Vuosikymmen

Kirjoitin postauksen jo yli viikko sitten, mutta niin se vaan on, että on hirmu vaikeeta julkaista jotain henkilökohtaista. Koska kuitenkin haluan jatkaa bloggausta elämästä Teksasissa, niin mitäpä muuta kirjoittaisin, paitsi ajankohtaisista asioista. Joten, avaan nyt hieman verhoa lähtökohdista, matkastani ja nykyhetkestä ammatillisessa mielessä. Suomalaisilla on hirmu vaikea puhua töistään, eikä harvemmin uskalleta edes kertoa, missä ollaan töissä. Syitä on varmasti monia, mutta voisin ehkä nyt yrittää murtaa jäätä ja kertoa rehellisesti minkälainen matka on tähän asti ollut. Ja ennen kaikkea kuulen mielelläni muiden tarinoita – koska jokaisen tarina on uniikki ja opettavaista.

Jäin uuden vuoden aattona miettimään mennyttä vuosikymmentä ja jos olisin 10 vuotta sitten kuullut, että olen jonain päivänä Nesteen toimistolla Houstonissa töissä, olisin pyöritellyt silmiäni. Niin se elämä kantaa ja ymmärrän nyt miksi kaikki tapahtui. Yksikään vaihe ei ollut helppo. Suurimmat epäilykset olivat tenttiin luku ja laskujen maksupäivänä. Mutta niin se vaan on – jos päättää jotain, sen myöskin saa.

Urapolku ei todellakaan ole kaikilla sama ja nyt jälkeenpäin tarkasteltuna, olen onnellinen, että sain kulkea mutkaisen tien. Olisin varmasti ollut onneton tilanteessa, jossa ura olisi luotu eteeni jo lapsena tai yhteiskunnan painostuksena. Haaveita pitää olla, koska ne puskevat meitä eteenpäin. Joten, kiitos jokaiselle sielulle, joka on tielleni päätynyt. En olisi tässä ilman sinua.

2010 – alkuvuodesta asuin Hämeenlinnassa ja olin edellisvuonna aloittanut iltalukion. Ystäväni suositteli minulle iltalukion aloittamista, eikä välttämättä tarvitsisi ravintolassa olla töissä ihan koko loppuelämää. Olin tehnyt jo melkein 10 vuotta ravintolassa töitä ja 2008 finanssikriisin jälkeen tuntui kuin koko kaupunki olisi kuollut. Ihmiset eivät käyneet enää ravintoloissa ja työt oli kiven alla. Asuin kämppiksen kanssa, mikä helpotti ja rikastutti elämää pitkän parisuhteen loppumisen jälkeen.

Maaliskuussa kävin Helsingin Töölössä Töölönranta ravintolassa työhaastattelussa ja minut palkattiin haastattelun päätteeksi. Muutin työn perässä Helsinkiin, tai lähinnä Vantaalle Länsimäkeen. Kuljin metrolla töihin ja välillä yöbussilla. Väistelin hulluja Mellunmäen metroasemalla aamukahdelta työvuorojen päätteeksi. Loppujen lopuksi vuosi oli opettavainen ja Töölönranta upea kokemus. Syksyllä tein osa-aikaisena Töölönrannassa ja jatkoin Eiran Aikuislukiossa matematiikan ja kielten opiskelua.

2011 – Vuoden vaihteessa vaihdoin työpaikkaa G. W. Sundmans Krogiin kokoaikaiseksi tarjoilijaksi. Tein päivät koulua ja illat brikkasin. Viihdyin talossa, vaikka olin todella uupunut. Rakennus on 1900-luvun alussa rakennettu ja kehnosti remontoitu. Olin muiden työntekijöiden kanssa kovassa flunssassa kerran kuussa. Poskiontelotulehduksilta säästyin sentään.

Olen aina ollut kutosen oppilas – siis asteikolla 4-10. Syy selvisi englannin tunneilla. “Sinulla taitaa olla lievä lukihäiriö”. “Jaa-a, niinpä taitaa olla”. Kielet meni miten meni, mutta matikasta sain jatkuvasti kymppejä. Fysiikan ja kemian repuutin, kun ei yhtään kiinnostanut. Haaveilin insinöörin työstä. Olin siis vaan kuullut, että ne tienaa hyvin, ei muuta. Mutta fysiikkaa ja kemiaa tarvitaan pääsykokeisiin, mitkä jo edellisvuonna repuutin. Eikä tänäkään vuonna onnistanut. Haaveilin tosissaan lentäjän ammatista. Otin selvää ihan kaikesta, mutta onneksi en hakenut, en olisi läpäissyt lääkärintarkastusta.

