Labor Day -viikonloppu

Meillä on pitkä viikonloppu takanapäin ja vihdoinkin palanneet kotiin. Lähdimme perjantaina heti aamusta ajamaan Louisianaan päin ja saavuimme kohteeseen juuri sopivasti lasten koulubussin kaartaessa kotipihaan. Kävimme heti donitseilla koko porukalla. Olemme miehen kanssa luovuttaneet, emmekä enää osta donitseja missään muualla maailmassa, koska maailman parhaat donitsit saa pelkästään miehen kotipaikkakunnalta. Pieni hökkeli, jossa myydään ainoastaan donitseja. Niin ja kahvia tietysti. Mikään donitsi missään päin maailmaa ei maistu yhtä hyvälle. Ehkä ihan hyvä asia 😉

Mr. Ronnie’s donuts. The best in the world. 
Prime example of how to decorate a donut shop. 

Maanantai oli pyhäpäivä koko maassa, Labor Day. Yritin vähän kysellä mitä Labor Day oikein tarkoittaa, kun ihan vallan vapaapäivää vietetään, mutta en saanut keneltäkään mitään vastausta. Internetti osasi kertoa, että käytännössä kyseessä on kesän lopetusjuhla, vaikka alkujaan 1800-luvun lopussa liitot aloittivat työn juhlan joka syyskuun ensimmäisenä maanantaina. Tästä siis nimitys. Ensimmäiset juhlat pidettiin New Yorkissa, mutta levisi muualle Yhdysvaltoihin. Tämä ei tietenkään ole satavarma teoria juhlan synnystä, mutta kelpaa ainakin minulle. Miksi sitten työn juhlaa ei juhlita vappuna, kuten Euroopassa? Sitä internetti ei oikeastaan osannut kertoa. Oli miten oli, mutta Labor Day aloittaa syksyn, eli koulut alkavat viimeistään Labor Dayn jälkeen, samoin kaikki harrastukset ym. aktiviteetit. Kesä on siis epävirallisesti ohi. Niin ja fun fact: Labor Dayn jälkeen ei pidä pukeutua valkoiseen enää. Tuota, Teksasissa kesä ei siis lopu vielä muutamaan kuukauteen (eilenkin meinasin saada lämpöhalvauksen leikkipuistossa), joten enpä hirveesti ole muuttanut pukeutumistani. Ostin toiset shortsitkin…

Kirppiksellä nähtyä. // Flea market treasures. 

Meillä viikonloppu meni todella rauhallisesti. Kävimme lauantaina muutamalla kirpputorilla ja löysimme muutamia kivoja aarteita hyvään hintaan. Veimme lapset elokuviin ja trampoliinipuistoon. Appivanhemmat grillasivat ruokaa ja meillä kävi vieraita. Mieheni lapsuuden ystäviä. Kaikin puolin onnistunut viikonloppu.

Meidän piti tiistaina lähtee työmatkalle Dallasiin, mutta matka peruuntui viime hetkellä ja mies päätyi ottamaan vapaata pari päivää. Ajoimme tiistaina miehen kummisedän mökille ja odottelimme hurrikaanin saapumista. Minun ensimmäinen hurrikaani. No, myrskyhän ei ikinä saapunut mökille vaan siirtyi kokonaisuudessaan Alabamaan ja me saimme vaan yhden puolen tunnin kuuron.

En voi sietää ötököitä, käärmeitä ja hämähäkkejä, joten mökille meno on minulle henkilökohtaisesti aina vaikea paikka. Mökki sijaitsee keskellä suota ja fiilis on enemmänkin ahdistava sademetsä kuin rentoutumista laiturin nokassa. MUTTA, tällä kertaa pääsin zen-tilaan mökillä. Joo, edelleen ne ötökät ahdistavat, mutta meillä oli sen verran mukavaa, että siinä ötökät unohtuivat. Lähdimme mönkijöillä suolle ja näimme jopa alligaattorin. Illalla auringonlaskun aikaan otimme veneen ja suuntasimme joelle. Ihana ilta. Kiva miniloma.

Viikonlopputerveisin,
Camilla

English: We went to Louisiana for a long weekend, since the kids had Labor Day off from school. We went to a couple flea markets, took the kids to the movies and a trampoline park. After dropping the kids off we went to hubby’s uncle’s camp and dodged the hurricane. 

