Jouluvalot

Mitä olisikaan joulu ilman jouluvaloja? No sitä minäkin. Pimeä ja synkkä. Vaikkei täällä tule pimeä ihan kolmelta iltapäivällä, niinkuin Suomessa, mutta ihan tarpeeksi ajoissa sanon minä. Välillä on ollut aika kylmäkin, joten miksi ei voisi valaista talven pimeyttä jouluvaloilla. Kotona meillä on aika maltillisesti vaan kolme Ikean paperitähteä, joulukuusi ja takan reunustalla pienet valot, mutta onneksi naapureilla on ollut aikaa ja energiaa panostaa jouluvaloihin, joten olen saanut nauttia upeista luomuksista.

Sen lisäksi, että ihailen naapureiden taloja, niin kävin ystäväni kanssa Houstonin eläintarhan jouluvalonäyttelyssä. Se kuka muistaa, kun kerroin aikaisemmin kesällä, että kävimme Houstonin eläintarhassa lasten kanssa, muistaa varmaan, että kyseessä on siis aivan ihana vehreä puisto valtavine puineen. Mikäs sen parempi paikka ripustaa valtava määrä jouluvaloja? Houstonin eläintarha ottaa lahjoituksia vastaan vanhoja jouluvaloja, mitä ei enää tarvitse ja ripustaa sitten upeisiin näyttelyihin joulun aikaan.

Halusin mennä hyvissä ajoin ennen joulua, kun en ollut varma, miten ehdin kaikkien eri tilaisuuksien lomassa ja olikin hyvä, koska ei ollut ihan niin paljon väkeä. Ja samalla pääsi hyvin joulun tunnelmaan juomalla lämmintä kaakaota. Vinkkivitonen tähän väliin heille, ketkä ovat vasta menossa, niin puistoonhan saa viedä omat eväät, eli ei muuta kuin termarillinen lämmintä glögiä mukaan! Glögi oli yllättäen Ikeasta jo loppu, mutta kuulemma Aldissa (alkoholillinen) ja World Marketissa oli vielä jäljellä.

Takaisin aiheeseen! Puisto menee kiinni illaksi ja eläimet saavat mennä koteihinsa nukkumaan, ettei valot heitä häiritse, mutta muuten puistossa saa kävellä ihailemassa valoja. Yksi simpanssi oli jäänyt ulos, joten saimme sentään yhden eläimen nähdä, mutta muuten tämä vierailu oli täysin jouluvaloille pyhitetty.

Ja jos ei halua maksaa kahtakymppiä eläintarhan jouluvaloista, niin yleensä omakotitaloalueilla on muutamia taloja, joissa on panostettu jouluvaloihin ihan kunnolla. Viime jouluna kävimme aattoiltana ajelemassa Woodlandsissa katsomassa muutaman upean omakotitalon ja yhden kokonaisen naapuruston, jossa oltiin ihan kunnolla panostettu jouluun.

Ihanaa joulun odotusta jokaiselle taholle.
Camilla

As we are approaching Christmas, all the Christmas lights have started to pop up here and there. Even our house has filled with Christmas lights to bring joy into the dark evenings. To get the Christmas spirit up I visited the Houston Zoo Christmas lights display a couple weeks ago. It was a very magical evening walking through the beautiful Zoo park with thousands lights. 

Kiitospäivä

Arki on vienyt mukanaan, joten vähän myöhässä tulee tämä postaus, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olen suuri Frendit fani ja haaveillut vuodesta yksi siitä, että saisin emännöidä Kiitospäivän päivällisen meillä kotona. Tänä vuonna kävi niin, että lapset viettivät lomansa äitinsä kanssa, joten tuumasimme vaan, että noh, olemme sitten kaksin. Ajatus kuitenkin kävi mielessä, että olisi kiva kutsua kaikki tutut perheettömät meille syömään. Vaikka ulkosuomalaisena sitä usein ajattelee, ettei täkäläiset pyhät oikein kosketa meitä, on se vaan niin, että työkavereiden lähdettyä perheidensä luokse olisi kiva olla ihmisiä ympärillä.