2012 – Yksiö Vantaalla alkoi tuntua ahtaalta ja kaukana kaikesta. Siskolla 1,5 vuoden projekti oli loppumaisillaan Puolassa ja hän etsi asuntoa. Toinen sisko oli saanut tarpeekseen HOAS:in asunnoista Espoossa. Päätimme muuttaa yhteen. Ihana asunto löytyi Etelä-Haagasta, josta teimme kodin itsellemme Vappuaattona.

Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä ja aloitin kesätyöt Vaasan leipomolla Vantaan Tammistossa pakkaamalla Ruispalaa. Hengitystietulehdukset eskaloituivat elokuussa ja juuri ja juuri sain työhaastattelussa elokuun puolessa välissä pihisten sanottua muutaman sanan. Sain paikan Etelä-Haagan uudesta K-Supermarketista.

Heinäkuussa kävin treffeillä ja vaikka tästä ei tullut mitään suurta rakkaustarinaa, jätti keskustelu deittikumppanin kanssa minut miettimään opintoja yliopistossa. Googlasin herran ehdotuksen. Hanken Svenska Handelshögskolan. Pää täyttyi kysymyksistä. Mikä on maisteri? Minkälaista on opiskella yliopistossa? Kävin tutustumassa Hankenin avoimen yliopistoon opinto-ohjaajan avustuksella elokuun alussa. Ilmottauduin kursseille ja aloitin elo-syyskuun taitteessa.

2013 – Hain Hankenille pääsykokeissa keväällä ekan kerran. En päässyt. En ollut edes lähellä. En vaan taitanut opiskelutekniikoita. Jatkoin kuitenkin kevät- ja syyslukukauden opintoja avoimessa. Samalla tein osa-aikaisesti töitä kaupalla kassalla. Kesällä työkaveri ilmoitti muuttavansa Tallinnaan opiskelemaan kauppatieteitä ja pyysi käymään. No minähän menin. Tutustuttiin ja meistä tuli läheiset ystävät. Samalla Tallinna jätti lähtemättömän vaikutuksen minuun.

2014 – Kävin koulua, opiskelin pääsykokeisiin, kävin töissä ja tein keikkaa leipomolle ja ravintoloihin. Urheilin tavoitteellisesti. Halusin elää yksin, siis ilman kumppania, mutta työkaverini usutti treffeille hänen ystävän kanssa. Meistä tuli erottamattomat ja yhtäkkiä en tehnytkään niin paljon keikkaa, vaan vietin aikaa tämän ihanan miehen kanssa. En kuitenkaan päässyt tänäkään vuonna Hankenille. Oli kyse muutamasta pisteestä.

2015 – Muutin Yhdysvaltoihin puoleksi vuodeksi miehen perässä ja asuin hänen luonaan samalla kun opiskelin pääsykokeisiin. Kannatti. Pisteet riitti enemmän kuin hyvin. Taisin tehdä kokeessa yhden virheen.

Palasin K-kauppaan töihin ja aloitin opinnot Hankenilla syksyllä. Avoimesta oli niin paljon opintopisteitä, että hyppäsin suoraan aineopintoihin, toiselle vuosikurssille. Suoritin ensimmäisen vuoden aikana 90 opintopistettä huonoin arvosanoin. Oli kiire valmistua. Virhe nro. 1. Lopetin työt.

2016 – Suoritin ja suoritin. En saanu kesätöitä ulkomailta. Hanken vaatii kaikilta opiskelijoiltaan ulkomaanvaihtoa tai työtä ulkomailta. Töiden sijaan jäinkin Suomeen tekemään kesäkursseja ja otin heinäkuun lomaa. Syksyllä taas jatkoin suorittamista ja kirjoitin kandin joukkorahoituksesta Suomessa.

Muutin entisen työkaverini kanssa Lauttasaareen kesällä, hänen muuttaessaan takaisin Suomeen Tallinnasta valmistuttuessaan kandiksi. Rakastuin Lauttasaareen ja aloitin kiipeilyharrastuksen.

2017 – Sain työharjoittelupaikan Tallinnasta ja muutin Tallinnaan melkein neljäksi kuukaudeksi tammikuussa. Elämä Tallinnassa oli upeeta. Työ oli mielenkiintoista ja kaupunki aivan ihana. Olin haaveillut valmistuvani kandiksi keväällä, mutta kaksi kurssia olin repuuttanut aikasemmin.

Sain kesätöitä Nordealta ja sopimustani jatkettiin vuoden loppuun asti. Työ oli kuin tehty minulle. Puuhastelen mielelläni yksin, mutta tiimin tuella. Opsissa oli hyvä olla, kunnes raskas päätös ylemmältä taholta ulkoistaa päätti minunkin sopimuksen vuoden vaihteessa. Syksyllä tein raskaan päätöksen olla jatkamatta maisteriin. Miehen kanssa olimme pitäneet yhtä sitten 2014, mutta etäsuhde oli alkanut syömään mielenterveyttä. Läpäisin viimeiset kaksi kurssia syksyllä ja valmistuin kandiksi.