Parasta juuri nyt

Voi jehna! Nyt jäi kyllä blogin synttärit pitämättä! Edellinen postaus oli CamCam:in sadas postaus ja huomasin asian vasta jälkikäteen. Onnea blogille! Virstapylvään kohdalla on aina kiva pohtia edellistä ajanjaksoa ja sen merkitystä.

Joten, mitä bloggaaminen minulle oikeastaan merkitsee? Suurissa elämäntilanteen muutoksissa on vaikea hahmottaa “the big picture” ja usein tulee keskityttyä pieniin asioihin, kuten päivästä hengissä selviämiseen. Pienet asiat kuluttavat ja päivät menevät kamalan nopeasti kun esimerkiksi istuu tuntikausia googlaamassa jotain yksinkertaista asiaa, mikä kotona olisi hoidettu viidessä minuutissa. Mutta samalla ne pienet asiat ovat seikkailu, mitä lähdettiin hakemaan. Samalla sitä oppii kaikkea uutta, koska joutuu kyseenalaistamaan.

Blogin luonnosarkistossa on vaikka kuinka paljon tekstiä kaikesta oivalluksista, mutta koska en osaa aina jäsennellä ajatuksia järkevästi ovat suurin osa jääneet odottamaan inspiraatiota. Blogi on ollut henkireikä kaiken tämän kaaoksen keskellä. Opettelen valokuvaamaan ja editoimaan kuvia, mikä on ollut jännittävää. Halu oppia lisää on suuri ja haluan kehittyä kirjoittamisessa. Samalla blogi on ollut helpoin kanava kommunikoida perheen ja kavereiden kanssa. Tosin, en saa mitään tietoa takaisin, mutta onneksi on Instagram! Kiva kun kaverit postaa kuvia ja videoita arjesta ja juhlista. Tuntuu kuin olisi itse paikalla.

Kaiken tämän juhlahumun keskellä haluan kuitenkin pysähtyä hetkeksi niihin pieniin asioihin, mutta tällä kertaa niihin pieniin hyviin asioihin, jotka minua ilahduttavat arjen kaaoksen keskellä.

Terveys Olen vihdoinkin tervehtynyt ja olo on mitä mainioin. Levännyt ja onnellinen. Labratuloksetkin saapuivat ja vahvisti, että antibiootit tepsii bakteeriin. Terveyttä ei osaa arvostaa, ennen kuin sen menettää. Muistutus taas siitä, kuinka tärkeää on joka päivä tehdä terveyttä edistäviä päätöksiä – eikä vain maanantaisin…

Koti Ihana kun on koti, jossa saa olla oma itsensä. Tämä ei ole itsestäänselvyys ja asia jota arvostan päivittäin.

Aamukahvi parvekkeella Ulkona on sademetsän tuoksu ja kosteus. Kosteudesta huolimatta aamukahvi parvekkeella on yksi jokaisen aamun kohokohdista.

Whatsapp puhelut Ihana kun voi soittaa Suomeen ilmaiseksi ja vaihtaa kuulumisia.

Iso projekti valmis Kuukausia kestänyt projekti on vihdoinkin loppusuoralla ja postitettu. Ei ole mitään niin antoisaa, kuin nähdä kovan työn tuloksen.

Spinning Uusi arvostus terveenäoloon toi mukanaan innostuksen spinningiin. Joka aamu ollaan tällä viikolla käyty puolen tunnin spinning tunnilla. Päivä lähtee paremmin käyntiin treenillä kuin torkuttamisella.

Miehen kivat työkaverit Paljon läksiäisiä ollut viime aikoina miehen toimistolla. Paljon eläkkeellesiirtymisiä. Minut (mieheni lisäksi) on otettu avosylin vastaan pieneen tiimiin. Kaikki on tullut suoraan esittäytymään ja aloittanut keskustelun “Sinä taidat olla Camilla, olen kuullut niin paljon sinusta!”.

Lapset Olen äärettömän onnekas monella eri tapaa, mutta ennen kaikkea olen löytänyt paikkani uudessa perheessäni. Lapset ovat tuoneet mahdottoman paljon iloa elämääni ja ihana kuulla heiltä, kuinka paljon olemme rikastuttaneet heidän elämäänsä.