Monen sattuman summan kautta kävi niin, että miehellä oli polvileikkaus Kiitospäivää edeltävänä maanantaina ja sattumalta appivanhempani saapuivat meille samalla viikolla, mistä oli suuri apu ihan logistisesti ja kotiaskareissa. Kun appivanhempien tuloa suunniteltiin, kysyin sopisiko heille, että pidämme isot päivälliskutsut meillä olivat he heti mukana. Tämä uusi perheeni elää ruoanlaittoa varten, joten heille tämä oli mahdollisuus, ilo ja kunnia saada kokkailla.

Kutsuin sitten ystäviä ja tuttavia, ketkä tiesin olevan Houstonissa Kiitospäivänä ja yllätyksekseni lähes kaikki kutsutut saapuivat. Jouduimme lainaamaan tuoleja, mutta jollain ihmeellä saimme kaikki mahtumaan yhden pitkän pöydän ääreen syömään. Yhteensä laskin 16 ihmistä, joista kuitenkin neljä oli lapsia. Tunnelma oli tiivis, mutta ihanan rento.

Ruokaa oli aivan valtava määrä ja saimme lähettää vieraat kotiin takeaway rasioiden kanssa koteihinsa. Itse söin tähteitä vielä kuusi päivää Thanksgivingin jälkeen ja pakastimessa on vielä vaikka kuinka paljon ruokaa. Kun kalkkuna tuli ensimmäistä kertaa puheeksi ehdotti mieheni isälleen uppopaistettua kalkkunaa, jotta meille sitten voisi jäädä keitin, koska sillä voi keväällä keittää rapuja ison kasan ja sehän sopi. Joten, meillä oli uppopaistettu kalkkuna. Mieheni savusti vielä brisket-lihaa kalkkunan lisäksi. Lisukkeina oli muun muassa salaatteja, corn soufflet (niinkun viime vuonna), vihreitä papuja, Louisianalaisia laatikkoruokia (toinen riisistä ja toisen maissijauhoista) ja tietysti pekaanipähkinäpiirakkaa jälkiruoaksi.

Sain vihdoinkin toteutettua suuren haaveeni ja vaikka olin kuin jyrän alle jäänyt seuraavana päivänä olen onnellinen, että saimme viettää upea ilta ystäviemme kanssa. Kuvia ei tullut räpsittyä kuin muutama, mutta niinhän se on, että kun on liian kivaa, ei vaan muista ottaa kuvia.

Black Friday:na seuraavana päivänä anoppini koristeli kanssani kodin jouluiseksi. Toimme joulukuusen sisään, ripustimme hieman jouluvaloja ja koristelimme takan amerikkalaiseen tapaan joulusukilla. Teimme kaiken lisäksi miehen kanssa suursiivouksen kotona ja kävimme ostamassa joululahjat, joten nyt joulu voi tulla. Niin, ja glögiä olen juonut jo kuukauden päivät. Onneksi Ikean glögi on juotavaa, vaikkei Marlia voita. Seuraavaksi pitää tehdä joulutorttuja!

Ai niin, niille, ketkä ei ole kuulleet, niin miehen polvileikkaus meni loistavasti. Melkein kaksi viikkoa takana leikkauksesta ja hän kävelee jo rappusia kuin kaksikymppinen konsanaan. Polvi on paremmassa kunnossa kuin ennen leikkausta, jolloin käveleminen, istuminen, kiipeäminen, makaaminen ja kaikki muu aktiviteetti aiheutti kipua. Voisin siis sanoa, että täyden kympin leikkaus.

Camilla

We hosted Thanksgiving at our house for friends with my in-laws this year which was a success. There was great food (a lot!) and our wonderful friends, which made it a day to remember. Unfortunately, I forgot to take a lot of pictures, but maybe you can just trust me if I say we had a lot of food? 

