljän aamupäivän ajan tiloihin pääsi tutustumaan pientä korvausta vastaan ja minähän varasin koko porukalle liput, koska halusin ehdottomasti päästä oppimaan altaasta ja koulutuksesta enemmän. Joulun välipäivät olivat otolliset, koska koulutustiloissa ei työtekijöitä juurikaan ollut pyhien takia, emmekä siis häirinneet työn tekoa. Samalla monet laitteet oli nostettu altaasta huoltoa ja inventaariota varten, joten teknisistä laitteista kiinnostuneet pääsivät näitä ihailemaan.
Altaassa on muun muassa kansainvälisen avaruusaseman malli, jossa astronautit harjoittelevat tekemään korjauksia. Allas sijaitsee kymmenen minuutin ajomatkan päässä NASAn avaruuskeskuksesta ja kierroksia oli puolen tunnin välein ja matkustimme turistibussilla Sonny Carter Training Facility:yn. Oli rahan arvoinen kierros ja meillä oli kaikilla tosi mukavaa.
Neutral Buoyancy Laboratory, Houston TX.
Kuva kuvasta. Joulun alla altaassa ei ollut sukeltajia.
Avaruuskeskuksessa on kaikille jotakin. Pienemmille astronauteille on Angry Birds puisto, missä voivat muun muassa kokeilla ajaa kauko-ohjattavaa Mars rover:ia tai kokeilla laskeutumista avaruussukkulalla. Isommat wannabe-astronautit voivat käydä ihastelemassa avaruussukkulan sisällä ja oppia elämästä avaruusasemalla.
Ainut miinuspuoli NASAn vierailijakeskuksessa on ruokailu. Päivän aikana saa käydä hakemassa eväät autosta ja syödä piknikalueella, mutta jos on sateinen päivä, niin eihän kukaan ulkona halua syödä, jolloin joutuu turvautumaan NASAn ruokiin. Kallista roskaruokaa siis. Ei mitenkään houkuttelevaa, mutta olemme usein tehneetkin niin, että otamme mukaan jotain pientä evästä, jolla jaksaa sitten lounaaseen joko kotona tai jossain lähialueen ravintolassa.
NASA on usein puheena, kun juttelen ystävien ja perheeni kanssa, ja kaikki haluavat käydä katsomassa ihan paikan päällä miltä NASA näyttää ja mitä kaikkea siellä tehdään. Suosittelen lämmöllä!
Lake Woodlands joulun välipäivinä sateiden jälkeen.
Appivanhempani päättivät tulla meille puolentoista viikon vierailulle jouluna ja nyt se vierailu on takanapäin ja kaikki on enemmän kuin hyvin. Jos totta puhutaan, en ollut missään vaiheessa edes huolestunut, kuinka vierailun käy.
Mieheni vanhemmat ovat kärsivällisiä, helposti lähestyttäviä, huomaavaisia ja uteliaita (sanan positiivisessa merkityksessä). Eivät tuomitse tai puhu selän takana ja ovat ehkä kuitenkin enemmän introverttejä kuin ekstroverttejä, vaikka ensimmäisten vuosien kokemusten mukaan ei hiljaista hetkeä keskusteluiden välissä ollut. Juuri sellaisia ihmisiä, ketä haluaa kotiinsa vieraiksi. Mieheni äiti tykkää tiskata ja siivota muiden ihmisten sotkuja, joten kaikin puolin kaikille jäi hyvä maku suuhun vierailusta.
Puolitoista viikkoa meni itse asiassa aika nopeasti. Minulla oli takataskussa kaikkea kivaa puuhaa, emmekä tainneet olla yhtenäkään päivänä kotona koko päivää. Tässä nykyisessä asunnossa meillä on vaan kaksi makuuhuonetta, joten kuusi ihmistä saimme juuri ja juuri mahtumaan nukkumaan, mutta päivisin tuntui, ettei meinannut löytää rauhallista paikkaa. Eteenkin lapset turhautuivat helposti, kun ei saanut leikkiä olohuoneessa jos aikuisilla oli keskustelu kesken.
Joulun alla kävimme katsomassa jouluvaloja ja amerikkalaiseen tapaan oli kyllä panostettu!
Parasta vierailussa oli ehdottomasti aika, minkä sain viettää anoppini kanssa. Veimme lapsia leikkipuistoon ja lasten leikkiessä juttelimme puiston penkillä istuessa kaikkea maan ja taivaan välillä. Hänkin sanoi, että nämä naiskeskustelut olivat hänen loman kohokohtia. Oli kiva kuulla tarinoita mieheni lapsuudesta ja myös koko suvun tarinaa. Mieheni vanhemmilla on molemmilla paljon sisaruksia, joten serkkuja perheestä löytyy vaikka kuinka!
Mites muuten kuulumiset? Suurin muutos on ollut, että pääsin vihdoinkin pyörän päälle kahden kuukauden loman jälkeen! Kylläpäs tuli hyvä mieli ja on paljon parempi fiilis, kun pääsin liikkumaan. Mitäs muuta..? Asuntomme on täynnä muuttolaatikoita ja ylimääräistä sälää. Olin todella onnellinen tänään kun ystäväni tuli meille lounaalle, että sain siivottua tätä kaaosta. Tai siis siirrettyä kaikkea vierashuoneeseen, heh. Siinäpä kaikkein tärkeimmät. Ai niin, ja koska elämä ei olisi liian helppoa ja tasapaksua, lähdemme taas työmatkalle. Juuri sopivasti ennen muuttoa. Mutta olen ollut tehokas ja suurin osa on jo pakattuna 🙂
CamCam 