Kesä ja kärpäset

Perjantaina puolen päivän aikaan sain nähdä upean esityksen kun toisen maailmansodan lentokoneita lensi National Mall:in yli. Lennot oli osa juhlallisuuksia 70 vuotta toisen maailmansodan loppumisesta. Koko National Mall:in puisto oli tupaten täynnä ihmisiä, ihmisjoukko näkyi tänne meidän parvekkeelle asti. Lentojen jälkeen WW2-muistomerkillä oli vielä jotain juhlallisuuksia, mutta minä siirryin sujuvasti parvekkeelta takaisin työpöydän ääreen. Lentokoneita oli yli 50 ja niitä saapui tasaiseen tahtiin lännestä, ihan meidän asuintalon vierestä, noin 50 minuutin ajan. Yritin ottaa videokuvaa, mutta koska ne oli liian kaukana iPadin kameralle, jätän ne julkaisematta. Täytyy nyt vaan uskoa että oli hieno tilaisuus 🙂

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, opiskelut vievät tällä hetkellä kaiken aikani ja jos mitään aikaa jää yli, käytän sen urheiluun. Huomaan että olen tarvinnut enemmän unta ja jopa päiväunia, sen verran rankkaa opiskelu on, mutta kun on rankka työ niin on myös rankat huvit. Eikö se niin mene? Miehen selkä on jo paljon parempi, perjantaina tapahtui ihmeparantuminen töissä ja toivomme että voimme aloitta yhteiset treenit jo ehkä huomenna. Hänen parannellessa selkäänsä olen treenannut omia treenejä. Ilmottauduin jo yhteen mini-triathloniin kesällä, jotta treenit ei vaan tuppaa unohtumaan. Täällä on ollut niin upea sää etten ole malttanut olla sisätiloissa ja kävinkin yksi ilta juoksemassa T. Roosevelt-saarella. Viimeksi kun kävin saarella oli vielä kevät ja kylmä keli. Nyt oli koko saari puhjennut kukkaan ja samalla oli ötökät vallanneet lenkkipolut. Hämähäkkikammoisena oli aivan kamalaa juosta saarta ympäri, mutta tein sen! Vaikka vähän jänskättää, niin ei auta itkut – se mikä ei tapa, karaistaa! 

 


Eipä siis uutta raportoitavaa tällä erää. Onneksi ne pääsykokeet on kohta ohi! Alkaa kohta tympii lukea samat tarinat uudestaan ja uudestaan, mutta sitä kai ne testaa. Kuka on lukenut eniten ja oikeesti ymmärtänyt mitä on lukenut. Tottakai vähän jännittää että mitä jos taas jää parista pisteestä kiinni ja kaikki tämä on taas ihan turhaa, sitä kun ei yhtään tiedä miten muut hakijat on lukenut. Mutta oli miten oli, tein parhaani ja se nyt saa sitten riittää. Eiköhän tässä sitten olekin aika siirtyä kirjojen pariin ja jättää jorinat vähemmälle 🙂

Aivan ihanaa äitienpäivän jatkoa kaikille tahoille!
Camilla

Translate: Nothing new around here, except my fiance’s back is getting better after a week laying down and taking it easy. In the mean time while he hasn’t been able to work out I’ve tried to start my preparations for this summer’s triathlons. One evening I went to T. Roosevelt Island and noticed how nice and green it was! Even the bugs and spiders were enjoying the nice summer weather 🙂 Happy Mother’s Day everyone!