My husband had knee surgery just before Thanksgiving, which all went well. He is walking up and down stairs like nothing now – which was not the case before the surgery. 

Houstonin joulumarkkinat

Thanksgiving ei ole vielä takanapäin, mutta olen jo ehtinyt kaksilla joulumarkkinoilla piipahtaa. Ensimmäiset markkinat olivat norjalaisten merimieskirkolla ja oli kyllä todella kivat markkinat! Kaikki oli jotenkin kotikutoista, suloista ja kotoisaa. Myynnissä oli skandinaaviseen makuun tonttuja huokeaan hintaan, skandinaavisia herkkuja ja tietysti korvapuusteja. Heillä oli leipomo ja kahvila ja ilokseni kansantanssiesitys. Tuli ihan lapsuuden kansantanssimatkat mieleen tanssiesitystä katsellessa. Norjalaisilla on kyllä kanssa upeat kansallispuvut, vaikkei tietenkään meidän suomalaisten kansallispuvuissa mitään vikaa ole.

Muistan lapsena kun mummolla oli aina keittiön ikkunan välissä pumpulia ja pikkutonttuja hiihtämässä valkoisella pumpulilla. Kun markkinoilla sitten näin pieniä tonttuja suksilla, en voinut olla ostamassa. Täällä Amerikassa tosin ei harrasteta tuplaikkunoita, joten joudun vähän miettimään minne uudet pikkutontut laitan pumpulin päälle hiihtämään. En siis tietenkään ole koristellut joulua vielä, koska ensin pitää juhlistaa kiitospäivää, mutta laitoin paperiset joulutähdet ikkunoihin valoa tuomaan tänne pimeään taloon.

Me vaihdettiin kanssa talviaikaan täällä tuossa kuun alussa, jonka jälkeen illat pimenivät niin, että tuntuu kuin luolassa asuisi. Ja tuntuu kuin luolassa. Muutamana päivänä on ollut todella kylmä ja käytiinkin ihan pakkasen puolella, mutta nyt oli taas onneksi vähän lämpimämpää. Mutta kotona on kylmä kun ei täällä edelleenkään ole niitä tuplaikkunoita. Tukka vaan hulmuaa jos istuu liian lähellä ikkunaa. Ja sitten kun on ulkona lämmintä, niin ilmastointi puuskuttaa. Ei ole taas helppoa elämä täällä 🙂

No mutta, takaisin aiheeseen. Toiset joulumarkkinat olivat sitten kokemus! Kävin ihan uteliaisuudesta Houston Ballet Nutcracker -joulumarkkinoilla ja mikä kokemus olikaan! Ensinnäkin markkinoille pitää ostaa lippu ja maksaa pysäköinnistä. Vain amerikka-juttuja. Vai kuinka usein olette maksaneet Euroopassa joulumarkkinoista? Toiseksi, markkinat olivat oikeastaan ainoastaan paikka minne mennä käyttämään rahaa. Ostaa kaikkea sellaista, mitä ei oikeastaan tarvitse. Mutta, mitkä joulukoristeet olivatkaan!

Olin todella onnellinen, että menin! Eihän missään muualla saa samanlaista kokea! Arvioisin stadionin, missä markkinat pidettiin, noin Helsingin Messukeskuksen kokoiseksi, ehkä vähän isompi ja aivan täynnä pikkukauppoja. Yllättävän vähän ruokakojuja, eikä tietenkään glögiä. Mutta maassa maan tavalla ja ostimme lounaaksi meksikolaista ruokaa, mikä ei todellakaan ollut huono vaihtoehto.

Parasta markkinoilla kuitenkin olivat kanssaihmiset. Jotkut joulufanaatikot olivat pukeutuneet kiireestä kantapäähän joulun tunnelmaan, mikä oli aivan super söpöä. Nähtiin porukka keski-iän paremmalla puolella oleva ryhmä valkoisissa tutu-hameissaan ja jouluvalot kaulakoruina. Aivan täydellisiä. Jos jotain toivoisin suomalaisten ottavan amerikkalaisesta kulttuurista, niin sen, että on ok olla oma itsensä, ilman että tarvii pelätä mitä muut ajattelevat.