Vietämme pitkää viikonloppua miehen vanhempien luona tällä hetkellä ja palaamme Houstoniin jossain vaiheessa. Trooppisen myrskyn on määrä saapua Louisianaan keskiviikkona, mutta seuraamme vielä tilannetta, josko se tuleekin Houstoniin. Vai tuleeko mihinkään. Olemme jo ostaneet kotiin tarpeet viikon myrskyä varten, mutta katsotaan nyt miten tämä tästä kehittyy.

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!
Camilla

English: It was the blog’s 100th post last week, but only noticed it today. Oh well, Happy 100th to my blog! On big milestones it’s always nice to reminisce the past and look into the future. During big life changes, my blog has been my happy place, and fun even though everything has not been super fun. Anyways, I have a lot to be happy about, such as morning coffee on the balcony, Whatsapp calls to friends and family and being healthy and finally working out again.

Nimenvaihto Yhdysvalloista käsin

IMG_7521

Olin kirjoittanut tämän blogipostauksen valmiiksi juuri ennen kuin tulin kipeeksi ja julkaisen tämän hieman myöhemmin kuin tarkoitus oli.

Mietin pari päivää, että mitäköhän sitä nyt oikein kirjottaisi blogiin, kunnes tänä aamuna vastaus löytyi sähköpostista: nimenvaihdos on vihdoinkin tehty Suomen väestörekisterikeskuksessa ja olen tästä päivästä lähtien virallisesti naimisissa myös Suomen valtion silmissä. Kaksi kuukautta meni nimenmuutokseen virallisella tasolla, mutta vielä on paljon tekemättä henkilökohtaisella tasolla.

Sähköposti
En tajunnutkaan miten iso prosessi tämä nimenvaihto on. Puhumattakaan siitä, että teen kaiken Yhdysvalloista käsin. Some nyt oli kaikkein helpoin ja aloitinkin siitä, mutta esimerkiksi Gmailin vaihto olikin ihan toinen tarina, joka jatkuu edelleen. Yritin löytää tietoa internetin värikkäästä maailmasta, mutta kaikki oli vanhaa tietoa ja muutenkin hankalaa. Olen vasta aloittanut prosessin ja veikkaan tämän jatkuvan vielä monta viikkoa. Sitä ei tajuakaan, että ihan kaikki kuvista koulutehtäviin on Googlen pilvessä. Tavalla tai toisella. En alkuunkaan ole ollut mitenkään järjestelmällinen, mikä tietysti hankaloitti prosessia, joten olenkin harkinnut suursiivousta ja aloittamista puhtaalta pöydältä.

Sähköpostin vaihtaminen toi mukanaan toisen asian, mitä en todellakaan ajatellut aikaisemmin. Kuvittele mielessäsi puhelimen sovellukset. Kuinka moneen sovellukseen olet kirjautunut sisään sähköpostillasi? Jep. Entä kaiken maailman nettisivut tai nettikaupat, mihin on pakko kirjautua sisään? Voi pojat.

Siviilisäädyn vaihtaminen
Olin jotenkin siinä uskossa, että vaihdan vaan nimeni maistraattiin, mutta tämähän ei ole niin yksinkertaista. Minunhan pitää myös ilmottaa Suomen väestötietorekisteriin, että olen mennyt naimisiin, jotta voin vaihtaa nimen. Tämäkään prosessi ei ollut helpoimmasta päästä.

Aloitan tarinan ihan alusta, jos joku tulevaisuudessa tarvitsee henkistä apua. Joten, me menimme naimisiin Virginian osavaltiossa (ihan käytännön syistä) ja tämä oli erittäin helppo. Menimme yhtenä maanantaiaamuna maistraattiin (Court House) ja haimme lupaa mennä naimisiin. Olimme täyttäneet lomakkeet etukäteen netissä, joten vierailu toimistossa kesti ehkä kymmenen minuuttia (josta viisi meni siihen, että virkailija etsi meidän nimeä tietokoneeltaan, koska lukulasit olivat jääneet aamulla kotiin). Virkailija tulosti lomakkeet, antoi kasan papereita (lähinnä ohjeita) ja vannoimme käsi sydämellä, että tiedot pitivät paikkansa.