2018 – Vuoden vaihteessa myin kaikki tavarani ja muutin isän luokse hetkeksi ennen kuin lähdin miehen luokse Liberiaan. Latasin akkuja auringossa. Pelasin tennistä.

Muutimme toukokuussa Teksasin Houstoniin Yhdysvaltoihin ja minusta tuli maahanmuuttaja ilman työlupaa. Ja kahden lapsen äitipuoli. Kotona oleskelu opetti paljon. Ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja kiitollisuutta.

2019 – Sain työluvan, mutta töitä ei meinannut löytyä. Tai siis löytyi kyllä, muttei ihan sellaista, mitä etsin. Alkuvuosi oli rankkaa, kunnes löysin nukuksissa olleen harrastuksen. Kävin kauppaa optioilla, mikä toi rakennetta päiviini. Kävi meillä vierailijoitakin Suomesta, joten pääsin matkustelemaan.

Syksyllä tuli kuitenkin kaipuu töihin ja päädyin hakemaan töihin Nesteelle. Sain ihan huippu työpaikan ihan super työkavereiden kanssa. Tätä on työstetty vuosikymmen, enkä vaihtaisi päivääkään.

Camilla

The past decade was quite the ride professionally. From serving tables, finishing High School, starting and finishing college, working at the bread factory, living in four different countries in five different cities to a career in Renewable biofuels in Houston.

Uusi alku uudessa työpaikassa

Niinhän siinä sitten kävi – minäpä aloitin työt marraskuun alussa. Ensin tuntipalkalla kuukausi kerrallaan, mutta sitten minut vakinaistettiin viikko sitten. Olin monella tapaa tyytyväinen tilanteeseeni kotona työskentelyyn ja vapauteen, mutta jotain puuttui. Laitoin hakemuksen työhön, mitä en sitten saanutkaan, mutta sainkin jotain ihan muuta, jotain mikä sopi minulle kuin nenä päähän. Yritys on minulle uusi, vaikkei ihan tuntematon.

Viihdyn aivan super paljon! Joka aamu olen innoissani lähdössä töihin ja vaikka alkuun oli tietysti aika rankkaa sovittaa kokoaika työ ja esimerkiksi liikunta, puhumattakaan kotiaskareista, mutta tuntuu kuin tasapaino olisi löytynyt. Tai kaikkihan tuskailevat tasapainon kanssa ikuisesti, mutta ainakin toistaiseksi olen ymmärtänyt levon ja liikunnan merkityksen, mikä taas tarkoittaa, ettei kaikelle tahdo enää löytyä aikaa. Illalla töiden jälkeen pitää palautua ennen seuraavaa päivää, eikä siis voi hyppiä ympäriinsä jatkuvasti tekemässä kaikenlaista, mihin aikaisemmin oli aikaa ja energiaa.

Varmaan uteliaampia kiinnostaa, mitä teen, joten yritänpä kertoa lyhykäisesti. Teen toimistotyötä ihan tässä meidän kodin lähellä, Galleriassa. Eipä siinä sen kummempia. Hyödynnän koulutustani ja saan tehdä töitä ihan mielettömien ihmisten kanssa – alan superammattilaisten kanssa. Kasvutahti on kova ja töitä tehdään enemmän kuin kehdataan myöntää, mutta siinä se suola piilee. Innostuksesta ja motivaatiosta tehdä johtavana alan yrityksenä. Mahdollisuudet ovat rajattomat ja omalla työllä voi vaikuttaa paljon.

Siinäpä se. Monella on varmaan mielessä, kuinkahan blogille käy. Siihen en osaa vastata. Halu on kova, eteenkin koska Suomessa on iso perhe ja paljon ystäviä, ketkä haluaa kuulla kuulumisia. Tämä on tehokas kanava laittaa kuulumiset kaikille yhdellä klikkauksella, mutta kaikki tuottavaa työtä tekevät tietävät, että yhteen tuotokseen voi mennä valtava määrä aikaa. Joten, en tiedä. Aika näyttää.

Joulu menee siis töissä, enkä vaihtaisi pois minuuttiakaan. Kävimme hakemassa lapset kahdeksi viikoksi, joten jotain kivaa tullaan varmasti tekemään joulun kunniaksi, mutta joulupäivä menee varmaan kotona lepäillessä.

Rauhallista joulua kaikille!