Havaintoja New Yorkista

  • New York on todella likainen
  • rottia vilisee metrotunneleissa ja jopa laitureilla, myös niitä kissan kokoisia
  • turisteja on tuhansittain joka paikassa
  • bagel maistuu bagel:lta, ei mitään erikoista vaikka onkin ostettu New Yorkista juutalaisesta leipomosta
  • vaikka New Yorkista sanotaan ettei se ikinä nuku, niin Chinatown meni kyllä jo kahdeksalta kiinni, onko kiinalaisilla nukkumaanmenoajat?
  • roska-astioiden sijaan roskasäkit voi heittää kadulle seitsemänä päivänä viikossa, kyllä joku ne sitten jossain vaiheessa käy noukkimassa… ja rotat eivät pidä roskiksista, eihän?
  • Brooklyn on vähän niinkuin Töölö, mutta sinne pitää matkustaa metrolla sillan yli
  • osa metroista ei kulje viikonloppuisin, hyvä merkki siitä on se että laituri on tyhjä
  • Manhattan on iso -> ei kannata kävellä ihan joka paikkaan… 
  • kaikki nähtävyydet ovat todella kalliita ja ilman kunnollista suunnitelmaa ilmaisista nähtävyyksistä voi lompakkoon tulla iso lovi
  • taksit tosiaan on keltaisia
  • ilmeisesti New Yorkilaiset ei hanki lapsia vaan pikkukoiria ja ne kulkee kätevästi rattaissa tai kantokassissa. 
  • metrossa ei ole kuuluvuutta, mutta hetkinen, eihän tämä ollut mikään uutinen “no service”-maassa 
  • New Yorkissa on 468 metroasemaa ja laskujemme mukaan New Yorkin kaupunki häviää noin 61 000 dollaria tunnissa vapaamatkustajien takia -> lippuporttien yli on helppo hyppiä, eikä kukaan ole valvomassa matkustajia
  • New Yorkilaiset eivät taida laittaa ruokaa ollenkaan, ruokakauppoja ei löytynyt kolmen päivän aikana
Mielenkiintoinen kaupunki ja kokemus kaiken kaikkiaan. Eniten pidin kuitenkin ihmisten pukeutumistyylistä. Jokainen voi olla täysin oma itsensä ja pukeutua juuri niinkuin haluaa. Jos haluaa pukeutua kokonaan vihreään, on se ihan ok (sis. vihreäksi värjätyt hiukset), eikä kukaan katso sinua kummastuneena. Vapauttavaa sanoisin. 
 
Camilla
 
Translate: Just some stuff I noticed about New York. Like: it really is filthy and rats in the subway tunnels and on the streets. Manhattan is huge btw., don’t try to walk everywhere. Some subway lines don’t run during the weekend -> a good sign is that the subway platform is empty… An interesting city and a great experience!

Vuosipäivä

Vuosi sitten vastaanotin viestin missä kyseltiin kiinnostusta mennä sokkotreffeille. Minä? Treffeille? Ei kiitos. Tilanne oli pahin mahdollinen. Talvi, pimeys, koulu, työ ja paha mieli. No, okei. Yksille treffeille. Kunhan ei sit toisille tarvii mennä… 

A year ago I got a text message from a friend asking if I wanted to go on a blind date. Me? On a date? No, thank you. The situation was the worst ever. It was winter, dark, I had school, I was working and not really feeling so good at the time. Well, okay. One date. As long as I don’t have to go on a second date…

Samoilla treffeillä tässä edelleen ollaan. Elämäni parhaimmat ekat treffit. En voi sanoa sen olleen rakkautta ensi silmäyksellä, koska en usko sellaiseen, mutta tiesin ensimmäisten minuuttien keskustelun perusteella että olen löytänyt toisen puolikkaani. En osaa sitä paremmin kuvailla, muuta kuin että minä tiesin tämän miehen olevan tulevaisuuteni. 

But here we are – still on that same date. The best date of my life. I can’t say it was love at first sight, because I don’t believe in that, but I knew after only a couple of minutes I’ve found my other half. I can’t describe it better other than I knew this man would be my future.

Tämä vuosi on ollut tähän asti elämäni onnellisin, enkä osaa enää kuvitella elämääni ilman poikaystävääni. En malta odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sitä odotellessa menemme illalliselle ja nautimme yhteisestä ajastamme. 

This year has been the happiest year in my life and I can’t picture my life without my boyfriend anymore. I can’t wait to see what the future will bring us. While we’re waiting for it we are going to have dinner and enjoy our time together. 

Samalla haluan kiittää kaikkia, ketkä olette tukeneet meitä tämän vuoden aikana. Olette olleet korvaamaton tuki, luultavasti tietämättänne.
 
I would like to thank you all for your love and support throughout this year. 
 
Camilla

 

Vihdoinkin perillä!!

Terveiset kylmästä Washingtonista! Tarkemmin sanottuna terveiset Arlington, Virginiasta. Pari päivää on mennyt jet lagista toipumisessa ja levätessä, mutta nyt alkaa elämä voittamaan. En usko että olen todella täällä, ei tarvitse enää murehtia aikaerosta ja siitä mihin aikaan voi soittaa Skypellä. Ollaan vihdoin samalla aikavyöhykkeellä ja saa herätä samasta sängystä samaan aikaan. Kyllä, herään 04:45 kun mies menee töihin tai lähinnä jo klo 04:00, koska neljältä aamulla Helsingissä on jo lounasaika. 
 