Kun olimme saaneet luvan, suuntasimme vihkijän talolle, jossa vihkijä vaimoineen kirjoittivat papereihin tarvittavat tiedot. Vihkijän piti henkilökohtaisesti viedä paperit takaisin maistraattiin, jonka jälkeen kävimme hakemassa viralliset dokumentit seuraavana päivänä. Vihkitodistus yksinään ei ole laillinen asiakirja muissa maissa, joten vihkitodistus piti lähettää Virginian osavaltion pääkaupunkiin, eli Richmondiin, laillistettavaksi. Ns. Apostille-todistus tarvitaan Suomen suurlähetystössä, kun Suomen kansalainen ilmoittaa menneensä naimisiin. Vinkkivitonen: maistraatista kannattaa ostaa vino pino virallisia kopioita vihkitodistuksesta. Me otimme kuusi kappaletta, mutta eteenkin jos on Green Card hakemus edessä, kannattaa ottaa ainakin kymmenen kopiota.

Kun meillä vihdoinkin oli kaikki tarvittavat asiakirjat, lähetetään koko paketti Suomen suurlähetystöön ja siellä hoidetaan koko homma. Tämä palvelu muuten on suomalaisille ilmainen, joten nimenvaihtoon ainut kustannus oli Apostille-todistuksen maksut (10 dollaria Virginian osavaltiossa) ja postimerkit (yhteensä noin 10 dollaria). Itse olin yhteydessä Suomen suurlähetystöön Washingtoniin ja kysyin suoraan mitä pitää tehdä ja mistä löydän tietoa, koska halusin olla satavarma, että teen kaiken oikein. Olisin tietysti voinut lukea netistä ohjeita, mutta kaiken tämän oleskelulupa-asioiden keskellä en jaksanut lukea netistä mitään ja kysyin suoraan lähetystöstä. Oli niin hyvää palvelua, että suosittelen kyllä olemaan sinne yhteydessä, jos tulee jotain kysymyksiä.

Jos haluaa nopeuttaa prosessia, voi itse lähettää Pietarsaareen liput ja laput, eikä suurlähetystöön, mutta en halunnut ottaa riskiä postittaa kaiken Suomeen asti, joten hoidettiin nyt asia tällä lailla.

Kun asia oli hoidettu Pietarsaaressa, sain sähköpostin, jossa vahvistus nimenvaihdosta ja siviilisäädyn muutoksesta tuli kirjallisena. Pari päivää myöhemmin tuli postissa Kelakortti ja nettipankissa komeilee uusi nimi .

Passi ja/tai henkilötodistus
Vasta kun nimiasia on kunnossa, voi suurlähetystöön varata ajan uuden passin hankkimiseen. Yhdysvalloissa uuden passin saa Washington DCssä, New Yorkissa tai Los Angelesissä. Passia pitää hakea henkilökohtaisesti. Vanhalla passilla ja nimellä voi toki matkustaa, kunhan passissa ja lentolipussa lukee sama nimi. Kannattaa kuitenkin kantaa vihkitodistusta mukana kun matkustaa Suomeen, jos tulee jotain hämminkiä.

Minulla sattui hyvä tuuri, koska New Yorkin edustustosta tulee joku passikoneen kanssa Dallasiin lokakuussa, eli näillä näkymin saan uuden passin pian. Jos en nyt saisi uutta passia, joutuisin odottamaan lähemmäs puoli vuotta ennen kuin saan amerikkalaisen henkilötodistuksen, jossa uusi nimi komeilee. En, toisin sanoen, tarvitse uutta Suomen passia, mutta haluan hoitaa asian kuntoon, jos yhtäkkiä tulee lähtö ulkomaille ja tarvitsen passin uudella sukunimellä.

Olisiko ollut helpompi vaan pitää tyttönimi? Varmasti. Olenko kuitenkin tyytyväinen, että vaihdoin nimen? Ehdottomasti. Olen vanhanaikainen, kun kyseessä on naimisiinmeno ja sukunimen vaihto ja halusin alusta asti vaihtaa sukunimen naimisiinmenon jälkeen. Sitäpaitsi vanha sukunimeni ei ole sukupuuttoon kuoleva. Eteenkin kun minulla on kolme veljeä, joten ei ole huolta suvun nimen jatkamisesta.