Camilla

As an early Christmas present I signed a contract and started working almost two months ago. Merry Christmas for everyone!

Jouluvalot

Mitä olisikaan joulu ilman jouluvaloja? No sitä minäkin. Pimeä ja synkkä. Vaikkei täällä tule pimeä ihan kolmelta iltapäivällä, niinkuin Suomessa, mutta ihan tarpeeksi ajoissa sanon minä. Välillä on ollut aika kylmäkin, joten miksi ei voisi valaista talven pimeyttä jouluvaloilla. Kotona meillä on aika maltillisesti vaan kolme Ikean paperitähteä, joulukuusi ja takan reunustalla pienet valot, mutta onneksi naapureilla on ollut aikaa ja energiaa panostaa jouluvaloihin, joten olen saanut nauttia upeista luomuksista.

Sen lisäksi, että ihailen naapureiden taloja, niin kävin ystäväni kanssa Houstonin eläintarhan jouluvalonäyttelyssä. Se kuka muistaa, kun kerroin aikaisemmin kesällä, että kävimme Houstonin eläintarhassa lasten kanssa, muistaa varmaan, että kyseessä on siis aivan ihana vehreä puisto valtavine puineen. Mikäs sen parempi paikka ripustaa valtava määrä jouluvaloja? Houstonin eläintarha ottaa lahjoituksia vastaan vanhoja jouluvaloja, mitä ei enää tarvitse ja ripustaa sitten upeisiin näyttelyihin joulun aikaan.

Halusin mennä hyvissä ajoin ennen joulua, kun en ollut varma, miten ehdin kaikkien eri tilaisuuksien lomassa ja olikin hyvä, koska ei ollut ihan niin paljon väkeä. Ja samalla pääsi hyvin joulun tunnelmaan juomalla lämmintä kaakaota. Vinkkivitonen tähän väliin heille, ketkä ovat vasta menossa, niin puistoonhan saa viedä omat eväät, eli ei muuta kuin termarillinen lämmintä glögiä mukaan! Glögi oli yllättäen Ikeasta jo loppu, mutta kuulemma Aldissa (alkoholillinen) ja World Marketissa oli vielä jäljellä.

Takaisin aiheeseen! Puisto menee kiinni illaksi ja eläimet saavat mennä koteihinsa nukkumaan, ettei valot heitä häiritse, mutta muuten puistossa saa kävellä ihailemassa valoja. Yksi simpanssi oli jäänyt ulos, joten saimme sentään yhden eläimen nähdä, mutta muuten tämä vierailu oli täysin jouluvaloille pyhitetty.

Ja jos ei halua maksaa kahtakymppiä eläintarhan jouluvaloista, niin yleensä omakotitaloalueilla on muutamia taloja, joissa on panostettu jouluvaloihin ihan kunnolla. Viime jouluna kävimme aattoiltana ajelemassa Woodlandsissa katsomassa muutaman upean omakotitalon ja yhden kokonaisen naapuruston, jossa oltiin ihan kunnolla panostettu jouluun.

Ihanaa joulun odotusta jokaiselle taholle.
Camilla

As we are approaching Christmas, all the Christmas lights have started to pop up here and there. Even our house has filled with Christmas lights to bring joy into the dark evenings. To get the Christmas spirit up I visited the Houston Zoo Christmas lights display a couple weeks ago. It was a very magical evening walking through the beautiful Zoo park with thousands lights. 

Kiitospäivä

Arki on vienyt mukanaan, joten vähän myöhässä tulee tämä postaus, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olen suuri Frendit fani ja haaveillut vuodesta yksi siitä, että saisin emännöidä Kiitospäivän päivällisen meillä kotona. Tänä vuonna kävi niin, että lapset viettivät lomansa äitinsä kanssa, joten tuumasimme vaan, että noh, olemme sitten kaksin. Ajatus kuitenkin kävi mielessä, että olisi kiva kutsua kaikki tutut perheettömät meille syömään. Vaikka ulkosuomalaisena sitä usein ajattelee, ettei täkäläiset pyhät oikein kosketa meitä, on se vaan niin, että työkavereiden lähdettyä perheidensä luokse olisi kiva olla ihmisiä ympärillä.

Monen sattuman summan kautta kävi niin, että miehellä oli polvileikkaus Kiitospäivää edeltävänä maanantaina ja sattumalta appivanhempani saapuivat meille samalla viikolla, mistä oli suuri apu ihan logistisesti ja kotiaskareissa. Kun appivanhempien tuloa suunniteltiin, kysyin sopisiko heille, että pidämme isot päivälliskutsut meillä olivat he heti mukana. Tämä uusi perheeni elää ruoanlaittoa varten, joten heille tämä oli mahdollisuus, ilo ja kunnia saada kokkailla.