Onneksi lähdin molemmille markkinoille ja nyt voikin tyytyväisenä jäädä kotiin kiitospäivän jälkeen laittamaan joulua, kun on koristeet hankittuna. Monet tutut ja tuttavat (sekä Suomessa, että Houstonissa) ovat jo laittaneet joulukuusen, mutta koska emännöin kiitospäivän illallisen, en halunnut olohuoneeseen joulukuusta tukkimaan tietä. Glögin ja joululaulut olen kyllä jo melkein kuukausi sitten korkannut, mutta se tuskin lienee kenellekään yllätys 🙂 En edes uskalla arvioida paljonko glögiä juon joulun alla.

Aivan ihanaa viikonloppua ja joulumarkkinoita – missä päin maailmaa sitten lienetkään!
Camilla

It is not Thanksgiving yet, but I have already visited two Christmas markets here in Houston. The first one was at the Norwegian Seaman’s Church and the second the Houston Ballet Nutcracker Christmas Market at NRG Stadium. Dazzling decorations and great Christmas spirit! I even bought some decorations for myself, so Christmas: I am ready for you!

Syksyn taikaa

Viikko vierähti vierailijoiden kanssa todella nopeasti ja samalla syksy saapui myös tänne eteläiseen Teksasiin. Yöllä on ollu kymmenisen astetta, tai jopa alle, ja päivällä kaikkea kymmenen ja kolmenkymmenen välillä. Välillä sataa, välillä vähän enemmän, välillä tuulee niin että tukka tuntuu lähtevän ja jonain päivänä on ollut aivan täydellistä kesäsäätä. Onneksi helteet ovat kuitenkin siirtyneet ja ulkona on ollut miellyttävää viettää aikaa.

Äitini miehensä kanssa olivat siis luonamme viikon, ennen kuin lähtivät Karibialle jatkamaan lomaansa. He valitsivat loistavasti lomansa ajankohdan, sään ollessa aivan loistava! Yleensä suomalaiset vieraat haluavat ostoksille, mutta tällä kertaa vieraamme halusivat kiertää mahdollisimman paljon puistoja ja luontoa bongaamassa lintuja, mikä tietysti minulle sopi enemmän kuin hyvin! En ole käynyt kaikissa Houstonin puistoissa, niin oli mukava käydä kävelyllä eri puistoissa.

Houston on jännä paikka monella eri tapaa. Tästä kaupungista löytyy mielestäni ihan mitä vaan haluaa ja ehkä vielä vähän enemmän. Olen nyt asunut täällä vähän päälle vuoden ja tuntuu kuin tekeminen ei koskaan loppuisi tässä kaupungissa. Kaikille löytyy jotakin, eikä vierailijat tälläkään kertaa pettynyt näkemäänsä.

Arvostan ammattitaitoa suuresti ja vaikka vieraamme saattoivat ajatella, että minä vein heitä ympäri Houstonia, oli asian laita toisinpäin. Ammensin tietoa ihmiseltä, joka on omistanut koko elämänsä harrastukseensa – lintuihin. Hänen kaltaisten ihmisten takia meillä on tietoa saatavilla eri luontokappaleista, emmekä osaa tätä kiireisessä arjessa arvostaa. Joten, todellisuudessa minä taisin tästä lomasta saada enemmän, kuin vieraamme.

Houstonin veronmaksajat eivät varmaan edes tajua kuinka hienoja puistoja heidän rahoillaan ylläpidetään, enkä nyt puhu vaan Memorial Parkin kävelyreitistä, missä kaikki käyvät (minä mukaanlukien), vaan aivan valtavia luonnonpuistoja, kuten Anahuac, Brazoria, Brazos ja Memorial Parkin ei niin tunnetut reitit.