Torstaiterveisin,
Rouva Fontenot

 

Synttärisankari

Allekirjoittaneen synttäreitä juhlittiin kuukausi sitten ja eilen oli miehen vuoro juhlistaa vanhenemista. Täällä helteet jatkuvat edelleen, joten emme ole oikein puuhailleet mitään ulkona, mutta koska synttärisankari halusi golfaamaan ei auttanut muu kuin pistää lenkkarit jalkaan ja suunnata rangelle. Lähdettiin heti aamusta, ettei olisi tuskasen kuuma, mutta eipä tuolla ollut niin väliä. Hiki tuli vaikka olisi vain seissyt paikoillaan tuulettimen alla.

Oli kiva lyödä palloja ja uskaltauduin kaivamaan driverin esiin bägistä vuosien tauon jälkeen ja voi pojat, että pallo lensi! En muista milloin olisin osunut draiverilla palloon, puhumattakaan, että pallo lensi suoraan ja pitkälle. Raudat sen sijaan ei näyttänyt eilen parastaan.

Rangella, missä käydään, on mukavasti ruoka- ja juomatarjoilu, joten söimme kevyen lounaan lyöntien lomassa. Ajatuksena oli käydä vielä lounaalla golfin jälkeen, mutta en ole vielä saanut ruokahaluani takaisin sen jälkeen kun olin kipeenä. Antibioottikuuri jatkuu vielä muutaman päivän ja saattaa olla osasyy huonoon ruokahaluun, mutta onneksi olo on muuten paljon parempi!

Kävimme vielä iltapäiväkahvilla ja -kakulla synttäreiden kunniaksi, koska en jaksanut tehdä kakkua ilman sähkövatkainta. Ensi vuonna sitten voin leipoa kakun, kun kaikki tavaramme on saapuneet.

Olimme grillanneet lauantaina ison kasan ruokaa, joten söimme illalliseksi left overs. Olin vähän skeptinen, kuinka grillatut kasvikset selviävät yön yli jääkaapissa, mutta olin positiivisesti yllättynyt kuinka herkulliset kasvikset olivat seuraavana päivänä. Mies oli jo aikaisemmin ostanut korin, missä voi grillata kasviksia ja kokeiltiin koria ensimmäisen kerran lauantaina. Pilkottiin vaan kaikki kasvikset perunoita myöten koriin. Oliiviöljy ja italialainen yrttisekoitus päälle. Ei muuta. Koska grilli on aika pieni, grillattiin kasviksia vaan hetken ja heitin uuniin kypsymään loput samalla kun mies grillasi lihat. Itse en syönyt lihaa, mutta mies grillasi itselleen reilusti kanaa, jota heittää lounassalaatteihin viikolla.

Synttäri-ilta meni niinkin jännittävissä tunnelmissa, kuin pienen kotitaloutemme kirjanpidon ja budjetoinnin järjestämisessä. Olen tähän asti ollut sivustaseuraajana, mutta vihdoinkin saimme aikaiseksi pistää hynttyyn yhteen ja kaikki raha-asiat kondikseen. Olin tehnyt Excel-taulukon jo muutama kuukautta sitten valmiiksi, mutta muuton myötä rahaa on virrannut ulos niin nopeasti, etten ole pysynyt mukana. Nyt kun suurimmat ostokset on tehty ja elämä on normalisoitunut halusimme laittaa kaikki lainat, investoinnit, tulot ja menot yhteen taulukkoon. Pääsin todella toteuttamaan itseäni ja olen koodaillut supertaulukon. Kun syyskuu alkaa, voimme vaan pistää menot taulukkoon ja pitää raha-asiat ruodussa.

Olimme hieman jännittyneitä, miten raha-asiat tulevat järjestymään, kun en ole vielä töissä. Mietin jo Liberiassa, että pitäisi varmaan alkaa etsimään etätöitä, jotta saamme maksettua laskut, mutta nyt näyttää siltä, että pärjäämme, vaikken olekaan vielä töissä. En ole vielä poislukenut etätyön mahdollisuutta, mutta ensin pitää saada yksi iso projekti tehtyä, ennen kuin voimme jatkaa normaalielämää.

Maanantain kunniaksi lähden tästä ruokakauppaan muiden kotirouvien seuraan.
Ihanaa viikonalkua!

Camilla

English: The birthday boy chose to spend his birthday golfing, so we went to a golf range on Sunday morning. Had some nice lunch at the range and went to have coffee and cake at The Woodlands Mall. On Saturday we lit the barbecue up and had some delicious vegetables for dinner.  