Kutsuin sitten ystäviä ja tuttavia, ketkä tiesin olevan Houstonissa Kiitospäivänä ja yllätyksekseni lähes kaikki kutsutut saapuivat. Jouduimme lainaamaan tuoleja, mutta jollain ihmeellä saimme kaikki mahtumaan yhden pitkän pöydän ääreen syömään. Yhteensä laskin 16 ihmistä, joista kuitenkin neljä oli lapsia. Tunnelma oli tiivis, mutta ihanan rento.

Ruokaa oli aivan valtava määrä ja saimme lähettää vieraat kotiin takeaway rasioiden kanssa koteihinsa. Itse söin tähteitä vielä kuusi päivää Thanksgivingin jälkeen ja pakastimessa on vielä vaikka kuinka paljon ruokaa. Kun kalkkuna tuli ensimmäistä kertaa puheeksi ehdotti mieheni isälleen uppopaistettua kalkkunaa, jotta meille sitten voisi jäädä keitin, koska sillä voi keväällä keittää rapuja ison kasan ja sehän sopi. Joten, meillä oli uppopaistettu kalkkuna. Mieheni savusti vielä brisket-lihaa kalkkunan lisäksi. Lisukkeina oli muun muassa salaatteja, corn soufflet (niinkun viime vuonna), vihreitä papuja, Louisianalaisia laatikkoruokia (toinen riisistä ja toisen maissijauhoista) ja tietysti pekaanipähkinäpiirakkaa jälkiruoaksi.

Sain vihdoinkin toteutettua suuren haaveeni ja vaikka olin kuin jyrän alle jäänyt seuraavana päivänä olen onnellinen, että saimme viettää upea ilta ystäviemme kanssa. Kuvia ei tullut räpsittyä kuin muutama, mutta niinhän se on, että kun on liian kivaa, ei vaan muista ottaa kuvia.

Black Friday:na seuraavana päivänä anoppini koristeli kanssani kodin jouluiseksi. Toimme joulukuusen sisään, ripustimme hieman jouluvaloja ja koristelimme takan amerikkalaiseen tapaan joulusukilla. Teimme kaiken lisäksi miehen kanssa suursiivouksen kotona ja kävimme ostamassa joululahjat, joten nyt joulu voi tulla. Niin, ja glögiä olen juonut jo kuukauden päivät. Onneksi Ikean glögi on juotavaa, vaikkei Marlia voita. Seuraavaksi pitää tehdä joulutorttuja!

Ai niin, niille, ketkä ei ole kuulleet, niin miehen polvileikkaus meni loistavasti. Melkein kaksi viikkoa takana leikkauksesta ja hän kävelee jo rappusia kuin kaksikymppinen konsanaan. Polvi on paremmassa kunnossa kuin ennen leikkausta, jolloin käveleminen, istuminen, kiipeäminen, makaaminen ja kaikki muu aktiviteetti aiheutti kipua. Voisin siis sanoa, että täyden kympin leikkaus.

Camilla

We hosted Thanksgiving at our house for friends with my in-laws this year which was a success. There was great food (a lot!) and our wonderful friends, which made it a day to remember. Unfortunately, I forgot to take a lot of pictures, but maybe you can just trust me if I say we had a lot of food? 

My husband had knee surgery just before Thanksgiving, which all went well. He is walking up and down stairs like nothing now – which was not the case before the surgery. 

Houstonin joulumarkkinat

Thanksgiving ei ole vielä takanapäin, mutta olen jo ehtinyt kaksilla joulumarkkinoilla piipahtaa. Ensimmäiset markkinat olivat norjalaisten merimieskirkolla ja oli kyllä todella kivat markkinat! Kaikki oli jotenkin kotikutoista, suloista ja kotoisaa. Myynnissä oli skandinaaviseen makuun tonttuja huokeaan hintaan, skandinaavisia herkkuja ja tietysti korvapuusteja. Heillä oli leipomo ja kahvila ja ilokseni kansantanssiesitys. Tuli ihan lapsuuden kansantanssimatkat mieleen tanssiesitystä katsellessa. Norjalaisilla on kyllä kanssa upeat kansallispuvut, vaikkei tietenkään meidän suomalaisten kansallispuvuissa mitään vikaa ole.

Muistan lapsena kun mummolla oli aina keittiön ikkunan välissä pumpulia ja pikkutonttuja hiihtämässä valkoisella pumpulilla. Kun markkinoilla sitten näin pieniä tonttuja suksilla, en voinut olla ostamassa. Täällä Amerikassa tosin ei harrasteta tuplaikkunoita, joten joudun vähän miettimään minne uudet pikkutontut laitan pumpulin päälle hiihtämään. En siis tietenkään ole koristellut joulua vielä, koska ensin pitää juhlistaa kiitospäivää, mutta laitoin paperiset joulutähdet ikkunoihin valoa tuomaan tänne pimeään taloon.