Kävimme sunnuntaina koko päivän kestäneellä kiertoajelulla Anahuac:in luonnonpuistossa ja vierailimme kuudella eri lintualueella, mutta ei tarvitse olla lintuharrastaja, jos haluaa puistossa vierailla. Mieheni sanoi hyvin, että haluaa näyttää kaikille kuinka kaunis suoalue voikaan olla, koska yleensä suosta puhuttaessa tulee mieleen ällöttäviä otuksia, märkää ja ruskeeta vettä. On suo tätäkin, mutta myös paljon muuta. Kävelimme mangrovemetsän läpi laudoista rakennetuilla kävelyreitillä auringonsäteiden tunkeutuessa tiheän metsikön läpi. Viimeksi oli yhtä rauhallista Suomen lomalla viljapeltojen vieressä iltakävelyllä ja teki hyvää liikkua luonnossa.

Löydätkö alligaattorin? Can you find the alligator?

Ihan muutaman tunnin sisään olimme nähneet ainakin sata kilpikonnaa, kymmeniä alligaattoreita, hämähäkkejä, valtava määrä lintuja, kaksi käärmettä, kolme saukkoa, karja-ajo, aivan valtava sammakko ja villiskoja. Lisäksi Memorial Parkissa nähtiin armadillo touhuilemassa omiaan pusikossa. En oikein tiedä tästä kummallisesta otuksesta mitään muuta kuin, että niitä näkee paljon tien vieressä kuolleena. Hassun näköinen eläin.

Heti vieraiden lähdön jälkeen alkoi vesisade, joka on nyt jatkunut. Samaan hengenvetoon sain jostain syysflunssan. Toistaiseksi flunssa on aika mieto, mutta kuitenkin sain viettää pari päivää sohvalla. En ole makoilevaa tyyppiä, joten tämä aika oli turhauttavaa, mutta ei auta. Se on vaan levättävä, että menisi mahdollisimman nopeasti ohi. Haluan jatkaa urheilemista, eteenkin ulkona nyt kun vihdoinkin on viileämpää.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Camilla

We had visitors from Finland for a week and took them to see a lot of parks and Nature Reserves in southern Texas. My mom’s husband is a bird watcher, so we got the chance to see some amazing views while he was enjoying all the new bird species. Summer is definitely over and the hot summer days have changed to cool weather, which is nice for a change. 

Lokakuinen lauantai

Päivä alkoi verkkaisesti. Paistelin amerikkalaisia pannukakkuja, katsoimme uutisia ja siivoilimme keittiötä. Löhöilin Frendien ääressä sohvalla ennen kuin aloitimme päivän askareet. Mies lähti korjauttamaan joustaan ja samalla kokeilemaan ampumista. Jousen tähtäin oli yksi päivä vaan tippunut maahan. Onneksi mies kuuli, kun jotain tippui, koska olisi ollut aikamoinen homma alkaa metsästä etsimään, minkä on kadottanut.

Kirjoitin hetken aikaa blogia, ennen kuin oli aika alkaa pakkaamaan. Miehellä oli syntymäpäivä hänen ollessa Haitilla työmatkalla ja halusin viedä hänet jonnekin syntymäpäivälomalle. Ensin mietin, josko oltais jääty Houstoniin ja menty johonkin kivaan hotelliin, mutta aloin katsomaan karttaa Houstonin ulkopuolelta ja huomasin College Stationin.

Olen halunnut jo pidemmän aikaa käydä College Station:lla Presidentti George Bush vanhemman museolla ja sattumalta löysin kivan armeija aiheisen hotellin. Arvelin miehen pitävän tällaisesta pienestä lomasta ja varasin matkan jo yli kuukausi sitten.

Pala Berliinin muuria.

Pakkasin laukut ja söin lounaan. Kaapista löytyi vielä uunissa paistettuja kasviksia, joten heitin niitä pannulle kananmunan kera. Miehen tullessa takaisin heitimme laukut autoon ja lähdimme ajamaan. Mies halusi lounaaksi barbeque ruokaa, joten pysähdyimme Rudy’s:lla.