Ensimmäinen lääkärissä käynti

Näkymä olohuoneesta ja makuuhuoneesta // The view from our living room and bedroom

Kaksi uutta tulokasta kotiimme. Keinutuoli oli löytö antiikkiliikkeestä ja sai uuden maalipinnan. // Two new additions to our home. The rocking chair was a find at an Antique store and was given a new coat of paint. 

Viimeisen viikon päivät on nyt tullut vietettyä sohvan ja sängyn välillä. Tai siis lähinnä olen siirtynyt sohvalta sänkyyn ja sängystä sohvalle. Ensimmäinen todellinen sairastaminen Yhdysvalloissa. Kävimme jopa lääkärissä asti ja nyt kun antibioottikuuria on takana pari päivää, uskaltauduin avata tietokoneen ja istun nyt jopa keittiön pöydän ääressä tuolilla. Odotan vielä testituloksia, mutta nyt ainakin näyttäisi siltä, että antibiootit ovat tepsineet. Olo on edelleen heikko kuumeen jäljiltä, mutta ehdottomasti parempaan suuntaan ollaan menossa.

Netflixistä loppu leffat kesken ja olen jo siirtynyt lasten elokuviin, joten eiköhän tässä ole aikakin alkaa toipumaan. Ulkona on tänään superhellepäivä, joten ei kyllä haittaa olla ihan vaan kotona. Koska tänään aamulla oli vielä vähän kuumetta, en uskalla vielä huomenna liikkeelle, mutta ehkä perjantaina sitten 🙂

Ajattelin tässä parin viikon blogitauolla, että muistaakohan kukaan enää Suomessa olemassaoloani, mutta itse asiassa olen soitellut monien rakkaiden ihmisten kanssa ja saanut myös kuulla kuulumisia Suomesta. Onhan tämä näppärää kertoa suurimmat uutiset täällä blogissa, mutta koska kulisseissa tapahtuu niin paljon muutakin, että kiva kertoa jollekin kaikesta. Ja kiva kuulla, mitä kaikkea on tapahtunut ystäville ja perheelle.

Katsoin viime viikolla kaikki jaksot Ylen Kesäksi kotiin -ohjelman, jossa ulkosuomalaiset kertovat elämästään ulkomailla ja mm. siitä, mitä kaipaavat kotimaastaan. Viikonloppuna minun oli pakko Suomi-muistelun kunniaksi avata sillipurkki ja keittää perunat. Olen ollut poissa vasta kuukausia, mutta luulen, että tässä alussa ikävä on pahimmillaan. Olen äärettömän onnellinen täällä Houstonissa ja uusi koti on ihana, mutta pakko myöntää, että kaipaan Suomen kesää, kesäöitä, tuoksuja, polkupyöräajeluita, silliä ja perunoita, marjoja ja itse savustettua lohta. Pakastimestani puuttuu yksi erittäin tärkeä tuote tällä hetkellä, ja se on itse tehty omenasose. Olin viime viikolla kaupassa ja mietin, että miksi pitäisi ostaa omenasosetta tai omenia kaupasta, kun niitä saisi Suomessa ilmaiseksi pakastimen täyteen? En ostanut kumpaakaan, koska se vaikutti rahan haaskaukselta. Ehkä minulla on vielä matkaa integroitumiseen uuteen kotimaahani.

Nämä ovat niitä pienenpieniä asioita, mutta koska ei ole muuta valitettavaa, niin valitetaan nyt sitten niistä pienistä asioista. Enivei, muuttokuormamme on e-d-e-l-l-e-e-n matkalla ja on nyt seilannut Afrikasta Hollantiin, Hollannista Espanjaan ja jos universumi on ollut meille suotuisa, on kontti vihdoinkin matkalla Yhdysvaltoihin. En yhtään ihmettele, jos kontti olisi taas laitettu väärään laivaan. Mies kysyi tänä aamuna, että pitäisikö ostaa imuri, kun alkaa nää kokolattiamatot olee aika ällöttävät jo. Imuri kun on, kas vielä seilaamassa Atlantilla kolmatta kertaa. Rahaa on jo palanut tuhansia dollareita tämän eksyneen kontin takia, joten olen aika tarkka jokaisesta ostoksesta, mutta ehkä joudun taipumaan ässä imuriasiassa.

Mutta nyt lähden tästä kokeilemaan josko saisin tehtyä jotain illallista meille!
Ihanaa loppuviikkoa!