Me vaihdettiin kanssa talviaikaan täällä tuossa kuun alussa, jonka jälkeen illat pimenivät niin, että tuntuu kuin luolassa asuisi. Ja tuntuu kuin luolassa. Muutamana päivänä on ollut todella kylmä ja käytiinkin ihan pakkasen puolella, mutta nyt oli taas onneksi vähän lämpimämpää. Mutta kotona on kylmä kun ei täällä edelleenkään ole niitä tuplaikkunoita. Tukka vaan hulmuaa jos istuu liian lähellä ikkunaa. Ja sitten kun on ulkona lämmintä, niin ilmastointi puuskuttaa. Ei ole taas helppoa elämä täällä 🙂

No mutta, takaisin aiheeseen. Toiset joulumarkkinat olivat sitten kokemus! Kävin ihan uteliaisuudesta Houston Ballet Nutcracker -joulumarkkinoilla ja mikä kokemus olikaan! Ensinnäkin markkinoille pitää ostaa lippu ja maksaa pysäköinnistä. Vain amerikka-juttuja. Vai kuinka usein olette maksaneet Euroopassa joulumarkkinoista? Toiseksi, markkinat olivat oikeastaan ainoastaan paikka minne mennä käyttämään rahaa. Ostaa kaikkea sellaista, mitä ei oikeastaan tarvitse. Mutta, mitkä joulukoristeet olivatkaan!

Olin todella onnellinen, että menin! Eihän missään muualla saa samanlaista kokea! Arvioisin stadionin, missä markkinat pidettiin, noin Helsingin Messukeskuksen kokoiseksi, ehkä vähän isompi ja aivan täynnä pikkukauppoja. Yllättävän vähän ruokakojuja, eikä tietenkään glögiä. Mutta maassa maan tavalla ja ostimme lounaaksi meksikolaista ruokaa, mikä ei todellakaan ollut huono vaihtoehto.

Parasta markkinoilla kuitenkin olivat kanssaihmiset. Jotkut joulufanaatikot olivat pukeutuneet kiireestä kantapäähän joulun tunnelmaan, mikä oli aivan super söpöä. Nähtiin porukka keski-iän paremmalla puolella oleva ryhmä valkoisissa tutu-hameissaan ja jouluvalot kaulakoruina. Aivan täydellisiä. Jos jotain toivoisin suomalaisten ottavan amerikkalaisesta kulttuurista, niin sen, että on ok olla oma itsensä, ilman että tarvii pelätä mitä muut ajattelevat.

Onneksi lähdin molemmille markkinoille ja nyt voikin tyytyväisenä jäädä kotiin kiitospäivän jälkeen laittamaan joulua, kun on koristeet hankittuna. Monet tutut ja tuttavat (sekä Suomessa, että Houstonissa) ovat jo laittaneet joulukuusen, mutta koska emännöin kiitospäivän illallisen, en halunnut olohuoneeseen joulukuusta tukkimaan tietä. Glögin ja joululaulut olen kyllä jo melkein kuukausi sitten korkannut, mutta se tuskin lienee kenellekään yllätys 🙂 En edes uskalla arvioida paljonko glögiä juon joulun alla.

Aivan ihanaa viikonloppua ja joulumarkkinoita – missä päin maailmaa sitten lienetkään!
Camilla

It is not Thanksgiving yet, but I have already visited two Christmas markets here in Houston. The first one was at the Norwegian Seaman’s Church and the second the Houston Ballet Nutcracker Christmas Market at NRG Stadium. Dazzling decorations and great Christmas spirit! I even bought some decorations for myself, so Christmas: I am ready for you!

Syksyn taikaa

Viikko vierähti vierailijoiden kanssa todella nopeasti ja samalla syksy saapui myös tänne eteläiseen Teksasiin. Yöllä on ollu kymmenisen astetta, tai jopa alle, ja päivällä kaikkea kymmenen ja kolmenkymmenen välillä. Välillä sataa, välillä vähän enemmän, välillä tuulee niin että tukka tuntuu lähtevän ja jonain päivänä on ollut aivan täydellistä kesäsäätä. Onneksi helteet ovat kuitenkin siirtyneet ja ulkona on ollut miellyttävää viettää aikaa.