Aika nopeasti kun ajaa Houstonista 290 tietä pitkin muuttuu maisema rullaavaksi. Houstonissa ei ole mitään korkeuseroja, jos korkeita rakennuksia lasketa, joten maisemat ovat aika rajoittuneet. Matkalla College Station:iin oli kuitenkin ihania pieniä mäkiä ja ihasteltiin komeita maisemia. Tykkään olla kotona, mutta välillä pieni maisemanvaihdos tekee hyvää.

Matkalla ystävämme Uudesta Seelannista soitti ja vaihdettiin kuulumiset. Kuulemma amerikkalainen aksentti on tarttunut minuun. Hups. Ihana kun meillä on ystäviä ympäri maailmaa ja vähän väliä tulee viestejä ja puheluita milloin mistäkin.

Kävimme ensin George W. Bush Presidential Library and Museum:lla, missä sain muun muassa ottaa kuvia itsestäni Valkoisen Talon presidentin työpöydän ääressä. Opimme paljon edesmenneestä presidentistä, hänen urasta ja perheestään. Kävimme vielä kierroksen lopuksi presidenttiparin haudalla upeassa puistossa museon takana.

College Station on aika pieni yliopistokaupunki ja ajoimme museolta vain muutaman minuutin hotellille. Sisäänkirjautuessa talo tarjosi oluet, joten menimme kauniille sisäpihalle nauttimaan kylmät oluet varjoon. Vaikka yöt ovat olleet kylmät, kohoaa lämpötilat iltapäivällä edelleen reippaasti yli hellelukemien ja auringossa on edelleen todella kuuma, joten iltapäiväoluet maistuivat oikein hyvälle.

Illalliseksi kävimme syömässä Torchy’s Tacos ravintolassa ja katsoimme jalkapallo- ja baseballmatsia ravintolassa. Yömyssyksi valikoitui gin & tonic hotellin sisäpihalla. Ihastelimme tähtiä pimeällä sisäpihalla. Tähän on hyvä lopettaa viikko.

Päivän tapahtumia oli hyvä kirjoittaa, koska se sai tajuamaan mitä oikeasti tulee tehtyä, eikä vaan mitä luulee tekevänsä. Ajattelin, etten lue tarpeeksi, koska en saa luettua kirjaa, mutta todellisuudessa luen paljon. Jo pelkästään työn puolesta luen paljon ja tutkin strategioita ja mahdollisuuksia. Ja tietysti lukuisat podcastit, mitä kuuntelen! Sekin on lukemista omalla tavallaan. Mutta koneella pyöriminen vie paljon aikaa päivästäni, joten perinteisen kirjan lukeminen olisi välillä ihan tervetullutta.

Liikunta jäi todella vähälle tällä viikolla, minkä huomasin kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Olin väsyneempi, enkä meinannut oikein jaksaa keskittyä. Ihminen on luotu liikkumaan, eikä löhöilemään sohvalla, joten tässä itselle merkintä, että pitää liikkua päivittäin!

Ihanaa alkuviikkoa!
Camilla

English: Since I received feedback from English blog readers of translation, I will from now on also add a short translation. This blog post ends a “week in my life” -series. During this week I’ve been preparing for mom’s visit to Houston, working, went to a bachelorette party and took a mini vacation with hubs to College Station. Pictures in this post are from the trip, which was a birthday present to my husband, since he was on a work trip during his birthday. We went to visit George W. Bush Presidential Library and Museum in College Station, TX and stayed one night in an army themed hotel. The trip was a huge success. I’m not sure who was more excited – hubs or me. 

Lokakuinen perjantai

Miehen herätyskello herättää taas viideltä, mutta torkun hetken ennen kuin nousen. Syön tuorepuuron samalla kun teen töitä. Katson Tastytrade livelähetystä (töitä), luen, etsin hyviä kauppoja ja turvaudun sosiaalisessa mediassa muihin optio-treidaajien ammattitaitoon. Kiva kun voi kysellä muilta ideoita, eteenkin silloin kun asiat eivät mene niinkun on ajatellut.