Camilla

English: My first doctor’s visit occurred this week after a few days of fever. But I’m finally sitting up and not laying on the couch. It seems that the antibiotics helped. We are still waiting for our stuff from Africa, due to a misplaced container. Our container went to Spain instead of the States. I don’t blame the container – Spain does sound more exotic than Baltimore 😉 Other than that, we are doing great. Still loving our new home and the neighborhood.  

Kuulumisia

Lake Woodlands

Tulipas pitkä blogitauko! Haettiin lapset Houstoniin kolme viikkoa sitten ja aika vaan hurahti ohi. Olin lasten kanssa päivät ja illat vietimme kaikki aikaa yhdessä, joten en edes ajatellut avata läppäriä kirjoittaakseni jotain. Vein lapset joka päivä johonkin leikkipuistoon, metsään, nähtävyyksiin, rannalle tai vähintään uima-altaalle ja voi pojat meillä oli hauskaa.

Mutta tärkeimmät kuulumiset ensin. Pääsimme vihdoinkin muuttamaan uuteen kotiimme ja olemme viihtyneet todella hyvin. Hotellielämä alkoi jo pikkuhiljaa kyllästyttämään, vaikka olihan se ihan kiva kun siivooja kävi päivittäin 😉

Asumme ensimmäisen puoli vuotta rivitaloasunnossa aidatussa naapurustossa uudella asuinalueella The Woodlandsin kaupunginosassa. Muuttokuorma Afrikasta on edelleen jossain Atlantilla, eikä näillä näkymin saavu Houstoniin ainakaan kuukauteen, joten elämä on melko askeettista. Toisaalta, en kyllä oikeastaan kaipaa yhtään mitään, koska en enää muista mitä omistetaan. Oikeastaan ainut, mitä haluaisin kotiin on henkarit vaatehuoneeseen, että saisi vaatteet ripustettua. Nyt kaikki vaatteet on epämääräisissä pinoissa ryppyisinä, mutta eipä tuo kamalasti haittaa elämää. Onhan tietysti sänkyä ikävä, mutta ihan hyvin ollaan saatu nukuttua ilmapatjallakin.

Näkymä keittiö/olohuoneesta // The view from our living room

Lapset saivat olla mukana muuttoapuna ja pääsivät laittamaan tavarat paikoilleen, mikä oli heille iso juttu. Tilasimme muutamia viikkoja sitten sohvat ja ne tulivat muuttopäivänä, eli ainakin on jotain missä istua. Ostimme facebookin kirpparilta keittiön pöydän ja tuolit ja olemme viimeiset pari päivää kunnostaneet pöytää. Kiva saada pöytä valmiiksi ensi viikolla ja syödä taas pöydän ääressä.

Louisianassa alkaa koulut jo tällä viikolla, joten toimme lapset nyt takaisin kotiin. Samalla mies käy hoitamassa työasioita New Orleansissa, joten vietän appivanhempien luona muutaman päivän, ennen kuin palaamme takaisin Houstoniin. Tulee kyllä olemaan hiljainen koti tämän kesän jälkeen. Vaikka alkuun oli aika vaikeeta hypätä äitipuolen rooliin, tulee elämä olemaan tylsää sen jälkeen kun jätämme lapset äitinsä luokse sunnuntaina. Pakko myöntää, että itku tuli kun lähdimme lasten kotipihasta.

Anyways, elämä alkaa pikkuhiljaa asettumaan uomiinsa Teksasissa. En ole kaivannut Suomeen vielä. Olen viettänyt aikaa vähintään kaksi päivää viikosta suomalaisen ystäväni kanssa Houstonissa, juonut moccamasterilla keitettyä kahvia, syönyt suklaadomino-keksejä, vieraillut Ikeassa muuttoviikonloppuna ja syönyt uusilta Iittalan lautasilta kaikki ateriani. En koe kaipaavani tällä hetkellä mitään muuta. Toki pitää korvapuusteja leipoa kunhan joku tuo minulle raesokeria Suomesta. VINK VINK! Mutta luulen, että saadaan pian vierailijoita.