Äitini miehensä kanssa olivat siis luonamme viikon, ennen kuin lähtivät Karibialle jatkamaan lomaansa. He valitsivat loistavasti lomansa ajankohdan, sään ollessa aivan loistava! Yleensä suomalaiset vieraat haluavat ostoksille, mutta tällä kertaa vieraamme halusivat kiertää mahdollisimman paljon puistoja ja luontoa bongaamassa lintuja, mikä tietysti minulle sopi enemmän kuin hyvin! En ole käynyt kaikissa Houstonin puistoissa, niin oli mukava käydä kävelyllä eri puistoissa.

Houston on jännä paikka monella eri tapaa. Tästä kaupungista löytyy mielestäni ihan mitä vaan haluaa ja ehkä vielä vähän enemmän. Olen nyt asunut täällä vähän päälle vuoden ja tuntuu kuin tekeminen ei koskaan loppuisi tässä kaupungissa. Kaikille löytyy jotakin, eikä vierailijat tälläkään kertaa pettynyt näkemäänsä.

Arvostan ammattitaitoa suuresti ja vaikka vieraamme saattoivat ajatella, että minä vein heitä ympäri Houstonia, oli asian laita toisinpäin. Ammensin tietoa ihmiseltä, joka on omistanut koko elämänsä harrastukseensa – lintuihin. Hänen kaltaisten ihmisten takia meillä on tietoa saatavilla eri luontokappaleista, emmekä osaa tätä kiireisessä arjessa arvostaa. Joten, todellisuudessa minä taisin tästä lomasta saada enemmän, kuin vieraamme.

Houstonin veronmaksajat eivät varmaan edes tajua kuinka hienoja puistoja heidän rahoillaan ylläpidetään, enkä nyt puhu vaan Memorial Parkin kävelyreitistä, missä kaikki käyvät (minä mukaanlukien), vaan aivan valtavia luonnonpuistoja, kuten Anahuac, Brazoria, Brazos ja Memorial Parkin ei niin tunnetut reitit.

Kävimme sunnuntaina koko päivän kestäneellä kiertoajelulla Anahuac:in luonnonpuistossa ja vierailimme kuudella eri lintualueella, mutta ei tarvitse olla lintuharrastaja, jos haluaa puistossa vierailla. Mieheni sanoi hyvin, että haluaa näyttää kaikille kuinka kaunis suoalue voikaan olla, koska yleensä suosta puhuttaessa tulee mieleen ällöttäviä otuksia, märkää ja ruskeeta vettä. On suo tätäkin, mutta myös paljon muuta. Kävelimme mangrovemetsän läpi laudoista rakennetuilla kävelyreitillä auringonsäteiden tunkeutuessa tiheän metsikön läpi. Viimeksi oli yhtä rauhallista Suomen lomalla viljapeltojen vieressä iltakävelyllä ja teki hyvää liikkua luonnossa.

Löydätkö alligaattorin? Can you find the alligator?

Ihan muutaman tunnin sisään olimme nähneet ainakin sata kilpikonnaa, kymmeniä alligaattoreita, hämähäkkejä, valtava määrä lintuja, kaksi käärmettä, kolme saukkoa, karja-ajo, aivan valtava sammakko ja villiskoja. Lisäksi Memorial Parkissa nähtiin armadillo touhuilemassa omiaan pusikossa. En oikein tiedä tästä kummallisesta otuksesta mitään muuta kuin, että niitä näkee paljon tien vieressä kuolleena. Hassun näköinen eläin.

Heti vieraiden lähdön jälkeen alkoi vesisade, joka on nyt jatkunut. Samaan hengenvetoon sain jostain syysflunssan. Toistaiseksi flunssa on aika mieto, mutta kuitenkin sain viettää pari päivää sohvalla. En ole makoilevaa tyyppiä, joten tämä aika oli turhauttavaa, mutta ei auta. Se on vaan levättävä, että menisi mahdollisimman nopeasti ohi. Haluan jatkaa urheilemista, eteenkin ulkona nyt kun vihdoinkin on viileämpää.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Camilla

We had visitors from Finland for a week and took them to see a lot of parks and Nature Reserves in southern Texas. My mom’s husband is a bird watcher, so we got the chance to see some amazing views while he was enjoying all the new bird species. Summer is definitely over and the hot summer days have changed to cool weather, which is nice for a change. 

Lokakuinen lauantai

Päivä alkoi verkkaisesti. Paistelin amerikkalaisia pannukakkuja, katsoimme uutisia ja siivoilimme keittiötä. Löhöilin Frendien ääressä sohvalla ennen kuin aloitimme päivän askareet. Mies lähti korjauttamaan joustaan ja samalla kokeilemaan ampumista. Jousen tähtäin oli yksi päivä vaan tippunut maahan. Onneksi mies kuuli, kun jotain tippui, koska olisi ollut aikamoinen homma alkaa metsästä etsimään, minkä on kadottanut.