Käyn aamupesulla ennen kuin lähden ystävän kanssa lounaalle. Asumme nykyään yli tunnin ajomatkan päässä toisistamme, joten päädymme yleensä tapaamaan puolivälissä lounaan merkeissä. Teen hetken töitä ennen kuin ystäväni saapuu ja tilaamme ruoat. Valitsemme usein saman ravintolan, koska ystäväni kolmivuotias tytär voi leikkiä leikkipaikalla muiden lasten kanssa samalla kun syömme.

Muistin kesken lounaan yhden tärkeän asian ja soitin muutaman puhelun. Mies on vaihtamassa ortopediä ja uusi ortopedi pyysi saamaan potilastiedot vanhalta lääkäriltä ja olin totaalisesti unohtanut asian. Nyt kun olin Woodlandsissa muistin asian ja kysyin lääkärin toimistolta voinko tulla hakemaan. Mies oli unohtanut laittaa tietoihinsa, että minulle saa luovuttaa tietoja, joten ne tulevat sitten postissa ensi viikolla.

Kun olimme syöneet mainitsin ystävälleni että halusin käydä tilaamassa ilmapalloja illan juhliin ja päätimme lähteä yhdessä tilaamaan ilmapallot. Ensimmäisessä liikkeessä helium oli päässyt loppumaan, mutta toisessa liikkeessä oli jäljellä, joten sain odottaessa ilmapallot. Kun pääsin autoon olin tyytyväinen päätökseen ostaa pienen määrän palloja, koska enempää ei olisi mahtunut autooni.

Kotiin päästyä oli aika laittautua illan juhliin ja söin pienen välipalan ennen meikkaamista. Tarkistin vielä pari työasiaa ennen kuin markkinat sulkivat viikonlopuksi.

Ystäväni häät ovat sunnuntaina ja kyselin varovaisesti muutamia viikkoja sitten onkohan polttareita suunniteltu ja ystäväni oli ajatellut vievänsä äitinsä ja tädit tanssimaan häitä edeltävänä perjantaina ja änkesin itseni sitten mukaan. Menimme ensin syömään morsiamen toiveesta meksikolaiseen ja löydettiin kiva paikka, jossa meistä pidettiin hyvää huolta.

Ilta oli aivan ihana, täynnä naurua ja uusia tuttavuuksia. Oli ihana tavata morsiamen perhettä ennen häitä. Tanssimme puoleen yöhön asti, kunnes kaikkien oli aika lähteä nukkumaan.

Camilla

Lokakuinen torstai

Herään miehen herätyskelloon viideltä taas aivan kamalaan uneen. Minua vainoo joku tuntematon mies, joka yrittää päästä taloon sisään ja yritän saada ovia ja ikkunoita kiinni, mutta aina kun saan oven kiinni, toinen avautuu toisella puolella taloa. Raivostuttava uni. Mies lähtee metsälle ja jään odottamaan josko uni tulisi. Ei tule. Jossain vaiheessa kuitenkin havahdun herätyskelloon, joten kai sitten nukahdin hetkeksi.

Keitän nopeasti aamupuuroa ja teetä ja saan juuri ja juuri lusikoitua puuron suuhun, ennen kun aamun tapaaminen alkaa videopuheluna. Puhelun jälkeen keitän kupin kahvia ja yritän soittaa äitille. Juttelemme hetken ja yritän keksiä, mitä kaikkea tietoa he tarvitsisivat lentomatkalle ja ennen kaikkea passintarkastukseen. Äiti on ollut pitelemässä lapsenlastaan ja minulle tulee kova ikävä. Selaan hetken vauvakuvia. Se helpottaa. Samalla saan kuulla, että toisella siskolla on kaikki hyvin, eikä synnytys käynnistynytkään. Vauva on vähän liian pieni vielä tullakseen ulos ja voimme huokaista helpotuksesta. Tylsää olla näin kaukana tällaisena aikana.