Helposti saatavilla olevaa kasvisruokaa on vähän ikävä, mutta onneksi on keittiö, missä kokkailla hyviä kasvisruokia. Ja onneksi Houstonissa on paljon ravintoloita, jotka tarjoilevat kasvisruokaa, tarvitsee vaan ensin tehdä vähän taustatyötä ennen kuin suuntaa ravintolaan. Lasten kanssa on vaan ollut vaikeeta valita ravintola, joka on miellyttänyt kaikkia, joten en ole jaksanut tehdä paljon taustatyötä kasvisruoan saatavuuden suhteen. Syödään sitä mitä on tarjolla, koska turha pyytää kasvisruokaa Teksasissa tarjoilijalta. Saat pelkkää perunaa lautasellisen verran.

Ei pitäisi lupailla mitään, mutta nyt kyllä lupaan herättää tämän blogin henkiin pitkän tauon jälkeen. Olen kyllä vähän kaipaillutkin kirjoittaimista ja valokuvausta 🙂

Ihanaa elokuun ja syksyn alkua kaikille!
Camilla

English: Wow it was a long break from blogging! We picked up the kids three weeks ago and since the kids and I kept ourselves busy, blogging was the last thing on my mind. School starts today in Louisiana, so we brought the kids back to Houma this weekend. The biggest news is, however, that we finally moved in to our new home, and even though we still don’t have our stuff from Africa, it has been wonderful to have a home. 

Ensimmäinen viikko – sunnuntai

Sunnuntai Viikon viimeinen päivä, tai amerikkalaisittain ensimmäinen. Hassua miten eri maissa viikko alkaa ja päättyy eri päiviin. On taas sateinen päivä ja vietämme koko aamun ja aamupäivän tulostaen oleskelulupapapereita. Järjestelen kaikkia dokumentteja, joita toin mukanani Suomesta. Luen ohjeita ja tuntuu kuin tämä ei ikinä lopu.

Koska asiaan liittyy niin paljon negatiivista energiaa, ahdistun. En osaa suhtautua prosessiin kylmän viileästi, vaikka haluaisin hoitaa asian ammattimaisesti. Kyseessähän on minun elämä, jossa toinen ihminen voi päättää saanko asua aviomieheni kanssa samassa maassa. Ei ole helppoa työntää tunteet sivuun.

Päätän ottaa tauon ja yritän avata tietokonettani. Ei aukea. Kokeilen taas kaikki kikat, mitkä opin aikaisemmin viikolla. Ei auta. Huolto antoi takuun, joten ei auta muuta kuin palata koneen kanssa huoltoon. Taas pyöritellään päätä. Kokeillaan yhdessä kaikki kikat, mutta kone ei pihahdakaan. Lupaavat yrittää saada korjattua ennen tiistai-iltaa, koska lähdemme näillä näkymin työmatkalle ja tulemme takaisin vasta viikon päästä.

Ajamme uudelle asunnolle ja juttelemme toimiston työntekijän kanssa hakemuksestamme, muutosta ja käytännön järjestelyistä. Innostun hieman muutosta ja ajelemme uudessa naapurustossamme. Löydämme hienot tenniskentät, uima-altaan ja leikkikentän. Ihan kävelymatkan päässä.

Käymme vielä ruokakaupassa ennen kuin palaamme hotellille. Sohvajahti jatkuu taas kuumana, mutta mikään ei tahdo miellyttää kumpaakaan. Ja heti kun jotain kivaa löytyy on joko hinta älytön tai arvostelut huonot. Päätän käydä vielä muutamassa huonekaluliikkeessä ennen kuin käyn tilaamassa kalliin sohvan, jonka todella haluan.

Muuttaminen toiseen maahan ei ole helppoa ja minä olen päässyt erittäin helpolla, koska mieheni on Yhdysvaltain kansalainen. Ensimmäinen viikko -sarjaa oli kiva kirjoittaa, koska kirjoitin ilman filtteriä ja kaikki oli juuri niinkuin kerroin. Sain kivaa palautetta sarjasta, joten tuntui kuin teksti ja kohdeyleisö kohtasi. Samalla kirjoittaminen oli terapeuttista, koska kaikki, mitä on viime kuukausina tapahtunut, on ollut henkisesti uuvuttavaa. On ollut vaikeeta olla innoissaan kaikesta, kun ihan tavalliset arkiset asiat on hankalia. Mutta kaikki ei voikaan tapahtua heti. Joten, sarjan kirjoittaminen auttoi näyttämään (myös minulle), kuinka pitää antaa itselleen aikaa sopeutua ja päästä jyvälle. Päivä kerrallaan.

Camilla