Kirjoitin hetken aikaa blogia, ennen kuin oli aika alkaa pakkaamaan. Miehellä oli syntymäpäivä hänen ollessa Haitilla työmatkalla ja halusin viedä hänet jonnekin syntymäpäivälomalle. Ensin mietin, josko oltais jääty Houstoniin ja menty johonkin kivaan hotelliin, mutta aloin katsomaan karttaa Houstonin ulkopuolelta ja huomasin College Stationin.

Olen halunnut jo pidemmän aikaa käydä College Station:lla Presidentti George Bush vanhemman museolla ja sattumalta löysin kivan armeija aiheisen hotellin. Arvelin miehen pitävän tällaisesta pienestä lomasta ja varasin matkan jo yli kuukausi sitten.

Pala Berliinin muuria.

Pakkasin laukut ja söin lounaan. Kaapista löytyi vielä uunissa paistettuja kasviksia, joten heitin niitä pannulle kananmunan kera. Miehen tullessa takaisin heitimme laukut autoon ja lähdimme ajamaan. Mies halusi lounaaksi barbeque ruokaa, joten pysähdyimme Rudy’s:lla.

Aika nopeasti kun ajaa Houstonista 290 tietä pitkin muuttuu maisema rullaavaksi. Houstonissa ei ole mitään korkeuseroja, jos korkeita rakennuksia lasketa, joten maisemat ovat aika rajoittuneet. Matkalla College Station:iin oli kuitenkin ihania pieniä mäkiä ja ihasteltiin komeita maisemia. Tykkään olla kotona, mutta välillä pieni maisemanvaihdos tekee hyvää.

Matkalla ystävämme Uudesta Seelannista soitti ja vaihdettiin kuulumiset. Kuulemma amerikkalainen aksentti on tarttunut minuun. Hups. Ihana kun meillä on ystäviä ympäri maailmaa ja vähän väliä tulee viestejä ja puheluita milloin mistäkin.

Kävimme ensin George W. Bush Presidential Library and Museum:lla, missä sain muun muassa ottaa kuvia itsestäni Valkoisen Talon presidentin työpöydän ääressä. Opimme paljon edesmenneestä presidentistä, hänen urasta ja perheestään. Kävimme vielä kierroksen lopuksi presidenttiparin haudalla upeassa puistossa museon takana.

College Station on aika pieni yliopistokaupunki ja ajoimme museolta vain muutaman minuutin hotellille. Sisäänkirjautuessa talo tarjosi oluet, joten menimme kauniille sisäpihalle nauttimaan kylmät oluet varjoon. Vaikka yöt ovat olleet kylmät, kohoaa lämpötilat iltapäivällä edelleen reippaasti yli hellelukemien ja auringossa on edelleen todella kuuma, joten iltapäiväoluet maistuivat oikein hyvälle.

Illalliseksi kävimme syömässä Torchy’s Tacos ravintolassa ja katsoimme jalkapallo- ja baseballmatsia ravintolassa. Yömyssyksi valikoitui gin & tonic hotellin sisäpihalla. Ihastelimme tähtiä pimeällä sisäpihalla. Tähän on hyvä lopettaa viikko.

Päivän tapahtumia oli hyvä kirjoittaa, koska se sai tajuamaan mitä oikeasti tulee tehtyä, eikä vaan mitä luulee tekevänsä. Ajattelin, etten lue tarpeeksi, koska en saa luettua kirjaa, mutta todellisuudessa luen paljon. Jo pelkästään työn puolesta luen paljon ja tutkin strategioita ja mahdollisuuksia. Ja tietysti lukuisat podcastit, mitä kuuntelen! Sekin on lukemista omalla tavallaan. Mutta koneella pyöriminen vie paljon aikaa päivästäni, joten perinteisen kirjan lukeminen olisi välillä ihan tervetullutta.

Liikunta jäi todella vähälle tällä viikolla, minkä huomasin kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Olin väsyneempi, enkä meinannut oikein jaksaa keskittyä. Ihminen on luotu liikkumaan, eikä löhöilemään sohvalla, joten tässä itselle merkintä, että pitää liikkua päivittäin!

Ihanaa alkuviikkoa!
Camilla

English: Since I received feedback from English blog readers of translation, I will from now on also add a short translation. This blog post ends a “week in my life” -series. During this week I’ve been preparing for mom’s visit to Houston, working, went to a bachelorette party and took a mini vacation with hubs to College Station. Pictures in this post are from the trip, which was a birthday present to my husband, since he was on a work trip during his birthday. We went to visit George W. Bush Presidential Library and Museum in College Station, TX and stayed one night in an army themed hotel. The trip was a huge success. I’m not sure who was more excited – hubs or me.