Kirjoitan muutamia sähköposteja ja blogipostauksia. Lomassa katson vähän miltä työrintamalle kuuluu. Netflix meni väärään suuntaan ja joudun vähän luovimaan, jotta ei tulisi isoja tappoita. Voittajia ei tänään näy, joten jätän kaiken muhimaan seuraavaan päivään.

Syön lounasta ja käyn pikasuihkussa. Tänään on yksi viikon kohokohdista, sillä olen lupautunut koiravahdiksi muutamaksi tunniksi. Ystäväni on koko päivän poissa kotoa ja kysyi voinko mennä leikittämään heidän karvaista vauvaansa ja sehän sopii minulle! Frankie on berninpaimenkoira joka luulee edelleen olevan pieni sylikoira, vaikka todellisuudessa hän on varmaan minua isompi. Leikimme takapihalla ja Frankie herkuttelee jääpaloilla. Tykkään lainata kavereiden koiria, kun me emme voi allergiani takia ottaa koiraa.

Kun Frankie on hieman rauhoittunut juon jääkahvin ja teen hetken töitä. Ystäväni on löytänyt hyvän jääkahvin, johon vaan lisätään vesi ja jäät. Ei voisi kahvin keittäminen olla helpompaa. Houstonissa ei ole enää niin kuuma kuin kesällä, mutta silti kun auringossa touhuaa koiran kanssa kylmä kahvi maistuu paremmalta kuin lämmin.

Suomalaisena osaan arvostaa kaikkea, mikä liittyy Fazeriin. Ystäväni oli tilannut minulle ihanan laatikollisen Fazerin uutuusherkkuja ja paketti oli saapunut hänen äidin matkalaukussa aikaisemmin viikolla. Se on jännä miten Suomessa asuessa ei ikinä tullut edes ostettua suklaalevyjä, mutta täällä ollessa niitä kaipaa. Kummallista.

Jääkaappimme ammottaa tyhjyyttä ja käyn vihdoinkin kaupassa kotimatkalla miljoonan muun ihmisen kanssa iltapäiväruuhkassa. Kotiin päästyäni naapurin tyttö ja hänen koira ovat ulkona leikkimässä. Summer-koira tulee välittömästi tervehtimään ja kävelee suoraan tennispallojen luokse autotallissani. Summer tietää missä pallot sijaitsee ja jos pyytää, niin sieltä saa pallon. Heittelemme palloa varmaan tunnin. Naapurit palaavat yksitellen töistä ja vaihdan kuulumisia. Että pidän meidän naapureista paljon!

Tapasin jopa uusimman naapurimme. Nuori nainen muuttaa naapurustoomme ensi viikolla ja hän vaan kävi välittäjänsä kanssa viimeisen kerran ennen papereiden allekirjoittamista katsomassa taloa. Illan hämärtyessä oli aika kaikkien siirtyä sisälle katsomaan peliä. Astros on pärjännyt aika hyvin ja jännityksellä seuraamme kuinka käy.

Laitan pelin taustalle pyörimään ja laitan itselleni illallista. Mies on ollut koko päivän metsässä ja palaa kotiin vasta kahdeksalta. Vasta silloin muistan, että Amorphiksen keikka on tänä iltana! En ymmärrä miten totaalisesti unohdin! Kysyin ystäviltämme, ketkä tiesin menevän keikalle, joko Amorphis aloitti ja olisivat kuulemma aloittamassa ihan näillä minuuteilla. Päätimme siis olla menemättä. Olisimme ehkä ehtineet, mutta jäimme seuraamaan peliä kotiin.

Mies oli aivan poikki pitkän päivän jälkeen ja menimme illallisen jälkeen suoraan sänkyyn ja katsoimme taas lyhyen Youtube videon ennen kuin nukahdimme molemmat.

Camilla