 

 
Luulisi että päivät matelee, kun mies on töissä kymmenen tuntia päivässä, mutta yllättävän paljon saa ajan kulumaan kun tekee ei mitään. Olen lähinnä haahuillut päämäärättömästi ympäri asuntoa, katsonut televisiota, ottanut päikkäreitä, syönyt enemmän ruokaa kuin sallittua ja juonut kahvia koska meidän kahvinkeitin on ihan loistava! Kahvi on niin hyvää, ettei voisi parempaa olla. Olen myös ihmetellyt amerikkalaisten ajotaitoja. Täällä talvi ei pelkästään yllätä joulukuussa vaan joka aamu. Virginian osavaltiossa on talvikelit joka vuosi, mutta silti täällä kukaan ei hanki kunnon talvirenkaita saati sitten ota tilannenopeutta huomioon. Ajetaan kuin viimeistä päivää vaikka ajotiellä on lunta ja jäätä. Noh, tästä seuraa se että koulut on ollut kiinni maanantai, tiistai ja keskiviikko aamuina 2 tuntia, eli lapset ovat menneet kouluun vasta klo 11:00. Olen tullut siihen tulokseen että amerikkalaiset taitavat tahallaan jättää talvirenkaat hankkimatta, jotta voivat jäädä lasten kanssa kotiin pari kuukautta vuodesta. Pitäiskö meidän suomalaisten ottaa tästä oppia, jotta voidaan olla menemättä töihin 6 kuukautta vuodesta? 
 
 
Muutto meni yllättävän sujuvasti, ehdin tavata suurimman osan perheestä ja ystävistä ketä halusin nähdä ennen lähtöä. Tosin, enhän minä pysyvästi tänne Yhdysvaltoihin muuttanut, joten ei hätää – sama homma jatkuu toukokuussa! Kuvassa perjantain näkymä Haagan asunnon olohuoneesta, vain muutama tunti ennen lähtöä. Oli aika lohduton. Aloitin pakkamalla tuliaiset, kengät, laukut ja mekot. Eihän nainen voi matkustaa ilman korkokenkiään!!! Jäljelle jäi kolme IKEA-kassillista vaatteita, mitkä piti mahduttaa kahteen matkalaukkuun. Mitä pakata puoleksi vuodeksi? Mitä vaatteita tulen kaipaamaan eniten? Mukaan lähti lopulta yksi IKEA-kassillinen vaatteita. Ja tiedättekö kuinka kävi kun saavuin jenkkeihin? Olin lähettänyt osan vaatteista elokuussa uuteen asuntoon miehen mukana. Ja muistelin nyt tammikuussa pakatessani, että minullahan on monet housut siellä. YHDETKÄÄN housut, jotka olin elokuussa lähettänyt, eivät mahtuneet jalkaan. Joten, tällä hetkellä omistan yhdet farkut jotka oli jalassa koneessa ja lainaan miehen kotiverkkareita ennen kun pääsen kauppaan asti. Tiedossa on siis tiukka treeni – kesäkunto 2015 täältä tullaan! Onneksi meidän talosta löytyy uima-allas ja kuntosali. Sali ei ole mikään Elixia, mutta se saa nyt kelvata. Meitä hemmoteltiin Helsingissä kun salit oli niin halpoja ja eteenkin Elixiasta löytyi Cross Fit-varusteet. 
 
Viikonloppuna olisi tiedossa ensikosketus Washington DC:n nähtävyyksiin ja Outlet Mall:it. Olen aina ollut sitä mieltä että jos housut eivät mahdu jalkaan, pitää ottaa itseään niskasta kiinni, mutta pakko kai tässä on käydä hakemassa ainakin jotkut kotihousut… 
 
En oikein osaa uskoa tätä todeksi. En tahdo uskoa että tosiaan jätin työni ja koulun jäähylle puoleksi vuodeksi, mutta ei tällaista mahdollisuutta jätetä ottamatta. Sanat eivät riitä kuvailemaan tätä tunnetta kun saa asua taas saman katon alla ja jakaa arki miehen kanssa, mutta taidan yrittää – olen onnellinen.
 
-Camilla
 
For you English speaking friends: I’m sorry, but I have to write in Finnish since my family doesn’t speak English.
 
Translate: I’m finally here in Arlington, Virginia and everything is good. It’s so great to finally be able to wake up in the same time zone 🙂